Vapaavahti Frivakt 3/2021

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån

NINA • SEA SUNDAY • FRIIDROTT • GOLF

3 ¦ 2021

VAPAAVAHTI

FRIVAKT

3∙2021

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

4

3 Pääkirjoitus Ledare

20 Näyttely Kotkassa

4 M/S Nina tehokäytössä M/S Nina i effektiv drift

24 Mepalaiset muistelevat

9 Nybörjare Etäopiskelua laivalla

32 Vindsurfing

28 Kirjasto

10 Laivakokin matkassa Följ med fartygskocken

34 Veneillä ja kanooteilla

12 Hinaajavarustamot

38 Finnmerchant karting

13 Sea Sunday 14 Uusi perinneyhdistys 15 Merimiestapaaminen Tervasaaren haminassa 16 Serenaden porukka

44

22 Sylvänne

36 Ylläs 40 Merimiesmotoristit 42 Golf 44 Friidrott Yleisurheilu 49 ForMare&Kurssit

Tervetuloa MEPAn kursseille!

Syksyllä on ohjelmassa vielä monia mielenkiintoisia kursseja ja uuttakin kehitellään.

Lisätietoja mepa.fi/toimintakalenteri tai Kursgubbe Jukalta, opinto@mepa.fi.

Marraskuulle suunnitellaan myös jalkapallon halliturnausta.

54 36

Kannen kuva Pärmbild:Sampsa Sihvola Takakansi Baksidan: Pekka Karppanen

TOIMITUS Julkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa Sihvola Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi Taitto/Layout: Kaisa Manner Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj

Aikakausmedia ry:n jäsen

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Linnankatu 3, 00160 Helsinki 09 668 9000 mepa@mepa.fi www.mepa.fi facebook.com/ merimiespalvelutoimisto

Hyvä lukija!

Bästa läsare!

korona ei väistänytkään aivan niin nopeasti kuin toivoimme alkukesästä. Rajoituksista huolimatta sekä Vapaavahti että MEPAn palvelut ovat tavoittaneet hienosti merenkulkijoita.

Rajoitusten puitteissa kurssit lähtivät hyvin käyntiin.

Tunturivaellus tosin jo varsin talvisissa olosuheyissa. Veneily, navigointi olivat varsin suosittuja.

Jalkapalloturnaus jouduttiin valitettavasti rajoitustilanteesta johtuen vielä perumaan. Merimiesyleisurheilutapahtumassa Vuosaaressa oli nauru herkässä. Tavanomaisten merimiesurheilulajien lisäksi mausteena oli tällä kertaa saappaanheitto.

Padel on alkanut kiinnostaa, erityisesti Gabin porukka on ollut innolla oppimassa ja pelaamassa.

ForMare 2021 käynnistettiin alkusyksystä Helsingin ja Turun alkutesteillä ja luennoilla. Motivaatio osallistujilla löytyy kiitettävästi. Myös vanhoille ForMarelaisille suunnitellaan tapahtumia. Muutkin kuin formarelaiset pääsevät kuntotesteihin Tunne kehosi-kurssilla.

Pysy kärryillä tarjonnasta: MEPAn kotisivut mepa.fi sekä MEPAn FB ja IG kanavat.

MareSport.mepa.fi liikuntaa on kertynyt jo 73.000 km ja 14.400 tuntia. Tule mukaan.

Kympin Kahvit jatkuvat keskiviikkoisin kello 10:00! Hyppää mukaan: urly.fi/1LHi

coronan gav inte vika så snabbt som vi hade hopp-

Dear Readers!

ats i början av sommaren. Trots begränsningarna har både Frivakt och SSB:s tjänster nått ut till sjöfararna.

Kurserna kom igång bra inom ramen för begränsningarna.

Fjällvandringen genomfördes i redan vinterlika förhållanden, och båtkursen och navigeringen var mycket populära.

Fotbollsturneringen fick vi tyvärr ställa in än en gång på grund av begränsningarna. På sjömansfriidrottstävlingen i Nordsjö låg skrattet nära till hands. Utöver de vanliga sjömansidrottsgrenarna kryddades tävlingen denna gång av stövelkastning. Padel har börjat intressera folk, särskilt Gabis besättning har varit ivriga att lära sig och spelat entusiastiskt.

ForMare 2021 drog igång i början av hösten med inledande tester och föreläsningar i Helsingfors och Åbo. Deltagarna saknar knappast motivation. Vi planerar även aktiviteter för tidigare ForMare-deltagare. Alla får delta bland annat i kursen om kroppskännedom och några nya kurser håller också på att tas fram.

Håll dig uppdaterad om utbudet genom SSB:s webbplats mepa.fi och SSB:s kanaler på Facebook och Instagram.

På MareSport.mepa.fi har vi redan motionerat 73 000 km och 14 400 timmar. Välkommen att delta!

Tiokaffet fortsätter på onsdagar klockan 10! Häng med: urly.fi/1LHi Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

covid 19 is passing away and (new) normal is ahead.

On the pages xx you can read how Speedy Seafarers survived the crew Go-Kart Race at Hanko.

MareSport (MareSport.mepa.fi) sportal gathered 73.000 km and over 14.400 hours. Please join the movement!

2021 ¦ 3

3

M/S Nina

TEHOKÄYTÖSSÄ

MEPA seurasi laivan liikkeitä toimittaakseen miehistölle filmejä ja lehtiä. Laiva näytti olevan illat ja yöt liikkeellä ja purki tai lastasi yhden päivän aikana. Tavarat saatiin M/S Ninalle Inkoossa, jonne laiva oli tullut Viipurista. teksti Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

NINA

BUILT: 1987 LENGTH: 81,86 m BEAM: 12,7 m TONNAGE: 2723 ENGINE: DEUTZ SERVICE SPEED: 11

4

3 ¦ 2021

L

aiturilla taisteli kaasupullojen kanssa tutun näköinen mies.

Päällikkö Janne Pesonen oli viimeksi Vapaavahti -lehden haastattelussa toistakymmentä vuotta sitten Saimaan jäänmurtoon liittyen, joten oli aika kysellä kuulumisia työn lomassa.

– Saimaan alue on tullut tutuksi seilaamalla eri aluksilla ja kanavakin on tullut ajettua läpi sen verran monesti, ettei laskeminen ihan helposti onnistu, Savonlinnassa asuva Pesonen veisteli.

Hän kävi merikoulut Kotkassa ja seilasi praktiikat ulos muun muassa Langh Shipin aluksilla. Nyt on takana jo vajaa kymmenisen vuotta seilausta Savonlinnassa operoivan Mopro Oy:n aluksilla. Yhtiö hoitaa pääasiassa raakapuun, irtolastien ja projektilastien kuljetuksia Saimaalla ja Itämerellä. Vuonna 1983 perustetulla Moprolla on myös 84 metriä pitkä ja 27 metriä leveä telakka-allas Savonlinnassa.

Mopro Oy:n aluskalustoon kuuluu puskuproomuja ja hinaajia sekä rahtialukset Helga ja Nina. Saksassa 1980-luvun lopulla rakennettu Nina tuli tunnetuksi Rederi Ab Vidarin ajossa vuosina 2009 - 2017.

Alus oli hetken aikaa Latvian lipun alla nimellä Rinaland, kunnes Mopro Oy osti sen vuoden 2018 lopulla. M/S Nina korvasi Mopro Oy:n pitkäaikaisen työjuhdan, Vekaran.

2021 ¦ 3

– Seilasin myös Vekarassa, joka oli hieman Ninaa pienempi. Vekara palveli pääosin Saimaalla 30 -vuotiaaksi ja myytiin lopulta romuksi, Pesonen kertoi.

Mopro Oy kuljettaa pelkästään Saimaan kanavan läpi vuosittain 60 - 80 000 tonnia irtolasteja.

Ympäristöystävällisiä kuljetuksia Mopro Oy:n lähes neljän vuosikymmenen toimintaa on osunut tyyntä, myrskyä ja aurinkoa. Raakapuun kuljetuksista yhtiöllä on pitkä kokemus. Vesitiekuljetukset Saimaalla pärjäävät hyvin kumi- ja rautapyörä liikenteelle kustannuksiltaan ja ympäristöystävällisyydellään. Kuljetukset painottuvat avovesiaikaan. M/S Nina on Itämeren hakurahtiliikenteessä, kun kanava on jäiden takia suljettuna.

– M/S Ninan jääluokka on 1B ja se on ominaisuuksiltaan vastannut odotuksia, Janne Pesonen kehui.

Väyläviraston tavoitteena on, että tulevaisuudessa laivat voisivat liikennöidä Saimaalla lähes vuoden ympäri. Tämän vuoden ensimmäisessä Vapaavahdissa oli Saimaan jäänmurrosta juttu, joka painottui Calypso hinaajaan ja Saimaa – irtokeulaan.

– Mopro Oy seuraa ja varautuu muutoksiin. Nythän valmistellaan Saimaan kanavan sulkuremontteja. mitkä mahdollistavat suuremmat laivat, Pesonen sanoi.

Kanavan sulkuja pidennetään 11 metrillä uusimalla ja siirtämällä sulkujen yläportit. Kanavassa on kolme sulkua Suomen alueella ja viisi Venäjän puolella.

Navigointia vankalla ammattitaidolla Mopron alusten henkilökuntaan kuuluu päteviä ja kokeneita merenkulkijoita. Kun katsoo esimerkiksi M/S Ninan satamakäyntejä taaksepäin, niin näkee, että homma on toiminut tehokkaasti. Kansipäällystöllä on luotsikirjat alueille, joilla alus pääosin liikennöi. Luotsia tarvitaan vain Venäjän puolella Viipurin lahdelta Brusnitsnoen sulkuun.

– Teemme yhdessä paljon töitä. Esimerkkinä ruumajobit. Lähes joka lastin jälkeen on ruuma puhdistettava ja se käy nopeimmin porukalla, Pesonen korosti.

Inkoon laiturilla hän työskenteli yhdessä konepäällikkö Vambola Tambergin ja matruusi Tio Uddströmin kanssa, kun konehuoneen sammutusjärjestelmän kaasupulloja nostettiin alukseen. Laivaan alettiin pian tämän jälkeen lastata petcokea – samaa tavaraa, jota parhaillaan lastattiin samassa laiturissa makaavaan Rederi Ab Nathalien Marilie – alukseen.

Laivalla on tavallisesti kuuden, seitsemän hengen miehistö ja joskus otetaan myös harjoittelijoita. Lastia M/S Nina ottaa yleensä n. 2 300 tonnia.

5

Uloslähtöä odotellessa testattiin ahteriankkuria, mutta MEPAn kanssa pidettiin kahvitauko brygalla. Kaksi vuotta laivalla ollut Conny Viento siirtyi yliperämieheksi ykkösperämiehen paikalta. YT-matruusi Henri Rantala on ollut M/S Ninalla vasta kaksi työvuoroa ja YT-kokki Jonne Monto palasi taannoin isyyslomalta.

Saaristomaisemia ja lintuja Janne Pesonen on viihtynyt työssään hyvin. Hän tekee toisen päällikön, Ahti Markkasen kanssa noin kahden viikon työvuoroja. Vapaa-aikaa laivalla jää melko vähän, vaikka porukka kyllä kuntoilee ja katsoo MEPAn filmejä.

– Komentosillalta käsin pääsee nauttimaan hienoista maisemista, erilaisista sääilmiöistä sekä luonnosta ja eläimistä.

Harrastan myös jonkin verran lintubongausta. Kerrankin näin västäräkin Joensuussa, jossa oli vielä runsaasti jäätä keväällä, Pesonen muisteli.

Maisemien tullessa puheeksi kertoi YT-kokki Jonne Monto eräästä iltapäivälehtienkin noteeraamasta tapauksesta.

– Näyttelijä Mari Perankoski vilautti mökkilaituriltaan paljasta pintaa laivamme lipuessa ohi. Hän valitteli lehdessä, etteivät merimiehet huomanneet. Nähtiin kyllä, ja torveakin töräytettiin, Monto naurahti.

Helsingissä syntynyt ja Vantaalla asuva Jonne Monto oli pannut merkille Mopro Oy:n ja Vekaran jo opiskellessaan Kotkassa korjausmieheksi.

– Paljon ehti kuitenkin muuttua ja tapahtua, ennen kuin päädyin tänne töihin, Monto kertoi.

Hän on ollut kesätöissä Suomenlinnan lautalla, ajanut kuorma-autoa ja palannut merenkulkijaksi – tosin keittiön puolelle.

Hän sai hankittua kokin ja vahtimiehen paperit.

Varustelua Savonlinnassa Monto päätyi messikallen ja kokin töihin Finnlinesin roro- ja ropax -aluksille. Kun M/S Nina tuli Moprolle, laittoi hän paperit sisään ja on siitä lähtien ollut Saimaan liikenteessä. Ensimmäinen työvuoro oli kuusi viikkoa, sen jälkeen on tehty kahden viikon työjaksoja. Viime keväänä tuli seitsemän kuukauden tauko, kun hän sai pojan.

– Totuttelin isänä olemiseen ja mietin, vieläkö voin seilata. Kun sitten tuli laivalle, ilahduin vastaanotosta ja hyvästä ilmapiiristä. Hyvähän täällä on olla, musiikkia työn lomassa kuunteleva Jonne kehui.

Keittiössä on välillä yksinäistä, mutta kansihommissa on aina joku juttukaveri ja huumorilla vedetään kovatkin hommat läpi. YT-kokki osallistuu myös kiinnitys- ja irrotustöihin.

Hän pyrkii pitämään aluksella parin viikon muonavaraston.

– Pysähdymme usein ruoka- ja tarviketäydennyksiä varten Savonlinnassa, jossa voimme käyttää firman autoa hankintareissuihin. Ulkomailla turvaudutaan laivamuonittajien palveluihin, Jonne selvitti.

Hän on tyytyväinen, kun perheen kanssa voi pitää yhteyttä säännöllisesti. Laivalta käsin on melko hyvät yhteydet.

Ruokahuollon suunnittelua Jonne Monto tietää kokemuksesta, miten M/S Ninan henkilökunta muonitetaan.

Usein on hyvä valmistaa jotain helppoja ruokia etukäteen.

– Kun on tiedossa lastin purku, tietää se ruumajobia ja kenties ylimääräistä imurointia ja siivousta. Kun on valmistellut ruuat edellisenä päivänä, ei tule hätä käteen, vaikka aika menee kansitöissä, Monto totesi.

Hän tekee mielellään pataruokia ja suunnittelee tarkasti, ettei varastojen pohjille jää mitään roikkumaan pitkiksi ajoiksi.

– Kun on tulossa kokin vaihtopäivä, kannattaa se myös huomioida. Usein teen kolme ruokaa, jotta seuraavan päivän vaihto menisi sujuvasti, Jonne kertoi.

Nyt hänellä on vakituinen vaihtokaveri, mikä helpottaa työtä ja lomien suunnittelua.

M/S Ninan matka jatkui Inkoosta Lappeenrantaan, jossa lasti purettiin. Seuraavana oli huoltokäynti Savonlinnassa. Sieltä laiva jatkoi Kuopion ohi Siilinjärvelle, josta otettiin lasti Kemiöön.

6

3 ¦ 2021

M/S Nina I EFFEKTIV DRIFT SSB följde M/S Ninas rörelser för att leverera filmer och tidskrifter till besättningen.

Fartyget var i trafik på kvällar och nätter och lossning eller lastning tog en dag. I Ingå, dit M/S Nina hade kommit från Viborg, kunde vi leverera varorna.

P

å kajen stod en man som såg bekant ut och kämpade med gasflaskor. Senast befälhavare Janne Pesonen intervjuades för Frivakt var drygt tio år sedan i samband med isbrytningen på Saimen – mellan jobben var det dags att fråga honom om vad som hänt sedan sist.

