Cockerspanieli 2/2022

Jäsenlehti 2

Cockerspanieli on Cockerspanielit ry:n neljästi vuodessa julkaisema jäsenlehti.

Aineistopäivät jA ilmestymis A ik AtA ulu Nro Aineisto Ilmestyy

1/2022 1.2. maaliskuussa 2/2022 1.5. kesäkuussa 3/2022 1.8. syyskuussa 4/2022 1.11. joulukuussa

Aineisto toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen: cockerspanielilehti@gmail.com Huom! Kun lähetät materiaalia sähköpostiin, otsikoi viesti selkeästi niin, että otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy.

AineistovAAtimukset Tekstit

• Mieluiten .doc tai .rtf -muodossa.

• Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutus tasi tietynnäköisen, laita mukaan taittomalli.

• Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi.

Kuvat

• Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisinä. Koko mie lellään vähintään 1 MB.

• Internetsivuilla tai Facebookissa olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen.

• Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan ni men.

• Nimeä kuvat tunnistettaviksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan). Huolehdithan siitä, että sinulla on käyttöoikeus lähettä määsi materiaaliin.

i lmoitushinn At 2022 koko: leveys x korkeus Jäsenhinnat

1/6 sivua (8 cm x 8 cm): 20 € (75 € / 4 lehteä)

1/4 sivua (8 cm x 12 cm): 25 € (90 € / 4 lehteä)

1/2 sivua (17 cm x 12 cm): 30 € (110 € / 4 lehteä)

1/1 sivu (17 cm x 24 cm): 45 € (150 € / 4 lehteä) Valionarvo- ja in memoriam -ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia.

Ei-jäsenet

1/2 sivua: 70 €

1/1 sivu: 110 €

Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41 käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitti tai maksupäivä ja arkis tointitunnus ilmoituksen mukaan.

l ehtitoimikuntA

Markku Korpi

vastaava toimittaja

Marianne Sundblad päätoimittaja

Susanna Sinisaari-Kaislo toimittaja

Erika Aaltonen / Derekaz Design

taittaja

Lehden 2/2022 teossa auttoivat

Vivi Aaltonen, Saara Junttila, Venla Korpela, Miika Kulmala, Åsa Liljeqvist, Maiju Ojamies, Anne Pinola, Ulla Ruistola, Noora Räsänen, Viola Strandberg ja Saara Varis

Lehden koko B5 Painopaikka Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

Toimitus pidättää oikeuden valita lehdessä julkais tavan aineiston sekä tarvittaessa muokata artikke leita ja oikolukea ne.

Julkaistujen kirjoitusten osittainenkin lainaaminen ilman toimituksen tai kirjoittajan lupaa on kiellet tyä.

kAnnessA

Rigreta’s Pretty Dark Design & Craig from Dusty’s Home Kuva Erika Aaltonen

Ansiomerkein

kokeisiin

Salmari: Valioksi kuudella

tunturissa talvella

korvaa määrän

cockerin kanssa

tehdä

Hausjärvellä elokuussa

- hauskaa harrastamista

“harrastaa”

Kognitiivinen profiili cockerille?

cockerin kanssa

Harrastuksena rally-toko

päivitettyyn

metsästystuomarit

koostettuna

Kasvattajahaastattelu: Anders Carlsson, kennel Vitahotellet, Ruotsi

haastattelu - Marika

Soma, sijoituskoira

koiraharrastus

T kän viileähkön kevään jälkeen T ulee kesä!

Alkuvuoden aikana yhdistyksen asioissa on tapahtunut paljon. jo viime vuoden syyskokouksessa esittelimme uudet rotujärjestömme säännöt, joita sitten PRH:n käsittelyn jälkeen vielä tämän vuoden kevätkokouksessa käsittelimme ja päätimme lopullisesti uusien sään töjen sisällöstä. Nyt säännöt on hyväksytty ja rekisteröity Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH).

Suurimpana muutoksena uusissa säännöissä sallitaan etäosallistuminen yhdistyksen varsi naisiin kokouksiin. Käytännössä tarvitsemme vain paikan, johon jäsenet voi tulla paikan pääl le ja samaan aikaan loput jäsenet voivat osallis tua etäyhteyksin kokoukseen ympäri Suomen. Tämä uudistus on iso edistys tulevaisuuden yhdistysvaikuttamisessa, ja toivonkin vilkasta osallistumista jatkossa päätöksentekoon.

Viime aikojen kärsimys Covid-19:n kanssa vaikutti myös paljon meidän toimintaam me. Vuonna 2020 vietimme yhdistyksen 40-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden kunniaksi päätimme myös juhlistaa ja palkita yhdistyk sen jäseniä ansiomerkein. Alun perin palkitseminen oli tarkoitus tehdä vuoden 2020 lopul la järjestettävässä juhlagaalassa. Eipä päästy juhlimaan. Seuraavaksi sitten olisi kevätko kous. No, kokous siirtyi ja järjestettiin lopuksi etänä. Ei hätää, kesällähän on erikoisnäyttely, siellä sitten. Ja sitten se peruttiin. Ja tätä rataa

mentiin kevääseen 2022. Lopuksi päätimme, että nyt huomionosoitukset toimitetaan ansiomerkkien saajille eli kun luet tätä olemme lopultakin toimittaneet ansiomerkit eteenpäin. Perinteisesti yhdistys on palkinnut jäseniään kultaisella tai hopeisella ansiomerkillä. Vuonna 2020 otimme uutena ansiomerkkinä mukaan erityisen kunniamerkin rodun piirissä vaikut taneille kasvattajille jaettavaksi. Kriteeristön täytti lopuksi 14 kasvattajaa, jotka näin ovat saaneet tunnustusta tekemälleen hienolle kas vatustyölle rotumme parissa. Vielä kerran ON NEA kaikille ansiomerkin saaneille henkilöille.

Nyt kun maailma on avautunut, tänä vuonna järjestetään erikoisnäyttely Espoon Nuuksios sa.

Oikein hyvää kesää ja nauttikaa ainakin läm möstä! Kesän aikana on hyvä harrastaa koirien kanssa vaikka mitä.

Markku

Ansiomerkein palkitut

nyt on aika onnitella!

40-vuotisjuhlamme johdosta pää timme jakaa ansiomerkkejä yh distyksemme jäsenille, mutta COVID-19:n vuoksi kaikki tapahtumat siirtyivät. Nyt on ansiomerkit toimitettu ansioituneille saajilleen, ja tässä vielä kootusti kaikki palkitut:

Kerhon Kultainen ansiomerkki 4 kpl Jan Egeland-Jensen Markku Korpi Kimmo Kääriäinen Pirjo Peltonen

Kerhon Hopeinen ansiomerkki 10 kpl Katri Alavalkama Anett Finnig Elena Floessel Casper Grönblom Anne Knuutinen Jukka Paroinen Sanna Santakangas Susanna Sinisaari-Kaislo Sini Tuominen Marika Virtanen

Kultaisen ja hopeisen ansiomer kin lisäksi yhdistyksen hallitus päätti palkita uudella, kasvattajille suunnatulla ansiomerkillä rotum me kokeneita kasvattajia. Tässä huomioitiin vähintään 25 vuoden kasvatustyö, joka edelleenkin jatkuu rodun parissa. Myöskin rodun eteen tehty työ muualla järjestö kentässä katsottiin edelleen jatkuvaksi rodun kehitystyöksi.

Tämän pohjalta voimme jakaa kasvattaja-ansiomerkin seuraaville kasvattajille:

Liisa Frantsi, Kennel Caperhill Marjut Kakko, Kennel Margate Nina Kauhanen, Kennel Northworth Mariann Korpi, Kennel Benchmark Arja Koskelo, Kennel Hooligan Jukka Kuusisto, Kennel Lecibsin Merja Kämäräinen, Kennel Merazure Pirjo Lehtonen, Kennel Breeze Taina Lehtonen, Kennel Coastline Nina Mahlanen, Kennel Frosty Morning’s Anne Mattila, Kennel Copycock’s Jaana Ranta, Kennel Shavian Paula Saarinen, Kennel Flyers Satu Utriainen, Kennel Allway’s

Vielä kerran onnea kaikille nyt palkituille tekemästänne työstä yhdistyksen eteen!

Cockerspanielit ry:n hallitus ja juhlatoimikunta

T oimi TT ajan pöydälT ä

Tämä lehden kakkosnumero on perinteisesti harrastusnumero. Parin koronavuoden aikana lehden toimitus on saanut todella käyttää kaiken vähäisen mielikuvituksensa juttujen kasaamiseen, kun kukaan ei juurikaan harrastanut mitään tai ainakaan kilpaillut koirien kanssa.

Nyt koronan – toivottavasti – hellitettyä, tämä näkyy myös ilahduttavasti lehden aineistossa. Olemme saaneet paljon kiinnostavia, moni puolisia ja inspiroivia harrastusjuttuja ja -kuvia jäseniltämme. Kiitos!

Jatkamme myös hieman kansainvälisellä linjal la. Tällä kertaa haastateltu ulkomainen kasvat taja tulee kuitenkin hieman lähempää kuin Kim Meyer eli Ruotsista. Päätimme nimittäin haastatella Anders Carlssonia, joka tulee lokakuus sa tuomariksi Saloon yhdistyksen järjestämään Open Show´hun.

Lehdessä on myös juttu trimmauksesta. Tämä on aihe, joka aina herättää keskustelupalstoilla suuria tunteita. Jokainen toki päättää itse, miten heidän cockerinsa turkkia hoidetaan ja trimmataan. Tärkeintä on, että sitä hoidetaan ja trimmataan! Edellä mainittu pitkän linjan kasvattaja Anders muuten toteaa haastatte lussaan, ettei itse halua koiria, joilla on liikaa turkkia, koska sen hoitaminen on aivan liian työlästä. Uskoisin, että suurin osa meistä on samaa mieltä.

Kaikista ihanista ja inspiroivista harrastusju tuista huolimatta päätoimittaja koirineen ei aio harrastaa yhtään mitään muuta kuin mökillä löhöämistä tänä kesänä. Edessä on pitkä laiska kesä, jonka aikana päätoimittaja aikoo maata kalliolla ja lukea lukemattomia kirjoja, ja koirat saavat sillä aikaa pulikoida meressä ja syödä mustikoita mökkipihasta. Me treenaamme jo eläkepäiviä varten!

Rentouttavaa kesää kaikille!

Marianne

To TT elevaisuuskokee T ja kokeisiin koulu TT aminen, osa

Toko-koiralta ei vaadita huippukuntoa, sillä kokeen luonne ei ole fyysisesti erityisen vaativa, mutta terveellä, hyväkuntoisella ja hy vällä koordinaatiokyvyllä varustetulla koiralla päästään parempaan lopputulokseen. Koira pystyy silloin suorittamaan liikkeet nopeam min, täsmällisemmin ja terävämmin, ja sitä tarvitaan tänä päivänä päästäkseen huippu tuloksiin. Tietyt ominaisuudet ovat hyviä toko-koirille kuten hyvä suhde ohjaajaan, hyvä keskittymiskyky ja helppo motivoitavuus. Koi ran tulee pitää palkkiosta sekä olla stressinsietokykyinen mutta ei liian viisas.

Liian viisaat koirat voi kyllä kouluttaa ja niiden kanssa voi myös kilpailla. Ei voi kuitenkaan kos kaan olla varma siitä, mitä ne milloinkin keksi vät. Oma koirani Teddy, joka kuului näihin liian viisaisiin, keksi kokeissa yhtä ja toista. Avoimen luokan merkin kierto ei ollut sille millään lailla mielekäs eikä fiksu liike. Kerran kokeessa aloitettiin merkin kierto perusasennosta niin kun kuulukin, ja annoin koiralleni käskyn kier rä. Teddy lähti puoleen väliin ja kääntyi kat somaan minua. Katsoimme toisiamme vähän aikaa silmiin, ja koira jatkoi matkaa merkille.

Se kääntyi ympäri, ei kiertänyt, ja katsoimme taas toisiamme silmiin. Sitten hän päätti men nä tuomarin viereen seisomaan. Katsoimme toisiamme taas silmiin kunnes Teddy ”ajatte li”, että mennään sitten sinun mieliksi ja kiersi merkin ja tuli viereeni istumaan tyytyväisenä. Tämä kaikki yhdellä käskyllä ja silmiin tuijottamisella eli koira tiesi alusta asti, mitä piti tehdä.

Teddystä ei koskaan tullut huippukoiraa mutta se ei tehnyt hänestä yhtään sen huonompaa. Kaikista koirista ei tule huippukoiria niin kuin kaikista urheilijoistakaan ei tule olympiavoit tajia. Liian viisaan koiran kanssa voi kuitenkin harrastaa tokoa ja käydä kilpailuissa. Koulutus on silloin haastavampaa mutta myös kiinnos tavampaa, ja kilpailukentillä koira muistetaan hauskoista tempuista.

Ennen kun voi ilmoittautua toko-kokeeseen täytyy hankkia koelisenssi Palveluskoiralii tolta. Toko-kokeet ovat nykyään Palveluskoi raliiton alaisia kokeita. Lisenssejä on kolme: vuosilisenssi, kertalisenssi ja perhelisenssi. Vuosilisenssi oikeuttaa kilpailemaan vuoden aikana niin monta kertaa kun haluaa. Kertali senssi oikeutta osallistumaan yhteen kokee seen (yksi ohjaaja ja yksi koira).

Kirjoittanut Åsa liljeqvist, artikkelisarja on alun perin ilmestynyt lurppa-lehdessä

Minna Halonen

Minna Halonen

Perhelisenssin voi hankkia perheenjäsenelle, mikäli jollain muulla perheenjäsenellä on jo lisenssi. Ilmoittautuminen kokeeseen tehdään Palveluskoiraliiton virkkunetpalvelussa. Anotut kokeet löytyvät myös Palveluskoiraliiton virkus ta. Ilmoittautumisen jälkeen kokeen järjestäjä lähettää koekutsun, josta käy ilmi aikataulu, paikka ym. Ellei koekutsussa toisin ole mainit tu, osallistujan on ilmoittauduttava koepaikalla viimeistään puoli tuntia ennen ilmoitettua koe luokan alkamista.

Muista mennä kokeisiin rennolla mielellä, sil lä koirasi lukee sinua kuin avointa kirjaa. Pieni jännitys on paikallaan, ja melkein kaikki jännit tävät vähän ennen suoritusta. Jokaisella koiral la pitää olla kilpailukirja. Niitä saa yleensä os taa koepaikalla. Kannattaa kuitenkin varmistaa koejärjestäjiltä, onko heillä kilpailukirjoja myy tävänä. Alokasluokassa ja avoimessa luokassa täytyy myös olla oma noutokapula.

Miten sitten kannattaa harjoitella juuri ennen koetta riippuu koirasta. Kannattaa miettiä har joitteleeko päivittäin, kokeileeko ainoastaan koiran epävarmat liikkeet tai vain jonkun liik keen osa-alueen. Jos koira ei kestä paljon tois toja, kannattaa harjoitella enemmän muutama viikko ennen koetta ja jättää harjoittelematta viimeisellä viikolla. Omien koirien kanssa olen jättänyt harjoittelematta juuri ennen koetta, koska ne eivät kestäneet toistoja ja silloin koe on mennyt paremmin.

Koepaikalle saapuessa kannattaa ensin ilmoit tautua järjestäjille ja sitten keskittyä koiraan ja tulevaan suoritukseen. Koira pitäisi saada sopi vaan vireystilaan koesuoritusta varten. Itse en juurikaan enää harjoittele koepaikalla vaan lei kin koirani kanssa. Mutta niin kun olen jo mo nesti todennut: nämä asiat ovat koirakohtaisia. Kannattaa myös huomioida koepäivän keli koi ran vireystilaan virittämisessä ja harjoittelussa. Samasta kaavasta ei ole syytä pitää kiinni, mi käli olosuhteet eivät ole optimaalisia. Esimerk kinä villakoirien mestaruuskisat jokunen vuosi sitten. Koepäivän aamu oli sateinen, ja kokeen alkaessa satoi jo kaatamalla. Koe jouduttiin jopa keskeyttämään kaatosateen vuoksi. Ko keeseen oli ilmoittautunut kahdeksan villakoi raa, mutta ainoastaan kaksi pääsi palkinnoille. Niitä koiria, joiden kanssa harjoiteltiin sateessa ennen omaa koesuoritusta ja jotka olivat näin ollen valmiiksi läpimärkiä, ei enää ”huvittanut” tehdä mitään. Palkinnoille päässeet koirat oli vat melkein kuivia, koska niiden kanssa ei har joiteltu ennen koesuoritusta.

Ulkopuolisen avun käyttäminen on kiellettyä koesuoritusten aikana samoin kuin makupalo jen, lelujen tms. käyttäminen. Siitä seuraa hyl käys, mikäli tuomari sen huomaa. Olen nähnyt kokeissa kun koiralle on laitettu ruokakuppi ke hän ulkopuolelle, eli on jätetty palkka odotta maan. Lopputulos on ollut se, että koira on karannut kehästä. Tämän takia kannattaa käyttää muutakin palkkaa kuin pelkkää makupalaa tai ruokaa. Suullinen kehuminen tai kevyt taput telu on kehässä sallittua. Koiraan koskeminen liikesuorituksen aikana on sen sijaan kiellettyä.

Säännöistä poimittua Koiralle voidaan määrätä koetauko, mikä tarkoittaa, ettei koira saa osallistua kokeeseen. Tästä käytetään nimitystä kilpailutauko.

Tuomari määrää kolmen kuukauden kilpailu tauon koiralle, joka on saanut hylätyn arvo sanan ryhmäliikkeessä siitä syystä, että se on poistunut paikaltaan häiritsemään muita pai kallaoloryhmän koiria. Koiran suoritus hylä-

Kimmo Kääriäinen

tään ja koira suljetaan kokeesta. Ryhmäliikkeen kohdalla häiritsemiseksi katsotaan myös muu kuin aggressiivinen käytös. Häiritsemistä ovat esimerkiksi toisen koiran luo meneminen leikkiinkutsu- tai astumistarkoituksessa.

Koiraan koskeminen tai sen motivoiminen liike suorituksen aikana johtaa kyseessä olevan liik keen hylkäämiseen. Liikesuoritusten jälkeen on hillitty kiittäminen (esim. lyhyt sanallinen kiitos tai muutama kevyt taputus) sallittu.

Koiralle annettavat käskyt ja kutsut ovat suul lisia. Joissakin liikkeissä käskyinä voi käyttää suullisen käskyn sijaan käsimerkkiä ja joissakin liikkeissä voi käyttää suullista käskyä ja käsi merkkiä yhtäaikaisesti. Poikkeavat menette lytavat on kirjattu kyseessä olevien liikkeiden ohjeistuksiin.

+KM tarkoittaa käsimerkin olevan sallittu sa manaikaisesti suullisen käskyn kanssa. /KM tarkoittaa käsimerkin olevan sallittu vaih toehtoisesti suullisen käskyn kanssa. AVO – 1 Paikalla istuminen 1 minuutti, ohjaajat näkyvissä Käskyt: istu – paikka Suoritusohje: Koirat tuodaan liikkeeseen kyt kettynä. Liike alkaa, kun kaikki ryhmän ohjaajat seisovat rivissä noin 3 metrin välein koirat pe rusasennossa ja liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa”. Liike loppuu, kun ohjaajat ovat pa lanneet koirien luo ja liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike päättyy”.

Ohjaajat siirtyvät luvan saatuaan noin 25 met rin päähän kehän laidalle ja kääntyvät koiriaan kohti. 1 minuutin jälkeen ohjaajille annetaan lupa palata koiriensa luo. Ohjaajat ohittavat koiransa noin 0,5 metrin etäisyydeltä koiran jäädessä ohjaajan vasemmalle puolelle ja aset tuvat seisomaan noin 3 metriä koiransa taakse rintamasuunta koiraa kohti.

Luvan saatuaan ohjaajat siirtyvät koiriensa vie reen. Ryhmässä tulee olla vähintään 3, mutta ei enempää kuin 6 koiraa.

AVO – 2 Seuraaminen

Käskyt: seuraa

Suoritusohje: Seuraamiskaavio sisältää käve lyosuudessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä ja pysähdyksiä. Seuraa miskaavio sisältää myös juoksuosuuden, jossa käännökset tehdään vain oikeaan. Kaavioon kuuluu myös 2–3 askelta eteen- ja taaksepäin. Kaikkien luokkaan osallistuvien koirien tulee tehdä sama seuraamiskaavio.

AVO – 3 Seisominen seuraamisen yhteydessä Käskyt: seuraa – seiso – istu Suoritusohje: Ohjaaja ja koira etenevät nor maalivauhtia suoraa linjaa aloituspaikalta. Noin 10 metrin jälkeen ohjaaja käskee, itse py sähtymättä, koiran seisomaan.

Ohjaaja jatkaa kulkuaan noin 10 metriä (paikka merkitään esim. kartiolla tai merkillä). Ohjaaja kääntyy (itsenäisesti) koiraa kohti ja pysähtyy.

