Helsingin Poliisien Yhdistys ry 1923-2023 100 vuotta https://www.hpyry.fi/

Puheenjohtajan tervehdys

Mikä voisi olla hienompaa kuin olla 100 vuotiaan Helsingin Poliisien Yhdistyksen puheenjohtaja.

Yhdistys, joka on 100 -vuotias on varmasti ehtinyt kokea kaikenlaista. On ollut tyyntä ja myrskyä. On ollut riitoja, jotka ovat johtaneet hajaannukseen, mutta sitten on kuitenkin taas löytynyt järjen ääni ja taas on palattu yhteen. Kaikella tällä on varmasti ollut merkityksensä sille, millainen Helsingin Poliisien Yhdistys meillä tänä päivänä on. On varmasti osattu ottaa opiksi, että laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.

Jäseniä yhdistyksessä on sadan vuoden aikana ollut valtavasti. Tällä hetkellä jäseniä on noin 1400. Enemmän kuin koskaan. Jotain on varmasti tehty oikein edunvalvonnan suhteen.

Kuitenkin on muistettava, että koko ajan maailma muuttuu ja yhdistyksen on pysyttävä siinä mukana. Yhdistyksen on pystyttävä tarjoamaan jäsenilleen jämerää edunvalvontaa turvaamalla sekä työaikaa että vapaa-aikaa.

Tällä hetkellä elämme ajassa, missä Eurooppa ja koko maailma tuntuu jakautuneen vahvasti. Epävarmuus tulevaisuudesta on suuri. Kaikki ovat varmasti huomanneet kuinka eläminen tällä hetkellä kallistuu. Inflaatio heikentää ostovoimaa ja mm. ruuan hinta kohoaa silmissä. Nämä ovat asioita mitkä

on viralliset kanavat, mitä kautta se saa äänensä kuuluviin on laitoksen johto ollut aina avoin muillekin keskusteluille. Näin isossa talossa sattuu ja tapahtuu ja näin ollen epävirallisille keskusteluille on aika ajoin paikkansa.

100 -vuotiasta yhdistystä ei olisi ilman aktiiveja, jotka luovat perustan uskottavalle toiminnalle. On aina ollut ja tulee aina olemaan, että osa jäsenistä haluaa olla vain jäseniä. Onneksi jostain on kuitenkin aina löytynyt esim. puheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja. Kiitos siitä, sillä muuten meillä ei olisi 100 -vuotiasta Helsingin Poliisien Yhdistystä.

”100 -VUOTIASTA YHDISTYSTÄ EI OLISI ILMAN

AKTIIVEJA, JOTKA LUOVAT PERUSTAN USKOTTAVALLE TOIMINNALLE”

luovat meihin kaikkiin epävarmuutta. Uskon vahvasti, että yhdessä olemme kuitenkin vahvempia kuin yksin.

Haluan kiittää Helsingin poliisilaitoksen johtoa, joka on suhtautunut kiitettävästi yhdistyksen tarpeisiin. Vaikka yhdistyksellä

Haluan lopuksi kiittää kaikkia entisiä ja nykyisiä ammattiyhdistysaktiiveja, hallituksen entisiä ja nykyisiä jäseniä ja Helsingin poliisilaitoksen johtoa. Ei myöskään pidä unohtaa Suomen Poliisijärjestöjen Liiton henkilökuntaa sekä muiden yhdistysten yhteistyökumppaneita.

TEKSTI Tomi Salakka, puheenjohtaja KUVA Katja Almgren

Puheenjohtaja Tomi Salakka

KUVA Elias Tahvanainen / HPL Koirapoliisi

Sisällysluettelo

2 Puheenjohtaja Tomi Salakka

6 Päätoimittaja Jyrki Mäkikokko

8 Sisäministeri Krista Mikkonen

10 Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen

12 poliisikomentaja Lasse Aapio

14 Helsingin pormestari

Juhana Vartiainen

16 SPJL:n puheenjohtaja

Jonne Rinne

50 EX-puheenjohtajien mietteitä

52 Matrikkelit

Julkaisija

Helsingin poliisien yhdistys ry www.hpyry.fi

Päätoimittaja

Jyrki Mäkikokko

Graafinen suunnittelu / taitto

Mika-Matti Trogen

Kustantaja ja laskutus

Printmix

puh. 010 319 6380

(vaihde, avoinna arkisin 10.00-14.00)

https://www.printmix.fi/

Painopaikka

Hannun Tasapaino Oy

Ilmoitusmyynti

Suomen Myyntimediat

https://www.suomenmyyntimediat.fi/

”HELSINGIN POLIISIEN YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN VUONNA 1923”

KUVA Perustajajäsen Juho Aalto

Kansikuva: Sami Hätönen

Helsingin Poliisien Yhdistys ry:n 100-vuotiskertomus

Syyskuun 27.-28. päivinä vietetään yhdistyksemme 100-vuotisjuhlia. Järjestömme on tullut kunniakkaaseen ikään. Mitä se on toimintansa aikana saavuttanut, ja mikä on sen toiminnassa ollut helpointa ja mikä vaikeinta selviää osittain tästä 100-vuotiskertomuksesta. Kuitenkin on syytä muistaa, että järjestötoiminnan merkitys on koko ajan kasvanut. Vain sen kautta on mahdollista vaalia etujaan. Mitä aktiivisempi ja aloiterikkaampi jäsenkunta on ollut, sitä helpompi on ollut yhdistyksemme toimia.

Maan suurimpana poliisiyhdistyksenä, noin 1400 jäsentä, on Helsingin Poliisien Yhdistyksen osuus Suomen Poliisijärjestöjen Liitossa merkittävä. Yhdistyksemme samoin kuin liitonkin alkuvuosina toimivat usein samat miehet sekä yhdistyksen ja liiton hallituksessa. Yhdistys ja Liitto jakoivat myös saman toimiston ensimmäiset 35 vuotta. Yhteistyö ja yhteisymmärrys Helsingin Poliisien Yhdistyksen ja Suomen Poliisien Liiton välillä vallitsi aina vuoteen 1946 asti, jolloin poliisikunnan palkkauskysymysten osalta syntyi erimielisyyksiä. Nämä johtivat siihen, että Helsingin Poliisien Yhdistys ryhtyi vastoin Suomen Poliisien Liiton päätöstä itsenäisesti ajamaan helsinkiläisten poliisien palkkauksellista erikoisasemaa saaden siihen eduskunnan päätöksen vuonna 1954. Erimielisyydet johtivat lopulta Helsingin Poliisien Yhdistyksen eroon Suomen Poliisien Liitosta vuoden 1957 lopulla. Samalla yhdistyksen toimisto muutti pois liiton toimistosta. Erosta toivottiin lyhy-

taikaista, mutta lopulta ero kesti 14 vuotta aina vuoden 1972 alkuun saakka. Tämän jälkeen Helsingin Poliisien Yhdistyksen ja Suomen Poliisien Liiton yhteistyö jatkui jälleen hyvänä. Yhdistymisen jälkeen HPY:n puheenjohtaja Olavi Martikainen siirtyi liiton puheenjohtajaksi vuosiksi 1973-1981 ja hänen jälkeensä jo aiemmin liiton pääluottamusmieheksi siirtynyt HPY:n puheenjohtaja Timo Mikkola vuosiksi 1981-1993.

Helsingin Poliisien Yhdistyksen 100-vuotinen toiminta on ollut varsin monivivahteista ja työntäyteistä. Monet poliisimiehet ovat uhranneet vapaa-aikaansa yhdistyksen hyväksi ja toimineet kaikkien jäsenten yhteisen asian puolesta. Tässä 100-vuotiskesrtomuksessa on lyhyt historiikki, missä tarkastellaan vuosien varrella sattuneita tärkeimpiä tapahtumia, jotka nykyisille jäsenille olkoot osoituksena siitä työstä, mitä vanhempi sukupolvi on saanut suorittaa, jotta nykyiset asemat on saavutettu.

”MONET POLIISIMIEHET OVAT UHRANNEET VAPAA-AIKAANSA SEN HYVÄKSI JA TOIMINEET KAIKKIEN JÄSENTEN YHTEISEN ASIAN PUOLESTA”

Kaikki yhdistyksen aiemmat historiikit ovat olleet lähdeaineistona tätä julkaisua kirjoitettaessa ja olen ottanut tähän juhlajulkaisuun suoria lainauksia näistä historiikeista; Roy Aherman kirjoittamat 40-vuotisjuhlajulkaisu vuodelta 1963, 45-vuotisjulkaisu 1968 ja 50-vuotiskertomus 1973. Näiden lisäksi Asta Järvenpään 60-vuotiskertomus, jossa käsitelty vuodet 1973-1983 sekä Pentti Jalosen kirjoittama 75-vuotisjuhlajulkaisu vuodelta 1998.

Myös hallituksen pöytäkirjoista sekä Poliisimies-, Poliisiviesti- ja Poliisi ja Oikeus -lehdistä olen saanut aineistoa tähän julkaisuun. Julkaisun kuvat, joissa ei ole mainittu kuvaajaa, ovat HPY:n arkistosta.

Juhlavuonna yhdistys osoittaa kunnioitustaan niitä kohtaan, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa yhdistyksen ajamien asioiden myönteiseen ratkaisuun saattamisessa.

Helsingin Poliisien Yhdistys ry:n puolesta esitän lämpimät kiitokset kaikille niille, jotka ovat tukeneet yhdistyksemme juhlavuoden viettoa.

TEKSTI Jyrki Mäkikokko, päätoimittaja

Päätoimittaja Jyrki Mäkikokko

Sisäministeriö onnittelee satavuotiasta Helsingin Poliisien Yhdistystä

Täysi vuosisata aktiivista yhdistystoimintaa on hieno ja kunnioitettava saavutus. Helsinki maamme pääkaupunkina on ollut kaikkina noina vuosina työntäyteinen toimintaympäristö poliisille. Se korostaa ammattiyhdistyksenne tärkeyttä jäsentensä etujen turvaamiseksi.

Poliisin työ on muuttunut sadassa vuodessa ja 2000-luvulla muutos on kiihtynyt entisestään. Merkittäviä tämän hetkisiä muutoksia ovat esimerkiksi rikollisuuden voimakas kansainvälistyminen, teknologian kehittyminen, ilmastonmuutos sekä viime vuosina myös poliisin työhön vaikuttanut korona -pandemia. Viime aikoina on keskusteltu erityisesti nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä ja nuorisorikollisuuden kasvusta. Poliisin työ vaatii kykyä tehdä työtä jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.

Vuoden 2022 helmikuussa Ukrainassa alkanut sota on muuttanut merkittävästi turvallisuusympäristöämme. Poliisilla on näinä aikoina tärkeä rooli yhteiskuntamme turvallisuuden ja kansalaisten turvallisuuden tunteen ylläpitämisessä. Suomalainen poliisi on kaikkien Suomessa asuvien turvaaja, kaikkina aikoina. Kansalaiset luottavat teihin. Suomalainen poliisi on maailmanlaajuisesti tarkasteltuna erittäin ammattimainen ja osaava.

Ammattiyhdistykset ovat työntekijöidensä ammatillisten ja sosiaalisten etuuksien turvaajia ja kehittäjiä. Poliisin osalta Helsingin poliisien yhdistyksellä on tässä tärkeä rooli, sillä se on suurin Suomen poliisijärjestöjen liiton jäsenyhdistyksistä. Haluan sisäasiainhallinnon puolesta kiittää kaikkia yhdistyksenne toimintaan vuosien aikana osallistuneita. Ilman aktiivisia henkilöitä

”HELSINGIN

POLIISIEN YHDISTYKSEN SATA

VUOTTA OVAT OLLEET TÄYNNÄ AKTIIVISUUTTA, AMMATTITAITOA JA YHTEISTYÖTÄ”

ei ole hyvää yhdistystoimintaa. Olemalla mukana voi vaikuttaa.

Kuten todettua, haasteita poliisilla riittää myös tulevaisuudessa. Sisäministeriössä teemme päivittäin töitä sen eteen, että poliisin resurssit saadaan turvattua ja lainsäädäntö pysyy muuttuvan maailman vaatimalla tasolla.

Toivotan kaikille pääkaupunkimme poliiseille jaksamista ja työn iloa vaativassa työssä nyt ja tulevaisuudessa. Helsingin poliisien yhdistyksen sata vuotta ovat olleet täynnä aktiivisuutta, ammattitaitoa ja yhteistyötä. Toimimalla näin myös jatkossa pärjäämme varmasti.

Hyvää juhlavuotta!

TEKSTI Krista Mikkonen, sisäministeri KUVA Valtioneuvoston kuvapankki

Sisäministeri Krista Mikkonen

Kuvituskuva shutterstock.com

Seppo Kolehmainen,

Poliisi turvana kaikkina aikoina – onnea satavuotiaalle yhdistykselle!

sista, kyberhyökkäyksistä kuin hybridioperaatioista. Kaikkeen olemme varautuneet.

Vietämme tänä vuonna perinteikkään Helsingin Poliisien Yhdistyksen 100-vuotisjuhlavuotta.

Helsingin poliisilaitos perustettiin 1826, jolloin poliisiksi saattoi päästä niin sanotusti pystymetsästä. Helsinki oli pienehkö maalaiskaupunki. Kului lähes vuosisata, kunnes Helsingin poliisien yhdistys perustettiin 1923 edistämään ammatillisia ja sosiaalisia etuja. Ajat olivat levottomat sisällissodan jäljiltä.

Sata vuotta myöhemmin uudet poliisit suorittavat ammattikorkeakoulututkinnon - työ on vaativaa ja monialaista. Työn haasteet vaihtelevat eri puolella maata; maaseudun väestö ikääntyy ja työikäinen väestö keskittyy vilkkaisiin kasvukeskuksiin.

Ihmisten luottamus poliisiin perustuu vahvasti siihen, että valvomme, autamme ja tutkimme rikokset. Jo vuosia tämä on tullut haastavammaksi pitkäjänteisen budjetin puuttuessa. Nyt pääkaupunkiseudulla valvonnasta joudutaan ottamaan väkeä rikostutkinnan ruuhkien purkamiseen. Tämä on tarpeellinen pika-apu, mutta ei pitkän aikavälin kestävä tie. Tarvitsemmekin pelkästään pääkaupunkiseudulle kymmeniä poliiseja lisää. Rikostutkinnan vahvistaminen on tärkeää niin ihmisten oikeusturvan kuin tutkijoiden jaksamisen ja työn houkuttelevuuden kannalta. Samalla

meidän on kyettävä näkyvään valvontaan ja rikosten ennaltaehkäisyyn yhteiskunnassa.

Millaiset tulevat olemaan poliisin seuraavat sata vuotta?

Vuosi sitten alkanut Venäjän hyökkäyssota siirsi meidät maailmanpoliittisesti uuteen aikaan. Poliisin kannalta sisäinen ja ulkoinen turvallisuus limittyvät yhä selvemmin. Nyt paikallinen poliisi voi olla mukana tilanteissa, jotka saattavat olla kohta ulkopoliittisessa keskustelussa ja kansainvälisissä uutisissa. Kyse voi olla niin mielenosoituk-

Mahdollisten hybriditoimien hallinnassa poliisilla olisi monesti pääasiallinen tai yksinomainen toimivalta operatiivisessa vasteessa ja tutkinnassa niin nyt kuin NATO-jäsenenä. Kynnys tulkita Suomeen kohdistuvia vaikuttamistoimia sotilaallisiksi ja siten hyökkäykseksi Suomea ja puolustusliittoa vastaan voi olla korkea. Epäselvissä tilanteissa tultaneen toimimaan sisäisen turvallisuuden toimialueella ja ensisijaisesti poliisin toimivaltuuksin. Meidän on kyettävä olemaan kaikkien turvana, kaikkina aikoina.

Viranomaisyhteistyön tiedonvaihdossa on oltava tiivistä ja poliisin kyvykkyyden on vastattava olosuhteita ja odotuksia. Keskeistä on tietojohtoisesti estää jo ennalta. Helsingin poliisilla on merkittävä rooli niin pääkaupungin turvallisuuden varmistajana kuin erityistehtävissään muun valtakunnan turvana. Valmius tulee olla mennä sinne, minne kukaan muu ei enää mene, mutta samalla tulee olla kyky hoitaa poliisin perustehtävät vaikuttavasti. Kaikki tämä vaatii riittävän määrän tekeviä käsiä ja ajattelevia päitä, mutta myös toimivat välineet ja ajassa kiinni olevat toimivaltuudet. Lisäksi tarve poliisin reserville korostuu nyt entisestään. Voin vakuuttaa, että teen kaikkeni, jotta edellytykset tehdä tärkeää työtänne isänmaan ja poliisin eteen ovat parhaat mahdolliset.

