Agility cockerin kanssa

Kirjoittanut anne pinola, kuvat Irene erling

Minulla on ollut cockereita 30 vuoden ajan 1 –2 koiraa kerrallaan, ja nykyään perheeseeni kuuluvat 15-vuotias oma kasvattini Tirre ja 2-vuotias Halti. Agilityn pariin päädyin lasteni jalanjäljissä vuonna 2012 ensin kuskaamalla, kannustamalla ja kustantamalla tytärtäni ja hänen koiraansa. Innostuin lajista niin, että talkoilin ja suoritin agilitytoimitsijakoulutuksen.

Haltin tultua meille keväällä 2020 päätin itsekin lähteä mukaan lajitreeneihin. Aloitimme agilityn pohjataitojen rakentamisen paikallisen seuran treeneissä Haltin ollessa 4 kuukauden ikäinen. Harrastus vei mennessään, ja syksyllä hakeuduin yksityisen valmentajan oppiin. Agilityssä maltti on valttia: laji vaatii paljon koiran fysiikalta, joten esimerkiksi hyppyrimojen korkeutta aletaan nostaa vasta koiran kasvulevyjen sulkeuduttua, eikä kilpailemaankaan saa mennä alle 1,5-vuotiaan koiran kanssa. Kun Halti täytti vuoden, kävimme kuvauttamassa lonkat ja kyynärät, minkä jälkeen uskalsimme aloittaa keppien pujottelun opettamisen.

Kesä ja syksy 2021 kuluivat eri esteitä opeteltaessa: kepit opetin Haltille verkkoja apuna käyttäen häivyttäen ne pois yksi kerrallaan, ja puomin alastulon 2-on-2-off-menetelmällä, jossa koiran tulee pysähtyä esteen alaosaan etujalkojen ollessa maassa ja takajalkojen vielä puomin rampilla. Vaikein este meille on ollut keinu, joka jännitti Haltia aluksi melko paljon.

Alun perin tarkoitukseni oli harrastaa vain omaksi ilokseni seuran treeneissä, mutta loppusyksystä havahduin siihen, että Halti oli yhtäkkiä valmis kisoihin. Starttasimme ensimmäisen kerran virallisissa kilpailuissa lokakuussa 2021 Haltin ollessa 1 vuoden ja 9 kuukauden ikäinen.

Ensimmäisissä kisoissa Haltin korkeudeksi mitattiin 35,6 cm. Säkäkorkeuden perusteel-

la määritetään, mihin kokoluokkaan koirakko osallistuu agilitykilpailuissa. Koska Halti oli lähellä minin ja medin rajaa, joka on 35 cm, Halti mitattiin useammissa kisoissa oikean luokan varmistamiseksi. Niin sanottu rajatapauskoira kilpailee siinä kokoluokassa, johon se ensimmäisenä mitataan 3 kertaa.

Agilityradalla on 15–22 estettä, ja radan pituus vaihtelee 100 ja 220 metrin välillä. Ohjaajilla on yleensä varattu viidestä kymmeneen minuuttia aikaa rataan tutustumiseen. Rata tulee suorittaa oikeassa järjestyksessä virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti: yhteisvirheisiin lasketaan ratavirheiden lisäksi aikavirheet tuomarin laskeman ihanneajan ylittävästä ajasta. Suomen Agilityliiton laji- ja arvosteluohjeessa todetaan, että ”hyvin suunnitellulla radalla koirakolta vaaditaan sekä taitoa että nopeutta”.

Agilityssa kilpaillaan kolmessa eri luokassa, joista 1-luokka on helpoin. 2-luokkaan saa siirtyä, kun on saanut 1-luokassa kolme puhdasta ja ihanneajan alittavaa suoritusta, joista enintään yksi on hyppyradalta. Saimme Haltin kanssa kolmannen ”nollatuloksen” huhtikuussa 2022. Koirakon urapolku agilityn maailmaan alkaa useimmiten Suomen Agilityliiton jäsenseurojen järjestämien alkeis- ja pentukurssien kautta. Myös Cockerspanielit ry:n alaosastot järjestävät agilitytreenejä.

Ensi vuonna agilityn säännöt muuttuvat: hyppyradat, joilla ei ole kontaktiesteitä, lasketaan jatkossa omaksi kilpailuluokakseen. Lisäksi pelimuodot snooker ja gamblers hyväksytään virallisiksi lajeiksi. Vuonna 2024 aletaan kilpailla myös hoopersissa, joka on fyysisesti kevyempi laji sekä koiralle että ohjaajalle.

Parhaimmillaan agility on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva, kaikenikäisille sopiva liikuntamuoto, ja harrastuksessa parasta onkin koiran kanssa yhdessä tekeminen ja kehittyminen. Laji tarjoaa sekä aivotyötä että liikuntaa – niin koiralle kuin ohjaajallekin. Cockerspanieli sopii agilitykaveriksi vallan mainiosti: cockeri on nopea, ketterä ja yleensä helposti motivoitavissa ainakin ruokapalkalla. Onpa cockereita nähty kilpailemassa MM-tasollakin!