Cockerspanieli 4/2022

Cockerspanieli on Cockerspanielit ry:n neljästi vuodessa julkaisema jäsenlehti.

Nro Aineisto Ilmestyy

1/2022 1.2. maaliskuussa

2/2022 1.5. kesäkuussa

3/2022 1.8. syyskuussa

4/2022 1.11. joulukuussa

Aineisto toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen: cockerspanielilehti@gmail.com

Huom! Kun lähetät materiaalia sähköpostiin, otsikoi viesti selkeästi niin, että otsikosta käy ilmi, mihin viesti liittyy.

AineistovAAtimukset

Tekstit

• Mieluiten .doc tai .rtf -muodossa.

• Tekstiin ei minkäänlaisia muotoiluja. Jos haluat jutustasi tietynnäköisen, laita mukaan taittomalli.

• Jos kopioit materiaalia (esim. tuloksia) netistä, muistathan muokata tekstin valmiiksi.

Kuvat

• Digitaaliset mahdollisimman alkuperäisinä. Koko mielellään vähintään 1 MB.

• Internetsivuilla tai Facebookissa olevien kuvien laatu ei riitä painotuotteeseen.

• Ilmoitathan kaikkien kuvien yhteydessä kuvaajan nimen.

• Nimeä kuvat tunnistettaviksi (esim. koiran virallisella nimellä tai jutun nimen mukaan).

Huolehdithan siitä, että sinulla on käyttöoikeus lähettämääsi materiaaliin.

i lmoitushinn At 2022

koko: leveys x korkeus

Jäsenhinnat

1/6 sivua (8 cm x 8 cm): 20 € (75 € / 4 lehteä)

1/4 sivua (8 cm x 12 cm): 25 € (90 € / 4 lehteä)

1/2 sivua (17 cm x 12 cm): 30 € (110 € / 4 lehteä)

1/1 sivu (17 cm x 24 cm): 45 € (150 € / 4 lehteä)

Valionarvo- ja in memoriam -ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia.

Ei-jäsenet

1/2 sivua: 70 €

1/1 sivu: 110 €

Ilmoitukset on maksettava ennen lähettämistä Cockerspanielit ry:n tilille FI71 1597 3000 1026 41 käyttäen viitettä 6800. Liitä maksukuitti tai maksupäivä ja arkistointitunnus ilmoituksen mukaan.

l ehtitoimikuntA

Markku Korpi vastaava toimittaja

Marianne Sundblad

päätoimittaja

Susanna Sinisaari-Kaislo toimittaja

Erika Aaltonen / Derekaz Design toimittaja, taittaja

Lehden 4/2022 teossa auttoivat

Vivi Aaltonen, Anders Carlsson, Riikka Janka, Viivi Juntumaa, Kaisa Kiviniemi, Salme Mujunen, Susanna Pikkarainen, Ulla Ruistola, Anne Tamminen

Lehden koko B5

Painopaikka Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

Toimitus pidättää oikeuden valita lehdessä julkaistavan aineiston sekä tarvittaessa muokata artikkeleita

Tässä numerossa

Miika Kulmala

Petri Sulku

”Joulu tulla jollottaa joulupuuron porinassa, hyvän mielen hyrinässä, piparkakku kainalossa, kahvipannu kantapäässä, valonliekki pimeässä, joulumieli kynttilässä, papereiden kahinassa, enkelsiiven havinassa, jouluoljet himmelissä, ajatukset ystävissä.”

Oma aikakauteni yhdistyksen peräsimessä päättyy. Kiitokset kaikille sekä menestystä uudelle puheenjohtajalle ja hallitukselle!

Joulun ajan odotuksin, Markku

on kiitosten aika. Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää Kirsi Niittymäkeä, joka oli yhdistyksen puheenjohtaja kuusi vuotta sitten, kun aloitin päätoimittajana. Kirsin apu ja tuki oli korvaamaton. Kirsi myös aina muisti kiittää erikseen joka lehdestä. Kiitoksen antaminen on pieni vaiva mutta saajalle kovin tärkeää. Vapaaehtoistyötäkin jaksaa tehdä jos kokee, että sitä joku arvostaa.

Ilman lehtityöryhmää en olisi koskaan tästä työmäärästä selvinnyt. Kiitos näiden kuuden vuoden aikana taittajina toimineille Tiina Hallenbergille ja Erika Aaltoselle. Suuri kiitos kuuluu myös Merilla Kivinevalle, joka on auttanut minua monta vuotta juttujen oikoluvussa. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Susanna Sinisaari-Kaislolle. Koko lehden sisältö ja dynamiikka muuttui kun Susanna tuli mukaan lehden toimitukseen. Meillä on ollut kunnianhimoiset tavoitteet lehden suhteen, ja toivon, että olemme niissä ainakin osittain onnistuneet. Siinä

sivussa olemme ystävystyneet ja yökaudet ”parantaneet maailmaa”. Onneksi järjestämme jatkossakin cockerileirin yhdessä. Siitä on muuten erillinen mainos tässä lehdessä. Tervetuloa!

Ja sitten kiitos teille lukijoille: kiitos kannustuksesta ja kritiikistä. Se on ollut hyödyllistä ja rakentavaa. Olen oppinut paljon näinä vuosina – myös itsehillintää. Erityiskiitoksen haluan osoittaa kahdelle henkilölle eli Vivi Aaltoselle ja Ulla Ruistolalle. Eipä liene montaa lehteä, jossa ei olisi ollut teidän juttujanne. Teidän apuunne on aina voinut luottaa.

Lopuksi. Oikein hyvää uutta vuotta teille kaikille – toivottavasti tavataan Marttisissa cockerileirillä heinäkuun lopussa! Marianne

p äätoimitta J an pöydältä Lopussa kii T os seisoo

SmartDOG-te S tau S

teksti ja kuvat susanna pikkarainen

SmartDOG-testaus on avannut minulle oven koirien luonteisiin syvemmällä tasolla. Testien avulla olen oppinut ymmärtämään koirien luonteiden monimuotoisuuden ja millaisia erilaisia persoonallisuuspiirteitä on voitu tieteellisin menetelmin todistaa koirilla olevan. Kasvattajana nämä piirteet on tärkeää tunnistaa omissa mahdollisissa jalostuskoirissa. Testaus on auttanut myös arvioimaan, kuinka olen onnistunut tavoitteissani.

Olen syntynyt koiraperheeseen ja kasvattanut koiria vuodesta 2010. Kasvattajana koen, että minulla on suuri vastuu tehdä parhaani tämän rodun elinvoiman, luonteen ja terveen rakenteen ylläpitämisessä. Omien taitojen kehittäminen on tässä keskiössä.

Kiinnostuimme äitini Satun kanssa SmartDOG-testeistä jo vuosia sitten. Ensimmäiset yhteiset koiramme on testattu jo vuonna 2017. Silloin järjestimme pop up -testin tänne Kajaaniin minun kotiini. Testauspaikkana toimi autotalli. Mukaan saatiin innostumaan myös meidän omia kasvattejamme. Tähän mennessä kasvattejakin on testattu useita kymmeniä.

Smar T DOG- T e STau S

SmartDOG-testissä testataan koiran kognitiivisia ominaisuuksia. Testit perustuvat uusimpaan tutkittuun tietoon, ja niillä mitataan mm. koiran kykyä lukea ihmisen eleitä, ongelmanratkaisutapaa, sinnikkyyttä, itsehillintää, muistia ja loogista päättelykykyä. Testejä on olemassa hiukan erilaisia, mm. pentutesti ja kognitiotesti. Testistä saa laajan raportin ja pääsyn tietokantaan, jossa voi verrata oman koiran tuloksia muiden saman rotuisten tuloksiin. Kirjautumalla tietokantaan saa näkyville myös erilaisia kaavioita, mikä on kiva lisäapu vertailun tueksi. Itselläni kesti vähä aikaa hahmottaa, mitä oman koiran tulokset tarkoittavat ja miten hyödynnän tiedon. Tässä auttoi eteenpäin se,

kun aloin hahmottamaan itselleni ns. rodun ihanneprofiilia eli millainen tulos olisi mielestäni tälle rodulle se kaikkein toivottavin. Kun omia koiria ja kasvatteja on testattu useampia, alkoi tietotaito arvioida testituloksia ja niiden hyötykäyttö kasvatuksen tueksi myös lisääntyä.

Haluan kuitenkin korostaa, että raportit ovat hyvin selkokielisiä ja tulokset on kerrottu niin, että myös ensi kertaa testin käyvät omistajat ovat kokeneet saavansa paljon selkeää tietoa koiransa ominaisuuksista. Itse toki katson asiaa vielä laajemmasta näkövinkkelistä, kun arvioin tuloksia kasvattajana.

m itä testAA minen on A ntA nut minulle?

