1980-luku

sihenkilöstölle. Liiton esityksen mukaisesti ministeriö antoi 1980-luvun alussa läänien poliisitoimistoille ohjeet, joiden mukaan on huolehdittava siitä, että vaaralliselle hälytystehtävälle ei tarvitse lähteä yksin. Yhdistys on mahdollisuuksiensa mukaan aina pyrkinyt parantamaan työturvallisuutta. Toiminta kohdistui kuitenkin kymmenien vuosien ajan varusteisiin ja jossain määrin koulutukseen. Tutumpia huomion kohteita ovat myöhemmin olleet ajoneuvot, renkaat, aseet, yksintyöskentelyn lopettaminen, ajoharjoittelu, jälkihoito, fyysinen kunto sekä taktiikka-, perehdyttämis-, ampuma- ja työsuojelukoulutus.

Poliisit ja siat pääsivät otsikoihin loppuvuodesta 1980 suojaliivitestien jälkeen. Maahantuojan järjestämässä kokeessa vapaaehtoinen poliisimies puki ylleen suojaliivit ja toinen laukaisi metrin etäisyydeltä 38. kaliperin revolverin kohti rintaa. Luoti ei lävistänyt liiviä, mutta sen jäljiltä rinnasta tihkui verta. Kohde ei kertomansa mukaan menettänyt hetkeksikään toimintakykyään. Seuraavaksi ammuttiin kolmea liiveihin puettua sikaa erilaisilla aseilla. Sikojen kävi huonommin, sillä eläinlääkäri lopetti ne.

Pasilan poliisitalo otettiin käyttöön toukokuussa 1982 ja vihkiäiset pidettiin lokakuussa. Taloon muuttivat rikospoliisilinja, liikennepoliisiosasto ja uusi järjestelyosasto, joka muodostui järjestelytoimistosta ja hälytyskeskustoimistosta. Perustettuun hälytyskeskukseen keskitettiin koko kaupungin hälytystehtävien vastaanotto, niiden anto partioille ja seuranta tietotekniikkaa apuna käyttäen. Järjestöt toimivat hyvin aktiivisesti henkilökunnan pysäköintitilojen puolesta. Parannusta saatiinkin, mutta ongelma ei poistunut kokonaan.

Yhdistyksen toiminnan alkuaikoina jäsenistön virkistykseksi pyrittiin järjestämään matkoja ja huveja. Näiden suosio päättyi sotien jälkeen ja koko tämä toiminnan sektori jäi hoitamatta. Muiden järjestöjen tapaan yhdistyksemme ryhtyi 1970-luvulla suunnittelemaan vapaa-ajanviettopaikan hankkimista. Jäsenkyselyn tuloksen mukaisesti ostettiin 1981 Inkoon Bredsbyn kylästä Marsjön- järven rannalta 63 kilometrin etäisyydeltä Helsingistä 5,5 hehtaarin suuruinen tontti. Ostopäätöstä 143.000 markan hinnalla oli yli- määräisessä kokouksessa tekemässä 15 jäsentä. LP:n pääosaston henkilökuntayhdistys osti viereisen tontin.

Sinirannaksi nimetylle tilalle rakennettiin vankasta hirrestä päärakennus ja kaksiosastoinen saunarakennus. Kummankin rakennuksen pohjapinta-ala on yli sata neliömetriä. Vuonna 1989 pystytettiin vielä erillinen hirsimaja, joka ristittiin Kaukolaksi yhdistyksen pitkäaikaisen varapuheenjohtajan, kunniajäsenen ja mainion timpurin Kauko Moision mukaan.

Työt tehtiin varsinkin alkuaikoina talkoilla ruoka- ja bensiinipalkalla. Talkoopäiviä tehtiin vuosina 1981 ja 1982 yhteensä 542. Eero Kivinevan panos oli erittäin tärkeä työhön osallistujana ja innostajana. Päärakennuksen ja saunan harjannostajaisia vietettiin elokuussa 1981, ja ensimmäiset savut pöllähtivät päärakennuksen piipusta toukokuussa 1982. Rakennukset saatiin täyteen käyttökuntoon keväällä 1985. Tavoitteena oli, että jokainen jäsen olisi tehnyt vähintään yhden talkoopäivän Inkoossa, mutta tähän ei kuitenkaan ylletty.

