Mepalaiset muistelevat

Juha Toivanen Antwerpenin merimieskirkolla

MEPAn mies kiertueella

teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

Juha Toivasen täyttäessä pyöreitä vuosia antoivat työkaverit hänelle lahjaksi hauskan lahjan. T-paidan selkään oli bändikiertueista tuttuun tapaan listattu kaikki toimipisteet, joissa Juha oli toiminut MEPAn asiamiehenä. Kiertue alkoi Kotkasta.

Jonkin aikaa seilattuaan Juha Toivanen päätyi Kotkan MEPAn asiamiehen sijaiseksi kesällä 1982. – Oppi-isänä minulle toimi merimieskeskuksen isännöitsijä ja maineikas pienoismallirakentaja Jaakko Piela, joka seilatessaan tunnettiin laulavana matruusina Jack Pielana, Juha muisteli.

MEPAn lakkauttaessa Antwerpenin toimipisteen vuonna 1983 perustettiin uusi asema Englantiin Grimsbyn, Imminghamin ja Hullin alueelle. – Lähdin matkaan Inkoosta M/s Kontulan kyydissä Imminghamiin, jonne saavuttiin viikon päästä kun jouduimme olemaan redillä muutaman päivän. Laivalta minut haki Norjan Merimiespalvelun asiamies Ben Hansen, Juha kertoi.

Toivanen jakoi hänen kanssaan toimiston, joka oli Tanskan merimieskirkon tiloissa Grimsbyssä. Suomalaisia laivoja kävi alueella kuitenkin harvakseltaan, joten MEPAn toimipiste siirrrettiin jälleen Anwerpeniin marraskuussa 1983.

Ajohommia Antwerpenissa

Belgiassa kävi tuolloin runsaasti suomalaislaivoja, jotka viipyivät jonkin aikaa satamissakin. Juhan toimipiste oli Suomen merimieskirkon tiloissa. Työsarkaa riitti. – Työpöytäni oli pakastinarkku kellarissa, missä olivat myös MEPAn kirjat ja pieni valikoima VHS – elokuvia. Minä kiersin laivat päivällä ja toin merimiehet kirkolle kuuden aikoihin. Pappi vei sitten kirkon kyydillä merimiehet takaisin laivoille

Pappina oli silloin Pekka Palosaari, jonka kanssa yhteistyö sujui kitkattomasti. Palosaaren ollessa lomalla Juha joutui yksin hoitamaan kuljetukset. Kerran satamassa oli 6 suomalaislaivaa ja Juhalle tuli kahdessa päivässä 30 työtuntia ja 400 kilometriä satama-ajoa.

Paljon tehtiin myös ostosretkiä Sint-Niklaasissa sijaitsevaan Leen farkkutehtaan myymälään ja kiertoajeluita Brysseliin.

Merimiehet urheilivat

Norjan Merimiespalvelulla oli Antwerpenissa hieno merimieskeskus Nordal Griek, jossa oli kaksi jalkapallokenttää, 25 metrin uima-allas, kaksi saunaa ja kaksi keilarataa. Juha vei usein merenkulkijoita keilaamaan, mistä moni sai uuden harrastuksen. – Kansainvälisillä urheiluviikoilla pelattiin jalkapalloa ja skandinaavit tekivät myös yleisurheilutuloksia samalla. Lisäksi toimin Rotterdamissa aina, kun siellä oli kansainvälinen urheiluviikko, Juha selvitti.

Tuohon aikaan urheiluviikoille tuli lisävahvistuksia Pohjoismaisten merimiespalvelulaitosten pääkonttoreista. Juha muistelee lämmöllä legendaarisia kollegoita, kuten Norjan Kaare Hauskenia, Ruotsin Lasse Hultia ja Tanskan Lars Jörgenseniä.

– Kaikista legendaarisin oli kuitenkin Suomen MEPAn Jussi Rinne, joka oli varsinainen energiapakkaus. Voimia riitti sekä työhön että huveihin, Juha naurahti.

Laivoista Juhan mieleen on noilta hienoilta ajoilta jäänyt parhaiten mieleen Nesteen M/T Vikla ja sen joviaali kippari Simo Vilkki. – Aina kun tulin laivaan, niin Simo kuulutti: Juha ylös päällikön puheille. Kun menin hänen toimistoonsa, niin pöydällä oli olutpullo ja Simo kysyi, että otatko Juha kaljan. Tästä tuli jonkinlainen seremonia ajan mittaan, Juha muisteli. 1980 -luvun alku oli muutenkin hienoa aikaa suomalaisessa merenkulussa. Porukka viihtyi laivalla ja oli korkeasti motivoitunutta. Juhan mieleen jäivät etenkin Finnlinesin Juliana -luokan alukset jotka paluumatkalla Jenkeistä usein vierailivat Antwerpenissa. Viikon vanhat lehdetkin olivat tervetullutta lukemista.

