Sylvänne

sHöyryä hitaasti Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun loppu- tavuutta, laivojen lukumääriä, matkojen määriä, rahpuoli ja seuraavan vuosisadan alku ensimmäiseen tituloja. maailmansotaan (1914) asti oli voimakasta kasvua. Kun Ruotsin vallan aikaista byrokratiaa vähennetTeollisuuden tuotanto kymmenkertaistui, samoin tiin ja ns. tuoteplakaatti poistui, merikuljetukset vavienti, tuonti vielä enemmän. Bruttokansantuote kol- pautuivat vierasmaalaisille laivoille. Vaikka ulkomaaminkertaistui. laiset varustamot olivat kovia kilpailijoita, leimahteli kotimaisten redarien kesken hintasotia tavoitteena

Kauppalaivastossa höyrylaivojen määrä kasvoi vastustajan raivaaminen pois markkinoilta. hitaasti. Noin neljänkymmenen vuoden tilastos- Rahtitaso laski 40 vuoden aikana 40 %. Uudet rausa kauppalaivaston kantavuus pysyi lähes ennallaan. tatiet rannikkokaupunkeihin vähensivät merikuljeTuossa tilastossa höyrylaivojen osuus lähes kym- tuksia. Maailmalla luotiin kartelleja, eli ns. linjakonfmenkertaistui. Läntisissä merenkulkumaissa Suomi ferensseja, joilla pyrittiin estämään uusien yrittäjien oli vankka peränpitäjä konelaivojen listoilla. Vuo- liikennöinti ja vapaa kilpailu. Varustamoiden tilannetden 1892 tilastossa Suomen kauppalaivastossa höy- ta helpotti ja kilpailua rajoitti valtion tuet, voimakryjen osuus oli 10%, lähinnä edellä Norja 18%. Pari- kaasti kasvanut siirtolaisuus Amerikkaan, hinnoista kymmentä vuotta myöhemmin oli Norjassa höyryjen sopiminen, kilpailijoiden ostaminen. määrä 66%, Suomessa 18%. Vasta itsenäisessä Suomessa 1920 höyrylaivojen vetoisuus ohitti purjelaivojen vetoisuuden. Toisaalta Suomi oli ainoa maa, S uomalaisilla redareilla oli vankkaa hakurahtiosaamista purjelaivolla. Ensimmäinen suomalaijonka satamat sulki talvi. Ei kannattanut kallista nen maailmanympäripurjehtija oli pietarsaarelainen höyrylaivaa makuuttaa jäissä pitkiä talvikuukausia. parkkilaiva HERCULES 1844–1847. Viitisenkymmentä Suomalaisten höyryt olivat enimmäkseen rannik- vuotta myöhemmin höyrylaivalla aloitti tramppiliikoliikenteen tai sisävesien pieniä matkustajalaivo- kenteen liikemiesryhmä Kristiinankaupungista puuja ja höyrylotjia. Tavarankuljetus oli linjaliikennet- hamiehenään Joroisissa syntynyt merikapteeni Gertä Itämerelle, Englantiin, Keski-Eurooppaan ja sit- hard Wilhelm Snellman. Kymmenisen vuotta vantemmin myös Välimerelle. Suurin säännöllisesti ul- ha 2 400 dwt höyrylaiva HEROS luovutettiin South komaille liikennöivä varustamo oli FÅA ajoittain yli Shieldsissä helmikuussa 1893. Neljä suurta rahtihöy60% osuudellaan. ryä omisti kapteeni Snellmanin puuhaamat eri varustamot. Vuonna 1916 perustetulle A/B Finland – Ame-

Höyryliikenteen kehityksen seuraamista vaikeut- rika Linjen -varustamolle oli hankittu 5 500 dwt rahtaa puutteelliset tilastot, sekä mitä vertaillaan: tihöyry NAVIGATOR – tuolloin Suomen suurin – tarlaivojen lastitilan vai koko laivan vetoisuutta, kan- koituksena aloittaa linjaliikenne Pohjois-Amerikkaan.

