kokeella

teksti Maiju ojamies, artikkeli on alun perin julkaistu palveluskoirat-lehdessä

Speck Line Äärilahjakas eli tuttavallisemmin Salmari on kaksivuotias sekalinjainen cockerspanieli, jonka emä on näyttely- ja isä käyttölinjainen. Tokon lisäksi Salmari on ehtinyt harrastaa agilityä ja tutustua hieman metsästykseen.

Salmarin ohjaaja ja omistaja Katja Virtanen asuu miehensä ja kolmen koiransa kanssa Lohjalla. Salmarin lisäksi talouteen kuuluu kaksi lapinporokoiranarttua: 10-vuotias Ruska ja 6-vuotias Tiiva. Katja myös kasvattaa lapinporokoiria pienimuotoisesti kennelnimellä Tervaskipinän.

Salmarin nimi on peräisin siitä, että sitä sanottiin pikkupentuna Salmiakiksi, koska sillä oli rinnassa valkoinen salmiakkikuvio. Speck Line -kennelin pentueesta oli tulossa Ä-pentue ja kasvattaja Maarit Mäki oli ajatellut koiran nimeksi Ässämix, mutta koska se on Lahjakas-kennelin sijoituskoira, Äärilahjakas oli aika osuva, muistelee Katja Salmarin pentuaikoja ja hauskan nimen taustaa.

Salmari tuli Katjan perheeseen lopulta aika yllättäen. Hän oli jo pidempään miettinyt, että haluaisi jonkin toisen rotuisen koiran lapinporokoirien lisäksi.

- Ystäväni kasvattaa cockereita, ja tuli puheeksi, että hän etsi jo syntyneelle narttupennulle sijoituskotia. En ollut ajatellut hankkia mitään koiraa juuri silloin, mutta muutaman viikon kuluttua soitin Terhille ja sanoin, että kyllä meille yksi cockeri mahtuisi. Ja niin Salmari sitten muutti meille. Mitään suurempia suunnitelmia ei siis ollut, agilitya ajattelin aloittaa kuten muidenkin kanssa. En tiedä olisiko Salmarista koskaan tullut tokokoiraa, jos en olisi Tiivan kanssa treenannut ja kisannut tokoa.

Katja on harrastanut agilitya niin kauan kuin hänellä on ollut koiria. Agilityn lisäksi on tullut harrastettua uusia lajeja rohkeasti kokeillen. – Pientä mielenkiintoa tokoa kohtaan on ollut jo pidempään, mutta olin pitänyt tokoharrastajia vähän takakireinä pilkunviilaajina. Olen joutunut muuttamaan käsitystäni asian suhteen, Katja Virtanen kertoo.

Tokoon Katja tutustui vasta nelisen vuotta sitten hakeuduttuaan Tiivan kanssa tokokurssille, kun omassa yhdistyksessä tarjoutui siihen tilaisuus. Kurssin alkaessa Tiiva osasi tulla

Katja Virtanen

Minna Forsell

perusasentoon ja oli muutenkin perustottelevainen. Katjan ajatuksena oli vain puuhailla jotain koiran kanssa, koska agility ei silloin tuntunut Tiivan kanssa niin mielekkäältä. - Toko oli aluksi enemmän sellaista kerran viikossa treenailua. Muistan, kuinka puoli vuotta tokon aloittamisen jälkeen varovasti kysyin kouluttajalta, että kehtaisinkohan osallistua alokasluokkaan.

Katja Virtanen kertoo, että kokeissa käyminen on hänelle luonteva jatko treenaamiselle. Ensimmäisestä kokeesta alkoi vähän suunnitelmallisempi treenaaminen, kun tavoite oli selkeämpi. - Vuoden päästä ensimmäisestä kokeesta starttasimme ensimmäisestä kertaa EVL:ssa tavoitteena valioituminen. Tiiva valioituikin elokuussa 2021.