– Jag har blivit väl bekant med Saimenområdet genom seglingar med olika fartyg och har åkt igenom kanalen så många gånger att det knappast går att räkna efter, berättar Pesonen, som bor i Nyslott.

Han studerade sjöfart i Kotka och gjorde praktiken på bland annat Langh Ships fartyg. Nu har han snart seglat i tio år med Mopro Oy:s fartyg. Företaget opererar i Nyslott. Det sköter huvudsakligen transporter av råvirke, bulklaster och projektlaster på Saimen och Östersjön. Mopro, som grundades 1983, har även en 84 meter lång och 27 meter bred varvsbassäng i Nyslott.

Mopro Oy:s fartygsflotta består av skjutpråmar och bogserbåtar samt fraktfartygen Helga och Nina. Nina byggdes i Tyskland i slutet av 1980-talet och blev känd under Rederi Ab Vidars drift 2009– 2017. Ett tag gick fartyget under lettisk flagg med namnet Rinaland, tills Mopro Oy köpte det i slutet av 2018. M/S Nina ersatte Mopro Oy:s långvariga slitvarg Vekara.

– Jag seglade även med Vekara, som var lite mindre än Nina. Vekara betjänade främst på Saimen tills hon blev 30 år och såldes till sist som skrot, berättar Pesonen.

Bara genom Saima kanal transporterar Mopro Oy 60–80 000 ton bulklast varje år.

2021 ¦ 3

Miljövänliga transporter Mopro Oy har drivit sin verksamhet i nästan fyrtio år genom stiltje, storm och sol.

Bolaget har lång erfarenhet av råvirkestransporter. Vattenvägstransporterna på Saimen klarar sig bra i jämförelse med väg- och rälstrafiken sett till kostnader och miljövänlighet. De flesta transporterna sker under de isfria årstiderna. M/S Nina går i trampfart på Östersjön när kanalen är stängd på grund av is.

– M/S Nina har isklass 1B och hennes egenskaper har uppfyllt förväntningarna, lovordar Janne Pesonen.

Trafikledsverkets mål är att fartyg i framtiden ska kunna trafikera Saimen nästan året runt. I årets första nummer av Frivakt var det en artikel om isbrytningen på Saimen som handlade om bogserbåten Calypso och den löstagbara bogen Saimaa.

– Mopro Oy följer situationen och förbereder sig på ändringar. Snart ska ju Saima kanals slussar byggas om så att större fartyg kan passera, säger Pesonen.

Kanalens slussar förlängs med 11 meter genom att de övre slussportarna byts ut och flyttas. Kanalen har tre slussar i Finland och fem på den ryska sidan.

Navigering med gedigen yrkesskicklighet I Mopros fartygsbesättningar finns kompetenta och erfarna sjöfarare. Om man granskar till exempel M/S Ninas hamnbesök bakåt i tiden, så ser man att verksamheten har varit effektiv. Däcksbefälen har lotsbrev för de områden där fartyget huvudsakligen trafikerar. Lots behövs bara på den ryska sidan från Viborgska viken till slussen i Brusnichnoe.

– Vi gör många jobb tillsammans, till exempel i lastrummet. Nästan efter varje last måste lastrummet rengöras och det går snabbare om man är flera, poängterar Pesonen.

På Ingå kaj jobbade han tillsammans med maskinchef Vambola Tamberg och matros Tio Uddström med att lyfta in gasflaskor till maskinrummets släckningssystem i fartyget. Snart därefter började man lasta fartyget med petroleumkoks – samma vara som samtidigt lastades på Rederi Ab Nathalies fartyg Marilie, som låg vid samma kaj.

M/S Nina har vanligtvis en besättning på sex, sju man och ibland tar man även ombord praktikanter. I regel tar fartyget en last på cirka 2 300 ton.

Skärgårdsvyer och fåglar Janne Pesonen har trivts bra på jobbet.

Han och den andra befälhavaren Ahti Markkanen arbetar i tvåveckorsperioder.

Det blir inte mycket till fritid ombord, men besättningen hinner motionera och se på SSB:s filmer.

– Från kommandobryggan kan man njuta av de vackra vyerna, olika väderfenomen och naturen och djurlivet. Fågelskådning är lite av ett intresse. En gång såg jag en sädesärla i Joensuu, när det fortfarande låg mycket is kvar på våren, minns Pesonen.

När vyerna kommer på tal berättar kocken Jonne Monto om en händelse som hamnade i kvällstidningarna.

– Skådespelerskan Mari Perankoski var naken på bryggan till sin stuga när vårt fartyg gled förbi. Hon beklagade sig i tidningen att sjömännen inte såg det.

7

Befälhavare Janne Pesonen, som bor i Nyslott, har snart seglat i tio år med Mopro Oy:s fartyg.

Nog såg vi det och tutade också, skrattar Monto.

Den Helsingforsfödde Jonne Monto, som bor i Vanda, noterade Mopro Oy och Vekara redan när han studerade till reparatör i Kotka.

– Men mycket hann ändras och hända innan jag hamnade här, berättar Monto.

Han har sommarjobbat på Sveaborgsfärjan, kört lastbil och sedan blivit sjöfarare igen – dock på kökssidan. Han skaffade sig både kock- och vaktmanspapperen.

Inköp i Nyslott Monto hamnade på Finnlines roro- och ropax-fartyg som mässkalle och kock. När M/S Nina kom till Mopro skickade han in papperen och har sedan dess arbetat i trafiken på Saimen. Den första arbetsperioden var sex veckor, men sedan dess har han gjort tvåveckorsperioder. Förra våren blev det en paus på sju månader, eftersom han fick en son.

– Jag vande mig vid livet som pappa och funderade på om jag fortfarande kunde segla. Men när jag kom ombord blev jag glad över mottagandet och den goda stämningen. Jag trivs här, säger Jonne,

At-kocken Jonne Monto jobbade tillsammans med maskinchef Vambola Tamberg och matros Tio Uddström med att lyfta in gasflaskor till maskinrummets släckningssystem i fartyget.

som gärna lyssnar på musik mellan jobben.

Ibland är det ensamt i köket, men när man jobbar på däck finns det alltid någon att snacka med och med lite humor blir även de jobbiga uppgifterna avklarade.

Kocken deltar också i surrning och lossning.

Jonne försöker ha ett par veckors proviantlager ombord.

– Vi stannar oftast i Nyslott för att fylla på med livsmedel och andra förnödenheter, för där kan vi använda företagets bil för inköpsresor. Utomlands är vi beroende av skeppshandlarnas service, förklarar Jonne.

Han är nöjd med att kunna ha regelbunden kontakt med familjen. Kommunikationsförbindelserna ombord är mycket bra.

ning och städning. Om jag har förberett maten dagen innan får jag inte problem även om däcksarbetet tar tid, konstaterar Monto.

Han lagar gärna grytor och planerar noggrant så att inget blir liggande länge längst in i skafferiet.

– När det är dags för kockbyte tar jag också det i beräkningarna. Oftast lagar jag tre rätter så att bytet nästa dag ska gå smidigt, berättar Jonne.

Nu har han en stadigvarande avlösare, vilket underlättar arbetet och semesterplaneringen.

M/S Ninas resa fortsatte från Ingå till Villmanstrand, där lasten lossades. Näst på tur stod ett servicebesök i Nyslott.

Därifrån fortsatte fartyget förbi Kuopio till Siilinjärvi, där man tog på last till Kimito.

☸

Planering av bespisningen Jonne Monto vet av erfarenhet hur M/S Ninas personal ska utspisas. Ofta är det bra att förbereda några enkla rätter i förhand.

– När lasten ska lossas innebär det jobb i lastrummet och kanske extra dammsug-

8

3 ¦ 2021

Nybörjare

Etäopiskelua laivalla ja kotona M/S Finnmerchantin perämiesharjoittelija siirtyi IT-alalta merenkulkuun. Korona teki opiskelijakämpästä tarpeettoman.

Kuka olet, mistä oppilaitoksesta tulet ja paljonko opiskelua on jäljellä?

Olen Ina Sohn-Rajamäki ja opiskelen SAMK:n Bachelor of Maritime Management Sea Captain – linjalla englanniksi. Kolmas vuosi alkoi ja tavoitteena valmistua vuoden 2023 aikana.

Miksi lähdit merille ja oliko ala tuttu entuudestaan?

Isoisoisäni oli laivanvarustaja Ernst Sohn. Isäni toimi koko työuransa meriteollisuuden parissa. Merenkulku on ”sukuvika”. Olen purjehtinut vauvasta asti. Nyt elämässä oli mahdollisuus opiskella uusi ura.

Mitä töitä teet täällä laivalla?

Teen 8–12 -vahtia. Illat olen perämiehen kanssa ja päivisin olen kannella ja teen kansitöitä. Hangossa ollessamme olen päivämiehenä.

Miten olet viihtynyt laivatyössä?

Täällä laivalla on avoin, lämmin ja positiivinen tunnelma. Joka päivää oppii jotakin uutta ja erilaista. Olen ennen tätä ollut neljässä laivassa harjoittelijana ja yhdessä töissä yt-puolimatruusina. Nyt on menossa kuuden viikon harjoittelujakso – taannoin tein yhteen menon 60 päivän koneharjoittelun.

Miten vietät vapaa-aikaa?

Laivalla ollessa yritän saada opinnäytetyötäni valmiiksi sekä teen talouspuolen hommia mieheni firmalle. Toki lepään, käyn salilla ja sosiaalisoin muun miehistön kanssa. Kotona aikaa kuuluu liikunnan parissa sekä töitä tehden ja opiskellen.

Ovatko ala ja koulutus vastanneet odotuksiasi?

Minulla ei ollut liikoja odotuksia. Lähiopiskelun vähäinen määrä oli silti pettymys, koska juuri tähän kohdennettuja määrärahoja on supistettu valtavasti. Korona muutti maaliskuusta 2020 alkaen opetuksen etäopiskeluksi, joka jatkuu edelleenkin ainakin vuoden loppuun asti. Opettajien ”digi” taidot ja kyvyt opettaa verkossa ovat olleet laidasta laitaan.

Koronan tuomat rajoitukset muuttivat opiskelun kokonaan.

Opettajien tuki karsiutui pois, yhteys opiskelukavereihin harveni ja harjoitteluihin pääseminen vaikeutui.

Keneltä olet oppinut eniten harjoittelun aikana?

Perämiesharjoittelijoita varten on loistava harjoitteluohjelma, Kansitöissä kaikki ovat opettaneet ja neuvoneet kiitettävästi.

Omasta asenteesta ja kiinnostuksestahan tämä on paljoltikin kiinni mitä ja paljonko haluaa oppia.

2021 ¦ 3

9

LAIVAKOKIN MATKASSA

teksti Pekka Karppanen kuvat Tiina Alajoki

Koronapandemian ollessa pahimmillaan pääkokki Tiina Alajoki huolehti kahden muun henkilön kanssa koko laivan matkustajien ja miehistön ruokahuollosta.

Kaikki keittiötyöt hoidettiin trukinajon ja patatiskin välillä.

A

morella liikennöi Turun, Ahvenanmaan ja Tukholman välillä koko pandemian ajan. Matkustusrajoitusten aikana se toimi lähinnä rekkakuskeja kuljettavana roro – aluksena reilun kolmenkymmenen hengen miehistön voimin.

– Laivassa oli matkustajille auki vain yksi kahvila.

Sieltä kuljettajat hakivat take away – annoksina aamupalat ja ruuat, jotka he sitten nauttivat kahvilan ulkopuolella olevalla Arcadia käytävillä turvavälein tai omassa hytissä, Tiina kertoi.

Matkustajille oli laadittu normaalia suppeampi ruokalista, josta he saattoivat tilata annoksensa. Henkilökunnan messiruokailut pyörivät normaalisti, samoin vuorottelujärjestelmä.

Laivalla on normaalisti noin sadanviidenkymmenen hengen miehitys, joista suuri osa jouduttiin lomauttamaan. Korona-aikana matkustajia oli vähän, mutta välillä henkilökunnan toimenkuvat vaihtelivat. Tämä ei Tiinan mukaan ollut kenellekään ongelma.

10

3 ¦ 2021

Kansainvälistä kokemusta Reilut 15 vuotta punaisilla laivoilla seilannut Tiina on työskennellyt paljon myös maissa.

– Joskus olin ravintolatöissä talvet Ylläksellä ja kesät Savonlinnassa. Olen myös työskennellyt kansainvälisen hotelliketjun palveluksessa, Tiina sanoi.

Fairmont Hotels&Resort – ketjun ravintoloissa hän teki pääkokin ja kylmäkokin töitä muun muassa Kanadassa, Bermudalla, Irlannissa ja Norjassa.

Kansainvälisyys alkaa pikkuhiljaa palata myös Amorellalle, kun matkustusrajoituksia on höllennetty.

– Vähitellen ravintoloita on avattu, mutta hygieniataso pidetään edelleen korkeana. Käsidesiä ja kertakäyttökäsineitä on saatavilla, buffetissa voi käyttää henkilökohtaisia ottimia ja turvaväleistä ja maskeista muistutetaan jatkuvasti, Tiina korosti.

Laivaporukan suosikkiruokina Tiina mainitsi lohikeiton ja fajitakset kanatäytteillä ja erilaisilla höystöillä. Keittiöhenkilökunnan vaihtopäivinä on tarjolla usein helppotöisiä valmiita kaalikääryleitä. Vaikka kääryleet ovat maukkaita, tuntuvat ne Tiinan mukaan tekevän vähän huonosti kauppansa.

När coronapandemin var som värst ordnade köksmästaren Tiina Alajoki och två personer till bespisningen för alla passagerare och hela besättningen på fartyget. Allt köksarbete sköttes mellan truckkörning och diskning.

A

morella trafikerade mellan Åbo, Åland och Stockholm under hela pandemin. Under reserestriktionerna fungerade Amorella främst som ett roro-fartyg som transporterade lastbilschaufförer med en besättning på drygt trettio personer.

– Endast ett café hölls öppet för passagerare. Därifrån hämtade chaufförerna frukost och övriga måltider som take away-portioner, som de sedan åt i passagen utanför kaféet med säkerhetsavstånd eller i sin egen hytt, berättar Tiina.

Passagerna fick beställa mat från en meny som var mer begränsad än normalt. Personalens måltider i mässen fungerade som vanligt, liksom avlösningssystemet.

I normala fall har fartyget en besättning på ungefär 150 personer och majoriteten av dem permitterades. Under coronatiden var passagerarna få och personalens arbetsuppgifter varierade.

Enligt Tiina var detta inget problem för någon.

Internationell erfarenhet Tiina har seglat med de röda båtarna i drygt 15 år, men också arbetat mycket i land.

– Ibland jobbade jag på restaurang i Ylläs om vintrarna och i Nyslott om somrarna. Jag har också jobbat för en internationell hotellkedja, säger Tiina.

På kedjan Fairmont Hotels & Resorts restauranger arbetade hon som köksmästare och kallskänka bland annat i Kanada, Bermuda, Irland och Norge.

2021 ¦ 3

Tiina pääsee välillä lomillaan osallistumaan MEPAn kursseille, kuten viime kesän maastopyöräilyyn Fiskarsilla.

De internationella gästerna börjar så smått återvända till Amorella i och med att reserestriktionerna har lättats.

– Restaurangerna har öppnats successivt, men hygiennivån är fortfarande hög. Handsprit och engångshandskar finns tillgängliga, på buffén kan man använda egna bestick att ta maten med och vi påminner hela tiden om säkerhetsavstånd och ansiktsmasker, understryker Tiina.