Kiitän Helsingin poliiseja hyvästä työstänne ja vahvasta ammatillisesta osaamisestanne!

TEKSTI

poliisiylijohtaja KUVA Poliisihallitus

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen

Arvoisat Helsingin Poliisien Yhdistyksen jäsenet

Helsingin poliisilaitos juhlii kolmen vuoden päästä 200-vuotispäiväänsä.

Voin ylpeydellä katsoa toimintaamme ja ammattikuntaamme, millaisella osaamisella ja ammattitaidolla vastaamme jatkuvasti rajustikin muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Kansalaiset luottavat meihin ja helsinkiläiset tuntevat kaupunkinsa turvalliseksi. Matkamme ei ole ollut tasainen, eikä se sitä varmasti tule olemaan jatkossakaan. Meillä on kuitenkin syytä kantaa virkapukuamme ylpeydellä.

100-vuotiaalla HPY:llä on valtava merkitys siihen, mitä tänä päivänä olemme ja edustamme. Poliisilaitoksen ydin ja menestyksemme sydän on hyvinvoiva henkilöstö. Viime vuonna toteutettu henkilöstöbarometri kertoo henkilöstömme työtyytyväisyyden nousseen. Erityisiä voimavarojamme ovat työilmapiiri ja yhteistyö. Henkilöstöllämme on vahva kokemus työyhteisön luottamuksesta, avoimuudesta ja hyvästä yhteishengestä.

Näillä täysin samoilla sanoilla voisin kuvata suhdettamme laitoksen johdon ja HPY:n

välillä. Välimme ovat rehelliset ja avoimet ja vuorovaikutus toimii hyvin. HPY:n edustaja on mukana laitoksen johto- sekä ohjausryhmässä ja hän pitää henkilöstön äänen kuuluvilla. Arvostan suuresti sitä työtä, mitä 100 vuotta täyttävä yhdistys on tehnyt henkilöstömme hyväksi läpi historiansa.

Tiivistä yhteistyötä jatkamalla varmistamme, että Helsingin poliisilaitos on tulevaisuudessakin houkutteleva työpaikka ja tarjoaa mahdollisuudet merkitykselliseen työhön ja monipuoliseen uraan. Tyytyväinen työntekijä on perusta turvalliselle pääkaupungille.

Filosofi Pekka Himasen sanoin:

”Ihminen on töissä elämänsä parhaat tunnit. Työelämän mielekkääksi tai mielipuoliseksi kokeminen vaikuttaa ratkaisevasti koko elämän tarkoituksellisuuteen.”

”TYYTYVÄINEN TYÖNTEKIJÄ ON PERUSTA

TURVALLISELLE PÄÄKAUPUNGILLE”

TEKSTI Lasse Aapio, poliisipäällikkö / Helsingin poliisilaitos KUVA HPL

Poliisipäällikkö, Lasse Aapio

Hyvä Helsingin Poliisien Yhdistys

Helsinki haluaa olla kasvun paikka. Paikka, jossa taloudellisen kasvun lisäksi jokainen voi toteuttaa unelmiaan, luoda mahdollisuuksia ja tarttua niihin –kasvattaa kaikkea sitä hyvää mitä meillä on.

Kasvu ja kehitys tuovat mukanaan myös muutoksia, jotka vaikuttavat poliisin työhön ja toimintaan. Helsinki on Suomen ainoa metropoli, ja suurkaupungeissa syntyy suurkaupungeille leimallisia pulmia, joita ei välttämättä muualla maassa kohtaa. Kaupungin ja poliisin yhteistyön tuleekin jatkua tiiviinä kaupungin kaikilla toimialaloilla. Hyvä yhteistyö konkretisoituu päivittäin esimerkiksi lastensuojelun, nuorisopalveluiden sekä helsinkiläisten koulujen kanssa. Yhteistyötä on viety eteenpäin myös kaupunkitilassa järjestettävien yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien turvallisen onnistumisen takaamiseksi. Yhteinen tavoitteemme on, että jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi Helsingissä.

Muuttuvassa maailmassa omaa toimintaa on jatkuvasti kehitettävä. Viranomais- ja järjestöyhteistyö sekä kaupunkilaisten aktivoiminen yhteiseen tekemiseen luo

uusia mahdollisuuksia turvallisuuden edistämiseen. Tästä esimerkkinä syksyllä aloittanut Kurvin työryhmä, jossa yhteistyötä alueen turvallisuuden ja viihtyisyyden parantamiseksi tehdään yhdessä alueen asukkaiden, järjestöjen, kaupungin ja poliisin kesken. Uusi työmalli voitti kansallisen rikoksentorjuntakilpailun, joka kertoo yhteistyön laadusta ja motivaatiosta. Kurvin työryhmän työmallia kehitetään edelleen ja siitä saatuja hyviä kokemuksia viedään myös muille kaupungin alueille.

Kaupunki arvostaa korkealle poliisin kanssa tehtävää yhteistyötä ja haluaa mahdollistaa poliisin työn onnistumisen. Haluan kiittää ammattikuntaanne hyvästä yhteistyöstä, ja toivon mitä parhainta juhlavuotta 100 vuotta täyttävälle yhdistykselle!

”VIRANOMAIS- JA JÄRJESTÖYHTEISTYÖ SEKÄ

KAUPUNKILAISTEN AKTIVOIMINEN YHTEISEEN

TEKEMISEEN LUO UUSIA MAHDOLLISUUKSIA TURVALLISUUDEN KEHITTÄMISEEN”

TEKSTI Juhana Vartiainen, Helsingin pormestari KUVA Pertti Nisonen

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL ry:n puheenjohtajan tervehdys

Tyvä juhlajulkaisun lukija, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto SPJL:n puheenjohtajana minulla on ilo ja kunnia onnitella 100-vuotiasta Helsingin Poliisien Yhdistystä. Satavuotinen historianne Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun poliisien edunvalvojana on kunnioitettava ja siitä on syytä olla ylpeä.

Suomen poliisikunta ryhtyi aktiivisesti järjestäytymään tasan sata vuotta sitten, vuonna 1923. Tuossa samassa vuodessa ovat sekä SPJL:n että HPY:n juuret ja perinteet, joista keskeisimmät elävät yhä tänäkin päivänä.

Jo sata vuotta sitten niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti ymmärrettiin, että paras tapa huolehtia poliisin palkkauksesta ja edunvalvonnasta on tehdä se itse. SPJL:n ja HPY:n satavuotista historiaa ei olisi ilman nykyisiä ja aiempia sukupolvia, joiden edustajat ovat laittaneet poliisikunnan edun oman etunsa edelle, ja tehneet hartiavoimin töitä ammattikunnan palkkauksen ja työsuhteen ehtojen kehittämiseksi. Nämä ihmiset ansaitsevat kunnioituksemme satavuotiasta historiaa juhlistaessamme.

Suomalainen yhteiskunta ja palkansaajien edunvalvonta ovat muuttuneet melkoisesti sadan vuoden aikana. HPY:n historian alkuhämärissä myös muut ammattikunnat al-

koivat järjestäytyä, ja sotien jälkeen liittojen ja niiden muodostamien keskusjärjestöjen vaikutusvalta oli varsin suuri. Suomessa olemme tottuneet siihen, että asioista on sovittu ja sopimus on sitonut molempia osapuolia niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Sopimustoiminnassa kumpikaan osapuoli ei voi aina saada selkävoittoa, eivätkä selkävoitot kuvaakaan sopimustoi-

”SUOMALAINEN YHTEISKUNTA JA PALKANSAAJIEN EDUNVALVONTA

OVAT MUUTTUNEET

MELKOISESTI SADAN

VUODEN AIKANA”

minnan syvintä luonnetta. Tärkeintä on, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni, ja että sopijapuolet voivat palata suorin selin uudelleen neuvottelupöytään.

Viime vuosina yhteiskunnassa on käyty keskustelua järjestäytymisen merkityksestä. Tietyt tahot ovat pyrkineet kyseenalaistamaan koko ammatillisen järjestäytymisen ja sen merkityksen. Kuitenkin ammatillisella järjestäytymisellä on erityinen merkitys ja arvo aikana, jolloin työelämä on jatkuvassa muutoksessa ja kehitys etenee huimaa vauhtia. Muuttuvassa maailmassa HPY:n jäsenet voivat edelleen luottaa siihen, että heidän oma yhdistyksensä tekee vankkumattomasti työtä palkkauksen, työsuhteen ehtojen ja työolojen kehittämiseksi, ja tässä työssä heillä on SPJL:n täysi tuki.

TEKSTI Jonne Rinne, SPJL ry:n puheenjohtaja KUVA Katja Almgren

Puheenjohtaja Jonne Rinne

Jäsenyys yhdistyksessänne on paras vakuutus muuttuvan työelämän haasteissa. Mitä tahansa voi tapahtua, milloin tahansa, kenelle tahansa. Mutta HPY:n jäsenet tietävät, että oma yhdistys ja liitto turvaavat yhdessä jäsenten selustan kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa.

Vielä sata vuotta yhdistyksenne perustamisen jälkeen sen keskeiset tavoitteet ja perus-

teet ovat edelleen voimassa. Pääkaupunkiseudun poliisitoiminnalla on oma erityinen luonteensa ja merkityksensä, joka osittain eroaa poliisitoiminnasta muualla Suomessa. Siksi on tärkeää, että HPY tuo pääkaupunkiseudun poliisitoiminnan erityispiirteet esiin niissä pöydissä, joissa liiton asioista päätetään, sekä vie tietoa niihin pöytiin, jossa korkea virkamieskunta valmistelee ja poliittiset päättäjät tekevät kansakuntaam-

me koskevia päätöksiä. Tässä tehtävässä HPY on menestynyt erinomaisesti ja tulee menestymään myös tulevina vuosina.

Itseni ja koko SPJL:n puolesta haluan onnitella satavuotiasta yhdistystänne ja toivottaa mitä parhainta juhlavuotta kaikille sen jäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Teillä on syytä juhlaan. Parhaimmat onnitteluni.

KUVA Sami Hätönen

Vaurastumisen edelläkävijä

Vuonna 1986 perustettu United Bankers on yksi vanhimmista sijoitusalan toimijoista Suomessa. Olemme pankkiryhmistä riippumaton pörssilistattu sijoituspalveluyritys, jonka liiketoiminta-alueisiin kuuluvat varainhoito ja pääomamarkkinapalvelut. Varainhoidossa olemme erikoistuneet reaaliomaisuussijoituksiin, joihin kuuluvat kiinteistöja metsärahastot sekä listattujen kiinteistö- ja infrayhtiöiden osakkeisiin sijoittavat rahastot.

Haluamme olla pitkäaikainen ja luotettu kumppani varallisuuden hoidossa ja sijoittamisessa. Keskeinen vahvuutemme on asiantunteva, kokenut ja sitoutunut henkilökunta. Palvelemme niin yksityishenkilöitä, yrityksiä kuin instituutioitakin. Asiakaslähtöisyys on arvomme ja tavoitteenamme on luoda ensiluokkaisia asiakaskokemuksia.

Eihän tätäkään olisi voinut odottaa.

LähiTapiolan tapaturmavakuutuksella varmistat nopean hoitoonpääsyn, missä sitten kuljetkin. LähiTapiola

Palvelun tarjoavat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö ja LähiTapiola alueyhtiöt.

Helsingin Poliisien Yhdistyksen perustaminen 1923

Vaikka yhdistystoiminta maassamme jo ennen maamme itsenäistymistä oli melko laajalle levinnyttä ja merkitys eräillä aatteellisilla ja ammatillisilla aloilla oli kasvanut melko huomattavaksi, ei se silloisten valtiollisten olojen vuoksi kyennyt saamaan jalansijaa kaikkien ammattikuntien keskuudessa. Poliisiammattikunta oli yksi niistä, joilla ei liene ollut mitään mahdollisuutta tässä suhteessa. Venäläinen isäntävalta, joka omassa maassaan ei sietänyt yleensä minkäänlaista yhteistoimintaa, ei myös pitänyt sitä suotavana sen hallinnassa olevissa rajamaissakaan. Tämän vuoksi meillä varsinkin poliisikunta oli toimensa vuoksi siinä asemassa, ettei sille tällaista oikeutta olisi myönnetty, vaikka haluakin olisi ollut. Näin ollen on luonnollista, että poliisikunnan oikeudet tässä suhteessa astuivat voimaan samalla kun Suomen valtiollinen vapaus koitti. Miksi varsinainen yhdistystoiminta pääsi alkuun vasta viisi vuotta valtiollisen itsenäistymisen jälkeen, lienee johtunut siitä, että poliisikunta oli niin tottunut siihen, ettei sillä yhdistymisoikeutta olekaan.

Vasta vuonna 1922 tapahtunut palkkausolojen epätyydyttävä järjestely pani poliisimieskunnan tosimielessä harkitsemaan yhteistoiminnan tarvetta. Tampereen poliisit pitivät kokouksen helmikuussa 1923 ja lähettivät kirjeen eri paikkakuntien poliiseille, jossa pyysivät lausumaan mielipiteen Suomen Poliisien Liiton perustamisesta. Tässä tarkoituksessa kokoontui helsinkiläinen poliisimiehistö 22.2.1923 Helsingin poliisimaneesiin kokoukseen, jossa todettiin, ettei poliisikunta kykene valvomaan taloudellisia eikä muitakaan etujaan ilman

”PERUSTAVASSA KOKOUKSESSA OLI LÄSNÄ 120 HELSINKILÄISTÄ POLIISIMIESTÄ”

yhteistoimintaa. Maaliskuun alussa 1.-3. päivä pidettiin koko maata käsittävä poliisikokous Helsingissä poliisimaneesilla osoitteessa Runeberginkatu 16. Kokouksesta muodostui Suomen Poliisien Liiton perustava kokous. Kokous kehotti poliisimiehiä perustamaan kautta maan paikallisia poliisiyhdistyksiä. Suomen Poliisien Liiton säännöt vahvistettiin vasta loppu kesästä 1923 joten vasta sen jälkeen voitiin toimia yhdistyksen perustamiseksi.

Helsingissä poliisit pitivät useita kokouksia tuon kokouksen jälkeen, mutta vasta 27.28.9.1923 voitiin pitää Helsingin Poliisien Yhdistyksen perustava kokous valtion poliisikoulun voimistelusalissa Suomenlinnassa. Perustavassa kokouksessa oli läsnä 120 helsinkiläistä poliisimiestä. Kokouksen avauksen suoritti Suomen Poliisien Liiton puheenjohtaja Otto Amann, joka selosti samalla liiton toimintaa poliisimiesten palkkausasiassa sekä luki liiton säännöt. Ko-

kouksessa seuranneessa yleiskeskustelussa tuli ilmi, että pääkaupungin poliisimiehistön keskuuteen oli välttämätöntä perustaa oma yhdistys, jotta poliisimiehistön palkkauksessa ja sosiaalisissa eduissa voitaisiin saada edes vähäisintä parannusta.

Niinpä kokouksessa päätettiin perustaa yksimielisesti Helsingin poliisihenkilökunnan keskuuteen oma poliisiyhdistys, jonka nimeksi tuli Helsingin Poliisien Yhdistys. Kokoukseen otti osaa 120 poliisimiestä, joista 109 välittömästi liittyi yhdistyksen jäseniksi. Puheenjohtajaksi valittiin konstaapeli Otto Korvenheimo ja sihteeriksi Kyösti Ojansuu ja hallituksen varsinaisiksi jäseniksi Otto Kosonen, Juho Aalto, Otto Aman, Emil Roine, Johan Emil Vuoristo, Johan Tuominen ja Hjalmar Liljendal sekä varajäseniksi Onni Nieminen ja Vilho Vahvaselkä.

