TIP Fest 2012

© TIP-Connection

Anna Ivanova-Brashinskayan ohjaaman Viruksen nuket ovat hyvin pieniä hahmoja.

TIP JA HIP-HURRAA!

teksti: Maiju Tawast, TIP Fest 2012

Nukketeatteria verovirastossa, vanhainkodissa, metsässä, maauimalassa, sairaaloissa, ravintoloissa, taidegallerioissa, tehtailla, torilla, soutuveneessä joella, keskiaika- ja joulutapahtumissa, liikennemerkeissä, kaupunginteatterissa? Turkulainen nukke-, esine- ja visuaalinen teatteri tunkee esiin väellä ja voimalla joka puolella kaupunkia kautta vuoden. Kymmenet alan opiskelijat ja ammattilaiset tekevät monen monituisia produktioita, joiden skaala ulottuu lapsille suunnatuista esityksistä aikuisten avantgardeen ja poikkitaiteellisuuteen.

Turun taideakatemian nukketeatterilinjalta valmistuneet ovat perustaneet useita aktiivisesti toimivia ryhmittymiä, joista vilkkaimmat ymppäävät visuaalista ja nukketeatteria vaikka elektronisen musiikin tapahtumiin ja pop-up-taidetiloihin puhumattakaan poikkitaiteellisista tuotannoista. Kupittaan Seikkailupuistossa ja Nukketeatteritalo Mundossa on melko säännöllisesti tarjolla lapsille suunnattuja produktioita, joihin perhe- ja päiväkotiyleisö lienevät löytäneet tiensä.

Turun taideakatemian kansainvälinen nukketeatterilinja tuottaa kentälle uusia tekijöitä, jotka laajentavat skeneä entisestään sekä Turussa että ulkomailla. Kaupungissa on myös kansainvälinen TIP-Fest nukketeatterifestivaali. Ei nukketeatterielämä kuitenkaan ruusuilla tanssimista ole Turussakaan, määrärahoista ja tiloista on ollut huutava (lue: karjuva) puute aina. Pohjolan ainoa ammatillinen nukketeatterikoulutus on ollut vakavasti uhattuna määräraha- ja aloituspaikkaleikkausten takia. Mutta valoa - ja maata - on näkyvissä.

Turkulaiset nukketeatteritoimijat Puppet Studio ja TIP-Connection ovat yhteistyössä Taideakatemian nukketeatterilinjan kanssa koonneet voimansa Aura of Puppets -yhteishankkeeksi, jolla on oma tuotantokoordinaattori Ilona Halme. Hanke julkistettiin ja käynnistettiin lokakuussa performanssilla, jossa nuket ja nukketeatterintekijät seilasivat soutuveneillä Aurajoella. Yhteistyöorganisaation nettisivut avautuvat pikapuoliin, joten turkulaisesta nukketeatteriskenestä ja lukemattomista esityksistä on viimeinkin helppo saada tietoa.

vakinaisesta nukketeatterinäyttämöstä on Turussa haaveiltu jo 1980-luvulta lähtien, jolloin aivan äskettäin edesmennyt turkulaisen nukketeatterin dynamo Kitta Sara yritti vakiinnuttaa alan toiminnan vanhan Suurtorin Brinkkalan taloon. Tänä syksynä kuultiin viimeinkin ilo-uutinen: TehdasTeatteri tarjoaa uuden johtajansa Timo Väntsin luotsaamana näyttämön turkulaiselle nukketeatteriskenelle vanhan Manillatehtaan robusteissa tiloissa. Ja marraskuussa Varsinais-Suomen taidetoimikunnan palkinto myönnettiin Ishmael Falkelle ansioistaan nukketeatterin tekijänä. Hip-hurraa!

Nukketeatteri on Turussa kaikkea muuta kuin marginaalinen taidelaji: pelkästään Puppet Studion toimijoilla oli lähes 40 000 katsojaa ja 170 esitystä vuonna 2010. Kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 katsoja- ja esitysmäärät eivät ole tiedossa, mutta ne ovat huomattavan suuret, sillä yksistään Sixfingers Theatre toteutti lähes 365-päiväisen paikkasidonnaisten miniesitysten Mikropatia-sarjan toreilla, virastoissa, silloilla, busseissa ja muissa julkisissa tiloissa. Tämän lisäksi tulevat katsoja- ja esitysmäärät Turun kaupunginteatterista ja TIPConnectionilta sekä Taideakatemiasta. Julkisen tuen luulisi jo heltiävän näillä näytöillä, mutta kotikaupunki ja valtio eivät edelleenkään noteeraa ansaitusti mittavaa ja merkityksellistä toimintaa. Esityksiä ja projekteja rahoitetaankin erilaisilla, riittämättömillä apurahoil-

la, joiden määrä on kuitenkin ilahduttavasti kasvanut viime vuosina. Mutta edelleenkin 90 % nukketeatterintekijöistä kituuttaa vvA eli vailla vakinaisia avustuksia, sinnikkäästi kuten Puppet Studion14 toimijaa, mm. Sixfingers Theatre, Kuuma Ankanpoikanen, Teatteri Sudenenne, Rahtiteatteri ja HOX Company. Samassa tilanteessa on vuonna 2005 perustettu Turku International Puppetry Connection, joka tuottaa ympäri vuoden esityksiä ja työpajatoimintaa sekä kansainvälisiä projekteja.

