MISSÄ MENEE NYT SUOMEN KOULUTUSPOLITIIKKA? Koulutusselonteko nostaa pintaan monia koulumaailman teemoja
Hallitus antaa alkuvuodesta 2021 eduskunnalle koulutuspoliittisen selonteon. Selonteolla luodaan tilannekuva koulutuksen nykytilasta sekä sen tavoitetila. Tämä dokumentti on melko paksu 80 sivuinen koulutuspoliittinen paketti, jota on valmisteltu viime syksyn aikana monissa seminaareissa. Se on oikeastaan hyvä tiivistelmä siitä, missä nyt mennään Suomen koulutuspolitiikassa. Siksi se on hyvää luettavaa jokaiselle opinto-ohjaajalle. Koulutuspoliittisella selonteolla valmistellaan linjauksia, joilla varmistetaan, että koulutus- ja osaamistaso nousevat kaikilla koulutusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasaarvo lisääntyy ja lapset ja nuoret voivat hyvin. Sen aikajänne on varsin pitkä ulottuen 2040-luvulle asti, mutta niin sen pitää ollakin. Koulutus on hyvin pitkäjänteistä toimintaa. Koulutuspolitiikka on ollut viime vuosina liian lyhytjänteistä, yksittäisten koulutusasteiden kehittämistä ilman kokonaisnäkemystä ja usein poukkoilevaa reagointia. Maamme edellisen hallituksen taloudellisten ja poliittisten suhdanteiden vaihteluihin perustuneet koulutusleikkaukset ovat hyvä ja huono esimerkki lyhytjänteisestä koulutuspolitiikasta.
8
Tuolloin korostuivat merkitykseltään ja vaikutukseltaan usein vähäiset, pirstaleiset kehittämishankkeet.
mintaan investoiminen ei ole riittävällä tasolla. TKI-toiminnan määrä ja vaikuttavuus ei ole verrokkimaiden tasolla.
Selonteko raamittaa Suomen koulutusjärjestelmän. Tämä päivitetty kuvaus tulee olemaankin jokaisen opinto-ohjaajan selkäytimessä.
Väestön muutos mullistaa koulutusjärjestelmän
Selonteon aikajänne on varsin pitkä ulottuen 2040-luvulle asti, mutta niin sen pitää ollakin. Koulutus on hyvin pitkäjänteistä toimintaa. Selonteko tunnistaa suomalaisen koulutuspolitiikan kipukohdat. Kaikesta PISA-hehkutuksesta huolimatta meidän koulutusjärjestelmämme ei edelleenkään kaikilta osin toimi yhteiskunnan ja oppijoiden kannalta odotetulla tavalla ja tuota toivottuja tuloksia. Varhaiskasvatukseen osallistutaan Suomessa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Perusopetuksen oppimistulokset ovat heikentyneet. Vaille toisen asteen tutkintoa jää noin 15 % ikäluokasta ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ei ole noussut verrokkimaiden tapaan. Koulutuksellinen tasa-arvo ei ole edennyt. Koulu-uupumus ja muut koululaisten ja opiskelijoiden hyvinvoinnin uhkatekijät ovat lisääntyneet. TKI-toi-
Tarvetta selonteolle vahvistavat monet muutokset toimintaympäristössä. Nämä on esitelty hyvin kattavasti ja pohditusti. Nämä kriittiset trendit ovatkin opintoohjaajan näkökulmasta ehkä kiintoisinta luettavaa. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väestö supistuu vuodesta 2031 alkaen, ja etenkin nuorten ikäluokkien koot pienenevät. Vuonna 2018 Suomessa syntyi noin 47 300 lasta eli neljännes vähemmän kuin vuonna 2010 ja lapsi-ikäluokat ovat pienentyneet miltei jokaisessa kunnassa. Vuonna 2017 Suomessa oli lähes 50 kuntaa, joissa syntyi alle 15 lasta. Väestöennusteen mukaan Suomessa on vuonna 2030 jo 80 kuntaa, joissa lapsia syntyy alle 15 vuodessa. Syntyvyyden laskun takia 0–6-vuotiaiden lasten määrä on jo pienentynyt. Suurin lasku kohdistuu taajamiin ja maaseutumaisiin kuntiin. Muuttovoittoalueilla lasten määrä kasvanee. Näissä oloissa kouluverkko ei voi säilyä nykyisellään. Lasten ja nuorten huvetessa alkavat koulut yskiä. Kaikki tämä näkyy koulun arjessa ja hyvinkin