Kiinnostuin testeistä, koska olen pohjattoman kiinnostunut tämän ihanan rotumme luonteesta.

Minulle on tärkeää ensinnäkin tuntea omat koirani mahdollisimman tarkasti (luonne ja persoonallisuus sekä käyttäytyminen). Näiden tietojen keräämiseen omasta koirastaan on olemassa monia keinoja, joita kasvattaja voi tehdä itsekseen (niihin menetelmiin ei nyt perehdytä tässä tekstissä), mutta pidän tärkeänä myös virallisia testejä, joissa on puolueeton testaaja testaamassa koiran ominaisuuksia.

Joskus koira, jonka luulet tuntevasi jo melko hyvin, voi käyttäytyä joissain testitilanteissa yllättävälläkin tavalla. Vaikka itse tunnistaisin, mitä piirteitä koirastani löytyy, testi auttaa mittaamaan sen, kuinka vahva jokin ominaisuus on koiralla. Tunnistan esimerkiksi osaako koira lukea käsieleitäni, mutta testi auttaa näkemään, lukeeko koira eleitä heikosti, hyvin vai erinomaisesti.

Testin tulokset on ilmoitettu niin, että niitä voi verrata keskenään, kuten onnistumisprosenttina tai kuinka kauan koiralla menee tehtävän ratkaisuun. Näin saa paljon tarkemman kuvan siitä, miten vahvana tietyt ominaisuudet tulevat esille koirassa. Tulosten kehittymistä on myös helppo seurata sukupolvi toisensa jälkeen.

”Joskus koira, jonka luulet tuntevasi jo melko hyvin, voi käyttäytyä joissain testitilanteissa yllättävälläkin tavalla.”

SmartDOG-testissä testataan ominaisuuksia ja personallisuuden piirteitä, joita koirilla on tieteellisesti todettu olevan ja jotka ovat perinnöllisiä ominaisuuksia. Kun näin hieno työkalu on olemassa, olen ottanut sen innolla käyttöön kasvatustyöni tueksi. Ja tätä se nimenomaan on ollut.

Testauksen lisäksi olen teettänyt kasvateilleni luonnekyselyn, jotta myös perheen oma kokemus koiran käyttäytymistä arjessa tulee kuulluksi. Kokonaiskuva koiran

luonteesta ei tule pelkästään yhdestä testistä, oli kyse mistä luonnetta mittaavasta testistä hyvänsä, vaan myös oma kokemus koiran luonteesta käytännössä on tärkeää.

Aluksi laajin testi saattaa kuulostaa hintavalta, mutta kun näin näyttelyharrastajana mietin paljonko rahaa menee esimerkiksi jo yhteen näyttelyreissuun tai koko vuoden näyttelykäynteihin, ei hinta kuulostaan enää isolta. Vastineeksi saa paljon lisää tietoa koirastaan.

i h A nneprofiili

Itselläni on mielessäni ihanneprofiili, jollainen rodun yksilön on hyvä olla. Minulla on aina tavoitteena tietynlainen luonne. Testaamalla pentueen vanhemmat (tavoitteena olisi testata ainakin toinen vanhemmista) sekä kasvattejani tiedän, miten hyvin olen onnistunut tavoitteissani.

Valton kontakti.

Sanwind E-pentue.

Toivottavin tulos omalle koiralle olisi:

• Saapuu testitilaan rohkeasti ja suhtautuu ohjaajaan pelottomasti

• Tutustuu tilaan uteliaasti

• Ei arastele testitilanteessa käytettyä rekvisiittaa

• Omaa hyvän tai erinomaisen itsehillinnän

• Osaa lukea ihmisen eleitä hyvin tai erinomaisesti

• Ratkaisee tilaan liittyvän ongelman nopeasti

• Innostuu leikkimään ohjaajan kanssa

• Pitää myös ruokapalkkaa suuressa arvossa (ts. palkkaantuu hyvin myös ruuasta)

• Motivaatio pysyy korkealla koko testin ajan ja koira jaksaa keskittyä tehtäviin (ei hylkää niitä)

• Enemmän ihmiseen suuntautuva kuin itsenäinen ongelmanratkaisija (ei tarvitse olla täysin ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija)

• Hyvä tai erinomainen muisti

• On aktiivisuustasoltaan aktiivinen

Olisin myös iloinen jos:

• Koira omaa myös loogista päättelykykyä

• Koira osoittaa ymmärtävänsä sosiaalisen tehtävän tai oppii sen

Testissä en toivo esiin tulevan:

• Piippaamista tai mitään muutakaan ylimääräistä ääntelyä

• Arkuutta

• Liiallista tunnollisuutta

Tässä pääpiirteittäin listattu tärkeimpiä asioita, joita testituloksesta katson. Se, millaista tulosta pidän ihanteellisena, on oma mielipiteeni ja voi poiketa jonkun toisen tavoitteista.

Ohje N u O ra N a r OD u N al K uperäi N e N käyttötA rkoitus

Rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta kunnioittaen koiran luonteesta pitää löytyä tietynlaisia

asioita jotta se voisi toimia käyttötarkoituksessaan. Toki tämän lisäksi muitakin asioita, mutta yritän kasvattajana tehdä sen, minkä pystyn

jotta saisin kasvattini säilymään koirina, jotka noutavat riistaa, ovat halukaita hakemaan ja joille oma ihminen on keskipiste, jonka kanssa koira on aina valmis ja innokas tekemään asioita yhdessä. Koiralla pitää olla korkea motivaatio tehdä asioita ihmisen kanssa.

”Tällä tavalla yritän kasvattajana pyrkiä kunnioittamaan rodun alkuperää, vaikka en käyttölinjaisia koiria kasvatakaan.”

Tällä tavalla yritän kasvattajana pyrkiä kunnioittamaan rodun alkuperää, vaikka en käyttölinjaisia koiria kasvatakaan. Toivon, että kasvateiltani löytyy tiettyjä ominaisuuksia myös käyttöpuolelta. Näiden ominaisuuksien uskon myös tukevan sitä, että kokkerista on monipuoliseksi harrastuskoiraksi monenlaisiin harrastuksiin, mikä on oma tavoitteeni kasvatuksessa. Eli se, millaiset tavoitteet minulla on kasvattajana luonteen osalta, ei ole ristiriidassa alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa.

Olen miettinyt tarkkaan, millaisia koiria pyrin kasvattamaan, mikä olisi kasvattamieni koirien rooli nyky-yhteiskunnassa, ja millaiselle kohderyhmälle kasvattamani koirat olisivat sopivia koiria. Näissä asioissa SmartDOG-testi on hyvä apuväline, eikä toista samanlaista ole kehitetty. Lisäkommenttina haluan sanoa, että rodun ihanneprofiili ja tavoitteeni kasvatuksessa ovat minun mielipiteeni. Jokaisella kasvattajalla on omat painotuksensa niin luonteessa kuin muussakin kasvatuksessa ja koen, että se on yleensä vain rikkaus! Näin myös jokaiselle pentua etsivälle löytyy varmasti juuri omalta tuntuva kasvattaja, jonka kasvatustyötä ja tavoitteita hän haluaa ostopäätöksellään tukea. Minusta pääasia on, että kasvatuksen tavoitteet on oikeasti mietitty itselleen selväksi.

mat vanhemmat on testattu kognitiotestillä. Pennut kävivät testissä omistajiensa kanssa ollessaan noin 4–7 kuukauden ikäisiä.

SmartDOG-testaajia löytyy ympäri Suomea. Otin asian esiin jo pentueilmoituksessa, jotta pennun ostajat ymmärsivät, mihin olivat sitoutumassa. Tällä kertaa toimin maksajana testille itse, sillä halusin koko pentueen käyvän testin. Sain itselleni kaikkien pentujen testiraportit omaan tietokantaani sekä lopuksi vielä kokonaisraportin pentueesta, jossa oli koko pentueen tulokset otettu tutkiskeluun.

Jatkossa toivon, että kasvatinomistajat jatkavat testeissä käyntiä. Moni kasvatinomistaja on tähän mennessäkin innostunut käymään testissä koiransa kanssa.