Bland fartygspersonalens favoriträtter nämner Tiina laxsoppa och fajitas fyllda med kyckling och olika röror. På kökspersonalens bytesdag serveras det ofta färdiglagade kåldolmar som är enkla att förbereda. Trots att kåldolmarna smakar gott är det enligt Tiina lite dålig åtgång på dem.

☸

11

Kimmo Lehto ja uusi puheenjohtaja Vicente Boluda Ceballos.

KIMMO LEHTO LUOVUTTI VIESTIKAPULAN

A

lfons Håkans järjesti Turussa Euroopan hinaajavarustamoiden (ETA) yhdistyksen vuosikokouksen.

Yhdistyksen puheenjohtajana kahden vuoden ajan toiminut Kimmo Lehto luovutti puheenjohtajan nuijan seuraajalleen, Vicente Boluda Ceballos´lle, joka edustaa Boluda Corporacion Maritima SL -yhtiötä.

– On ollut kunnia työskennellä puheenjohtajana. Yhdistyksen jäsenet ovat menestyksekkäästi jatkaneet työtään ympäristön ja kestävän kehityksen hyväksi huolimatta pandemian tuomista haasteista. Tyytyväisenä luovutan puheenjohtajuuteni seuraajani taitaviin käsiin. Vicente Boluda Ceballos luotsaa meitä nyt kohti uutta normaalia, Kimmo Lehto totesi.

(ETA) European Tugowners Association edustaa 25 maantieteellisen Euroopan maan hinaajavarustamoita. Yhdistyksellä on 85 täysjäsentä, jotka operoivat yli 900 hinaajaa eurooppalaisissa satamissa. Yhdistys tekee jäsenvarustamoiden ja muiden toimijoiden kanssa työtä merenkulun turvallisuuden, toimivuuden ja yhteistyön parantamiseksi.

Työhön sisältyy muun muassa vaikuttajaviestintää ja koko merenkulun tunnetuksi tekemistä.

KIMMO LEHTO HANDED OVER THE BATON

T

he members of the European Tugowners Association (ETA) assembled in Turku for its 58th Annual General Meeting. This year´s event was kindly hosted by ETA local member Alfons Hakans. The ETA Annual General Meeting voted on the change in the chairmanship of the Association, which happens every two years. Kimmo Lehto handed over the ETA baton to Vicente Boluda Ceballos, who will be the new Chairman for the next term.

– It has been an honor to serve as a chairman. Our members have successfully continued their work towards a greener, more sustainable future despite the current restrictions caused by Covid-19. It is with great pleasure I now hand the chairmanship of the ETA over to the very capable hands of Mr. Vicente Boluda who will guide us into our next normal, Kimmo Lehto said.

– I would like to thank all members for their support and confidence. Our industry is going through hard and challenging times due to the pandemic, but the sector also needs to adapt to all the new international and European regulations that are being discussed and adopted at the moment. And we, as ETA, must have a strong voice in Brussels so the positions of our industry are taken into account by policy makers and stakeholders” said in his acceptance speech incoming Chairman Vicente Boluda Ceballos.

ETA is the only association that represents the Tug sector at a European level, and is composed of 85 full members in 25 countries, who own or operate a combined fleet of over 900 tugs in European ports.

12

3 ¦ 2021

M/S Amorellan miehistö palkittiin Vuoden 2021 Sea Sunday -tunnustus myönnettiin ammattitaitoisesta toiminnasta vuosi sitten Ahvenanmaalla sattuneessa karilleajossa.

P

ohjakosketus aiheutti vuodon aluksen keulaan. Onnettomuudelta vältyttiin, koska laivan miehistö navigoi aluksen onnistuneesti Järsön saaren rantaan. Aluksella oli tapahtumahetkellä 281 ihmistä.

– Olen erityisen tyytyväinen siitä, että pystyimme välttämään toisen pohjakosketuksen väylän toisella reunalla. Ajoimme aluksen hallitusti rantaan ja vältimme lisävauriot. Tällaisissa tilanteissa koetellaan miehistön kykyä toimia yhdessä tiiminä.

Tässä me onnistuimme erinomaisesti, laivan päällikkö Rune Fellman kertoi.

Viking Line on vuosien varrella panostanut turvajärjestelmiin ja säännöllisiin harjoituksiin.

Palkintolautakunnan perustelujen mukaan M/S Amorellan miehistö hoiti evakuoinnin ammattitaitoisesti. Palautteiden mukaan matkustajat kokivat olevansa turvassa ja evakuointi sujui hyvin. Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka jakoi palkinnon Katajanokalla tasan vuosi karilleajon jälkeen.

– Tunnustus osoittaa, että merellä tehtyä turvallisuustyötä seurataan ja arvostetaan. Kiitän lämpimästi merenkulkualan

järjestöjä koko miehistöni puolesta, Rune Fellman sanoi.

Erityismaininta evakuoinnin onnistumisesta kuuluu myös aluksen toiselle päällikölle Jan Enkvistille, joka tuli vapaavuoroltaan Turun Meripelastuskeskukseen avustamaan M/S Amorellan pelastustoimien johtamisessa.

Palkinto on Suomen viranomaisten sekä ammatti- ja vapaa-ajan merenkulun järjestöjen vuonna 1997 perustama tunnustus, joka myönnetään ansiokkaasta toiminnasta meriturvallisuuden puolesta.

Sjöfartens säkerhetspris till besättningen på M/S Amorella Besättningen på Viking Lines M/S Amorella har tilldelats det ansedda priset Sea Sunday för sin professionella insats vid grundstötningen på Åland för ett år sedan.

D

en 20 september 2020 fick M/S Amorella bottenkänning sydost om Långnäs på Åland. En allvarligare olycka kunde undvikas eftersom fartygets besättning lyckades navigera fartyget till stranden på Järsö. Vid tidpunkten fanns det 281 personer ombord. M/S Amorellas besättning skötte evakueringen säkert och professionellt. Enligt passagerarnas respons vidtogs räddningsåtgärderna lugnt och på ett sätt som fick passagerarna att känna att de var i trygga händer och att deras evakuering skulle löpa smidigt.

– Jag är särskilt tacksam för att vi kunde undvika en andra bottenkänning vid den andra kanten av farleden. Vi styrde fartyget kontrollerat mot stranden och undvek på så sätt ytterligare skador, säger fartygets befälhavare Rune Fellman.

Priset är ett erkännande för en förtjänstfull insats för sjösäkerheten. Det inrättades 1997 av de finländska myndigheterna samt organisationer inom både yrkes- och fritidssjöfart.

☸

2021 ¦ 3

13

Pekka Snellman vanhan satamajäänsärkijän kannella.

Hän toimii myös Satamajäänsärkijä S/S Turso yhdistyksen puheenjohtajana.

YHDISTYS PERINNELAIVOJEN ASIALLA Keväällä perustettu Helsingin Perinnelaivasatama ry haluaa turvata omilla koneilla liikkuville perinnealuksille laiturin ja riittävän vesialueen toimintaa varten. teksti ja kuva Pekka Karppanen

H

elsingin perinnelaivoista maineikkain on entinen satamajäänsärkijä Turso, joka luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Alus hankittiin takaisin Suomeen 2004 ja on käynyt läpi melkoiset kunnostustyöt.

– Turson höyrykattiloita lämmitetään pari päivää ennen lähtöä ja nykyisessä laituripaikassa valmistuvan asuintalon parvekkeiden alla se ei käytännössä ole mahdollista, joten aluksen sijaintia Hietalahdessa tulee muuttaa. Perinnelaivojen tulee kuitenkin säilyä Hietalahdenrannassa, uuden yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Snellman totesi.

Hietalahteen on suunnitteilla suuria rakennushankkeita, jotka vaatisivat jopa merialueen täyttämistä. Perinnelaivoille ei näyttäisi jäävän tilaa, vaikka Helsingin kaupunki on jo pormestari Jussi Pajusen ajoista suhtautunut myönteisesti niiden laiturialueeseen.

Tavoitteena on ollut luoda perinnelaivoille pysyvä tukikohta, jossa yleisö voi

tutustua aluksiin ja jossa voidaan järjestää merellisiä tapahtumia.

– Alueen asukkaat ja taloyhtiöt ovat kanssamme samaa mieltä. Rakennushankkeet, maa-alueen kasvattaminen ja tieliikennejärjestelyt eivät saa kannatusta, Snellman kertoi.

Hän on ajanut perinnelaivojen asioita muiden varustajien mukana ja tehnyt hyvää yhteistyötä kaupungin virkamiesten kanssa. Keväällä 2021 Helsingin kaupunki ehdotti erillisen yhteisön perustamista.

MEPA mukaan uuteen yhdistykseen Kaupungin mukaan yhdistys voisi jatkossa olla sopijaosapuolena, kun asioita ajetaan eteenpäin. Yhdistyksen nimeksi tuli Helsingin Perinnelaivasatama ry perustajajäseninään Suomen Höyrypursiseura ry, Suomen Laivahistoriallinen yhdistys ry, Satamajäänsärkijä s/s Turso yhdistys ry ja s/s Lokki, Petri Korpivaara, Alfons Håkans yhtiö, Helsinki Shipyard Oy ja Merimiespalvelutoimisto.

Yhdistyksen tarkoituksena on tarjota satamapaikkoja ja -palveluita vanhoille kulttuurihistoriallisesti arvokkaille perinnelaivoille Helsingissä. Edistää vanhojen perinnelaivojen säilymistä sekä niiden toimintaedellytyksiä ja -ylläpitoa. Edistää perinnealuksiin liittyvää harrastustoimintaa, merimiestaitojen ylläpitoa ja koulutusta.

MEPA on omalla tahollaan vaalinut merimieskulttuuria ja haluaa yhdistyksessä mukana olollaan tukea perinnelaivojen toimintaedellytysten säilymistä.

– Meihin voi yhteisöjen tai varustajien lisäksi liittyä myös asiaa kannattava yksityishenkilö, Pekka Snellman korosti.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alusten sijainnin tulisi olla sellaisella paikalla, jossa kaupunkilaiset ja matkailijat voivat niihin helposti tutustua. Perinnepurjelaivat saatiin aikoinaan Halkolaituriin – Hietalahti olisi konekäyttöisille perinnealuksille ihanteellinen paikka.

14

☸

3 ¦ 2021

Merimiestapaaminen Haminassa teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Kotkan meripäivät peruttiin toisena kesänä peräkkäin mutta Tervasaaren Haminassa tavattiin jälleen kolmisenkymmentä koronaa pelkäämätöntä merenkulkijaa.

H

einäkuun viimeisellä viikolla Haminan hurjat olivat toipuneet Oolanninpuiston avajaisista. Lauantaina kokoonnuttiin terassille kympin kahville. Patu Patanen toivotti aurinkoista aamua tuttuun humoristiseen tyyliinsä, mutta vakavoitui sittemmin muistelemaan sodanaikaisiin miinoihin menehtyneitä merenkulkijoita ja raivaajia. Heidän muistoaan kunnioitettiin hiljaisella hetkellä ja torvensoitolla.

Ennen pitkää siirryttiin juomien ja tarinoiden pariin. Muutamat kokeilivat tarkkuusheittoa heittoliinalla ja saivat Patulta palkinnon. Monissa pöydissä muisteltiin menneitä seilauksia ja toivottiin, että ensi kesänä päästäisiin Kotkan Kantasatamaan. Tullimakasiinissa ja S/S Hyökyllä riitti nähtävää – Patun tavaramäärä oli jälleen lisääntynyt viime käynnistä.

Museohinaaja Merikarhu olo myös kiinnittyneenä uuteen, hienoon laituriin.

2021 ¦ 3

Miinanraivaajien muistomerkki on nyt Tervasaaressa Haminan Rannikkolinnakkeiston perustama VII Raivaajaosasto raivasi 1945–1948 yhteensä 955 merimiinaa ja raivausestettä. Osasto menetti kahdeksan miestä kaatuneina ja kahdeksan miestä haavoittui.

Myös S/S Hyöky (tuolloin nimellä Helsinki) oli vähällä tuhoutua, kun sarvimiina ajautui kohti majakkalaivaa. Tuuli kuljetti miinaa pitkin laivan kylkeä, onneksi kontakti ei ollut riittävä räjähdykseen.

☸

Kuvia: mepafoto.fi Video: mepa YouTube

15

Seren porukka Ahvenanmaalla Keväällä 2020 Silja Serenade seisoi koronapandemian lamauttamana satamassa monen muun matkustajalaivan tavoin. Iloisena otimmekin vastaan tiedon, että kesällä seilaisimme Riikaan, Baltian Pariisiin. Se riemu oli kuitenkin väliaikainen teksti ja kuvat Leena Numminen

S

yyskuussa Serenade jäi taas satamaan, ja lomautukset jatkuivat.

Keväällä 2021 korviimme kantautuneet huhut varmistuivat todeksi - juhannuksesta heinäkuun loppuun ajaisimme Päivä Maarianhaminassa -risteilyjä! Suomen merenkulun värikäs, kaunis ja omaleimainen tukikohta tuli merimiesten avuksi, kun hätä oli suurin.

Olen Serellä töissä baariosastolla, joten minulla oli päivät aikaa tutustua ”Marikseen” ja sen lähiympäristöön. Heti ensimmäisellä matkalla, juhannusaattona, tutustuin kaupungin tunnetuimpaan kohteeseen, museolaiva Pommerniin. Skotlannissa vuonna 1903 valmistunut Pommern on ainutlaatuinen todistus Ahvenanmaan pitkistä purjelaivaperinteistä. Se on myös ainoa nelimastoinen parkki maailmassa, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan.

Miehistön tilat sijaitsivat ns. suurella kannella, upseerien, kapteenin ja matkustajien aluksen perässä. Ja kuten arvata saattaa, asuivat niin kippari kuin mat-

kustavaisetkin hulppeasti, vaikka muut tilat olivat vaatimattomia. Tarkoitukseni oli tulla vielä uudestaan syventymään Pommernin salaisuuksiin, mutta Mariksessa oli niin paljon muutakin nähtävää, että aikomukseksi se jäi. Häpeäkseni on tunnustettava, että Ahvenanmaan merenkulkumuseo jäi kokonaan näkemättä.

Koska meren rannalla oltiin, päätin aloittaa ympäristöön tutustumisen veden ääreltä. Vuokrasin oikein merikelpoisen kunnon kajakin. Tuulisella säällä opettelin sen peräsimen hallintaa, mutta ulapalle melottuani käännyin suosiolla takaisin ja pysyttelin saarten suojassa, aallot velloivat sen verran korkeina. Tätä on ehdottomasti kokeiltava uudestaan!

Polkupyörille käyttöä Pyöräily on sekin tunnetusti kätevä tapa tutustua Ahvenanmaahan. Ja me tytöt ja pojat pyöräiltiin! Satulan selässä tutustuimme mm. Järsön saaren maisemiin, ja palkitsimme itseämme Stickstugan Hantverk - kahvilan upeassa ja värikkäässä

puutarhamiljöössä. Lemlandissa sijaitsevan Lemströmin kanavan komeisiin maisemiin osuimme sopivasti mennen tullen juuri tasatunnein, jolloin silta avataan veneilijöille. En harrasta itse veneilyä, mutta mukana polkenut kollega tutustutti minut eri venetyyppeihin ja lajin saloihin sekä kirjoittamattomiin herrasmiessääntöihin.