Salmari tuli Katjalle 9-viikkoisena, ja perusjuttujen treenaaminen alkoi heti pennun kotiuduttua. Näihin treeneihin sisältyi luoksetuloa, yhteistyötä, luopumista, rauhoittumista, odottamista, paikallaoloa, kontaktia, palkkautumista, ovista kulkemista, targettia jne. - Varsinaiset tokon lajitreenit aloitettiin vasta lähempänä vuoden ikää ja silloinkin aika harvakseltaan, mutta osasihan Salmari jo silloin paljon tokossakin tarvittavia juttuja, Katja toteaa. - Pennun kanssa treenaan yleensä paljon kotona, ja ruoka tuleekin annettua melkein arkitreenaamisen ohessa. Salmari on kuitenkin kulkenut heti pienestä asti mukana halleilla, kisoissa, treeneissä ja muissa mahdollisissa tapahtumissa, joten se on joutunut paljon harjoittelemaan sitä tylsempää puolta eli ei-minkään tekemistä ja rauhoittumista. Samaan tapaan olemme aloittaneet agilitynkin. Joskus se saattoi saada muutaman minuutin toisen koiran treenivuorosta. Tavallaan siis treenataan lähes joka päivä jotakin, mutta enimmäkseen se on ollut sellaista omatoimitreenaamista, Katja kertoo.

- Koko tämä koronahärdellikin alkoi Salmarin ollessa noin puolen vuoden ikäinen, joten sekin omalta osaltaan rajoitti kaikkea. Rajoituksista huolimatta pystyi kuitenkin aika hyvin tutustuttamaan nuoren koiran paikkoihin, kun vähän käytti mielikuvitusta.

Katja Virtanen kuvailee Salmaria luonteeltaan iloiseksi häseltäjäksi, joka on omasta mielestään aina valmis hommiin. Salmarin kanssa on tosi kiva harrastaa, ja siitä huomaa kyllä helposti, jos tulee liikaa treeniä kerralla. Se on tosi ahne ja palkkautuu myös leikillä. - Sosiaalista palkkaa olemme harjoitelleet myös eri tavalla kuin edellisten koirieni kanssa, ja se on ollut kannattavaa. Salmari on aika röyhkeä, ja se osaa olla myös itsepäinen, mutta samalla aika herkkis. Kotona sen lempipuuhaa on kuljetella kenkiä tai villasukkia ympäriinsä, Katja kertoo.

Katjan mukaan haasteena Salmarin kanssa on ehkä ollut keskittyminen. Salmari alkaa tosi helposti sähläämään ja saattaa reagoida nopeasti jo ennen kuin on oikeasti ehtinyt kuuntelemaan, mitä pitikään tehdä: - Toisaalta, kun olemme opetelleet ja neuvotelleet, että näin nämä liikkeet kuuluu tehdä, se tekee oppimansa asiat aika luotettavasti. Se

myös erottelee liikkeet aika hyvin. Olen käyttänyt vihjesanoja, joilla kerron sille, mitä liikettä ollaan tekemässä, eikä sillä mene kovin helposti sekaisin eri tehtävät.

Liikkeissä ilmenneistä haasteista kysyttäessä Virtanen kertoo, että kapulan nostaminen nätisti vauhdista on Salmarille edelleen ylivoimainen tehtävä. Sen mielestä on vitsikästä ensin törmätä kapulaan ja sitten saalistaa se. Tähän Katja ei omien sanojensa mukaan tajunnut kiinnittää aluksi huomiota, kun ongelmaa ei ollut ilman vauhtia, ja hän pohtii, että olisi varmaan vaikea saada koira suhtautumaan tehtävään eri tavalla. - Myös peruuttaminen meinasi koitua ylivoimaiseksi tehtäväksi, mutta niin vain työstettiin asia ja Salmari oppi kuin oppikin peruuttamaan. Oli se kovan työn takana, mutta oli niin siistiä saada niitä ensimmäisiä suoria askeleita!