E-pentueen osalta testaaminen sujui hyvin. Omistajat suhtautuivat testiin menoon positiivisesti, ja jokainen meni testiin sovitusti. Testin tulokset miellyttivät minua suuresti, ja pentue oli kokonaisuudessaan mielestäni hyvin onnistunut. Itse olin erityisen tyytyväinen pentujen avoimuuteen niin vierasta ihmistä kuin uutta tilaa kohtaan, korkeaan motivaatioon tehdä töitä sekä hyvään itsehillintään ja sinnikkyyteen. Yksi pennuista oli sisaruksiinsa verrattuna hieman impulsiivinen, joten se tuli tässä ominaisuudessa enemmän isäänsä kuin emäänsä. Pentueen emä on varma suorittaja, jolla on hieno motivaatio ja erinomainen itsehillintä, mutta toivoisin siihen hiukan enemmän vauhtia tekemiseen välillä. Isän puolelta sain pentuihin erityisesti rohkeampaa ja räjähtävämpää asennetta asioiden suorittamisessa, korkeaa energisyyttä ja sinnikkyyttä, jota toivoinkin saavani. Tällä kertaa pentue siis onnistui näiden tulosten osalta aivan mahtavasti.

o te testir A portistA

Sanwindin E-pentue on ensimmäinen, jossa kaikki pentueen pennut ovat käyneet SmartDOG-pentutestin ja myös pentueen molem-

Alla on ote pentueeni testiraportista. Kyseessä ovat testin alkusanat, joissa on lyhyesti kommentoitu testin eri osa-alueita kokonaisuudessaan. Testiraportin loppuosa on tarkempi. Jokainen testin osa-alue on käyty yksityiskoh-

Pentujen emä Laikku.

Pentueen isä Enska (Mva Engelbert Vom Schloss Hellenstein) omaa kognitiotestiä suorittamassa.

taisemmin läpi ja siinä on kerrottu, mitä tulokset tarkoittavat ja mikä on yleensä koirien keskivertotulos kyseisessä testin osa-alueessa.

”Kokonaisarvio testin perusteella: E-pentueen koirat kävivät pentutestissä kesällä niin, että nuorin (Merlin) oli 4 kk:n ikäinen ja vanhin (Valo) muutamaa päivää alle 7 kk. Testaukset tapahtuivat neljässä eri paikassa neljän eri testaajan voimin. Oulussa testattiin kaksi pentua (Aava ja Valto) ja Helsingissä kolme (Kukkis, Leevi ja Valo).

Kaikki pennut olivat sosiaalisia ja reippaita ja tutustuivat uuteen tilaan aktiivisesti. Pennut olivat testissä rauhallisia ja pääsääntöisesti motivoituivat hyvin tai erinomaisesti sekä tehtävistä että myös makupaloista. Suurimmalle osalle myös leikkiminen oli hauskaa tai erittäin innostavaa. Lähes kaikki pennut keskittyivät testissä hyvin tai erinomaisesti. Pennuilla oli valtaosalla sylinteritestissä kohtuullinen tai hyvä itsehillintä. Kaikki pennut lukivat ihmisen eleitä hyvin tai erinomaisesti.

Mahdottomassa tehtävässä suurin osa pennuista oli yleisesti pentujen tapaan enemmän, tai jopa täysin, itsenäisiä. Poikkeavaa oli, että ainoastaan yksi pennuista jätti tehtävän kesken. Usein pennut eivät jaksa suorittaa koko tehtävää kahden minuutin aikana, mutta tämä pentue vaikuttaa harvinaisen pitkäjänteiseltä ja sinnikkäältä. Myös sosiaalisen oppimisen tehtävässä kaikki paitsi yksi pennuista vaikutti ymmärtävän ihmisen antaman esimerkin, mikä on poikkeuksellisen suuri määrä.”

Tämä on minun kokemukseni SmartDOG-testaamisesta. Kokemukseni ovat pelkästään positiivisia, ja kasvattajana olen kokenut testin hyväksi lisäksi kasvattajan työkalupakkiin kasvattamisen tueksi.

Lisätietoja testistä saa mm. YLE Areenasta Ymmärrä koiraasi -ohjelmasta tai kirjasta Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus, jonka on kirjoittanut testin kehittänyt Katriina Tiira. Testin kotisivut ovat osoitteessa www.smartdog.fi.

Yksi mukava mejä-kesä on jälleen koluttu pohjia myöten läpi. On aika siirtyä, jos ei nyt ihan talviunille, ainakin melko paljon rauhallisempaan olotilaan.

Omalta osaltani kesä täytti odotukset: saimme koepaikkoja lähistölle ja lisäksi pystyimme järjestämään kahden poikkeusvuoden jälkeen perinteisiä kokeita useamman. Perinteisillä tarkoitan täällä Varsinais-Suomessa tyypillistä tapaa, jossa osa koetoimikunnasta ja kokelaistakin saapuu koepaikalle jo perjantaina ja majoittuu siellä läpi viikonlopun. Iltaisin grillataan, paistetaan lettuja ja saunotaan. Tapa on poikinut meille yhdenlaisen MEJÄ-perheen, jonka

kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se edellisenä kesänä mahdollisesti jäi. Varsinainen koeviikonloppu vedetään läpi täydellä kattauksella. On tuhti aamupala puuroineen ja lisukkeineen, lisäksi tukeva lounas, jotta metsässä jaksaa. Sunnuntaina, koepäivänä, sama tarjoilu, mutta lisäksi vähintään kunnon kakkukahvit kokeen päätöspuheineen eli tulosten lukuineen. Tässä kokoonpanossa ei koetoimikuntaa jätetä yksin siivoamaan majaa vaan porukka osallistuu siihenkin.

Joskus olen ollut koepaikalla, jossa pysäköi 24 asuntovaunua/-autoa, ja meno oli kyllä riemukasta. Viikonlopun jälkeen olo oli kuin olisi lomalla ollut viikon: rento ja iloinen. Tästä syystä olinkin varsin häkeltynyt, kun osallistuimme

muualla kokeeseen, jossa tarjoilu oli mahdollisuus tehdä itselleen voileipä. Ja nyt yhtään vähättelemättä tai moittimatta sitä! Tiedän, että koronavuosien jälkeen moni koevastaava lännessäkin havittelee sitä drive-in-tapaa, mutta itselleni tämä lomailu kokeen muodossa sopii paremmin.

Meille vuosi oli antoisa myös tulosten suhteen, sillä Blondikin valioitui viiden suoralla. Sillä onkin kirsu, jota toivon joskus vielä voitavan käyttää ihan oikeassakin työssä. Sen työmotivaatio ja -moraali on aivan omaa luokkaansa. En toki toivo peurakolaria, mutta toivon, että tulee jokin pieni huti metsästyksessä ja päästäisiin ihan oikeasti testaamaan miten peura löytyy.

Vaikka koekausi on ohi, saatan silti ajoittain sulattaa pakastimesta pullollisen verta ja tehdä koirille pienen jäljen. Tavoitteitahan pitää olla, jos ei muuten niin vaikka Ruotsin tai Norjan suhteen… Lisäksi nenätyö on meidän koirillemme niin palkitsevaa, ja samalla työ vie niiltä mehut parhaalla mahdollisella tavalla. Kun arkiviikot ovat koirille paljon keskenään kotona oloa, on joskus kiva yllättää ne niille hauskalla puuhalla.

Omasta puolestani toivotan kaikille mahdollisimman rauhallista ja rentoa joulunaikaa! Olkoon Pukki koirillenne antelias.

Ta L ven T u LL essa teksti ja kuva Vivi aaltonen

k oirien jäsenkorjaus au TT aa moneen vaivaan teksti ja kuvat anne tamminen

Kauhajoen opistossa koirien jäsenkorjausta opetetaan täydennyskoulutuksena valmistuneille koirahierojille. Koulutuksessa perehdytään havainnoinnin, haastattelun ja tunnustelun avulla koiran liikkumista hankaloittavaan ongelmaan ja pyritään ratkaisemaan jäsenkorjauksen menetelmin löydettyjä ongelmia harjoitusten ja opetuskeskustelujen avulla.

Kouluttajana toimii huumorintajuinen Pertti Rantala, kuntohoitaja ja hieronnan opettaja, jolla on yli 20 vuoden perusteellinen kokemus jäsenkorjauksesta. Tämä koulutus oli hieno lisä koirahierojan työkalupakkiini ja taitoihini, ja se pitää myös omat, hypokoirina toimivat cockerspanielini erinomaisessa työkunnossa.

Jäsenkorjaus on vanha, perinteinen hoitomuoto, jossa aina ensin käsitellään hieronnalla koiran pehmytkudokset ja lihaskalvot. Hoito on koiralle rentouttavaa hierontaa, jota tehos-

tetaan pehmeillä, miellyttävillä hellävaraisilla nivelten, nivelsiteiden ja nikamien mobilisoinneilla, jolloin mahdolliset jumit avautuvat ja saadaan normaalit liikeradat palautettua.

Jäsenkorjauksessa käytetään hyväksi kehon omia liikeratoja eikä siinä koskaan niksautella eikä myöskään tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä, joten hoito ei aiheuta minkäänlaista kipua koiralle. Jäsenkorjauksessa ”neuvotellaan” nivelten kanssa ja autetaan jumeja laukeamaan lempeästi. Omistajan on hyvä olla mukana hoidossa, joten se on omistajan ja koiran yhteistä laatuaikaa.