Samalla reissulla silmiimme osui Lemböten kappelin tienviitta. Sielläkin piti tietysti poiketa, yllytyshulluja kun olemme. Kuoppaisen hiekkatien ja Lemböten vuorelle nousevan polun päästä löysimme kappelin, joka on rakennettu keskiaikaisen kivikirkon raunioille. Se on omistettu Pyhälle Olaville, joka katolisessa perinteessä on sekä merenkulkijoiden että kauppiaiden suojelupyhimys. Sisälle kappeliin ei päässyt, mutta valokuvaamisen ja hetken hiljentymisen jälkeen oli taas voimia lähteä paluumatkalle. Tälle, kuten niin monelle muullekin pyöräretkelle tuli pituutta suunniteltua enemmän, mutta laivalle ehdittiin ajoissa, ja sehän on pääasia.

16

3 ¦ 2021

Laivamme vapaa-ajan toimikunnan rahastonhoitaja Isme Bergfors järjesti halukkaille veneretken Mariksen edustalla sijaitsevalle Kobba Klintarnin saarelle.

Se on oikeastaan kallioluotoryhmä, jossa vuosina 1862-1972 toiminut luotsiasema palvelee nykyisin museona ja kesäkahvilana. Parin tunnin reissulla ehdimme hyvin ihailla karunkauniita maisemia, seurata vilkasta laivaliikennettä sekä tutustua museoon. Matkan ehdoton kruunu oli kahvilassa nautittu suussa sulava Ålands pannkaka, tällä kertaa vadelmahillon ja kahvikupillisen kera.

Tutustumiskäynti panimolle Baariosaston hovimestari Kososen Marika puolestaan otti yhteyttä Ahvenanmaan vanhimman ja suurimman olutpanimon Stallhagenin toimitusjohtajaan Timo Vetriöön, joka ystävällisesti kutsui meidät tutustumiskäynnille. Stallhagenin oluiden suosio on kasvanut nopeasti, ja Ahvenanmaan lisäksi niitä myydään manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluk-

2021 ¦ 3

silla, onpa tuotteita viety Belgiaan ja Japaniin asti.

Tuotantotiloihin tutustumisen jälkeen saimme maistella oluita ja kuunnella panimomestari Mats Ekholmin jouhevaa tarinointia oluiden synnystä, erikoispiirteistä ja käsityöläisoluiden valmistuksesta maailmalla yleensäkin. Ympäristösertifioidun ja jopa Tripadvisorissa mainostetun Pub Stallhagenin tiloissa nautitun maukkaan lounaan jälkeen ehdimme vielä tehdä tuliaisostokset myymälässä. Tuliaisoluet säilyivät minulla kotiin asti, mutta suklaat häipyivät hytissä parempiin suihin.

Pyörävuokraamon hyvät palvelut Viimeinen pyöräretkemme Mariksessa suuntautui länteen Kungsö batteribergille eli venäläisen rannikkopatterin raunioille. Rauniot olivat nimensä mukaisesti raunioita eli niissä ei paljon näkemistä ollut, mutta vuorella sijaitsevaan näköalatorniin tietysti kiipesimme. Kapeita ja jyrkkiä portaita laskeutuessamme kiiste-

limme siitä, kuuluuko portaat laskeutua etuperin vai ahteri edellä. Yhteisymmärrykseen emme päässeet, mutta pakollisten selfieitten ottamisen jälkeen laskeuduimme helteiseltä vuorelta ja suuntasimme takaisin Marikseen.

Ja pitihän sen jossain vaiheessa sattua, rengasrikon nimittäin. Sandströmin Tarjan takarengas päästi ilmat pihoille, mutta soitto pyörävuokraamo RO NO RENTin Anjalle toi pian avun paikalle, ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Suunniteltu uimarantatauko jäi kuitenkin väliin, koska pizzalle oli ehdittävä.

Elokuun alussa palasimme vanhalle tutulle Tukholman reitille. Maarianhaminan satamassa käydään nyt vain pikaisesti kääntymässä, mutta kesä 2021 jäi varmasti jokaiselle sereläiselle mieleen.

Kiitos siitä kuuluu aurinkoiselle ja helteiselle Ahvenanmaalle, ystävällisille ja iloisille maarianhaminalaisille sekä matkustajillemme, jotka innokkaina ja kiitollisina ottivat uuden reittimme vastaan.

17

Serenades personal på Åland Förra hösten blev Silja Serenade liggande. Efter en lång vinter började man med dagskryssningar till Mariehamn.

J

ag jobbar i baren på Serenade, så på dagarna hade jag tid att bekanta mig med Mariehamn och dess omgivningar. Direkt på den första resan, på midsommarafton, besökte jag ett av stadens kändaste objekt, museifartyget Pommern. Jag hade för avsikt att besöka fartyget igen för att fördjupa mig i Pommerns hemligheter, men det fanns så mycket annat att se i Mariehamn att jag aldrig fullföljde mina intentioner. Jag måste skamset erkän-

na att det inte blev något besök alls på Ålands sjöfartsmuseum.

Jag hyrde en rejäl och riktigt sjöduglig kajak. I blåsvädret försökte jag lära mig att hantera rodret, men efter att ha paddlat ut på öppna havet vände jag frivilligt tillbaka och stannade i skydd av holmarna, då vågorna gick höga. Detta måste jag absolut testa igen!

Cykling är också det ett erkänt smidigt sätt att upptäcka Åland. På sadeln bekan-

tade vi oss bland annat med landskapet på Järsö och belönade oss själva i den vackra och prunkande trädgården hos Stickstugan Hantverk & Café. På både ditvägen och hemvägen kom vi till vackra Lemströms kanal i Lemland lagom till broöppningen, som sker varje heltimme.

På samma resa, efter en gropig sandväg och i slutet av en stig uppför Lemböte berg, fann vi ett kapell som är byggt på ruinerna av en medeltida stenkyrka. Det

18

3 ¦ 2021

är helgat åt Sankt Olov, som enligt katolsk tro är både sjöfararnas och köpmännens skyddshelgon. Man kunde inte i gå in kapellet, men efter fotografering och en stilla stund kunde vi börja ta oss tillbaka med förnyade krafter.

Kassören för fartygets fritidskommitté Isme Bergfors ordnade en båtutflykt till Kobba Klintar utanför Mariehamn. Under den två timmar långa resan hann vi gott och väl beundra det vackra, karga landskapet, betrakta den livliga fartygstrafiken och besöka museet. Pricken över i var Ålandspannkakan som vi avnjöt på caféet. Den riktigt smälte i munnen och serverades denna gång med hallonsylt och en kopp kaffe.

Barens hovmästare Marika Kosonen tog i sin tur kontakt med Timo Vetriö, den verkställande direktören för Ålands äldsta och största ölbryggeri Stallhagen, som

2021 ¦ 3

vänligt bjöd in oss på studiebesök. Efter en rundvandring i produktionslokalerna fick vi provsmaka olika ölsorter och lyssna på bryggmästare Mats Ekholms lättsamma historier om ölsorternas uppkomst, särdrag och om produktionen av hantverksöl i världen i allmänhet. Efter en god lunch på Pub Stallhagen hann vi även shoppa i butiken. Ölen som jag köpte i present lyckades jag spara ända hem, men chokladen försvann i någon annans mun i hytten.

På vår sista cykelutflykt i Mariehamn styrde vi kosan västerut mot Kungsö batteriberg, det vill säga ruinerna av ett ryskt kustbatteri. Vi klättrade upp i utsiktstornet och efter att ha tagit några obligatoriska selfies gick vi ner för det gassande berget för att åka tillbaka till Mariehamn.

På vägen gick luften ur Tarja Sandströms bakhjul, men efter ett samtal till

Anja hos cykeluthyraren RO-NO Rent var hjälp snabbt på plats och vi kunde fortsätta cykelturen. Det planerade stoppet på badstranden fick vi dock hoppa över för att hinna äta pizza.

I början av augusti återvände vi till den gamla vanliga Stockholmsrutten. Nu gör vi bara ett kort uppehåll i Mariehamn, men ingen på Serenade glömmer nog sommaren 2021. För det kan vi tacka soliga och varma Åland, de vänliga och glada Mariehamnsborna och våra passagerare, som tog emot vår nya rutt med entusiasm och tacksamhet.

☸

--

19

Kantasataman historiaa Kotkan klubilla Siunauksena Kotkan Satamaperkele on merikapteeni Carl-Gustav Walldénin ideoima kuunnelmanäyttely ja aikamatka Kantasataman synnystä sen katoamiseen. Kotkassa kaupallinen satamatoiminta alkoi 1871 ja kaupunki perustettiin 1879 sataman jalansijoille. teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Carl-Gustav Walldén

N

äyttely koostuu useasta tapahtumakuvauksesta eri aikakausina kolmelta vuosisadalta Kotkan kantasatamassa. Kotkan klubilla ollut vanha Stevecon konttori on trukkilavoin jaoteltu looseihin, joissa kuvataan Kantasataman elämää laivojen, satamajätkien, merimiesten, ilotyttöjen, muusikoiden ja muiden sataman ”aatelisten” näkökulmasta.

Esillä on aiheeseen liittyviä esineitä, kuvia, maalauksia, lavasteita ja jopa ”Kotkan Ruusun” parturituoli. Oleellista on kuitenkin, että näyttelyn kävijä ottaa korvilleen kuulokkeet, joista voi seu-

rata selostusta samalla, kun etenee loosista toiseen. Maailmaa esineistön, kuvien ja maalausten takana valottaa kertoja Thomas Pryke. Rooleissa on myös muita ääninäyttelijöitä.

– Satama on ollut ja on siunaus Kotkalle. Se on ollut kaupungin vaurauden ja elämisen perusta, Walldén korostaa.

Hän on itse käsikirjoittanut ja tuottanut näyttelyn, on ohjannut ja dramatisoinut pitkäaikainen yhteistyökumppani Henri Saarainen.

Carl Gustav Walldénin huomattavalla työpanoksella toteutettu hieno näyttely avattiin heinäkuun lopulla musiikkiesi-

tyksin ja pienen vierasryhmän läsnä ollessa – kaupungin johtoakin oli paikalla.

1950 -luvun lopulla merille lähtenyt Walldén seilasi päällikkönä Nesteellä. Eläkkeellä ollessaan hän on edistänyt merimies- ja satamakulttuuria kiitettävästi työtään ja varojaankin säästämättä. ”Siunauksena Kotkan Satamaperkele” kuunnelmallinen näyttely avoinna toistaiseksi: Näyttely on avoinna tilauksesta, ti–su klo 10–17 (selostus n 1 h ja ovi suljetaan klo 18) Kotkan Klubin alakerrassa, os. Kirkkokatu 2, käynti talon päädystä. Yhteydenotot p. 044 264 9752.

20

3 ¦ 2021

Stamhamnens historia på Kotkan Klubi Siunauksena Kotkan Satamaperkele är sjökapten Carl-Gustav Walldéns hörspelsutställning och tidsresa från stamhamnens uppkomst tills dess försvinnande. Den kommersiella hamnverksamheten i Kotka började 1871 och staden grundades 1879 i hamnens spår.

U

tställningen består av flera skildringar av händelser från tre århundranden i stamhamnen i Kotka. På Kotkan Klubi har Stevecos gamla kontor delats in i bås med lastpallar. Där skildras livet i stamhamnen bland fartyg, hamnsjåare, sjömän, glädjeflickor, musiker och hamnens övriga ”adliga”.

I utställningen visas föremål, fotografier, målningar och kulisser som anknyter till temat och rentav ”Kotkas Ros” frisörstol. Det är viktigt att man som besökare tar på sig hörlurarna för att kunna följa berättelsen när man går från bås till

2021 ¦ 3

bås(på finska). Världen bakom föremålen, fotografierna och målningarna belyses av berättaren Thomas Pryke. Även andra röstskådespelare uppträder i rollerna.

– Hamnen har varit och är en välsignelse för Kotka. Den har utgjort grunden till stadens välstånd och levnad, poängterar Walldén.

Han själv har skrivit manus och producerat utställningen, medan hans långvarige samarbetspartner Henri Saarainen har stått för regi och dramatisering.

Carl Gustav Walldén har gjort en ansenlig arbetsinsats för att genomföra utställningen, som invigdes i slutet av juli med

musikuppträdanden och en liten grupp besökare – även stadens ledning fanns på plats. Walldén gav sig av till sjöss i slutet av 1950-talet och seglade som befälhavare hos Neste. Som pensionär har han med beröm främjat sjömans- och hamnkulturen utan att snåla varken med sina arbetsinsatser eller ekonomiska medel.

Hörspelsutställningen ”Siunauksena Kotkan Satamaperkele” är öppen tills vidare: efter överenskommelse, ti–sö kl. 10–17 (berättelse ca 1 h och dörren stängs kl. 18) på nedre våningen på Kotkan Klubi, adress Kirkkokatu 2, ingång på gaveln. Kontakt: tfn 044 264 9752.

☸

21

s

Höyryä hitaasti

Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun loppupuoli ja seuraavan vuosisadan alku ensimmäiseen maailmansotaan (1914) asti oli voimakasta kasvua.

Teollisuuden tuotanto kymmenkertaistui, samoin vienti, tuonti vielä enemmän. Bruttokansantuote kolminkertaistui.

K

auppalaivastossa höyrylaivojen määrä kasvoi hitaasti. Noin neljänkymmenen vuoden tilastossa kauppalaivaston kantavuus pysyi lähes ennallaan.

Tuossa tilastossa höyrylaivojen osuus lähes kymmenkertaistui. Läntisissä merenkulkumaissa Suomi oli vankka peränpitäjä konelaivojen listoilla. Vuoden 1892 tilastossa Suomen kauppalaivastossa höyryjen osuus oli 10%, lähinnä edellä Norja 18%. Parikymmentä vuotta myöhemmin oli Norjassa höyryjen määrä 66%, Suomessa 18%. Vasta itsenäisessä Suomessa 1920 höyrylaivojen vetoisuus ohitti purjelaivojen vetoisuuden. Toisaalta Suomi oli ainoa maa, jonka satamat sulki talvi. Ei kannattanut kallista höyrylaivaa makuuttaa jäissä pitkiä talvikuukausia.

Suomalaisten höyryt olivat enimmäkseen rannikkoliikenteen tai sisävesien pieniä matkustajalaivoja ja höyrylotjia. Tavarankuljetus oli linjaliikennettä Itämerelle, Englantiin, Keski-Eurooppaan ja sittemmin myös Välimerelle. Suurin säännöllisesti ulkomaille liikennöivä varustamo oli FÅA ajoittain yli 60% osuudellaan.

H

öyryliikenteen kehityksen seuraamista vaikeuttaa puutteelliset tilastot, sekä mitä vertaillaan: laivojen lastitilan vai koko laivan vetoisuutta, kan-

tavuutta, laivojen lukumääriä, matkojen määriä, rahtituloja.

Kun Ruotsin vallan aikaista byrokratiaa vähennettiin ja ns. tuoteplakaatti poistui, merikuljetukset vapautuivat vierasmaalaisille laivoille. Vaikka ulkomaalaiset varustamot olivat kovia kilpailijoita, leimahteli kotimaisten redarien kesken hintasotia tavoitteena vastustajan raivaaminen pois markkinoilta.

Rahtitaso laski 40 vuoden aikana 40 %. Uudet rautatiet rannikkokaupunkeihin vähensivät merikuljetuksia. Maailmalla luotiin kartelleja, eli ns. linjakonfferensseja, joilla pyrittiin estämään uusien yrittäjien liikennöinti ja vapaa kilpailu. Varustamoiden tilannetta helpotti ja kilpailua rajoitti valtion tuet, voimakkaasti kasvanut siirtolaisuus Amerikkaan, hinnoista sopiminen, kilpailijoiden ostaminen.