Aloittamistoimet sujuivat ripeästi: säännöt hyväksyttiin yleisessä kokouksessa loka-

kuussa ja sosiaaliministeriössä 22.12.1923. Seitsemän päivää myöhemmin 29.12.1923 yhdistys hyväksyttiin Suomen Poliisien Liiton ensimmäiseksi jäsenyhdistykseksi. Vuoden 1923 päätteeksi Helsingin Poliisien Yhdistyksessä oli 500 jäsentä. HPY:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa kerrotaan mm. Monen vuosikymmenen toivomus saada Helsingin poliisikunnalle yhdistyselin toimimaan on kuluneena vuotena (1923) vihdoinkin toteutunut. Yli kaiken harmin ja vastuksen, joka yhdistystä alkutaipaleella on kohdannut, voimme nyt paljon valoisammin ja turvallisemmin suhtautua tulevaisuuteen, koska meillä on saatu aikaan yhdistys, joka valvoo poliisihenkilökunnan etuja.

Ensimmäisten sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli:

1 . Liittämällä kotipaikkansa poliisikunnan henkilöitä yhdistyksen jäseniksi, tehdä heidät mahdollisiksi pääsemään myöskin Suomen Poliisien Liiton r.y:n jäseniksi.

2 . Työskennellä laillisuuteen perustuvalla tavalla ja puolueista riippumattomana yhdistyksen jäsenten yhteisten taloudellisten kysymysten parantamiseksi ja selvittämiseksi sekä poliisikunnan arvon kohottamiseksi ja sen oikeuksien valvomiseksi.

3. Nimiinsä saavuttaa oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.

4. Toimeenpanna taloudellisen asemansa vahvistamiseksi juhlia, huveja y.m. sen tapaisia tilaisuuksia.

KUVA Perustajajäsen Juho Aalto

KUVA Perustajajäsen Otto Kosonen

Poliisikunnan edunvalvonta on periaatteessa tapahtunut alusta alkaen liittomme kautta, mutta yhdistyksellämme ja sen johtohenkilöillä on käytännössä ollut vahva asema liiton toiminnassa keskeisen sijainnin ja suuren jäsenmäärän takia. Suomen Poliisien Liitto nuorena ja pienehkönä järjestönä ei ollut riittävän voimakas ja poliisin palkkaus olikin pitkään selvästi alhaisempi kuin monilla vastaavilla virkamiesten ryhmillä.

Vuosi 1924 aloitettiin yhdistystyö varmalta pohjalta kaikkien poliisimiesten hyväksi. Vuoden alusta lukien saatiin pieni parannus palkkaukseen. Ikäkorotuksiin nähden poliisikunta saatiin virkamiesten kanssa samaan asteikkoon. Myös eläkekysymys sai kohtalaisen ratkaisun ja tapaturmavakuutus pantiin vireille.

Yhdistys sai saatettua poliisikunnan loma-asiat jäsenkuntaa tyydyttävälle tasolle. Huvitoimikunta aloitti myös tuolloin ja se järjesti neljä iltamatilaisuutta ja kaksi huvimatkaa, Tallinnaan ja Loviisaan. Huvitoimikunnan ansiot yhdistyksen raha-asioiden tukemiseksi oli merkittävät, kun jäsenmaksu tuotot 30 markkaa jäsentä kohden menivät

1920-luku

”YHDISTYSTOIMINTA OLI VIREÄTÄ JA UUSIA

JÄSENIÄ LIITTYI YHDISTYKSEEN 140”

suurimmaksi osaksi juokseviin kuluihin. Yhdistyksen jäsenmäärä lisääntyi 63 uudella jäsenellä, mutta samaan aikaan jäsenyydestä erotettiin 43 jäsentä maksamattomien jäsenmaksujen ym. takia.

Toimintakertomuksessa on maininta erotetuista jäsenistä, ”Vuoden harmillisin asia on mielestämme se, että hallitus on ollut pakotettu erottamaan monta jäsentä jäsenmaksujen laiminlyönnin takia, jotka ilmankin ovat muihin ammatti- ym. yhdistysmaksuihin verraten aivan mitättömät. Tämä jäsenten leväperäisyys osoittaa sanottujen henkilöiden erinomaisen alhaista älytasoa. Tämä sanottakoon suoraan siksi, ettei ihminen, joka ymmärrä edes vähäpätöisellä vuosimaksuavustuksella tukea hänen omaksi hyväkseen toimivaa yhdistystä, ei voi paljoa käsittää virkatehtävänsä tärkeydestä, koska ei käsitä edes häntä lähimpänä olevia ja hänen toimeen tuloansa koskevia asioita.”

Vuodet 1925 ja 1926 olivat näennäistä paikallaan oloa, koska mitään näkyviä parannuksia poliisien oloihin taloudellisessa suhteessa

ei ehditty saamaan lävitse. Palkka-asiaa hoidettiin Suomen Poliisien Liiton kautta tarmolla eteenpäin sekä sanomalehtikirjoittelulla että päättäjiä tapaamalla. Jäsenhankintaa tehostettiin ja uusia jäseniä liittyi useita kymmeniä, mutta samaan aikaan eronneita oli saman verran. Yhdistyksen huvitoimikunta jatkoi edelleen ansiokasta työtä järjestämällä useita tanssi-iltoja Suomenlinnan poliisikoululla ja siten yhdistys alkoi vaurastumaan.

Tammikuun 1926 kokouksessa hallitus esitti jäsenmerkin hyväksymisestä. Vuosikokous ei kuitenkaan asiaa käsitellyt ja asia raukesi ja jäsenmerkki toteutettiin vasta 34 vuotta myöhemmin eli vuonna 1960 ja tuolloin vuonna 1953 hyväksytty jäsenmerkkiluonnos hyväksyttiin jäsenmerkiksi.

Helsingin poliisilaitoksessa palveli tuolloin paljon ruotsinkielisiä poliisimiehiä, jonka vuoksi yhdistyksen säännöt painettiin myös ruotsin kielellä.

”VUONNA 1927 TODETTIIN, ETTÄ VALTIOVALLAN

LUPAUKSET POLIISIN TALOUDELLISEN ASEMAN

PARANTAMISEKSI

Vuonna 1927 todettiin, että valtiovallan lupaukset poliisin taloudellisen aseman parantamiseksi jäivät vain lupauksiksi. Yhdistystoiminta oli vireätä ja uusia jäseniä liittyi yhdistykseen 140 ja jäsenmäärä nousi vuoden lopussa jo 678:aan.

Yhdistys päätti myös, että jatkossa yhdistys muistaa kuolleita jäseniään hautaustilaisuudessa joko seppeleellä tai kukkalaitteella. Tätä kaunista tapaa on jatkettu siitä lähtien. Yhdistys täytti viisi vuotta vuonna 1928 ja sitä juhlittiin poliisimaneesilla Runeberginkadulla. Ohjelmassa oli erilaisia musiikki- ja tanssiesityksiä ja juhlapuheita sekä tietysti lopuksi tanssit. Huvitoimikunta hankki yhdistykselle lähes 40 000 markkaa ja omaisuus

nousi yli 100 000 markan. Vuonna 1928 perustettiin Suomen Poliisien keskusjärjestö, johon yhdistys SPL:n kautta kuului sekä Suomen Poliisilehti, jonka osakkeita yhdistys hankki 10 kpl vuonna 1929.

Tuon vuoden toiminta oli verrattain monipuolista ja aloiterikasta. Yhdistys vuokrasi muiden Helsingin poliisilaitoksessa toimivien yhdistysten kanssa Pihlajasaaresta huvilan henkilökunnan lepokotia varten ja sinne oli vapaa pääsy kaikilla jäsenillä.

Yhdistyksen jäsenmäärä kohosi vuoden 1923 500 jäsenestä vuoden 1929 loppuun mennessä 748 jäseneen.

Erityisiä tapahtumia

Palkkausasia ja työvuorokysymykset olivat toiminnassa etualalla.

HPY:n kokoukset ja asiapaperit olivat SPL:n toimistossa.

Suomen Poliisilehti alkoi ilmestyä 1928 ja vuonna 1929 SPL:n Poliisimies-lehti.

HPY vuokrasi 1929 muiden yhdistysten kanssa Helsingin kaupungilta Pihlajasaaresta huvilan virkistystoimintaa varten

Puheenjohtajat

1923-1925 Otto V. Korvenheimo

1926-1927 Juha Aalto

1928 Otto V. Korvenheimo

1929 Johannes Mäkynen

JÄIVÄT VAIN LUPAUKSIKSI”

KKolmikymmenlukua ei voida sanoa järjestötoiminnassa menestyksen ajaksi, sillä rikospoliisien eroaminen vähensi yhteisiä voimavaroja, yhteiskunnalliset ristiriidat heikensivät edunvalvontaa ja lama-aika alensi merkittävästi elintasoa.

SPL:n tavoiteohjelmaan oli vuonna 1927 otettu yhden palkkausluokan suuruinen etu rikospoliisityötä tekeville. Tyytymättöminä liiton toimintaan perustivat rikospoliisit 1930 Suomen Rikospoliisimiesyhdistyksen (SRPY, myöhemmin Suomen Rikospoliisiliitto SRPL), johon seuraavana vuonna liittyi noin 150 HPY:stä eronnutta poliisia perustamansa Helsingin Rikospoliisien Yhdistyksen (Heri) kautta. Näin alkoi kauan kestänyt kypsytysaika yhteiseen toimintaan.

Yhteiskunnallisten ristiriitojen esiintymistä yhdistyksen sisällä on vaikea todeta lyhytsanaisista pöytäkirjoista, joskin eräissä merkkivuosikatsauksissa on sellaiseen viittaavia mainintoja. Mielenkiintoinen on erityisesti vuoden 1932 tilanne: toimintakauden aikana yhdistyksellä oli kolme puheenjohtajaa ja kaksi varapuheenjohtajaa. Erään eronneen kohdalla mainitaan syyksi ajan puute ja

1930-luku

muiden tehtävien lisääntyminen, muita luopumisen syitä ei kerrota.

Yhteiskunnan tilalla ja erityisesti lama-ajalla oli kiistaton vaikutuksensa myös poliisin palkkaukseen. Vähäiset palkankorotukset toteutuivat vuosikymmenen alussa ja lopussa. Vuoden 1930 aikana sai 150 nuorempaa konstaapelia yhden palkkausluokan korotuksen, kun nuorempien konstaapelien jakoa

kahteen luokkaan ryhdyttiin poistamaan. Ilman korotusta jääneet 150 nuorempaa konstaapelia saivat odottaa korotusta vuoteen 1938 saakka. Korotusten sijasta virkamiesten palkkoja alennettiin syksyllä 1931 perhesuhteista riippuen 5-10 %, seuraavana vuonna alennus tehtiin myös ikälisistä ja vielä kolmantena vuonna alennettiin palkkoja 5-8 %. Alennukset peruutettiin vuonna 1935. Vuonna 1932 kaupunkien ja

KUVA HPY:n hallitus 1933. Keskellä puheenjohtaja Edvard V. Johansson

KUVA Ensimmäisiä mustia maijoja 1930-luvun alussa.

kaupunkimaista vartiopalvelusta tekevien muiden virkapukuisten konstaapelien eläkeikää laskettiin 63:sta 60:een vuoteen.

Yhdistyksen hallitus teki paljon työtä vuonna 1930 saadakseen korvausta poliittisista levottomuuksista johtuneesta työstä. Kun valtiolta ei rahaa löytynyt, käännyttiin kaupungin puoleen. Kaupunki myönsi tarkoitukseen 200.000 markkaa, joka oli viidennes yhdistyksen esittämästä määrästä.

Vuoden 1937 aikana pidettiin Helsingissä palkkausasian merkeissä kaksi suurta kokousta, joihin osallistui poliisimiehiä koko Uudeltamaalta. Mikään ei kuitenkaan auttanut ja virkamiehet saivat tyytyä vuonna 1939 saatuun kalliinajan lisäykseen, joka osittain korvasi elinkustannusten nousua.

Työaikaan ei vuosikymmenen aikana tullut merkittäviä muutoksia. Palkatonta ylityötä jouduttiin tekemään runsaasti erityisesti levottomina vuosina 1930-1933. Työhönsidonnaisuutta lisäsi myös vuodesta 1933 lähtien pakollinen voimistelu, joka suoritettiin vapaa-ajalla. Parin vuoden kuluttua voimistelu siirrettiin työajalle koulutuksen yhteyteen. Pieni myönteinen muutos tapahtui vuonna 1938, kun itsenäisyyspäivänä tehty työ ryhdyttiin korvaamaan vastaavalla vapaalla muuna aikana.

Työvuorokysymys sai vuonna 1931 hetkeksi poliisimiehiä tyydyttävän ratkaisun, sillä silloin otettiin yleiseen käyttöön 8 tunnin vuorot, joita oli aikaisemmin kokeiltu Eiran vartiopiirissä. Päällystön ankaran vastustuksen takia työvuorot muutettiin parin vuoden kuluttua entisiksi pätkävuoroiksi. Yhdistys sai eräitä pahimpia epäkohtia kuitenkin parannetuksi. Näitä epäkohtia olivat esimerkiksi osoitetoimiston yöpäivystysvuorot, joissa yhtämittainen työaika oli 20 tuntia sekä pidätettyjen vartijoiden 24 tunnin työvuorot, joita seurasi 24 tuntia vapaata. Esimerkkinä tavanomaisesta työajasta voidaan mainita, että viidennen piirin ylikonstaapeleiden keskimääräinen taulukonmukainen viikkotyöaika oli 68 tuntia, mutta se ei useinkaan riittänyt.

Ylikonstaapelit myös arvostelivat vaatimusta, että heidän piti käydä piirinsä asemalla aamuisin vapaapäivinä. Huonoa tilannetta kuvaa hyvin lainaus poliisimestarille osoitetusta kirjeestä: “Mainittakoon tässä myös se, etteivät III piirissä miehet ole saaneet moneen vuoteen vapaata lauantaita eikä sunnuntaita, sillä illalla on aina ylimääräistä palvelusta. Tällainen ylimääräinen kaikkein enempi hermostuttaa miehistöä, vähentäen työtehoa ja tarmokkuutta. Kyllä poliisillakin olisi joskus lauantai- ja sunnuntai-iltaisin johonkin mentävää mutta kun aina on ylimääräistä niin ei se tule kysymykseenkään, joten poliisimiehistö on kokonaan poissulettu yhteiskunnallisesta elämästä”. Sotavuonna 1939 joulujuhlaa ei järjestetty.

Vuonna 1938 kerhoiltoja oli peräti 8 ja niihin osallistui yhteensä 400 jäsentä. HPY ja SPL järjestivät yhteisen 10- vuotisjuhlan. Pihlajasaaren kesäkodin toiminta jatkui entiseen malliin. Kerhoiltoja, muutamia matkoja ja joulujuhlat yhdistys järjesti 1930-luvulla jo totuttuun tapaan.

”YHDISTYS JÄRJESTI

TANSSIAISIA JA KARNEVAALEJA

TALOUDELLISEN ASEMANSA PARANTAMISEKSI”

Yhdistys järjesti tanssiaisia ja karnevaaleja taloudellisen asemansa parantamiseksi, sillä inflaation takia säästöt olivat huvenneet olemattomiin, eikä jäsenmaksuakaan voitu jäsenistön taloudellisen ahdinkotilan takia juuri nostaa. Messuhallissa järjestettiin karnevaalit kaikkiaan viisi kertaa. Vetonauloina oli valtakunnan ykkössuosikkeja ja yhdet juhlat jopa radioitiin. HPY osallistui myös Helsingin Poliisilaulajien perustamiseen vuonna 1937. Yhdistyksen talous saatiin hyvään kuntoon ja jäsenille ryhdyttiin maksamaan oikeudenkäyntiavustuksia vuonna 1936. Kaksi vuotta myöhemmin SPL alkoi osallistua avustusten maksuun.

Jäsenmäärä laski vuoden 1930 huippuarvosta 791:stä vuoteen 1937 mennessä 5O6:een, jonka jälkeen se hieman suureni 547:ään. Suuri 35 prosentin vähennys johtui rikospoliisien eroamisesta ja ankeista ajoista.

