John - Eleanor maailmalla

Puppeteeri matkailee

John – Eleanor kiersi kahdella mantereella

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 on mennyt ajat sitten, mutta yksi sen aikana syntyneistä teoksista, John – Eleanor jatkaa eloaan. Syyskuussa 2012 tuo keskiaikaisesta ristiinpukeutujasta kertova nukketeatteriesitys lähti kiertueelle, ensin Italiaan ja sitten Atlantin yli USAn vermontin osavaltioon. Sitä ennen nähtiin TEHDAS Teatterissa näytelmän englanninkielisen version ensi-ilta.

Nukketeatteritaiteilija ja –ohjaaja Eric Bass näki John-Eleanorin TIP Festissä 2011, ja silloin jo hän ehdotti, että esitys voisi tulla vierailemaan hänen kotiseudullaan Putneyssä joka toinen vuosi pidettävillä nukketeatterifestivaaleilla. Puppets in the Green Mountains on legendaarinen festivaali. Se ei ole kokonsa puolesta mitenkään mittava, mutta Bass valikoi sinne 7-8 mielenkiintoista esitystä eri puolilta maailmaa. Olimme siis hyvin otettuja kunniasta, ja rupesimme valmistelemaan esityksen englanninkielistä versiota, ja tukea saimme hiukan Turku 2011-säätiöltä. Atlantin ylitykseen tulikin sitten yllättävä Euroopan koukkaus. Heinäkuussa Turku 2011- säätiöstä ja sen avustuksella syntyneesta Aurajokiverkostosta otettiin yhteyttä. Italian pikkuinen vanha kaupunki Matera hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2019, ja järjestää siksi kulttuurifestivaalin, jonne se kutsuu menneitä ja tulevia kulttuuripääkaupunkeja. Turun 2011 –säätiö ehdotti, että Turkua lähtisi edustamaan John – Eleanor. Olihan esitys juuri valmistumassa kansainväliseen kuosiin. Aikataulut saatiin sopimaan siten, että porukkamme lensi ensin Italiaan ja sieltä Amerikkaan.

Liian tulenarka Italiaan?

Mutta ehdittiinpä Turussa käydä pienimuotoinen, joskaan ei julkinen keskustelu siitä, onko meidän turvallista lähteä ”vanhoilliseen” eteläiseen Italiaan, jossa katolinen kirkko on voimakas tekijä. Onhan esityksemme päähenkilö miespuolinen prostituoitu, joka pukeutuu naisen asusteeseen. Esityksessä seksiä harrastavat kadunmiehet ja papit, ja kielikin on paikoitellen varsin ronskia. Moneen kertaan Materan suuntaan tehtiin selväksi, mikä näytelmämme aihe ja käsittelytapa on. Tällä haluttiin varmistaa, että esitystä ei varmasti sekoiteta lasten esitykseen. Pieni kohu olisi tietysti ollut raflaavaa ja tuonut näkyvyyttä Suomessa (”Nukketeatteriseurue aiheutti skandaalin Italiassa”). Mutta mistään tällaisesta ei ollut tietoakaan. Meidän näkökulmastamme ”vanhoilliselta” vaikuttava ilmasto voi loppujen lopuksi olla yllättävän avarakatseinen ja moniääninen. vastaanotto oli hyvin innostunut, ihmiset halusivat poseerata meidän ja nukkejen kanssa, ja paikallinen pormestari olisi halunnut yhden nukenpään itselleen muistoksi. Ei annettu…

Tapahtuman pääpaikka oli Matera, mutta meidän esityksemme olikin sadan kilometrin päässä olevassa Rionerossa. Pieni, aikoinaan maanjäristyksen vaurioittama kaupunki jäi mieleen mahtavista ja avuliaista ihmisistä, jotka tekevät sinnikkäästi työtä elävän kulttuurin eteen kotikaupungissaan. Mikäli Matera saisi kulttuuripääkaupunkinimityksen, olisi koko seutukunta hankkeessa mukana. Paikalliset aktiivit tuntuivat pitävän hankkeen merkitystä kovin tärkeänä. Retkikunnassa mukana ollut Turun 2011 vuoden toimitusjohtaja Cay Sewón oli festivaaleilla asiantuntijavieraana. Hänen viestinsä Materalle oli: laatikaa hyvä ja laadukas ohjelma. vain sillä on merkitystä. Menestystä, Matera!