S

uomalaisilla redareilla oli vankkaa hakurahtiosaamista purjelaivolla. Ensimmäinen suomalainen maailmanympäripurjehtija oli pietarsaarelainen parkkilaiva HERCULES 1844–1847. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin höyrylaivalla aloitti tramppiliikenteen liikemiesryhmä Kristiinankaupungista puuhamiehenään Joroisissa syntynyt merikapteeni Gerhard Wilhelm Snellman. Kymmenisen vuotta vanha 2 400 dwt höyrylaiva HEROS luovutettiin South Shieldsissä helmikuussa 1893. Neljä suurta rahtihöyryä omisti kapteeni Snellmanin puuhaamat eri varustamot. Vuonna 1916 perustetulle A/B Finland – Amerika Linjen -varustamolle oli hankittu 5 500 dwt rahtihöyry NAVIGATOR – tuolloin Suomen suurin – tarkoituksena aloittaa linjaliikenne Pohjois-Amerikkaan.

22

3 ¦ 2021

Viipurista rahtihöyryn kaappasivat 1918 punaiset Pietariin. Kun laiva palautettiin omistajilleen1922, se myytiin varustamoineen FÅA:lle. A/B Finland – Amerika Linjen heräteltiin henkiin muutama vuosi myöhemmin, kun alkoi linjaliikenne Etelä-Amerikkaan, laivojen korsteeneissa AL.

V

eljekset Ernst ja Lars Krogius perustivat vuonna 1896 Ångfartygs A/B Finska Lloydin. Ei ollut omena kauas puusta pudonnut, koska veljesten isä Lars Krogius oli maan mahtavimman varustamon FÅA perustajia ja toimitusjohtaja. Veljesten varustamolla ehti olla viisi suurta tramppilaivaa, kunnes 1925 toiminta fuusioitiin FÅA:han. Muutaman vuoden kuluttua Krogiukset perustivat A/B Oceanfartin, jonka laivat ajoivat ensin AL:n korsteenimerkillä, sittemmin Effoan (FÅA). Merieläkeläiset muistanevat nimiä, jotka yli sata vuotta sitten olivat Finska Lloydin laivoilla: HEKTOS, HELIOS, HERAKLES, HESPERUS. Viidentenä HERMES, joka ei ollut myöhemmin enää käytössä. Oceanfartin nimeksi muutettiin Oceanshipping Ltd vuonna 1981, jolloin liiketoiminta loppui. Yhtiö on edelleen suvun omistuksessa.

Turkulaisten liikemiesten perustama Ångfartygs Aktiebolaget Bore (Bore=talvimyrskyjen haltija) aloitti 1897 matkustajalaivoilla. Myöhemmin varustamo siirtyi Rettig-suvun hallintaan ja rahtilaivojakin hankittiin. Nykyisin Bore liikennöi hollantilaisessa omistuksessa.

T

ekniikan kehitys oli rivakkaa. Kehityksen kärjessä Suomen suuriruhtinaskunnassa oli usein FÅA:n laivat. Vuonna 1889 ARGO varustettiin höyrykäyttöisellä peräsinkoneella. Vuotta myöhemmin s/s CERES höyrysi ensimmäisenä suomalaisena At-

2021 ¦ 3

lantin yli Amerikkaan. Seuraavana vuonna valmistuneet URANIA ja ASTREA saivat tehokkaat höyrykoneet ja jäävahvistuksen. Kaiser-Wilhelm-Kanaalin (Kielin kanava) läpi höyrysi ensimmäisenä VESTA vuonna 1895.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa 56 suomalaista höyryä ajoi linjaliikennettä. Varustamot olivat FÅA, Wasa-Nordsjö Ångbåts, Helsingfors Ångfartygs ja turkulaiset Ångfartygs A/B Transito ja Ångfartygs A/B Bore. Hakurahtiliikenteen höyryjen lukumäärä oli parikymmentä.

Linjaliikenteessä Amerikan siirtolaisten kuljetus Venäjältä ja Suomesta oli tuottoisaa. Vientirahti oli pääasiassa voita, paperiteollisuuden tuotteita, puisia lankarullia. Tuontilasteja olivat koneet, siirtomaatavarat, viinit, tupakka ja kankaat. Tramppilaivat veivät Suomesta paljon tilaa vaativaa puutavaraa. Tuontilasteja olivat enimmäkseen hiili ja koksi.

☸

LÄHTEET: Navis Fennica II Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia. www.aanimeri.fi

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.

23

Juha Toivanen Antwerpenin merimieskirkolla

MEPAn mies kiertueella teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

Juha Toivasen täyttäessä pyöreitä vuosia antoivat työkaverit hänelle lahjaksi hauskan lahjan. T-paidan selkään oli bändikiertueista tuttuun tapaan listattu kaikki toimipisteet, joissa Juha oli toiminut MEPAn asiamiehenä. Kiertue alkoi Kotkasta.

J

onkin aikaa seilattuaan Juha Toivanen päätyi Kotkan MEPAn asiamiehen sijaiseksi kesällä 1982.

– Oppi-isänä minulle toimi merimieskeskuksen isännöitsijä ja maineikas pienoismallirakentaja Jaakko Piela, joka seilatessaan tunnettiin laulavana matruusina Jack Pielana, Juha muisteli.

MEPAn lakkauttaessa Antwerpenin toimipisteen vuonna 1983 perustettiin uusi asema Englantiin Grimsbyn, Imminghamin ja Hullin alueelle.

– Lähdin matkaan Inkoosta M/s Kontulan kyydissä Imminghamiin, jonne saavuttiin viikon päästä kun jouduimme olemaan redillä muutaman päivän. Laivalta minut haki Norjan Merimiespalvelun asiamies Ben Hansen, Juha kertoi.

Toivanen jakoi hänen kanssaan toimiston, joka oli Tanskan merimieskirkon tiloissa Grimsbyssä. Suomalaisia laivoja kävi alueella kuitenkin harvakseltaan, jo-

ten MEPAn toimipiste siirrrettiin jälleen Anwerpeniin marraskuussa 1983.

kutehtaan myymälään ja kiertoajeluita Brysseliin.

Ajohommia Antwerpenissa

Merimiehet urheilivat

Belgiassa kävi tuolloin runsaasti suomalaislaivoja, jotka viipyivät jonkin aikaa satamissakin. Juhan toimipiste oli Suomen merimieskirkon tiloissa. Työsarkaa riitti.

– Työpöytäni oli pakastinarkku kellarissa, missä olivat myös MEPAn kirjat ja pieni valikoima VHS – elokuvia. Minä kiersin laivat päivällä ja toin merimiehet kirkolle kuuden aikoihin. Pappi vei sitten kirkon kyydillä merimiehet takaisin laivoille Pappina oli silloin Pekka Palosaari, jonka kanssa yhteistyö sujui kitkattomasti. Palosaaren ollessa lomalla Juha joutui yksin hoitamaan kuljetukset. Kerran satamassa oli 6 suomalaislaivaa ja Juhalle tuli kahdessa päivässä 30 työtuntia ja 400 kilometriä satama-ajoa.

Paljon tehtiin myös ostosretkiä Sint-Niklaasissa sijaitsevaan Leen fark-

Norjan Merimiespalvelulla oli Antwerpenissa hieno merimieskeskus Nordal Griek, jossa oli kaksi jalkapallokenttää, 25 metrin uima-allas, kaksi saunaa ja kaksi keilarataa. Juha vei usein merenkulkijoita keilaamaan, mistä moni sai uuden harrastuksen.

– Kansainvälisillä urheiluviikoilla pelattiin jalkapalloa ja skandinaavit tekivät myös yleisurheilutuloksia samalla. Lisäksi toimin Rotterdamissa aina, kun siellä oli kansainvälinen urheiluviikko, Juha selvitti.

Tuohon aikaan urheiluviikoille tuli lisävahvistuksia Pohjoismaisten merimiespalvelulaitosten pääkonttoreista. Juha muistelee lämmöllä legendaarisia kollegoita, kuten Norjan Kaare Hauskenia, Ruotsin Lasse Hultia ja Tanskan Lars Jörgenseniä.

24

3 ¦ 2021

– Kaikista legendaarisin oli kuitenkin Suomen MEPAn Jussi Rinne, joka oli varsinainen energiapakkaus. Voimia riitti sekä työhön että huveihin, Juha naurahti.

Laivoista Juhan mieleen on noilta hienoilta ajoilta jäänyt parhaiten mieleen Nesteen M/T Vikla ja sen joviaali kippari Simo Vilkki.

– Aina kun tulin laivaan, niin Simo kuulutti: Juha ylös päällikön puheille. Kun menin hänen toimistoonsa, niin pöydällä oli olutpullo ja Simo kysyi, että otatko Juha kaljan. Tästä tuli jonkinlainen seremonia ajan mittaan, Juha muisteli.

1980 -luvun alku oli muutenkin hienoa aikaa suomalaisessa merenkulussa. Porukka viihtyi laivalla ja oli korkeasti motivoitunutta. Juhan mieleen jäivät etenkin Finnlinesin Juliana -luokan alukset jotka paluumatkalla Jenkeistä usein vierailivat Antwerpenissa. Viikon vanhat lehdetkin olivat tervetullutta lukemista.

Timo Lappalaisen tultua asemanhoitajaksi merimieskirkko laajeni viereiseen kiinteistöön, joka sai nimen Finse Huis ja siellä toimi myös Suomen kulttuurikeskus.

Juhalla oli siellä hetken toimistotila, mut-

ta kulttuuriväen lisääntyessä piti ”palata kellariin”.

Väki laivoilla väheni Laivojen ulosliputusaalto alkoi vaikuttaa suomalaiseen merenkulkuun. Porukkaa irtisanottiin ja merenkulkijoiden työjaksot pitenivät niillä harvoilla, jotka saivat jäädä. MEPA teki erillissopimuksia ulosliputettuihin laivoihin – palvelut säilyivät ja niillä oli edelleen kysyntää.

Vuosikymmen vaihtui 1990-luvulle ja laivat tietenkin kehittyivät tehokkaammaksi. Lastaus- ja purkaustoiminnot nopeutuivat niin, että etenkin ro-ro -alukset tulivat aamulla sisään ja iltapäivällä tai illansuussa lähtivät ulos. Monesti ainoastaan kokkistuertti pääsi päivävapaalla käymään maissa.

Antwerpenin aika oli kaiken kaikkiaan antoisaa aikaa. Juhalla ei ollut työaikaa ja töitä tehtiin sen mukaan mikä oli tarve.

Kotimaa kutsui 1990-luvun puolivälissä melkein kaikki suomalaiset laivat tulivat Antwerpeniin Suomesta. Hakurahtiliikenne Suomen li-

pun alla oli lähes loppunut. Keväällä 1996 Turun MEPAssa aukesi työpaikka, kun isännöitsijä Reino Lehtonen jäi eläkkeelle.

Pieni neuvonpito perheen ja MEPAn kanssa kypsytti päätöksen.

Hän muutti Turkuun belgialaisen vaimonsa Carinen ja esikoistyttärensä Kirsin kanssa, kun Antwerpenin kämppä saatiin myytyä.

– Työt aloitin Juhani Laineen kanssa 1.4.1996 eikä se ollut aprillipilaa. En ollut aikaisemmin juuri liikkunut Turussa ja kun Juhani näytti minulle Turun sataman, niin kysyin hämmästyneenä, että tässäkö on kaikki, Juha oli ihmetellyt.

Hän oli tottunut vähän suurempiin kuvioihin.

Turussa Juha on hoitanut MEPAN palveluita yksin jo kymmenkunta vuotta Laineen jäätyä eläkkeelle. Laivakäyntejä hän tekee Turun lisäksi Naantalin, Uudenkaupungin, Rauman, Porin ja Paraisten satamiin. Lisäksi hän on ollut mukana MEPAn kurssi- ja urheilutapahtumissa Turun seuduilla.

Mepalaiset muistelevat 1973–2023 Työt: Asiamies, osallistuu myös urheilu-, kurssi- ja muuhun MEPAn toimintaan Palvelus MEPAssa: alkaen 1982 Juha Toivanen on hoitanut Merimiespalvelutoimiston laivapalveluita Haminassa, Kotkassa, Grimsbyssa, Imminhamissa, Antwerpenissa, Zeebruggessa, Rotterdamissa, Terneuzenissa ja vuodesta 1995 lähtien Turusta käsin länsirannikon satamissa. Hänen aikanaan MEPAn Turun toimistokin on jo ehtinyt muuttaa kahdesti.

2021 ¦ 3

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät.

Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått.

25

Juha Toivanen i Antwerpen

SSB:s man på turné När Juha Toivanen fyllde jämnt gav arbetskamraterna honom en rolig present. En t-shirt som precis som en bandturné-t-shirt hade en lista över alla verksamhetsställen där Juha hade varit ombud för SSB. Turnén började i Kotka.

26

3 ¦ 2021

E

fter att ha seglat ett tag hoppade Juha Toivanen in som vikarie för SSB:s ombud i Kotka sommaren 1982.

– Min läromästare var sjömanscentrets disponent och omtalade modellbyggare Jaakko Piela, som när han seglade var känd som den sjungande matrosen Jack Piela, minns Juha.

När SSB lade ner verksamhetsstället i Antwerpen 1983 grundades en ny station i området Grimsby, Immingham och Hull i England.

– Jag klev på M/s Kontula i Ingå för att ta mig till Immingham, dit vi kom en vecka senare eftersom vi fick ligga på redden i några dagar. Ombudet för Norges sjömansservice, Ben Hansen, hämtade mig från fartyget, berättar Juha.

Toivanen delade kontor med Ben i danska sjömanskyrkans lokaler i Grimsby. Finska fartyg besökte dock sällan området, så SSB:s verksamhetsställe flyttades tillbaka till Antwerpen i november 1983.

Körningar i Antwerpen På den tiden besöktes Belgien av många finska fartyg, som låg kvar i hamn ett tag.

Juhas kontor låg i Finlands sjömanskyrkas lokaler och han gick aldrig sysslolös.

– Mitt skrivbord var en frysbox i källaren, som också rymde SSB:s böcker och ett litet urval VHS-filmer. Jag besökte fartygen om dagarna och skjutsade sjömännen till kyrkan vid sextiden. Prästen skjutsade sedan tillbaka sjömännen till fartygen med kyrkans bil.

Då var Pekka Palosaari präst och samarbetet med honom fungerade friktionsfritt. När Palosaari var på semester fick Juha sköta transporterna själv. En gång låg det sex finska fartyg i hamn och på två dagar jobbade Juha 30 timmar och avverkade 400 kilometer i hamnkörningar.

Man gjorde också många shoppingresor till jeanstillverkaren Lees fabriksbutik i Sint-Niklaas och rundturer i Bryssel.

Sjömännen idrottar Norges sjömansservice hade det fina sjömanscentret Nordal Griek i Antwerpen,

2021 ¦ 3

med två fotbollsplaner, en 25-metersbassäng, två bastur och två bowlingbanor. Juha tog ofta dit sjöfarare för att bowla och det blev en ny hobby för många av dem.

– Under de internationella idrottsveckorna spelade man fotboll och skandinaverna friidrottade också. Jag arbetade alltid i Rotterdam när den internationella idrottsveckan pågick där, förklarar Juha.

På den tiden kom det förstärkning från de nordiska sjömansserviceenheternas huvudkontor till idrottsveckorna. Juha minns sina legendariska kollegor med värme, som Norges Kaare Hausken, Sveriges Lasse Hult och Danmarks Lars Jörgensen.

– Den mest legendariska var ändå Jussi Rinne från Sjömansservicebyrån i Finland. Han var ett riktigt energiknippe.

Hans krafter räckte både till jobb och till nöjen, skrattar Juha.