Viipurista rahtihöyryn kaappasivat 1918 punaiset Pietariin. Kun laiva palautettiin omistajilleen1922, se myytiin varustamoineen FÅA:lle. A/B Finland – Amerika Linjen heräteltiin henkiin muutama vuosi myöhemmin, kun alkoi linjaliikenne Etelä-Amerikkaan, laivojen korsteeneissa AL.

Veljekset Ernst ja Lars Krogius perustivat vuonna 1896 Ångfartygs A/B Finska Lloydin. Ei ollut omena kauas puusta pudonnut, koska veljesten isä Lars Krogius oli maan mahtavimman varustamon FÅA perustajia ja toimitusjohtaja. Veljesten varustamolla ehti olla viisi suurta tramppilaivaa, kunnes 1925 toiminta fuusioitiin FÅA:han. Muutaman vuoden kuluttua Krogiukset perustivat A/B Oceanfartin, jonka laivat ajoivat ensin AL:n korsteenimerkillä, sittemmin Effoan (FÅA). Merieläkeläiset muistanevat nimiä, jotka yli sata vuotta sitten olivat Finska Lloydin laivoilla: HEKTOS, HELIOS, HERAKLES, HESPERUS. Viidentenä HERMES, joka ei ollut myöhemmin enää käytössä. Oceanfartin nimeksi muutettiin Oceanshipping Ltd vuonna 1981, jolloin liiketoiminta loppui. Yhtiö on edelleen suvun omistuksessa.

Turkulaisten liikemiesten perustama Ångfartygs Aktiebolaget Bore (Bore=talvimyrskyjen haltija) aloitti 1897 matkustajalaivoilla. Myöhemmin varustamo siirtyi Rettig-suvun hallintaan ja rahtilaivojakin hankittiin. Nykyisin Bore liikennöi hollantilaisessa omistuksessa.

Tekniikan kehitys oli rivakkaa. Kehityksen kärjessä Suomen suuriruhtinaskunnassa oli usein FÅA:n laivat. Vuonna 1889 ARGO varustettiin höyrykäyttöisellä peräsinkoneella. Vuotta myöhemmin s/s CERES höyrysi ensimmäisenä suomalaisena Atlantin yli Amerikkaan. Seuraavana vuonna valmistuneet URANIA ja ASTREA saivat tehokkaat höyrykoneet ja jäävahvistuksen. Kaiser-Wilhelm-Kanaalin (Kielin kanava) läpi höyrysi ensimmäisenä VESTA vuonna 1895.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa 56 suomalaista höyryä ajoi linjaliikennettä. Varustamot olivat FÅA, Wasa-Nordsjö Ångbåts, Helsingfors Ångfartygs ja turkulaiset Ångfartygs A/B Transito ja Ångfartygs A/B Bore. Hakurahtiliikenteen höyryjen lukumäärä oli parikymmentä.

Linjaliikenteessä Amerikan siirtolaisten kuljetus Venäjältä ja Suomesta oli tuottoisaa. Vientirahti oli pääasiassa voita, paperiteollisuuden tuotteita, puisia lankarullia. Tuontilasteja olivat koneet, siirtomaatavarat, viinit, tupakka ja kankaat. Tramppilaivat veivät Suomesta paljon tilaa vaativaa puutavaraa. Tuon tilasteja olivat enimmäkseen hiili ja koksi. ☸ -

LÄHTEET: Navis Fennica II Yrjö Kaukiainen: Ulos maailmaan Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia. www.aanimeri.fi

Timo Sylvänne Entinen radiosähköttäjä, Vapaavahdin pitkäaikainen yhteistyökumppani Timo Sylvänne kirjoittaa katsauksia suomalaisen merenkulun ja merenkulkijoiden historiasta. Kuvia ja historiaa myös Sylvänteen ylläpitämällä aanimeri.fi –sivustolla.