- Olen aika pedantti treenaaja ja yritän pitää kriteereistä kiinni. Kun saan jonkin idean, mietin miten sitä kannattaa työstää ja alan kouluttaa koiralle pieniä osia pienissä erissä, Katja kertoo. - Koiran kouluttaminen on hauskaa. Tuntuu mahtavalta, kun koira oivaltaa asioita ja voin yhdistellä pienistä palasista isompia kokonaisuuksia. Olen myös aika kärsivällinen, mikä voi olla aika hyvä ominaisuus säheltävän spanielin kanssa.

Salmarin vahvuuksista kysyttäessä Katja Virtanen mainitsee kaukokäskyt, joiden kanssa on tehty paljon töitä: - Meillä on ollut tapana ottaa aamuisin muutaman minuutin treenit ennen kuin lähden töihin. Treenisessio on helppo pitää lyhyenä, koska minulla meinaa aina olla kiire töihin lähdön kanssa. Kaukoja harjoiteltiin tosi paljon juuri näin; tai lähinnä harjoiteltiin pitämään etujalat paikoillaan. Kun Salmari oppi pitämään tassut paikoillaan ja tekemään lyhyeltä matkalta asennonvaihdot, etäisyyttä oli helppo kasvattaa. Myös ruudusta on tullut Salmarille tosi kiva ja selkeä tehtävä, ja se tykkää juosta sinne täysiä! Noutaminen on sille mieluista, vaikka suoritustapa ei aina olekaan kaikkein ihanteellisin.

- Seuraaminen ei kuulu omiin lemppareihini. Tavallaan sitä olisi kiva näpertää tarkemmaksi ja paremmaksi, mutta itseäni vähän ahdistaa koiran asento. Salmarille olen opettanut seuraamista molemmilla puolilla, jotta koira ei vinoutuisi niin pahasti. Silti seuraaminen jää minulla turhan vähälle huomiolle.

Salmari on käynyt kuusi tokokoettaan kahden eri syksyn aikana: alokasluokan kokeen marraskuussa 2020, avoimen luokan kokeen elokuussa 2021 ja voittajaluokan kokeen muutamaa viikkoa myöhemmin syyskuussa. EVL-ykkösistä kaksi ensimmäistä tuli samana viikonloppuna viime lokakuun lopussa ja viimeinen joulukuun alussa. Katja kertoo, että varsinaisia tokotreenejä Salmarin kanssa oli tehty vielä kesään 2021 mennessä melko vähän.

- Treenasin toisen koirani kanssa, ja Salmari teki siinä samalla joskus jotakin. Viime kesänä ilmoitin sen avoimeen luokkaan, ja mikäs sen parempi motivaattori aloittaa treenaaminen. Meillä on Lohjan Kirsuissa kivasti tokon ja rally-tokon harrastajia, ja huutelemme toisistamme treeniseuraa häiriöksi. Monella muullakin taisi olla sama motivaattori, ja treenasimme ahkerasti elokuun kokeeseen.

- Elokuun kokeessa Tiiva valioitui ja Salmarin kanssa tehtiin ihan nappisuoritus. Tavoitteenani oli saada Tiivalle jostakin syksyn kokeesta viimeinen ykköstulos eikä Salmarin kanssa vielä ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa eikä tavoitetta, eikä sen kanssa ollut edes tarkoitus korkata voittajaluokkaa vanhoilla säännöillä. Kokeitakin järjestettiin koronan takia niin epäsäännöllisesti, etten ollut miettinyt Salmarin tokouraa yhtään sen pidemmälle, Katja muistelee.

Elokuun lopussa Katja päätti testata, mitä Salmari tuumii metallikapulasta. Hän oli joskus tehnyt pitoharjoituksia lusikalla, eikä metallikapula ollutkaan Salmarille mikään ongelma. Niinpä Katja päätti ilmoittautua syyskuun kokeeseen voittajaluokkaan. Kun sieltäkin saatiin ykköstulos, ensimmäinen suunnitelma oli jatkaa vuoden 2022 puolella uusilla säännöillä. Katjan ystävä kuitenkin kysyi, että ”kai sä nyt kokeilet, kun tässä olisi yhdistyksellä juuri kolme koetta ennen vuoden vaihtumista”.