Erityisiä tapahtumia

1930 perustettiin Suomen rikospoliisiyhdistys

1931 HPY:stä erosi 150 jäsentä ja he perustivat Helsingin rikospoliisiyhdistys ry:n

SPL ja HPY järjestivät yhteisen 10-vuotisjuhlan 1933

Messuhallissa järjestettiin viidet Karnevaalit taloudellisen tilanteen parantamiseksi

Jäsenmäärä tippui 35 % vuosikymmenen aikana

Puheenjohtajat

1930-1932 Johannes Mäkynen

1932 Aimo Pyhälä

1932-1933 Edvard V. Johansson

1934-1935 Eero Rytömaa

1935-1937 Veikko Ruotsalainen

1938-1939 Emil Lajunen

Suomi joutui sotaan Neuvostoliiton kanssa marraskuun lopulla 1939. Talvisota päättyi 13.3.1940 ja alkoi runsaan vuoden kestänyt välirauha.

Jatkosota alkoi 25.6.1941 ja sotiminen päättyi 4.-5.9.1944 aselepoon ja 19.9. vahvistettuun välirauhaan. Lapin sota alkoi 15.9.1944, ja viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta 27.4.1945.

Talvisodan aikana myös poliisin oli ryhdyttävä sopeutumaan kriisiajan haasteisiin. Suurempia ongelmia ei Helsingissäkään päässyt syntymään, sillä voimassa oli välirauhaan saakka asetus, jolla poliisihenkilöstö vapautettiin upseereita lukuun ottamatta asevelvollisuuden suorittamisesta. Koko maan poliisivoimasta vain noin 250 miestä oli sotapalveluksessa.

Poliisin asevelvollisuusmääräyksiä muutettiin välirauhan aikana toteutettujen valmistelujen pohjalta niin, että rintamakel-

”RATKAISEVA KÄÄNNE TYÖVUOROASIASSA TAPAHTUI, KUN POLIISI SAI VUONNA 1947

TYÖAIKALAIN TURVAKSEEN”

poiselle poliisimiehelle myönnettiin sodan aikana lykkäystä ainoastaan, mikäli hän oli siviilitoimessaan todella korvaamaton. Ennakkoarvioiden mukaan 1.300 poliisimiestä eli noin 25-30 % maan poliisikunnasta voisi lähteä asepalvelukseen. Jatkosodan aikana Helsingin poliisista oli noin kolmasosa, 335 henkeä, erilaisissa armeijan tehtävissä.

Yhdistystoiminnassa talvisodan alkaminen aiheutti sen, että asioiden tärkeysjärjestys muuttui ja monien tavoitteiden toteutuminen siirtyi. Yhdistys teki osaltaan parhaansa sotien aikana yhteisen asian puolesta. Sotien aikana se merkitsi maanpuolustus- ja jälleenrakennuslainoja ainakin 70.000 markan edestä ja sijoitti lisäksi 25.000 markkaa hädänalaisessa asemassa olevien auttamiseen.

Korkean inflaation takia lainat käytännössä muuttuivat lahjoituksiksi.

Palkkaukseen saatiin parannusta vuonna 1941, kun pienipalkkaisille virkamiehille ryhdyttiin maksamaan pientä kalliinajanlisää ja lapsiavustusta ja lisäksi poliisille virkapukuavustusta. Poliisikunta sai ensimmäisen varsinaisen tasokorotuksen järjestäytymisensä jälkeen vasta vuonna 1941, jolloin palkkoja korotettiin kolmella palkkaluokalla. Vuoden 1943 alussa voimaan tullut uusi valtion palkkauslaki paransi tuntuvasti kokonaispalkkausta.

Työvuorokysymyksessä saatiin pientä parannusta aikaan, mutta sodan takia siitä oli luovuttava. Kun jatkosodan aikana poliisien

KUVA HPY:n hallitus vuodelta 1942. Keskellä alhaalla puheenjohtaja Emil Lajunen

määrä varsinaisissa tehtävissä väheni ja tehtävät lisääntyivät, ylimääräisen työn teettäminen ja vapaapäivien poistaminen yleistyi suuresti. Vuosilomien antamisessa oli vaikeuksia siinä määrin, että niitä jäi vuonna 1941 pitämättä.

Rauhanajan toimintoja pyrittiin hoitamaan sodankin aikana. Henkilökunnan joulujuhlien lisäksi järjestettiin mahdollisuuksien mukaan tulojen hankkimiseksi huvitilaisuuksia. Kaksikymmenvuotista toimintaa juhlittiin yhdessä SPL:n kanssa ravintola YH:ssa Mikonkadulla.

Lisääntynyt työmäärä poliisitehtävissä ja poikkeukselliset olot näkyvät yhdistyksen kokoustoiminnassa. Hallitus kokoontui vuosittain kymmenkunta kertaa. Yleisiä kokouksia järjestettiin vuosittain vain kaksi ja niissä oli osanottajia 54 kerrallaan.

Poliisimiehen kalenteri julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1942.

Alkuvuodesta 1945 toimitetun jäsenäänestyksen perusteella SPL liittyi SAK:hon 28.11.1945. Yhdistyksen 740:stä äänioikeu-

tetusta jäsenestä kävi äänestämässä 450 ja heistä 436 kannatti liittymistä. Koko SPL:ssa liittymistä kannatti 89,9 % ja vastusti 9,8 % äänestäneistä. Yhteistoiminta SAK:n kanssa antoi vauhtia ja voimaa poliisin edunvalvonnalle useiden muistiinmerkintöjen mukaan. SAK:n arvovallasta oli apua jo ennen varsinaista liittymistä, sillä SAK:n virkamiesjärjestöjen ja SPL:n työtaistelu-uhkalla tehostettu vaatimus 3.000 markan kalliinajanlisästä toteutui lähes kokonaan. Ratkaiseva käänne työvuoroasiassa tapahtui, kun poliisi sai vuonna 1947 työaikalain turvakseen. Aikaisemmin lähes rajaton työnteettämismahdollisuus oli vienyt pohjan pois todelliselta työvuorosuunnittelulta, työaikalain rajoitukset pakottivat nyt esimiehet käyttämään työvoimaa tarkoituksenmukaisesti ja entistä harkitummin.

Vuonna 1948 HPY aloitti pitkäaikaiseksi osoittautuneen kamppailun henkilökunnan sosiaalitilojen parantamiseksi. Asemilla ei ollut lainkaan pukeutumis- ja vaatteiden säilytystiloja ja lämmin vesi saatiin poliisipiireihin vasta 1949.

Henkilökunnan juhla- ja muita huveja järjestettiin HPY:n piirissä entiseen tapaan. Yhdistyksen opintokerhoissa opiskeltiin suomen kieltä ja järjestötoimintaa, perustettiin shakkikerho ja avustettiin 1947 perustettua soittokuntaa. Yhdistykseen perustettiin myös valistusjaosto ja omat kerhot alipäällystölle, miehistölle ja poliisimiesten vaimoille. Kesäkotitoiminta Lauttasaaressa ja Pihlajasaaressa jatkui. Lauttasaaren alueen ja irtaimiston hallinta siirtyi vuonna 1950 poliisilaitoksen piirissä toimivien järjestöjen perustamalle Helsingin Poliisilaitoksen Kesäkotiyhdistykselle. Matkustelu ja vapaa-ajan vietto muuallakin tuli helpommaksi jo vuonna 1946, kun poliisia koskenut kielto poistua Helsingistä kumottiin.

Jäsenten määrä kasvoi 1940 jäsenmäärästä 547 uuteen ennätykseen 862 vuonna 1945, mutta väheni 1949 loppuun mennessä 679:ään. Suuret vaihtelut johtuivat henkilöstön suuresta vaihtuvuudesta ja edunvalvonnan vaikeuksista.

Erityisiä tapahtumia

1943 perustettiin Poliisikunnan keskusliitto (PKL)

HPY:n perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja Otto Vihtori Korvenheimo kuoli syksyllä 1943

1945 SPL liittyi SAK:hon

Vuonna 1947 tuli voimaan työaikalaki

Elokuussa 1949 yhdistys järjesti isot lastenjuhlat Seurasaaressa yhdessä Helsingin kaupungin kanssa, juhlassa oli mukana noin 7700 henkilöä, joista lapsia noin 6000

Puheenjohtajat

1940-1945 Emil Lajunen

1946 Armas Kaipio

1947-1948 Väivö Louhula

1949- Viljo Töyrylä

KUVA HPY:n joulujuhla 1943

1950-luku

Suomalaiset järjestivät XV Olympialaiset vuonna 1952 Helsingissä. Kisoilla oli suuri merkitys suomalaisten itsetunnolle, vaikka ne taloudellisesti epäonnistuivatkin. Poliisille kisat olivat siihen mennessä suurin yleisötilaisuuksien valvontatehtävä. Helsinkiläispoliisien avuksi komennettiin muista poliisipiireistä noin 850 poliisia ja puolustusvoimista 600 sotilasta.

Myös rikospoliisilla oli erityinen kisaorganisaatio, johon kuului 340 oman poliisin lisäksi vahvistuksia 120 miestä. Rikospoliisilla oli kisojen ajan käytössään kolme radioautoa. Autoistuminen oli alkanut jo edellisenä vuonna, kun rikospoliisi sai runsaasti varustellun rikospaikkatutkimusauton.

Valtion pienipalkkaisten tulotaso ei vuosien 19511955 aikana päässyt nousemaan. Vuonna 1954

Turun ja Tampereen poliisien palkkoja korotettiin yhdellä palkkaluokalla ja näin Helsingin erityisasema heihin verrattuna päättyi. HPY oli kuitenkin tarmokkaan puheenjohtajansa Viljo Töyrylän

”KUN HPY EROSI SUOMEN POLIISIEN LIITOSTA VUONNA 1957, OLI SEN MYÖS LÄHDETTÄVÄ

YHTEISESTÄ TOIMISTOSTA”

johdolla saanut avatuksi kanavia eduskuntaan ja sai eduskunta-aloitteen kautta helsinkiläisille pääkaupunkilisän, jota 1.1.1955 alkaen ryhdyttiin maksamaan kenttätyölisän nimellä.

SPL:ssa alkoi kuohunta, kun jo 1940-luvulla hyväksyttyä samapalkkaisuustavoitetta vaadittiin toteutettavaksi. Pyrkimys vahvistettiin vielä vuoden 1955 liittokokouksissa. Käytännössä kysymys oli Helsingin palkkauksellisen erityisaseman poistamisesta, jota HPY ei voinut hyväksyä varsinkaan, kun samalla liitossa oli otettu tavoitteeksi rikospoliisin lähtöpalkkauksen parantaminen. Edellisen vuosikymmenen lopulla poliisilehden palstoilla kiistelivät järjestys- ja rikospoliisit keskenään, nyt vastapuolina olivat maaseutu- ja kaupunkipoliisit.

Työvuoroasia oli entiseen tapaan esillä 1950-luvun alkupuolella. Yhdistyksen pöytäkirjat ovat yleensä jopa kuivan asiallisia. Työvuoroneuvottelua käsittelevästä hallituksen kokouksen pöytäkirjasta vuodelta 1953 voi kuitenkin nähdä, että paineiden oli joskus purkauduttava eikä päällikölläkään aina ollut helppoa: kun puheenjohtaja Töyrylä oli jyrkästi ilmoittanut, että yhdistys ei voi hyväksyä yhtään 9 tunnin vuoroa, oli poliisikomentaja kävellyt edestakaisin huoneessaan hermostuneena ja alkanut kiroilla: “Jumalauta, perkele, ettekö te voi yhtään antaa myöten. Tehkää lakko, olen saanut niin tarpeekseni työvuoroasiasta”.

Kun vuorot oli saatu kuntoon, huomattiin uusi ja vaikea ongelma. Poliisilaitos ei kyennyt

KUVA Helsingin poliisilaitoksen moottoripyörät esittelyssä Linnanmäellä 1958

kuljettamaan henkilökuntaa kotiin yöllä päättyvien vuorojen jälkeen. Huvittava sävy on jäänyt erään pöytäkirjan mainintaan asiaa koskevista neuvotteluista: Puheenjohtajan mainittua siitä, että yhdistys kääntyisi suoraan ministeri Leskisen puoleen, oli komentaja lämpimästi kannattanut ajatusta ja kehottanut pyytämään samalla lisämäärärahaa ja kalustoa.” Töyrylä, Vaarama ja Junnila kävivätkin ministeri Leskisen luona.

Vuoden 1957 lisämenoarvion mukaan poliisille ryhdyttiin maksamaan poliisilisää, joka Helsingissä oli kahden palkkaluokan ja muualla yhden palkkaluokan suuruinen.

Toimintakauden 1957 merkittävin tapahtuma oli yhdistyksen eroaminen SPLsta, toimintakertomuksen mukaan “väistämättömänä seurauksena siitä kehityksestä, mikä yhdistyksen ja liiton välisissä suhteissa oli viimeisten vuosien aikana tapahtunut”. Eron alkusyynä on pidetty HPY:n aktiivisuutta pääkaupunkilisäasiassa, joka liiton muiden jäsenyhdistysten mielestä oli ollut tavoitteiden vastaista ja tapahtunut liiton selän

takana. Tämän seurauksia olivat sitten vuoden 1955 ylimääräinen liittokokous päätöksineen ja riitaisuuksineen ja lopulta HPY:n eroaminen. HPY teki ratkaisunsa jouduttuaan toteamaan, ettei liitto halunnut tunnustaa Helsingin palkkauksellista erityisasemaa, jonka säilyttämisestä oli tullut uskottavuus- ja kynnyskysymys.

HPY:n ero SPL:sta ei tietenkään auttanut poliisin edunvalvontaa, mutta pidemmän päälle se paransi yhdistyksen valmiuksia tehokkaaseen toimintaan myös koko ammattikunnan puolesta.

Jäsenmäärä pysyi tasaisesti noin 850:nä koko jakson ajan. Vuosikymmenen alussa jäsenmäärä oli 901, mutta vuonna 1955 jäsenmäärä laski 850:een, jolloin noin 50 jäsentä siirtyi perustettuun LP:n Poliisiyhdistykseen.

Erityisiä tapahtumia

Helsingin Poliisilaitoksen Kesäkotiyhdistys perustettiin 1950

HPY:n 30-vuotis juhla Kulosaaren Casinolla. Juhlassa vihittiin käyttöön Tyyne Nymanin suunnittelema yhdistyksen lippu

SPL:n ja HPY:n erimielisyydet alkoivat vuoden 1955 liittokokousten jälkeen ja HPY erosi SPL:stä 1957,

Oman Poliisiviesti -jäsenlehden toimittaminen aloitettiin 1958

Viljo Töyrylä palkattiin 1959 yhdistyksen asiamieheksi hänen jäätyään eläkkeelle 1958

Puheenjohtajat

1950-1958 Viljo Töyrylä

1958-1959 Yrjö S. Vaarama

KUVA Operaatio Hamsteri vuonna 1958, jolloin luovutettiin poliisille 58 uutta partioautoa

KUVA Sami Hätönen

Kotimainen ulkoilun, retkeilyn ja vapaa-ajan verkkokauppa

bonge.fi

Kuusikymmenluvun erilläänolo oli poliisijärjestöille oppiaikaa, jolloin luotiin valmiuksia tulevalle yhteistoiminnalle. HPY:n toimintaan oli omaksuttava uusia muotoja, koska yhdistyksen oli hoidettava itse kaikki asiansa. Yhdistys oli suorassa neuvottelu- ja sopimussuhteessa poliisihallintoa johtavien virallisorganisaatioiden kanssa. Yhdistyksen oli myös pidettävä huoli siitä, että kilpaileva yhdistys ei pystyisi hankkimaan jäseniä HPY:stä. Tärkeintä kuitenkin oli, että havaittiin yhteistyön merkitys ammatillisessa edunvalvonnassa. Positiivista oli myös, että eheyttämisneuvottelut SPL:n kanssa jatkuivat ja paikallista yhteistoimintaa esiintyi koko ajan. Helsinkiläiset poliisijärjestöt pyrkivät yhteistoimin hoitamaan yhteisiä ongelmia.

HPY:llä oli koko ajan yhteyksiä Virkamiesten Yhteisjärjestöön ja yhdistys palasikin VY:n joukkoihin jo toukokuussa 1962. SPL liittyi VY:n jäseneksi 1.1.1966, koska uuden menettelytapalain mukaan liitolla ei ollut neuvotteluoikeuksia ilman keskusjärjestöä. VY ei ollut tyytyväinen siihen, että sillä oli jäsenkatraassaan kaksi saman alan järjestöä ja yritti vauhdittaa yhdistymistä. HPY ja SPL kävivät useita eheyttämisneuvotteluja, mutta ne päättyivät tuloksettomina.