Noin kolmen sekunnin kuluttua ohjaaja siirtyy noin 1–2 metriä koiran taakse ohittaen koiran noin 0,5 metrin etäisyydeltä siten, että koira jää ohjaajan vasemmalle puolelle, kääntyy ym päri ja palaa koiran viereen sekä käskee koiran perusasentoon.

AVO – 4 Luoksetulo

Käskyt: maahan – (paikka) – tänne – (sivulle) Suoritusohje: Ohjaaja käskee koiran maahan. Ohjaaja jättää koiran ja kävelee 20–25 met riä osoitettuun paikkaan, kääntyy koiraa koh ti ja kutsuu koiran luokseen perusasentoon. Ohjaaja voi liittää luoksetulokutsuun myös

Minna Halonen

koiran nimen, mutta nimi ja käsky on annettava nopeasti peräkkäin niin, ettei niistä muodostu kahta erillistä käskyä.

AVO – 5 Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä Käskyt: seuraa – istu/maahan – (istu) Suoritusohje: Tuomari päättää suoritettavan asennon (istuminen/maahanmeno) ennen luokan alkua. Kaikki kokeen koirakot suoritta vat saman asennon.

Ohjaaja ja koira etenevät normaalivauhtia suo raa linjaa aloituspaikalta. Noin 10 metrin jäl keen ohjaaja käskee itse pysähtymättä koiran istumaan/maahan. Ohjaaja jatkaa kulkuaan noin 10 metriä (paikka merkitään esim. kartiol la tai merkillä). Ohjaaja kääntyy (itsenäisesti) koiraa kohti ja pysähtyy. Noin kolmen sekunnin kuluttua ohjaaja siirtyy noin 1–2 metriä koiran taakse ohittaen koiran noin 0,5 metrin etäisyy deltä siten, että koira jää ohjaajan vasemmalle puolelle, kääntyy ympäri ja palaa koiran vierel le sekä käskee koiran perusasentoon

AVO – 6 Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno

Käskyt: eteen – [oikea/vasen+KM] – (seiso) –maahan – istu Suoritusohje: Ennen liikkeen aloittamista oh jaajan tulee ilmoittaa tuomarille, aikooko hän käskeä koiran ruudussa ensin seisomaan ja sit ten maahan vai suoraan maahan.

Ohjaaja lähettää koiran 3 m x 3 m kokoiseen ruutuun, joka sijaitsee noin 15 metrin päässä liikkeen aloituspaikasta. Kun koira on ruudussa, ohjaaja käskee koiran joko seisomaan ja sitten maahan tai suoraan maahan.

Jos koira käsketään seisomaan, seisomisa sennon tulee olla selkeä ja vakaa, ennen kuin ”maahan”- käsky annetaan. Luvan saatuaan ohjaaja kävelee koiran viereen ja käskee (liik keenohjaajalta luvan saatuaan) koiran perus asentoon. Koiran tulee liikkua ruutua kohti suoraviivaisesti ja mennä ruutuun sen etureu nasta.

Ohjaaja saa käyttää liikkeen aikana korkeintaan neljä käskyä, jolloin yksi neljästä käskystä on seisomiskäsky koiran ollessa ruudussa. Vaih toehtoisesti ohjaaja voi käskeä koiran suoraan maahan koiran ollessa ruudussa ja käyttää näin siis yhteensä vain kolme käskyä. Jos koira tar vitsee lisäohjauskäskyjä, voi niihin liittää käsi merkin. Ruudun koko on 3 metriä x 3 metriä. Ruudun keskikohdan ja aloituspaikan välinen etäisyys on noin 15 metriä. Ruutu merkitään kulmiin sijoitettavilla kartioilla (korkeus noin 10–15 cm). Näkyvästi merkityt (esim. nauha, kalkkiviiva, teippi) ruudun sivut yhdistävät kar tiot niiden ulkopuolelta. Ruudun sivujen etäi syyden kehän reunasta tulee olla vähintään noin 3 metriä

AVO – 7 Noutaminen Käskyt: nouda – irti (– sivulle) Suoritusohje: Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa” ja ojentaa ohjaajalle puisen noutoesi neen.

Ohjaaja heittää noutoesineen noin 10 metrin päähän. Käskyn saatuaan koira noutaa esineen ja luovuttaa sen ohjaajalle perusasennossa tai ohjaajan edessä.

Mikäli koira luovuttaa esineen ohjaajan edessä, sen on siirryttävä käskystä ohjaajan viereen pe rusasentoon. Noutoesine voi olla ohjaajan tai järjestäjän, kunhan se on tuomarin hyväksymä.

Minna Halonen

Arvosteluohje: Arvostelussa painotetaan koi ran halukkuutta noudattaa käskyjä, koiran tempoa sekä menoa noutoesineelle ja takaisin lyhintä mahdollista reittiä.

AVO – 8 Kauko-ohjaus

Käskyt: maahan (– paikka) – istu+KM – maa han+KM – istu+KM – maahan+KM – istu Suoritusohje: Koiran tulee vaihtaa asentoa neljä kertaa (istu/maahan) ohjaajan käskyjen mukaisesti ja sen tulee pysyä alkuperäisellä paikallaan. Asennonvaihtojen järjestys on istu-maahan-istu-maahan. Viimeinen asennon vaihtokäsky on ”maahan”. Aloituspaikan raja linja on kahden merkin välinen kuvitteellinen jana.

Aloituspaikka on tämän rajalinjan edessä, ja ohjaaja käskee koiransa maahan siten, että ra jalinja on koiran takana. Ohjaaja jättää koiran paikalleen ja siirtyy osoitettuun paikkaan noin 5 metrin etäisyydelle koirasta ja kääntyy koi raan päin. Liikkeenohjaaja osoittaa ohjaajalle asennonvaihdot kirjallisten tai kuvallisten näyt tötaulujen avulla tai elektronisen näyttötaulun avulla.

Liikkeenohjaajan tulee seistä noin 3–5 metriä koirasta ja siten, että hän ei näe koiraa asen nonvaihtokehotuksia näyttäessään. Liikkeen ohjaajan tulee antaa uusi asennonvaihtokehotus noin 3 sekunnin välein. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä, mutta käskyjen on oltava lyhyitä ja ne on annettava samanaikaisesti. Viimeisen ”maahan”-käskyn jälkeen ohjaaja palaa koiransa viereen ja käs kee sen perusasentoon.

AVO – 9 Estehyppy

Käskyt: Paikka – hyppy (– sivulle)

Suoritusohje: Ohjaaja jättää koiran istumaan noin 2–4 metrin päähän esteestä, kävelee es teen toiselle puolelle, noin 2–4 metrin päähän esteestä, kääntyy koiraa kohti ja kutsuu koiran hyppäämään esteen yli. Ohjaaja saa valita etäi syyden esteestä väliltä 2–4 metriä. Koiran tulee hypätä ja tulla perusasentoon (suoraan sivulle

tai ensin eteen). Esteen korkeuden tulee olla noin koiran säkäkorkeus. Maksimikorkeus on kuitenkin 50 cm. Esteen tulee olla 1 metri leveä ja esteen sivutolppien tulee olla noin 1 metri korkeita.

AVO – 10 Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon

Käskyt: kierrä – [oikea/vasen + KM] – [tänne] (– sivulle)

Suoritusohje: Ohjaaja seisoo koira perusasen nossa rintamasuunta kohti noin 10 metrin päässä sijaitsevaa merkkiä. Ohjaaja lähettää koiran kohti kartiota (tai vastaavaa), jonka kor keus on noin 15–40 cm. Koiran tulee kiertää merkki ja palata ohjaajan luo perusasentoon. Koira saa luoksetulossa tulla joko suoraan pe rusasentoon tai ensin eteen istumaan ja sitten käskystä perusasentoon. Kierrä-käsky (ja mah dollinen sivulle-käsky) annetaan liikkeenohjaa jan luvalla. Ohjaaja päättää mahdollisten oh jauskäskyjen (lisäkäskyjen) antamisesta.

Arvosteluohje: Arvostelussa painotetaan koi ran halukkuutta noudattaa käskyjä, koiran tem poa ja suoraviivaista liikkumista.

Rohkeasti kokeeseen!

Kimmo Kääriäinen

Tokorintamalta kantautui loppuvuodesta hienoja ja harvinaisia valiouutisia, kun vain hieman yli kaksivuotias cockerspanielinarttu Speck Line Äärilahjakas saavutti joulukuun alussa Suomen tottelevaisuusvalion arvon suoralla kuuden kokeen ykkösputkella. Suoritus olisi upea minkä tahansa rotuiselle koiralle, koska se tarkoittaa sitä, että jokainen koe on onnistunut vähintään 80-prosenttisesti eli oikeuttanut ykköstulokseen.

Speck Line Äärilahjakas eli tuttavallisemmin Salmari on kaksivuotias sekalinjainen cockers panieli, jonka emä on näyttely- ja isä käyttölin jainen. Tokon lisäksi Salmari on ehtinyt harras taa agilityä ja tutustua hieman metsästykseen.

Salmarin ohjaaja ja omistaja Katja Virtanen asuu miehensä ja kolmen koiransa kanssa Loh jalla. Salmarin lisäksi talouteen kuuluu kaksi lapinporokoiranarttua: 10-vuotias Ruska ja 6-vuotias Tiiva. Katja myös kasvattaa lapinpo rokoiria pienimuotoisesti kennelnimellä Ter vaskipinän.

Salmarin nimi on peräisin siitä, että sitä sa nottiin pikkupentuna Salmiakiksi, koska sillä oli rinnassa valkoinen salmiakkikuvio. Speck Line -kennelin pentueesta oli tulossa Ä-pentue ja kasvattaja Maarit Mäki oli ajatellut koiran nimeksi Ässämix, mutta koska se on Lahja kas-kennelin sijoituskoira, Äärilahjakas oli aika osuva, muistelee Katja Salmarin pentuaikoja ja hauskan nimen taustaa.

Salmari tuli Katjan perheeseen lopulta aika yl lättäen. Hän oli jo pidempään miettinyt, että haluaisi jonkin toisen rotuisen koiran lapinpo rokoirien lisäksi.

- Ystäväni kasvattaa cockereita, ja tuli puheeksi, että hän etsi jo syntyneelle narttupennulle sijoituskotia. En ollut ajatellut hankkia mitään

koiraa juuri silloin, mutta muutaman viikon ku luttua soitin Terhille ja sanoin, että kyllä meil le yksi cockeri mahtuisi. Ja niin Salmari sitten muutti meille. Mitään suurempia suunnitelmia ei siis ollut, agilitya ajattelin aloittaa kuten muidenkin kanssa. En tiedä olisiko Salmarista kos kaan tullut tokokoiraa, jos en olisi Tiivan kanssa treenannut ja kisannut tokoa.

Katja on harrastanut agilitya niin kauan kuin hänellä on ollut koiria. Agilityn lisäksi on tullut harrastettua uusia lajeja rohkeasti kokeillen. – Pientä mielenkiintoa tokoa kohtaan on ollut jo pidempään, mutta olin pitänyt tokoharrasta jia vähän takakireinä pilkunviilaajina. Olen jou tunut muuttamaan käsitystäni asian suhteen, Katja Virtanen kertoo.

toko mukaan kuvioihin Tokoon Katja tutustui vasta nelisen vuotta sit ten hakeuduttuaan Tiivan kanssa tokokurssille, kun omassa yhdistyksessä tarjoutui siihen tilaisuus. Kurssin alkaessa Tiiva osasi tulla

Tokocockeri s almari: v alioksi kuudella kokeella teksti Maiju ojamies, artikkeli on alun perin julkaistu palveluskoirat-lehdessä

Katja Virtanen

perusasentoon ja oli muutenkin perustotte levainen. Katjan ajatuksena oli vain puuhailla jotain koiran kanssa, koska agility ei silloin tun tunut Tiivan kanssa niin mielekkäältä.

- Toko oli aluksi enemmän sellaista kerran vii kossa treenailua. Muistan, kuinka puoli vuot ta tokon aloittamisen jälkeen varovasti kysyin kouluttajalta, että kehtaisinkohan osallistua alokasluokkaan.

Katja Virtanen kertoo, että kokeissa käyminen on hänelle luonteva jatko treenaamiselle. En simmäisestä kokeesta alkoi vähän suunnitel mallisempi treenaaminen, kun tavoite oli selkeämpi.

- Vuoden päästä ensimmäisestä kokeesta start tasimme ensimmäisestä kertaa EVL:ssa tavoit teena valioituminen. Tiiva valioituikin elokuus sa 2021.

Salmarin pentukoulu Salmari tuli Katjalle 9-viikkoisena, ja perusjuttujen treenaaminen alkoi heti pennun kotiu duttua. Näihin treeneihin sisältyi luoksetuloa, yhteistyötä, luopumista, rauhoittumista, odot tamista, paikallaoloa, kontaktia, palkkautumis ta, ovista kulkemista, targettia jne.

- Varsinaiset tokon lajitreenit aloitettiin vasta lähempänä vuoden ikää ja silloinkin aika har vakseltaan, mutta osasihan Salmari jo silloin

paljon tokossakin tarvittavia juttuja, Katja to teaa.

-

Pennun kanssa treenaan yleensä paljon ko tona, ja ruoka tuleekin annettua melkein arkitreenaamisen ohessa. Salmari on kuitenkin kulkenut heti pienestä asti mukana halleilla, kisoissa, treeneissä ja muissa mahdollisissa ta pahtumissa, joten se on joutunut paljon har joittelemaan sitä tylsempää puolta eli ei-min kään tekemistä ja rauhoittumista. Samaan tapaan olemme aloittaneet agilitynkin. Joskus se saattoi saada muutaman minuutin toisen koiran treenivuorosta. Tavallaan siis treena taan lähes joka päivä jotakin, mutta enimmäk seen se on ollut sellaista omatoimitreenaamis ta, Katja kertoo.

- Koko tämä koronahärdellikin alkoi Salmarin ollessa noin puolen vuoden ikäinen, joten se kin omalta osaltaan rajoitti kaikkea. Rajoituk sista huolimatta pystyi kuitenkin aika hyvin tutustuttamaan nuoren koiran paikkoihin, kun vähän käytti mielikuvitusta.

Katja Virtanen kuvailee Salmaria luonteeltaan iloiseksi häseltäjäksi, joka on omasta mieles tään aina valmis hommiin. Salmarin kanssa on tosi kiva harrastaa, ja siitä huomaa kyllä hel posti, jos tulee liikaa treeniä kerralla. Se on tosi ahne ja palkkautuu myös leikillä.

- Sosiaalista palkkaa olemme harjoitelleet myös eri tavalla kuin edellisten koirieni kans sa, ja se on ollut kannattavaa. Salmari on aika röyhkeä, ja se osaa olla myös itsepäinen, mutta samalla aika herkkis. Kotona sen lempipuuhaa on kuljetella kenkiä tai villasukkia ympäriinsä, Katja kertoo.

Salmarin haasteet Katjan mukaan haasteena Salmarin kanssa on ehkä ollut keskittyminen. Salmari alkaa tosi helposti sähläämään ja saattaa reagoida no peasti jo ennen kuin on oikeasti ehtinyt kuun telemaan, mitä pitikään tehdä: - Toisaalta, kun olemme opetelleet ja neuvo telleet, että näin nämä liikkeet kuuluu tehdä, se tekee oppimansa asiat aika luotettavasti. Se

Minna Forsell

myös erottelee liikkeet aika hyvin. Olen käyttä nyt vihjesanoja, joilla kerron sille, mitä liikettä ollaan tekemässä, eikä sillä mene kovin helpos ti sekaisin eri tehtävät.

Liikkeissä ilmenneistä haasteista kysyttäessä Virtanen kertoo, että kapulan nostaminen nä tisti vauhdista on Salmarille edelleen ylivoimai nen tehtävä. Sen mielestä on vitsikästä ensin törmätä kapulaan ja sitten saalistaa se. Tähän Katja ei omien sanojensa mukaan tajunnut kiinnittää aluksi huomiota, kun ongelmaa ei ollut ilman vauhtia, ja hän pohtii, että olisi var maan vaikea saada koira suhtautumaan tehtä vään eri tavalla.

- Myös peruuttaminen meinasi koitua ylivoi maiseksi tehtäväksi, mutta niin vain työstettiin asia ja Salmari oppi kuin oppikin peruutta maan. Oli se kovan työn takana, mutta oli niin siistiä saada niitä ensimmäisiä suoria askeleita!

- Olen aika pedantti treenaaja ja yritän pitää kriteereistä kiinni. Kun saan jonkin idean, mie tin miten sitä kannattaa työstää ja alan kou luttaa koiralle pieniä osia pienissä erissä, Katja kertoo.

- Koiran kouluttaminen on hauskaa. Tuntuu mahtavalta, kun koira oivaltaa asioita ja voin yhdistellä pienistä palasista isompia kokonai suuksia. Olen myös aika kärsivällinen, mikä voi olla aika hyvä ominaisuus säheltävän spanielin kanssa.

Salmarin vahvuus

Salmarin vahvuuksista kysyttäessä Katja Virta nen mainitsee kaukokäskyt, joiden kanssa on tehty paljon töitä: - Meillä on ollut tapana ottaa aamuisin muutaman minuutin treenit ennen kuin lähden töi hin. Treenisessio on helppo pitää lyhyenä, kos ka minulla meinaa aina olla kiire töihin lähdön kanssa. Kaukoja harjoiteltiin tosi paljon juuri näin; tai lähinnä harjoiteltiin pitämään etuja lat paikoillaan. Kun Salmari oppi pitämään tas sut paikoillaan ja tekemään lyhyeltä matkalta asennonvaihdot, etäisyyttä oli helppo kasvat taa. Myös ruudusta on tullut Salmarille tosi kiva ja selkeä tehtävä, ja se tykkää juosta sinne täysiä! Noutaminen on sille mieluista, vaikka suoritustapa ei aina olekaan kaikkein ihanteel lisin.

- Seuraaminen ei kuulu omiin lemppareihini. Tavallaan sitä olisi kiva näpertää tarkemmaksi ja paremmaksi, mutta itseäni vähän ahdistaa koiran asento. Salmarille olen opettanut seuraamista molemmilla puolilla, jotta koira ei vinoutuisi niin pahasti. Silti seuraaminen jää minulla turhan vähälle huomiolle.

Tie tottelevaisuusvalioksi

Salmari on käynyt kuusi tokokoettaan kahden eri syksyn aikana: alokasluokan kokeen marras kuussa 2020, avoimen luokan kokeen elokuussa 2021 ja voittajaluokan kokeen muutamaa viikkoa myöhemmin syyskuussa. EVL-ykkösistä kaksi ensimmäistä tuli samana viikonloppuna viime lokakuun lopussa ja viimeinen joulukuun alussa. Katja kertoo, että varsinaisia tokotree nejä Salmarin kanssa oli tehty vielä kesään 2021 mennessä melko vähän.

- Treenasin toisen koirani kanssa, ja Salmari teki siinä samalla joskus jotakin. Viime kesä nä ilmoitin sen avoimeen luokkaan, ja mikäs sen parempi motivaattori aloittaa treenaa minen. Meillä on Lohjan Kirsuissa kivasti to kon ja rally-tokon harrastajia, ja huutelemme

toisistamme treeniseuraa häiriöksi. Monella muullakin taisi olla sama motivaattori, ja tree nasimme ahkerasti elokuun kokeeseen.

- Elokuun kokeessa Tiiva valioitui ja Salmarin kanssa tehtiin ihan nappisuoritus. Tavoittee nani oli saada Tiivalle jostakin syksyn kokeesta viimeinen ykköstulos eikä Salmarin kanssa vie lä ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa eikä tavoitetta, eikä sen kanssa ollut edes tarkoitus korkata voittajaluokkaa vanhoilla säännöillä. Kokeitakin järjestettiin koronan takia niin epäsäännöllisesti, etten ollut miettinyt Salmarin tokouraa yhtään sen pidemmälle, Katja muis telee.

Elokuun lopussa Katja päätti testata, mitä Sal mari tuumii metallikapulasta. Hän oli joskus tehnyt pitoharjoituksia lusikalla, eikä metalli kapula ollutkaan Salmarille mikään ongelma. Niinpä Katja päätti ilmoittautua syyskuun ko keeseen voittajaluokkaan. Kun sieltäkin saa tiin ykköstulos, ensimmäinen suunnitelma oli jatkaa vuoden 2022 puolella uusilla säännöillä. Katjan ystävä kuitenkin kysyi, että ”kai sä nyt kokeilet, kun tässä olisi yhdistyksellä juuri kol me koetta ennen vuoden vaihtumista”.

- Yön yli mietittyäni päätin kokeilla, koska eihän meillä ollut mitään menetettävää. Tein suunni telman. Kirjoitin liikkeet ylös ja viereen listasin, mitä liikkeiden osia Salmari jo osaa ja mitkä vaatisivat enemmän treeniä. Sitten jaoin jokai selle kuudelle viikolle harjoiteltavat asiat, Katja kertoo suunnitelmastaan, ja lisää, ettei koiran kanssa treenaaminen tuntunut kovin työläältä sen jälkeen, kun selkeä suunnitelma oli tehty nä:

- Joskus olisi kuitenkin tehnyt mieli jäädä kotiin ennemmin kuin lähteä myöhään illalla hallille raahaamaan väliaitoja pois tieltä saadakseen tilaa juoksuttaa koira pitkältä matkalta ruu tuun.