TIP-FEST

vuodesta 2010 lähtien Anna Ivanova-Brashinskayan (Turun taideakatemian nukketeatterilinjan lehtori) luotsaama organisaatio on järjestänyt Turussa TIP-Festin, mittavan nukketeatterijuhlan aikuisille ja lapsille. Tänä vuonna täpötäysiä esityksiä nähtiin 15. - 18.11.2012 Seikkailupuiston teatterisaleissa, Nukketeatteritalo Mundossa, TehdasTeatterissa ja Turun taideakatemiassa.

Kolmannen kansainvälisen festivaalin ohjelmistossa oli yhteensä lähes 40 lapsille ja aikuisille suunnattua nukketeatteriesitystä, joiden ilmaisussa käytettiin mm. paperiteatteria, käsinukkeja, palikoita, varjoteatteria, vessapaperia, visuaalista ja fyysistä teatteria, sirkusta, liikennemerkkejä, pahvilaatikoita, polkupyörän raatoa, matkalaukkuja ja kaikkea muutakin mahdollista ja mahdotonta. vanha ja uusi, perinteinen ja moderni saivat kaikki sijansa festivaalilla, joka yhdisti eri sukupolvia kahdeksaa eri maata edustaneessa esiintyjäjoukossa ja satojen eri-ikäisten katsojien täyttämissä saleissa. Festivaalin ohjelmisto oli runsas ja moniulotteinen. Ja aikataulutus jälleen melko hektinen, mutta esitysten väleihin jäi myös suvantoja monille unohtumattomille tapaamisille ja keskusteluille.

To the End of Love © Fabien Legay

Lukuisten esitysten lisäksi TIP-Fest ja Taideakatemia järjestivät seminaarin Producing Visual Theatre, jossa kotimaiset ja kansainväliset toimijat pohtivat visuaalisen ja nukketeatterin haasteita ja tilannetta. Tätä edeltävänä päivänä oli mahdollisuus nähdä dokumentti viimesyksyisestä suurtuotannosta Abduction of Europa, jossa antiikin myytin kimppuun kävi monikymmenpäinen joukko turkulaisia nukketeatterintekijöitä ja pietarilainen avantgarderyhmä AKHE Samppalinnan maauimalan altaassa ja hyppytornissa. TIP-Festin aikana

Kuva: Paula Vilmi

Seikkailupuistossa pidettiin myös lapsille nukketeatterimuskari, varjoteatterityöpaja ja nukketohtorin vastaanotto.

Festivaalin ohjelmistossa oli runsaasti turkulaista nykynukketeatteria, joka on voimalla ja vauhdilla noussut alan kotimaiseen kärkeen. Taideakatemiassa annetun ammattikoulutuksen tuloksena tapahtumassa nähtiin useita entisten ja nykyisten oppilaiden esityksiä, joista mittavin ja kansainvälisin oli TIP-Connectionin tuottama To the End of Love. Anna Ivanova-Brashinskayan ohjaama esitys kokosi yhteen tekijöitä ja esiintyjiä Suomesta, Ranskasta, venäjältä, Liettuasta ja Portugalista. Esitys on visuaalisen teatterin keinoin toteutettu tutkielma Ritari Siniparran tarinasta ja nuoren naisen julmasta kohtalosta. Aikuisille suunnattu trilleri luo visioita puvuilla ja asusteilla, jotka animoituvat ja liikkuvat selkäpiitä karmivasti.

TIP-Connectionin tuotantoa olivat myös esitykset Ootus, jossa Paula Vilmi ja Kirsi Karppanen kuvastivat naisten odotusta performanssin, paperi- ja esineteatterin keinoin sekä Nanna Mäkisen esittämä Virus lukemattomilla minikokoisilla ihmishahmoilla, jotka tunkeutuvat tutkijan tietokoneesta kaikkialle.

Porissa läänintaiteilijana työskentelevä Roosa Halme puolestaan esitti soolona nokkelaa Palikkateatteria, jolla hän pelasti festivaalin avajaiset eestiläisen Nukuteaterin peruttua viimetingassa esiintymisessä. Puppet Studion jäsenistöstä Teatteri Sudenenne toi TIP-Festille Niina Lindroosin ohjaaman esityksen Muotokuva näkymättömyydestä, joka yhdisti nukketeatteria ja nykytanssia teeman ympärille.

