7 minute read

Haastattelussa metsästystuomarit

Tässä lehden harrastusnumerossa haastattelemme kahta tuoretta metsästystuomaria Casper grönblomia ja Anne Knuutista.

CASPER gRöNbLOM

Advertisement

Kerro hieman itsestäsi, taustastasi ja cockereistasi.

Olen helsinkiläinen koiraharrastaja, jonka perheeseen on aina kuulunut koira tai pari ja jolle koirat ja koiraharrastukset ovat aina olleet tärkeä osa vapaa-aikaa. Lapsuudestani muistan ilolla parhaat ystäväni, mm. vanhempieni dalmatialaisen ja myöhemmin useamman noutajan. Metsästysharrastuksen pariin minut vei isäni jo ollessani vasta ala-asteikäinen, ja metsästäjäntutkinnon suoritin 13-vuotiaana. Ensimmäinen oma koirani oli labradorinnoutaja Emil, jonka koulutin alusta loppuun itse (”kohtalaisin” tuloksin) ja jonka kanssa vietin paljon

“Morgan eteen!” Kuva Sanna Toivola-Järvinen

aikaa metsällä. Kokemukset niin koulutuksesta, koira-arjesta kuin tietenkin metsästämisestä koulutetun koiran kanssa sytyttivät kipinän, joka edelleen kytee vahvasti.

Kotonamme asuu kaksi ikäisekseen pirteää käyttölinjaista cockeriurosta: Ringo 13 v. ja Morgan 8 v. Ensimmäisen cockerin, Ringon, hankinta vuonna 2009 oli pitkän suunnittelun ja harkinnan sekä lopulta monen onnekkaan yhteensattuman tulos. Olin silloin(kin) melko hektisessä vaiheessa työelämää, ja kotona olivat lisäksi esikoulu-/ala-asteikäiset lapsemme. Haluamansa käyttiksen hankkiminen ja saaminen on hiukan kiven alla, ja ajoitukseen harvemmin pystyy tarkemmin vaikuttamaan. Ringo on kevätpentu, joten se saapui optimaalisesti kesälomien alkuun, jolloin pystyin panostamaan niin tärkeään pentuaikaa sataprosenttisesti. Ei liika, ei liian vähän, ilon ja onnistumisten kautta, koulutus ja harjoitus oikein ajoittaen ja haasteiden oikeanlainen

asteittainen lisääminen. Näiden asioiden tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa, ja sitä satoa saa sitten korjata, kun koiran kanssa tekeminen on nautinnollista! Ringon tapauksessa jo toista vuosikymmentä. Ringosta tuli Suomen käyttövalio alle kolmen vuoden iässä. Metsällä se on ollut mukanani puolitoistavuotiaasta asti ja vielä viime syksynä sekä kyyhky- että sorsapassissa. Näissä tilanteissa ikä on tosiaan pelkkä numero. Ringon kuurouduttua vanhempana olen voinut todeta, että jo pentuna opitut käsimerkit (istu/seis, maahan, luoksetulo, eteen- ja sivulle lähetykset) ovat arvokas yhteydenpitoväline vanhoilla päivillä. Näistä on ollut hurjasti hyötyä, kun etähallintaan tarvittava normaali yhteydenpito (pilli) muuten ei tahdo toimia. Ja hyvin toimiikin.

