8
Nukketeatteri 2/2012
Pieni
SUURI nukketeatteri Tilastot – apua! Nukketeatteritaiteilijan painajainen? Päinvastoin – tilastot kertovat nukketeatterista mielenkiintoista tarinaa. Ja koska tilastot ovat se kieli, jota päättäjät ymmärtävät, on korkea aika avata numerotiedon esirippu. teksti: Arja Hokkanen piirros: Timo Väntsi Jos sinusta tuntuu, että maamme lukuisat pienet nukketeatterit katoavat mahtavien laitosteattereiden varjoon, kannattaa lukea eteenpäin. Nimittäin tilastojen valossa nukketeatteria tehdään todella paljon ja erittäin niukoin resurssein. Ja tilastojen ulkopuolella on vielä kymmeniä toimijoita, satoja esityksiä ja kymmeniätuhansia katsojia. Kaikki nämä yhteensä nostavat pienenä ja marginaalisena pidetyn nukketeatterin suurimmaksi toimijaksi lastenteatterin kentällä. Tilastot kertovat Teatterin tiedotuskeskus Tinfo on se organisaatio, joka laatii virallisia tilastoja Suomen näyttämötaiteen kentältä. Tähän asti se on kerännyt tietoa vain suurilta toimijoilta, kuten valtionosuusteattereilta ja valtion toiminta-avustusta saaneilta teattereilta. Kuluvana vuonna Tinfo on kuitenkin alkanut kertaa kerätä tilastotietoja kattavasti – se on lähettänyt kaikille ammattiteattereille kyselyn näytösmääristä ja katsojista ja paljosta muustakin. (Tässä vaiheessa lukijan pitää kysyä itseltään: olenko ammattilainen, onko minulle tullut kysely ja olenko palauttanut sen?) Uusia tilastotietoja odotellessa palataanpa
vielä viimeksi julkaistuihin tilastoihin.
Vos-teatterit ja muut Mutta ensin historiallista pohjatietoa: Suomen teatterikenttä jaettiin 1990-luvun alussa kahtia, kun eduskunnassa säädettiin valtion ja kuntien rahoitukseen sidottu teatteri- ja orkesterilaki. Valtionosuuslaki takaa sen piiriin päässeille vos-teattereille taloudelliset toimintaedellytykset. Tällä hetkellä lain piirissä on 47 puheteatteria, joista kolme on nukketeattereita: Sampo, Hevosenkenkä ja Mukamas. Laki, joka takaa teattereiden rahoituksen, on tietysti lähtökohdiltaan erinomainen, mutta vos-lakia on myös kritisoitu: se ei kohtele kaikkia toimijoita tasavertaisesti. Valtion ja kuntien kirstuista ei ole löytynyt riittävästi rahaa, jotta järjestelmän piiriin voitaisiin ottaa kaikki taiteellisesti ansioituneet teatterit. Samaan aikaan kun laki takaa sen piiriin päässeille taiteilijoille resurssit ja työrauhan, sen ulkopuolelle jääneet ja vasta muotoutumassa olevat ryhmät joutuvat toimimaan aivan toisista lähtökohdista.
Vuonna 2011 vos-teattereiden lastennäytelmät keräsivät 338 000 katsojaa ja nukkenäytelmät 91 000 katsojaa. Jos lukuja tarkastellaan yhdessä, voidaan todeta, että 21 % lain perusteella rahoitetusta lastenteatterista oli nukketeatteria. Mitä tästä sitten voidaan päätellä? Onko luku pieni vai suuri? Vastauksen saamme, kun vertaamme sitä vos-järjestelmän ulkopuolelle jätettyihin teattereihin eli niin sanottuun vapaaseen kenttään.
Vapaa kenttä Vapaasta kentästä Tinfon tilastoihin on otettu toistaiseksi vain valikoituja toimijoita, joista useimmat saavat valtiolta toimintaavustusta. Vuoden 2011 tilastoissa on mukana yhteensä 59 teatteria, joista seitsemän on nukketeattereja: Nukketeatteri Akseli Klonk, Nukketeatterikeskus Poiju, Nukketeatteri Sytkyt, Teatteri Capelle, Teatteri Taiga-Matto, Matkalaukkuteatteri ja Vekkulikettu. Kun nukketeatterin huimiin esitys- ja katsojamääriin lisätään vielä maamme lukuisten sooloteattereiden ja ryhmien toiminta, luvut
Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki tanssin, sirkuksen ja nukketeatterin tiedotusorganisaatioille 2011 Tiedottajaorganisaatio Tanssin tiedotuskeskus Sirkuksen tiedotuskeskus Nukketeatteri / Suomen Unima ry
Esitysten määrä 2 628 1 341 1 917
Katsojien määrä 450 500 413 400 205 000
OKM:n tuki 450 000 260 000 12 000
