Kolumni – Emmi Hannuksela

”Tärkeetä oli mulle tajuta, ettei oo mitään hätää jatko-opintojen kanssa” ”Tärkeetä oli mulle tajuta, ettei oo mitään hätää jatko-opintojen kanssa”

Olen pääasiassa työskennellyt peruskoulussa mutta pa- mänsä suuntaamisessa. Yhteiskunnan luomat paineet putri vuotta löytyy kokemusta myös lukion puolelta. En kessa opiskelusta ja työelämään siirtymisestä valuvat nuotehnyt vuosia putkeen, vaan palasin viime syksynä vuo- rille joka kanavaa pitkin. Siihen sabluunaan ei virhevalinnat deksi lukiolaisten pariin kokeneempana opinto-ohjaajana. kuulu ja siksi nuoret ajattelevat valintatilanteissa, että tämän 29 29 Olin tottunut peruskouluikäisten kanssa näkemään maailmaa niin ettei heillä ole kiire tehdä valintoja elämänsä suhteen muuten kuin miettimällä kolmen vaihtoehdon väliltä: lukio, ammatillinen koulutus vai kaksoistutkinto. Tätäkin valintaa suunnan täytyy olla intohimoni. Muuten he eivät välttämättä hae minkäänlaisiin opintoihin. Siksi itse aloin myöhemmin hokea lukiolaisillekin, ettei heidän tarvitse vielä tietää. Koen Minusta tuntuu, että pessimistejä ja voi sitten vaihtaa, jos ei se enää myöhemmin realiteeteista muistutta- jossain määrin onnistuneeni, koska sain patunnukaan omalta. Siirtyessäni ohjaamaan lukiolaisia muutin taktiikkaani yhteiskunvia aikuisia on nuorten lautteena tämän vuoden abiturientilta otsikkoni sitaatin. Opinto-ohjaajan työhön kuuluu nallisia muutoksia myötäileväksi. Nyt täytyy elinpiirissä jo aivan monenlaisia tehtäviä, mutta tämä on ehdottotehdä erityisesti ensimmäiselle vuosikurssille selväksi, miten heidän kurssivalintansa vaikuttatarpeeksi. masti mielestäni tärkein: vähentää ohjattavien paineita ja kannustaa tekemään elämässään itselvat lukion jälkeisiin opintoihin asti, ajattelin. Näin leen kivoja asioita. Se, mikä on kivaa, on yleensä kijälkikäteen harmittaa, että lähdin moiseen, koska opin vaa myös myöhemmin elämässä, ja siten hyödyttää uralla parissa kuukaudessa, ettei tuollainen puhe auta lukiolaisia etenemistä. Opintoihin haettaessa ei mielestäni ole tarkoitus ollenkaan. niinkään tavoitella haluamaansa ammattia, vaan opiskella siItselläni ei ollut kunnon suuntaa peruskoulun päätyttyä, joten seurasin kavereitani lukioon. Tilanne ei muuttunut siel- Tiedän olevani joidenkin mielestä jopa radikaali optimisti. läkään ja siksi hain 7. luokalla saamani idean perässä opiske- En vain kykene näkemään elämän sivupolkuja tai harha-aslemaan liiketaloutta. Halusin perustaa pirtelöbaarin nimeltä keleita turhina. Minusta tuntuu, että pessimistejä ja realiteeShake Café. En olisi siis mitenkään osannut lukioaikanani teista muistuttavia aikuisia on nuorten elinpiirissä jo aivan edistää tulevaa jatko-opintoihini pääsyä. Tuntuu siksi kurjal- tarpeeksi. Siksi toivoisin meidän opinto-ohjaajien olevan ta painostaa minkään ikäisiä nuoria tietämään, mitä kohti he niitä, jotka rauhoittelevat ja luovat toivon näkymiä tulevaihaluavat elämässään mennä ja pistää heidät laskelmoimaan suuteen, mitä ikinä siellä onkaan vastassa. Etkö sinäkin? onnistumistaan. Olipa nuori peruskoulussa, ammatillisessa, tä mikä on kivaa. lukiossa tai korkeakoulussa hänellä on aina vaihtoehtoja elä- Emmi Hannuksela, perusopetustoimikunnan puheenjohtaja