On ollut hienoa huomata, että koiran hoito ennen näyttelyä on rentouttanut koiraa ja saanut myös turkin kiiltämään, jolloin koira on myös tuomariarvosteluissa saanut maininnan mm. sulavalinjaisesta liikkumisesta ja hyvästä luonnollisesta olemuksesta.

Rangassa ja sen nivelissä olevat lukot voivat aiheuttaa lihaskireyksiä, ja tämä voi johtaa virheasentoihin esim. lantiossa tai selkärangassa. Tällöin myös verenkierto, hermoston toiminta ja kudosnestekierto saattavat häiriintyä ja näin aiheuttaa liikeongelmia, jolloin koiran keho alkaa toimia epätasapainoisesti. Tämä voi puolestaan näkyä ontumisena, tasapaino-ongelmina, arkuutena koskettaessa, virheasentona liikkuessa taikka haluttomuutena hypätä tai istua.

”Jäsenkorjauksessa

’neuvotellaan’ nivelten kanssa ja autetaan jumeja laukeamaan lempeästi.”

Hierontaan yhdistetyllä jäsenkorjauksella voidaan myös hoitaa vammojen aiheuttamia arpikudoksia lihaksissa ja jänteissä, jolloin kudosten aineenvaihdunta paranee ja kudokset saadaan elastisemmiksi.

Lonkkaongelmat ja takapään lihasten heikkoudet ovat hyvin yleisiä, ja tällöin verenkierto ja hermotus takapäässä saattavat heikentyä. Näihin vaivoihin ja moneen muuhunkin jäsenkorjaus on mitä parhain hoitomuoto!

Monesti jäsenkorjaushoito voi auttaa jo ensimmäisellä kerralla, mutta jos kyseessä on pitkäaikainen vaiva, se voi vaatia useamman kerran käsittelyn. Jokaisen koiran yksilöllinen hoitotarve kartoitetaan aina, ja on todella tärkeää saada palautetta hoidon jälkeen omistajalta koiran olotilasta ja liikkumisesta. Teen kotikäyntejä. Yhteydenotot koirakoulu.hopsis@gmail.com / Anne Tamminen.

Kuvassa Pertti Rantala

r ally-tO k O n S m -kilpailut

Kirjoittanut Riikka Janka

Poks ry:n joukkueessa ja koirakko teki avoimessa luokassa hienon radan, 98 p ja RTK2.

rally-tokon Sm-kilpailut ovat kasvaneet kaksipäiväiseksi tapahtumaksi, ja taso lajissa on kova niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

SM-joukkue kootaan 2–3 alempien luokkien koirasta ja 1–2 ylempien luokkien koirasta. Koiralla tulee olla hyväksytty tulos kyseisestä

luokasta, mutta ei enempää kuin kaksi tulosta

ALO-VOI-luokissa. Lajituomari voi arvostella

60 koiraa kilpailussa, joten mikään SM-kisojen kilpailuluokka ei voi olla tätä suurempi, ja

joukkueiden karsinta tapahtuu hakupisteiden perusteella. Mestariluokassa viime vuoden

SM-kisojen jälkeen tehdyn neljän parhaan kokeen keskiarvon tuli olla 96,75 pistettä jotta mahtui varmasti kilpailemaan.

Marika Tytärniemi ja Viivi Juntumaa saivat melko pikaisella aikataululla täyden viiden hengen joukkueen koottua, ja yhdistyksen puolelta reagoitiin nopeasti joukkueen kokoamiseen.

Kilpailijoiden aamu alkoi ilmoittautumisella, ja koirat kävivät eläinlääkärin pintapuolisessa tarkastuksessa. Dopingtestejä tehtiin sokkona kilpailuradan jälkeen. Isojen kisojen tunnelmaa ja jännitystä oli helteisessä ilmassa, mutta tsemppausta ja kanssailoa ei kisapäivistä puuttunut. Isojen kilpailujen tunnelma ja helle olisivat voineet vaikuttaa paljonkin, mutta joukkueen jokainen koirakko pystyi tekemään hienosti tasoisensa radan. Kynnelle kykenevät joukkuelaiset kannustivat kehän reunalla ja loput jännittivät laadukkaan live streamin äärellä.

Anna-Maija ja Lyyti

Kisapaikalla kuultua: ”Näin paljon cockereita ei yleensä rally-tokokisoissa näe.”

Maija ja Elo kilpailivat lauantaina hyvän tuloksen 84 pistettä, saivat koulutustunnuksen RTK1 ja siirtyivät avoimeen luokkaan.

MES-yksilökarsintaradalla Viivi ja Daisy tekivät taidokkaasti 95 pistettä ollen Suomen 20 parhaan joukossa ja saivat menolipun SM-finaaliin sunnuntaille.

Sunnuntaina taituroivat Eija ja Tatti voittajaluokassa 86 pistettä tullen viidensiksi TP:n kera.

Avoimessa luokassa sekä Riikka ja Pätkis että

Anna-Maija ja Lyyti tekivät 97 pisteen radat ja

Riikka ja Pätkis saivat koulutustunnuksen RTK2 eli siirtyivät voittajaluokkaan. Jälkikäteen varmistui, että Riikka oli tehnyt yhden turhan uusimisen tuhlaten kaksi pistettä.

Marika Tytärniemi organisoi rotujoukkuetta. Marika itse edusti Macyn kanssa

Eija ja Tatti

Maija ja Elo

Viikonlopun jännitys tiivistyi sunnuntain SM-finaaliin, jossa Viivi ja Daisy kisasivat Suomen 20 parhaan koirakon joukossa. Rata oli hienoa katseltavaa alusta loppuun, mutta Daisylle pieni merkki oli hieman epäselvä, ja koira ehti käydä putken suulla ennen kuin Viivi sai oikealla vihjeellä sen kutsuttua merkin luokse. Tuloksena hylätty, mutta tämä iloinen ja tarkka hännänheiluttaja jäi varmasti monen finaalia katsoneen mieleen.

Joukkueen kahden alemman luokan koiran ja yhden ylemmän luokan koiran pisteet lasketaan joukkuekilpailuun. Cockerijoukkue oli hyvässä asemassa jokaisen koirakon tehtyä tuloksen, ja näin ollen vain parhaimmat kaksi alempien luokkien tulosta ja yksi ylempien luokkien tulos laskettiin joukkuekilpailuun. Cockerijoukkue sai 97+97+95 pistettä loppupistemäärän ollessa 289/300, ja lopullinen sijoitus kovatasoisessa porukassa oli 8/37!

Viikonloppu oli oikein mukava kokemus eikä ketään varmasti kaduttanut näihin karkeloihin osallistuminen. Toivottavasti saamme ensi vuonnakin cockerijoukkueen koottua.

Ensi vuoden Rally-tokon SM-kilpailut pidetään Joensuussa 12.-13.8.2023.

Riikka ja Pätkis

v uoden 2022 cockeri T L eh T een 1/2023

Vuoden 2022 cockerit esitellään vuoden 2023 ensimmäisessä lehdessä. Kuvat ja esittelyt tulee toimittaa lehden toimitukselle 1.2.2023 mennessä.

Lehdessä esitellään seuraavat koirat:

Vuoden metsästyscockeri

Vuoden MEJÄ-cockeri

Vuoden tokocockeri

Vuoden agilitycockeri

Ensimmäiseksi sijoittuneesta koirasta julkaisemme sivun jutun ja pari kuvaa. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneista julkaisemme kuvan ja lyhyen jutun ja sijoille 4–10 sijoittuneista kuvan.

Kaikkiin kuviin tulee liittää koiran virallinen nimi, kutsumanimi ja kuvaajan nimi. Toimitus toivoo, että toimikunnat kokoavat kuvat ja lähettävät ne lehdelle keskitetysti.

Viivi ja Daisy SM-finaaliradalla

Cocker of the Year

j oukkueess A kilpA ilivAt

AVO Ladysplit’s Lobelia “Lyyti” ja Anna-Maija Rokka

MES Debbie’s Laguvulin Feis Ile “Daisy” ja Viivi Juntumaa

ALO Läppiksen Elosalama “Elo” ja Maija Harakka

AVO Tinyshires Wesley Jared Tex “Pätkis” ja Riikka Janka

VOI Miklaus Tattiralli “Tatti” ja Eija Järvinen

Cocker of the Year -kisan voittajasta julkaisemme sivun jutun ja pari kuvaa. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneista julkaisemme kuvan ja lyhyen jutun ja sijoille 4–10 sijoittuneista kuvan. Muista luokista (veteraani, juniori, pentu ja kasvattaja) julkaisemme puolen sivun jutun voittajasta ja kuvat sijoille 2–3 sijoittuneista.

