.. .. Paatoimittajan palsta Jukka Eero Vuorinen
Pitäisikö opinto-ohjaaja -nimike suojata?
T
apahtumapaikkana TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikka. Meetingin koollekutsunut henkilö alkaa puhua sanelimeen: ”Paikalla ovat kallonkutistaja Nieminen, psyko Heikkilä, sossu Leppälä, hoitsu Peltonen ja opo Vuorinen.” No, ei se nyt ihan noin mennyt. Voit vain arvata, millä määritteillä osallistujien osaamisala ja ammattinimike oikeassa tilanteessa meni. Olen aiemminkin ruikuttanut tästä asiasta, mutta luulen, ettei asia tästä juuri parane. Meistä opinto-ohjaajista melkoinen osa on sitkeästi sitä mieltä, että on kivaa olla ”opo”. Tämä asia ei näytä miksikään muuttuvan. OAJ:n pitkäaikainen toive on saada opettajarekisteri, jossa suojattaisiin nimike opettaja. Samalla tulisi suojatuksi myös nimike opinto-ohjaaja. Näitä nimikkeitä voisivat käyttää vain ne henkilöt, jotka täyttävät opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Hanke on vireillä, mutta ei tämäkään mahda onnistua, kun osa meidän jengistä haluaa olla vain ”opo”. Sitä nimikettä tuskin tullaan suojaamaan. Opinto-ohjaajien nimikeasia on ikuisuuskysymys. Nimikkeiden muutosten eri vaiheet on hyvä kerrata, kun asiassa sekoillaan jatkuvasti. Aikojen alussa peruskouluun tuli opinto-ohjauksen toimijaksi opinto-ohjaaja. Kaikki oli selvää ja selkeää. 80-luvulla opinto-ohjaus laajeni toiselle asteelle. Siellä olevat toimijat halusivat erottua peruskoulun opinto-ohjaajista ja ottivat käyttöön käsitteet oppilaanohjaus ja oppilaanohjaaja. 90-luvulla tapahtui käsittämätön muutos. Oppilaanohjaus ja opinto-ohjaus käännettiin toisinpäin. Siitä lähtien sekaannus on ollut jatkuvaa. Virkanimikkeitä ei tietenkään vaivauduttu muuttamaan. Niinpä minäkin olen virallisesti oppilaanohjauksen lehtori lukiossa. Suomen opinto-ohjaajat on
toivonut, että nimikeasia saataisiin kuntoon. Nimike on kuitenkin niin pieni asia, ettei sen takia lakipykälöitä ryhdytä muuttamaan. Opetusalan nimikkeiden suojaamisen yhteydessä avautuu kenties ikkuna opinto-ohjauksen nimikkeistön suojaamiselle. Ruotsissa, Kanadassa ja Skotlannissa opettajan ammattinimike on suojattu.
”Paikalla ovat kallonkutistaja Nieminen, psyko Heikkilä, sossu Leppälä, hoitsu Peltonen ja opo Vuorinen.” Nimikeasia pompahti esiin, kun AVI:n koulutukseen osallistuvia pyydettiin ilmaisemaan, minkä tyyppisiä opettajia he ovat. Koululaitoksessa toimivat eivät osanneet sanoa, ovatko he aineenopettajia. Vaikeus onkin siinä, että siellä olisi voinut olla virallinen muotoilu oppilaanohjaaja ja/tai opinto-ohjaaja, mutta koulutusluokittelun kannalta sillä ei ole merkitystä. Olisihan se tietenkin ollut asiantuntevaa, että siellä olisi ollut kategoria opinto-ohjaaja. Enemmän minua nyppii se, että OPH:n opintopolkuinformaatiossa ja niillä sivuilla puhutaan virkailijasta tai siitä ”oposta”.
Suomen opinto-ohjaajat ry kuuluu järjestönä Aineopettajaliittoon AOL ry:hyn. AOL-yhteenliittymällä on tärkeä merkitys edunvalvonnassa. Yhdistyksemme puheenjohtaja Armi Nurmi on AOL:n hallituksen jäsen. Jukka Eero Vuorinen Päätoimittaja PS. Suomen opinto-ohjaajat ry:n ammattilehdessä käytämme muotoa opinto-ohjaaja. Oppilaat ja opiskelijat voivat käyttää epävirallisessa ympäristössä tuttavallista nimikettä ”opo”.
Koulutusluokituksessa koulussa toimivat opinto-ohjaavat ovat tosiasiallisesti aineenopettajia. Säädösten mukaan oppilaanohjaus ja sen muut nimikeversiot muissakin koulumuodoissa ovat oppiaineita ja näiden oppiaineiden opettajat ovat siten aineenopettajia. Opinto-ohjaajat antavat oppituntien lisäksi muuta ohjausta. Tämäkin lukee säädöksissä. Sillä onko opinto-ohjaajalla joku muu opetettava aine tai mihin opettajaryhmään hän identifioituu, ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Joka kolmas vuosi kerättävässä opettajatiedonkeruussakin törmätään samaan ongelmaan. Opintoohjaajat eivät ymmärrä olevansa aineenopettajia.
5