Salmarin EVL-kokeista kaksi ensimmäistä oli lokakuun lopussa peräkkäisinä päivinä. Katja Virtanen kertoo, että kokeet pyörivät kyllä pal-

jon mielessä, mutta edellisenä iltana hän päät ti, että nyt riittää asian vatvominen, mitään ei enää ole tehtävissä.

- Yleisestikään en ole kova jännittäjä, vaan yri tän suhtautua kokeisiin kuten treeneihin. Aa mulla menimme kokeeseen rennoin mielin ja hyvällä asenteella ilman mitään paineita, tuli mitä tuli. Suoritus onnistui ensimmäisessä ko keessa ihan tosi hyvin, saatiin toivottu ykköstu los ja luokkavoitto! Seuraavana päivänä, ennen omaa vuoroamme, sorruin jäävien treenaamiseen. Ja niin sitten kokeessa nollattiin jäävät. Tulos riitti kuitenkin ykköstulokseen, vaikka sä tinkin itseäni jo kokeen aikana, että osasinpas olla typerä, ei viime hetken treenaamisesta ole yleensä mitään hyötyä, Katja sanoo.

Marraskuun alussa koirakko piti tokosta vä hän lomaa ja liikkeiden kertaamista jatkettiin lähempänä itsenäisyyspäivän aaton kolmatta EVL-koetta. Valmistautuminen kolmanteen kokeeseen jäi hieman huonoksi, kun oli paljon kaikkea muutakin ja vuorokaudesta tuntuivat loppuvan tunnit kesken.

- Tuntui jotenkin ärsyttävältä mennä kokeeseen vähän soitellen sotaan, mutta päätin vain luot taa koiraan. Rento tekeminen kannatti, saatiin kuin saatiinkin kolmas ykköstulos ja Salmari valioitui! En olisi uskonut, että olisimme pystyneet tähän suoritukseen, mutta onneksi moni muu uskoi ja jaksoi tsempata minua, kiittelee Katja.

Tulevaisuus, toko ja muut lajit? Katja Virtanen kertoo, että nyt Salmari jatkaa hetken aikaa agilityn parissa. Se tuntuu täl lä hetkellä mielekkäimmältä yhteiseltä harrastukselta. Koiratanssia kohtaan olisi pientä mielenkiintoa, ja rally-tokon kokeileminenkin on suunnitelmissa. Myös metsästyskokeeseen olisi tarkoitus päästä, koska viime syksynä lin tuinfluenssa siirsi metsästykseen liittyviä suun nitelmia.

Tokon suhteen kaikki on avoinna. Koirakon tar-

koituksena on harjoitella uusia muuttuneita liikkeitä jossakin vaiheessa, mutta mitään suu rempia tavoitteita tokossa ei ole. Uudet suori tus- ja arvosteluohjeet on kyllä luettu, mutta treenien aloittaminen on vasta suunnitteluas teella.

Cockeri tokokoirana

Cockerspanieli ei varsinaisesti ole mikään to kon valtarotu. KoiraNetin mukaan Salmari on kymmenes Suomen tottelevaisuusvalio rodus saan. Kuinka cockerin kanssa tokoilevaan on suhtauduttu treeniporukoissa ja koepaikoilla?

- Salmarin kanssa olemme käyneet tosi vähän koulutuksissa, mutta niissä vähissä meihin on suhtauduttu positiivisesti, Katja kertoo.

- Myöskään koepaikoilla en ole huomannut mitään roturasismia, toki kisakokemukseni on melko vähäistä. Pysyttelen yleensä kisois sa omissa oloissani ja keskityn omaan suori tukseeni. Tokoilijat ovat mielestäni olleet tosi kannustavia, ja kokeen jälkeen usein jutellaan muiden kisaajien kanssa fiiliksistä. Olemme saaneet hurjasti onnitteluja ja tsemppejä muil ta kisaajilta.

Tokon rotukirjosta ja lajin tulevaisuudesta pu huttaessa Katja Virtanen arvelee, että tavoit teellisesti harrastavien joukossa rotuvalikoima kapenee lajissa kuin lajissa:

- Onhan toisia koiria helpompi kouluttaa kuin toisia. Eli ymmärrän hyvin, miksi rotuvalikoima kapenee, mutta samalla tuntuu vähän surulli selta, jos kisoissa olisi ainoastaan tietyn rotui sia koiria. Arvostan niitä, jotka kisaavat vähän epätyypillisemmän tokorodun kanssa! Mielee ni on esimerkiksi painunut kokeessa ollut bernhardinkoira.

- Haluan rohkaista uusia harrastajia osallistu maan reippaasti kokeisin! Toki perushallinnan pitää olla kunnossa ja paikallaolon ehdottoman varma. Kun ensimmäinen koe on selätetty, voi huomata, ettei toko välttämättä olekaan niin tiukkapipoista, vaan oikeastaan ihan hauskaa!

tokoon

Tokon uudistuksia Katja Virtanen pitää positiivisi na: - Mielestäni uudistukset ovat tosi kivoja! On tär keää, että meillä on alokasluokka, joka toimii matalan kynnyksen luokkana. Avoin luokka oli vanhoilla säännöillä tosi pitkä, joten hyvä, että liikkeitä on vähän yhdistelty. Ylemmissä luokissa voittajassa metallinouto oli vähän hölmö liike, joka saattoi joillekin olla syy olla kisaamatta voit tajassa. Enkä ymmärrä miksi koiran pitäisi pitää suussa metallikapulaa, joten hyvä, että metalli nouto poistuu.

Voittajaluokan kierto-hyppy-liikkeen Katja kiitte lee olevan hyvä uudistus, joka valmistelee kivasti koiraa erikoisvoittajaluokan ”kiertonoutohässäk kään”. Erikoisvoittajaluokan seuraamiseen, jääviin liikkeisiin ja luoksetuloon liittyvät muutokset hän toivottaa myös tervetulleiksi, koska on kiva, kun liikkeisiin tulee vähän erilaisia juttuja eikä kaikki aina mene niin kaavamaisesti, Katja sanoo, vaikka toteaakin uudistusten tuovan vähän haastettakin.

- Helpotuksena koen mahdollisuuden käyttää luoksetulossa sekä suullisia käskyjä että käsimerk kejä. Ruudussa on myös kiva, ettei liikettä hylätä, jos koira ei ole kokonaan ympyrän sisällä. Mieles täni on tosi tärkeää, että myös koirien turvallisuu teen kiinnitetään huomiota. En keksi moitittavaa uusissa säännöissä!

Uusia tokosääntöjä koskevasta keskustelusta Kat ja Virtanen toteaa, että muutosvastarintaahan on aina, oli asia mikä hyvänsä.

- Ylemmissä luokissa koiran pitää ehkä vielä pa remmin kuunnella ohjeita kuin ennen. Varmasti on vaikeampaa lapinporokoiran kanssa, jos se sattuu olemaan koira, joka haluaa aina soveltaa ja tehdä miten itse olettaa mitäkin tapahtuvan. Itsekin mietin, että en ehkä olisi jatkanut Tiivan kanssa tokoa uusilla säännöillä. Voi tosin olla, että olen kehittynyt koirankouluttajana, mutta toisaal ta Salmari pystyy erottelemaan asiat paremmin.Katja Virtanen

ja kuvat Vivi aaltonen

Ensimmäistä kertaa koskaan Lappiin talvella? Kuulosti huikean hienolta, ja vuodenvaihteen jälkeen aloitettiin toteutus kaikkine varauk sineen, ja sitten vaan odottelua. Mainittakoon tässä kohtaa, että meistä kumpikaan ei ole hiihtänyt keskimäärin 30 vuoteen…

Ihan omaa mukavuutta ajatellen, ja vähän lais kuuttakin, varasin auto-junapaikan. Talvella 14 tunnin ajo ei houkutellut määräänsä enempää, ja mahdollinen pysähdys puolimatkassa ho telliyön kanssa oli hintatasoltaan jotakuinkin sama. Ekologisuus edellä siis. Turussa auton lastaus junaan, sitten pari tympeää tuntia tyl sää odottelua, ja puksuttelemaan. Lemmikki hytin lattian koko oli suunnilleen 80x200 cm, ja kerrossängyt päälle. Onneksi noutajanpentu mahtui, ja meni mielellään, sänkyjen alle. Spa nielit sen sijaan ovat sikäli prinsessalinjaisia, että nukkuvat sängyssä, aivan sama mahtuuko ihminen siihen 70 cm leveään punkkaan sitten.

Yllättävän rauhallisesti nukkuivat puksuttelevan yön läpi. Tampereella puolenyön jälkeen pidem pi tauko, jolloin pissakeikka, ja Oulussa sitten kunnon puolen tunnin ”lenkki” pitkin laituria aa mupalan jälkeen. Se kuuluisa kylmä aamupala!

Rovaniemellä noukimme kyytiin ensin ison kasan koiranruokapakasteita ja sit ten matkan varrelta nuorison lentoken tältä. Parin tunnin ajo, ja oltiin Sallatuntu rissa. Kahvin jälkeen koirat ensin kunnon lenkille, nuoriso jäi hankkimaan vuokravermei

tä ja hissilippuja, ja lenkin jälkeen ruokakaup pareissu. Uni maistui hyvin päivän päätteeksi.

Viikko meni patikoidessa. Kiittelimme jälleen mielettömän hienosti ylläpidettyjä reittejä. Koska talvi-läskipyöräily on ottanut runsaas ti tulta alleen, reittejä oli valmisteltu todella paljon ja niistä sai äärettömän kivoja ympyrä lenkkejä. Monet lenkit kulkivat hiihtoreittien varrella, ja oli hauskaa huomata, miten vähän koirat reagoivat hiihtäjiin tai muihin kanssakul kijoihin. Lisäksi pohjoisen latuetiketti oli omaa luokkaansa: täysin tuntemattomat huutelivat iloisia huomenia ja heippoja aina ohi men nessään. Saivatpa koirat rapsutuksiakin, kun satunnainen hiihtäjä pysähtyi varta vasten. Alun perin tarkoitus oli vuokrata murtsik kasukset ja kokeilla koiralatua, mutta jo tenkin aika hupeni kaikkien kivojen reittien kanssa eikä ikään kuin ehditty. Ehkä ensi kerralla. Niin, koiralatujakin oli kilometreittäin.

Teimme jälleen tuttavuutta useiden muiden koi rien kanssa lenkkien varsilla. Ainoat, joita mei dän koirat vähän vierastivat, olivat vetohuskyt, joiden volina oli erikoista kuunneltavaa ohi kul kiessa. Ne olivat niin into piukassa odottamas sa kytkemistä pulkan eteen, etteivät pystyneet ymmärtämään etelän rauhallisia hienohelmoja.

Laavuilla pyrittiin vähän pitämään etäisyyttä muihin, koska ahneitakin ahneemmat olisi vat takuulla vieneet makkarat lapsilta suus ta…. Ja Merlin sai luonnollisesti joka laavulla

naamansa jostain kohtaa nokiseksi nuuskies saan aina jokaisen grillipaikan huolella. Muuten mainittakoon, että ruuan annoskokoja kasvatettiin taas, lisänä oli myös öljylisä ja kaikenlaisia välipaloja, ja molemmat po jat pääsivät silti hoikistumaan viikon aikana.

Sallassa sattui olemaan hyvin lämmin viikko, asteet olivat muutaman ensimmäisen päivän pelkästään plussalla myös yöllä, ja siitä johtuen hangista tuli melko huonosti kantavia. Pari reippaampaa savottaa tuli tehtyä, kun aamulla hyvin kuljettava reitti oli tauon jälkeen pala tessa yhtä sohjoa ja lähinnä sellaista, että se ei välttämättä kantanut edes 16,5 kiloa cockers panielia upottamatta, vähän painavammasta ihmisestä puhumattakaan. Koirista oli hilpeää havaita Mamma konttaamassa eteenpäin, pääsi edes vähän helpommin kuin uppoamal la joka toisella tai kolmannella askeleella reit tä myöten… Ja toivon mukaan niitä kaloreita kului sitten konttaamisen edestä ihmiselläkin.

Loman alussa Sallassa kilpailtiin myös Po ro-Cupin osakilpailu eli porojen vuosittainen juoksumestaruus. Hullunhauska laji: poro laukkaa edellä ja vetää perässään ihmistä suk silla. Reitti oli reilun kilometrin mittainen, vä hän kuin ravirata, tehtynä järven jäälle. Koirat olivat ällistyksissään lukuisista poroista, kai kesta muusta markkinahumusta puhumat takaan. Kyllä sitä toki etelän ihmeeltä vähän leuka loksahti myös, kun näki, miten kovaa poro hiihtäjää kiskoi (enintään 60 km/h).

Loma se on ihmisen (ja koiran) parasta ai kaa, ja oli sitä tälläkin kertaa. Kun juna saa pui Turkuun perjantaina aamulla, päivä meni selvästi levätessä, sen verran reissussa räh jääntyy. Kuitenkin jo lauantaina kaikki pojat olivat täydessä vauhdissa ja kyselivät koska taas mennään retkelle. Retkirepun kuljetta minen eteisestä vihdoin paikalleen kome roon sai kolme häntää viuhtomaan jalois sa ja tarkkaan tutkimaan, ettei vaan mitään purutikkuja laiteta suotta kaapin jemmaan.

Pojat Hangasjärven laavulla

Porohiihto

T amisessa laa T u korvaa määrän

Ensimmäisten elinkuukausiensa aikana koi ranpennun on totuttava kaikkiin niihin asioi hin, joita se tulee aikuisenakin kohtaamaan. Pentu, joka on saanut monipuolisesti koke muksia erilaisista ihmisistä, koirista, ympäristöistä, äänistä, esineistä ja tilanteista, kasvaa todennäköisemmin tasapainoiseksi aikuiseksi.

Sen sijaan puutteellinen sosiaalistaminen voi johtaa monenlaisiin käytösongelmiin, kuten aggressiivisuuteen, pelkoihin tai ahdistuk seen. Sosiaalistamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä ärsykkeille altistamisesta, vaan tärkeää on myös se, miten ja milloin pen tua tutustutetaan ympäröivään maailmaan.

Sosiaalistuminen on suurelta osin tottumista Kun nuori koiranpentu kohtaa itselleen uuden asian, se saattaa aluksi reagoida siihen säpsäh tämällä tai lievällä pelolla, josta se kuitenkin pääsee nopeasti yli, kunhan tilanne ei ole sille liian pelottava. Jos tilanteesta ei seuraa mitään negatiivista, pennun reaktio lievenee kerta

kerralta, kunnes se ei reagoi enää kohteeseen juuri millään tavalla. Kyseessä on tällöin tot tuminen eli habituaatio; pentu oppii hyväksy mään itselleen neutraalit asiat normaalina osa na elämäänsä. Kaikkein tehokkainta tottuminen on sosiaalistamisen herkkyyskauden aikana.

”Vaikka positiiviset kokemukset ovatkin tärkeitä, myös tottuminen on tärkeä osa sosiaalistumista.”

Monesti sosiaalistaminen ajatellaan tilantee na, jossa pentu on vuorovaikutuksessa esimerkiksi ihmisten ja koirien kanssa. Ajatellaan, että pennun täytyy päästä tervehtimään jokaista vastaantulijaa tai leikkiä mahdollisimman mo nen vieraan koiran kanssa. Vaikka positiiviset kokemukset ovatkin tärkeitä, myös tottuminen on tärkeä osa sosiaalistumista. Neutraa lit kokemukset ihmisistä ja koirista ovat aivan yhtä arvokkaita pennun oppimisen kannalta, sillä aikuisiällä sen on osattava suhtautua myös rauhallisesti ihmisiin ja koiriin, kun kaik kia ei enää pääsekään moikkaamaan. Vaikka tottumista tapahtuukin täysin neutraaleissa tilanteissa, voidaan sosiaalistamista tehostaa joissakin tapauksissa käyttämällä myös posi tiivista vahvistamista ja yhdistämällä uusiin tilanteisiin positiivisia kokemuksia. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä tilanteissa, joihin pen tu saattaisi muuten suhtautua epävarmasti.

Tottumista tapahtuu vain, jos tilanne on pen

Kirjoittanut saara Junttila, artikkeli on alun perin julkaistu Kasvattaja-lehdessä

Miika Kulmala

Jaana Siltanen

nun näkökulmasta neutraali. Jos uusi koh de on sen sijaan pelottava tai jos tilanteesta seuraa pennun mielestä jotakin negatiivista, tottumisen sijaan tapahtuukin herkistymistä. Tällöin pennun pelkoreaktio voimistuu enti sestään joka kerran kun se altistuu kohteelle. Myös herkistymistä tapahtuu helpommin sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana. Aina pennun ulkoisen käyttäytymisen perusteella ei ole helppo arvioida, milloin sitä pelottaa: se saattaa esimerkiksi jähmettyä paikoilleen tai käyttää lepytteleviä, alistuvia eleitä, jotka saatetaan virheellisesti tulkita ystävällisyydek si tai tilanteen hyväksymiseksi. Kokemus, joka ihmisten näkökulmasta saattaa vaikuttaa positiiviselta, saattaa olla pienen pennun mielestä yllättävänkin pelottava. Hyvä esimerkki tästä on pentua silittämään tuleva vieras ihminen.

Herkkyyskausi on tärkein aika sosiaalistamisen kannalta Koiranpennun herkkyyskausi sijoittuu noin kolmannen ja kahdennentoista viikon välille; tarkka aika vaihtelee yksilöittäin ja roduittain. Herkkyyskauden aikana saaduilla kokemuk silla on kaikkein voimakkain vaikutus pennun persoonallisuuden, stressinsietokyvyn ja käyt täytymisen kehittymiselle. Herkkyyskauden sisällä on vieläkin tehokkaampi sosiaalistumi sen kausi, joka ajoittuu noin 3–5 viikon ikään.

”Sosiaalistamisen ei pitäisi kuitenkaan loppua noin 12 viikon iässä, vaan sitä tulisi jatkaa vähintään kuuden kuukauden ikään asti, mieluiten koko koiran ensimmäisen ikävuoden ajan.”

Sosiaalistaminen on mahdollista jossain mää rin myös herkkyyskauden jälkeenkin, mutta tottuminen vie pennulta tällöin enemmän ai kaa ja saattaa vaatia rauhallisempaa siedättä mistä vaihe vaiheelta. Sosiaalistamisen ei pitäi si kuitenkaan loppua noin 12 viikon iässä, vaan sitä tulisi jatkaa vähintään kuuden kuukauden ikään asti, mieluiten koko koiran ensimmäi-

sen ikävuoden ajan. Muuten aiemmin opitut asiat saattavat unohtua pennulta nopeasti.

Sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana myös pennun pelkoreaktio alkaa pikkuhiljaa kehit tyä. Kun pentu on noin 3–5 viikon ikäinen, se ei ole juuri lainkaan pelokas uusissa tilanteis sa vaan suhtautuu tuntemattomiin asioihin uteliaasti ja kiinnostuneesti. Uudet kokemuk set voidaan esitellä tässä iässä pennulle ilman suurta huolta siitä, että se oppisi vahingossa pelkäämään niitä. Noin viiden viikon iässä pentu alkaa kuitenkin reagoida osaan uusis ta asioista pelkoa ilmentäen, esimerkiksi kyy ristymällä tai siirtymällä kauemmas. Tämä on ollut luonnossa tärkeä reaktio selviytymisen kannalta. Aluksi pennut toipuvat nopeasti pelästymisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa pelkoreaktio muuttuu voimakkaammaksi, ja hui pussaan se vaikuttaisi olevan noin kahdeksan viikon iässä. Pelkoreaktion alkamisajankohta riippuu taas kerran sekä yksilöstä että rodusta.

Tämän ns. pelkokauden aikana on oltava eri tyisen tarkkana, että pentu ei muodosta pel koehdollistumista uusia asioita kohtaan. Pelkokauden aikana saadut negatiiviset kokemukset saattavat jättää pentuun pysyvän jäljen, ja se saattaa oppia pelkäämään jo yhdestä kerrasta. Totuttelu täytyy siis tehdä pennun tahdissa ja pikkuhiljaa. Juuri pelkoreaktion ajankohdan vuoksi 3–5 viikon ikä on kaikista tärkein sosi aalistamisen kannalta, sillä silloin uusien asioi den esittely tapahtuu kaikkein helpoimmin.

Johanna Kääriäinen

Mihin kaikkeen koiranpentujen tulisi tottua? Sosiaalistaminen voidaan aloittaa jo ennen pentujen silmien ja korvien avautumista; niil le voidaan tarjota erilaisia kokemuksia tuntoaistin kautta nostelemalla, käsittelemällä ja tutustuttamalla erilaisiin kosketuspintoihin. Kuuloaistin kehittyessä pennuille voidaan tar jota erilaisia lieviä kuuloärsykkeitä. Kotiympä ristössä kasvava pentu saa jo automaattises ti kokemuksia erilaisista tavallisessa arjessa näkyvistä ja kuuluvista asioista, mutta pen nuille voidaan myös esitellä sellaisia esineitä, ääniä ja ihmisiä, joille ne eivät muuten altistuisi. Pentu saattaa suhtautua uusiin asioihin reippaammin, kun se kohtaa ne en simmäistä kertaa emon ja sisarusten kanssa.