Toinen, nyt 8-vuotias Morgan, tuli ”pikkuveljeksi” kotiimme samalta kasvattajalta kesällä 2014. Ja pikkuveljenä se onkin pysynyt! Hyvin aikaisin (vaikka ehkä en ihan tarpeeksi aikaisin…) huomasin, että tämä veijari ei ollut ihan samasta muotista kuin edellinen. Morgan on ehkä maailman kiltein koira, ihan kaikille. Oppimisen ja tekemisen halu on hurjaa, mutta niin on myös vauhti ja into, lähes kaikissa tilanteissa. Rakenteeltaan se on sporttisempi kuin Ringo. Morganin saavuttama AVO-2 tuntui aluksi lievältä pettymykseltä, mutta ajan myötä olen huomannut, että sen jo nuorena koirana esittämät vahvimmat puolet ovat todella vahvoja. Pieniä puutteita on luultavasti kaikissa koirissa (ja niiden kouluttajissa), ja on tärkeää oppia ymmärtämään, mitkä nämä koiran ja ohjaajan puutteet ovat ja miten niiden kanssa tulee toimia. Ja todeta voin myös, että vahvan AVO-2 tuloksen saanut koira voi olla hyvin miellyttävä ja toimiva metsästyskaveri, vaikkei olekaan koetilanteessa nappisuoritusta saanut esitettyä. Morganin vahvuuksia on onneksi saatu välitettyä myös jälkipolville muutamaan otteeseen, neljän hienon pentueen verran.

Morgan kokeessa Kuva Henna Kyllönen Miksi päätit ryhtyä koetuomariksi ja millainen oli polkusi siihen?

Muutaman koekauden jälkeen keväällä 2012 syntyi hieman syvempi kiinnostus lajia kohtaan. Laji on monipuolinen, ja siinä yhdistyy niin monta minua kiehtovaa asiaa: koirat ja näiden koulutukseen liittyvät haasteet ja onnistumisen molemminpuolinen ilo, metsästys ja luonnossa liikkuminen, mukavien samanhenkisten ihmisten kanssa touhuaminen ja koetilanteen tiivis ilmapiiri.

Koetoimitsijakurssin ykkösosan olin suorittanut maaliskuussa 2012 ja vielä samana keväänä kakkososan. Ylituomarikoulutukseen (peruskurssi ja erikoistumiskoulutus) osallistuin keväällä 2015 ja 2016. Ylituomarikoulutukseen kuuluvan keskeisen kokonaisuuden eli oppilas- ja kokelasarvosteluiden saaminen pakettiin kestikin sitten hieman pidempään. Ensimmäiset oppilasarvostelut tein syksyllä 2016 ja viimeiset kokelasarvostelut vasta tammikuussa 2022. Oppilas- ja kokelasarvosteluja kertyikin sitten yhteensä kokonaista 43 kpl (minimi 10+10=20) mutta ”oppia ikä kaikki”. Näistä arvosteluista on jok’ikisesta ollut hyötyä: kaikki arvostelemani koirat, ohjaajat, tilanteet ja suoritukset ovat olleet erilaisia, ja aina tulee yllättäviä tilanteita, upeita suorituksia ja joskus harmittavia lipsahduksiakin.

Minkälaisia ominaisuuksia mielestäsi on hyvällä spanielilla? Mitä arvostat työskentelyssä?

Metsästyskäyttöön tarkoitetun spanielin ominaisuudet saadaan mielestäni erittäin hyvin kartoitettua SPME-kokeissa. Tärkein ominaisuus, joka mielestäni toistuu kaikessa tekemi-

sessä, on koiran ohjaajaa kohtaan osoittama horjumaton kunnioitus. Spanielia, joka lähes palvoo ohjaajaansa ja joka on kaikissa tilanteessa perillä siitä, mitä pitäisi tehdä jotta sekä ohjaaja että koira saisivat nauttia, on aina ilo katsella. Vastaavasti ohjaajan osoittama kunnioitus koiraansa kohtaan on tietenkin myös välttämättömyys. Siihen tilanteeseen ei päästä oikoteitä. Ja kun se on saavutettu, se näkyy sekä metsästettäessä että koetilanteissa.

Koe- ja metsästystilanteessa arvostan ehkä eniten juuri tuota yllä mainittua yhteistyötä ja sitä, miten se ilmenee koirassa ja ohjaajassa: silmiin katsominen, rauhallisuus kuumissa tilanteissa jo molemminpuolinen luottamus. Tykkään myös kovasti itsenäisistä koirista, joiden työskentelyyn ohjaaja puuttuu vain vähin elkein. Se vaatii jonkun verran kokemusta sekä ohjaajalta että koiralta, eikä sitä voida vaatia aloittelevalta koirakolta tai nuorelta koiralta, jolle on aina annettava tarvittava tuki myös koetilanteessa. Ja todettakoon että itsenäisyys on aivan eri asia kuin itsepäisyys! nen halukkuus noutaa, ja tätä ominaisuutta ei kannata hukata koulupolun varrella!