Bland fartygen från den gamla goda tiden minns Juha bäst Nestes M/T Vikla och den jovialiske skepparen Simo Vilkki.

– Varje gång jag kom ombord ropade Simo ut: Juha, kom upp och tala med befälhavaren. När jag kom till hans kontor så stod det en flaska öl på bordet och Simo frågade: vill du ha en öl Juha? Med tiden blev det här till en slags ceremoni, minns Juha.

Början på 1980-talet var även i övrigt en bra tid inom den finska sjöfarten. Personalen trivdes ombord och var mycket motiverade. Juha minns särskilt Finnlines fartyg i Juliana-klassen, som på vägen tillbaka från USA ofta besökte Antwerpen. Även en vecka gamla tidningar var välkommen läsning.

När Timo Lappalainen blivit stationschef utvidgade sjömanskyrkan sin verksamhet till den intilliggande fastigheten, som fick namnet Finse Huis, och där verkade även Finlands kulturcenter. Ett tag hade Juha sitt kontor där, men när kulturfolket blev fler fick han återvända till källaren.

de få som blev kvar. SSB ingick särskilda avtal med de utflaggade fartygen – servicen blev kvar och efterfrågades fortfarande.

Det blev decennieskifte, 1990-tal, och fartygen utvecklades och effektiviserades. Lastnings- och lossningsfunktionerna blev snabbare, så att framför allt roro-fartygen kunde komma in på morgonen och åka ut igen på eftermiddagen eller mot kvällskvisten. Många gånger var det endast kockstewarden som kunde gå i land under dagen.

Tiden i Antwerpen var på det hela mycket givande. Juha hade inga arbetstider, utan jobbade så mycket det behövdes.

Hemlandet kallar I mitten av 1990-talet kom nästan alla finska fartyg till Antwerpen från Finland.

Trampfarten under finsk flagg hade nästan upphört. Våren 1996 blev en tjänst ledig hos SSB i Åbo när disponent Reino Lehtonen gick i pension. Beslutet mognade efter ett samråd med familjen och SSB. Juha flyttade till Åbo med sin belgiska fru Carine och sin förstfödda dotter Kirsi, efter att ha sålt lyan i Antwerpen.

– Jag började jobba med Juhani Laine den 1 april 1996, och det var inget aprilskämt. Jag hade knappt varit i Åbo innan och när Juhani visade mig Åbo hamn så frågade jag förvånad om det var allt, berättar Juha.

Han var van vid lite större sammanhang.

I Åbo har Juha skött SSB:s service ensam i ett tiotal år sedan Laine gick i pension. Han gör fartygsbesök i hamnarna i Åbo, Nådendal, Nystad, Raumo, Björneborg och Pargas. Han har också deltagit i SSB:s kurs- och idrottsevenemang i Åboregionen.

☸

Personalen ombord minskar Vågen av fartygsutflaggningar började påverka den finska sjöfarten. Folk blev uppsagda och arbetsperioderna förlängdes för 27

Ellan kirjastojutut ella.mustamo@mepa.fi

MEPAn digikirjahylly kutsuu Merimiespalvelutoimiston digikirjastosta voi lainata äänikirjoja ja e-kirjoja eri kielillä. Monet ovat jo käyttäneet palvelua.

anna kuusisto

löysi digikirjahyllystä Miika Nousiaisen kirjan Pintaremontti. Kirja on koskettava, hersyvä ja elämänmakuinen kertomus ihmisistä, jotka elävät elämäänsä ja yrittävät sopeutua sen tuomiin muutoksiin parhaan kykynsä mukaan. Useampi minäkertoja rikastuttaa tarinaa ja valottaa eri ihmisten toimia ja käytöstä lisäten yleistä empatiaa ja ymmärrystä kirjan hahmoja kohtaan. Tapahtumat alkavat hautajaisista ja päättyvät häihin- mukana on koko elämän kirjo. Kirjassa tiivistyy se, miten huumori voi olla voimaa tuova asia myös elämän tukalissa tilanteissa.

”Ihminen pystyy olemaan onnellinen tai onneton kaikissa elämäntilanteissa.”

paula suhonen vinkkaa Milla Peltosen tietokirjan Erakot, jonka tarinat kertovat värikkäistä persoonista ja heidän rohkeudestaan sekä sitkeydestään asustella syrjäseudulla etäällä muista luonnon keskellä. Antimet olivat välillä niukat vuodenajasta riippuen ja siihen sopeuduttiin. Muita tavattiin harvakseltaan, kun muonavarastoja piti täydentää joiltakin osin kelien salliessa. - Olisiko itsellä sellaista rohkeutta jättää kaikki muu taakse ja lähteä asumaan tiettömän taipaleen taakse ilman mitään mukavuuksia, Paula pohtii - ja vastaa, että kenties, kaikkeen sopeutuu. Hyviä lukuelämyksiä kirjan parissa!

28

3 ¦ 2021

temmy tuomela poimi hyllystä dekkarin Risteys, joka on Eija Piekkarin tuotantoa. Piekkari on kotoisin Hollolasta ja kirjailijan teoksia on saatu nauttia jo 13 kirjan verran. Lokakuussa ilmestyy viimeisin kirja, jossa niin kuin muissakin on päähenkilönä naispoliisi Lahden poliisilaitokselta. Piekkari kirjoittaa päähenkilöstään uskottavalla tavalla, hahmossa yhdistyy työ poliisina ja uusioperheen äitinä. Kirjoista paistaa laaja lähialueen tuntemus ja poliisitutkintaa tehdään ns. Poirot-tyylisesti, eli puhuttamalla mahdollisia epäiltyjä.

Rekisteröidy MEPAn digikirjahyllyyn ja voita tablettitietokone!

Pyydä lainaajatunnus meilissä kirjasto@mepa.fi tai soita Ellalle, puh. +358966890020.

Kaikkien rekisteröityneiden kesken arvotaan vuoden 2021 lopussa tablettitietokone. Käy katsomassa: https://www.ellibslibrary.com/mepa 2021 ¦ 3

MEPAn kirjasto haastatteli myös Ellibsiä, jonka palveluun digikirjahylly perustuu asiakkuuspäällikkö Pirjo Kangas toteaa, että äänikirjojen suosio on myös Ellibsin kannalta kiinnostava asia – on hienoa, että lukemisen tavat monipuolistuvat. Nykyään myös tietokirjallisuutta julkaistaan yhtä enemmän äänikirjoina eli äänikirjojen valikoima on yhä kattavampi.

Pirjo listaa hieman Ellibsin lisenssipolitiikkaa eli sitä, mitä kirjastoille on saatavilla: -Kirjastoille e-kirjat myydään lisensseinä, jotka ovat yleensä voimassa tietyn määräajan. Kirjastoille kirjatarjonta on myös hieman erilainen kuin kuluttajille. Lisensseissä rajataan usein joko yhtäaikaisten käyttäjien määrää tai lainakertojen määrää.

– Tästä syystä palvelussamme on esimerkiksi varaustoiminto, jonka avulla kirjaa voi jonottaa, mikäli kaikki lisenssit ovat jollain hetkellä käytössä ja ilmoitamme sähköpostitse kun varaaja saa kirjan luettavakseen. Pyrimme siihen, että kauttamme on tarjolla erilaisia lisenssivaihtoehtoja, sillä kirjastoja on hyvin erilaisia.

29

Uusi kirja valottaa etäluotsauksen kehitysvaiheita ”ETÄLUOTSAUS Luotsien ammattitaito mukana kehityksessä”.

Kirjassa lukuisat asiantuntijat pohtivat etäluotsauksen ja merenkulun kehittymistä sekä käydään läpi nykyisiä kehityshankkeita, kokeiluja ja tutkimusta. Kirjan on julkaissut Luotsikirjasto Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuella. teksti ja kuva Pekka Karppanen

kirjan esittelivät Luotsiliiton toiminnanjohtaja Tapio Tuomisto sekä tietokirjailija Antti Rinkinen. Tuomisto totesi Luotsiliiton tällä kerralla siirtyneen julkaisutoiminnassaan historiasta tulevaisuuteen. Luotsiliitto on ollut huolissaan siitä, että navigoinnin apuvälineiden kehittyessä merenkulkijoiden osaaminen on heikentynyt. Hyvä asia on, että keväällä 2021 Finnpilot nimitti kolme luotsia kehittäjäluotseiksi etäluotsaushankkeisiin.

Finnpilotilla on tietenkin keskeinen asema etäluotsauksen kehityksessä. Etäluotsausta ja digitalisaatiota selvitetään monessa hankkeessa, joissa Finnpilot toimii: One Sea, Sea for Value, ISTLAB ja MasterSIM. Digitalisaation ja autonomisten, miehittämättömien alusten suurin hypetys on mennyt ohi, mutta merenkulku kuitenkin kehittyy hitaasti mutta vakaasti.

Merenkulun kansainvälinen säätely pitää sovittaa automaation ja digitalisaation tarpeisiin. Suomessa luotsauslakia muutettiin v. 2019 niin, että etäluotsaus tuli mahdolliseksi. Finnpilotin edustajat kertoivat julkistamistilaisuudessa, että vuoden 2021 lopussa demonstroidaan

etäluotsaukseen liittyvää tiedonvaihtoa S4V-hankkeessa, jossa on mukana ESL Shipping. Laajempia etäluotsauskokeiluja suunnitellaan vuoden 2023 jälkeen.

Kirjaan on saatu koottua kattava selostus etäluotsauksen kehitysvaiheista kesään 2021 mennessä. Antti Rinkisen teksti on sujuvaa ja kansantajuista – asiat on kuvailtu selkeästi ja kantoja on kyselty monilta asiantuntijoilta. Myös kehityshankkeissa olevat tahot on esitelty hyvin. Teos julkaistaan myös e-kirjana, jolloin sen voi hankkia omaksi.

Luotsikirjasto Luotsiliiton omistama Luotsikirjasto perustettiin 1962. Perustamisen taustalla oli kirjailija Toini Havu, joka sai myös ainutlaatuisen kirjastoluotsin arvonimen. Kirjastoja luotsiasemilla on ollut jo 1860-luvulta alkaen, mutta niiden laajentaminen alkoi Luotsikirjaston perustamista. Luotsikirjasto on harjoittanut julkaisutoimintaa 1980-luvulta alkaen.

30

3 ¦ 2021

Valkoinen laiva Merimieskirjailija Timo Haipus sai loppukesällä valmiiksi seitsemännen kirjansa. Lukija pääsee mukaan Kotkasta paperilastissa lähtevään laivaan, joka kulkee Jenkkien itäkustin kautta Venezuelaan. Laivan henkilökuntaan kuuluu kaksi naista ja lähes 30 miestä. teksti ja kuva Pekka Karppanen

kirjailija kuvailee elämää pitkällä merimatkalla varsin seikkaperäisesti muutaman päähenkilön silmin. Laivalla tehdään töitä, nukutaan, muistellaan ja kerrotaan juttuja, tehdään havaintoja sekä seurustellaan muiden merimiesten kanssa.

Pientä satamakuumetta alkaa esiintyä, kun Atlantti on jäämässä taakse ja New Yorkin siluetti piirtyy horisonttiin. Vihdoin laiturissa pääkone sammuu ja äänimaailma muuttuu. Porukka lähtee kuitenkin merimiesklubin kautta maakaljoille kuunnellen Frank Sinatran ja Tom Jonesin lauluja. Matkamuistot hankitaan ja postikortit lähetetään. Sitten eteenpäin.

Edellisten kirjojen tapaan Haipuksen teksti on sujuvaa ja siinä viljellään sopivasti merimiesslangia, jonka käyttö valitettavasti on hiipumassa. Kuvausta 1970 – luvun alun merimieselämästä voi lämpimästi suositella vanhoille skönäreille ja myös nuorille – tällaista siellä oli ennen.

ISBN 978-952-69005-3-7, pehmytkantinen, sivumäärä 268.

Kirjoja on lainattavissa MEPAn kirjastosta ja sitä voi ostaa: https://merimieskuvia.net/Kirja.html Kirjan hinta on 25 €, sisältää postimaksun Suomeen.

SLHY:N MYYNTIPÄIVÄT 23.–24.10.2021 Suomen Laivahistoriallinen yhdistys järjestää myyntitapahtuman Helsingissä lokakuun lopulla Uutta ja vanhaa laiva- ja merikirjallisuutta, Laivalehtiä, laivaposti­kortteja ym. on myynnissä edullisin hinnoin lauantaina ja sunnuntaina klo 12:00-16:00 Longa -galleriassa Helsingissä.

Myyntipaikan osoite on Tukkutorinkuja 6, Hermannin rantatien kulmassa, lähellä Kalasataman metroasemaa. Kelluva kulttuuriperintö -kirjaa vain tässä tapahtumassa erikoishintaan 20 e/kpl.

Tervetuloa!

Suomen Laivahistoriallinen yhdistys https://www.slhy-laiva.fi/

2021 ¦ 3

31

Purjelautailua oppimassa MEPAn surffauskurssi järjestettiin jo toisen kerran Lohjanjärvellä. Helteinen kesäpäivä sopi tapahtumaan hyvin, mutta tuulta olisi voinut olla hieman enemmänkin. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Y

hden päivän aikana ehtii juuri ja juuri tutustua hienoon lajiin, kun ohjaajana toimi surffauksen vanha konkari Harri Toikkanen. Hän työskentelee Finnlinesin laivoilla, mutta tuli vapaavuorollaan vetämään purjelautailun alkeiskurssin muille merenkulkijoille. Kurssi vedettiin Lohjan Purjehtijat ry:n tiloissa.

Purjelautailu sisältää piirteitä sekä purjehduksesta että lainelautailusta. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita, mutta uimataitoa kyllä. Kelluntaliivit kyllä kuuluivat varustukseen ja kurssin teoriaosuudessa oppilaat perehdytetään turvallisuusasioihin. Purjelautailu on varsin turvallinen harrastus ja vahinkoja sattuu harvoin.

– Aluksi käydään yleensä läpi käsitteet, purjelaudan osat ja tarvittava purjehdussanasto. Ennen vesille menoa harjoitellaan hommaa vielä rannalla olevalla si-

mulaattorilla, Harri Toikkanen selvitti.

Välineet ovat viime vuosina kehittyneet paljon. Hiilikuitulaudat ja uudentyyppiset purjeet helpottavat harrastuksen aloittamista. Syytä on kuitenkin varautua kaatumiseen ja kastumiseen ensimmäisillä kerroilla.

Purje pystyyn ja vesille Kun porukka oli päässyt vähän lajiin sisälle, oli aika siirtyä laiturille. Toikkanen opasti kurssilaisia, miten tehdään vastaja myötäkäännös, arvioidaan tuulen suuntaa ja miten lautaa ohjaillaan. Hän opasti yksitellen kurssilaisia liikkeelle lähdössä samalla, kun Kursgubbe Jukka MEPAsta hyppäsi veteen ottamaan kuvia kalaperspektiivistä.Vesi oli niin lämmintä, että kurssilaiset pärjäsivät kevyissä kesävaatteissa. Alkeiskurssille sää olikin juuri so-

piva. Vähänkin kylmemmissä olosuhteissa kannattaa käyttää märkäpukua.

Vähitellen kaikki MEPAn kurssilaiset oli saatu järvelle laudan päälle. Harri otti vielä moottoriveneen ja lähti kellumaan surffareiden sekaan antamaan ohjeita ja varmistamaan, jos joku joutuu vaikeuksiin.

Tämän tästä kuului polskahduksia, kun joku menetti tasapainonsa ja putosi laudan päältä veteen. Kaikki pääsivät kuitenkin ketterästi takaisin laudan päälle.