- Yön yli mietittyäni päätin kokeilla, koska eihän meillä ollut mitään menetettävää. Tein suunnitelman. Kirjoitin liikkeet ylös ja viereen listasin, mitä liikkeiden osia Salmari jo osaa ja mitkä vaatisivat enemmän treeniä. Sitten jaoin jokaiselle kuudelle viikolle harjoiteltavat asiat, Katja kertoo suunnitelmastaan, ja lisää, ettei koiran kanssa treenaaminen tuntunut kovin työläältä sen jälkeen, kun selkeä suunnitelma oli tehtynä: - Joskus olisi kuitenkin tehnyt mieli jäädä kotiin ennemmin kuin lähteä myöhään illalla hallille raahaamaan väliaitoja pois tieltä saadakseen tilaa juoksuttaa koira pitkältä matkalta ruutuun.

Jenni Räike Salmarin EVL-kokeista kaksi ensimmäistä oli lokakuun lopussa peräkkäisinä päivinä. Katja Virtanen kertoo, että kokeet pyörivät kyllä pal-

jon mielessä, mutta edellisenä iltana hän päätti, että nyt riittää asian vatvominen, mitään ei enää ole tehtävissä.

- Yleisestikään en ole kova jännittäjä, vaan yritän suhtautua kokeisiin kuten treeneihin. Aamulla menimme kokeeseen rennoin mielin ja hyvällä asenteella ilman mitään paineita, tuli mitä tuli. Suoritus onnistui ensimmäisessä kokeessa ihan tosi hyvin, saatiin toivottu ykköstulos ja luokkavoitto! Seuraavana päivänä, ennen omaa vuoroamme, sorruin jäävien treenaamiseen. Ja niin sitten kokeessa nollattiin jäävät. Tulos riitti kuitenkin ykköstulokseen, vaikka sätinkin itseäni jo kokeen aikana, että osasinpas olla typerä, ei viime hetken treenaamisesta ole yleensä mitään hyötyä, Katja sanoo.

Marraskuun alussa koirakko piti tokosta vähän lomaa ja liikkeiden kertaamista jatkettiin lähempänä itsenäisyyspäivän aaton kolmatta EVL-koetta. Valmistautuminen kolmanteen kokeeseen jäi hieman huonoksi, kun oli paljon kaikkea muutakin ja vuorokaudesta tuntuivat loppuvan tunnit kesken.

- Tuntui jotenkin ärsyttävältä mennä kokeeseen vähän soitellen sotaan, mutta päätin vain luottaa koiraan. Rento tekeminen kannatti, saatiin kuin saatiinkin kolmas ykköstulos ja Salmari valioitui! En olisi uskonut, että olisimme pystyneet tähän suoritukseen, mutta onneksi moni muu uskoi ja jaksoi tsempata minua, kiittelee Katja.

Katja Virtanen kertoo, että nyt Salmari jatkaa hetken aikaa agilityn parissa. Se tuntuu tällä hetkellä mielekkäimmältä yhteiseltä harrastukselta. Koiratanssia kohtaan olisi pientä mielenkiintoa, ja rally-tokon kokeileminenkin on suunnitelmissa. Myös metsästyskokeeseen olisi tarkoitus päästä, koska viime syksynä lintuinfluenssa siirsi metsästykseen liittyviä suunnitelmia.

Tokon suhteen kaikki on avoinna. Koirakon tarkoituksena on harjoitella uusia muuttuneita liikkeitä jossakin vaiheessa, mutta mitään suurempia tavoitteita tokossa ei ole. Uudet suoritus- ja arvosteluohjeet on kyllä luettu, mutta treenien aloittaminen on vasta suunnitteluasteella.

Cockerspanieli ei varsinaisesti ole mikään tokon valtarotu. KoiraNetin mukaan Salmari on kymmenes Suomen tottelevaisuusvalio rodussaan. Kuinka cockerin kanssa tokoilevaan on suhtauduttu treeniporukoissa ja koepaikoilla? - Salmarin kanssa olemme käyneet tosi vähän koulutuksissa, mutta niissä vähissä meihin on suhtauduttu positiivisesti, Katja kertoo.