1960-luku

Vuonna 1969 VY liittyi uuteen SAK:hon ja sen nimi muuttui Virkamiesten ja Työntekijöiden Yhteisjärjestö VTY:ksi. Nimenmuutos johtui VY:n liittymisestä yhteen SAK:hon jo ennestään kuuluneen Suomen Virkamiesjärjestön (SVJ) kanssa. SVJ:n jäsenistössä oli viitisentuhatta työsopimussuhteista valtion työntekijää. VTYn kautta SPL ja HPY olivat taas SAK:ssa.

Suomen Rikospoliisiliiton vastapainoksi perustettiin 1966 Suomen Järjestyspoliisien Liitto, joka ei koskaan kuulunut mihinkään keskusjärjestöön. Siihen liittyivät ns. vanhojen kaupunkien järjestyspoliisit. HPY liittyi Järjestyspoliisien Liittoon jäsenäänestyksen

perusteella vuoden 1969 alussa. Varsinaisen edunvalvontatehtävän siirryttyä SPL:lle keskittyi SJPL koulutukseen ja järjesti mm. useita ammattietiikkaseminaareja.

Kuusikymmenluvun palkkakehitystä voidaan sanoa varsin kohtuulliseksi. Yleinen palkankorotus 1.1.1961 alkaen oli 4,3 %, vähintään kuitenkin 1.900 markkaa. Samana vuonna maan hallitus antoi eduskunnalle esityksen virkamiespalkkojen järjestelystä. Poliisikunta sai sen mukaan yhden palkkaluokan korotuksen ja samalla poliisilisä saatiin liitetyksi peruspalkkaan Helsingissä kahden ja muualla yhden palkkaluokan suuruisena. Tällä ratkaisulla vahvistettiin

KUVA Poliisin partioautoina 1960-luvulla oli mm. kuplavolkkareita

KUVA HPY:n hallitus juhlavuonna 1963

POLIISIHALLINTOA JOHTAVIEN VIRALLISORGANISAATIOIDEN KANSSA”

Helsingin poliisilaitoksen palkkaukselleen erityisasema. Vuonna 1962 palkkaustaulukoiden uusiminen nosti palkkausta 4,5-40,3 prosenttia. Taulukon alapäässä olleiden poliisien kokonaiskorotus jäi alle 10 prosentin. Jäsenmaksujen perintä siirtyi työnantajan hoidettavaksi ja maksut tulivat verovähennyskelpoisiksi 1968.

Kun HPY erosi Suomen Poliisien Liitosta vuonna 1957, oli sen myös lähdettävä yhteisestä toimistosta. Yhdistys oli sen jälkeen vuokralaisena kahdessakin paikassa, kunnes yhdistys vuonna 1965 osti osoitteessa Eteläinen Hesperiankatu 28 A 5 sijaitsevan osakehuoneiston. Hankintaa varten otettu laina maksettiin loppuun jo vuonna 1970 erityisesti Poliisiviestin ylijäämän avulla.

Vuodesta 1957 alkaen HPY oli toiminut välittäjänä asuntoa tarvitsevien jäsentensä

ja rakentajien välillä. Yhdistyksen toimet ja erityisesti Nestori Junnilan uutteruus oli helpottanut noin 150 poliisiperheen pääsyä Arava-asuntoon.

Yhdistyksen arvokkaisiin 40-vuotisjuhlatapahtumiin 2.10.1963 kuuluivat kunnianosoitukset, vastaanotto ja juhla Suomalaisella kauppakorkeakoululla sekä juhlaillallinen Kulosaaren Casinolla. Neljästätoista elossa olleesta perustajajäsenestä paikalle oli saapunut kolmetoista. Yhdistys palkitsi perustajajäsenet kultaisella ansiomerkillä. Juhlassa sai ensiesityksensä Auvo Nuotion säveltämä ja sanoittama “Miesten marssi”. Ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin 1968 pitkäaikainen puheenjohtaja ja asiamies Viljo Töyrylä.

Vuosikymmenen aikana jäsenmäärä nousi tasaisesti 847:stä 924:ään.

Erityisiä tapahtumia

Poliisijärjestöjen yhtenäisyys palautuu

Palkkauksen ja työajan lyhentämisen kohdalla saavutetaan merkittäviä tuloksia

HPY osti kesällä 1965 oman osakehuoneiston toimistoksi Eteläiseltä Hesperiankadulta

1966 perustettiin Suomen Järjestyspoliisien Liitto, jonka jäseneksi HPY myös liittyi

Viljo Töyrylästä ensimmäinen kunniapuheenjohtaja vuonna 1968

Puheenjohtajat

1960 Yrjö S. Vaarama

1961-1963 Olavi Mannonen

1964-1966 Pentti Virtanen

1967-1969 Olavi Martikainen

”YHDISTYS OLI SUORASSA NEUVOTTELU- JA SOPIMUSSUHTEESSA

KUVA Joululahjoja tutulle vinkkamiehelle jouluna 1962. Kuvaaja Heimo Harju

KUVA HPY:n lipun julkistaminen vuonna 40-vuotisjuhlassa vuonna 1963.

Helsingin ja koko Suomenkin poliisi sai toistaiseksi näyttävimmän sulan hattuunsa hoitamalla laadukkaasti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin

(ETYK) poliisijärjestelyt heinäkuussa 1975. Kokemuksen ja kansainvälisen tuulahduksen lisäksi poliisi sai kokouksen yhteydessä merkittävästi kalustoparannusta.

1970-luvulla HPL:n henkilöstön oloihin vaikutti eniten järjestyspoliisin 1972 alussa toteutettu organisaatiouudistus, jonka myötä yhdeksän vartiopiiriä lakkautettiin ja kaupunki jaettiin kolmeen poliisialueeseen. Aluevastuuperiaatteella toimivien alueosastojen toiminnan tavoitteiksi asetettiin tehokas ennalta estävä toiminta, hälytysvalmiuden lisääminen ja poliisin palvelutason lisääminen. Keskuspoliisiosastoon jäi vielä radiopoliisi, jonka tehtävänä oli hoitaa hälytystehtäviä koko kaupungissa alueosastojen rinnalla ja hälytyskeskuksen johdolla.

Ensimmäiseen virkaehtosopimukseen sisältyi myös luottamusmies järjestelmän käyttöönotto

1970-luku

valtion hallinnossa. Poliisikunnan luottamusmiessopimus soveltamisohjeineen syntyi 31.12.1971 ja vaaleilla tammi-maaliskuussa 1972 valittiin kattava luottamusmiesverkosto poliisihallintoon. Poliisilaitoksen pääluottamusmieheksi valittiin Olavi Martikainen. Poliisihallinnon luottamusmiesjärjestelmällä pyritään siihen, että osapuolten välillä solmittuja virkaehtosopimuksia noudatetaan, valtiota työnantajana edustavan viranomaisen ja virkamiehen välillä syntyvät erimielisyyskysymykset selvitetään tarkoituksenmukaisesti, oikeudenmukaisesti ja nopeasti, sekä työrauha ylläpidetään. Tehtävä on ollut päätoiminen 1.4.1976 alkaen.

HPY:n sääntömääräinen kuukausikokous päätti marraskuussa 1971 yksimielisesti että yhdistys liittyy takaisin SPL:oon 1.1.1972 alkaen erillisen sopimuksen mukaisesti. Yhdistys oli erossa SPL:sta 14 vuotta. Jakson pituudesta voi päätellä, että tulimme toimeen ilman virallista liittosuhdetta. Koko poliisikunnan edunvalvonnalle ei erillään olostamme tietenkään ollut hyötyä, mutta ei suurempaa vahinkoakaan vallinneessa sekavassa järjestötilanteessa. Keskitettyyn sopimusjärjestelmään siirtyminen lisäsi paineita yhdentymiseen erityisesti siksi, että VTY:ssä oli

kaksi poliisialan järjestöä. HPY:n jäsenet äänestivät liittoon palaamisesta vuonna 1965 ja uudelleen vuoden 1969 joulukuussa. Kummassakin tiedustelussa jäsenistö asettui kielteiselle kannalle. SPL:n liittokokouksessa 1969 hyväksytty uusi palkkausohjelma vaikutti hieman sekavalta, mutta se sisälsi HPY:n kannalta tärkeimmän: “Helsingissä palvelevien poliisimiesten palkkaukselleen erikoisasema tunnustetaan ja säilytetään, ellei HPY:n mukana ollen toisin sovita.”

Vuotta myöhemmin kysyttiin jäsenistön mielipidettä uudelleen. Liittoon palaamista kannatti 83,7 %. Yhdistyksen hallitus oli runsaan kymmenen vuoden aikana kokonaan vaihtunut, mutta vahva järjestömies Viljo Töyrylä oli vielä asiamiehen toimessa vuoteen 1969 saakka, jolloin toimi lakkautettiin.

Järjestyspoliisissa palvelevia ylikonstaapeleita sekä vanhempia ja nuorempia konstaapeleita koskeva lakko alkoi 13.2.1976 klo 8. Helsingissä tähän joukkoon kuuluvat noin tuhat virkapukuista poliisimiestä poikkeuksetta noudattivat lakkopäätöstä. Varsinkin alkupäivinä pidettiin lakkovahteja poliisi-

KUVA HPY:n puheenjohtaja Olavi Martikainen ja SPL:n puheenjohtaja Antti Pennanen allekirjoittivat yhdentymissopimuksen vuoden 1971 lopulla

asemien edustoilla ja yhdistyksen toimistossa oli lakkopäivystäjä, joka käytännössä joutui hoitamaan myös valtakunnallista tiedotusta.

Henkilökohtaista maksuvalmiutta pyrittiin ylläpitämään lakkolainojen avulla, sillä varsinaista lakkopäivärahaa ei maksettu. Liitto maksoi vaikeimmissa taloudellisissa tilanteissa oleville lakkolaisille harkinnanvaraista lakkoavustusta.

Lakko päättyi 1.3.1976 kello 8. Lakonaikaisen työskentelyn takia jouduttiin 5 jäsentä erottamaan ja 18 erosi lakon jälkeen mahdollisesti lakon aiheuttamista syistä.

Helsingin poliisilaitos täytti 150 vuotta 1976. HPY lahjoitti laitokselle 32 cm korkean hopeapokaalin käytettäväksi kiertopalkintona 50 vuoden ajan. Hopeapokaali luovutetaan vuodeksi poliisimiehelle, joka on erityisesti kunnostautunut työssä tai harrastustoiminnassa taikka on esimerkillisellä käytöksellään kohottanut poliisikunnan arvostusta.

Yhdistys osti vuonna 1976 uudeksi toimistohuoneistoksi osoitteessa Perhonkatu 5 sijaitsevan liikehuoneiston. Eteläinen Hesperiankatu 28 A

5:ssä sijaitseva huoneisto jäi yhtiöjärjestyksessä määrättyyn asumiskäyttöön.

Yhdistyksen säännöt muuttuivat samana vuonna niin, että hallituksen muodostivat puheenjohtaja ja 10 jäsentä.

Yhdistyksen jäsenmäärä pysyi koko seitsemänkymmenluvun ajan 1000 jäsenen paremmalla puolella.

Erityisiä tapahtumia

Luottamusmiessopimus voimaan 31.12.1971, HPL:n pääluottamusmieheksi pj Olavi Martikainen

Vuoden 1972 alusta HPY liittyi takaisin SPL:n jäseneksi

ETYK 1975

Järjestyspoliisit olivat lakossa 13.2.–1.3.1976

1976 Helsingin poliisilaitos täytti 150 vuotta

1976 yhdistys osti toimistohuoneiston Perhonkadulta

Puheenjohtajat

1970-1973 Olavi Martikainen

1974-1975 Esa Suursalmi

1976-1979 Timo Mikkola

“MIKÄÄN TYÖTAISTELU EI VOI JATKUA LOPUTTOMIIN”

KUVA Poliisin legendaarinen SAAB partioauto 1970-luvulla

KUVA HPY:n hallitus 1976. Takana keskellä puheenjohtaja Timo Mikkola

Ylikonstaapeli Markku Weckman aloitti pitkän puheenjohtajaurakkansa vuonna 1980. Hallitus oli muutamien vuosien aikana kokenut nuorennusleikkauksen. Puheenjohtajalla oli ikää 36 vuotta ja koko hallituksen keski-ikä oli alle 40 vuotta. Muutokset vaativatkin usein henkilövaihdoksia.

Timo Mikkola HPY:stä valittiin SPL:n puheenjohtajaksi vuonna 1981 Olavi Martikaisen jäätyä eläkkeelle raskaan ja vaiheikkaan työrupeaman jälkeen. Kaikkiaan Martikainen osallistui järjestötoimintaan 30 vuoden ajan.

Poliisin työturvallisuusasiat tulivat voimakkaasti esille heti 1980-luvun alussa. Pihtiputaan vuoden 1969 neljän poliisimurhan jälkeen yksittäisiä surmia tapahtui 1976, 1977, 1980, 1981 ja 1983. Helsingin Poliisien Yhdistys aloitti vuonna 1980 voimakkaan kampanjan suojaliivien saamiseksi jokaisen poliisimiehen käyttöön. Silloinen tilanne oli hyvin huono, sillä Helsingin laitoksen noin sadasta autosta vain viidessä oli suojaliivit. Henkilökohtaiset suojaliivit saatiin seuraavan vuoden kuluessa lähes koko polii-

1980-luku

sihenkilöstölle. Liiton esityksen mukaisesti ministeriö antoi 1980-luvun alussa läänien poliisitoimistoille ohjeet, joiden mukaan on huolehdittava siitä, että vaaralliselle hälytystehtävälle ei tarvitse lähteä yksin. Yhdistys on mahdollisuuksiensa mukaan aina pyrkinyt parantamaan työturvallisuutta. Toiminta kohdistui kuitenkin kymmenien vuosien ajan varusteisiin ja jossain määrin koulutukseen. Tutumpia huomion kohteita ovat myöhemmin olleet ajoneuvot, renkaat, aseet, yksintyöskentelyn lopettaminen, ajoharjoittelu, jälkihoito, fyysinen kunto

sekä taktiikka-, perehdyttämis-, ampuma- ja työsuojelukoulutus.

Poliisit ja siat pääsivät otsikoihin loppuvuodesta 1980 suojaliivitestien jälkeen. Maahantuojan järjestämässä kokeessa vapaaehtoinen poliisimies puki ylleen suojaliivit ja toinen laukaisi metrin etäisyydeltä 38. kaliperin revolverin kohti rintaa. Luoti ei lävistänyt liiviä, mutta sen jäljiltä rinnasta tihkui verta. Kohde ei kertomansa mukaan menettänyt hetkeksikään toimintakykyään. Seuraavaksi ammuttiin kolmea liiveihin

KUVA HPY:n hallitus 1988. Alhaalla keskellä puheenjohtaja Markku Weckman

KUVA Sinirannan talkoot 1981

puettua sikaa erilaisilla aseilla. Sikojen kävi huonommin, sillä eläinlääkäri lopetti ne.

Pasilan poliisitalo otettiin käyttöön toukokuussa 1982 ja vihkiäiset pidettiin lokakuussa. Taloon muuttivat rikospoliisilinja, liikennepoliisiosasto ja uusi järjestelyosasto, joka muodostui järjestelytoimistosta ja hälytyskeskustoimistosta. Perustettuun hälytyskeskukseen keskitettiin koko kaupungin hälytystehtävien vastaanotto, niiden anto partioille ja seuranta tietotekniikkaa apuna käyttäen. Järjestöt toimivat hyvin aktiivisesti henkilökunnan pysäköintitilojen puolesta. Parannusta saatiinkin, mutta ongelma ei poistunut kokonaan.