”Erityisen arvokasta on, jos pentu saa viettää aikaa aikuisen koiran kanssa, jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja laaja valikoima erilaisia eleitä ja viestintäkeinoja.”

Myös yksinoloon voidaan totutella asteit tain jo kasvattajan luona viettämällä lyhyitä hetkiä kahden kesken pennun kanssa ilman emoa ja pentuesisaruksia. Uudessa kodissa voidaan vähitellen totuttaa pentua olemaan kokonaan yksin. Tällaisella asteittaisella yk

sinoloon totuttelulla matkitaan sitä proses sia, jolla pennut luonnossa oppivat olemaan itsenäisempiä, ja näin voidaan myös ennal taehkäistä eroahdistuksen ja muiden yksinoloon liittyvien ongelmien kehittymistä.

Pennun on tietysti myös tärkeää tottua herk kyyskauden aikana erinäköisiin, -kokoisiin ja -ikäisiin koiriin. Pennun kokemuksien muista koirista ei tulisi olla pelkästään muiden pen tujen kanssa leikkimistä. Erityisen arvokas ta on, jos pentu saa viettää aikaa aikuisen koiran kanssa, jolla on hyvät sosiaaliset tai dot ja laaja valikoima erilaisia eleitä ja vies tintäkeinoja. On myös tärkeää, että pennun ensimmäisen vuoden aikaiset kokemukset muista koirista ovat positiivisia ― tutustu misen kohteet kannattaa siis valita tarkoin.

Samalla tavoin pennun on totuttava erinäköi siin ja -ikäisiin ihmisiin. Pennulle kannattaa esi tellä erityisesti eri-ikäisiä lapsia, taaperoita ja vauvoja, kuten myös vanhuksia, jotka saattavat liikkua eri tavoilla kuin muut aikuiset. Moni koi ra suhtautuu miehiin varauksella, ja siksi onkin tärkeää, että pentu saa positiivisia kokemuksia erinäköisistä ja -kuuloisista miehistä. Perheen jäsenten tai tuttujen ihmisten avustuksella on helppo järjestää totuttelutilanteita myös erilai siin pukeutumistyyleihin. Perheenjäsen voi esi merkiksi pitää kädessään sateenvarjoa, kantaa

erilaisia esineitä, pitää päässään erilaisia hat tuja, huppuja ja päähineitä, tai käyttää huomi oliivejä, haalareita, isoja saappaita tai suuriko koista takkia. Tuttu ihminen voi myös liikkua eri tavoilla: juosten, sauvakävellen, hiihtäen, pyö räillen, rullaluistellen, rullalautaillen tai uiden.

Erilaisten kulkuvälineiden näkeminen ja niissä matkustaminen on myös hyödyllis tä pennun tulevaisuuden kannalta, samoin kuin erilaisissa ympäristöissä liikkuminen ja esimerkiksi hissiin, portaisiin, siltoihin ja tunneleihin tottuminen. Ei pidä myöskään unohtaa erilaisia ääniä, alustoja, käsittelyti lanteita, kodin esineitä, ulkoiluvälineitä ja vaatteita, joita pentu saattaa aikuisena tarvita.

Pentua ei ole tietenkään mitenkään mahdollis ta totuttaa kaikkiin niihin asioihin, joita se saat taa aikuisena kohdata; aika ei yksinkertaisesti riitä. Vaikka pentua ei sosiaalistettaisikaan ihan kaikkeen mahdolliseen, laaja ja monipuolinen sosiaalistaminen voi kuitenkin auttaa koiraa so peutumaan ja suhtautumaan rauhallisesti uu siin tilanteisiin myös aikuisiällä. Jos pentu op pii yleistämään, että tuntemattomiin ja uusiin asioihin liittyy jotakin positiivista, se tottuu ai kuisenakin nopeammin uusiin tilanteisiin. Tut kimusten mukaan vaikuttaisi myös siltä, että pentuna koettu lievä stressi (esimerkiksi uusil le tilanteille altistumisen kautta) auttaa koiraa sietämään stressiä paremmin aikuisena. Moni puolinen sosiaalistaminen pentuna voi siis aut taa koiraa sietämään aikuisena stressiä parem min ja palautumaan stressaavien tilanteiden jälkeen. Tämä taas saattaa auttaa sitä suhtau tumaan uusiin asioihin rennommin kuin koira, jota ei ole pentuna sosiaalistettu yhtä laajasti.

Positiiviset kokemukset ovat tärkeitä Oli pentu minkä ikäinen tahansa, on tär keää varmistaa, että se saa mahdollisimman paljon myönteisiä kokemuksia ja mahdolli simman vähän negatiivisia kokemuksia uu sista asioista. Tärkeintä ei ole se, että pentu tapaa esimerkiksi mahdollisimman paljon erilaisia koiria, vaan että se saisi positiivisia

kokemuksia niistä koirista, joita se tapaa. Pennulle voi olla paljon arvokkaampaa saada esimerkiksi viisi koirakohtaamis ta, jotka se kokee neutraaleina tai posi tiivisina, kuin 20 koirakohtaamista, jois ta yhden pentu on kokenut pelottavana.

”Yleistäen voi sanoa, että liika varovaisuus on kannattavampaa kuin riski siitä, että pentu pelästyy uudessa tilanteessa.”

Kun uusi tilanne tai ärsyke esitellään pennulle ensimmäistä kertaa, on parempi aloittaa hyvin lievästä ärsykkeestä, jonka jälkeen vaikeusastetta lisätään pikkuhiljaa, sen sijaan, että ris keerataan negatiivinen kokemus. Jos pentua esimerkiksi totutetaan imuriin, kannattaa aloit taa esimerkiksi laittamalla imuri päälle hiljai sella voimakkuudella toisessa huoneessa oven takana sen sijaan, että se pistettäisiin täydelle teholle aivan pennun vieressä. Samalla tavoin vilkas ja meluisa ostoskeskus ei välttämättä ole paras vaihtoehto ihmisiin totuttelun kannal ta, vaan voi olla parempi aloittaa jostakin hel pommasta. Pentu voidaan esimerkiksi viedä aluksi vain hieman vilkkaampaan ympäristöön kuin mihin se on siihen mennessä tottunut.

On pentuyksilöitä, jotka tottuvat moniin uu siin asioihin pelkällä altistamisella ilman sen kummempaa siedättämistä ja valmistelua. Jokainen pentu on kuitenkin yksilö, ja osal le pennuista liian nopea eteneminen voi

Marianne Sundblad

aiheuttaa pysyviä pelkoehdollistumia. On siis tärkeää tarkkailla pennun tuntemuksia ja mielentilaa ja toimia sen yksilöllisten reaktioi den mukaisesti. Yleistäen voi sanoa, että liika varovaisuus on kannattavampaa kuin riski sii tä, että pentu pelästyy uudessa tilanteessa.

On hyvä myös muistaa, että mitä nuorempi pentu on, sitä enemmän lepoa se tarvitsee. Pentu ei välttämättä osaa tai ymmärrä levätä, jos sen elämässä tapahtuu jatkuvasti asioita ja sitä kuljetetaan mukana kaikkialle. On siis tärkeää varmistaa, että pennulla on myös run saasti levolle rauhoitettua aikaa. Vaikka sosiaa listaminen on tärkeää, siinä ei kannata mennä kuitenkaan liiallisuuksiin. Usein vähempikin riittää; sosiaalistamisen määrää tärkeämpää on se mielentila, jossa pentu on sosiaalista misen aikana. On myös tärkeää muistaa, että täydellisyys ei ole koskaan mahdollista, ja elämässä sattuu ja tapahtuu asioita, joilta ei aina voi välttyä. Ei kannata siis menettää toi voaan, jos pentu sattuu saamaan ikävän ko kemuksen. Tällöin on vain varmistettava, että seuraavat samantyyppiset tilanteet ovat var masti riittävän lieviä niin, että pentu saadaan siedätettyä niihin uudestaan. Lisäämällä tilan teeseen jotakin positiivista saadaan vielä te hokkaammin varmistettua, että pentu pääsee yli aiemmasta negatiivisesta kokemuksestaan.

Kun kasvattaja ja omistaja toimivat yhteistyös sä sosiaalistamisen suhteen, voidaan varmis taa, että pennulla on mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Ei tulisi odottaa, että pentu on saanut kaikki rokotuksensa vaan so siaalistaminen kannattaa aloittaa jo kasvatta jan luona. Sekä omistajan että kasvattajan on hyvä ymmärtää, mitkä asiat ovat sosiaalistamisessa avainasemassa. Tärkeintä ei ole altistaa pentua mahdollisimman monelle tilanteelle vaan varmistaa, että pentu saa positiivisia ko kemuksia negatiivisten sijaan. Tällöin siitä kas vaa todennäköisemmin reipas, tasapainoinen ja rennosti uusiin tilanteisiin suhtautuva koira.

Miika Kulmala

n oseworkia cockerin kanssa

Kirjoittanut Viola strandberg

Nosework on hauska laji ja cockerspanielille hyvin luonteva. Sitä on helppo harrastaa myös omatoimisesti, ja moni varmasti tekeekin erilaisia hajupiiloja koiralleen aktivointimielessä ilman että ajattelee sen olevan noseworkia. Lyhyesti kyse on siitä, että koira koulutetaan etsimään, tunnistamaan ja ilmaisemaan tiet tyjä hajuja ohjaajalleen. Tämä voi kuulostaa helpolta, mutta kuten monet cockerin kans sa harrastavat tietävät, ei cockerin matkassa asioita kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

Nosework on alun perin kehitetty vuonna 2008 Yhdysvalloissa rescuekoirille tekemiseksi. Ny kyisin laji on Suomessa Suomen Kennelliiton alainen ja siinä voi osallistua kokeisiin kolmessa luokassa. Laji sopii taustansa vuoksi hyvin myös aroille koirille, sillä etsinnät tehdään aina yksi koira kerrallaan, ja muut odottavat esim. autoissa. Etsittävä haju ja niiden sekä kätköjen määrä määräytyy luokan mukaan. Etsittäviä alueita on kokeissa neljä, ja jokaisel le alueelle tuomari määrittää enimmäisajan, jossa haju tulee löytää. Kun koira löytää hajun, se ilmaisee sen jollain tavoin ohjaajalleen, joka ilmoittaa löydöstä tuomarille. Tuomari vahvistaa oliko löytö oikein vai ei. Nosewor kissa oppii lukemaan koiraansa koko ajan paremmin, ja laji vahvistaa koiran itseluotta musta kun se saa työskennellä itsenäisesti.

Peppi ensimmäisen 100 p. tuloksen jälkeen, kuva Viola Strandberg

Koska kyseessä on melko nuori laji, lajin har rastusmäärät ovat toistaiseksi melko maltillisia. Puhun tässä jutussa virallisesta nosework lajista, mutta käytännössä koiran koulutuksen mekanismit ovat lajissa melko pitkälle samat kuin missä tahansa hajuetsinnässä. Eli käytän nössä samankaltaista nenätyötä on esim. le lun, sienten tai vaikkapa homeen etsinnässä.

Laatikkoetsintäalue, kuva Viola Strandberg

Jos haluat harrastaa nenätyötä koirasi kanssa vain omaksi iloksenne, ei ole väliä minkä ha jun koulutat koirasi etsimään (kunhan se ei ole koiran nenälle liian vahva, kuten monet etee riset öljyt). Noseworkissa käytettävät viralliset hajut ovat eukalyptus, laventeli ja laakerinlehti.

Itse tykästyin noseen heti alkeiskurssilla, en sisijaisesti siksi, että Peppi rakastaa lajia. Hajutyöskentely on sille niin luontevaa, ja se on myös hyvä siinä. Toinen syy oli se, että harras tus sopii hyvin autottomalle kaupunkilaiselle, sillä treenejä on helppo tehdä itse kotona, len killä tai missä vain oikeastaan, kunhan hankkii muutamia välineitä. (Koeuran starttasimme tosin vasta auton hankinnan jälkeen.) Kotitree niin tarvitaan nosehaju tai useampi, pinsetit sekä ”siirrännäisiä”, eli jotakin mihin haju imey tetään: usein käytetään huonekalujen tassu huopia tai vanupuikkoja. Melkeinpä vain mie likuvitus ja turvallisuus ovat rajana siinä, mihin hajupiilon voi tehdä. Olimme Pepin kanssa tänä keväänä kokeissa, jotka järjestettiin päiväkodin tiloissa, eli kyseessä oli hyvin erikoinen paikka, jossa harva pääsee treenaamaan etukäteen.

Peppi rakastaa lajia hieman liikaakin, ja suu rimpana haasteena kokeissa meillä onkin ylivireys ensimmäisessä etsinnässä, mikä nä kyy suurena innokkuutena mutta huonona keskittymisenä. Peppi ilmaisee löytäneensä hajun minulle istumalla, mutta ei aina malta tarkentaa hajulähdettä riittävästi, vaan istuu innokkaana heti haistettuaan hajun. Olenkin opettanut oman käskyn, jolla ohjaan Peppiä vielä tarkentamaan lähemmäs hajulähdettä.

Kokeissa suurimpia häiriöitä onkin usein ym päristö ja siinä olevat muut hajut. Kun koira on valmiiksi haisteluvireessä, sillä täytyy olla todella kova motivaatio etsiä juuri noseha jua. Pepin kanssa olimme kolmansissa ko keissamme, ja olin jo tunnistanut ongelman, jossa ensimmäiset etsinnät menevät meillä hieman metsään Pepin ylivirittyneen mie lentilan (sekä varmasti myös omankin jänni

tyksen) takia. Näitä kokeita varten koitinkin panostaa lähtöhajun etsintään, jotta Peppi ajattelisi sen olevan ”ensimmäinen” etsintä.

Tämä onnistui sitten ehkä liiankin hyvin, kos ka ensimmäiseen varsinaiseen etsintäaluee seen, ajoneuvoetsintään, minun oli vaikea motivoida Peppiä: pupun papanoiden etsintä kiinnosti Peppiä paljon enemmän! Papanat olivat niin hyviä, että kun suoritimme ulkoet sinnän ajoneuvojen perään ja sanoin palk kasanan, Peppi ampaisi alueen ulkopuolelle jatkamaan papanoiden syöntiä! Itse juoksin perässä heilutellen palkkioruokarasiaa, joka ei olisi voinut Peppiä vähempää kiinnostaa. Olenkin vakavasti harkinnut ottavani seu raaviin kokeisiin palkaksi pupun papanoita.

Pepin kanssa voimme suositella lajia kaikille cockereille! Ohjaajalta laji vaatii tarkkaavai suutta ja koiranlukutaitoa sekä sitä, että an taa koiralle tilaa työskennellä ja luottaa koi ran nenään. Itselleni parhaimpia etsintöjä ovat sellaiset, joissa yhteistyöllä Pepin kanssa saamme onnistumisia: Peppi tekee sitä min kä osaa parhaiten, eli käyttää nenäänsä, ja minä ohjaan sen verran, että kerron Pepille etsintäalueen rajat ja muistutan kiertämään kaikki nurkat ja etsimään kaikilta korkeuksilta.

Ajoneuvoetsintää, kuva Katri Turunen

i T ä T ehdä aggressiolle?

Nykyisen tutkimuksen mukaan suurin osa koi rien aggressiivisesta käyttäytymisestä johtuu pelosta. Aggressiivisuus ilmenee silloin, kun koira pelkää ja yrittää puolustaa itseään.

Ennen iso osa lokeroitiin usein dominanssiag gressioksi, jossa koira pyrkii hallitsemaan ih mistä. Tänä päivänä tiedetään kuitenkin, että se erittäin harvinaista. Aggressio on koira tapa pyrkiä selviytymään haastavasta tilanteesta, eikä siis liity siihen, että koira pyrkisi haasta maan ihmistä. Mitä kukin koira kokee pelotta vaksi, on yksilöllistä.

Aggressio kumpuaa pelosta ja epävarmuudes ta. Pelkoon liittyy kiihtynyt vire. Vire erottaakin sen ahdistuksesta, joka taas on matalan vireen käytös. Kumpikin niistä ovat tunnearvoltaan (valenssi) negatiivisia eli pessimistisiä tunneti loja.

Kun vire eskaloituu pelon yhteydessä, siitä seu raa aggressiota. Puhutaan ”pakene, taistele tai jäädy” -reaktioista, jotka ovat fysiologisia reak tioita. Ne ovat selviytymismekanismeja, joihin liittyvät vahvasti stressihormonit (adrenaliini, kortisoli, noradrenaliini). Kun kyseessä on pelko, yksilö joko pakenee tai taistelee. Jos paeta ei voi, jäljelle jää taistelu. Ahdistunut yksilö jää tyy, eikä pysty toimimaan.

Pelon ohjaama yksilö ei pysty toimimaan järke västi, eikä pysty myöskään kunnolla oppimaan. Kuitenkin tunnetila ehdollistuu aina klassisesti: eläin tai ihminen oppii liittämään tunteen ta pahtumaan, ja siitä seuraa pysyvä oppiminen, jonka muuttaminen voi olla hyvin haastavaa. Kun tunneoppiminen on vahvaa, yksilö alkaa nähdä myös ikäviä tilanteita ennustavia tapahtumia.

Niinpä meidän on muutettava tilanteisiin/ta pahtumiin liittyviä tunteita. Tämä tapahtuu yhdistämällä mukavia asioita tilanteisiin. Koska tunnetila ehdollistuu klassisesti, voimme kään tää sen palkitsemalla. Kun ikävään asiaan alkaa yhdistyä ihania asioita, tunnetila muuttuu. Pel käävää koiraa tulee palkita juuri tämän takia. Mikäli koira ei kuitenkaan pysty ottamaan mi tään palkkiota vastaan, sen tunnetilaa on ensin helpotettava.

Aggression saa aikaiseksi aina jokin laukaisija. Arkikielessä puhutaan usein triggeristä. Se voi olla lähes mikä vain, minkä koira on oppinut ennakoivan jotain asiaa. Tässä kohtaa se on siis jokin ikävä asia. Trimmaamisen yhteydessä se voi olla esim. lähestyvä käsi tai jokin trimmausväline. Resurssiaggressiossa kohti tuleva ihmi nen tai toinen koira.

Mikäli haluamme välttää koiran aggressiivisen käyttäytymisen, meidän on opittava lukemaan sitä ja myös vastaamaan sen kommunikaa tioon. Itse opin aikoinaan, että koiran on vain kestettävä, mitä ikinä me sille teemme, koska me päätämme asioista.

Valitettavasti se ei vain mene niin, että voimme aina päättää toisen puolesta. Jos teemme niin, altistamme itsemme ja koiran tilanteisiin, jossa koira voi kokea, että sillä ei ole muuta mahdol lisuutta kuin purra. Silloin aggressiivinen käytös on meidän typeryyttämme, koska työnsimme

Kirjoittanut ulla Ruistola (www.koiraharrastaja.fi), kuvat shutterstock

koiran sen kynnyksen yli. Se ei ole viisasta, eikä myöskään ole eettistä toimia niin.

Koiran ja myös ihmisten kanssa toimiessa aggressioon ei kannata vastata aggressiolla tai paineella. Siihen meidän aivojemme luulisi olevan riittävän kehittyneet niin, että pystym me löytämään muita vaihtoehtoja. Usein se, että koira puree ihmistä, johtuu ihmisestä it sestään.

Koirien persoonallisuudet ovat hyvin erilaisia. Siksi niitä ei myöskään voi käsitellä aina samal la tavalla. Yksi on rohkeampi ja avoimempi, toinen tulistuu herkästi ja kolmas taas on pes simistien kantaäitejä tai -isiä. Toinen suostuu helposti siihen, että trimmauskone surisee kor vien lähellä. Toinen saa siitä paniikkikohtauk sen. Siksi koirien käsittelyn tulee olla sellaista, että havainnoidaan koiran pienetkin eleet ja vihjeet, ja mukautetaan oma toiminta siihen.

Agg RESSIIVISEN KÄy Tö KSEN ilmetessä tulee

1. Keskeyttää toiminta heti

2. Poistaa laukaisija

3. Helpottaa tilannetta koiran osalta (negatiivinen vahviste)

4. Lähteä rakentamaan luottamusta ja positiivista tunnetilaa ko. asian yhteyteen (vastaehdollistaminen)

Tärkeää on edetä koiran ehdoilla ja varmistaa, että sillä on hyvä olla koko ajan. Tunnetilan muuttaminen on tässä äärimmäisen kriittistä.

Jos se ei onnistu, tilanne eskaloituu myös pit källä aikavälillä. Mitä enemmän me saamme positiivista tunnearvoa tapahtumiin, sitä hel pompi koira on käsitellä ja sitä parempi olo sillä on.

Trimmaamiseen liittyvä aggressio liittyy siihen, että koira pelkää tilannetta, trimmaajaa, väli neitä tai ääniä niin, ettei pysty olemaan käyt täytymättä aggressiivisesti. Resurssiaggres siossa läsnä on vahvasti menettämisen pelko, jolloin koira ei pysty hillitsemään tunteitaan.