Ei mennyt kauan, kun porukka alkoi pysyä laudalla ja tuulikin rupesi kuljettamaan. Käännöksissä oli vielä pientä haastetta, mutta sitkeällä harjoittelulla sekin alkoi sujua. Alkeiskurssin jälkeen lajia voi kokeilla itsenäisesti vaikka vuokravälineillä. MEPA järjestää alkeiskurssin jälleen ensi kesänä.

32

3 ¦ 2021

Vindsurfing på schemat SSB:s surfkurs ordnades för andra gången vid Lojo sjö. Den heta sommardagen passade aktiviteten perfekt, men det hade gärna fått blåsa lite mer.

P

å en dag hinner man precis lära känna denna sport när ledaren är den gamla surfveteranen Harri Toikkanen. Han arbetar på Finnlines fartyg, men på sin frivakt kom han för att hålla en nybörjarkurs i vindsurfing för andra sjöfarare. Kursen hölls i Lohjan Purjehtijat ry:s lokaler.

Vindsurfing har inslag från både segling och surfing. Man behöver ingen tidigare erfarenhet, men måste vara simkunnig.

Flytväst ingår dock i utrustningen och i kursens teoridel får deltagarna lära sig säkerhetsrutinerna. Vindsurfing är en ganska säker hobby och olyckor inträffar sällan.

– Först går vi oftast igenom begreppen, vindsurfingbrädans delar och nödvändiga seglingstermer. Innan vi går i vattnet tränar vi i simulatorn på stranden, förklarade Harri Toikkanen.

2021 ¦ 3

Utrustningen har utvecklats mycket de senaste åren. Kolfiberbrädorna och nya typer av segel gör det enklare att börja med vindsurfing. Man bör dock vara beredd på att välta och bli blöt de första gångerna.

Upp med seglet och ut på vattnet Efter introduktionen var det dags att gå till bryggan. Toikkanen visade kursdeltagarna hur man vänder genom och undan vinden, bedömer vindriktningen och styr brädan. Han instruerade kursdeltagarna en och en i starten samtidigt som SSB:s Kursgubbe Jukka hoppade i vattnet för att ta bilder ur fiskperspektiv. Vattnet var så pass varmt att deltagarna klarade sig med tunna sommarkläder. Vädret var faktiskt perfekt för en nybörjarkurs. Vid bara lite kallar väder bör man ta på sig en våtdräkt.

Så småningom var alla deltagare ute

på sjön på brädan. Harri följde efter med motorbåten och gav surfarna instruktioner och hjälpte till om någon hamnade i svårigheter. Med jämna mellanrum hördes plumpsanden när någon tappade balansen och föll ner i vattnet. Alla lyckades dock ta sig upp på brädan igen utan problem.

Det tog inte lång tid innan alla lyckades hålla sig på brädan och fick fart med vinden. Vändningarna var fortfarande svåra, men med ihärdig övning gick det bättre och bättre. Efter nybörjarkursen kan man testa vindsurfing på egen hand, till exempel genom att hyra utrustning. Nästa år ordnar SSB en nybörjarkurs igen.

☸

33

Repoveden kansallispuistossa kanooteilla MEPAn kesäkuisella melontaretkellä suunnattiin Repoveden kansallispuistoon Valkealaan.

Mukana oli kymmenen merenkulkijaa akselilta Vaasa-Turku-Helsinki-Kotka-Joensuu. Matkaan lähdettiin tuulisena iltapäivänä Kuutin Kolon rannasta kolmella inkkarikanootilla ja neljällä kajakkiyksiköllä. teksti ja kuvat Kursgubbe Jukka

A

loitus oli perinteitä kunnioittavan tuulinen, saimme tehdä töitä päästäksemme haluttuun suuntaan. Homma helpottui reilun tunnin melomisen jälkeen, kun tulimme suojaisemmille vesille. Maisema muuttui kallioiseksi, salmet pieniksi ja hyvä leiripaikka löytyi Kuutin nuotiopaikan tuntumasta. Yksi viritti riippumaton puiden väliin, loput pystyttivät telttansa lähistölle.

Teppo ja Tiina yllättivät ryhmäläiset kaivamalla muurikkapannun ja lettutaikinan kajakkiensa kätköistä. Lettujä riitti kaikille, hilloa oli ja tuuli moinasi iltaa myöten. Iltakävelyllä käytiin näköalatornissa sekä hulppealla Olhavalla, jossa suoraan järvestä nousee 50 metrin pystysuo-

ra kallionseinämä. Ylhäällä kun makaa ja kurkistaa reunan yli alas, tuntee korkeuden vatsanpohjassa.

Toinen päivä kului sutjakasti. Aamiainen, aamujumppa ja kanootit vesille. Leiri jätettiin paikoilleen base campiksi. Repoveden alue on aika kompakti ja Kuutti sopivasti lähellä kaikkea. Kapiaveden nuotiopaikalla juotiin nokipannukahvit ja porukka jakaantui pienryhmiin kiinnostuksen mukaan. Osa meloi tuuliselle Majasaaren kierrokselle, osa tutustui lähiseutuun kävellen.

Ryhmän geokätkijöilijöillä riitti tekemistä sekä maalla että vesillä, salamyhkäisiä kätköjä löytyi useampia. Takaisin leiriin melottiin kaikki yhdessä, vietettiin

leirielämää ja käveltiin lähimaastossa. Ilta oli mukavan pläkä ja muutama osallistuja kävi pitkällä iltamelonnalla.

Viimeisenä aamuna jumppa, kamat kanootteihin ja melonta takaisin Kuutin Kololle. Retki päätettiin kuten se oli aloitettukin; lounaalla klassisen tyylikkäällä Orilammen majalla.

Moni ihmetteli, miten mahtavia paikkoja löytyykään Etelä-Suomesta, aivan naapurista. Repovesi korkeine kallioineen, hienoine metsineen ja mukavine pikkujärvineen oli niin passeli MEPAn melontaretkelle, että sinne saatetaan mennä uudelleenkin. Johonkin mennään taas ensi kesänä, se on selvä.

34

3 ¦ 2021

Viehättävää veneilyä

teksti: Anna-Maria Kuusisto

E

räänä elokuun loppupuolen aurinkoisena aamuna kokoontui kahdeksan aamuvirkkua ja innokasta merenkulkijaa Vuosaaren venesatamassa. Alkamassa oli MEPAn järjestämä Tutustuminen veneilyyn - kurssi, johtajinaan Sampsa ja Teemu.

Kursseja oli ollut muutamaan otteeseen jo alkukesästä Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ilahduttavasti ihmiset olivat löytäneet tiensä kursseille. Uljaat veneemme, Skipperin Micke ja Muhis odottivatkin jo laiturissa ja veisivät meidät pian kohti päivän vauhdikkaita seikkailuja. Suunnitelmana oli edetä Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevalle Söderskärin majakalle mutta auringonsäteet peittyivätkin tummiin sadepilviin, kuten myös unelmamme Söderskäristä.

Pian teimme matkaa virkistävässä vesisateessa ja keinuvassa aallokossa. Söderskärille rantautumista suositellaan

2021 ¦ 3

tyynellä säällä, joten suunniteltu majakka-seikkailu vaihtui toiseen kohteeseen: Pirttisaareen (Pörtö). Saari on entinen puolustusvoimien linnakesaari ja nykyään Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hoitama ulkoilualue.

Pirttisaaren Svartvikeniin saavuttaessa vastassa oli hyvä opastustaulu saaresta ja matkasta Lerviksuddenin keittokatokselle, jonne meidänkin askeleemme suuntautuivat. Osa ryhmästä rohkeni katsastamaan matkan varrella myös vanhan bunkkerin, kunnes nälkä voitti historian havinan ja jatkoimme matkaa keittokatokselle makkaranpaistoon. Kivikylän Huiluntuhti maistui retkikunnallemme ja lisäsi kapasiteettia jatkaa vaellustamme. Lerviksuddenin avarat ja mielettömän kauniit maisemat hellivät sydäntä ja sielua. Kauniissa saaristomaisemissa on ihmisen hyvä olla.

Paluumatka laiturille sujui iloisissa merkeissä luontoa ihaillen ja henkeviä (ja

vähemmän henkeviä) keskustellen. Mepan Dekkaripiiri oli edustettuna retkellä kiitettävästi, joten Pirttisaaren inspiroivassa ympäristössä myös ideoita pontentiaalisiin tuleviin dekkareihin ponnahteli, kuin sieniä sateella.

Venematka Vuosaareen sujui huomattavasti tyynemmässä säässä, kuin menomatka Pirttisaareen. Ajoimme sisäsaariston kautta takaisin ja pääsimme ihailemaa Sipoota mereltä käsin. Aurinko lämmitti meitä lempeillä säteillään, pärskeet kutittelivat poskia ja poskipäät olivat kipeinä nauramisesta. Miten viehättävä tapa aloittaa viikonloppu! Kotimatkalla pohdiskelin, miten ainutlaatuista ja arvokasta toimintaa Mepa järjestää merenkulkijoille. Tiukkenevien resurssien ja työelämän paineiden, koronan ja siitä johtuvien lomautusten keskellä satsaus ihmisten hyvinvointiin on arvostettavaa ja äärimmäisen tärkeää.

☸

35

Merenkulkijoita Ylläksellä Viikon aikana koettiin kolme vuodenaikaa, kesä, syksy ja talvi. Osa porukasta teki päiväretkiä MEPAn Ylläsmajoilta käsin, osa teki pidemmän tunturivaelluksen yöpyen teltoissa.

36

37

Merimiehet vauhdissa Hangossa Hankoon liikennöi kolme Finnlinesin operoimaa alusta, Finnmerchant, Eurocargo Savona ja Finnmill. MEPA on merenkulkijoiden kanssa järjestänyt vapaa-ajan aktiviteetteja ja elokuussa päästiin kartingradalle.

F

innmerchantin kapteenien kanssa oli tutkittu mahdollisuuksia järjestää hyvinvointitapahtuma loppukesällä. Osa porukasta oli jo tutustunut Hangon frisbeegolfrataan ja nyt päätettiin mennä ajamaan mikroautoilla Silversandin ulkoradalle.

Kesällä Finnmerchant vaihtoi Finnmillin aikaisemmin ajamalle Saksan linjalle, joten perjantain iltapäivinä olisi hyvä tilaisuus käydä ulkona laivaporukan kanssa. Sopiva ajankohta ja sääennuste löytyivät elokuun ensimmäiselle perjantaille.

Aurinko paistoi ja mukaan lähti 11 merimiestä. Kuljetukset hoituivat MEPAn ja laivan sähkömiehen autoilla. Matkalla poikettiin kaupasta hakemassa muutama lautapeli vapaa-ajan viettoja varten.

Turvallisuusluennon jälkeen päästiin valitsemaan autot ja radalle mentiin kahdessa ryhmässä. Lämmittely ajojen jälkeen ajettiin aika-ajot ja porukka jaettiin A ja B finaaleihin, jotka kestivät 12 kierrosta.

B-finaalin voitti Placido ja A-finaalin Nico joka vasta viimeisillä kierroksilla sai

hiillostettua kippari Juliuksen pyörähtämään ja näin pääsi kuittaamaan ykköspaikan.

Kustannukset jaettiin laivan vapaa-ajan kassan ja MEPAn kesken. Seuraavaa ajotapahtumaa kyseltiin heti paluumatkalla.

Kaikkien mielestä tämä oli kiva tapahtuma, josta riittää muisteltavaa pitkään. Kiitos kaikille osallistujille.

38

3 ¦ 2021

Speedy Seafarers in Hanko Three Finnlines-owned vessels operate from Hanko: Finnmerchant, Eurocargo Savona and Finnmill. MEPA has been organising leisure activities with their crews, and in August it was time to try karting.

F

innmerchant’s masters took part in planning a recreational event for the end of the summer. Some of the crew had already tried their hand at disc golf in Hanko, and this time they decided to go for go-karts at the kart circuit in Silversand.

In the summer, Finnmerchant switched to the German line previously operated by Finnmill, so Friday afternoons provided a good opportunity to go out with the crew.

The first Friday in August looked like the best option, both timing-wise and weather-wise.

The sun was shining, and 11 seafarers joined the excursion. MEPA and the ship electrician’s car provided transportation. Along the way the crew popped into a shop to pick up a few board games for game nights.

The participants listened to a safety briefing, picked their karts and tried the circuit in two groups. After a few warmup laps the participants were divided into A and B finals, both of which consisted of 12 laps.

The winner of the B final was Placido, and the A final champion was Nico, who managed to upset skipper Julius in the last few laps and nab first place.

The costs were shared between the ship’s leisure fund and MEPA. The participants were already planning a rematch on the way back to the ship. Everybody enjoyed themselves and made a lot of memories. We wish to thank all participants.

☸

2021 ¦ 3

39

Elokuun motoristiajot Alkukuusta kurvailtiin lännessä ja kuukauden loppupuolella oltiin mukana Moosehead-kerhon Poker Ride -ajossa.

Porukkaa riitti kumpaankin.

E

dellisvuosien tapaan Laitakarin Anchors&Motors -tapahtumassa oli myös MEPAlla ständi, jonka Kursgubbe Jukka pystytti saatuaan Porin melontakurssin ja haulikkokisan koordinoitua. Tapahtuman järjestäjinä on joukko Seadogs – kerhon merimiesmotoristeja, vetäjinä muun muassa Paul Molander ja Esa Raatikainen.

Aamulla kokoontui Raision ABC -huoltamolla toinen ryhmä, joka kahvittelun jälkeen lähti ajelemaan Sami Koskisen suunnittelemaa reittiä pitkin mutkaisia mutta hyväkuntoisia maalaisteitä. Aamun ja alkuiltapäivän keli oli hyvä ja porukka saapui Laitakariin Luvian St 1 – asemalla nautitun lounaan jälkeen. Laitakarin ylpeys, kaljaasi Ihana saapui sopivasti satamaan mukavassa tuulessa.

Anchors&Motors -tapahtumaan oli omia aikojaan saapunut monia merimiesmotoristeja katselemaan hienoja jenkkiautoja ja rakenneltuja pyöriä. Samalla tavattiin tuttuja seilauskavereita ja vertailtiin ajopelien ominaisuuksia. Joku oli vaihtanut pyörää, joku hankkinut lisävarusteita.

Iltapäivällä moni vilkuili kännykkäänsä seuraten säätiedotuksia. Tuuli alkoi yltyä ja saderintama lähestyä. Useimpien paluumatka alkoi etuajassa ja sadevarusteet laitettiin valmiiksi päälle. Ennusteet toteutuivat ja melko runsas sade jatkui iltaan asti.

Kesän lopuksi kokoontuivat merimiesmotoristit vielä Teemun johdolla Mäntsälän Juustoportille – mukava oli nähdä myös Merimies-Unionin viime vuon-

na eläkkeelle jäänyt puheenjohtaja Simo Zitting uudella pyörällään. Porukka lähti yhdessä aamupuurolle Moosetallille, josta Poker Ride – ajo käynnistyi.

Lähdössä kukin sai rastikartan. Noin 240 kilometrin mittaisella reitillä oli viisi rastia, joista jokaiselta sai yhden pelikortin – maalissa saattoi vaihtaa yhden. Reissu päättyi keittoruokailuun ja tulosten julkaisuun. Sami Koskiselle käteen jäi hyvä peli: kolme kuningasta ja kaksi seiskaa, eli pokerin täyskäsi.

Kiitos kaikille osallistujille ja hengessä mukana olleille! Ensi keväänä jatketaan – tuttuun tapaan ruosteenpoistolla!

40

3 ¦ 2021

Motoristernas turer i augusti I början av månaden körde motoristerna västerut och mot slutet deltog de i klubben Mooseheads körning Poker Ride.