Yhdistyksen toiminnan alkuaikoina jäsenistön virkistykseksi pyrittiin järjestämään matkoja ja huveja. Näiden suosio päättyi sotien jälkeen ja koko tämä toiminnan sektori jäi hoitamatta. Muiden järjestöjen tapaan yhdistyksemme ryhtyi 1970-luvulla suunnittelemaan vapaa-ajanviettopaikan hankkimista. Jäsenkyselyn tuloksen mukaisesti ostettiin 1981 Inkoon Bredsbyn kylästä Marsjön- järven rannalta 63 kilometrin etäisyydeltä Helsingistä 5,5 hehtaarin suuruinen tontti. Ostopäätöstä 143.000 markan hinnalla oli yli- määräisessä kokouksessa tekemässä 15 jäsentä. LP:n pääosaston henkilökuntayhdistys osti viereisen tontin.

Sinirannaksi nimetylle tilalle rakennettiin vankasta hirrestä päärakennus ja kaksiosastoinen saunarakennus. Kummankin

rakennuksen pohjapinta-ala on yli sata neliömetriä. Vuonna 1989 pystytettiin vielä erillinen hirsimaja, joka ristittiin Kaukolaksi yhdistyksen pitkäaikaisen varapuheenjohtajan, kunniajäsenen ja mainion timpurin Kauko Moision mukaan.

Työt tehtiin varsinkin alkuaikoina talkoilla ruoka- ja bensiinipalkalla. Talkoopäiviä tehtiin vuosina 1981 ja 1982 yhteensä 542. Eero Kivinevan panos oli erittäin tärkeä työhön osallistujana ja innostajana. Päärakennuksen ja saunan harjannostajaisia vietettiin elokuussa 1981, ja ensimmäiset savut pöllähtivät päärakennuksen piipusta toukokuussa 1982. Rakennukset saatiin täyteen käyttökuntoon keväällä 1985. Tavoitteena oli, että jokainen jäsen olisi tehnyt vähintään yhden talkoopäivän Inkoossa, mutta tähän ei kuitenkaan ylletty.

Kesällä 1980 yhdistys osti pienen kaksion Mechelininkatu 47:stä. Tilintarkastajien suosituksen mukaisesti yhdistys tyhjensi edelleen osakesalkkuaan ja osti vielä l984 Sturenkatu 40:ssä sijaitsevan yksiön.

Yhdistys täytti 60 vuotta syksyllä 1983. Merkkipäivää juhlittiin perinteisin menoin. Vuonna 1984 yhdistyksen taseen loppusumma ylitti ensimmäisen kerran miljoonan markan rajan. Juhlavuonna yhdistyksen oli liiton mukana laajennettava jäsenmaksupohjaa niin, että maksua perittiin 1,2 % kaikesta, siis myös haittatyökorvauksista maksetusta ennakonpidätyksen alaisesta

”MERKKIVUODEN 1983 KUNNIAKSI JÄSENMÄÄRÄ YLITTI ENSIMMÄISEN

KERRAN 1100 RAJAN”

maksetusta ennakonpidätyksen alaisesta tulosta. Pieneksi hyvitykseksi jäsenmaksurasituksen kohoamiselle yhdistys otti jäsenilleen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen Pohjolasta.

Yhdistyksen yleisiä kokouksia vähennettiin vuodesta 1984 alkaen kuudesta neljään. Vuosikokouksissa kävi keskimäärin 192 äänestäjää, muissa kokouksissa oli keskimäärin 32 osallistujaa ja hallitus kokoontui vuosittain 21 kertaa.

Merkkivuoden 1983 kunniaksi jäsenmäärä ylitti ensimmäisen kerran 1100 rajan ja vuosikymmenen päättyessä 1225 jäsentä.

Erityisiä tapahtumia

Terveystarkastukset saatiin käyntiin 35-55-vuotiaille

1981 HPY:n Timo Mikkolasta SPL:n puheenjohtaja

Olavi Martikainen kutsuttiin HPY:n toiseksi kunniapuheenjohtajaksi

1980 päätettiin ostaa Inkoosta tontti ja 1981 alettiin rakentaa Sinirantaa

1982 Pasilan poliisitalo otettiin käyttöön

Yhdistys osti 1980 ja 1984 kaksi osakehuoneistoa jäsenille vuokrattaviksi

Paikallispoliisin kehittämisen suunnittelu annettiin konsulttiyhtiön tehtäväksi

Puheenjohtaja

1980-1989 Markku Weckman

KUVA Vuonna 1982 Einari Nukarinen aloitti pääluottamusmiehenä

Suomen Poliisien Liitto r.y., Poliisikunnan Keskusliitto r.y. ja Suomen Rikospoliisien Liitto r.y. perustivat kesäkuussa 1990 Poliisijärjestöjen Liitto r.y. nimisen edunvalvontaorganisaation, joka vastasi liittojen neuvottelu- ja sopimustoiminnasta.

Poliisien ammattijärjestöjen yhteistoimintaa päätettiin jatkaa. Poliisijärjestöjen Liiton perustajat SPL, PKL ja SRPL lakkautettiin kokonaan ja kaikki toiminta siirtyi 1.7.1995 alkaen perustetun Suomen Poliisijärjestöjen Liiton (SPJL) harteille. Uuden liiton jäseniksi tulivat paikalliset yhdistykset ja eräät valtakunnalliset yhdistykset.

Paikallispoliisin kehittämisen suunnittelu oli annettu konsulttiyhtiön tehtäväksi jo vuoden 1986 lopulla ja siten poliisilaitoksen organisaatioon oli tulossa muutoksia myös 1990 luvulla. Muutoksilla haettiin tehokkuutta, tuottavuutta ja vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin. Yhdistyksen tehtävänä oli kaiken muutoksen keskellä huolehtia siitä, että henkilöstön näkemykset ja tarpeet tulivat riittävällä tavalla huomioon otetuiksi.

1990-luku

Rikostutkinta oli muutosten kohteena vuoden 1992 alussa. Muutaman vuoden valmistelun jälkeen tehtiin päätös, että kaksi kolmasosaa rikospoliisin tutkimista jutuista siirrettiin järjestyspoliisin tutkittaviksi ja samalla siirrettiin myös 110 virkaa järjestyspoliisiin. “Törkeät, tärkeät ja vaikeat” rikokset jäivät edelleen rikospoliisin tutkittaviksi järjestyspoliisin hoitaessa aluevastuuperiaatteen mukaisesti ns. massarikokset. Henkilöstösiirroissa jouduttiin alussa turvautumaan poikkeusjärjestelyihin, koska vapaaehtoisia siirtyjiä ei ollut lähimainkaan riittävästi. Järjestyspoliisin tutkintatoimistoihin tehtiin rikosnimikkeisiin pohjautuvia jaoksia. Samoihin aikoihin uuden tehtäväjaon kanssa otettiin käyttöön uusi rikosilmoitusjärjestelmä RIKI. Tiedostot ja ohjelmat olivat runsaan kymmenen vuoden aikana kehittyneet melko hyviksi ja poliisin peruskoulutus antoi ATK-sukupolveen kuuluville uusille poliisimiehille hyvät valmiudet. Varsin ymmärrettävää oli, että vanhemmilla poliisimiehillä meni joskus sormi suuhun ja työnteko oli tuskallista.

Helsingin satamien passintarkastustehtävät siirtyivät rajavartiolaitokselle 1.7.1994. Tarkastustehtävissä olleet poliisimiehet siirret-

tiin ulkomaalaisyksikön lupa-, tutkinta- ja valvontatehtäviin. Seuraavat merkittävät muutokset tapahtuivat 1995, jolloin otettiin käyttöön Malmilla poliisitalo, johon muuttivat Malmin poliisitoimisto, III alueosaston yleistoimisto Itäkeskuksesta, nuorisopoliisi Pengerkadulta ja liikkuvan poliisin johto ja Etelä- Suomen osasto.

Kesäkuun alussa 1997 Helsingissä palattiin poliisipiirien aikaan, kun kihlakuntauudistuksessa käyttämättömiksi jäänyt poliisipiiri -nimitys otettiin paikalliseen käyttöön. Pienen rajankäynnin jälkeen Helsingin järjestyspoliisin organisaatiolaatikoista löytyivät Keskustan, Pasilan, Malmin ja Itäkeskuksen poliisipiirit. Muutoksen yhteydessä toiminta Haagan poliisiasemalla päättyi.

Vuonna 1975 järjestetyn ensimmäisen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen jälkeen Helsinki on ollut monen huippu- ja seuranta- kokouksen pitopaikkana. Merkittävimmät huipputapaamiset toteutuivat 1985, 1990, 1992 ja 1997. Vierailut ja konferenssit vaativat myös poliisilta suuren työpanoksen, eikä poliisien työvuoromuutoksilta ja lomakielloilta vältytty.

KUVA HPY:n EX-puheenjohtajat Olavi Mannonen, Pentti Virtanen, Olavi Martikainen ja Timo Mikkola kukitettavina HPY:n juhlassa 1998. Keskellä puheenjohtaja Markku Weckman

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana oli useita tilanteita, joissa poliisi oli joutunut käyttämään ampuma-aseita. Suomessa on 128 poliisia surmattu virantoimituksessa itsenäisyyden aikana. Kehityksen suunta näkyy valitettavan hyvin Helsingin tapauksista 1990-luvulla. Vanhempi konstaapeli Antti Murtomäki loukkaantui vakavasti virkatehtävässään 5.2.1993 autovarkaan ajettua häneen päälleen ja menehtyi saamiinsa vammoihin yhdeksän päivää myöhemmin. Lokakuussa 1997 tanskalainen vankikarkuri surmasi ampumalla ylikonstaapeli Eero Holstin ja vanhempi konstaapeli Antero Palon Tehtaankadulla. Kansalaisten osanotto ja Holstin ja Palon siunaustilaisuus Johanneksen kirkossa jäi ikuisesti mieliimme arvokkaana kunnianosoituksena yhteiskuntamme puolesta henkensä antaneille virkaveljillemme. Jälleen kerran havaitsimme todeksi poliisiylijohtaja Olli Urposen muistopuheeseen sisältyneen lauseen: “Poliisin tehtävänä on vastata kansalaisten turvallisuudesta tietäen, että oma turvallisuus voi joutua vaaranalaiseksi. Mahdollisuus siihen, että oma elämä voi päättyä hyvinkin yllättäen ja väkivaltaisesti, on aina olemassa.”

Liian kova työtahti ja tehokkuusvaatimus aiheuttivat poliisihallinnon henkilöstölle runsaasti paineita ja toivat ongelmia työelämän toimivuuteen. Sekä hallitus että liitto kiinnittivät huomiota asiaan ja pitivät tärkeänä, että työuupumisen syyt oli selvitettävä perusteellisesti ja vaativat työnantajaa yhteistoiminnassa järjestöjen kanssa etsimään ratkaisua tähän tärkeään

työelämän laatuun vaikuttavaan ongelmaan.

Yhdistyksen sääntöjä muutettiin 1.1.1997 alkaen niin, että toimintakaudeksi tuli kalenterivuosi. Sääntömääräiset kokoukset vähennettiin neljästä kolmeen, jotka ovat kevät-, syys- ja vuosikokous. SPL korotti 1.1.1992 jäsenmaksuaan 0,1 prosenttia, mutta yhdistys piti jäsenmaksunsa 1,2 % ennallaan.

Syksyllä 1994 yhdistys laajensi jäsenistönsä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ostamalla Levin Rakkavaarasta paritalon puolikkaan, joka nimettiin Sinivaaraksi.

Jäsenmäärä on jatkanut hienoista kasvuaan. Vuosikymmenen suurin jäsenmäärä 1258 yhdistyksellä oli organisaatiomuutoksen jälkeen vuoden 1992 lopussa. Vuoden 1997 lopussa jäseniä oli 1170. Vuosikokouksissa kävi vuosina 1990-1997 keskimäärin 161 äänestäjää.

”VIERAILUT JA KONFFERENSSIT VAATIVAT MYÖS POLIISILTA SUUREN TYÖPANOKSEN, EIKÄ

POLIISIEN TYÖVUOROMUUTOKSILTA JA LOMAKIELLOILTA VÄLTYTTY”

Erityisiä tapahtumia

Timo Mikkola kutsuttiin HPY:n kolmanneksi kunniapuheenjohtajaksi

1994 ostettiin Sinivaara lomahuoneisto Leviltä

1995 Malmin poliisitalo vihittiin käyttöön

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto (SPJL) perustettiin 1.7.1995

Tanskalainen vankikarkuri surmasi 22.10.1997 ampumalla yk Eero Holstin ja vk Antero Palon

1998 juhlittiin yhdistyksen 75-vuotista taivalta ja julkistettiin Pentti Jalosen kirjoittama historiikki Myönteiseen järjestykseen.

1999 lopussa päättyi pj Markku Weckmanin 20 vuotta kestänyt puheenjohtajuus

Puheenjohtajat

1990-1999 Markku Weckman

KUVA 75-vuotishistoriikin kirjoittaja Pentti Jalonen

KUVA Reijo Maukonen

Helsingin Poliisien Yhdistyksen uusi vuosituhat alkoi ylikonstaapeli Erkki Virtasen puheenjohtajuudella. Markku Weckmanin 20 vuotta kestänyt puheenjohtajakausi tuli päätökseen 1999 lopussa.

Yli tuhat poliisia oli mukana mielenilmauksessa, jossa poliisit marssivat Senaatintorilta eduskuntatalolle marraskuussa 2000. Mielenilmaus järjestettiin, koska alhainen peruspalkka oli ollut pitkäaikainen tyytymättömyyden aihe poliisissa. Puheenjohtaja Virtanen kertoi ymmärtävänsä nuoria poliiseja, jotka vaativat suurempaa palkkaa, mutta sanoi, että asiat eivät voi tapahtua nopeasti.

Poliisille pyrittiin saamaan uusi palkkausjärjestelmä. Sitä oli alettu kehitellä jo 1990-lu-

vulla. Yhdistys järjesti asiasta jäsenäänestyksen ja jäsenten kanta oli, että ehdotettua palkkausjärjestelmää ei tule hyväksyä. Tämä kanta oli myös puheenjohtaja Virtasella ja yhdistyksen hallituksella. SPJL äänesti myös

asiasta ja päätyi yhden äänen enemmistöllä hyväksymään uuden palkkausjärjestelmän ja se hyväksyttiin vuonna 2003. Yhdistys päätti erota SPJL:stä koska se ei hyväksynyt UPJ:ää. SPJL ryhtyi myös toi-

KUVA HPY:n hallitus vuonna 2000. Puheenjohtaja Erkki Virtanen alhaalla toinen oikealta

KUVA Yli tuhat poliisia marssimassa palkkauksen parantaminen puolesta vuonna 2000. Lehtikuva / Kimmo Mäntylä

menpiteisiin ja silloista puheenjohtajaa Pekka Salomaata ei valittu enää uudelleen puheenjohtajaksi.

Heinäkuussa Pardian puheenjohtaja Matti Kratsin tekemä sovintoesitys päätettiin hyväksyä sekä hallituksessa että yleisessä kokouksessa. UPJ oli varsin vaikea ja jäsenistöä rikkova kiista.

Yksitoista SPJL:n jäsenyhdistystä erosi liitosta vuoden 2003 lopussa, mutta HPY ei lopuksi päättänyt kuitenkaan erota, vaikka UPJ:tä ei hyväksyttykään.

UPJ:n hyväksymistapa johti liiton vakavaan kriisiin, josta noustiin sitkeiden eheyttämistoimien avulla.

HPY:n entinen puheenjohtaja Timo Mikkola oli saanut puhelinsoiton imatralaiselta Aila Kiurulta vuonna 1978, ja tuolloin Kiuru oli kertonut tekevänsä testamentin HPY:lle, koska hänellä ei ollut omaisia. Aila Kiuru menehtyi vuonna 2004 ja HPY sai luvatun perinnön noin 300 000 euroa. Saaduilla rahoilla hankittiin kaikille jäsenille kassi ja lamppu.

Perhonkadun entinen toimistohuoneisto ja Sturenkadulla sijainnut asuinhuoneisto myytiin vuonna 2004. Yhdistys oli ilman toimistoa noin vuoden ajan, kunnes vuoden

2005 alusta lähtien yhdistys muutti uuteen toimistoon Jääkärinkadulle.

Luonnollisesti vuotta 2005 sävyttivät Helsingissä pidetyt yleisurheilun MM-kisat. Kisat koskivat suurinta osaa jäsenistöämme jollakin tapaa ja jos ei muuten niin lomakiellon takia. Yhdistyksenä selvisimme kisoista erittäin hyvin ja kovalla työllä saatiin aikaiseksi edes jonkunlainen erityiskorvaus MM-kisoista.

