6
Nukketeatteri 2/2012
Voiko siipirikko varis lentää? Tarvitseeko sen lentää? Nukketeatteritaiteilija-satutäti Eila Heinonen tietää vastauksen Matka Keminmaahiseksi Keväällä 1977 sain elämäni fyysisen ensikosketuksen nukketeatteriin Torniossa yhden päivän kurssilla. Olen pitänyt tuota nukketeatteri-innostukseni syntymäpäivänä. Ensimmäinen nukketeatteriesitys, missä olin mukana, oli Kittilässä tehty Nivasimppa ja Akmeeli vuonna1981. Kittilässä asuessani 1980-luvun alkupuolella liityin kansalaisopiston nukketeatteriryhmään, jonka vetäjä minusta tuli. Vuonna 1985 sain Kittilän kunnalta apurahan, jonka turvin pääsin osallistumaan Vaasan nukketeatterikesään. Kurssilla sain
nähdä aimo läjäyksen esityksiä, mitkä avasivat uudenlaisen nukketeatterimaailman ja vakuutuin hyvin erilaisten nukkien voimasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa. Tutustuin moniin maamme nukketeatterin tekijöihin sekä ulkomaalaisiin nukketeatterikouluttajiin. Nukketeatteri Kuukkelin porukasta tuli minulle tärkeä linkki. Muutto Rovaniemelle mahdollisti liittymisen vuonna 1987 Kuukkeliin, jossa toimin kymmenen vuoden ajan. Tätä aikaa pidän erittäin tärkeänä jaksona, saimmehan tehdä yhteistyötä puolalaisten ja rovaniemeläisten teatteriammattilaisten kanssa.
Keminmaahan perheeni muutti vuonna1997. Valmistauduin vuonna 2000 alkavaan tehtävääni nukketeatteriyrittäjänä. Minusta tuli sooloilija, joka kiersi lähes jokaisessa Lapin kunnassa. Minusta tuli Keminmaahinen tammikuussa 2000, jolloin perustin toiminimeni. Keminmaahinen muodostuu kahden tärkeän sanan symbioosista: syntymä- ja kotikunnastani Keminmaa, maahisen mielen löysin Kittilästä ja Rovaniemeltä, joissa aikaa kului liki 20 vuotta.