Remmiräyhäämisessä kyse on usein joko pe losta tai turhaumasta, jolloin tunteet ottavat hallintaansa. Näihin tai muihin aggressioihin ei saa olla vastauksena pakottaminen.

Miten ehkäistä aggressiota? Aloitetaan koiran vanhemmista: Tässä maail man ajassa tulisi jo jokaiselle kasvattajalle olla selvää, että jalostukseen käytetään vain rohkei ta koiria, joilla ei ole käytöshaasteita. Jos pen nun vanhemmat ovat aggressiivisia, se ihan varmasti periytyy.

Kun pentu on syntynyt, kasvattajan tehtävä on huolehtia siitä, että pentua käsitellä paljon ja sitä palkitaan koskettelusta jo kasvattajan luo na. Sosiaalistaminen ei ole altistamista kaiken maailman asioille, vaan se on tarkoin suunni teltua hyvien kokemusten tuottamista pennuille.

Hyvä kasvattaja tietää, mitkä ovat rodun mah dolliset käytöshaasteet, ja rakentaa sosiaalis tamisohjelmaansa juuri niihin asioihin liittyviä kokemuksia.

Jos rotu on trimmattava, siihen liittyvien asioiden ja sopivien tunnetilojen harjoittelu tulee alkaa kasvattajan luona. Jos rodulla on re surssiaggressiivisuutta, resurssien (ruoka, tila, lelut, luut, peti, huomio) riittävyydestä tulee huolehtia jo kasvattajan luona.

Jos taas on ihmisiin kohdistuvaa arkutta, niin laadukkaat kokemukset sopivien ihmisten

kanssa ovat tarpeellisia. Sosiaalistaminen on niin iso aihe, että sitä ei tässä artikkelissa voi sen enempää käsitellä.

Uudessa kodissa huolehditaan siitä, että pentu saa hyviä kokemuksia ja sen tarpeet ja kommu nikaatio otetaan huomioon. Sitä ei rankaista fyysisesti eikä pelotella, eikä siltä viedä väkisin mitään. Erilaiset käsittelyharjoitukset jatkuvat yhdistämällä ne mukaviin asioihin. Pentu tapaa vain sosiaalisia ja hyväluontoisia koiria. Sitä kuljetaan sopivassa määrin mukana erilaisissa paikoissa. Muistetaan kuitenkin, että sosiaalis tamisessa laatu on aina paljon merkittäväm mässä asemassa kuin määrä.

Koko koiran elämän ajan huolehditaan siitä, että sen elämässä on mahdollisimman vähän negatiivista stressiä. Joskus tätä ei voi täysin välttää, mutta määrän minimoiminen on mei dän ihmisten tehtävä.

Ajatuksia ratkaisuksi

Tässä muutamia helppoja harjoituksia (naksu tai palkkasana auttaa):

• Me voimme opettaa, että ihmisen lähesty vä käsi on hyvä juttu: klassinen käsikoske tus ja siitä palkitseminen muuttaa ennak ko-olettamaa. Tarjoa kätesi koiralle ja kun se nuuskii sitä, palkitse koira laittamalla herkku siihen kohtaan, johon se koski.

• Sama juttu erilaisten trimmausvälineiden kohdalla: palkitse aktiivisuudesta niitä koh ti.

• Koske koiran tassua tai muuta ruumiinosaa ja palkitse herkulla.

• Nosta tassua tms. ja palkitse herkulla.

• Koske suun pieleltä ja palkitse

• Nosta huulta ja palkitse.

• Harjaa ja palkitse.

• Opeta koira antamaan tassua ja palkitse.

• Maksa jokaisesta leikatusta kynnestä erik seen.

• Tutustu LAT-menetelmään: koira palkitaan pelottavan asian katsomisesta. Esim. koira katsoo vierasta koiraa, ohjaaja sanoo palk kasanan ja palkitsee poispäin laukaisijasta

ja päästää koiran katsomaan uudelleen. Toistetaan useita kertoja. Tärkeää on, että koira on niin kaukana, että se ei triggeröidy.

• Resurssiaggressiossa koiraa lähestytään heittelemällä sille herkkuja tai lisätään koi ran ruokakuppiin herkkuja: ihmisen lähes tyminen on mahdollisuus, ei uhka.

Älä

• Pakota koiraa siihen, mitä se pelkää. Ole ovelampi.

• Käsittele väkisin.

• Kaiva sen suusta koskaan mitään. Opeta se pudottamaan.

• Vie siltä sen aarretta: silloin vahvistat re surssiaggressiota.

• Pakota koira kohtaamaan ihmisiä tai koiria, jos se osoittaa pelon merkkejä.

• Ahdista koiraa nurkkaan.

Anna sille mahdollisuus

• Poistua paikalta.

• Kertoa, että se ei halua: vastaa varoituse leisiin lopettamalla toiminta.

• Pitää aarteensa, mikäli mahdollista.

• Kokea helpotusta, jos tilanne on sen mie lestä ikävä.

ole itse

• Rauhallinen.

• Joustava omissa vaatimuksissasi ja periaatteissasi.

• Avoin lukemaan koiran eleitä ja ehdotuk sia: se puhuu sinulle, kunhan vaan kuun telet.

• Reagoimatta tunteella: kun tunne astuu rattiin niin järki putoaa kyydistä.

Mukavia hetkiä koirien kanssa!

kysytyn ja

27.-28.8.2022

27.-28.8.2022

Ilmoittautumisten etusija on yhdistyksen jäsenten cockerspanieleilla . Yhdistys tukee tapahtumaa , osallistumismaksu jäseniltä 75€, muilta 95€. Osallistumisen alaikäraja on 18 kk. Yläikärajaa ei ole. Koiralta ei vaadita ennakkotaitoja, mutta se on kutsuttaessa saatava kytkettyä taluttimeen kahden (2) minuutin sisällä.

Ilmoittautuminen aukeaa 1.6.2022, tiedustelut pai koista voi tehdä sähköpostilla cockerikokeet@gmail.com.

Laita kyselyyn omat yhteystietosi, koiran viral linen nimi ja rekisterinumero sekä tieto, oletko järjestävän yhdistyksen jäsen.

Kokeessa noudatetaan Kennelliiton rokotus , tunnistusmer kintä ja antidoping -määräyksiä. Juoksuiset nartut eivät saa osallistua kuvaukseen.

*MH luonnekuvaus on Suomen Kennelliiton hyväksymä, viral linen koirien käyttäytymisreaktioita kuvaava testi, jossa kuvataan koiran 31 käyttäytymisreaktiota ja reaktioiden voimakkuutta kymmenessä eri testiosiossa. Muun muassa koiran leikkisyys, uteliaisuus, rohkeus ja sosiaalisuus ovat luonnekuvauksessa tarkastel tavia ominaisuuksia.*

k oiratanssi - H auskaa H arrasta M ista

Koiratanssi on harrastuslajina melko uusi tuttavuus, eikä siinä ole virallisesti kisaillutkaan kuin vain viisi cockerspanielia vuosien 2018–2022 aikana (lähde: KoiraNet). Koiratanssi on täydellinen laji cockerille, sillä siinä ei tarvitse hännän heilutusta peitellä ja iloisuus on vain pelkkää plussaa!

Koiratanssi on luovaa tottelevaisuutta, jos sa ohjaajan luoma koreografia koiran kans sa toteutetaan musiikin tahtiin. Alalajeja on kaksi, joista toisessa tanssissa esitettävä liik keet ovat erilaisia seuruuasentoja (Heelwork to Music) ja toisessa täysin ohjaajan itse va littavissa (Freestyle). Ohjaaja luo itse ohjel man alusta alkaen, ja näin sen voi räätälöidä jokaiselle koiralle yksilöllisesti sopivaksi. Vain taivas on rajana tanssia suunnitellessa.

Koiratanssin treenaaminen on mukavaa yh dessä tekemistä, ja mikäli kilpailukehiin mielii, vastaanotto on aina lämmin sekä yhteishenki koiratanssipiireissä ystävällinen. Kaikenlaisia lajeja on tullut harrastettua ja niissä kisail tua, mutta missään toisessa lajissa ei ole ollut yhtä hyvää ja innostavaa yhteishenkeä kuin koiratanssissa – tälle lajille siis iso suositus!

Koiratanssissa jokaisen koiran ja ohjaa jan vahvuudet pääsevät esiin ja tähtäi messä on aina iloinen suoritus. Cockers panieli pienenä väkkäränä koirana oppii helposti uusia temppuja, joista on help po lähteä rakentamaan koreografialle pohjaa.

Koiratanssin arvostelu koostuu esiintymi sestä, taiteellisesta vaikutelmasta, koiran

Kirjoittanut Venla Korpela

Lotta

huomioon ottamisesta sekä sisällöstä eli siitä kuinka paljon ja kuinka laadukkai ta liikkeitä esitetään. Tuomareita on aina useampia, ja ohjaaja saa itse valita musiikin tanssiin. Tanssin keston tulee olla mitä hyvänsä 1,5–4 minuutin välillä, mutta toivottavaa on, että alokasluokassa kes to on aluksi lyhyempi ja vastaavasti ylim mässä luokassa jo huomattavasti pidempi.

Luokkia on kolme: alokasluokka, avoin luok ka ja voittajaluokka. Ylempään luokkaan siirtymiseen tarvitaan tarpeeksi pisteitä, jolloin koirakko saa kunniamaininnan. Koi rakko voi kunniamaininnan saatuaan siirtyä saman tien kisaamaan seuraavassa luokassa tai jäädä ensin tavoittelemaan koulutustun nusta, jonka saa, kun koira on saanut luo kassa kisatessaan kolme kunniamainintaa.

Jokaisesta luokasta voi saada oman kou lutustunnuksen. Koulutustunnukset ovat Heelwork to Music -lajissa alokasluokassa HTM1, avoimessa HTM2 ja voittajassa HTM3, kun taas Freestyle-lajissa ne ovat alokasluo kassa FS1, avoimessa FS2 ja voittajassa FS3.

Koulutustunnukset ovat uusi juttu, sil lä ne tulivat lajiin vasta vuonna 2020. Koiratanssissa voi myös valioitua, kun koira on saanut kolme koiratanssisertifikaattia. Koira voi valioitua erikseen sekä Freestylessä että Heelwork to Musicissa.

Cockeri on mitä parhain rotu juuri tällaiseen harrastamiseen, koska koiratanssissa ei ole juuri sen suurempia rajoja, ja mitä iloisempi koira ja hauskempi esiintyminen, sen parem pi. Olenkin yllättynyt kuinka vähän toistaiseksi cockereita on kisannut koiratanssissa, ja siksi tulin tästä kertomaan, jotta laji tulisi paremmin esille. Ehkä näemme tulevaisuu dessa enemmänkin tanssivia snaapeleita!

Tanssahtelevin terveisin, Venla Korpela ja Kuura-cockeri (Copycock’s Backyard Beauty) Lotta Äkkilä

Kristina

Merja Pollari

Johanna Kääriäinen

Leena Ahvenainen

Erika Aaltonen Tuija Jaskari

Jaana Siltanen

Merja Pollari

Marianne Sundblad

Sari Änäkkälä

Sari Änäkkälä

Erika Aaltonen

Kognitio tarkoittaa koiran tai muun elollisen olennon tiedonkäsittelytoimintaa, tiedon hankkimista, käsittelyä ja kehittämistä.

Siis vaikkapa näitä ominaisuuksia:

itsehillintää, impulsiivisuutta

eleiden lukukykyä

ongelmaratkaisukykyä (monelta kantilta)

muistia

sosiaalista oppimista

aktiivisuutta

koulutettavuutta

motivaatio

liittyvät aina myös koiran

suhtautuminen vieraaseen tilaan ja

ihmiseen

Koiran omia kognitiivisia kykyjä mittaavat täl lä hetkellä vain smartDOG-testit. Niiden etu on siinä, että ohjaajan vaikutus suoritukseen on pieni. Tällöin mitattavat ominaisuudet ovat koiran omia ominaisuuksia eivät niinkään kou lutuksella aikaan saatuja. Koulutusta ja koke mushistoriaa ei tietenkään voida täysin sulkea pois, mutta ne on pyritty minimoimaan. Tämä on hieno työkalu myös jalostukselle ja käytettä vissä myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole kiinnostuneita rodunomaisista kokeista.

Millainen on rodunomainen cockerspanieli?

Millaisia kognitiivisia ominaisuuksia sillä on? Koulutettavuus on monen asian summa ja rodunomainen cockeri on erittäin hyvin koulu tettavissa. Ilman sitä sen kanssa ei voi lainkaan metsästää.

Oma ajatukseni on, että kunnon cockeri:

• suhtautuu ihmiseen ja uusiin paikkoihin iloisesti

• on erittäin hyvin motivoitunut ruuasta ja tehtävistä

• omaa erittäin hyvän itsehillinnän

• lukee ihmisen eleitä erittäin hyvin tai erin omaisesti

• on nopea ratkomaan tilaan liittyviä ongel mia

• omaa ongelmanratkaisustrategian, joka on ihmiseen suuntautuva

• saattaa omata loogista päättelykykyä (ei välttämätöntä)

• kokee ihmisen eleet erittäin tärkeinä ja seuraa niitä

• muistaa hyvin

• oppi sosiaalisen tehtävän joko mallista tai yrityksen ja erehdyksen kautta

Etsin SPME-kokeista tuloksen saaneita cockers panieleita projektiin, jossa pyritään luomaan profiili rodusta. Tulos voi olla 3, 2 tai 1 kum mastakin luokasta. Miksi vain SPME? Kokeen arvosteluasteikko ei ole dikotominen kuten taipumuskokeessa. Lisäksi koe mittaa metsästysominaisuuksia kokonaisuudessaan ja osoit

taa koiran koulutettavuutta, vaikka ohjaajalla on tuloksen saamisessa valtava merkitys. Voi daan kuitenkin sanoa, että koirat käyttäytyvät rodunomaisesti.

Tällä hetkellä testattuja cockereita on 121, joista yhdeksällä on koetulos. Näistä 7 on käyt tölinjaisia ja 2 sekalinjaisia. Tavoite on saada testattua n. 30 cockeria, jolloin voidaan nähdä tilastollista merkittävyyttä.

Mikäli haluat osallistua ja varaat ajan minulle (Ullalle), voin tarjota sinulle 15 %:n alennuksen kognitiotestistä (198 euroa). Toisesta koirasta -20 % ja kolmannesta eteenpäin -30 %. Kaksi viimeistä koskee kaikkia testaajia. Testaajat ovat koira-alan ammattilaisia. Mitä sinulle jää käteen: mielenkiintoinen sukellus oman koiran ominaisuuksiin ja pohdittavaa pitkäksi aikaa, 6–7 sivua pitkä raportti ja pääsy smartDOGin tietokantaan. Tällä hetkellä testipaikkoja on Helsingissä, Hyvinkäällä (Ulla), Kangasalla, Lohjalla, Oulussa, Rovaniemellä ja Turussa. On mahdollista osallistua myös Pop up -testeihin ympäri Suomea tai järjestää sellainen itse. Ajan voi varata osoitteesta: https://vello.fi/smartdog

Yhteistyöterveisin, Ulla Ruistola, kennel Ladysplit’s, smartDOG-tes taaja, www.koiraharrastaja.fi

Mahdoton tehtävä

Minulla on ollut cockereita 30 vuoden ajan 1 –2 koiraa kerrallaan, ja nykyään perheeseeni kuuluvat 15-vuotias oma kasvattini Tirre ja 2-vuotias Halti. Agilityn pariin päädyin lasteni jalanjäljissä vuonna 2012 ensin kuskaamalla, kannustamalla ja kustantamalla tytärtäni ja hänen koiraansa. Innostuin lajista niin, että tal koilin ja suoritin agilitytoimitsijakoulutuksen.

Haltin tultua meille keväällä 2020 päätin itse kin lähteä mukaan lajitreeneihin. Aloitimme agilityn pohjataitojen rakentamisen paikallisen seuran treeneissä Haltin ollessa 4 kuukauden ikäinen. Harrastus vei mennessään, ja syksyllä hakeuduin yksityisen valmentajan oppiin. Agili tyssä maltti on valttia: laji vaatii paljon koiran fysiikalta, joten esimerkiksi hyppyrimojen kor keutta aletaan nostaa vasta koiran kasvulevy jen sulkeuduttua, eikä kilpailemaankaan saa mennä alle 1,5-vuotiaan koiran kanssa. Kun Halti täytti vuoden, kävimme kuvauttamassa

lonkat ja kyynärät, minkä jälkeen uskalsim me aloittaa keppien pujottelun opettamisen.

Kesä ja syksy 2021 kuluivat eri esteitä opetel taessa: kepit opetin Haltille verkkoja apuna käyttäen häivyttäen ne pois yksi kerrallaan, ja puomin alastulon 2-on-2-off-menetelmällä, jossa koiran tulee pysähtyä esteen alaosaan etujalkojen ollessa maassa ja takajalkojen vielä puomin rampilla. Vaikein este meille on ollut keinu, joka jännitti Haltia aluksi melko paljon.

Alun perin tarkoitukseni oli harrastaa vain omaksi ilokseni seuran treeneissä, mutta lop pusyksystä havahduin siihen, että Halti oli yhtäk kiä valmis kisoihin. Starttasimme ensimmäisen kerran virallisissa kilpailuissa lokakuussa 2021 Haltin ollessa 1 vuoden ja 9 kuukauden ikäinen.

Ensimmäisissä kisoissa Haltin korkeudeksi mitattiin 35,6 cm. Säkäkorkeuden perusteel

Kirjoittanut anne pinola, kuvat Irene erling

la määritetään, mihin kokoluokkaan koirak ko osallistuu agilitykilpailuissa. Koska Halti oli lähellä minin ja medin rajaa, joka on 35 cm, Halti mitattiin useammissa kisoissa oikean luokan varmistamiseksi. Niin sanottu raja tapauskoira kilpailee siinä kokoluokassa, jo hon se ensimmäisenä mitataan 3 kertaa.

Agilityradalla on 15–22 estettä, ja radan pituus vaihtelee 100 ja 220 metrin välillä. Ohjaajilla on yleensä varattu viidestä kymmeneen mi nuuttia aikaa rataan tutustumiseen. Rata tulee suorittaa oikeassa järjestyksessä virheettömäs ti ja mahdollisimman nopeasti: yhteisvirheisiin lasketaan ratavirheiden lisäksi aikavirheet tuo marin laskeman ihanneajan ylittävästä ajasta. Suomen Agilityliiton laji- ja arvosteluohjeessa todetaan, että ”hyvin suunnitellulla radalla koi rakolta vaaditaan sekä taitoa että nopeutta”.

Agilityssa kilpaillaan kolmessa eri luokassa, jois ta 1-luokka on helpoin. 2-luokkaan saa siirtyä, kun on saanut 1-luokassa kolme puhdasta ja ihanneajan alittavaa suoritusta, joista enintään yksi on hyppyradalta. Saimme Haltin kanssa

kolmannen ”nollatuloksen” huhtikuussa 2022. Koirakon urapolku agilityn maailmaan al kaa useimmiten Suomen Agilityliiton jä senseurojen järjestämien alkeis- ja pentukurssien kautta. Myös Cockerspanielit ry:n alaosastot järjestävät agilitytreenejä.

Ensi vuonna agilityn säännöt muuttuvat: hyp pyradat, joilla ei ole kontaktiesteitä, lasketaan jatkossa omaksi kilpailuluokakseen. Lisäksi pelimuodot snooker ja gamblers hyväksy tään virallisiksi lajeiksi. Vuonna 2024 aletaan kilpailla myös hoopersissa, joka on fyysises ti kevyempi laji sekä koiralle että ohjaajalle.

Parhaimmillaan agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva, kaikenikäisille sopiva liikuntamuoto, ja harrastuksessa parasta onkin koiran kanssa yhdessä tekeminen ja kehitty minen. Laji tarjoaa sekä aivotyötä että liikun taa – niin koiralle kuin ohjaajallekin. Cockers panieli sopii agilitykaveriksi vallan mainiosti: cockeri on nopea, ketterä ja yleensä helposti motivoitavissa ainakin ruokapalkalla. Onpa cockereita nähty kilpailemassa MM-tasollakin!

Harrastuksena rally-toko

ja kuva saara Varis

Arki-iltojemme piristykseksi olemme käyneet Ainon kanssa rally-toko-tunneilla. Alun perin ajatus lähti pentu- ja arkitottelevaisuuskurs sin jatkumona. Olin aiemmin höntsäillyt ral lya toisen koirani Jalon kanssa ja tykästynyt lajiin. En varsinaisesti ole kovin ahkera ko tona treenaaja, joten nykyisin käymme hallilla treenaamassa kerran tai kaksi viikossa.

Aino on hyvin kuuliainen ja tykkää tehdä asioita ihmisten kanssa. No, aika moni cockeri tykkää! Haasteellista on, että välillä saattaa mennä nenä helposti maahan. Toisaalta ymmärrettäköön, minkä sitä jäljestävä lintukoira luonteelleen voi.