Timo Lappalaisen tultua asemanhoitajaksi merimieskirkko laajeni viereiseen kiinteistöön, joka sai nimen Finse Huis ja siellä toimi myös Suomen kulttuurikeskus. Juhalla oli siellä hetken toimistotila, mutta kulttuuriväen lisääntyessä piti ”palata kellariin”.

Väki laivoilla väheni

Laivojen ulosliputusaalto alkoi vaikuttaa suomalaiseen merenkulkuun. Porukkaa irtisanottiin ja merenkulkijoiden työjaksot pitenivät niillä harvoilla, jotka saivat jäädä. MEPA teki erillissopimuksia ulosliputettuihin laivoihin – palvelut säilyivät ja niillä oli edelleen kysyntää.

Vuosikymmen vaihtui 1990-luvulle ja laivat tietenkin kehittyivät tehokkaammaksi. Lastaus- ja purkaustoiminnot nopeutuivat niin, että etenkin ro-ro -alukset tulivat aamulla sisään ja iltapäivällä tai illansuussa lähtivät ulos. Monesti ainoastaan kokkistuertti pääsi päivävapaalla käymään maissa.

Antwerpenin aika oli kaiken kaikkiaan antoisaa aikaa. Juhalla ei ollut työaikaa ja töitä tehtiin sen mukaan mikä oli tarve.

Kotimaa kutsui

1990-luvun puolivälissä melkein kaikki suomalaiset laivat tulivat Antwerpeniin Suomesta. Hakurahtiliikenne Suomen lipun alla oli lähes loppunut. Keväällä 1996 Turun MEPAssa aukesi työpaikka, kun isännöitsijä Reino Lehtonen jäi eläkkeelle. Pieni neuvonpito perheen ja MEPAn kanssa kypsytti päätöksen.

Hän muutti Turkuun belgialaisen vaimonsa Carinen ja esikoistyttärensä Kirsin kanssa, kun Antwerpenin kämppä saatiin myytyä. – Työt aloitin Juhani Laineen kanssa 1.4.1996 eikä se ollut aprillipilaa. En ollut aikaisemmin juuri liikkunut Turussa ja kun Juhani näytti minulle Turun sataman, niin kysyin hämmästyneenä, että tässäkö on kaikki, Juha oli ihmetellyt.

Hän oli tottunut vähän suurempiin kuvioihin.

Turussa Juha on hoitanut MEPAN palveluita yksin jo kymmenkunta vuotta Laineen jäätyä eläkkeelle. Laivakäyntejä hän tekee Turun lisäksi Naantalin, Uudenkaupungin, Rauman, Porin ja Paraisten satamiin. Lisäksi hän on ollut mukana MEPAn kurssi- ja urheilutapahtumissa Turun seuduilla.

Mepalaiset muistelevat 1973–2023

Työt: Asiamies, osallistuu myös urheilu-, kurssi- ja muuhun MEPAn toimintaan Palvelus MEPAssa: alkaen 1982

Juha Toivanen on hoitanut Merimiespalvelutoimiston laivapalveluita Haminassa, Kotkassa, Grimsbyssa, Imminhamissa, Antwerpenissa, Zeebruggessa, Rotterdamissa, Terneuzenissa ja vuodesta 1995 lähtien Turusta käsin länsirannikon satamissa. Hänen aikanaan MEPAn Turun toimistokin on jo ehtinyt muuttaa kahdesti.

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät. Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått.

Juha Toivanen i Antwerpen

SSB:s man på turné

När Juha Toivanen fyllde jämnt gav arbetskamraterna honom en rolig present. En t-shirt som precis som en bandturné-t-shirt hade en lista över alla verksamhetsställen där Juha hade varit ombud för SSB. Turnén började i Kotka.

Efter att ha seglat ett tag hoppade Juha Toivanen in som vikarie för SSB:s ombud i Kotka sommaren 1982. – Min läromästare var sjömanscentrets disponent och omtalade modellbyggare Jaakko Piela, som när han seglade var känd som den sjungande matrosen Jack Piela, minns Juha.

När SSB lade ner verksamhetsstället i Antwerpen 1983 grundades en ny station i området Grimsby, Immingham och Hull i England. – Jag klev på M/s Kontula i Ingå för att ta mig till Immingham, dit vi kom en vecka senare eftersom vi fick ligga på redden i några dagar. Ombudet för Norges sjömansservice, Ben Hansen, hämtade mig från fartyget, berättar Juha. Toivanen delade kontor med Ben i danska sjömanskyrkans lokaler i Grimsby. Finska fartyg besökte dock sällan området, så SSB:s verksamhetsställe flyttades tillbaka till Antwerpen i november 1983.

