Manifesti koneille: Akhe

Manifesti koneille

Maailmankuulu insinööriteatteri AKHE (Engineering Theatre AKHE) on vieraillut Suomessa taajaan viime vuosina. Suomalaisyleisö on saanut nauttia useaan otteeseen venäläisen AKHE:n innovatiivista esityksistä, joissa käytetty tekniikka on kaikki käsin tehtyä insinöörityötä.

Akhen viimeisin vierailu ajoittui marraskuun Turun ja Porin nukketeatterifestivaaleille. Jo yli kaksikymmentä vuotta toimineen teatterikollektiivin perustajajäsenten oli tarkoitus esittää länsirannikolla samanaikaisesti järjestetyillä sisarfestivaaleilla esityksensä Mr Carmen. Kaksikosta toinen, Maksim Isaev, joutui jäämään viisumiongelmien takia kotimaahansa ja esitys vaihtui miltei lennossa Pavel Semchenkon sooloesitykseksi L’imitation of a dramatic machine.

Esityksessä yhdistyvät esineteatteri, performanssi, installaatio ja akrobatia. Improvisoidulta ja spontaanilta vaikuttava näyttelijäntyö muodostavat kiinnostavan kontrastin loppuun asti hiotun koreografian kanssa. Vaikka Semchenkon edestakainen säntäily näyttämöllä vaikuttaa holtittomalta, jokaisella esityksen esineellä ja kojeella on oma tarkoin harkittu paikkansa. Turhautunut yksilö kamppailee maailmassa, jossa jokaisella laitteella on oma funktionsa. Mikä on tällöin ihmisen tehtävä ja olemassaolon tarkoitus?

Semchenkon roolihahmo on mies, joka yrittää itsekin olla kuin kone. Hän rakentaa kepeistä, siimasta, pulloista ja pahvilaatikoista erilaisia laitteita ja imitoi niitä. Inhimillisiä tunteita vailla oleva kone kuitenkin päihittää herkän yksilön, joka pettyy oman mekaniikkansa toimimattomuuteen. Koneet syövät yksilön individualiteettia, kun mikään toiminto ei ole enää vain pelkästään ihmisen varassa. Jokaista tarvetta ja jokaista tehtävää varten on olemassa jokin laite. Mies yrittää murtaa materian ylivallan ja hallita kaaosta muuntautumalla itsekin koneeksi.

Esityksen kruunu on Semchenkon liikekieli. Näyttelijän fysiikka yllyttää tämän kehon kilpasille koneiden kanssa. Esitys on yhtä askelten sekamelskaa, tarrautuvia käsiä, epätoivoista juoksentelua ja sormien tanssia. Kaikki on kaoottista, mutta silti harkittua. Esityksen puhuttelevimpia hetkiä on kohtaus, jossa mies yrittää ikuistaa suihkusta valuvan veden äänen. Hän yrittää luoda kokonaan uuden koneen, subjektin ja objektin yhteisen laitteen, joka soittaa sadetta. Viime kädessä se, kuinka hän siinä onnistuu, on katsojan oman tulkinnan varassa.

Esityksen loppupuolella mies yrittää tehdä viimeisen rajanvedon itsensä ja koneiden välille piirtämällä valkoisella liidulla lattiaan viivan. Hänen liidunvalkoisiksi maalatut kasvonsa muodostavat liidun kanssa kuvaparin, jossa katse ja toiminta yhdessä anelevat koneita jättämään hänet rauhaan. Se on kuitenkin mahdotonta. Ihminen ei voi hallita ympäröivää tilaa eikä koneita. Esineet valtaavat alaa ja näyttämöltä ei löydy enää jalansijaa ihmiselle kaiken tavaramäärän joukosta. Näyttämön takaseinällä kohoaa pahvilaatikoiden muuri, jonka sisälle mies lopulta katoaa. Mies jättää ilmaan leijumaan toiveen siitä, että muurin toisella puolella on koneeton todellisuus. Raadollisempi lopputulema on, että hän on hävinnyt sodan ja ryömii nuolemaan haavojaan laitteiden omien pakkauslaatikoiden sisuksiin.

Esitys parodioi taitavasti modernia tietoyhteiskuntaa, joka on ulkoistanut jopa ajattelunkin koneiden varaan. Chaplinmainen huumori yhdistettynä terävään yhteiskuntakritiikkiin jättää katsojan pohtimaan, minkälainen on ihmisen ja koneen suhde. Onko ihminen vain osa valtavaa koneistoa, jossa tasavertaisuus on mahdottomuus? Joku on ruuvi, toinen mutteri ja kolmas virtakytkin.

AKHE haastaa niin omat tekijänsä kuin yleisönsäkin. On ilahduttavaa, että teatteriryhmästä on tullut yksi suomalaisten nukketeatterifestivaalien vakiovieraista ja tärkeistä kansainvälisistä nimistä. Toivottavaa onkin, että tämä insinööriteatterin pioneerikokoonpano nähdäään täällä länsirajan takana vielä tulevaisuudessakin. Kekseliäs ja nokkela arvojen kyseenalaistaminen ja ravistelu kun on aina tervetullutta.

Sanna Lehtinen

Insinööriteatteri AKHE:n esitys I’mitation of a dramatic machine Seikkailupuiston Timantissa Turussa osana TIP-Festiä 17.11.2012 ja Kulttuuritalo Annankatu 6:ssa Porissa osana PIP-Festiä 19.11.2012.

Vier. sivu. Esityksen ainoassa puheosuudessa Semchenko lukee pahvilaatikkoon kirjoittamansa julistuksen.