Palkkauksessa saavutettiin vuosikymmenen lopun sopimuskierroksella noin 13 % palkankorotukset. Samaan aikaan ministeriö oli kuitenkin perustanut työryhmän miettimään olosuhde-, kokemus- ja Helsinki -lisän kohtaloa. Ministeriö ei todellakaan ollut aikeissa nostaa niitä vaan pikemmin poistaa ne kokonaan käytöstä. Varsinkin Helsinki -lisän kohtalo aiheutti huolta, sillä sitä ei oltu kirjattu virkaehtosopimukseen. Yhdistys kutsui palaveriin kaikkien Helsinki- ja pääkaupunkilisää saavien yhdistysten edustajat. Palavereita oli useita ja yhteisymmärryksessä päädyttiin siihen, että mikäli työnantaja yksipuolisesti poistaa lisän varaudumme työtaistelutoimiin.

Yhdistyksemme päätarkoituksena ei todellakaan ole vapaa-ajan paikkojen hankinta, vaan palkkauksellisten, ammatillisten ja sosiaalisten etujen parantaminen. Varalli-

”YHDISTYS OLI ILMAN

TOIMISTOA NOIN VUODEN AJAN, KUNNES VUODEN 2005 ALUSTA LÄHTIEN

YHDISTYS MUUTTI UUTEEN TOIMISTOON JÄÄKÄRINKADULLE”

suuden karttuessa yhdistys haluaa kuitenkin parantaa jäsentensä vapaa-ajanvietto mahdollisuuksia. Yhdistys hankki peräti kolme uutta lomakohdetta tämän vuosikymmenen aikana. Ensin vuonna 2001 ostettiin mökki Messilän laskettelurinteiden vierestä. Mökki nimettiin Sinirinteeksi. Neljä vuotta myöhemmin ostettiin mökki Tahkovuorelta ja se nimettiin Sinitahkoksi. Vuosikymmenen lopulla vuonna 2009 hankittiin kesämökki Päijänteen rannalta Jämsästä. Mökki nimettiin Sinilahdeksi.

Yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 1200 koko vuosikymmenen ajan.

Erityisiä tapahtumia

2001 Hätäkeskuslaitos perustetaan

2004 Aila Koivun testamentti yhdistykselle

2005 Yrjö Suhonen valittiin SPJL:n puheenjohtajaksi

2005 yleisurheilun MM-kisat, 2006 Suomen EU-puheenjohtajuus ja ASEM-kokous työllistivät Helsingin poliisia ja jäseniämme

2008 myytiin Pursimiehenkadulla sijaitseva huoneisto, joka toimi aiemmin asuntolana

2009 ostettiin lomamökki Jämsästä Päijänteen rannalta, joka nimettiin Sinilahdeksi

2009 päätettiin työtaistelutoimista, mikäli Helsinki-lisä poistetaan

Puheenjohtajat

2000-2007 Erkki Virtanen

2008-2009 Mika Nygård

KUVA HPY:n hallituksenkokous Jääkärinkadun toimistolla 2006

Vuonna 2010 Poliisihallitus suunnitteli kieltävänsä poliisien junapartiomatkat ja YTV-alueen virkamerkkimatkat. HPY teki kyselyn jäsenistölle ja vastauksia tuli n. 1100 kpl. Vastaajista 85% kertoi joutuneensa puuttumaan järjestyshäiriöihin matkan aikana. Yhdistyksenä saimme osoitettua edun tarpeellisuuden ja saimme pitää edun. Vuonna 2011 sama asia oli jälleen esillä, mutta etu saatiin säilytettyä. Syksyllä 2013 Poliisihallitus alkoi kolmannen kerran käsittelemään poliisien matkustusoikeutta ja lopulta 1.6.2014 VR lopetti junapartiolippujen myöntämisen. HSL jatkoi kuitenkin oikeutta matkustaa virkamerkillä.

Poliisin puolella siirryttiin vuoden 2012 alussa Pora III:n kautta uuteen maailmaan.

KUVA SPJL:n mielenilmausmarssi marraskuussa 2014. Kuvaaja Katja Almgren

KUVA HPY:n hallituksenjäseniä palkittavana 90-vuotisjuhlassa 2013.

Poliisilaitoksia oli enää 11 ja Liikkuva poliisi katosi valtakunnallisten yksiköiden listalta. Osalla työpaikka ja -tehtävät vaihtuivat. Kahden vuoden palkkatakuu tuli entistä useammalle arkitodellisuudeksi. Helsingissä Pasilan toimitiloihin siirrettiin lisää toimintoja. Pikku-Roban poliisiasema suljettiin ja henkilöstö siirtyi Pasilaan. Myös rikostutkintaa organisoitiin uudelleen mikä vaikutti joidenkin työnkuvaan negatiivisesti. Vuonna 2014 alettiin halvempien kustannusten takia leikkaamaan haittatöistä, joista suurin osa kohdistui sunnuntaitunteihin. Leikkauksia tehtiin kaikille, mutta tasapuolisia ne eivät olleet. Yhdistys esitti lomautuksia, jolloin leikkaukset olisivat koskeneet kaikkia tasapuolisesti, mutta tähän ei suostuttu.

Valtion väen vähentäminen ja sitä kautta lisääntyvät työpaineet saivat aikaan liikehdintää myös SPJL:n hallinnonaloilla. Marraskuun 19. päivänä 2014 SPJL järjesti näyttävän mielenilmausmarssin keskellä Helsinkiä. Siihen otti osaa yli 1 200 SPJL:n jäsentä kaikilta hallinnonaloilta. Marssin tarkoitus oli kiinnittää huomiota sisäisen turvallisuuden tilaan ja SPJL:n jäsenten havaintoihin perustuvaan huoleen riittämättömistä resursseista sisäisen turvallisuuden puolustamiseksi. Heikot resurssit

vaikuttavat myös työturvallisuuteen ja työssäjaksamiseen.

Loppuvuodesta 2012 tuli huonoja uutisia eläkeiän suhteen. SPJL:n selvitykset eivät vakuuttaneet kansanedustajia poliisityön vaatimuksista ja kansanedustajat äänestivät eläkeiän nousun puolesta. Hallituspuolueiden poliisitaustaiset kansanedustajatkin, juhlapuheista piittaamatta, äänestivät eläkeiän nousun puolesta. Myös Poliisihallitus liputti eläkeiän nostamisen puolesta omissa selvityksissään.

Syksyllä 2014 saimme loppuun pitkäaikaisen projektin eli HPY:n ja Herin yhdistymisen. Yhdistymisestä oli puhuttu jo vuosia. Yhdistyneinä yhdistys pystyy ajamaan tehokkaammin jäsentensä etuja. Kiristyvässä ilmapiirissä isommalla yhdistyksellä on enemmän painoarvoa ja paremmat mahdollisuudet tehokkaaseen edunvalvontaan.

Vuonna 2016 Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry vaihtoi keskusjärjestöä STTK:sta Akavaan. Keskusjärjestömuutoksen myötä palkansaajajärjestö Pardia vaihtui julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn. Yhdistyksemme täytti 90-vuotta 2013. Kutsuvierasjuhla järjestettiin Hotelli Presidentissä. Jäsenistölle annettiin jäsenlahjana HALTI-merkkinen reppu.

Yhdistys hankki kaksi lomakohdetta lisää, ensimmäisen vuonna 2010, jolloin ostettiin Rukatunturilta lomahuoneisto ja se nimettiin Sinirukaksi. Sinilahden mökkiin tehtiin laajennus samana vuonna. Vuosikymmenen lopulla vuonna 2018 hankittiin jo kahdeksas lomakohde. Tällä kertaa hankittiin lomahuoneisto Leviltä, aiemmin vuonna 1994 hankitun huoneiston naapurihuoneisto. Näin ollen koko paritalo tuli yhdistyksen omistukseen ja huoneistot nimettiin Sinivaara 1 ja Sinivaara 2 lomakohteiksi.

Kesällä 2012 juhlittiin Sinirannan 30-vuotis juhlia talkoolaisten kanssa. Rakentajia oli paikalla runsaasti ja oli mukava kuunnella heidän tarinointiaan menneiltä vuosilta ay-toiminnasta ja talkoohengestä.

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi vuoden 2010 alusta noin 1100 jäsenestä vuoden 2019 loppuun mennessä 1259 jäseneen. Suurin syy jäsenmäärän nousuun oli vuonna 2014 Herin liittyminen yhdistykseemme.

Erityisiä tapahtumia

2012 PORA III Pasilan kiinteistöihin keskitetään enemmän toimintoja, Pikku-Roba suljettiin

2013 90-vuotis juhla Hotelli Presidentissä

2014 syksyllä järjestettiin SPJL:n toimesta poliisimarssi, jonka järjestelyissä HPY oli vahvasti mukana

Loppuvuodesta 2014 HPY ja Heri yhdistyivät ja Mika Nygård valittiin SPJL:n järjestöpäälliköksi

Jonne Rinne valittiin SPJL:n puheenjohtajaksi 2017

Helmikuussa 2018 taloudenhoitajamme ja HPL:n pääluottamusmies Mikko Siponen menehtyi

Puheenjohtajat

2010-2014 Mika Nygård 2015-2019 Tomi Salakka

KUVA Reijo Maukonen

Eläkeuudistus tuli voimaan 1.1.2017. Uudistus vaikutti myös julkisen sektorin ammatillisiin eläkeikiin: oikeus ammatilliseen eläkeikään säilyi niillä, joilla oikeus oli olemassa, mutta vuodesta 2018 lähtien ammatillisia eläkeikiä nostettiin asteittain. Muutos koski vain niitä henkilöitä, joiden valittu eläkeikä täyttyi vuonna 2018 tai sen jälkeen. Henkilöstöjärjestöt vastustivat ammatillisten eläkeikien nostamista ja riitauttivat päätöksen.

Oikeus alempaan ammatilliseen eläkeikään oli henkilöillä, jotka olivat 1.7.1989 valtion eläketurvan piiriin kuuluvassa palveluksessa. Poliisissa 58 vuoden ammatillinen eläkeikä oli tietyillä miehistöön ja alipäällystöön kuuluvilla poliisimiehillä. Alemman ammatillisen eläkeiän säilyttääkseen henkilön

2020-luku

tuli tehdä sitä koskeva kirjallinen valinta viimeistään 30.6.1999. Palvelussuhteen tuli kuitenkin jatkua yhdenjaksoisena ammatillisen eläkeiän täyttämiseen saakka. Henkilöstöjärjestöt vastustivat ammatillisten eläkeikien nostamista eläkeuudistuksen valmistelun alusta loppuun. Järjestöjen mielestä ammatillisiin eläkeikiin kajoaminen oli perustuslain turvaaman omaisuudensuojan vastaista. Asiaa käsiteltiin myös perustuslakivaliokunnassa, joka kuitenkin katsoi, ettei ammatillisten eläkeikien nosto riko omaisuudensuojaa.

SPJL teki valituksen asiasta vakuutusoikeuteen, joka hylkäsi liiton tekemän valituksen tammikuussa 2020. Ammatillisen eläkeiän nostaminen riitautettiin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa omaisuudensuojakysymyksenä, mutta 1.3.2021 saadun tiedon mukaan sitä ei otettu siellä

tutkittavaksi ja näin ollen päätös asiassa oli lopullinen.

2020-luku tullaan muistamaan Corona-viruksesta ja sen aiheuttamista kuolemista, rajoituksista ja rokotuksista. Poliisit valvoivat Uudenmaan rajaa koronasulun aikana 28.3. – 14.4.2021 ja rikostutkinnassa tehtiin paljon etätöitä. Myös Venäjän helmikuussa 2022 aloittama hyökkäys Ukrainaan ja sen myötä Suomen hakeutuminen Naton jäseneksi tulevat jäämään historiaan.

Yhdistys osti yhdeksännen lomakohteen Muonion Olostunturilta kesällä 2021. Lomakohde nimettiin Sinikammiksi. Vuosina 2021 ja 2022 on peruskorjattu Sinirannan lomakohdetta ja uudistukset kohteessa ovat olleet onnistuneita.

Keväällä 2021 uudistimme kotisivumme HPYry.fi ja samalla lomakohteiden varaus-

KUVA Hallitus 2023. Alarivi, taloudenhoitaja Jyrki Mäkikokko, varapuheenjohtaja Tomi Sevander, puheenjohtaja Tomi Salakka,sihteeri Eva Korhonen. Ylärivi, jäsen Jussi Wahe, jäsen Teppo Viljanen, varajäsen Teemu Kallijärvi, jäsen Sakari Hakulinen, varajäsen Petja Korjakoff, jäsen Sami Talonpoika, jäsen Satu Jore, varajäsen Raine Pietilä. Kuvasta puuttuvat, jäsen Sebastian Söderholm, jäsen Aki Hirvensalo, varajäsen Lari Tikkanen ja varajäsen Marko Veijalainen.

”SYKSYN 100-VUOTISJUHLIIN ON VALMISTAUDUTTU JO

HYVISSÄ AJOIN VIIME VUONNA”

kalenterit muuttuivat ja hintoja päivitettiin. Jäsenmäärä on 2020-luvulla ollut hienoisessa nousussa ja pian saavutettaneen jo 1400 jäsenen raja.

Syksyn 100-vuotisjuhliin on valmistauduttu jo hyvissä ajoin viime vuonna, jolloin hankittiin/tilattiin kaikki jäsenlahjat. Juhlajärjestelyt on myös aloitettu ja tänä vuonna jäsenistömme pääsee nauttimaan ensin syyskuussa SPJL:n 100-vuotisjuhlista ja loppusyksystä yhdistyksemme 100-vuotisjuhlista Hotelli Presidentissä.

SPJL:n 100-vuotisjuhlat aloitettiin pääkaupunkiseudulla jo 10.2., jolloin pääkaupunkiseudun aluetoimikuntien järjestämä Beach Party keräsi Pasilan Triplassa sijaitsevaan Biitsi.fi halliin reilut 600 juhlijaa.

Erityisiä tapahtumia

Vakuutusoikeus hylkäsi tammikuussa 2020 eläkeiän nostoa koskevan valituksen ja EiT ilmoitti 1.3.2021 ettei ota sitä tutkittavakseen

Työttömyyskassa Aaria aloitti toimintansa 1.1.2021

HPYry.fi kotisivut uudistettiin keväällä 2021

2020 ja 2021 Akava ja SPJL vaativat maalittamisen kriminalisointia

Pääkaupunkiseudun aluetoimikuntien Beach Party tapahtuma 10.2.2023

SPJL 100 vuotta 13.3.2023

HPY 100 vuotta 27.9.2023

Puheenjohtajat

2020-2023 Tomi Salakka

Helsingin Poliisien Yhdistyksen lomakohteet

Yhdistyksemme päätarkoituksena ei ole vapaa-ajan paikkojen hankinta, vaan palkkauksellisten, ammatillisten ja sosiaalisten etujen parantaminen. Varallisuuden karttuessa yhdistys on halunnut kuitenkin parantaa jäsentensä vapaa-ajanvietto mahdollisuuksia hankkimalla useita lomakohteita jäsentensä vuokrattaviksi. Vuokrat pyritään pitämään sellaisina, että juoksevat kulut saadaan niillä hoidettua.

Yhdistys hankki ensimmäisen lomakohteen 1980 luvun alussa, jolloin Inkooseen rakennettiin pääasiassa talkoilla hirsimökki ja saunarakennus. Mökki saatiin vuokrauskuntoon vasta vuonna 1982 ja lomakohde sai nimekseen Siniranta. Seitsemän vuotta myöhemmin samalle tontille Inkoossa rakennettiin erillinen kesäasuttava mökki, joka sai nimen Kaukola silloisen varapuheenjohtajan ja taitavan timpurin mukaan. Vuonna 1994 yhdistys hankki lomaosakkeen Levitunturilta. Huoneisto oli kelohonkaisen paritalon huoneisto ja se nimettiin Sinivaaraksi. Koska kysyntää lomakohteille oli, osti yhdistys vuonna 2001 hirsimökin Messilästä, aivan laskettelurinteen välittömästä läheisyydestä. Tämä lomakohde nimettiin Sinirinteeksi. Neljä vuotta myöhemmin yhdistys hankki hirsimökin Tahkovuorelta ja se nimettiin Sinitahkoksi. Tuolloin oli ajatus, että viisi lomakohdetta oli riittävä määrä, sillä olihan jäsenistöllä vuokrattavinaan myös SPJL:n lomakohteet.

