5 minute read

Mitä tehdä aggressiolle?

Kirjoittanut ulla Ruistola (www.koiraharrastaja.fi), kuvat shutterstock

Nykyisen tutkimuksen mukaan suurin osa koirien aggressiivisesta käyttäytymisestä johtuu pelosta. Aggressiivisuus ilmenee silloin, kun koira pelkää ja yrittää puolustaa itseään.

Advertisement

Ennen iso osa lokeroitiin usein dominanssiaggressioksi, jossa koira pyrkii hallitsemaan ihmistä. Tänä päivänä tiedetään kuitenkin, että se erittäin harvinaista. Aggressio on koira tapa pyrkiä selviytymään haastavasta tilanteesta, eikä siis liity siihen, että koira pyrkisi haastamaan ihmistä. Mitä kukin koira kokee pelottavaksi, on yksilöllistä.

Aggressio kumpuaa pelosta ja epävarmuudesta. Pelkoon liittyy kiihtynyt vire. Vire erottaakin sen ahdistuksesta, joka taas on matalan vireen käytös. Kumpikin niistä ovat tunnearvoltaan (valenssi) negatiivisia eli pessimistisiä tunnetiloja.

Kun vire eskaloituu pelon yhteydessä, siitä seuraa aggressiota. Puhutaan ”pakene, taistele tai jäädy” -reaktioista, jotka ovat fysiologisia reaktioita. Ne ovat selviytymismekanismeja, joihin liittyvät vahvasti stressihormonit (adrenaliini, kortisoli, noradrenaliini). Kun kyseessä on pelko, yksilö joko pakenee tai taistelee. Jos paeta ei voi, jäljelle jää taistelu. Ahdistunut yksilö jäätyy, eikä pysty toimimaan. Pelon ohjaama yksilö ei pysty toimimaan järkevästi, eikä pysty myöskään kunnolla oppimaan. Kuitenkin tunnetila ehdollistuu aina klassisesti: eläin tai ihminen oppii liittämään tunteen tapahtumaan, ja siitä seuraa pysyvä oppiminen, jonka muuttaminen voi olla hyvin haastavaa. Kun tunneoppiminen on vahvaa, yksilö alkaa nähdä myös ikäviä tilanteita ennustavia tapahtumia.

Niinpä meidän on muutettava tilanteisiin/tapahtumiin liittyviä tunteita. Tämä tapahtuu yhdistämällä mukavia asioita tilanteisiin. Koska tunnetila ehdollistuu klassisesti, voimme kääntää sen palkitsemalla. Kun ikävään asiaan alkaa yhdistyä ihania asioita, tunnetila muuttuu. Pelkäävää koiraa tulee palkita juuri tämän takia. Mikäli koira ei kuitenkaan pysty ottamaan mitään palkkiota vastaan, sen tunnetilaa on ensin helpotettava.

Aggression saa aikaiseksi aina jokin laukaisija. Arkikielessä puhutaan usein triggeristä. Se voi olla lähes mikä vain, minkä koira on oppinut ennakoivan jotain asiaa. Tässä kohtaa se on siis jokin ikävä asia. Trimmaamisen yhteydessä se voi olla esim. lähestyvä käsi tai jokin trimmausväline. Resurssiaggressiossa kohti tuleva ihminen tai toinen koira.

Mikäli haluamme välttää koiran aggressiivisen käyttäytymisen, meidän on opittava lukemaan sitä ja myös vastaamaan sen kommunikaatioon. Itse opin aikoinaan, että koiran on vain kestettävä, mitä ikinä me sille teemme, koska me päätämme asioista.

Valitettavasti se ei vain mene niin, että voimme aina päättää toisen puolesta. Jos teemme niin, altistamme itsemme ja koiran tilanteisiin, jossa koira voi kokea, että sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin purra. Silloin aggressiivinen käytös on meidän typeryyttämme, koska työnsimme

koiran sen kynnyksen yli. Se ei ole viisasta, eikä myöskään ole eettistä toimia niin.

Koiran ja myös ihmisten kanssa toimiessa aggressioon ei kannata vastata aggressiolla tai paineella. Siihen meidän aivojemme luulisi olevan riittävän kehittyneet niin, että pystymme löytämään muita vaihtoehtoja. Usein se, että koira puree ihmistä, johtuu ihmisestä itsestään.

Koirien persoonallisuudet ovat hyvin erilaisia. Siksi niitä ei myöskään voi käsitellä aina samalla tavalla. Yksi on rohkeampi ja avoimempi, toinen tulistuu herkästi ja kolmas taas on pessimistien kantaäitejä tai -isiä. Toinen suostuu helposti siihen, että trimmauskone surisee korvien lähellä. Toinen saa siitä paniikkikohtauksen. Siksi koirien käsittelyn tulee olla sellaista, että havainnoidaan koiran pienetkin eleet ja vihjeet, ja mukautetaan oma toiminta siihen.

AggRESSIIVISEN KÄyTöKSEN ilmetessä tulee 1. Keskeyttää toiminta heti 2. Poistaa laukaisija 3. Helpottaa tilannetta koiran osalta (negatiivinen vahviste) 4. Lähteä rakentamaan luottamusta ja positiivista tunnetilaa ko. asian yhteyteen (vastaehdollistaminen)

Tärkeää on edetä koiran ehdoilla ja varmistaa, että sillä on hyvä olla koko ajan. Tunnetilan muuttaminen on tässä äärimmäisen kriittistä. Jos se ei onnistu, tilanne eskaloituu myös pitkällä aikavälillä. Mitä enemmän me saamme positiivista tunnearvoa tapahtumiin, sitä helpompi koira on käsitellä ja sitä parempi olo sillä on.