Koesuorituksessa hakumaasto on lähes aina erilainen, joten koiran olisi pystyttävä ohjaajan tuella työskentelemään tilanteeseen sopivalla tavalla. Yhteistä korkeille hakupisteille arvostelemieni koirien hakutyöskentelyssä on varmaan ollut vauhti ja herkeämätön innokkuus.

Koska itse metsästän melko paljon lintua passista/kyttäämällä, arvostan suuresti myös suoraviivaista ja vahvaa noutoa. Se on useimmilla näkemilläni spanieleilla ollut hyvällä tai erinomaisella tasolla. Spanielilla on vahva luontai-

Mitä haluaisit sanoa uusille harrastajille ja kenties tuleville tuomareille?

Harrastaja- ja tuomarikunta on mielestäni loistavaa porukkaa, ja sitä se on ollut niin kauan kuin itse olen lajia harrastanut. Uudelle harrastajalle, jolla kenties on jo metsästyskoiranalku kotona tai joka on vakavasti harkitsemassa spanielin hankintaa metsästys- ja koekäyttöön, sanoisin, että panostakaa koiran ensimmäiseen vuoteen niin paljon kuin vain ikinä voitte. Lukekaa kirjoja, varatkaa kalenterista aikaa päivittäiseen tekemiseen, tehkää suunnitelma ja asettakaa tavoitteita ja välitavoitteita. Miettikää asiaa myös koiran näkökulmasta. Tekemisen tulee aina olla hauskaa, mutta vain ”isäntä” päättää mitä, milloin ja kuinka tehdään.

Moni varmaan miettii, missä vaiheessa oma koira olisi valmis osallistumaan kokeisiin. Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että kun koira saadaan

omasta tahdostaan tai vähäisin ohjauksin pysymään sopivalla etäisyydellä ohjaajasta ja pysähtymään tilanteessa kuin tilanteessa, voidaan mennä kokeisiin. Nämä kun ovat hallussa, muiden osa-alueiden kouluttaminen on myös mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Hakukuviota, noutoja ja ohjauksia ei voi väheksyä, mutta niitä voidaan viilata vaikka kuinka pitkään. Mutta jos kontrolli pettää, koe- tai metsästystilanteesta voi olla hyvin rajoitetusti hyötyä koiran kehitystä ajatellen. Ja kannattaa aina pitää mielessä, että arvostelu, jonka koira kokeista saa, kuvaa vain ja ainoastaan kyseisen koiran toimintaa juuri sillä hetkellä, sinä päivänä, siinä paikassa ja siinä tietyssä tilanteessa, jossa satuttiin olemaan. Tämän myös tuomari pitää aina mielessä, ja koesuoritukseen lähdetään aina puhtaalta pöydältä.

Koetoimitsijakursseille kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun on kokemusta muutamasta SPME-koekaudesta, eri tilanteista ja koirista ja kun huomaa, että kiinnostus lajia kohtaan edelleen lisääntyy. Siitä se nälkä sitten kasvaa, ja tuomarikoulutukseen hakeutuminen voi alkaa. Koetilanteessa toivottavasti moni ohjaaja myös ymmärtää tuomarityöskentelyn ja laatuarvostelun haasteet. Tuomarikin on vain ihminen, ja olemme kaikki yksilöitä: käytössä ei ole mittanauhaa, sekuntikelloa tai ”maalikameraa” vaan omat havainnot ja todetut suoritukset ratkaisevat sen, minkälaisen arvostelun tuomari voi tietylle koiralle antaa. On mielestäni itsestään selvää, että koejärjestäjän ja tuomarin on pyrittävä tarjoamaan koiralle ja ohjaajalle mahdollisuudet laadukkaaseen suoritukseen, eikä se tapahdu tulkitsemalla sääntöjä lepsusti vaan niin, että esimerkiksi kokematonta koirakkoa ei tieten tahtoen viedä tilanteisiin, jossa ison virheen tapahtuminen on ilmeisen todennäköistä. Kokeessa suorituksen tulee olla ”metsästyksellinen”, joka on hyvin laaja käsite. Erinomaiseksi arvosteltu koira pärjää kaikissa metsästyksellisissä tilanteissa, hyvä koira useimmissa.

