Nukketeatteri 02/2012

Page 24

Nukketeatteri 2/2012

kuva: Meri Mäkinen

24

Palikat heräävät nukketeatteritaiteilija Roosa Halmeen kosketuksesta henkiin.

Palikkateatterissa yhdistyvät terapeuttisuus ja illuusio Palikoista kasvaa yleisön silmien edessä kaupunki. Kaupungin yllä pörrää helikopteri. Jonosta palikoita muodostuu iloisesti viheltävä juna. Päällekkäin pinotut palikat alkavat liikehtiä. Ne muuntuvat huhuilevasta pöllöstä tanssivaksi kirahviksi. Nukettajan työskentely on suorastaan hypnoottista katseltavaa. Hänen hyppysissään elottomat puiset palikat alkavat elää. Katsomosta kuuluu kiihkeää supinaa. Onkohan palikoissa liimaa tai magneetit? Vai onko kyse puhtaasta taiasta? Mistä oikein on kyse? Syksyllä 2011 kahden innovatiivisen porilaistaiteilijan aivoriihestä liikkeelle lähtenyt Palikkateatteri on ehtinyt ihastuttaa jo lukuisia katsojia Suomessa ja sen ulkopuolella. Kuvataiteilija Kai Ruohosen suunnittelema palikkasarja on valmistettu käsityönä tammesta, koivusta ja pähkinäpuusta. Palikat heräävät nukketeatteritaiteilija Roosa Halmeen kosketuksesta henkiin. Halmeen esityksessä palikoista kasvaa erilaisia hahmoja ja kulkuneuvoja, joiden inhimillisyys ja aitous onnistuvat kerta toisensa jälkeen yllättämään yleisön. Tärkeä osa Palikkateatterin ideologiaa on leikki. Palikat soveltuvat

leikkimisen apuvälineiksi lapsille, aikuisille, erityisryhmille ja ikäihmisille. Palikkateatteri luo ammattimaisen sisällön kautta visuaalisen ja innostavan leikkimisen apuvälineen. Palikoissa kiteytyy leikkimisen ydin: ne innostavat spontaaniin rakentamiseen, luovuuteen ja yhteistoimintaan. Palikat ovat monipuolinen apuväline leikkimisen kautta tapahtuvaan tunteiden ilmaisuun, ongelmanratkaisuun ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, minkä takia ne soveltuvat esityskäytön lisäksi myös työpajakäyttöön.


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.
Nukketeatteri 02/2012 by Nukketeatteri-lehti - Issuu