Muistathan painovaatimukset. Kuvalla olisi hyvä olla kokoa vähintään 1 MB eli nettikuvat (esim. FB) eivät ole tarpeeksi laadukkaita painotuotteeseen.

Dai

S yn matka rally-t O k O n S m-finaaliin teksti Viivi Juntumaa, kuva Jyrki Juntumaa

iso haave toteutui, kun Daisy sai valioitumiseen tarvittavat kaksi viimeistä rally-tokotulosta 1,5 vuoden koronakisatauon jälkeen maaliskuussa 2022. Oli aika miettiä uusia tavoitteita. unelma Sm-kisoihin pääsemisestä alkoi elää.

Rally-tokon henkilökohtaiset SM-tittelit jaetaan mestariluokassa. Kisaan mahtuu mukaan 60 koirakkoa, ja karsinta tapahtuu edeltävän vuoden neljän parhaan tuloksen yhteenlasketuilla pisteillä. Taso on Suomessa tällä hetkellä kova: tiedossa oli, että kisapaikkaan tarvitaan neljä ”valiotulosta” eli vähintään 95/100 pisteen kisaa.

Keväällä kisasimme ahkerasti. Daisy on varma ja tasainen kisakaveri, jonka perustaso mestariluokassa on ollut 90-94 pisteen välillä. Kevään kahdesta ensimmäisestä kisasta saadut valiotulokset toivat kuitenkin luottoa siihen, että ihmeitä ei tarvita näihin huippupisteisiinkään.

Kesän kisatauon koittaessa meillä oli saldona 387 pistettä (ka 96,75). Sitten alettiin jännätä, riittävätkö pisteet vai eivät! Jännitystä piisasikin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Ilmoittautumisprosessissa oli monta mutkaa matkassa, ja vasta reilu viikko ennen kisoja tuli lopullinen tieto kisaan päässeistä. Tänä vuonna karsintaraja oli 386 pistettä. Alkoi pikainen Ylöjärven reissun suunnittelu ja kisavireen viimeistely!

Yksilökilpailu on kaksipäiväinen. Lauantain karsintaradalta 20 parasta koirakkoa jatkaa sunnuntain finaaliin. Lauantai oli helteinen, pitkä ja tunteiden täyttämä päivä. Aikataulutetun eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen meillä oli yli 5 tuntia aikaa ennen omaa rataa. Minä en yleensä pahemmin jännitä kisoja, mutta pitkä odotus teki tepposensa. Olin jo melkoinen hermoraunio, mutta maltoin kuitenkin mieleni ja annoin Daisyn levätä viileässä autossa. Kun vihdoin kello oli niin paljon, että pääsin Daisyn kanssa tekemään, kaikki jännitys katosi. Daisyn into ja ilo tarttuivat tuttuun tapaan myös minuun – kyllä me osataan!

Lauantain radalla oli meidän haastavin liike, oikealla seuraamispuolella peruutus. Se ei mennyt aivan nappiin, mutta muutoin rata tuntui hyvältä. 95 pistettä! Ja taas jännitettiin. Pistetilannetta seurattiin silmä kovana viimeisten koirakoiden ajan. Cockeriporukka loi luottoa, että kyllä ne pisteet riittävät, mutta vasta palkintojenjaossa vihdoin uskoin, että oikeasti olimme sijalla 19/60 ja jatkamassa seuraavan päivän finaaliin! Lähtönumeroiden arvonnan lomassa pitikin sitten järjestellä majoitusta Tampereen seudulta.

Mottomme kisoissa: ”Hymy huulilla ja häntä heiluen!”

Finaalipäivän aamu meni livestreamin äärellä joukkuekavereiden suorituksia jännätessä. Mahtavaa, että tähän kisaviikonloppuun sisältyi myös joukkueaspekti! Finaalipäivänä ei enää ollut eläinlääkärin tarkastusta, joten kisapaikalla piti olla vasta iltapäivällä. SM-perinteisiin kuuluu, että finaalirata julkaistaan vasta hetki ennen finaalin alkua. Kisapaikalla olikin outo olo – tuntui, ettei ole itse kisaamaan menossakaan. Minulle suurin jännityksen nostaja sunnuntaina oli se, kun tajusin tuomareiden määrän kisaradalla. Olin kyllä tietoinen siitä, että finaalissa on kaksi arvostelevaa tuomaria, mutta en ollut tiennyt, että kisaviikonlopun tuomarit toimivat finaaliradan sihteereinä, ajanottajina – ja jopa houkutustehtävän houkutuksina. Lisäksi oli kahdella kameralla kuvattua livestreamiä, valokuvaaja lattialla istumassa ja yleisöäkin ihan eri tavalla kuin normikisoissa.

Tunnelmasta aisti, että kyseessä on rallattelijan juhlapäivä. Finaaliradalla meidän kompastuksenamme oli merkkikartion takana lymynnyt putki, jossa Daisy kävi pyörähtämässä ennen kuin tajusin käyttää luoksetulo-käskyä. Tämä johti harmillisesti hylkäykseen, mutta muutoin Daisy teki hienon ja keskittyneen radan.

Minun kantavana ajatuksenani kisoissa on jo vuosia ollut, että ne ovat Daisyn HopLop-päiviä - parasta mitä Daisy tietää. Minun tehtäväni on varmistaa, että Daisyllä on superkivaa ja että se saa onnistumisen kokemuksia. Näillä ajatuksilla starttasimme myös SM-radoille. Finaaliradan tuomaripalaute ilahdutti minua kovin: ”Ihanan ystävällinen ohjaus. Iloinen koira.” En olisi voinut olla ylpeämpi Daisystä. Se teki läpi todella pitkän ja kuuman viikonlopun töitä täydellä sydämellä häntä heiluen. Juuri sellaisella innolla, jota vain cockerista löytyy!

Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Siinä tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus.

Lähde: Wikipedia

k oiran i T se T un T o ja sen kehi TT äminen teksti salme mujunen, kuvat marianne sundblad

hyvän itsetunnon omaava koira ei ole sama kuin ”röyhkeä koira”, joka käyttää itsevarmuuttaan negatiivisiin tunteenilmauksiin joko ihmisten tai toisten koirien tyrannisoimiseksi. itsevarman koiran on helppo elää itsensä ja ympäristönsä kanssa tasapainossa. itsetunto ja sen kautta rakentuva terve itsevarmuus näkyvät kaikessa toiminnassa läpi koiran koko elämän.

Varma koira hallitsee itsensä myös hieman kyseenalaisissa, pelottavissa ja vaarallisiksi kokemissaan tilanteissa. Epävarma koira sen sijaan ajautuu toistuvasti vaikeuksiin, joissa sen täytyy erilaisin sijaistoiminnoin helpottaa oloaan. Yhtä kaikki, epävarman koiran elämä on tasapainottelua pienemmän ja suuremman stressin välillä, ja tällainen elämä kuluttaa koiraa tarpeettoman voimakkaasti. Siksi meidän koiranohjaajien ja kouluttajien tulisi pyrkiä vaikuttamaan jo koiran nuoruudessa muodostuvaan itsevarmuuteen sitä positiivisesti ja rakentavasti kehittäen.

p ennustA nuoruk A iseksi; k A svun läh Tö KO h D aT ja O l OS uh T ee T

Pentu on syntymästään lähtien altis ympäristön vaikutuksille. Eri ikäkausina sen saamat positiiviset ja negatiiviset tuntemukset painuvat

eri voimakkuuksilla vaikuttamaan joko lähes merkityksettömästi tai jopa erittäin voimakkaasti sen luonteen muovautumiseen.

”Pentuajan kokemusten merkitys siis lienee suurempi kuin aikaisemmin on uskottu.”

Dosentti Kai Pelkonen kertoi SuKoKan ”Koiran käyttäytyminen kasvattajan näkökulmasta”

-luennollaan iän merkityksestä shokkivaikutukseen seuraavaa: ”6–8-viikkoinen on herkimmillään ulkoisten stressivaikutusten ja psyykkisten traumojen suhteen. 5-viikkoisena saatu negatiivinen shokki ei vaikuta lähestymiseen myöhemmin, kun taas juuri 8–9-viikkoisella pennulla shokki jää vaikuttamaan ja siirtyy kestomuistiin. Taas 12–13-viikkoinen on jo ohittanut tämän kehitysvaiheen, eikä saatu negatiivinen shokki vaikuta merkittävästi myöhemmällä iällä.” (kirjoittaja Jutta Tschokkinen, julkaistu Borderi 1/2000-lehdessä). Pentuajan kokemusten merkitys siis lienee suurempi kuin aikaisemmin on uskottu.