Trimmaamiseen liittyvä aggressio liittyy siihen, että koira pelkää tilannetta, trimmaajaa, välineitä tai ääniä niin, ettei pysty olemaan käyttäytymättä aggressiivisesti. Resurssiaggressiossa läsnä on vahvasti menettämisen pelko, jolloin koira ei pysty hillitsemään tunteitaan. Remmiräyhäämisessä kyse on usein joko pelosta tai turhaumasta, jolloin tunteet ottavat hallintaansa. Näihin tai muihin aggressioihin ei saa olla vastauksena pakottaminen.

Miten ehkäistä aggressiota?

Aloitetaan koiran vanhemmista: Tässä maailman ajassa tulisi jo jokaiselle kasvattajalle olla selvää, että jalostukseen käytetään vain rohkeita koiria, joilla ei ole käytöshaasteita. Jos pennun vanhemmat ovat aggressiivisia, se ihan varmasti periytyy.

Kun pentu on syntynyt, kasvattajan tehtävä on huolehtia siitä, että pentua käsitellä paljon ja sitä palkitaan koskettelusta jo kasvattajan luona. Sosiaalistaminen ei ole altistamista kaiken maailman asioille, vaan se on tarkoin suunniteltua hyvien kokemusten tuottamista pennuille.

Hyvä kasvattaja tietää, mitkä ovat rodun mahdolliset käytöshaasteet, ja rakentaa sosiaalistamisohjelmaansa juuri niihin asioihin liittyviä kokemuksia.

Jos rotu on trimmattava, siihen liittyvien asioiden ja sopivien tunnetilojen harjoittelu tulee alkaa kasvattajan luona. Jos rodulla on resurssiaggressiivisuutta, resurssien (ruoka, tila, lelut, luut, peti, huomio) riittävyydestä tulee huolehtia jo kasvattajan luona.

Jos taas on ihmisiin kohdistuvaa arkutta, niin laadukkaat kokemukset sopivien ihmisten

kanssa ovat tarpeellisia. Sosiaalistaminen on niin iso aihe, että sitä ei tässä artikkelissa voi sen enempää käsitellä.

Uudessa kodissa huolehditaan siitä, että pentu saa hyviä kokemuksia ja sen tarpeet ja kommunikaatio otetaan huomioon. Sitä ei rankaista fyysisesti eikä pelotella, eikä siltä viedä väkisin mitään. Erilaiset käsittelyharjoitukset jatkuvat yhdistämällä ne mukaviin asioihin. Pentu tapaa vain sosiaalisia ja hyväluontoisia koiria. Sitä kuljetaan sopivassa määrin mukana erilaisissa paikoissa. Muistetaan kuitenkin, että sosiaalistamisessa laatu on aina paljon merkittävämmässä asemassa kuin määrä.

Koko koiran elämän ajan huolehditaan siitä, että sen elämässä on mahdollisimman vähän negatiivista stressiä. Joskus tätä ei voi täysin välttää, mutta määrän minimoiminen on meidän ihmisten tehtävä.

Ajatuksia ratkaisuksi

Tässä muutamia helppoja harjoituksia (naksu tai palkkasana auttaa): • Me voimme opettaa, että ihmisen lähestyvä käsi on hyvä juttu: klassinen käsikosketus ja siitä palkitseminen muuttaa ennakko-olettamaa. Tarjoa kätesi koiralle ja kun se nuuskii sitä, palkitse koira laittamalla herkku siihen kohtaan, johon se koski. • Sama juttu erilaisten trimmausvälineiden kohdalla: palkitse aktiivisuudesta niitä kohti. • Koske koiran tassua tai muuta ruumiinosaa ja palkitse herkulla. • Nosta tassua tms. ja palkitse herkulla. • Koske suun pieleltä ja palkitse • Nosta huulta ja palkitse. • Harjaa ja palkitse. • Opeta koira antamaan tassua ja palkitse. • Maksa jokaisesta leikatusta kynnestä erikseen. • Tutustu LAT-menetelmään: koira palkitaan pelottavan asian katsomisesta. Esim. koira katsoo vierasta koiraa, ohjaaja sanoo palkkasanan ja palkitsee poispäin laukaisijasta ja päästää koiran katsomaan uudelleen.

Toistetaan useita kertoja. Tärkeää on, että koira on niin kaukana, että se ei triggeröidy. • Resurssiaggressiossa koiraa lähestytään heittelemällä sille herkkuja tai lisätään koiran ruokakuppiin herkkuja: ihmisen lähestyminen on mahdollisuus, ei uhka.

Älä

• Pakota koiraa siihen, mitä se pelkää. Ole ovelampi. • Käsittele väkisin. • Kaiva sen suusta koskaan mitään. Opeta se pudottamaan. • Vie siltä sen aarretta: silloin vahvistat resurssiaggressiota. • Pakota koira kohtaamaan ihmisiä tai koiria, jos se osoittaa pelon merkkejä. • Ahdista koiraa nurkkaan.

Anna sille mahdollisuus

• Poistua paikalta. • Kertoa, että se ei halua: vastaa varoituseleisiin lopettamalla toiminta. • Pitää aarteensa, mikäli mahdollista. • Kokea helpotusta, jos tilanne on sen mielestä ikävä.

ole itse

• Rauhallinen. • Joustava omissa vaatimuksissasi ja periaatteissasi. • Avoin lukemaan koiran eleitä ja ehdotuksia: se puhuu sinulle, kunhan vaan kuuntelet. • Reagoimatta tunteella: kun tunne astuu rattiin niin järki putoaa kyydistä.

Mukavia hetkiä koirien kanssa!