Identiteetin rakentuminen koulustusvalinnoissa

tainen ihmisarvo tarkoittaa myös sitä, että ihmisen valinnat ja vaihtoehdot ovat yhtä arvokkaita. Moni opinto-ohjaaja pitää tätä kirkkaasti mielessään ja käy yläkoulussa niin ammatillista koulutusta ja kuin lukiota tasa-arvoisena vaihtoehtona. Tämä riippumatta siitä, missä toimintaympäristössä ollaan. Jos 80 % oppilaista on menossa lukioon, on ammatillisen koulutuksen täysipainoinen esittely haastavaa. Sama pätee lukioissa jakoon yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Hyvän ja laadukkaan koulutuksen saavuttaminen jokaiselle nuorelle on oppivelvollisuuden pidennyksen taustalla. Koulutukseen kannattaa panostaa ja hyvä koulutus antaa hyvät mahdollisuudet eheän identiteetin rakentumiselle.

IDENTITEETIN RAKENTUMINEN KOULUTUSVALINNOISSA Identiteetti tutkimuskohteena on myös tämän päivän ilmiö. Identiteetistä puhutaan ja sillä selitetään monia asioita. Identiteetistä on tehty väitöskirjoja etenkin viime vuosikymmenen aikana poikkeuksellisen runsaasti. Tämän syksyn Psykologia-lehti julkaisi erityisen teemanumeron otsikolla Identiteetti elämänkulussa. Artikkelit olivat mielenkiintoisia ja ne ovat opinto-ohjaajan työn kannaltakin hyödyllisiä.

Identiteettitutkimuksia on tehty jo 1950-luvulta lähtien. Erik H Erikson teki käsitteen tunnetuksi ja hänen teoriansa Psykososiaalisesta kehityksestä on monien tuntema jo lukion psykologian kursseilta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen ns. epävarmuuden aikana tämä teoria on kokenut uuden tulemisen. Yksi syy on tietenkin tämän ajan tuottamat vaikeudet rakentaa eheä identiteetti.

Identiteettiä rakennetaan pitkään

Kompleksisuuden lisääntyessä ja epävarmuuden voimistuessa oman identiteetin, elämäntavan ja paikan etsimiseen käytetään ennen aikuisiän vakiintumista aiempaa useampia vuosia. Nuorena saavutettu identiteetti ei olekaan pysyvä tila, vaan muotoutuu läpi aikuisuuden ihmisten sopeutuessa elämänkulun myötä muuttuviin elämäntilanteisiin. Psykologia-lehden artikkelissa on kerrottu, että 124 identiteettitutkimuksesta kootun meta-analyysin mukaan 36-vuotiaana olisi vasta puolet tutkituista saavuttanut useita elämänalueita kattavan kokonaisidentiteetin. Samankaltainen tulos oli suomalaisella aineistolla. Alle kolmekymppiset etsivät vielä identiteettiä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin identiteetti alkaa olla jo omaksuttu, mutta ei kuitenkaan vielä silloinkaan saavutettu. Omaksuttu identiteetti tarkoittaa, että yksilö on ilman erityistä omaa ponnistelua omaksunut perheestään tai muusta taustayhteisöstään tutut näkemykset ja normit, ja sitoutunut niihin. Saavutettu identiteetti on identiteettirakennuksen kypsin vaihe, jossa yksilö on sitä aktiivisesti työstänyt pohtimalla erilaisia näkemyksiä, mahdollisesti jopa jonkinlaisen kriisin kautta. Tähän näytettäisiin pääsevän vasta yli 40-kymppisenä.

Eväitä tarvitaan identiteetin rakentamiseen entistä enemmän

Teemanumeron eräs artikkeli porautui tutkimaan amiksen ja lukion opiskelijoiden työ- ja ammatti-identiteetin yhteyttä koulukeskeyttämiseen. Tämä tematiikka onkin ajankohtaisuudessaan vailla vertaa. Ei liene yllättävää, että vahva työelämään ja ammattiin liittyvä identiteetti tukee koulutuksessa pysymistä lisäämällä tyytyväisyyttä uravalintaan ja tukemalla verkostoitumista. Vahvaa työ- ja ammatti-identiteettiä kannattaisi tavoitella, koska se vähentää myös nuoruusiän ongelmakäyttäytymistä ja suojaa jopa päihteiden käytöltä ja rikollisuudelta.

Kansanvälisesti tarkastellen suomalaisilla nuorilla aikuisilla näytti olevan poikkeuksellisen avoimet ja epävarmat identiteetit. Tämän tutkimuksen mukaan viidenneksellä opiskelijoista oli saavutettu identiteetti ja keskimääräinenkin vain noin puolella opiskelijoista. Opiskelijat olivat ensimmäistä vuotta opiskelevia toisen asteen koulutuksessa. Tämä olikin vähän outo valinta tutkimusryhmäksi. Olisi ollut selvästi mielenkiintoisempaa tutkia opintojen päättövaiheessa olevia nuoria. Tutkimus osoittaa kuitenkin vahvasti, että uranvalintaan liittyvää

asiaa ja ainesta tarvitaan koulutukseen nykyistä selvästi enemmän. Opiskelijat murehtivat tulevaisuuttaan yllättävän paljon, uupumustakin esiintyi ja keskeyttämisriski oli 10 %:lla opiskelijoista.

