Kolu mni
– Emmi Hannuksela
i o e o , tt e a j t a u t l l e ”Tärke etä o li mu s ” s a n k a n o e t j p n o i tkoä a j ä t h ä n t ä i ä m O
len pääasiassa työskennellyt peruskoulussa mutta pamänsä suuntaamisessa. Yhteiskunnan luomat paineet putri vuotta löytyy kokemusta myös lukion puolelta. En kessa opiskelusta ja työelämään siirtymisestä valuvat nuotehnyt vuosia putkeen, vaan palasin viime syksynä vuorille joka kanavaa pitkin. Siihen sabluunaan ei virhevalinnat deksi lukiolaisten pariin kokeneempana opinto-ohjaajana. kuulu ja siksi nuoret ajattelevat valintatilanteissa, että tämän Olin tottunut peruskouluikäisten kanssa näkemään suunnan täytyy olla intohimoni. Muuten he eivät välttä29 maailmaa niin ettei heillä ole kiire tehdä valintoja mättä hae minkäänlaisiin opintoihin. 29 suhteen muuten kuin miettimällä kolelämänsä Minusta tuntuu, men vaihtoehdon väliltä: lukio, ammatillinen Siksi itse aloin myöhemmin hokea lukiolaisilettä pessimistejä ja koulutus vai kaksoistutkinto. Tätäkin valintaa lekin, ettei heidän tarvitse vielä tietää. Koen voi sitten vaihtaa, jos ei se enää myöhemmin realiteeteista muistutta- jossain määrin onnistuneeni, koska sain patunnukaan omalta. Siirtyessäni ohjaamaan lautteena tämän vuoden abiturientilta otsiklukiolaisia muutin taktiikkaani yhteiskun- via aikuisia on nuorten koni sitaatin. Opinto-ohjaajan työhön kuuluu nallisia muutoksia myötäileväksi. Nyt täytyy monenlaisia tehtäviä, mutta tämä on ehdottoelinpiirissä jo aivan tehdä erityisesti ensimmäiselle vuosikurssille masti mielestäni tärkein: vähentää ohjattavien tarpeeksi. selväksi, miten heidän kurssivalintansa vaikuttapaineita ja kannustaa tekemään elämässään itselvat lukion jälkeisiin opintoihin asti, ajattelin. Näin leen kivoja asioita. Se, mikä on kivaa, on yleensä kijälkikäteen harmittaa, että lähdin moiseen, koska opin vaa myös myöhemmin elämässä, ja siten hyödyttää uralla parissa kuukaudessa, ettei tuollainen puhe auta lukiolaisia etenemistä. Opintoihin haettaessa ei mielestäni ole tarkoitus ollenkaan. niinkään tavoitella haluamaansa ammattia, vaan opiskella sitä mikä on kivaa. Itselläni ei ollut kunnon suuntaa peruskoulun päätyttyä, joten seurasin kavereitani lukioon. Tilanne ei muuttunut sielTiedän olevani joidenkin mielestä jopa radikaali optimisti. läkään ja siksi hain 7. luokalla saamani idean perässä opiskeEn vain kykene näkemään elämän sivupolkuja tai harha-aslemaan liiketaloutta. Halusin perustaa pirtelöbaarin nimeltä keleita turhina. Minusta tuntuu, että pessimistejä ja realiteeShake Café. En olisi siis mitenkään osannut lukioaikanani teista muistuttavia aikuisia on nuorten elinpiirissä jo aivan edistää tulevaa jatko-opintoihini pääsyä. Tuntuu siksi kurjaltarpeeksi. Siksi toivoisin meidän opinto-ohjaajien olevan ta painostaa minkään ikäisiä nuoria tietämään, mitä kohti he niitä, jotka rauhoittelevat ja luovat toivon näkymiä tulevaihaluavat elämässään mennä ja pistää heidät laskelmoimaan suuteen, mitä ikinä siellä onkaan vastassa. Etkö sinäkin? onnistumistaan. Olipa nuori peruskoulussa, ammatillisessa, Emmi Hannuksela, lukiossa tai korkeakoulussa hänellä on aina vaihtoehtoja eläperusopetustoimikunnan puheenjohtaja
29