Körningar i Antwerpen

På den tiden besöktes Belgien av många finska fartyg, som låg kvar i hamn ett tag. Juhas kontor låg i Finlands sjömanskyrkas lokaler och han gick aldrig sysslolös. – Mitt skrivbord var en frysbox i källaren, som också rymde SSB:s böcker och ett litet urval VHS-filmer. Jag besökte fartygen om dagarna och skjutsade sjömännen till kyrkan vid sextiden. Prästen skjutsade sedan tillbaka sjömännen till fartygen med kyrkans bil.

Då var Pekka Palosaari präst och samarbetet med honom fungerade friktionsfritt. När Palosaari var på semester fick Juha sköta transporterna själv. En gång låg det sex finska fartyg i hamn och på två dagar jobbade Juha 30 timmar och avverkade 400 kilometer i hamnkörningar. Man gjorde också många shoppingresor till jeanstillverkaren Lees fabriksbutik i Sint-Niklaas och rundturer i Bryssel.

Sjömännen idrottar

Norges sjömansservice hade det fina sjömanscentret Nordal Griek i Antwerpen, med två fotbollsplaner, en 25-metersbassäng, två bastur och två bowlingbanor. Juha tog ofta dit sjöfarare för att bowla och det blev en ny hobby för många av dem. – Under de internationella idrottsveckorna spelade man fotboll och skandinaverna friidrottade också. Jag arbetade alltid i Rotterdam när den internationella idrottsveckan pågick där, förklarar Juha.

På den tiden kom det förstärkning från de nordiska sjömansserviceenheternas huvudkontor till idrottsveckorna. Juha minns sina legendariska kollegor med värme, som Norges Kaare Hausken, Sveriges Lasse Hult och Danmarks Lars Jörgensen. – Den mest legendariska var ändå Jussi Rinne från Sjömansservicebyrån i Finland. Han var ett riktigt energiknippe. Hans krafter räckte både till jobb och till nöjen, skrattar Juha.

Bland fartygen från den gamla goda tiden minns Juha bäst Nestes M/T Vikla och den jovialiske skepparen Simo Vilkki. – Varje gång jag kom ombord ropade Simo ut: Juha, kom upp och tala med befälhavaren. När jag kom till hans kontor så stod det en flaska öl på bordet och Simo frågade: vill du ha en öl Juha? Med tiden blev det här till en slags ceremoni, minns Juha.

Början på 1980-talet var även i övrigt en bra tid inom den finska sjöfarten. Personalen trivdes ombord och var mycket motiverade. Juha minns särskilt Finnlines fartyg i Juliana-klassen, som på vägen tillbaka från USA ofta besökte Antwerpen. Även en vecka gamla tidningar var välkommen läsning.

När Timo Lappalainen blivit stationschef utvidgade sjömanskyrkan sin verksamhet till den intilliggande fastigheten, som fick namnet Finse Huis, och där verkade även Finlands kulturcenter. Ett tag hade Juha sitt kontor där, men när kulturfolket blev fler fick han återvända till källaren.

Personalen ombord minskar

Vågen av fartygsutflaggningar började påverka den finska sjöfarten. Folk blev uppsagda och arbetsperioderna förlängdes för de få som blev kvar. SSB ingick särskilda avtal med de utflaggade fartygen – servicen blev kvar och efterfrågades fortfarande.

Det blev decennieskifte, 1990-tal, och fartygen utvecklades och effektiviserades. Lastnings- och lossningsfunktionerna blev snabbare, så att framför allt roro-fartygen kunde komma in på morgonen och åka ut igen på eftermiddagen eller mot kvällskvisten. Många gånger var det endast kockstewarden som kunde gå i land under dagen.

Tiden i Antwerpen var på det hela mycket givande. Juha hade inga arbetstider, utan jobbade så mycket det behövdes.

Hemlandet kallar

I mitten av 1990-talet kom nästan alla finska fartyg till Antwerpen från Finland. Trampfarten under finsk flagg hade nästan upphört. Våren 1996 blev en tjänst ledig hos SSB i Åbo när disponent Reino Lehtonen gick i pension. Beslutet mognade efter ett samråd med familjen och SSB.

Juha flyttade till Åbo med sin belgiska fru Carine och sin förstfödda dotter Kirsi, efter att ha sålt lyan i Antwerpen. – Jag började jobba med Juhani Laine den 1 april 1996, och det var inget aprilskämt. Jag hade knappt varit i Åbo innan och när Juhani visade mig Åbo hamn så frågade jag förvånad om det var allt, berättar Juha.

Han var van vid lite större sammanhang.

I Åbo har Juha skött SSB:s service ensam i ett tiotal år sedan Laine gick i pension. Han gör fartygsbesök i hamnarna i Åbo, Nådendal, Nystad, Raumo, Björneborg och Pargas. Han har också deltagit i SSB:s kurs- och idrottsevenemang i Åbore gionen. ☸ -