Miksi Suomessa nuoret vatvovat?

Rasmus Mannerstömiä kannattaisi kuulla vaikka opopäivillä. Hänen viime vuonna ilmestyneestä väitöskirjastaan oli teemalehdessä tiivistelmä. Hänen väitöskirjansa mukaan suomalaiset nuoret laajalti osin kärsivät identiteetin epävarmuudesta. Alle kolmasosalla aikuisista oli suhteellisen varma ja vakaa identiteetti. Näillä olivat ominaista varmat tulevaisuuden suunnitelmat ja vähäinen vatvomisen taso. Heillä oli vahvin psyykkinen hyvinvointi, vakain tilanne sekä suurimmat tulot.

Tulos oli myös kansainvälisessä vertailussa mielenkiintoinen. Suomalaisilla nuorilla aikuisilla näytti olevan poikkeuksellisen avoimet ja epävarmat identiteetit. Miksi nuoriso meillä vatvoo identiteettiään, ei selvinnyt tutkimuksesta? Yksi mielenkiintoinen yhteys löytyi digilaitteiden käytön osalta. Vahvan identiteetin omaksuneet olivat taitavampia digitaalisten laitteiden käytössä ja he olivat myös vähemmän koukussa niiden käyttöön kuin ne, joilla selkiintymätön identiteetti. Kaikkein kovimmat vatvojat olivat alttiita vahvaan digilaiteaddiktioon.

Nuoret eivät uskalla lukita vaihtoehtoja, koska valmius muutokseen nähdään itseisarvona.

Mannerström tiivistää aikaamme terävästi. Epävarmuus ajassamme ahdistaa nuorisoa ja se vaikuttaa heidän käytökseensä. Nuoret eivät uskalla lukita vaihtoehtoja, koska valmius muutokseen nähdään itseisarvona. Mutta, jos ei tee aitoja valintoja, ei opi mitään itsestään. Nuoret ryhtyvät tekemään entistä myöhemmin ja entistä enemmän erilaisia pseudovalintoja – valintoja, joihin ei sitouduta kunnolla. Jos tämmöisiä pseudovalintoja tehnyt ihminen epäonnistuu, hän voi aina selittää itselleen, että ei oikeasti panostanut asiaan.

Identiteettipuhe ei lopu heti!

Identiteetti on siis päivän sana. Se on yleistynyt arkikielessä ja mediassa sekä politiikassa. Identiteettiä tutkitaan paljon, tulokset ovat mielenkiintoisia ja tarjoavat teoreettista taustaa nuorten aikuisten identiteettiprosessien ymmärtämiseksi. Fukuyama on osoittautunut tärkeäksi yhteiskuntafilosofiksi, jonka ajatukset auttavat meitä jokaista ymmärtämään tätä kummaa aikaa.

Jukka Eero Vuorinen

MinÄ ja Erikson

Enpä olisi voinut kuvitella, että palaan Eriksonin elämänkulkuteoriaan vielä uudestaan. Tein aikoinaan graduni, jonka teoreettisessa viitekehyksessä oli Erik H. Eriksonin teoria. Hänen pääteoksensa, Lapsuus ja yhteiskunta oli käännetty suomeksi vuonna 1962. Siitä otettiin uusintapainos 1982. Kyseinen kirja oli innoittamassa minua. Kirjassa oli erikoisia tarinoita eri intiaaniheimojen lastenkasvatuskäytänteistä. Kiehtovia juttuja.

Hänen tunnetun teoriansa mukaan ihminen käy elämänkaaren aikana kahdeksan psykososiaalisen kehityksen vaihetta. Kunkin vaiheen onnistunut ratkaisu on edellytyksenä seuraavalle portaalle siirtymiselle. Nuoruuden tehtävänä on ratkoa identiteettiä. No nyt tiedämme, ettei se ihan nuoruuteen jää.

Tein graduni nuoren metallityöntekijän identiteetin kehityksestä. Tutkimuksen lopputulos oli jotakuinkin sellainen, että hyvä ammatillinen identiteetti loi hyvän pohjan parisuhdeidentiteetin muodostumiselle. Hyvä ammatti tarjosi hyvän työn. Hyvä työ tarjosi pohjan hyvälle parisuhteelle.

Muistan kun kävin Metalliliiton koulutuskeskuksessa puhumassa tutkimuksesta nuorille ay-aktiiveille. Vastaanotto oli viileähkö. Palautteessa todettiin, mitä tuommoista tutkia, tuohan on itsestäänselvyys.

Tutkimusta tehtiin hienoilla monimuuttujamenetelmillä ja tulos oli mielestäni elegantti. Asian esittäminen kohderyhmälle olisi vaatinut hieman hiomista.

Jukka Eero Vuorinen