Seren porukka Ahvenanmaalla Keväällä 2020 Silja Serenade seisoi koronapandemian lamauttamana satamassa monen muun matkustajalaivan tavoin. Iloisena otimmekin vastaan tiedon, että kesällä seilaisimme Riikaan, Baltian Pariisiin. Se riemu oli kuitenkin väliaikainen teksti ja kuvat Leena Numminen
S
yyskuussa Serenade jäi taas satamaan, ja lomautukset jatkuivat. Keväällä 2021 korviimme kantautuneet huhut varmistuivat todeksi - juhannuksesta heinäkuun loppuun ajaisimme Päivä Maarianhaminassa -risteilyjä! Suomen merenkulun värikäs, kaunis ja omaleimainen tukikohta tuli merimiesten avuksi, kun hätä oli suurin. Olen Serellä töissä baariosastolla, joten minulla oli päivät aikaa tutustua ”Marikseen” ja sen lähiympäristöön. Heti ensimmäisellä matkalla, juhannusaattona, tutustuin kaupungin tunnetuimpaan kohteeseen, museolaiva Pommerniin. Skotlannissa vuonna 1903 valmistunut Pommern on ainutlaatuinen todistus Ahvenanmaan pitkistä purjelaivaperinteistä. Se on myös ainoa nelimastoinen parkki maailmassa, joka on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan. Miehistön tilat sijaitsivat ns. suurella kannella, upseerien, kapteenin ja matkustajien aluksen perässä. Ja kuten arvata saattaa, asuivat niin kippari kuin mat-
kustavaisetkin hulppeasti, vaikka muut tilat olivat vaatimattomia. Tarkoitukseni oli tulla vielä uudestaan syventymään Pommernin salaisuuksiin, mutta Mariksessa oli niin paljon muutakin nähtävää, että aikomukseksi se jäi. Häpeäkseni on tunnustettava, että Ahvenanmaan merenkulkumuseo jäi kokonaan näkemättä. Koska meren rannalla oltiin, päätin aloittaa ympäristöön tutustumisen veden ääreltä. Vuokrasin oikein merikelpoisen kunnon kajakin. Tuulisella säällä opettelin sen peräsimen hallintaa, mutta ulapalle melottuani käännyin suosiolla takaisin ja pysyttelin saarten suojassa, aallot velloivat sen verran korkeina. Tätä on ehdottomasti kokeiltava uudestaan!
Polkupyörille käyttöä Pyöräily on sekin tunnetusti kätevä tapa tutustua Ahvenanmaahan. Ja me tytöt ja pojat pyöräiltiin! Satulan selässä tutustuimme mm. Järsön saaren maisemiin, ja palkitsimme itseämme Stickstugan Hantverk - kahvilan upeassa ja värikkäässä
puutarhamiljöössä. Lemlandissa sijaitsevan Lemströmin kanavan komeisiin maisemiin osuimme sopivasti mennen tullen juuri tasatunnein, jolloin silta avataan veneilijöille. En harrasta itse veneilyä, mutta mukana polkenut kollega tutustutti minut eri venetyyppeihin ja lajin saloihin sekä kirjoittamattomiin herrasmiessääntöihin. Samalla reissulla silmiimme osui Lemböten kappelin tienviitta. Sielläkin piti tietysti poiketa, yllytyshulluja kun olemme. Kuoppaisen hiekkatien ja Lemböten vuorelle nousevan polun päästä löysimme kappelin, joka on rakennettu keskiaikaisen kivikirkon raunioille. Se on omistettu Pyhälle Olaville, joka katolisessa perinteessä on sekä merenkulkijoiden että kauppiaiden suojelupyhimys. Sisälle kappeliin ei päässyt, mutta valokuvaamisen ja hetken hiljentymisen jälkeen oli taas voimia lähteä paluumatkalle. Tälle, kuten niin monelle muullekin pyöräretkelle tuli pituutta suunniteltua enemmän, mutta laivalle ehdittiin ajoissa, ja sehän on pääasia.
16
3 ¦ 2021