Treenikassiin pakataan valjaat ja naru. Tärkeää on ottaa myös tarpeeksi pieniä pehmeitä kou lutusnameja mukaan tunnille. Meillä ehdoton suosikki on nakit. Nakit saa kätevästi sopivan kokoisiksi munaleikkurilla. Kokeilin kerran myös uunissa paistettua kanaa, mutta sanotaanko niin, että haluan vielä pitää sormeni! Yllätyk sekseni kuitenkin pelkkä puhe toimii Ainoon parhaiten. Mitä korkeampi ääni ohjaajalla, sitä tiiviimmin seurataan. Itseäni naurattaa tämä, siellä minä kimitän ja juttelen loputtomasti

höpöjä, ja koira seuraa perässä pää kallellaan. Mutta jos se toimii, niin se toimii! Namien kanssa tulee kuitenkin muistaa vähentää vas taava määrä iltaruoasta. Muuten voi parin kuu kauden päästä todeta, että narun päässä onkin hupsista keikkaa melko tanakka luppakorva.

Rally-tokossahan tehdään erilaisia tehtäviä. Laji on eräänlainen yhdistelmä tokoa, koi ratanssia ja agilityä ja se sopii kaikenlaisille koirille ja ihmisille. Radalla on 10–20 kylttiä muutaman metrin välein, ja kyltti aina kertoo, mikä tehtävä milloinkin tulee suorittaa. On kaikenlaisia käännöksiä ja pujotteluja, vauh din muutoksia ynnä muita. Ylemmissä luokis sa voi olla este ja putkikin. Koiran tulee osata seurata ohjaajaa kontaktissa ja tärkeintä on koiran ja ohjaajan hyvä yhteistyö. Rallyssä pitää olla hauskaa ja hännän heilua! Radalla saattaa olla houkutuksina esimerkiksi lelu ja, jotka koiran tulee osata jättää huomiotta. Hyviä vinkkejä lajiin löytyy Instagramis sa osoitteesta @hot_n_dog, suosittelen!

Saara ja Aino

Cockerspanielit ry:n jäsenten välinen MEJÄ:n rotumestaruus järjestetään tänä vuonna 31.7.

Jalasjärvellä Lakeuden Spanielit ry:n ja Jalas järven Itäisen metsästysyhdistyksen kokeen yhteydessä.

Tuomarina mestaruudessa on Juha Junkala Kruunupyystä, ja siihen haetaan pistekarsin nalla. Muilta osin kokeessa noudatetaan nor maalia ilmoittautumismenettelyä eli karsinnan ulkopuolelle jääneet eivät automaattisesti ole mukana kokeen toisessa ryhmässä, vaan haluk kuus osallistua siihen on ilmoitettava erikseen.

2021 mestaruuskoetta ei järjestetty, joten pis tekarsinta alkaa 1.8.2021 ja päättyy sunnuntai na 17.7.2022. Vuoden 2020 mestari FI JVA SE

JVA JM-19 Davico Whirling Snow on tervetullut mukaan ilman karsintaa.

Tarkemmat ilmoittautumisohjeet Kennelliiton tapahtumakalenterissa.

Toivotamme kaikille mukavaa MEJÄ-kautta!

Säännöt:

Rotumestaruus-MEJÄ-kokeeseen on pistekarsinta. Koiran omistajan tai haltijan tulee olla yhdistyksen jäsen, ja itse koiran tulee olla rodultaan cockerspa nieli, olla rekisteröity Suomeen sekä kilpailla voit tajaluokassa. Kokeeseen valitaan hakijoista viisi tai kuusi parasta, riippuen siitä, tuleeko edellisen vuo den mestari puolustamaan mestaruuttaan, mihin tällä on oikeus ilman karsintaa. Karsinta tapahtuu laskemalla yhteen kolme parasta voittajaluokan tu losta kaudelta, joka alkaa edellisestä mestaruusko keesta tai edeltävän vuoden elokuun ensimmäises tä päivästä, myöhäisemmän ajankohdan mukaan, ja loppuu sunnuntaipäivään kaksi viikkoa ennen mestaruuskoetta. Tasapisteissä huomioidaan koi ran neljäs tulos, ja jos ollaan edelleen tasapisteissä, myös viides tulos – tämän jälkeen tasatilanteen niin vaatiessa osallistumisoikeus arvotaan. 5+1 koiraa tarkoittaa, että koe voidaan järjestää tavallisen ko keen rinnalla ja yksi tuomari voi arvostella kaikki mestaruuskokeen koirat.

m ainospaikka päivi T e TT yyn pen T uoppaaseen?

k iinnostA isiko sinuA m A inospA ik KA C OCKERSPANIELIT R y: N PÄIVITET y SSÄ PENT u OPPAASSA?

Tarjoamme kasvattajille mahdollisuutta lait taa mainos uuteen, päivitettyyn pentuoppaaseemme. Edellisen kerran pentuoppaamme uudistettiin vuonna 2019, ja siitä versiosta painos oli 1 000 kappaletta.

Pentuopas painetaan A5-kokoisena. Aineistovaatimukset pentuoppaaseen ovat samat kuin rotujärjestön lehteen. Löydät ne lehden ensim mäiseltä sivulta. Koko sivun mainoksen hinta on 80 euroa ja puolen sivun mainos maksaa 50 euroa.

Maksu suoritetaan tilille: FI7115973000102641 viite: 2309

Toivomme materiaalin viimeistään 30.7.2022.

Valmiit mainokset pyydämme osoitteeseen cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com

Uusi pentuopas pyritään julkaisemaan loka kuun lopussa 2022.

Kiitos!

Ystävällisin terveisin, Jalostustoimikunta Cockerspanielit ry

a

me

säs T ys T uomari

Tässä lehden harrastusnumerossa haastattelemme kahta tuoretta metsästystuomaria Casper

aikaa metsällä. Kokemukset niin koulutukses ta, koira-arjesta kuin tietenkin metsästämises tä koulutetun koiran kanssa sytyttivät kipinän, joka edelleen kytee vahvasti.

C ASPER

Kerro hieman itsestäsi, taustastasi ja cockereistasi.

Olen helsinkiläinen koiraharrastaja, jonka per heeseen on aina kuulunut koira tai pari ja jolle koirat ja koiraharrastukset ovat aina olleet tär keä osa vapaa-aikaa. Lapsuudestani muistan ilolla parhaat ystäväni, mm. vanhempieni dal matialaisen ja myöhemmin useamman nou tajan. Metsästysharrastuksen pariin minut vei isäni jo ollessani vasta ala-asteikäinen, ja met sästäjäntutkinnon suoritin 13-vuotiaana. En simmäinen oma koirani oli labradorinnoutaja Emil, jonka koulutin alusta loppuun itse (”koh talaisin” tuloksin) ja jonka kanssa vietin paljon

Kotonamme asuu kaksi ikäisekseen pirteää käyttölinjaista cockeriurosta: Ringo 13 v. ja Morgan 8 v. Ensimmäisen cockerin, Ringon, hankinta vuonna 2009 oli pitkän suunnittelun ja harkinnan sekä lopulta monen onnekkaan yhteensattuman tulos. Olin silloin(kin) melko hektisessä vaiheessa työelämää, ja kotona olivat lisäksi esikoulu-/ala-asteikäiset lapsem me. Haluamansa käyttiksen hankkiminen ja saaminen on hiukan kiven alla, ja ajoitukseen harvemmin pystyy tarkemmin vaikuttamaan. Ringo on kevätpentu, joten se saapui opti maalisesti kesälomien alkuun, jolloin pystyin panostamaan niin tärkeään pentuaikaa sataprosenttisesti. Ei liika, ei liian vähän, ilon ja onnistumisten kautta, koulutus ja harjoitus oikein ajoittaen ja haasteiden oikeanlainen

“Morgan eteen!” Kuva Sanna Toivola-Järvinen

asteittainen lisääminen. Näiden asioiden tär keyttä ei voi liiaksi korostaa, ja sitä satoa saa sitten korjata, kun koiran kanssa tekeminen on nautinnollista! Ringon tapauksessa jo toista vuosikymmentä. Ringosta tuli Suomen käyt tövalio alle kolmen vuoden iässä. Metsällä se on ollut mukanani puolitoistavuotiaasta asti ja vielä viime syksynä sekä kyyhky- että sorsapas sissa. Näissä tilanteissa ikä on tosiaan pelkkä numero. Ringon kuurouduttua vanhempana olen voinut todeta, että jo pentuna opitut käsi merkit (istu/seis, maahan, luoksetulo, eteen- ja sivulle lähetykset) ovat arvokas yhteydenpito väline vanhoilla päivillä. Näistä on ollut hurjasti hyötyä, kun etähallintaan tarvittava normaali yhteydenpito (pilli) muuten ei tahdo toimia. Ja hyvin toimiikin.

Toinen, nyt 8-vuotias Morgan, tuli ”pikkuvel jeksi” kotiimme samalta kasvattajalta kesällä 2014. Ja pikkuveljenä se onkin pysynyt! Hyvin aikaisin (vaikka ehkä en ihan tarpeeksi aikai sin…) huomasin, että tämä veijari ei ollut ihan samasta muotista kuin edellinen. Morgan on ehkä maailman kiltein koira, ihan kaikille. Oppi misen ja tekemisen halu on hurjaa, mutta niin on myös vauhti ja into, lähes kaikissa tilanteis sa. Rakenteeltaan se on sporttisempi kuin Rin go. Morganin saavuttama AVO-2 tuntui aluksi lievältä pettymykseltä, mutta ajan myötä olen huomannut, että sen jo nuorena koirana esittämät vahvimmat puolet ovat todella vahvoja. Pieniä puutteita on luultavasti kaikissa koirissa (ja niiden kouluttajissa), ja on tärkeää oppia ymmärtämään, mitkä nämä koiran ja ohjaa jan puutteet ovat ja miten niiden kanssa tulee

toimia. Ja todeta voin myös, että vahvan AVO-2 tuloksen saanut koira voi olla hyvin miellyttä vä ja toimiva metsästyskaveri, vaikkei olekaan koetilanteessa nappisuoritusta saanut esitettyä. Morganin vahvuuksia on onneksi saatu välitettyä myös jälkipolville muutamaan ottee seen, neljän hienon pentueen verran.

Miksi päätit ryhtyä koetuomariksi ja millainen oli polkusi siihen? Muutaman koekauden jälkeen keväällä 2012 syntyi hieman syvempi kiinnostus lajia koh taan. Laji on monipuolinen, ja siinä yhdistyy niin monta minua kiehtovaa asiaa: koirat ja näiden koulutukseen liittyvät haasteet ja on nistumisen molemminpuolinen ilo, metsästys ja luonnossa liikkuminen, mukavien saman henkisten ihmisten kanssa touhuaminen ja koetilanteen tiivis ilmapiiri.

Koetoimitsijakurssin ykkösosan olin suorit tanut maaliskuussa 2012 ja vielä samana ke väänä kakkososan. Ylituomarikoulutukseen (peruskurssi ja erikoistumiskoulutus) osallis tuin keväällä 2015 ja 2016. Ylituomarikoulu tukseen kuuluvan keskeisen kokonaisuuden eli oppilas- ja kokelasarvosteluiden saaminen pakettiin kestikin sitten hieman pidempään. Ensimmäiset oppilasarvostelut tein syksyllä 2016 ja viimeiset kokelasarvostelut vasta tammikuussa 2022. Oppilas- ja kokelasarvosteluja kertyikin sitten yhteensä kokonaista 43 kpl (mi nimi 10+10=20) mutta ”oppia ikä kaikki”. Näis tä arvosteluista on jok’ikisesta ollut hyötyä: kaikki arvostelemani koirat, ohjaajat, tilanteet ja suoritukset ovat olleet erilaisia, ja aina tulee yllättäviä tilanteita, upeita suorituksia ja joskus harmittavia lipsahduksiakin.

Minkälaisia ominaisuuksia mielestäsi on hyvällä spanielilla? Mitä arvostat työskentelyssä?

Metsästyskäyttöön tarkoitetun spanielin omi naisuudet saadaan mielestäni erittäin hyvin kartoitettua SPME-kokeissa. Tärkein ominai suus, joka mielestäni toistuu kaikessa tekemi-

Morgan kokeessa Kuva Henna Kyllönen

sessä, on koiran ohjaajaa kohtaan osoittama horjumaton kunnioitus. Spanielia, joka lähes palvoo ohjaajaansa ja joka on kaikissa tilan teessa perillä siitä, mitä pitäisi tehdä jotta sekä ohjaaja että koira saisivat nauttia, on aina ilo katsella. Vastaavasti ohjaajan osoittama kun nioitus koiraansa kohtaan on tietenkin myös välttämättömyys. Siihen tilanteeseen ei pääs tä oikoteitä. Ja kun se on saavutettu, se näkyy sekä metsästettäessä että koetilanteissa.

Koe- ja metsästystilanteessa arvostan ehkä eni ten juuri tuota yllä mainittua yhteistyötä ja sitä, miten se ilmenee koirassa ja ohjaajassa: silmiin katsominen, rauhallisuus kuumissa tilanteis sa jo molemminpuolinen luottamus. Tykkään myös kovasti itsenäisistä koirista, joiden työs kentelyyn ohjaaja puuttuu vain vähin elkein. Se vaatii jonkun verran kokemusta sekä ohjaajalta että koiralta, eikä sitä voida vaatia aloitteleval ta koirakolta tai nuorelta koiralta, jolle on aina annettava tarvittava tuki myös koetilanteessa. Ja todettakoon että itsenäisyys on aivan eri asia kuin itsepäisyys!

Koska itse metsästän melko paljon lintua passista/kyttäämällä, arvostan suuresti myös suo raviivaista ja vahvaa noutoa. Se on useimmilla näkemilläni spanieleilla ollut hyvällä tai erin omaisella tasolla. Spanielilla on vahva luontai

nen halukkuus noutaa, ja tätä ominaisuutta ei kannata hukata koulupolun varrella!

Koesuorituksessa hakumaasto on lähes aina erilainen, joten koiran olisi pystyttävä ohjaajan tuella työskentelemään tilanteeseen sopivalla tavalla. Yhteistä korkeille hakupisteille arvos telemieni koirien hakutyöskentelyssä on var maan ollut vauhti ja herkeämätön innokkuus.

Mitä haluaisit sanoa uusille harrastajille ja kenties tuleville tuomareille? Harrastaja- ja tuomarikunta on mielestäni lois tavaa porukkaa, ja sitä se on ollut niin kauan kuin itse olen lajia harrastanut. Uudelle harras tajalle, jolla kenties on jo metsästyskoiranal ku kotona tai joka on vakavasti harkitsemassa spanielin hankintaa metsästys- ja koekäyttöön, sanoisin, että panostakaa koiran ensimmäi seen vuoteen niin paljon kuin vain ikinä voit te. Lukekaa kirjoja, varatkaa kalenterista aikaa päivittäiseen tekemiseen, tehkää suunnitelma ja asettakaa tavoitteita ja välitavoitteita. Miet tikää asiaa myös koiran näkökulmasta. Tekemi sen tulee aina olla hauskaa, mutta vain ”isän tä” päättää mitä, milloin ja kuinka tehdään.

Moni varmaan miettii, missä vaiheessa oma koira olisi valmis osallistumaan kokeisiin. Nyrk kisääntönä pitäisin sitä, että kun koira saadaan

Morgan ja Ringo, kuva Casper Grönblom

omasta tahdostaan tai vähäisin ohjauksin py symään sopivalla etäisyydellä ohjaajasta ja pysähtymään tilanteessa kuin tilanteessa, voi daan mennä kokeisiin. Nämä kun ovat hallussa, muiden osa-alueiden kouluttaminen on myös mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Hakukuvio ta, noutoja ja ohjauksia ei voi väheksyä, mut ta niitä voidaan viilata vaikka kuinka pitkään. Mutta jos kontrolli pettää, koe- tai metsästys tilanteesta voi olla hyvin rajoitetusti hyötyä koi ran kehitystä ajatellen. Ja kannattaa aina pitää mielessä, että arvostelu, jonka koira kokeista saa, kuvaa vain ja ainoastaan kyseisen koiran toimintaa juuri sillä hetkellä, sinä päivänä, sii nä paikassa ja siinä tietyssä tilanteessa, jossa satuttiin olemaan. Tämän myös tuomari pitää aina mielessä, ja koesuoritukseen lähdetään aina puhtaalta pöydältä.

Koetoimitsijakursseille kannattaa lähteä sii nä vaiheessa, kun on kokemusta muutamasta SPME-koekaudesta, eri tilanteista ja koirista ja kun huomaa, että kiinnostus lajia kohtaan edel

leen lisääntyy. Siitä se nälkä sitten kasvaa, ja tuomarikoulutukseen hakeutuminen voi alkaa. Koetilanteessa toivottavasti moni ohjaaja myös ymmärtää tuomarityöskentelyn ja laatuarvostelun haasteet. Tuomarikin on vain ihminen, ja olemme kaikki yksilöitä: käytössä ei ole mitta nauhaa, sekuntikelloa tai ”maalikameraa” vaan omat havainnot ja todetut suoritukset ratkai sevat sen, minkälaisen arvostelun tuomari voi tietylle koiralle antaa. On mielestäni itsestään selvää, että koejärjestäjän ja tuomarin on pyrit tävä tarjoamaan koiralle ja ohjaajalle mahdollisuudet laadukkaaseen suoritukseen, eikä se tapahdu tulkitsemalla sääntöjä lepsusti vaan niin, että esimerkiksi kokematonta koirakkoa ei tieten tahtoen viedä tilanteisiin, jossa ison vir heen tapahtuminen on ilmeisen todennäköistä. Kokeessa suorituksen tulee olla ”metsästyksel linen”, joka on hyvin laaja käsite. Erinomaiseksi arvosteltu koira pärjää kaikissa metsästykselli sissä tilanteissa, hyvä koira useimmissa.

Toivottavasti nähdään ensi syksyn kokeissa!

Anne k nuutinen

Kerro hieman itsestäsi, taustastasi ja cockereistasi.

Olen jyväskyläläinen pitkän linjan koiraharras taja. Ensimmäisen koirani hankin vuonna 1996, ja sen jälkeen taloudessa ollut aina koiria. En simmäinen rotuni oli kiinanpalatsikoira. Olin aktiivinen näyttelyharrastaja ja kiersin ympäri Eurooppaa koirieni kanssa.

Ensimmäinen käyttölinjainen cockeri Saxapho ne Derwent ’Tellu’ tuli perheeseen vuonna 2009 ja sen kaveriksi FI KVA Saxaphone Nyles ’Tipi’ vuonna 2014. Olen kasvattanut kolme pentuetta kennelnimellä Multifarious. SP ME-kokeisiin olen osallistunut kahden koirani kanssa.

Anna-Leena Kantalainen

Miksi päätit ryhtyä koetuomariksi ja millainen oli polkusi siihen? Koetoimitsijakortin suoritin 2014, ja sii tä alkaen olen ollut aktiivisesti mukana Cockerspanielit ry:n toiminnassa järjes tämässä koulutuksia ja kokeita. Tämä toiminta on ollut loistava näköalapaik ka seurata erilaisia koiria ja niiden sekä niiden ohjaajien kehitystä.

Tästä innostuneena hakeuduin SP ME-ylituomarikoulutukseen, jonka suoritin valmiiksi vuonna 2021. Koronasta ja lintuinfluenssasta huolimatta ehdin jo arvostella muutaman kokeen kauden 2021 aikana.

Tässä yhteydessä haluan mainita Tiina ja Juha Karlströmin, jotka ovat olleet esimerkillään myötävaikuttamassa kiin nostukseeni kouluttautua SPME-ylituo mariksi. Suuri kiitos heille myös heidän vuosien saatossa minulle antamastaan tuesta ja kannustuksesta.

Minkälaisia ominaisuuksia mielestäsi on hyvällä spanielilla? Mitä arvostat työskentelyssä? Hyvä spanieli metsästää yhteistyössä ohjaajan kanssa päästäkseen riistati lanteeseen. Hyvin toimiva koira hakee riistaa maastonkattavasti muokaten ha kuaan maaston ja tuulen mukaan. Hyvä ohjaaja luottaa koiraansa ja antaa sen tehdä töitä mahdollisimman vähäelei sesti ohjaten.

Arvostan koiria, joilla metsästetään monipuolisesti ja niistä näkee, että ne tietävät ’mikä homman nimi on’. Luon nonlintukokeet ovat lähellä sydäntäni, ja tulos tällaisesta kokeesta on arvokas. Hyvin toimiva spanieli osaa siis viedä riistalle vähemmässäkin riistatiheydes sä mutta sen hallittavuus on hyvällä ta solla myös riistatiheissä maastoissa.

Ohjaajien toiminnassa arvostan positiivista asennetta sekä huumoria. Vaikka koetilanne monesti on jännittä vä, pitää muistaa, että tilanteessa ollaan yhdessä koiran kanssa ja erällä voi tapahtua mitä vaan.