On myös selvä tosiasia, että myöhemmälläkin iällä saadaan voimakkailla negatiivisilla šokeilla aikaan pysyviä käytöshäiriöitä luonteeltaan pehmeille koirille.

t uhon AvA imet

Epälooginen pakotteiden käyttö koulutuksessa, samoin kuin koiran kannalta sietämättömän voimakkaan paineen luominen, ovat arveluttavia keinoja, jotka taitamattomissa käsissä aiheuttavat koiralle enemmän pysyviä psyykkisiä vaurioita kuin mitä niillä on mahdollista edesauttaa omaksuttavaa asiaa.

Jokainen onnistumiseen päätyvä suoritus kasvattaa koiran itseluottamusta. Koira toimii varmasti, kun se voi luottaa itseensä ja kykyihinsä selvitä.

Tämän perusteella voisi helposti kuvitella, että epäonnistumiseen päättyvä suoritus horjuttaisi koiran itsetuntoa, mutta niin ei välttämättä ole. Sen sijaan toiminnan keskeyttäminen, ilman että suodaan koiralle mahdollisuutta pyrkiä mihinkään ratkaisuun, rapistaa sen uskoa selviytymisen mahdollisuuteen. Keskeytetyt suoritukset ja niiden johdosta ohjaajasta koiraan välittyvä tyytymättömyys tappavat tehokkaasti motivaation tuleviinkin tehtäviin.

Epäonnistunut suoritus on aina seurausta liian vaikeasta ja/tai huonosti suunnitellusta harjoituksesta. Tällaisen harjoituksen keskeyttäminen ilman helpotetettua ja koiralle ratkaistavissa olevaa tehtävää on yksi suurimpia koulutusvirheitä.

luonne A n A lyysiä

Ennen tapakasvatuksen ja koulutuksen aloittamista tulisi pyrkiä mahdollisimman totuudenmukaisesti päättelemään koirassa esiin tulleita ja kehityksen alla olevia luonteenpiirteitä. Luonteen vahvuuksia kannattaa ruokkia ja mahdollisia heikkouksia kompensoida näiden vahvempien osa-alueiden hyödyntämisellä.

Jo luovutusikäisestä koirasta voimme havainnoida yllättävän paljon. Elämään epäröivästi (aggressiivisesti, arasti, väistävästi) suhtautuva pentu kaipaa erityisen paljon tukea ihmiseltä: se tarvitsee ns. varahermot, jotka kannattelevat koiraa yli kaiken sen paineen, joka menisi luontaisen kapasiteetin yli.

Miika Kulmala

Pennun valinnassa kannattaa huolellisesti harkita, millaiseen luonnetyyppiin omat voimavarat ja osaaminen riittävät. Huomattavan terävä (toisin sanoen uhmakkaan aggressiivisesti reagoiva) tai arka koira voi olla haasteellinen ja tarjota koulutuksellisia mahdollisuuksia, tosin huomattavasti suuremmalla työllä kuin avoin, hyvähermoinen ja taistelutahtoinen lajikumppaninsa.

Itsevarma koira luo omistajalleen myös haasteita; kuinka motivoida työskentelemään koira, joka on perin juurin tyytyväinen itseensä ja elämäänsä eikä siksi kaipaa ohjaajansa hyväksyntää niin suuressa määrin kuin ohjaajaansa tukeutuvampi lajitoverinsa.

o letko vA rm A? vA rm A stiko?

Onnellisen koiran perusoikeuksiin kuuluu saada elää elämäänsä loogisen ja käytökseltään varman ihmisen kumppanina.

Epävarmuus on ainakin osittain ihmisestä koiraan tarttuva (hankittu) huono ominaisuus, joka valitettavasti ruokkii itse itseään. Koirassa esiin tuleva epävarmuus aiheuttaa ohjaajassa epävarmuutta, johon koira reagoi lisääntyvällä epävarmuudella jne. Ohjaaja siis jättää tukematta koiraansa tilanteessa, jossa se eniten tarvitsisi apua ja jopa ihmisen fyysistä läheisyyttä. Tarvittavan tuen puute esiintyy koirassa sijaistoimintoina, esim. väistämisenä, aggressiona tai jopa lamaantumisena. Näin menetellen koiralle on luotu ns. toisenlainen tapa käsitellä epävarmuutta.

Tästä henkisestä kuormittumisesta on vain pieni askel siihen, että ohjaaja alkaa kokea tämän uuden sijaiskäytöksen ongelmana, eikä enää tee huomioita koskien alkuperäistä oireiden aiheuttajaa eli varsinaista syytä.

”Olemalla reilu ohjaaja saat toimia reilun koiran kanssa!”

Perusongelmille eli epävarmuudelle ja tuen puutteelle on nyt kehitetty uusi ongelma, jonka ratkomiseen takerrutaan. Aletaan työstää puhtaasti seurauksia, ja unohdetaan syy.

Niin kauan kuin omistajan ja koiran välillä on konflikteja, näitä ”toisen tason” käytöshäiriöitä ilmenee mitä moninaisemmissa koulutustilanteissa. Tyypillisiä, pohjimmiltaan epävarmuuteen liittyviä kerrannaisongelmia ovat mm. koiran käsiteltävyysvaikeudet omistajan läsnä ollessa (luoksepäästävyys), uskallus pysytellä maalimiehen läheisyydessä (henkilöhaku) ja uusiin asioihin tutustuminen ohjaajan läsnä ollessa (mm. luonnetestin kelkkakoe).

Olemalla reilu ohjaaja saat toimia reilun koiran kanssa! Mitä teetkin, tee se reippaasti ja itse-

varmasti. Ole koirasi luottamuksen arvoinen ja aloita korjaaminen aina pääsääntöisesti omasta käytöksestäsi.

o hj AA j A n merkitys

Terveellä tavalla itsevarma ohjaaja kykenee kehittymään koiranohjaajana, mikäli hän uskaltaa nähdä ja myöntää toimintansa vajaavaisuudet. Heikomman itsetunnon omaavan ohjaajan tulisi tietoisesti pyrkiä tähän samaan, vaikka prosessi on hänelle jo luonteenomaisestikin kertaluokkaa vaativampi. Koirakon pienet edistysaskeleet kuitenkin kannustavat niin ohjaajaa kuin koiraakin kohti suurempaa itsevarmuutta. Myönteinen askel muutoksen tielle on otettu, kun omistaja kykenee kääntämään katseen koirasta takaisin itseensä ja tunnistaa koirassaan asuvan epävarmuuden sisällään.

Ohjaaja viestittää koiralleen juuri niitä tuntemuksia, joita itse kokee, ja koira reagoi näihin. Koiran toiminnassa on siis mahdollista nähdä oman toimintansa puutteet.

On kohtuullisen helppo ylittää aita sen matalimmasta kohdasta ja etsiä toistuvasti vikaa ns. saalistusvietittömästä tai taistelutahdottomasta, huonohermoisesta, terävästä tai epäavoimesta koirasta. Sen sijaan osoittaa rohkeutta myöntää itselleen oma rajoittuneisuutensa kouluttajana ja todeta, että koira ei edisty pääosin siksi, että ohjaaja seisoo kehityksen esteenä.

Varsinaisesti luonteeltaan ns. käyttökelvottomia koiria ei juurikaan ole, koiranlukutaidottomia ohjaajia sitä vastoin löytyy yllin kyllin.

Hyvä kouluttaja kehittää koiransa vahvuuksia, huono takertuu vähäisiinkin heikkouksiin ja tekee niistä kestoselityksiä koulutuksellisille epäonnistumisille. Rakentava muutos lähtee ohjaajasta itsestään.

Koulutuksen loogisuuden suhteen meillä jokaisella on kehittämisen varaa. Kun olet koiran näkökulmasta katsottuna reilusti toimiva ihminen ja koulutustapasi on johdonmukainen, olet oikeilla jäljillä. Ja koska päämäärä ei ole useinkaan ole tärkeämpi kuin matkan oivallukset, voi olla, ettei oman toimintasi tarkistuksen jälkeen koiraasi jää kovinkaan paljoa koulutuksellista korjattavaa.

r ea GO imi N e N Vai Y lirea GO imi N e N Koiraa kouluttaessasi ole aidosti varma itsestäsi. Varmuus on ominaisuus, jota et voi teeskennellä, vaikka voit toki opetella mahdollisimman rauhallisen suhtautumisen yllättävien tilanteiden varalta. On ainakin osittain oma valintasi, alatko huutaa, heilua ja huitoa nähdessäsi käärmeen, ampiaisen tai hämähäkin. Vai hengitätkö syvään ja pyrit tilanteen tai ainakin hermojesi hallintaan.