Timo Väntsi ja Tom Linkinen bongasivat Rionerossa John – Eleanor –julisteen paikallisesta kapakasta.

Materalla on mahdollisuuksia. Kulttuuripääkaupunkius toisi köyhälle seudulle uutta iskua, ja onhan kaupunki jo itsessään häkellyttävä. Unescon maailmanperintökohteeksi listattu vanha kaupunki on alkanut luolastosta, jota on pikkuhiljaa laajennettu rakennuksiksi. Nykyään se on sokkeloinen labyrintti, jossa kapeat tiet kiemurtelevat luolamaisten

kalkkikivitalojen lomitse. Materassa on filmattu useampiakin Jeesus-elokuvia, mm. Pasolini teki aikanaan Matteuksen evankeliumin Materan maisemissa. Eikä ihme, sillä mittasuhteet, samanväriset talot ja erilaisten todellisuuksien rinnakkaisuus tekevät koko kaupungista unenomaisen ja ajattoman paikan. vapaamieliseen vermontiin

Jos Italian vanhoillisuutta pohdittiin etukäteen, niin vermontissa päästiin toiseen todellisuuteen. vermontin osavaltio on tunnettu liberaalista politiikastaan ja avarakatseisista ihmisistä. Eric Bass sanoikin minulle jo TIP Festissä, että emme ole tulossa minnekään ”punaniskafestivaaleille”. No, emme todellakaan tulleet. Ystävällinen, avarakatseinen ja vaihtoehtoinen vermont oli ensimmäinen osavaltio, jossa samaa sukupuolta olevien parisuhde sai avioliittoon verrattavan aseman, ja käsi kädessä kulkeva miespari ei ole kyläraitilla mikään ihmeellisyys. Sandglass teatterin kotikaupunki Putney oli 60-70-luvuilla hippien suosiossa, ja kukkaishenki leijuu edelleen seudulla suvaitsevana ja avarakatseisena ilmapiirinä. Myös orgaaninen ruoka ja lähituotanto ovat iso juttu.

Puppets in the Green Mountains levittäytyi kolmeen pikkukaupunkiin; me saimme ilon olla Marlborossa, paikallisen collegen auditoriossa. Saamamme palaute oli myös USAssa suurenmoista. Meidän esiintyjien englanninkielemme sai kehuja, mikä tietysti tuntui mukavalta työlään harjoitusprosessin jälkeen. vieraalla kielellä näytteleminen on kuin käyttäisi ihan eri lohkoa aivoista kuin yleensä. Sandglassin festivaalien yhteisöllisyys ja rakkaus omaa festivaalia kohtaan oli huomiota herättävää. Joka ilta joku paikallisista kestitsi koko festarivierasjoukon, ja näistä vuoroista jopa kisataan! Festivaalivieraat majoitettiin paikallisten luona; miten hieno majoitusmuoto verrattuna tylsiin hotelleihin. Ihmeellistä oli, että ilta illan jälkeen esitykset keräsivät väkeä, vaikka esityspaikat tuntuivat olevan keskellä korpea. Paikalliset tietävät, että jos he eivät tule katsomaan, koko festivaali loppuu. Ja onhan se ainutlaatuista nähdä esityksiä eri puolilta maailmaa omilla kotikonnuillaan.

Lisätietoja Materan kulttuuripääkaupunkihanke 2019: www.matera2019.it Puppets in the Green Mountains: www.puppetsinthegreenmountains.com

Pia Kalenius ja Tom Linkinen maalaavat John – Eleanorin sermejä, jotka rakennettiin uusiksi Amerikassa. Tuli näin halvemmaksi ja kätevämmäksi.

Eric Bassin (toinen vas.) ohjauksen Black Birds in Bialystock ensi-illan jälkeen käytiin keskustelua esityksestä.