Kuuman Ankanpoikasen Merja Pöyhönen ja Antti-Juhani Manninen veivät aikuiskatsojat maallisiin ja taivaallisiin ulottuvuuksiin esityksellään Planeettojen välisistä etäisyyksistä nukke- ja naamioteatterin keinoin. Sixfingers Theatren Ishmael Falke ja hollantilainen tanssija Sandrina Lindgren kertoivat Trafika-esityksessään vanhenevan pariskunnan absurdista elämästä, jossa kommunikoidaan vain liikennemerkkien välityksellä. Taideakatemiasta valmistunut ranskalainen Perrine Ferrafiat puolestaan oli tehnyt tragikoomisen tutkielman Saanko luvan kokemastaan suomalaistodellisuudesta. Lapsille suunnattuja esityksiä festivaalilla oli useita, kuten Rahtiteatterin Talvitarina Oravasta ja karhusta sekä Seikkailupuiston teatterin Prinssi Ruusunen, joka yritti yhdistellä satuklassikoita ja commedia dell´artea.

Turun taideakatemian nukketeatteriopiskelijat esittivät useita pienille lapsille suunnattuja etydejä, kuten Oscar Wilden satuun perustuvan Itsekkään jättiläisen sanattomana nukketeatterina.

Ulkomaalaisista vieraista odotetuin ja kohutuin oli pietarilainen Akhe-teatteri, kokeellinen taideryhmä, jonka esitys Mr. Carmen kuitenkin viisumisyistä peruuntui. Tilalla nähtiin Pavel Semchenkon ajatuksia herättävä, esityskonventioita rikkova sooloperformanssi. Suomessa pariinkiin otteeseen vieraillut tanskalainen Sofie Krog´s Teater toi festivaalille makaaberin trillerinsä The House, jonka yleisö palkitsi raikuvin aplodein. Innostuneen vastaanoton sai myös ranskalaisen Barbara Méloisin Life is a bed of roses…or is it?, jossa taiteilija kertoi onnellisuutta tavoittelevan naisen elämästä vaaleanpunaisin vessapaperirista tehdyin hahmoin. Kanadalainen ryhmä Les Sages Fous (Jacob Brindamour ja Catherine C. Mousseau) räjäytti festivaalin lopuksi potin esityksellään Orphan Circus, joka kertoi taitavasti ja tarkkaan animoiden teatro poveren ja nukketeatterin keinoin todella köyhästä sirkuksesta romuttamon takapihalla.

Ja sokerina pohjalla festivaalin päättäjäisissä myöhään sunnuntai-iltana Tehdasteatterissa nähtiin kolmen projektin esittelyt. Tehdasteatterissa saa helmikuussa 2013 ensiesityksensä Shakespearen näytelmän pohjalta nukketeatteriksi sovitettu suurtuotanto Myrsky, jonka ohjaa Kritiikin kannuksilla palkittu Merja Pöyhönen. Luvassa on rohkeita visuaalisia ratkaisuja ja uutta näkökulmaa klassikkoon.

Tanskalais-islantilais-suomalaisen Nordic Puppet Ambassadors -ryhmittymän The Waiting Room toi näyttämölle visioita Michael Kviumin

Milla Järvipetäjä

maalauksista nukketeatterin, tanssin ja fyysisen teatterin keinoin. Esityksen oli ohjannut Tanskassa työskennellyt Outi Sippola ja esiintyjäkaartissa nähtiin mm. Aapo Repo Mikkelistä.

TehdasTeatterin uutuusnäytelmä, Federíco García Lorcan näytelmään perustuva nukketeatteri-iloittelu Herra Pampun himot esiteltiin aikuisyleisölle viikkoa ennen ensiesitystään. Merja Pöyhönen hehkutteli Doňa Rositana, jota tanssija-nukettaja Jouni Järvenpään groteskisti fyysistämä Herra Pamppu kosii himoissaan. Ja Pia Kalenius oli jälleen lauteilla notkeana nukkenäyttelijänä. Timo väntsin ohjaama esitys on reipasta ja groteskia kansanteatteria, jossa ei pihtailla tunteissa ja toiminnassa.

TehdasTeatterissa oli tiivis ja innostunut tunnelma demonstraatioiden jälkeen TIP-Festin päättäjäisissä, jotka jatkuivat myöhään yöhön. Allekirjoittanut ylitti peräti tunnilla tätien virallisen nukkumaanmenoajan eli klo 23 kävelin onnellisena, mutta väsyneenä Aurajoen rantamia hotelliin. Ensi vuonnakin Turussa kannattaa ehdottomasti käydä useaan otteeseen katsomassa todella mielenkiintoista nukketeatteria.

Odotushuone on pohjoismaisen yhteenliittymän ensiesitys, josta nähtiin maisitiaisia TIP Festissä. Kuvassa Aapo Repo, Linda lemmetty ja Sigídur Sunna Reynisdóttir.

© Zebrakuh

Barbara Melois käytti nukeissaan vessapaperia.

© Les Sages Fous