Nämä erilaiset tavat reagoida äkillisesti vaihtuviin elämänilmiöihin näkyvät selkeästi toimiessasi koiran kanssa. Kuinka reagoit, kun koirasi ei työskentelekään toivomallasi tavalla? Harmistutko sen äkilliseen kurittomuuteen? Onko ensimmäinen reaktiosi, että se näyttää sinulle keskisormea?

Pidätkö parempana, että koira yrittää ja mahdollisesti epäonnistuu, vai että jollei se tee oikein, on parempi, ettei se tee mitään? Ylireagoinnit kielivät usein ohjaajan epävarmuudesta tai koulutuksellisesta kiirehtimisestä.

koir A si tulkitsee sinuA

Koira tulkitsee tilanteita varsin taitavasti ja huo-

maa epäröintisi lähes poikkeuksetta jo ennen kuin itse tiedostat käytöksesi epävarmuuden. Näissä tilanteissa koira usein reagoi verbaaliseen viestintääsi varsin epätoivotulla tavalla, koska elekielesi on sanallisen viestintäsi kanssa ristiriidassa.

Näin paljon kommunikointivaikeuksia aiheuttaa pelkästään ohjaajan varmuuden puute. Kuinka pienestä asiasta onkaan loppujen lopuksi kysymys, ja kuinka suuren askeleen voimme ottaa tiedostamalla sen.

e lämää, ei S e N e N empää

Nuoren koiran itsetuntoa kasvatetaan elämällä koiran kanssa normaalia elämää, kokemalla yhdessä maailmaa ja sen tarjoamia elämyksiä. Vuodessa on 365 vuorokautta. Jos jokaisena päivänä kykenisimme tarjoamaan koirallemme yhden uuden kokemuksen ja sopivissa määriin vahvistamaan jo koettuja asioita, loisimme erittäin vankan kokemuspohjan sen koko loppuelämälle.

Tämän perustan varaan koiran on mahdollista jatkossa tukea tulevia reagoimisiaan, vertailla kokemusten voimakkuuksia ja vastaanottaa samankaltaisten tilanteiden jälkeensä jättämiä positiivisia tai negatiivisia mielikuvia.

Koiran henkisen kasvun kannalta on tärkeää myös saada elää nuoruus ilman turhia henkisiä paineistuksia. On järkevää koettaa eliminoida kaikki lyhytkestoista pidemmät stressin

aiheuttajat pois sen välittömästä elinpiiristä, sillä stressipaineiden alla kehittyneen nuoren koiran elämä kasvaa helposti vinoon.

Tällaisia stressaavia tekijöitä ovat esim. kohtuuton kuri, olosuhteiden liian nopeat ja toistuvat muutokset, laumahierarkiassa korkeammalla olevien jatkuva painostus, liian suuret vaatimukset suhteessa nuoren koiran osaamiseen jne.

totuttelemisen A steittA isuus Koiraa ei saada luottamaan ääniärsykkeiden turvallisuuteen, jos kouluttaja ajattelee pääsevänsä helpommalla valitessaan koiransa kokemuspohjan perusteiksi kaksi ääripäätä, esim. äänityhjiön ja metelin; täydellisen hiljaisuuden ja sielua raastavan helvetin. Sama pätee kaikkeen toimintaan: koiran itsetunto luodaan vähitellen turvallisten kokemusten saattelemana ja niihin positiivisia mielikuvia yhdistämällä. Askel kerrallaan. Liian paljon ja liian nopeasti ei ole hyvä kenellekään: sanotaanhan, että ”paras tapa pilata tuleva maailmanmestari on tehdä siitä nuorten maailmanmestari”.

O NG elmie N KO rjaami N e N

Itsetunnon puutteesta kärsivän koiran traumoja on helppo syventää ja saattaa ne kroonisiksi. Riittää kun aloittaa itsevarmuuden puutteesta aiheutuvien, mutta jo toisen muotoisiksi ongelmiksi muuttuneiden käytöshäiriöiden sinänsä hyvää tarkoittavat, mutta ärsykelataukseltaan massiiviset paikkausyritykset. Herkän koiran

negatiivisia kokemuksia ihmisistä ja/tai tilanteiden aiheuttamaa pelkoa ei voi hoitaa tuhannen jättikivan ja makkarankuoriin pukeutuneen ihmisen rynnäkkökohtaamisella. Äärimmilleen viedyt korjausyritykset heilauttavat epävarman koiran herkkää vaakaa tempoilevasti vastakkaiseen suuntaan, eikä koiralle näin suoda tilaisuutta päästä tasapainoon tuntemustensa kautta.

Kiirehtimällä korjattu koira vaatii tulevaisuudessa vielä suuremman korjauksen, eikä korjattu koira ole koskaan ehjän veroinen. Ja mitä epätoivoisemmaksi omistaja tässä edistymättömässä projektissaan tulee, sitä suuremmalla paineella toteutetaan korjauksen korjaus. Ratkaisua ei todennäköisesti näillä metodeilla voi löytää, jos ongelman perussyy eli epävarmuus on jo alusta lähtien jätetty huomioimatta.

i tsetunto r A kentuu ympäristöstä heij A stuen Pentukoiraa kannattaa kannustaa jo luovutusiästä lähtien mahdollisimman suureen toiminnallisuuteen ja yritteliäisyyteen vahvistamalla toivottuja toimintoja suorastaan avokätisen positiivisesti. Näin koiran kannalta miellyttävien tapahtumien keskeinen hahmo

on aina ihminen, joka elää aidosti mukana ja jonka rehelliseen ja kannustavaan palautteeseen se oppii luottamaan.

”Koiran henkisen kasvun kannalta on tärkeää myös saada elää nuoruus ilman turhia henkisiä paineistuksia.”

Koira kokee elämässään voimakasta tarvetta yhdessäololle. Tämän laumavietin olemassaolon varaan on luontevaa rakentaa koiran ja ohjaajan välinen suhde. Suhdetta, samoin kuin koiran itsetuntoa, vahvistetaan viettämällä runsaasti aikaa kahden kesken koiran kanssa, vaikka perheeseen kuuluisikin muita ihmisiä ja toisia eläimiä. Yhdessä vietetyt hetket ja koetut onnistumiset sekä koiran huomiointi yksilönä muodostavat pohjan sen terveelle itsetunnolle.

Jos järjestät koiralle aikaa kuin se olisi maailmassa lisäksesi ainoa elollinen olento, sinusta varmasti tulee sen elämän keskipiste. Ja toisinpäin: et voi odottaa saavasi koiraltasi kovinkaan täydellistä huomiota, jos itse olet mukana vain osittain.

koir A elää yhteisössä

Koiran elämä on aina jollain tavoin elämistä laumassa, joko ihmis- tai koiralaumassa. Lauma voi käsittää koiran lisäksi vain yhden ihmisen tai olla jopa monen kymmenen koiran ryhmittymä. Kuinka tällainen lauma jäsentyy, riippuu sen yksilöiden sosiaalisista taidoista.

Harvoin mikään ryhmä elää pysyvässä muuttumattomuudessa vaan dynamiikka liikehtii aina johonkin suuntaan. Mitä enemmän laumassa on jäseniä, sitä suuremmalti tämä laumaliike vaikuttaa yksilöihinsä: sitä laajemmat konfliktitilanteet ovat ja sitä suurempi on tuhovaikutus mahdollisen leimahduksen sytyttyä.

Muista, että huolimatta laumahierarkiasta yksilön etu menee aina lauman edun yläpuolelle. Laumoilla on pyrkimys järjestäytyä jonkinlaiseen arvojärjestykseen, jossa on edustettuna sekä päätöksentekijöitä että alempiarvoisia toteuttajia. Laumahierarkian kannalta systeemi on toimiva, jos lauman yksilöt sopeutuvat tähän tilanteeseen oirehtimatta. Sen sijaan, jos laumassa on kiusaajia ja kiusattuja, yhteiselo ei ole perusteltavissa. Millaisen mahdin voimin tällainen lauma säilyttäisi kokoonpanonsa ns. luonnontilassa? Elintilan rajaaminen tuo mukanaan omat ongelmansa.

ä lä A nn A kius AtA tA i joutuA kius Atuksi

Ihmisilläkin on taipumus järjestellä maailmaansa ryhmiksi, jotka pysyvät koossa joihinkin intresseihin pohjautuen: työpaikat taloudellisiin seikkoihin nojaten, aatteelliset ryhmät ideologiaan tukien jne.

Huolimatta yhteisistä pyrkimyksistä, mikään taloudellinen tai ideologinen perusta ei olisi riittävä pitämään koossa ryhmittymää, jonka yhdellä jäsenellä olisi pakonomainen sairaalloinen tarve tarkoituksenmukaisesti vahingoittaa ryhmän toista jäsentä. Kiusattu osapuoli ahdistuisi, ja tällä olisi luultavasti vaikutuksia koko ryhmän hyvinvointiin. Hyvin todennäköisesti kiusatun lisäksi myös muilla ryhmän jäsenillä

Tietokirjoja sinulle, koiraharrastaja!