- Myöskään koepaikoilla en ole huomannut mitään roturasismia, toki kisakokemukseni on melko vähäistä. Pysyttelen yleensä kisoissa omissa oloissani ja keskityn omaan suoritukseeni. Tokoilijat ovat mielestäni olleet tosi kannustavia, ja kokeen jälkeen usein jutellaan muiden kisaajien kanssa fiiliksistä. Olemme saaneet hurjasti onnitteluja ja tsemppejä muilta kisaajilta.

Tokon rotukirjosta ja lajin tulevaisuudesta puhuttaessa Katja Virtanen arvelee, että tavoitteellisesti harrastavien joukossa rotuvalikoima kapenee lajissa kuin lajissa: - Onhan toisia koiria helpompi kouluttaa kuin toisia. Eli ymmärrän hyvin, miksi rotuvalikoima kapenee, mutta samalla tuntuu vähän surulliselta, jos kisoissa olisi ainoastaan tietyn rotuisia koiria. Arvostan niitä, jotka kisaavat vähän epätyypillisemmän tokorodun kanssa! Mieleeni on esimerkiksi painunut kokeessa ollut bernhardinkoira.

- Haluan rohkaista uusia harrastajia osallistumaan reippaasti kokeisin! Toki perushallinnan pitää olla kunnossa ja paikallaolon ehdottoman varma. Kun ensimmäinen koe on selätetty, voi huomata, ettei toko välttämättä olekaan niin tiukkapipoista, vaan oikeastaan ihan hauskaa!

Katja Virtanen Tokon uudistuksia Katja Virtanen pitää positiivisina: - Mielestäni uudistukset ovat tosi kivoja! On tärkeää, että meillä on alokasluokka, joka toimii matalan kynnyksen luokkana. Avoin luokka oli vanhoilla säännöillä tosi pitkä, joten hyvä, että liikkeitä on vähän yhdistelty. Ylemmissä luokissa voittajassa metallinouto oli vähän hölmö liike, joka saattoi joillekin olla syy olla kisaamatta voittajassa. Enkä ymmärrä miksi koiran pitäisi pitää suussa metallikapulaa, joten hyvä, että metallinouto poistuu.

Voittajaluokan kierto-hyppy-liikkeen Katja kiittelee olevan hyvä uudistus, joka valmistelee kivasti koiraa erikoisvoittajaluokan ”kiertonoutohässäkkään”. Erikoisvoittajaluokan seuraamiseen, jääviin liikkeisiin ja luoksetuloon liittyvät muutokset hän toivottaa myös tervetulleiksi, koska on kiva, kun liikkeisiin tulee vähän erilaisia juttuja eikä kaikki aina mene niin kaavamaisesti, Katja sanoo, vaikka toteaakin uudistusten tuovan vähän haastettakin.

- Helpotuksena koen mahdollisuuden käyttää luoksetulossa sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä. Ruudussa on myös kiva, ettei liikettä hylätä, jos koira ei ole kokonaan ympyrän sisällä. Mielestäni on tosi tärkeää, että myös koirien turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. En keksi moitittavaa uusissa säännöissä!

Uusia tokosääntöjä koskevasta keskustelusta Katja Virtanen toteaa, että muutosvastarintaahan on aina, oli asia mikä hyvänsä.

- Ylemmissä luokissa koiran pitää ehkä vielä paremmin kuunnella ohjeita kuin ennen. Varmasti on vaikeampaa lapinporokoiran kanssa, jos se sattuu olemaan koira, joka haluaa aina soveltaa ja tehdä miten itse olettaa mitäkin tapahtuvan. Itsekin mietin, että en ehkä olisi jatkanut Tiivan kanssa tokoa uusilla säännöillä. Voi tosin olla, että olen kehittynyt koirankouluttajana, mutta toisaalta Salmari pystyy erottelemaan asiat paremmin.