Kesällä 1980 yhdistys osti pienen kaksion Mechelininkatu 47:stä. Tilintarkastajien suosituksen mukaisesti yhdistys tyhjensi edelleen osakesalkkuaan ja osti vielä l984 Sturenkatu 40:ssä sijaitsevan yksiön.

Yhdistys täytti 60 vuotta syksyllä 1983. Merkkipäivää juhlittiin perinteisin menoin. Vuonna 1984 yhdistyksen taseen loppusumma ylitti ensimmäisen kerran miljoonan markan rajan. Juhlavuonna yhdistyksen oli liiton mukana laajennettava jäsenmaksupohjaa niin, että maksua perittiin 1,2 % kaikesta, siis myös haittatyökorvauksista maksetusta ennakonpidätyksen alaisesta

”MERKKIVUODEN 1983 KUNNIAKSI JÄSENMÄÄRÄ YLITTI ENSIMMÄISEN

KERRAN 1100 RAJAN”

maksetusta ennakonpidätyksen alaisesta tulosta. Pieneksi hyvitykseksi jäsenmaksurasituksen kohoamiselle yhdistys otti jäsenilleen vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen Pohjolasta.

Yhdistyksen yleisiä kokouksia vähennettiin vuodesta 1984 alkaen kuudesta neljään. Vuosikokouksissa kävi keskimäärin 192 äänestäjää, muissa kokouksissa oli keskimäärin 32 osallistujaa ja hallitus kokoontui vuosittain 21 kertaa.

Merkkivuoden 1983 kunniaksi jäsenmäärä ylitti ensimmäisen kerran 1100 rajan ja vuosikymmenen päättyessä 1225 jäsentä.

Erityisiä tapahtumia

Terveystarkastukset saatiin käyntiin 35-55-vuotiaille

1981 HPY:n Timo Mikkolasta SPL:n puheenjohtaja

Olavi Martikainen kutsuttiin HPY:n toiseksi kunniapuheenjohtajaksi

1980 päätettiin ostaa Inkoosta tontti ja 1981 alettiin rakentaa Sinirantaa

1982 Pasilan poliisitalo otettiin käyttöön

Yhdistys osti 1980 ja 1984 kaksi osakehuoneistoa jäsenille vuokrattaviksi

Paikallispoliisin kehittämisen suunnittelu annettiin konsulttiyhtiön tehtäväksi

Puheenjohtaja

1980-1989 Markku Weckman

Suomen Poliisien Liitto r.y., Poliisikunnan Keskusliitto r.y. ja Suomen Rikospoliisien Liitto r.y. perustivat kesäkuussa 1990 Poliisijärjestöjen Liitto r.y. nimisen edunvalvontaorganisaation, joka vastasi liittojen neuvottelu- ja sopimustoiminnasta.

Poliisien ammattijärjestöjen yhteistoimintaa päätettiin jatkaa. Poliisijärjestöjen Liiton perustajat SPL, PKL ja SRPL lakkautettiin kokonaan ja kaikki toiminta siirtyi 1.7.1995 alkaen perustetun Suomen Poliisijärjestöjen Liiton (SPJL) harteille. Uuden liiton jäseniksi tulivat paikalliset yhdistykset ja eräät valtakunnalliset yhdistykset.

Paikallispoliisin kehittämisen suunnittelu oli annettu konsulttiyhtiön tehtäväksi jo vuoden 1986 lopulla ja siten poliisilaitoksen organisaatioon oli tulossa muutoksia myös 1990 luvulla. Muutoksilla haettiin tehokkuutta, tuottavuutta ja vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin. Yhdistyksen tehtävänä oli kaiken muutoksen keskellä huolehtia siitä, että henkilöstön näkemykset ja tarpeet tulivat riittävällä tavalla huomioon otetuiksi.