Varallisuutta yhdistykselle tuli kuitenkin lisää, kun myytiin iso asuinhuoneisto Helsingin keskustasta. Näillä rahoilla yhdistys osti ensin vuonna 2009 kesämökin Päijänteen rannalta Jämsästä, joka nimettiin Sinilahdeksi ja heti seuraavana vuonna lomahuoneiston Rukatunturilta, aivan laskettelukeskuksen välittömästä läheisyydestä. Tämä lomakohde nimettiin Sinirukaksi.

2018 vuonna yhdistykselle tarjoutui mahdollisuus ostaa Leviltä Sinivaara huoneiston naapurihuoneisto. Hallitus teki päätöksen huoneiston hankkimisesta ja näin saimme vierekkäiset huoneistot omistukseemme. Huoneistot nimettiin Sinivaara 1 ja Sinivaara 2 lomakohteiksi. Viimeisimmän lomakohteen eli Olostunturilla sijaitsevan hirsimökin yhdistys osti kesällä 2021 ja se nimettiin Sinikammiksi.

Lomakohteiden lisäksi yhdistys omistaa liikehuoneiston Länsi-Pasilassa, jossa sijaitsee yhdistyksen toimisto.

Koska kiinteistöjä ja huoneistoja on kertynyt kaikkiaan kymmenen vaativat ne myös paljon hoitoa ja korjauksia. Osaan on tehty viime vuosina isoja peruskorjauksia ja toisiin vähän pienempiä, mutta vuosittain näihin on mennyt paljon rahaa. Tarkoitus on kuitenkin pitää hankittu omaisuus kunnossa ja mielellään sellaisessa kunnossa, että jäsenistö pääsisi nauttimaan niistä vielä vuosikymmenienkin päästä.

Gunnarintie 1 b

01800 Nurmijärvi

puh, 040 827 8095

www.nb-tilipalvelut.fi

Täyden palvelun pitopalvelua perhejuhliin ja yritystilaisuuksiin tarjoaa pitkällä kokemuksella

Catering Ganache.

Lounas arkisin Ravintola Haukisalissa, Ahti Business Parkissa Ahventie 4, 02170 Espoo

Catering Ganche Oy

Pitopalvelu juhlaasi pääkaupunkiseudulla

info@ganache.fi

Puh 0400-813152

Asianajotoimisto Jaatela & Helenius Oy

Pasilan puistotie 5, 00240 Helsinki

puh. 09-8684 2430

Capellan Puistotie 2 A

00540 Helsinki

p. 050 444 7774

www.labellatrattoria.fi

Poliisin Tuki ry

Löydät meidät netistä osoitteesta

www.poliisintuki.fi

TEKSTI ja KUVAT Jyrki Mäkikokko

Ex-puheenjohtajien mietteitä

Helsingin Poliisien Yhdistyksen puheenjohtajat Timo Mikkola, Markku Weckman, Mika Nygård ja Tomi Salakka tapasivat helmikuun alussa muistelemaan menneitä. Samalla päästiin juhlistamaan Timon 90-vuotis syntymäpäivää.

Tapaaminen sovittiin Timo Mikkolan kotiin, jossa hänen vaimonsa Hilkka oli järjestänyt meille herkulliset tarjoilut.

Timo oli yhdistyksemme 17. puheenjohtaja ja hänen toimikautensa oli kolme vuotta 1976-1979. Timo siirtyi sittemmin Suomen Poliisien Liittoon pääluottamusmieheksi ja edelleen liiton puheenjohtajaksi ajalle 1981-1993.

Markku Weckman valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 1980. Markku oli puheenjohtajana aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Markun panos yhdistyksemme 100-vuotisessa historiassa on siten merkittävä hänen johdettuaan hallitusta 20 vuotta.

Markun jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Erkki Virtanen vuosiksi 2000-2007 eli kahdeksan vuoden ajaksi.

Mika Nygård valittiin puheenjohtajaksi 2008 vuoden alusta. Mika toimi puheenjohtajana seitsemän vuoden ajan vuoden 2014 loppuun saakka, jolloin hän siirtyi Suomen Poliisijärjestöjen Liiton järjestöpäälliköksi.

Nykyinen puheenjohtajamme Tomi Salakka on toiminut puheenjohtajana vuoden 2015

alusta lähtien eli nyt on alkanut jo kahdeksas toimivuosi.

Kaikki puheenjohtajat muistelivat lähteneensä mukaan ammattiyhdistystoimintaan, koska kokivat poliisien palkkauksessa ja palvelusehdoissa olevan paljon parannettavaa.

Timo kertoi, että hän tuli puheenjohtajaksi epäonnistuneen poliisilakon jälkeen. Lakko kesti 17 vuorokautta, mutta se ei tuonut toivottua korjausta palkkaukseen, sillä rikospoliisit ja päällystö eivät osallistuneet lakkoon. Jäsenet eivät olleet tyytyväisiä lakon

aikaiseen puheenjohtajaan Esa Suursalmeen ja niin Timoa oli pyydetty puheenjohtajaehdokkaaksi ja hän voitti Suursalmen vaalissa selvästi. Timon aikana Yhdistys hankki uuden toimiston Perhonkadulta. Timo kertoi, että 1977 oli kiista työvuoroista. Poliisille esitettiin 8-tuntisia työvuoroja ja se aiheutti valtavasti vastustusta jäsenistössä. Lopulta vasta ministeri määräsi, ettei kyseisiä työvuoroja oteta käyttöön. Timo muisteli saaneensa yllättävän puhelinsoiton Imatralta vuonna 1978. Naishenkilö oli kysellyt yhdistyksestä ja kertonut testamenttaavansa omaisuutensa yhdistyksellemme.

KUVA HPY:n puheenjohtajat: Tomi Salakka, Markku Weckman, Timo Mikkola ja Mika Nygård

Markku kertoi toimineensa yhdistyksen sihteerinä poliisilakon aikaan 13.2. – 1.3.1976. Hän muisteli, että yhdistyksen toimistoon perustettiin ympärivuorokautinen puhelinpäivystys lakkolaisille. Markun mukaan lakon tulokset jäivät vaatimattomiksi ja kävi selväksi, että poliisikunta oli liian hajanainen, sillä rikospoliisit ja päällystö eivät osallistuneet lakkoon. Markun puheenjohtajakaudella vuonna 1995 saatiin lopulta perustettua Suomen Poliisijärjestöjen Liitto, johon kaikki erillisjärjestöt liittyivät.

Markku kertoi, että jo 1970-luvulla alettiin suunnitella oman lomakohteen hankkimista. Lopulta 1980 luvun alussa hankittiin tontti Inkoosta ja sinne rakennettiin talkoilla päärakennus Siniranta ja saunarakennus ja 80-luvun lopulla vielä pienempi mökki, joka nimettiin Kaukolaksi. Yhdistyksen varallisuuden kasvaessa hankittiin vielä lomaosake Leviltä ja asuntoja jäsenten vuokrattaviksi. Poliisin uutta palkkausjärjestelmää alettiin kehittämään 1990-luvulla. Keskeisenä tavoitteena oli A-palkkataulukoista luopuminen ja alalle tulo palkkojen merkittävä parantaminen, kuitenkin siten että kenenkään

ansiotaso ei alene. Tarkoituksena oli siirtyä työn vaativuuden ja henkilökohtaisen suorituksen arvioinnin aikakauteen.

Mika Nygård kertoi tulleensa yhdistyksen hallitukseen koska halusi päästä vaikuttamaan sekä poliisien palkkauksen että työolojen kohentamiseen. Mikan puheenjohtajakaudella oli esillä mm. Helsinki lisän ja pääkaupunkiseutulisän kohtalo, joita ministeriö oli aikeissa poistaa. Poliisihallituksen suunnitelmat kieltää junapartiomatkat ja YTV-alueen virkamerkkimatkat olivat esillä useaan eri kertaan. Myös ”poliisien ilmaiset kahvit” aiheuttivat paljon selvittelyjä. Poliisin hallintorakenneuudistus PORA III vaikutti Helsingissä, kun Pikku-Robertinkadun poliisiasemasta luovuttiin ja henkilöstö siirrettiin Pasilan poliisitaloon.

2012 päätettiin myös eläkeuudistuksesta ja erityiseläkkeisiin samoin kuin muihinkin tuli nousua. Loppuvuodesta 2014 saatiin lopulta päätökseen myös vuosia kestänyt projekti HPY:n ja Herin yhdistymisestä. Syksyllä 2014 yhdistyksen noin 400 yhdistyksemme jäsentä osallistui Poliisimarssiin, johon

YHDISTYKSEN JÄSENMÄÄRÄ ON KASVANUT OLLEEN NYT JO NOIN 1400 JÄSENTÄ”

osallistui reilut 1000 poliisia ympäri Suomea. Mikan puheenjohtajakaudella myytiin Pursimiehenkadun huoneisto, joka oli toiminut asuntolana poliiseille ja hankittiin siitä saadulla rahalla kaksi lomakohdetta lisää, mökki Jämsästä sekä lomahuoneisto Rukalta.

Nykyinen puheenjohtaja Tomi Salakka kertoi, että 2015 jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut olleen nyt jo noin 1400 jäsentä. Tomi kertoi yhdistyksen taloudesta ja siitä mihin varoja on käytetty. Tomin aikaan myytiin Jääkärinkadulla sijainnut toimisto ja on hankittu lomakohteet Leviltä ja Olokselta.

Viimeisen neljän vuoden aikana on tehty isoja remontteja ja käytetty paljon rahaa Levin, Messilän ja Inkoon lomakohteissa. Tomi totesikin, että on erittäin tärkeää pitää huolta hankituista lomakohteista. Yhteistyö yhdistyksen ja liiton välillä on hyvä, etenkin kun kaikilla johtavilla paikoilla on yhdistyksemme henkilöt; puheenjohtaja, järjestöpäällikkö ja valtuustonpuheenjohtaja. Lisäksi yhdistyksellämme on kaksi hallituspaikkaa liiton hallituksessa.

”TOMI SALAKKA KERTOI, ETTÄ 2015 JÄLKEEN

KUVA Markku Weckman

KUVA Timo Mikkola

HPY:n hallituksen toimihenkiöt ja Helsingin poliisilaitoksen pääluottamusmiehet

Puheenjohtajat

Korvenheimo Otto 1923-1925

Aalto Juho

1926-1927

Korvenheimo Otto 1928

Mäkynen Johannes 1929-1932

Pyhälä Aimo 1932

Johansson Edward

1932-1933

Rytömaa Eero 1934-1935

Ruotsalainen Veikko 1935-1937

Lajunen Emil 1938-1945

Kaipio Armas 1946

Louhula Väinö 1947-1948

Töyrylä Viljo

Vaarama Yrjö

1949-1958

1958-1960

Mannonen Olavi 1961-1963

Virtanen Pentti

Martikainen Olavi

Suursalmi Esa

Mikkola Timo

Weckman Markku

1964-1966

1967-1973

1974-1975

1976-1979

1980-1999

Virtanen Erkki 2000-2007

Nygård Mika

Salakka Tomi

Varapuheenjohtajat

Roine Emil

Korvenheimo Otto

2008-2014

2015-

Moisio Kauko

Purosuo Keijo

Tiainen Jorma

1977-1989

1990-1996

1997-2005

Nygård Mika 2006-2007

Ruuska Timo 2008

Rutanen Ari

Viikeri Pauli 2011-2012

Salakka Tomi 2013-2014

Viikeri Pauli 2015-2019

Sevander Tomi 2020-

Taloudenhoitajat

Liljendahl Hjalmar 1923

Aalto Juho

Holmberg Arne

Hietala Väinö

Ihonen Arvid

Junnila Nestor

Martikainen Olavi

Pajula Simo

Haaparanta Pentti

1924-1925

1926-1928

II Sihteerit

1923-1925

1926-1927

Mäkynen Johannes 1928

Kulmala Eino

Sihteerit

1929-1932

Hakulinen Antti 1932-1934

Humalto Johan 1935-1937

Laitinen Väinö 1938

Väisänen Aarne 1939

Hakanen Jalmari 1940-1943

Puukko Heikki 1944-

Yrjölä Aarne 1945

Ihonen Arvid 1946

Alho Erkki 1947

Töyrylä Viljo 1948

Lajunen Emil 1949-1952

Martikainen Olavi 1953

Kivelä Keijo 1954-1957

Vaarama Yrjö 1958

Mäki Hannes 1959-1962

Virtanen Pentti 1963

Niittymäki Kalevi 1964-1969

Halso Heikki 1970

Kivistö Leo

1971-1974

Loikkanen Pertti 1975

Suursalmi Esa 1976

Ojansuu Kyösti

Juho Aalto

HPY:n perustajajäsen, taloudenhoitaja 1924-25 ja puheenjohtaja 1926-27

SPL:n puheenjohtaja 19291937

Viljo Töyrylä

Viljo Töyrylä, HPY:n perustajajäsen, varapuheenjohtaja 1948 ja puheenjohtaja

1949-58. Yhdistyksen palkattu asiamies 1959-68

Olavi Martikainen

HPY:n varapuheenjohtaja 1953, taloudenhoitaja 1966, puheenjohtaja 1967-1973 ja HPL:n ensimmäinen pääluottamusmies. SPL:n puheenjohtaja 1973-1981

Roy Aherma

HPY:n sihteeri 1960-1971

Timo Mikkola HPY:n 2. sihteeri 1972-1973, sihteeri 1974-1975 ja puheenjohtaja 1976-79. SPL:n puheenjohtaja 1981-1993.

Markku Weckman

HPY:n 2. sihteeri 1975, sihteeri 1976-1979, puheenjohtaja 1980-1999, SPL:n hallituksen varapuheenjohtaja

1990-1995

Kauko Moisio

HPY:n varapuheenjohtaja

1977-1989

Eero Kivineva

HPY:n taloudenhoitaja

1978-1983

Einari Nukarinen

HPY:n sihteeri

1982-1992, HPL:n pääluottamusmies 1982-93

Pentti Haaparanta

HPY:n taloudenhoitaja

1985-1998

Keijo Purosuo

HPY:n varapuheenjohtaja

1990-1996, sihteeri 19972003, HPL:n pääluottamusmies 1994-2005, SPJL:n pääluottamusmies 2006-2009

Erkki Virtanen

HPY:n puheenjohtaja

2000-2007

Jorma Tiainen

HPY:n 2. sihteeri 1990-1992, sihteeri 1993-1996, varapuheenjohtaja 1997-2005, HPL:n pääluottamusmies

2006-2007 ja SPJL:n järjestöpäällikkö 2008-2014

Mikko Siponen

HPY:n taloudenhoitaja

2003-2018, HPL:n pääluottamusmies 2009-2018

Mika Nygård

HPY:n sihteeri 2004-2005, varapuheenjohtaja 2006-2007, puheenjohtaja 2008-2014, SPJL:n järjestöpäällikkö 2014-2023

Pauli Viikeri

HPY:n 2. sihteeri 2008 ja 2014-2018, sihteeri 20092010, varapuheenjohtaja 2011-2012 ja 2015- 2019

Petri Ylönen

HPY:n 2. sihteeri 2009-2010, sihteeri 2011-2016

Jyrki Mäkikokko

HPY:n 2. sihteeri 2011-2013, lomakohteiden varauskirjanpitäjä 2007-2023, taloudenhoitaja 2018-2023

Eva Korhonen

HPY:n 2. sihteeri 2016, HPY:n sihteeri 2017-2023

Tomi Salakka

HPY:n varapuheenjohtaja 2013-2014, puheenjohtaja 2015-2023

ONNEA 100-VUOTIAALLE YHDISTYKSELLENNE!

kattavia etuja pankkipalveluistamme.

Asiantuntijamme auttavat sinua löytämään parhaat ratkaisut juuri

sinun talouteesi - niin säästämisessä, varallisuudenhoidossa, rahoituksessa kuin arjen muissakin tarpeissa.

Ota yhtey ttä asiantuntijoihimme, niin kerromme lisää.