Båda evenemangen hade många deltagare.

P

recis som förra året hade SSB en mässavdelning på Anchors & Motors i Laitakari. Evenemanget arrangeras av sjömansmotoristerna i klubben Seadogs. På morgonen samlades en annan grupp vid ABC-stationen och började efter kaffet att köra längs de kurviga vägarna, som dock var i gott skick. Förmiddagens väder var fint och gänget var framme i Laitakari efter lunch.

Många sjömansmotorister hade tagit sig till Anchors & Motors på egen hand för att se snygga jänkare och motorcykelbyggen. Samtidigt träffade man seglingskamrater och jämförde fordonens egenskaper. På eftermiddagen började vinden tillta och en regnfront närma sig. De flesta började åka hemåt i förtid och drog på sig regnställen. Prognosen slog in och det fortsatte regna fram till kvällen.

2021 ¦ 3

I slutet av sommaren samlades sjömansmotoristerna igen, denna gång i Mäntsälä. Därifrån åkte de tillsammans till klubben Mooseheads garage för frukostgröt och för att starta i Poker Ride. Under rutten på ungefär 240 km stannade man fem gånger och fick ett spelkort på varje ställe. Sami Koskinen fick en bra hand: tre kungar och två sjuor, alltså kåk i poker.

Tack till alla deltagare och de som var med oss i tanken!

☸

41

42

3 ¦ 2021

Elokuu oli golfin aikaa Loppukesällä oli hyvä viettää aikaa viheriöillä. Lomat oli pidetty ja heinäkuun helteet hikoiltu. Myös korona alkoi hellittää, joten oli mukava tavata yhteistyökumppaneita ja ylläpitää verkostoa.

Merenkulkijagolffareita oli mukana kolmessa kisassa. MEPA Golf pelattiin Kankaisten Golf -kentällä Maskussa.

Viking Linen henkilökunnan golfkerho piti oman tapahtuman Wiurilassa ja Alfons Håkans -varustamon kisa käytiin Ruissalossa.

2021 ¦ 3

43

AxiMEPAn urheiluasioita hoitava Teemu Saikkonen antoi palkinnon Erja Koskivainiolle, joka voitti naisten pistebogey-sarjan.

Pasi Siltala löi pisimmän driven

Merimiesgolfia Maskussa Kankaisten Golfpuistoon kokoontui elokuun alussa lähes 50 golffaria, joista parhaan pistebogeytuloksen pelasi M/S Finnmill -aluksen päällikkö Jaakko Hyyryläinen.

M

EPAn porukan on monta kertaa pitänyt mennä Maskuun pelaamaan vuosien varrella tulleiden toiveiden ja vihjeiden johdosta. Tänä vuonna saatiin aika sovittua, eikä petytty. Hieno kenttä oli loistavassa kunnossa ja palvelut hoidettiin hienosti, vaikka ravintolan pääkokki oli sairastunut.

Tällä kerralla startattiin kymmeneltä väliaikalähdöin kolmen tai neljän pelaajan ryhmissä. Aamun sadepilvet väistyivät nopeasti reippaan tuulen tieltä, joka sekin tyyntyi iltapäivällä. Tuloskortin jätti kaikkiaan 46 pelaajaa, joista pistebogeyn parhaat olivat Jaakko Hyyryläinen (40), Kimmo Lehto (39) ja John Karlsson (36). Naisten pistebogeyn voitti Erja Koskivainio (27).

Scratchissa parhaiten menestyivät John Karlsson (80) kannoillaan Kimmo Lehto (81) ja Pekka Arasola (85). Pasi Siltala vastasi pisimmästä drivestä (väylällä Puisto 3 ja Jaakko Mäki löi lähimmäksi lippua (3,58m väylä Kankas 9).

Kiitos kaikille osallistujille ja sponsoreille!

Kuvia ja tulosliuskat: mepafoto.kuvat.fi

M/S Finnmill -aluksen päällikkö Jaakko Hyyryläinen voitti pistebogeyn

44

3 ¦ 2021

Viking Line golf pelattiin Wiurilassa, joka on toiminut myös monen MEPA-kisan isäntänä

Leidienergiaa punaisilta laivoilta Halikon kartanomaisemissa

Golffareita Ruissalossa ja Halikossa

A

lfons Håkans Golf pelattiin elokuun lopulla Ruissalossa Aura Golfin kentällä. Hieno miljöö ja hyväkuntoinen kenttä saivat kilpailijoiden pelihuumorin kukoistamaan. 18-reikäisen kentän väylällä 9 löi pisimmän driven Mikko Varjo. Lähimmäksi lippua (2,47 metriä) osui Jan Valtonen. Kolmenkymmenen viiden pelaajan parhaimmista scratch-tuloksista vastasivat Timo Anttonen ja Pekka Arasola 82 lyönnillään. Björn Peltonen käytti kentän kiertämiseen 83 lyöntiä.

Pistebogey-sarjan voittajaksi pelasi Kimmo Heinimäki 38 pistettä. Samalla tuloksella, mutta isommalla tasoituksella tuli toiseksi MEPAn Bernt Lindell. Alfons Håkans -varustamo antoi palkinnot myös parhaimmalle naispelaajalle, joukkueelle, sekä kisan viimeiseksi tulleille.

jassa Juha Koskinen selvisi haastavasta kentästä 81 lyönnillä. Marcus Salo ja Pasi Siltala käyttivät 82 lyöntiä. Tulokseen 83 päätyivät Henrik Tallinder ja Mika Laine.

Pisimmän lyönnin sai aikaan Kauko Tuominen ja lähimmäs lippua löi Peik Kanervavuori (0,87 metriä).

MEPAn puolesta esitetään suuret kiitokset, että saatiin olla mukana – ylävitoset myös järjestäjille, kilpailijoille ja tapahtumien tukijoille! Nähdään vielä kentillä kauden loppuun asti ja keväällä jatketaan!

☸

Pelimiehiä punaisilta laivoilta Perinteinen Viking Line mestaruuskisa käytiin elokuun puolivälissä, järjestäjinä toimi henkilökunnan golfkerho. Paikkana oli monista MEPA Golf – kisoista tuttu Wiurila Halikossa. Kisaan osallistui reilut 50 kilpailijaa. Mukana oli aktiivimerenkulkijoita, varustamoväkeä, merieläkeläisiä sekä yhteistyökumppaneita. Scratch–sar-

2021 ¦ 3

Alfons Håkans Golf pelattiin Ruissalossa. Kimmo Lehto ja Pekka Arasola jakoivat palkintoja - vuorossa paras joukkue.

45

46

3 ¦ 2021

Merimiehiä kentällä Vuosaaressa yleisurheilua ja saappaanheittoa.

Elokuun lopulle sattui sateiden väliin mukavan lämmin päivä, joskin tuuli viilensi ilmaa ja sekoitti tuloksia.

K

ymmenkunta merenkulkijaa ja MEPAn porukka aloittivat Heteniityn urheilukentän tapahtuman yhteisellä lämmittelyllä.

Kun kropat olivat vetreytyneet, siirryttiin ensimmäisen lajin, kuulantyönnön pariin.

Naiset ja miehet kisasivat omissa sarjoissaan. Neljän kilon kuulaa työnsi pisimmälle Minna Pellonperä (7,82) ja miesten sarjan paras oli Toni Laaksonen (9,93m).

Monien mielestä kolme kierrosta oli liian vähän, kun vauhtiin päästiin. Voimia oli kuitenkin syytä säästää tulevaan.

Seuraavaksi kokeiltiin, kuka saa Nokian kumisaappaan lentämään pisimmälle.

Tyylejä oli monenlaisia, mutta Virve Lännistö (19,8m) ja Toni Laaksonen (26,2m) onnistuivat tässä lajissa parhaiten. Muutama hyvin lähtenyt heitto tyssäsi voimakkaaseen puuskaan – saapas tuli alas kuin ammuttu lintu.

Perinteinen merimiesurheilulaji vauhditon pituus oli päivän kolmantena lajina. Vähän piti pähkäillä, mistäpäin tuulee ja vaikuttaako se tuloksiin. Minna onnis-

2021 ¦ 3

tui jälleen hienosti (2,17m) ja miesten sarjan ykkönen oli Hamada Dalgamoni hyvällä tuloksella (2,40 m).

Viimeisenä varsinaisena kisailulajina oli 60 metrin juoksu, joka vedettiin pareittain. Tässäkin tuuliolosuhteet vaihtelivat melkoisesti suoritusten aikana. MEPAn Jukka yritti kirittää Minna Pellonperää, joka voitti sekä Jukan että naisten sarjan (9,59s). Miesten parhaasta tuloksesta vastasi Jukka Harju (8,33s).

Kokonaiskilpailussa Minna Pellonperä voitti naisten sarjan melko selkeästi, muutkin tsemppasivat hienosti ja tekivät hyviä tuloksia. Miesten sarja oli hyvin tasainen – ykköseksi päätyi Jukka Harju.

Päivän päätteeksi lähti vielä viiden miehen ryhmä mittaamaan kuntoaan Cooperin testissä – yksi taivalsi 12 minuutin matkan takaperin. Jukka Harju juoksi hyvän tuloksen, 3050 metriä. Mukava päivä jatkui vielä yhteisellä ruokailulla.

MEPA kiittää kaikkia osallistujia – ensi kesänä lisää tällaista!

47

Sjömän på planen Friidrott och stövelkastning i Nordsjö. I slutet av augusti byttes regnskurarna mot en varm och skön dag, även om vinden gjorde vädret svalare och rörde till resultaten.

E

tt tiotal sjöfarare och gänget från SSB började evenemanget på Heteniitty idrottsplats med en gemensam uppvärmning. När kropparna hade mjukats upp började man med den första grenen, kulstötning.

Damer och herrar tävlade i egna serier. Fyrakiloskulan stöttes längst av Minna Pellonperä (7,82 m) och bäst i herrarnas serie var Toni Laaksonen (9,93 m). Många tyckte att tre omgångar var för lite när man väl fått upp farten. Det fanns dock skäl att spara på krafterna.

Därnäst var det dags att testa vem som lyckades få en Nokiastövel att flyga längst. Stilarna var många, men Virve Lännistö (19,8 m) och Toni Laaksonen

(26,2 m) lyckades bäst i denna gren. Några kast som började bra slutade i en kraftig vindby – och stöveln damp ner som en skjuten fågel.

Den traditionella sjömansidrottsgrenen stående längdhopp var dagens tredje gren.

Det blev en del diskussioner om hur vinden låg och om den påverkade resultaten.

Minna lyckades bra igen (2,17 m) och Hamada Dalgamoni vann herrserien med ett utmärkt resultat (2,40 m).

Den sista egentliga tävlingsgrenen var löpning 60 meter, som löptes parvis. Även här varierade vindförhållandena ganska mycket under loppen. SSB:s Jukka försökte driva på Minna Pellonperä, som vann både över Jukka och damernas serie

(9,59 s). Jukka Harju stod för det bästa resultatet på herrsidan (8,33 s).

I den sammanlagda tävlingen vann Minna Pellonperä damernas serie med en ganska god marginal, även om övriga deltagare också kämpade bra och gjorde fina resultat. Herrarnas serie var desto jämnare och Jukka Harju slutade som etta. Avslutningsvis bestämde sig fem herrar för att mäta sin kondition med Coopers test – en tillryggalade 12-minuterssträckan baklänges. Jukka Harju sprang ett bra resultat, 3 050 meter. Den trevliga dagen fortsatte med en gemensam måltid.

SSB tackar alla deltagare – nästa sommar kör vi igen!

48

☸

3 ¦ 2021

KURSSEILLA mepa järjesti länsirannikolla melontaa ja ammuntaa elokuussa. Viime vuosien tapaan Porissa järjestettiin haulikkokurssi, jonka päätteeksi käydyn kisan parhaat olivat Jukka Pelkonen, Vesa Kuittinen ja Hese Suomalainen. Vetäjänä oli vanha tuttu Pasi Savioja. Edellisenä

päivänä oli Porissa vedetty ensimmäinen merenkulkijoille suunnattu melontaretki.

Aluksi käytiin läpi turvallisuus ja perusjutut, minkä jälkeen melottiin kierros lähivesillä ja pidettiin evästauko.

FORMARE 2021 ALKOI ohjelma alkoi syyskuun puolenvälin jälkeen ryhmäkokoontumisilla Helsingissä ja Turussa. Helsingin ensimmäiseen tapaamiseen saapui seitsemän merenkulkijaa. Jokaiselle tehtiin aamupäivän aikana alkutestit ja lounaan jälkeen siirryttiin MEPAn yläkertaan, jossa Mikael Paajanen R5 – yrityksestä piti aloitusluennon.

Ohjelma jatkuu henkilökohtaisilla, ohjatuilla harjoitteluilla sekä yhteisillä luentoja liikuntatilaisuuksilla. ForMareen voi hakea seuraavan kerran keväällä 2022.

2021 ¦ 3

49

MARESPORT: LOPPUKIRIN AIKA mepan maresport -liikuntaportaalissa on vielä runsaasti aikaa tehdä tuloksia. Vuoden päätyttyä palkitaan parhaat ja arvotaan pieniä yllätysvoittoja kaikkien osallistuneiden kesken. Vapaavahdin mennessä painoon varustamoista olivat kärjessä Godby Shipping, OSM Ship Management Finland

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2021 Suomalainen merenkulkija tai ulkomaalainen merenkulkija Suomen lipun alla olevalla aluksella voi osallistua Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun lähettämällä kuvat meille.

Lähetä kuvat sähköpostitse opinto@mepa.fi osoitteeseen tai toimita kuvat muistitikulla osoitteeseen Linnankatu 3, 00160 Helsinki.

Kuvat, jotka lähetetään kansainväliseen sarjaan Nordic Photo Contest for Seafarers’ osallistuvat automaattisesti myös MEPAn järjestämään Suomen sarjaan.

Nordic Photo Contest 2021 päättyy 11.1.2022.

Viisi parasta kuvaa palkitaan (300–670€)

ja Tallink Silja. Henkilökohtaisen kilpailun aktiivisimmat olivat olleet Riikka, J-P, Sami, Hannu, Tommy ja Anders.

Get involved and join the MareSport competition on the Finnish Seamen´s Service website www.mepa.fi or: https://maresport.mepa.fi/

NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2021 Finländska sjöfarare och utländska sjöfarare som arbetar på finskt flaggade fartyg kan delta i den nordiska fototävlingen genom att skicka en eller flera självtagna bilder till oss.

Skicka bilderna via e-post till opinto@mepa.fi eller överför till minnessticka och skicka till adressen Slottsgatan 3, 00160 Helsingfors.

Finska bilder som skickas till den internationella serien Nordic Photo Contest for Seafarers’ deltar även automatiskt i SSB:s finska serie.

Nordic Photo Contest 2020 tar slut 11.1.2022.

De fem bästa bilderna kommer att belönas (300–670€)

Muistakaa Mepa – palvelut!

Kom ihåg SSB:s tjänster!

KURSSIT

LIIKUNTA, HYVINVOINTI & URHEILU

KIRJASTO & KULTTUURI

BIBLIOTEK & KULTUR

WWW.MEPA.FI + SOME

WWW.MEPA.FI + SOME

KURSER MOTION, HÄLSA & IDROTT

VAPAAVAHTI FRIVAKT TOIMIPISTEET VERKSAMHETSSTÄLLEN

MEPA SSB Linnankatu 3, Helsinki +35810 349 3107. toimisto@mepa.fi MEPA SSB Turku Åbo, +35810 349 3111 asiamies.turku@mepa.fi MEPA SSB Vuosaari Nordsjö +35810 349 3110 vuosaari@mepa.fi