Toivottavasti nähdään ensi syksyn kokeissa!

Anne knuutinen

Kerro hieman itsestäsi, taustastasi ja cockereistasi.

Olen jyväskyläläinen pitkän linjan koiraharrastaja. Ensimmäisen koirani hankin vuonna 1996, ja sen jälkeen taloudessa ollut aina koiria. Ensimmäinen rotuni oli kiinanpalatsikoira. Olin aktiivinen näyttelyharrastaja ja kiersin ympäri Eurooppaa koirieni kanssa.

Ensimmäinen käyttölinjainen cockeri Saxaphone Derwent ’Tellu’ tuli perheeseen vuonna 2009 ja sen kaveriksi FI KVA Saxaphone Nyles ’Tipi’ vuonna 2014. Olen kasvattanut kolme pentuetta kennelnimellä Multifarious. SPME-kokeisiin olen osallistunut kahden koirani kanssa.

Anna-Leena Kantalainen

Miksi päätit ryhtyä koetuomariksi ja millainen oli polkusi siihen?

Koetoimitsijakortin suoritin 2014, ja siitä alkaen olen ollut aktiivisesti mukana Cockerspanielit ry:n toiminnassa järjestämässä koulutuksia ja kokeita. Tämä toiminta on ollut loistava näköalapaikka seurata erilaisia koiria ja niiden sekä niiden ohjaajien kehitystä.

Tästä innostuneena hakeuduin SPME-ylituomarikoulutukseen, jonka suoritin valmiiksi vuonna 2021. Koronasta ja lintuinfluenssasta huolimatta ehdin jo arvostella muutaman kokeen kauden 2021 aikana.

Mitä haluaisit sanoa uusille harrastajille ja kenties tuleville tuomareille?

Suurin sydämin toivon uusia harrastajia mukaan koetoimintaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään eikä tarinan tarvitse olla heti valmis. Mikään ei ole hienompaa kuin nähdä uusien koirakoiden kehittyvän ja innostuvan lajista. Tämä vie pikkusormen mennessään!

Tässä yhteydessä haluan mainita Tiina ja Juha Karlströmin, jotka ovat olleet esimerkillään myötävaikuttamassa kiinnostukseeni kouluttautua SPME-ylituomariksi. Suuri kiitos heille myös heidän vuosien saatossa minulle antamastaan tuesta ja kannustuksesta.

Minkälaisia ominaisuuksia mielestäsi on hyvällä spanielilla? Mitä arvostat työskentelyssä?

Hyvä spanieli metsästää yhteistyössä ohjaajan kanssa päästäkseen riistatilanteeseen. Hyvin toimiva koira hakee riistaa maastonkattavasti muokaten hakuaan maaston ja tuulen mukaan. Hyvä ohjaaja luottaa koiraansa ja antaa sen tehdä töitä mahdollisimman vähäeleisesti ohjaten.

Arvostan koiria, joilla metsästetään monipuolisesti ja niistä näkee, että ne tietävät ’mikä homman nimi on’. Luonnonlintukokeet ovat lähellä sydäntäni, ja tulos tällaisesta kokeesta on arvokas. Hyvin toimiva spanieli osaa siis viedä riistalle vähemmässäkin riistatiheydessä mutta sen hallittavuus on hyvällä tasolla myös riistatiheissä maastoissa. Ohjaajien toiminnassa arvostan positiivista asennetta sekä huumoria. Vaikka koetilanne monesti on jännittävä, pitää muistaa, että tilanteessa ollaan yhdessä koiran kanssa ja erällä voi tapahtua mitä vaan.

Anna-Leena Kantalainen