Mitä haluaisit sanoa uusille harrastajille ja kenties tu leville tuomareille? Suurin sydämin toivon uusia harrastajia mukaan koetoi mintaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä tarinan tarvitse olla heti valmis. Mikään ei ole hienompaa kuin nähdä uusien koirakoiden kehittyvän ja innostuvan la jista. Tämä vie pikkusormen mennessään!

Anna-Leena Kantalainen

Taipumuskoekausi 2021 koos T e TT una

ja

Spanieleiden taipumuskokeen (SPA) tarkoituksena on todeta spanieleiden käyttöomi naisuuksia. Kokeeseen kuuluu myös osio, jossa tarkastellaan koiran luonnetta ja käyttäytymistä (sosiaalinen käyttäytyminen).

Taipumuskoe koostuu 6 osa-alueesta, jotka kaik ki tulee suorittaa hyväksytysti. Kun koira on suo rittanut taipumuskokeen, sillä on oikeus kilpailla näyttelyssä käyttöluokassa. Taipumuskokeen suorittaminen on käyttötulosvaihtoehto, jotta koira voi saada muotovalion tittelin Suomessa. Käyttötuloksen muotovalion arvoon voi myös suorittaa spanieleiden metsästyskokeessa.

Yläikärajaa osallistumiselle ei ole eikä ra joitusta siitä, kuinka monta kertaa taipumuskokeen suorittamista voi yrittää. Ala ikäraja kokeeseen on 9 kuukautta eli sitä nuoremmat koirat eivät kokeeseen pääse.

Vuonna 2021 spanieleiden taipumuskokeisiin (SPA) eli taippareihin osallistui 89 cockerspanielia Suomen Kennelliiton jalos tustietojärjestelmän mukaan. Osallistumis määrän kasvua edellisestä vuodesta selittää viime kesän suvantovaihe koronapandemias sa, minkä vuoksi kokeita järjestettiin enem män kuin aiempina vuosina. Ja ehkäpä myös lock down -aikojen jälkeinen innostus saada vihdoin osallistua koiratapahtumiin.

Suurin osa (67 %) koirista eli 60 koiraa läpäisi taipparit hyväksytysti vuonna 2021 tuloksenaan SPA1. Taipumuskoetta ei läpäissyt hyväksyttä västi 33 % koirista eli 29 koiraa – tuloksena SPA0. Yleisimmät hylkäyksen syyt ovat hakuosuuden työskentelyssä tai vesityön suorittamisessa.

Hakuosuudella seurataan koiran työskentelyä metsässä. Tähän osioon kuuluu myös laukauk

sensiedon testaaminen. Hakuosuuden hylkäyk sen syy on pääsääntöisesti koiran liian suppea tai suppeahko haku eli suomeksi koira ei ir taannu ohjaajasta tarpeeksi etsiäkseen riistaa metsässä.

Jäljestysosuudella koiran tulee seura ta juuri tehtyä laahausjälkeä. Jäljen päässä kaatona on usein fasaani tai kani. Pää sääntöisesti taipumuskokeisiin osallistuvat cockerit suoriutuvat tästä osiosta mallikkaasti.

Hakuosuuden lisäksi toinen iso taipu muskokeiden suorittamattomuuden syy on toimimaton vesityö: koira ei joko ui (kahlaa tai kastelee tassut) tai ei tuo riistapukkia rantaan ohjaajan saataville.

Osalla koirista hylättyjä osuuksia on enemmän kuin yksi, ja joillain koirilla ei suju mikään osio, mutta näitä koiria on vähän. Toimimattomuu den seurauksena osa ohjaajista keskeyttää ko keen, osa jatkaa loppuun saakka. Tällä kaudella ohjaajan keskeyttämiä suorituksia ei kirjattu.

Sininen osuus kuvaa SPA1tuloksia, joita oli 60 kpl (67 %). Punainen sektori kuvaa SPA0-tu loksia, joita oli 29 kpl (33 %).

Oliver suoritettuaan SPA1-tuloksen

k asva TT ajahaas T a TT elu: a nders c arlsson, kennel v i T aho T elle T, r uo T si

Kerro ensin hieman itsestäsi. Kotisivuiltani (www.vitahotellet.se) löytyy paljon tietoa minusta ja cockereista.

Olen ollut naimissa Majn kanssa 40 vuotta ja minulla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Asun Göteborgin lähistöllä suuressa vanhassa talos sa, jossa on suuri piha. Koirat asuvat kanssam me – tai me asumme koirien kanssa. Tällä het kellä meillä on seitsemän koiraa: nuorin 4 kk ja vanhin 9 vuotta!

Koska ostit/sait ensimmäisen cockerspanielisi – miksi juuri cockerspanielin? Ostin kaksi narttua vuonna 1971: punaisen Hubbestadin linjoista ja black and tanin Paula Kangassalon Zlazano-linjoista. Kaikki alkoi oi keastaan Arja Koskelosta, joka noihin aikoihin kävi näyttelyissä Ch Astrawin Adviserin kans sa. Arjan ansiosta pääsin oikeille jäljille alusta saakka, mistä olen erittäin kiitollinen.

Koska aloitit cockerspanielien kasvatuksen?

Vuonna 1973 ostamani punainen narttu as tutettiin Paulan Lochranza Per Gyntinllä ja black and tan Arja Koskelon omistamalla Astrawin-uroksella, joka isä oli Bronze Knight of Broomleaf.

Mistä tulivat kasvatustyösi kantakoirat?

Vuonna 1974 ostin mustan narttupennun Astrawin Allelujan, jonka isä oli Butterprint of Broomleaf, kennel Astrawin omistajalta Phyl lis Wiselta ja toisaalta aikuisen nartun, jonka isä oli Astrawin Authentic ja joka oli astutettu Astrawin April Firella. Tähän pentueeseen syn tyi ensimmäinen sertin saanut kasvattini Vita hotellets Råg I Ryggen

Mitä ominaisuuksia pidät tärkeinä kun cockereita valitaan jalostukseen? Tärkein on luonne eli temperamentti. Mutta luonnollisesti koiran pitää sen tyyppinen, josta itse pidät, ja jonka sukutaulu on lisäksi täynnä koiria, joista pidät!! Minä olen jo 20 vuotta pi tänyt cockereista, joilla on helppohoitoinen turkki. Minä en itse halua koiria, joilla on liikaa turkkia, koska sen hoitaminen on aivan liian työlästä.

Minkälaisia koria olet itse halunnut ”tuottaa” ja miten olet onnistunut siinä? On useita koiria, jotka ovat vuosien aikana ol leet minulle aivan erityisiä. Anja Puumalan kasvatustyö on ollut tärkeää pohjoismaiselle cockerikasvatukselle, ja Leavenworth Love Call on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta myös

Kääntänyt Marianne sundblad, kuvat haastateltavan arkistoista

Leavenworth Lucky Strike, jonka näin voittavan lintukoiraryhmän Tukholmassa.

Isosta-Britanniasta voisin mainita esimerkiksi seuraavat kennelit: Quettadene (esim. Quetta dene Mystique), Lindridge ja Canigou (esim. Ch Canigou Rocket Science).

50 vuoden jälkeen tämä on mielenkiintoinen kysymys. Miten olen onnistunut? Omasta mielestäni hyvin. Rakastan koirieni tyyppiä, niiden luonteet ovat ok ja suurin osa kasvateistani on terveitä! Omista koiristani minulle tärkein on ollut Ch Lynwater Blackcap. Sen fantastinen tyyppi näkyy edelleenkin linjoissani.

Miten rotu on mielestäsi kehittynyt Ruotsis sa ja kansainvälisesti viime vuosikymmenten aikana?

Tällainen ”grumpy old man” kun olen, niin tä män päivät cockereissa on piirteitä, joista en pidä. Enkä pidä siitä, että monet nuoremmat tuomarit eivät osaa arvostaa laatua, kun todel la hyvä koira tulee kehään. Facebook on mo nella tavoin todella hyvä asia, mutta kun sitä lukee, ei ole ollenkaan varma siitä, että näyttelyissä voittavat cockerit todella ovat hyviä ro tunsa edustajia.

Tulet Suomeen lokakuussa arvostelemaan cockereita yhdistyksen open show’ssa. Mikä on open show? Hyvä kysymys! Esim. Isossa-Britanniassa järjes tetään tällaisia epävirallisia näyttelyitä, jossa voi ottaa vähän rennommin. Siellä kyllä tuo daan kehään kokeneempiakin voittajia, mutta myös nuoria, mielenkiintoisia koiria, joille open show tarjoaa vähemmän stressaavan alun näyttelyuralle.

Olen todella iloinen, että saan tulla tuomarik si yhdistyksenne tapahtumaan. Suomalaisella cockerikasvatuksella on aina ollut erityinen paikka sydämessäni.

t ri MM aajan H aastattelu - Marika s inkkonen

Kerro kuka olet?

Olen Marika Sinkkonen, ammattitutkinnon suorittanut trimmaaja ja eläintenkouluttaja opiskelija Siikajoelta. Trimmaamo Tassutaikuri sijaitsee Raahessa. Omat rotuni ovat sileä- ja karkeakarvainen kettuterrieri, walesinterrieri, borderterrieri ja englantilais-venäläinen ajo koira. Sileäkarvaisia kettuterrierejä olen kas vattanut jokusen pentueen kennelnimellä Me takan.

Miksi aloit yrittäjäksi?

Olen aikaisemmalta koulutukseltani psykiatri nen sairaanhoitaja (AMK). Jo silloin kun trim maajan ammattitutkinto tuli, haaveilin siitä, että voisin kouluttautua trimmaajaksi. Lapset olivat kuitenkin pieniä ja mies reissutöissä, enkä sitä paitsi osannut trimmata. Viimeset viisi vuotta psykiatrisen sairaanhoitajan työs sä mietin, mitä konkreettista voisin tehdä si vutyönä. Pelkkä päällä työskentely vaati vas tapainokseen jotain muuta. Sitten hoksasin,

että elämäntilanne salli jo hieman etäämmällä opiskelun.

Perustin toiminimen ja hain Iisalmeen opiske lemaan. Yritys lähti lapasesta jo puolen vuoden opintojen jälkeen, ja vuoden kuluttua olin siinä pisteessä, että piti valita alkaako yrittäjäksi vai palaako virkatöihin.

neuvoja ja ohjeita alalle aikoville Opiskeluaika kannattaa hyödyntää hyvin. Trim maajan ammattitutkinto antaa hyvän perustan toimia alalla. Opiskeluaikana suositellaan työ harjoittelua, eikä suotta. Itse kävin työharjoit telussa useissa eri paikoissa ympäri Suomea ja sain korvaamatonta käytännön opetusta mm. Inkku Mustoselta, Tuija Kärjeltä ja Saana Tuomelta, jotka ovat vuosikymmeniä toimineet alalla.

Opiskelin todella paljon itsenäisesti eri rotujen trimmausta. Kävin myös rotujärjestöjen jär jestämillä trimmauskursseilla. Katson, että ro

Kuvat trimmaamo tassutaikuri

dunomainen trimmaus kunkin rodun kohdalla on hyvä osata, jotta kotitrimmauksessakin osaa ottaa huomioon rodunomiaset piirteet.

Myös verkostoituminen kannattaa jo opiske luaikana. Esimerkiksi Satu Utriainen on opet tanut minulle paljon spanieleiden, erityisesti cockereiden trimmauksesta. Vastaavasti Satu on oppinut meillä korkeajalkaisten terriereiden trimmausta.

Sosiaalinen media kannattaa hyödyntää hyvin yrityksen markkinoinnissa. Se on ilmaista nä kyvyyttä, jos työn tekee hyvin. Maksettu mai nonta oikein kohdennettuna on tehokasta ja nopeaa. Omien some-tilien hyödyntäminen kannattaa nähdä pikemminkin maratonina kuin pikajuoksuna, sillä yleisön kasvattaminen vie aikaa ja kilpailu on kovaa. Miksi somessasi näkyy paljon cockereita, vaikka se ei ole oma rotu? Olen saanut ilokseni paljon oppia ja tukea cockerspanieleiden turkinhoitoon ja trimmauk seen Satu Utriaiselta, Susanna Pikkaraiselta ja Minna Kinnuselta jo ennen opiskelua syntyneen yhteyden takia. Olen myös käynyt cocke reiden rotutrimmauskurssilla. Ehkä sosiaalisen median ja kasvattajien suositusten pohjalta minulle on päätynyt paljon cockeriasiakkaita. Olen hyvin ihastunut rotuun, ja Suskilta ja Sa tulta onkin livahtanut sukulaisilleni useampi cockeri, joita trimmaan.

Mikä on vaikeinta cockerin trimmauksessa?

Cockerin turkinhoito vaatii työtä omistajalta. Trimmaajana pystyn parhaiten auttamaan siinä te kemällä pohjatyöt kunnollisesti.

Pidemmänkin turkin ylläpito on nistuu, jos kuolleen/höttökarvan poisto tehdään perusteellisesti ja hyvin. Saan palautetta asiakkailta, että turkki on todella paljon hel pompi ja pysyy hyvänä pitkään. Koristekarvojen pituus ei siis ole ratkaisevinta turkin vaikeuden tai helppouden kannalta. Kun trim maus helpottaa merkittävästi kotona tehtävää työtä, on omistajien motivaatio säännölliseen trimmaukseen hyvä. Koticockerinkaan trim mausvälin ei tulisi ylittää kymmentä viikkoa.

Itselleni vaikeinta cockerin trimmauksessa on muotoilupuoli. Jos haluaa tehdä kauniin ja ro dunomaisen trimmauksen, joka on juuri kysei selle koiralle eduksi, pitää mielessä olla kuva siitä, miltä kyseinen koira voi parhaimmillaan näyttää. Ja sitten käden pitää totella silmää.

Tulevaisuus/visiot

Tassutaikurin missio on auttaa koiranomistajia huolehtimaan heidän koiriensa turkinhoidosta ja hyvinvoinnista. Tätä tehtävää toimittaa konk reettinen trimmaustyö, mutta myös Tassutaikurin blogi ja somekanavat, joissa jaan vinkkejä ja neuvoja. Maru & Satu trimmaa -verkkokurs seja on tekeillä ja ensimmäinen Kynsikoulu tulee pian uunista ulos. Suunnitteilla on myös muita, myös cockereille suunnattuja kursseja. Haaveilen myös e-kirjan kirjoittamisesta, mut ta näitä ajatuksia ehtii miettiä taas kun kiihkein trimmaussesonki on ohitse.

s oma, sijoi T uskoira

S IJOIT u SKOIRALLE KOTI – K ASVATTAJAN TARINA

Kasvatimme yhteistyössä cockeripentueen ystäväni Mari Hotin (Kennel Dazzlingtails) kanssa. Pentueeseen syntyi kolme narttua ja viisi urosta. Pennut rekisteröitiin Dazzling tails-kennelnimen alle ja minulla oli oikeus sijoittaa yksi narttupentu.

Etsin sijoituskotia ensisijaisesti kaveri- ja ys täväpiiristä, jossa olisi jo kokemusta rodusta ja mahdollisesti joistakin harrastuksista. Kun Miika Kulmala ja Sanna Boström ilmoittivat kiinnostuksestaan pentuetta kohtaan, kyselin alustavasti kiinnostaisiko heitä sijoituspentu. Muutaman pitkän puhelun jälkeen sopimus si joituskoirasta alkoi hahmottua.

Kennelliiton sijoitussopimuksen aiheuttavat toisinaan harmaita hiuksia molemmissa osa puolissa. Erimielisyyksiltä ei voi aina välttyä, mutta hyvät sosiaaliset taidot ovat eduksi. Tu len itse toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen luonteeltani ennemmin sovitteleva kuin väittelevä. Aiemmat kokemukset sijoituskoiris ta ja leasing-nartuista ovat myös olleet hyviä, ja kaikki on sujunut kuten pitääkin, joten olen kokenut sijoitussopimukset itselleni sopiviksi. Yhteistyö Miikan ja Sannan kanssa tuntui alusta asti luontevalta ja saimme kaikki kertoa avoi mesti, mitä odotamme sijoitussopimukselta.

Noora Räsänen

Kasvattaa cockereita kennelnimellä Poppy Lop’s. Kotona asuu neljä cockers panielia ja kaksi englanninspringerspa nielia.

Harrastukset

Koiranäyttelyt, taipumuskokeet, MEJÄ, koirien kanssa metsässä liikkuminen, sienestys ja uinti.

Pentueesta valikoitui sijoitusnartuksi kaunis, hyväntuulinen ja ajoittain itsenäinenkin Soma (Dazzlingtails Poppy Seed). Somaan taisimme ihastua kaikki jo ensimmäisten vuorokausien aikana. Soma on mielestäni edelleen hyvin sa manlainen kuin pikkupentuna. Se on aina hy vällä tuulella, ihmisläheinen, mutta osaa työs kennellä ja touhuta myös itsenäisesti. Omaan silmään Soma on kovin kaunis edelleen. Sillä on hieno väri ja karvapeite. Soma on koulutet tava ja oppivainen. Se on rodulleen tyypillisesti iloinen häslääjä, mutta osaa myös rauhoittua, kun mitään ei tapahdu.

Meillä on kirjoitushetkellä yhteistyötä takana noin vuosi. Kaikki on sujunut tähän asti loista vasti. Olen alusta asti ihaillut Miikan ja Sannan innostusta eri harrastelajeja kohtaan. Miika ja Sanna panostavat myös tavalliseen koira-ar keen, mikä on itselleni tärkeää. Minulle on tärkeää, että hankituista lemmikeistä pidetään hyvää huolta ja niihin halutaan panostaa. Mi nulla itselläni on vilpitön halu hoitaa koiriani parhaalla mahdollisella tavalla. Lenkkeilen ja harrastan omien koirieni kanssa paljon ja toi von sitä myös kasvatinomistajiltani. Koen, että

teksti noora Räsänen ja Miika Kulmala, kuvat Miika Kulmala, ellei toisin mainita

Nooran lauma ja Soma Kuva Noora Räsänen

Miika ja Sanna ovat kanssani samoilla linjoilla. Yhteistyö on ollut vaivatonta ja kaikki on su junut omalla painollaan. Välimatka Imatran ja Helsingin välillä ei toistaiseksi ole tuntunut hankalalta. Luulen, että kaikki on sujunut niin hyvin, koska molemmilta osapuolilta löytyy joustoa ja vilpitön halu harrastamiseen ja teke miseen.

Itse tykkään käydä näyttelyissä ja laittaa turk keja. Soman kanssa olen tänä vuonna käynyt muutamassa näyttelyssä, ja sieltä onkin tullut hienoja tuloksia, mm. 2 x VSP, 2 x SERT, 2 x ROP-juniori ja 2 x JUN-SERT. Soma käyttäytyy ja esiintyy kauniisti näyttelyissä ja siitä kuuluu kiitos Soman omistajille Sannalle ja Miikalle, jotka ovat pienestä asti Somaa kouluttaneet ja totuttaneet kyseiseen hommaan.

Miika ja Sanna harrastavat Soman kanssa mui ta lajeja. Tulevan kesän taipumuskokeita var ten Soma onkin käynyt mm. koirauimalassa ja ampumaradalla totuttautumassa haulikon lau kausten ääniin.

Minusta tuntuu erityisen hyvältä, että Miika ja Sanna luottavat Soman käsiini ja meille asu maan tarvittaessa useammaksi viikoksi. Luottamus onkin molemminpuolista, ja luotan täysin Miikan ja Sannan harkintakykyyn. Soma on ol lut meillä näyttelyitä varten useampiakin viik koja. Saan hoidettua ja laitettua Soman turkin näyttelyitä varten ja välillä näyttelyitä on ollut peräkkäisinä viikonloppuina, joten se on väli matkankin takia ollut järkevää. Samalla Soma tottuu laumaamme ja arkeemme, mikä helpottaa mahdollisen tulevan pennutuksen osalta Soman sopeutumista meille. Meillä on Soman kanssa tiedossa aktiivinen kesä näyttelyiden parissa ja varmasti kaikkea muutakin kerkeämme yhdessä touhuamaan ja harrastamaan. Toivottavasti sijoitussopimuk semme tuottaa joskus hedelmää ja pääsemme seuraamaan Soman pentujen kasvua ja kehitystä!

Vanhemman mustavalkoisen Ada-cockerspanielin (goldbird’s Fetching girl) poislähdön takia hiljeni koti sen verran, että ryhdyimme Sannan kanssa miettimään Iines-cockerille (Allway’s Exact On The Rocks) kaveria, sillä onhan Iines aina elänyt toisen cockerspanielin kanssa. Taka-ajatuksena oli myös, että ne opit, joita oli aiempien koirien kanssa jäänyt mieleen, voi tulevankin kanssa hyödyntää. Näin pääsisi aavistuksen helpommin liikkeelle arjen sekä harrastusten parissa.

Mietimme aluksi, olisiko harrastuksien takia jokin isompi rotu kenties parempi, esimerkiksi englanninspringerspanieli. Monen mutkan kautta kävi kuitenkin niin, että englanninsprin gerspanieliin liittyvät ajatukset vaihtuivatkin takaisin cockerspanieleihin. Erään tutun eng lanninspringerspanieli kävi yökylässä, mutta se tuntui turhan isolta koiralta kohtuullisen pie neen kaupunkiasuntoon.

