Viikko tien päällä Logistiikka-ala oli luonnollinen vaihtoehto Benjamin Launokorvelle, joka asuu ja on kotoisin Kemiönsaarelta. Hänen isoisänsä Bengt Ginström perusti 1954 kuljetusliikkeen, jonka hänen äitinsä Birgitta nyt omistaa, Trans B. Ginström Ab Oy, ja jossa hän työskentelee. Reitit vaihtelevat viikosta toiseen, samoin kuljetettavana olevat tavarat. Benjamin liikkuu usein Skånen, Norrbottenin ja Etelä- Suomen välillä. Seurasimme hänen tyypillistä työviikkoaan. Teksti: Anna Sand • Kuvat: Linda Svarfvar
Benjamin on ajanut perheyrityksen autoa kokoaikaisesti vuodesta 2015, jolloin koulutus ja asevelvollisuus oli suoritettu. – Opiskelin Närpiön ammatti-instituutin logistiikkalinjalla yhdistetyn ylioppilas- ja ammattitutkinnon, kertoo hän. Hän vastaa nyt kuudetta vuotta 24 metrisestä ajoneuvoyhdistelmästä, joka on FRC-luokiteltu ja kuormatilaa voidaan jakaa väliseinillä eri lämpötiloille ja myös kaksitasolastaus on mahdollista. Päällirakenteet on tehnyt NTM Närpiö. – Ajan paljon lämpösäädeltyjä kuljetuksia mutta myös paljon muuta kaikkea mahdollista. Rahtina voi olla elektroniikkaa, paperia tai metallituotteita, kasveja ja paljon muuta, jatkaa Benjamin. Tämä työviikko alkoi lauantai-iltana Scandic Transin terminaalissa Turussa kuorman lastauksella ja ajolla Turun satamaan, ja edelleen lautalla Tukholmaan. Itämeren toisella puolella, aikaisin sunnuntaiaamuna Tukholmassa, purettiin ensimmäiseksi tuoreita vihanneksia. – Sunnuntait ovat usein vähän rauhallisempia. Sain mahdollisuuden syödä lounasta kollegoiden kanssa ja voin jatkaa kaikessa rauhassa kohti Halmstadia. Siellä oli purku eräällä panimolla aikaisin maanantaiaamuna, kertoo Benjamin. Sain lopettaa työpäivän katsomalla tv:tä ja lukemalla lehtiä. Aikaisen purun jälkeen matka jatkui kohti Helsingborgia. – Aika meni tiukalle – purkuaika oli kello 9.00 ja saavuin paikalle 8.55. Koronarajoituksista johtuen sain vain peruuttaa laituriin ja odottaa autossa, kun vastaanottaja purki lastin itse. Se on Ruotsissa aika tavallista nykyään, lisää hän. Seuraavassa paikassa Malmössa kello 10.30 oli myös sama menettely makeisia ja suklaata purettaessa. – Sen jälkeen soitin toimistolle Mustasaareen kuullakseni suunnitelmat paluukuormalle. Kuljetuspäällikkö Fredrik Lång järjesti asian ja sain lastata ja ajaa tuotteita, joiden kuljetus oli oikeastaan varattu seuraavalle päivälle, jatkaa Benjamin.
22
Seuraava purkupaikka, Kristianstadin ulkopuolella, sulki ovet 16.00 ja Benjamin saapui paikalle 15.58. – Kello oli jo paljon ja ketään ei ollut paikalla ottamassa vastaan tavaroita. Täytyi vain odottaa tehtaan parkkipaikalla seuraavaan aamuun saakka. Tiistaiaamuna, kun lähetys oli purettu kello seitsemän aikaan piti suunnistaa kohti Helsingborgia elintarviketerminaaliin lastausta varten. – Näyttämällä trukkikorttia, sain luvan lastata lähetyksen itse ja siten sijoittaa lavat juuri oikeaan järjestykseen kuormatilassa. Seuraava lastaus oli varattu iltapäivälle kello 14:00 Vaggerydassa, jossa kuormaan lastattiin jokunen lavametri uusia televisioita. – Ennen sitä oli matkan varrella aikaa syödä lämmintä lounasruokaa kaikessa rauhassa – niin ei ole ollenkaan aina ja usein napataan vain jotakin auton jääkaapista. Kun kaikki televisiot oli lastattu, hän totesi, että autossa oli vielä tilaa. Toimistolle soitettuaan sai Benjamin ajaa Anebyhyn vielä yhteen paikkaan lastaamaan ennen kello neljää, jolloin olikin taas aika ajaa kohti Tukholmaa. Matkalla hän ehti pysähtyä vielä kerran, Mjölbyssä Motel & Restaurang Eatissä, käydäkseen suihkussa. – Kuljettavat arvostavat näitä mahdollisuuksia, hymyilee Benjamin. Kun tavoitamme hänet keskiviikkoiltapäivänä, istuu hän Viking Gracessä matkalla Turkuun. – Eilisestä tuli täysi työpäivä – ajoaika saa olla maksimissaan kymmenen tuntia kahtena päivänä viikossa, muuten yhdeksän tuntia. Työpäivä saa olla maksimissaan 15 tuntia ja eilen tuli 14 tuntia, ajoajan ollessa joitakin minuutteja alle kymmenen tuntia. Perillä Turussa odottaa uudelleenlastaus Scandic Transin terminaalissa ja matka jatkuu Suomen puolella. – Tiedän, että tulen purkamaan Tampereella kello 12 torstaina ja jatkan sitten pohjoiseen Mänttään ja Vaajakoskelle. Viimeinen purkupaikka tulee olemaan suurella Metsä-Groupin tehtaalla Äänekoskella. Sen jälkeen pitäisi auton olla tyhjä ja loppuviikon ohjelma on vielä avoinna, sanoo Benjamin.