Jokin tässä cockerspanielissa vain on, joka vie hättää, ja onhan se kokonsa puolesta myös kätevämpi sekä ketterämpi. Joten miksikäs sitä tuttua ja turvallista hyvää vaihtamaan. En myöskään keksi kauhean montaa lajia, johon englanninspringerspanieli pystyisi ja cockers panieli ei.

Miika Kulmala, toinen omistaja

Harrastukset: valokuvaus, TOKO, agility, nosework, metsästyskoiraksi tähtäävät harjoitukset kuten vedestä noudot ja noudot, MEJÄ, perusarkitottelevaisuus ja metsässä seikkailu. Näiden lisäksi vä hemmän yleisimpiä ovat suppailu ja rullaluistelu. Haaveena myös vesipelastus.

Sanna boström, kolmas omistaja

Harrastukset: dobo, nosework, arkitottelevaisuus ja TOKO.

Aluksi ajatus käyttölinjaisesta cockerspanielista houkutteli harrastuksien vuoksi, ja tutustuin muutamaan käyttölinjaisten cockereiden kas vattajaan sen tiimoilta. Käyttölinjaiset cockers panielit olivat osittain tuttuja yhteisistä nou toharjoituksista ja tapaamisista, joissa oma näyttelylinjainen cockerspanieli Iines oli ollut mukana aina välillä. Halusin kuitenkin vielä tu tustua kasvattajiin ja saada heidän mielipiteen sä käyttölinjaisten nykytilanteesta.

Hetken pohdittuamme päädyimme kuitenkin siihen, että näyttelylinjainen sopii paremmin tähän elämänvaiheeseen ja myös harrastuk siin riittävällä tasolla. Näyttelylinjaisilla riittää tarpeeksi energiaa tehdä yhdessä vaikka mitä, mutta ne ovat kuitenkin hillitympiä mitä tulee määrällisesti aktivoinnin tarpeeseen.

Kun olimme tilanteesta täysin selvillä, lähdin kyselemään aluksi tutuilta kasvattajilta, millai nen tilanne oli. Eihän se hyvältä näyttänyt. Ko rona jylläsi pahimmillaan, ja koirien saatavuus oli heikkoa. Lisäksi tilannetta vähän vaikeutti omalta osaltaan se, että halusin nimenomaan

mustavalkoisen narttucockerin nykyisen yksi värisen kaveriksi. Varmaankin aiemman cockerin mustavalkoinen kaunis väri oli juurtunut omaan mieleeni niin voimakkaasti.

Loppujen lopuksi kuitenkin luovuin mustaval koisen cockerin haaveesta ainakin toistaiseksi ja katsoin tilannetta avoimin silmin: kunhan on terve ja hyväluonteinen koira, se on pääasia. Sillä mentaliteetilla siis eteenpäin. Lisäksi itselleni oli erittäin tärkeää saada koira kasvat tajalta, jolla on positiivinen, aktiivinen sekä jokseenkin myös ”nykyaikainen” ote kaikkeen tekemiseen. On ilo nähdä, että myös kasvatta jat ovat valmiita kehittämään itseään jatkuvasti kaikenlaisen tekemisen kautta ja hyödyntävät sosiaalista mediaa parhaansa mukaan tietojen sa ja taitojensa levittämiseen.

Kaunis blue roan narttu Soma eli Dazzlingtails Poppy Seed (Noora Räsäsen Poppy Lop’s -ken nelin ja Mari Hotin Dazzlingtails-kennelin yh teistyöpentueesta) päätyi meille monen mut kan kautta.

Keskustelin Nooran kanssa sprinkun mietinnän aikoihin, koska Nooralta löytyy molempia, sekä englanninspringerspanieleita että cockerspa nieleita. Noora näki meidän tilanteemme ja huomasi, mitä olemme vailla. Kerroin Nooralle rehellisesti, etten ole innokas näyttelyharrasta ja, vaikka muutamissa näyttelyissä olimmekin käyneet ja olen jopa yhdessä itse esittänyt Ii nestä. Kyllä niissä mielellään käy katsomassa ja kuvailemassa aina välillä. Jos joku muu esittää koiran ja hoitaa sen turkin laiton, olisin avoin kaikille ideoille, mikäli pentuja syntyy.

Idean sijoituskoirasta koin aluksi kuitenkin hiu kan ahdistavana, sillä olen kuullut ja lukenut kaikenlaista. Onneksi Nooran kanssa keskustel tuamme ahdistus huonosta yhteistyöstä, pako nomaisesta näyttelyihin viemisestä, jatkuvasta turkin laitosta sekä turkin kanssa varomisesta jne. katosi heti.

Sijoitussopimukseen käytetään pohjana Ken nelliiton sijoitussopimusta, mutta tiettyihin vanhoihin toimintatapoihin ei tarvitse lukittau tua, eikä kannata ahdistua sijoitussopimuksien

ympärillä tapahtuvista erimielisyyksistä. Toki perinteiset turkinhoitoon kuuluvat asiat kuten pesu ja harjaus jne. kuuluvat koiran hoitoon kuten normaalistikin. Tässä vaiheessa emme kuitenkaan Nooran kanssa vielä sopineet mis tään sen tarkemmin sen suhteen, tuleeko pen tu heti alusta alkaen omaksi vai sijoitukseen.

Myöhemmin Noora ilmoitti, että pentuja on tulossa ja päätimme, että katsotaan, miten ti lanne etenee. Koskaan ei voi tietää, millainen pentue tulee. Päätimme jäädä odottamaan, ja loppujen lopuksi syntyikin pentue, jossa oli kolme narttua ja viisi urosta. Mari ja Noora olivat sopineet, että Noora saa yhden pennun yhteistyöpentueesta. Noora päätti sijoittaa sen meille.

Valitsimme Soman yhdessä Nooran ja Sannan kanssa kolmesta nartusta. Meillä oli Nooran kanssa selkeät tavoitteet ja samankaltainen nä kemys tulevan sijoituskoiran osalta. Myös Mari oli tietoinen meidän keskusteluistamme.

Nyt Soma on jo pian vuoden ikäinen, ja se on ollut monessa mukana. Se on ollut Nooran kanssa useammassa näyttelyssä, ja itse olen ollut Soman kanssa harjoittelemassa käyttölinjaisten cockereiden matkassa. Sanna on jonkun verran tehnyt Soman kanssa nosework-harjoit teita.

Soma on suoriutunut erinomaisesti kaikesta, missä se on ollut mukana. Koen, että päätös yhteistyöstä oli oikea ja toimii mainiosti. Vaik ka asumme Nooran kanssa eri kaupungeissa, Imatran ja Helsingin välinen välimatka ei ole este laadukkaalle yhteistyölle ja tekemiselle. Joustoa löytyy puolin ja toisin. Välillä Soma asustelee jotain viikkoja Imatralla ja välillä Hel singissä, riippuen siitä, miten sovitaan. Pää sääntöisesti se on kuitenkin pidemmät ajat Helsingissä.

Meillä on Nooran kanssa jatkuva yhteys sosiaa lisen verkon välityksellä aina tarvittaessa. Kuvia ja videoita voi jakaa nykyaikana todella helpos ti, mikä helpottaa omalta osaltaan yhteistyötä.

teksti erika aaltonen

Ensimmäisen koiran hankinnasta tulee tänä vuonna 16 vuotta, mutta silti koen aloittaneeni koiraharrastuksen vasta vuonna 2020.

Vuoden 2019 pääsiäisenä vierailimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran Rigreta’s-ken nelissä, joka sattui googlailulla löytymään ihan läheltä, samalta kylältä. Tiesimme heti tavattuamme Riikka Ahtilan ja Pertti Kono lan koirineen, että juuri heiltä haluaisimme cockerspanielipennun. Odottavan aika on pit kä, ensimmäisellä kerralla narttu jäi tyhjäksi ja toisella kerralla vihdoin tärppäsi. Tammikuussa 2020 alkoi synnytys ja ihan ensimmäisenä maa ilmaan tupsahti lähes pikimusta blueroanuros. Rakastuin samantien ja jännitettiin, saadaanko kyseinen poika meille ja me saatiin, siitä alkoi meidän cockereihin hurahtanut elämä.

Ruuti muutti meille ja päästiin kokemaan cocke ripojan lapsuus ja teini-ikä, kyllä, se oli täysin erilainen kun harjakoirilla. Siinä kun harjakoirat eivät olleet hajoittaneet mitään, cockeripojan aikana vahingossa räjähti esimerkiksi sohva. Mutta minkä sille mahtaa, sohvia saa onneksi uusia :D Jo nuorena Ruudin kanssa käytiin kas vattajien opastuksella kokeilemassa fasaanin laahausjälkeä ja oli huikea nähdä, kuinka pik kupennun nenä vei mukanaan.

Jo ennen pentuja päästiin myös katsomaan kuinka Ruudin äiti Betty ja täti Siru menivät mejä-jäljellä jäljestäen verijälkeä ja löysivät sorkat. Kuinka hienosti ne osasivat, tuli itselle into ja fiilis, että voisi joskus omankin koiran kanssa kokeilla samaa.

Keväällä 2021 päästiin Ruudinkin kanssa ko keilemaan jäljestystä ja ilmoittauduttiin kokee seenkin. Ensimmäinen koe toukokuussa 2021 meni meidän osalta penkin alle, kun edellis päivänä jälkiä tehdessä onnistuin hankkimaan itselleni jalkoihin niin kivuliaat rakot, etten

päässyt oikein kävelemään seuraavana päivänä. Onneksi Ruudin kasvattaja Pertti lupautui viemään Ruudin jäljelle. Kokematon äitinpoika sitten haikaili jäljellä enemmän minun perään ja riistapolutkin kiinnosti, pian tuli kolme huk kaa, mutta silti hyvää harjoitusta.

Tämän kokeen jälkeen pidettiinkin muutaman kuukauden taukoa ja oli uskomatonta nähdä loppukesästä, kuinka koira oli tauon aikana kehittynyt! Vielä toukokuussa Ruuti vei minua pitkin metsiä riistapolkujen lumoissa, mutta nyt se pysyi melko hyvin jäljellä välillä tarkas taen missä mennään. Tauko teki niin hyvää! Syksyllä sitten osallistuttiin yhdistyksen järjes tämään iltakokeeseen (josta Saara tässä leh dessä jo aiemmin kertoikin) ja saatiin hienosti AVO2-tulos 37 pisteellä. Hukka tuli siitä, kun Ruuti lähti paluujälkeä tarkastamaan. Olen niin ylpeä suorituksesta!

Ja selvisin itsekin jotenkin myös oppaana, vaik ka se jännitti ihan kamalasti. Oli todella mielen

Sanni Hydén

kiintoista seurata koirakon menoa. Mutta silti kyllä valmisjäljet itseä houkuttaa, tiedän etten tule nopean koirakon perässä pysymään...

Kummasti sitä on ihan vapaaehtoisesti metsäs sä kesällä kuljettu, itsekin ihan ihmettelen kun miettii aikaisempaa eräilyä, jota ei ole ollut. Tämäkin kevät vain odotettiin lumien sulamis ta, että pääsisi tekemään jälkeä, verta sulatet tu ja pullotettu ja pakkasesta löytyy sorkkia. Harrastus vie mukanaan! Viime syksynä pää sin myös Pertin kanssa tekemään piirinmes taruusjälkeä Urjalaan. Voittaja-luokan jäljen tekeminen on hieman erilaista kuin avo-luo kan, joten jännityksellä odotan miten Ruuti aikanaan tulee katkokulman selvittämään.

Tälle kaudelle ollaan mejässä startattu kah desti, ensimmäisen kerran Rengossa vaikeassa maastossa ja hankalalla jäljellä tuloksena AVO3 ja helatorstaina Padasjoella kaatosateessa tuloksena AVO1. Eli vielä yksi AVO1-tulos tarvit taisiin, jotta päästäisiin voittajaluokkaan. Tämä toinen avo-tulos on hyvä tavoite tälle kaudel le, jos vain kokeisiin mahdutaan. Ensi vuon na voitaisiin sitten kokeilla voittajaluokkaa.

Myös spanieleiden taipumuskoetta ollaan treenattu harjoituspäivän merkeissä, mutta myös ihan oikeassa kokeessa. Harjoituspäivä viime vuonna heti alkukesästä Etelä-Hämeen Spanielit ry:n järjestämänä ja se oli todella

mielenkiintoinen. Suosittelen sitä todella läm pimästi! Harjoituspäivänä käydään läpi taippa reiden kulkua ja tehdään käytännössä jokainen osio mitä taippareissakin. Äärimmäisen hyvä keino nähdä kuinka koira saattaisi taippareissa suoriutua ja saa tärkeää infoa, kannattaisiko jotain osiota erityisesti treenata. Ruudin koh dalla treenattavaa löytyi sekä hausta, että ve siosuudesta ja niitä kesän mittaa treenattiinkin ahkerasti.

Taipparipäivän sitten koittaessa kaikki muut osuudet menivät nätisti läpi, mutta veteen ei Ruuti halunnut mennä. Tosin useampi koira samaisena päivänä skippasi uintiosuuden, oli melko viileä päivä, joten olikohan sillä sitten vaikutusta. Tänä kesänä treenataan siis entis tä enemmän uintihommia ja toivotaan oikein lämpimiä kesäpäiviä ja erityisesti lämpimiä taipparipäiviä, että uiminen jo lämmönkin ta kia olisi koirille mieleen. Toisaalta sitten osa spanieleista menee uimaan vaikka jäähilee seen, mutta ehkä sitten osa on näitä prinses sakoiria... :D

Aktiivinen kissaharrastaja on spanielin hank kimisen myötä muuttunut myös aktiiviseksi koiraharrastajaksi. Kalenteri täyttyy kummasti, kun täytyy kissanäyttelyiden lisäksi mahduttaa kalenteriin myös kokeita. Aina ala-asteella ihas telin meidän opettajaa, joka saksanpaimenkoi ransa kanssa harrasti monia erilaisia lajeja. Se tuntui niin omalta maailmaltaan ja nyt on ollut ihana huomata, että tämä tosiaan on ihan oma maailmansa. Maailma, joka todellakin vie mu kanaan kun sille antaa mahdollisuuden.

Mikään ei ole kiinnostavampaa, kuin nähdä koiran toimivan sille luontaisella tavalla ja näh dä sen onnistuvan sille mielekkäässä lajissa. La jista tulee siinä samalla myös itselle mielekäs, kun näkee kuinka paljon koira sitä hommaa rakastaa. Olen toki kokeillut mejää jo meidän harjakoirankin kanssa, sorkka löytyi, mutta ei ehkä samanlaista paloa kuin spanieleilla... ;)

Marianne Sundblad

Marianne Sundblad

Pilvi Ranta

Taisto Saikkonen

Taisto Saikkonen

Vivi Aaltonen

j äsensih T eerilT ä

Lumi suli ja se olikin Nerille harmin paikka. Ei meinannut löytyä paikkaa tarpeille, ja jos pie nen pieni jääpalakin löytyi, siihen tähdättiin. Mutta aikaa kun kului eikä pieniäkään jääkok kareita löytynyt, oppihan hän tekemään tarpeet sulaan maahan. Sekin vaihe käytiin läpi, kun ulkona peuhasi ja sieltä sisälle tarpeille ja taas ulos. Onhan tämä vilkas yksilö tuonut virtaa kaikkiin. Nauttii seurata lammella joutsenia, lokkeja, nokikanoja, silkkiuikkuja ja muita vesilintuja. odotellaan taas joutsenenpoikasia, joita saataisiin seurata niitten muut toon saakka.

Edelleen muistuttelen osoitteista. Jos muutat te, osoitetiedot eivät päivity muutosilmoituksista meidän rekisteriimme. Muutokset teh dään manuaalisesti vain ja ainoastaan teidän ilmoituksistanne. Eli kun nyt saatte lehden, vil kaiskaa takakannesta, mikä osoite siellä on ja jos on tarve muuttaa, ilmoittakaa siitä minulle. Ilmoittakaa myös sähköpostiosoitteet niin saat te laskunne perille ja mielellään ilmoittakaa sellainen sähköpostiosoite, jota myös käytte lukemassa.

erhokauppa

Aurinkoista ja punkitonta kesää toivotteleepi Aila ja toimistokoirat Nella, Netta, Nelly ja Neri puh: 044 340 8657 s-posti: aila.tarkiainen@pajutar.fi / jasensihteeri@cockerspanielit.fi

Kerhokaupassa on saatavilla esimerkiksi ilmakuivattuja sorkkia ja riistapukkeja kesän treeneihin.

Tilaukset osoitteesta: kerhokauppa@cockerspanielit.fi

Miklaus Cheddar

Omistaja Eeva ja Petri Sulku

Anne Woivalin

SPME VOI1

Juha-Pekka Väänänen

VOI1 10.10.2021 Pekka Eskola

VOI1

Näyttelytulos:

Mauri Koivuporras

14.5.2022 Marja Talvitie

Pretty Flower’s Gangnam Style

Cockerspanielit ry

H ALLIT u S JA M uu T TOIMIHENKIL ö T

Tavoitat kaikki hallituksen jäsenet sähköpos tiosoitteella hallitus@cockerspanielit.fi. Jos haluat asioida vain puheenjohtajan tai sih teerin kanssa, löytyy heidän sähköpostiosoit teensa nimen alta.

puheenjohtaja

Markku Korpi puheenjohtaja@cockerspanielit.fi puh. 050-3928364

Sihteeri

Anu Ikonen sihteeri@cockerspanielit.fi

Varapuheenjohtaja Pirjo Peltonen pirjo.peltonen@ppp.inet.fi

Anett Finnig anett.finnig@gmail.com

Mari Hotti harjakoira@gmail.com

Nina Kauhanen nina.kauhanen@northworth.net

Minna Kinnunen minna.kinnunen@luukku.com

Riikka Ahtila riikka.ahtila@gmail.com

Susanna Sinisaari-Kaislo susanna.sinisaarikaislo@gmail.com

Merja Talman merja.talman@gmail.com

Muu T TOIMIHENKIL ö T

Jäsensihteeri

ATar Tilipalvelu

Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli aila.tarkiainen@pajutar.fi puh. 044 340 8657

taloudenhoitaja

ATar Tilipalvelu Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli aila.tarkiainen@pajutar.fi / taloudenhoitaja@cockerspanielit.fi puh. 044 340 8657

ulkomuototuomarikoulutus Arja Koskelo arja.koskelo@gmail.com puh. 0400 225926

Webmaster Erika Aaltonen webmaster@cockerspanielit.fi

toimikunn At

jalostustoimikunta cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com

Susanna Sinisaari-Kaislo, pj.

Anett Finnig, sihteeri, budjetti Sabina Buchert, tilastot Salla Henriksson

Minna Kinnunen Mariann Korpi, pentuelista ja pentuvälitys sekä geenitestauslistojen päivitykset Reia Leikola-Walden Nina Mahlanen, konsultoiva eläinlääkäri

Cockerspanielit ry

Pentuvälitys, pentulista, kasvattajien pentuepäivitykset cockeripentueet@gmail.com Mariann Korpi

Mäkitie 9 04500 Kellokoski puh. 050 5115251

geenitestaustodistukset, FN, AON, AMS, prcd-PRA, retrogeenit, terveyslausunnot cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com Mariann Korpi Mäkitie 9 04500 Kellokoski

Näyttelytoimikunta - päänäyttely nayttelyt@cockerspanielit.fi Markku Korpi, pj Anett Finnig, sihteeri Jaana Ranta, jäsen

julkaisutoimikunta cockerspanielilehti@gmail.com

Markku Korpi, Cockerspanieli-lehden vastaava toimittaja

Marianne Sundblad, päätoimittaja Susanna Sinisaari-Kaislo, toimittaja Erika Aaltonen / Derekaz Design, taittaja, toimittaja, webmaster

Kesäleiritoimikunta

Marianne Sundblad

Susanna Sinisaari-Kaislo

Mejä-toimikunta mejacockerspanielit@gmail.com

Jenni Anttonen Jan Egeland-Jensen

Satu Kamunen Anu Ikonen Tiia Pellonpää

taipumuskoetoimikunta taipparit@gmail.com

Katri Alavalkama, pj Riikka Ahtila

Mari Hotti

Anu Ikonen

Janna-Carita Kekkonen

Petri Martiskainen

Susanna Sinisaari-Kaislo

Metsästystoimikunta

Tiina Karlström, pj Jenni Juselius, sihteeri jenni.juselius@gmail.com Casper Grönblom, rahastonhoitaja Eeva-Marja Jokinen Anne Knuutinen Kirsi Niittymäki Ulla Ruistola

Seppo Partanen Hertta Pirkkalainen Petra Saari Anne Woivalin Teemu Rytkönen

PR-toimikunta

Jannika Backman, pj backman.jannika@gmail.com Kirsi Helenius

Annastiina Kovanen

Kerhokauppa kerhokauppa@cockerspanielit.fi

Al A j A ostot

Pohjois-Hämeen alajaosto pohjois-hame@cockerspanielit.fi

Katri Alavalkama, pj Taina Tanhua, sihteeri