Koiralaumassa voi myös ilmentyä näitä pahoinvoinnin merkkejä, joita pystymme havaitsemaan tarkkailemalla lauman yksilöiden henkistä tilaa.

Olennaista on vain se, voivatko koirayksilöt laumassa hyvin vai huonosti. Näihin asiantiloihin ihminen vaikuttaa valinnoillaan, ja valintojen onnistumisen paras mittari on koira itse.

”Kun luotat itseesi, voit luottaa koiraasi.

Kun koira luottaa itseensä, se voi luottaa sinuun.”

u v a o a s a nn mu a

B

- - - -

A u ma n a u a a a 1- 2- u kk a e Ko ra aito SM Koi ata to SM

A y oma n a u a ra a 3- o ka a

http://www.koirataito.fi/

Kirjatilaukset sähköpostitse osoitteella kirjatilaukset@koirataito.fi

Tee tilauksesi näin:

1) Kirjoita sähköpostin aihe-riville Kirjatilaus

2) Kirjoita viestikenttään nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja e-mailosoitteesi.

ilmenisi erilaisia oireita, jotka kielisivät kasvavasta epävarmuudesta ja yleisestä pahasta olosta.

c ockereiden me T säs T yskokeissa on T u LT u pi T kä LL e, mu TT a mi LT ä näy TT ää T u L evaisuus?

teksti ja kuvat ulla Ruistola

Tunsin itseni suorastaan veteraaniksi, kun kuljin lokakuisena lauantaina yleisön joukossa katsomassa cockereiden rotumestaruuksia spanielien metsästyskokeessa eli Spme:ssä. mestaruudet ratkottiin joroisilla.

Muistan melkein kuin eilisen päivän kuinka tämä kaikki aikoinaan käynnistyi. Meitä oli pieni innostunut porukka ja kerho, joka ei ollut järjestänyt mitään metsästykseen viittaavaa. Kukaan ei käynyt metsästyskokeissa eikä metsästys ollut edes tutkalla rodun jalostuksessa. Mekin olimme ihan aloittelijoita, mutta meillä

Tänä päivänä cockerit käyvät enemmän kokeissa kuin englanninspringerit ja tulevat käyttövalioiksi. Toista se oli silloin. Cockeri ei ollut mikään valinta metsästyskoiraksi ja koekoiraksi. Meidän toimintaamme saatettiin suhtautua hieman partaan naureskellen. Mutta me näytimme kaikille!

Olen tyytyväinen myös siihen, kuinka paljon paremmin koiria ohjataan tänä päivänä. Niille ei huudeta eikä kiroilla niin, että pellot kaikuvat. Ohjaamiskulttuuri on muuttunut. Koirat ovat paremmin koulutettuja ja niiden vastaa-

Derbyn osallistujat

tusta koirista ei voi tulla mitään kunnollista. Se myytti on kumottu jo useamman koiran voimalla. Siksi toivoisinkin, että vähättelevät puheet aiheesta pikkuhiljaa loppuisivat. Yksi syy koirien tason nousuun voi olla juuri siinä: ohjaajat ovat löytäneet itselleen sopivan tavan kouluttaa ja saavat sillä tuloksia. Mikäs sen hienompaa!

Mitä tulevaisuudessa? Tällaisena kenneliässä jo hieman vanhempana harrastajana kannan aina huolta tulevasta. Kuka tätä tekee tulevaisuudessa? Onko meillä innokkaita harrastajia?

Mistä ja kuinka heitä saadaan lisää? Miten saamme enemmän ikäluokan koiria testattua?

Mestaruuden

Derbyn kolme parasta, kuva Jutta Kaartinen

Käytännössä kokeissa käyvät vain erittäin innostuneet ohjaajat. Tällöin juuri näiden innostuneiden ohjaajien koirat päätyvät jalostukseen. Olenkin puhunut tästä asiasta biologin ja koirien käyttäytymistutkijan Katriina Tiiran kanssa useamman kerran, ja olemme todenneet, että tärkein jalostukseen vaikuttava kriteeri onkin ohjaaja. Hyvät ohjaajan ominaisuudet tekevät meille kokeissa pärjääviä koiria.

Toki nämä koirat ovat varmasti vähintäänkin kohtuullisia ominaisuuksiltaan, mutta entä se suuri testaamaton populaatio, jossa voi olla genetiikaltaan aivan loistavia koiria? Miten me saamme ne mukaan niin jalostukseen kuin koetoimintaan?

”Voisiko meillä oikeasti olla matalamman kriteerin ALO-luokka?”

Mielestäni nykyinen malli ei tue juuri tätä näkökulmaa: Miten saadaan lisää koiria ominaisuuksiltaan kirjoihin ja kansiin. Tai vaikka tietokantaan, josta voisi lukea kunkin koiran arvosteluja. Saksanseisojakerhon tietokanta on tästä loistava esimerkki.

masta siihen. Mikä se jokin on? Miksi vain noin 10 prosenttia käyttölinjaisista cockereista osallistuu Derbyyn? Miksi emme saa näyttelylinjaisia ollenkaan liikkeelle?

Voisiko meillä oikeasti olla matalamman kriteerin ALO-luokka? Esimerkkejä tällaisesta on muilla roduilla ja myös ulkomailla. Tätä ei pidä kenenkään missään nimessä ottaa kritiikkinä ja arvosteluna, koska sitä se ei ole.

Teen paljon työtä aloittelevien koirakoiden kanssa työni kautta. Koulutan heitä kouluttamaan koiriaan lintukoiriksi. Siellä on valtava potentiaali ja innokkaita ihmisiä. Osalla innostus laantuu. Se on luonnollista, niin käy aina

Mestaruuden

syystä tai toisesta. Toivoisin kuitenkin, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan rodun sisäiseen toimintaa. Sillä tavoin saamme lisää aktiiveja, lisää kouluttajia, kasvattajia, kokeissa käyviä, koetoimitsijoita ja tuomareita. Ilman heitä kaikkia hommasta ei tule mitään.

Kerho ei järjestä kokeita vaan aktiiviset ihmiset. Siksi kiitos kaikille, jotka vapaa-ajallaan tekevät töitä rakkaan rotumme parissa. Olette aarteita!

Onnittelut tuloksesta kaikille!

Kiitos tuomareille ja koetoimikunnalle!

m e STaruu D e N T ul OKS e T koiran nimi, sukupuoli, tulos, pisteet, tuomari

miKlauS CheDDar, uros, VOI1, 90, GRÖNSTRAND ARI

lAhjAkAs fenomeeni, uros, VOI1, 83, GRÖNSTRAND ARI

FriiSiN GWeNeTh, narttu, VOI1, 80, TASKINEN TIMO

FrOSTY mOrNiNG’S GerDa, narttu, VOI1, 77, TASKINEN TIMO

hOSSiNG CalliS, uros, VOI1, 77, GRÖNSTRAND ARI

FriiSiN GWilYm, uros, VOI2, 73, TASKINEN TIMO

hOSSiNG maNDO, uros, VOI2, 73, GRÖNSTRAND ARI

mulTiFariOuS mr BOND, uros, VOI2, 73, TASKINEN TIMO

FrOSTY mOrNiNG’S TriSTaN, uros, VOI2, 72, TASKINEN TIMO

hOSSiNG CriSiS, narttu, VOI2, 70, TASKINEN TIMO

multifArious mr BeAn, uros, VOI2, 70, GRÖNSTRAND ARI

miklAus hAlloumi, narttu, AVO2, 73, GRÖNSTRAND ARI

Der BYN T ul OKS e T

merYl Game STOpper, uros, VOI1, 83, TASKINEN TIMO

hOSSiNG SeNSuS, uros, VOI1, 76, TASKINEN TIMO

FrOSTY mOrNiNG’S GerDa, narttu, VOI2, 63, TASKINEN TIMO

FrOSTY mOrNiNG’S heDDa, narttu, AVO-, 0, GRÖNSTRAND ARI

FrOSTY mOrNiNG’S ONNeN KulTa, narttu, AVO-, 0, GRÖNSTRAND ARI

hOSSiNG SaluTO, uros, AVO-, 0, GRÖNSTRAND ARI

hOSSiNG SuperO, narttu, AVO-, 0, GRÖNSTRAND ARI

1. ja 2. sija, kuva Jutta Kaartinen

m e T säs T ävien cockereiden mes T aruus

haastatellut ulla Ruistola

metsästävien cockerspanieleiden Cockerimestaruus järjestettiin lokakuussa joroisilla. Kilpailun voittivat petri Sulku ja hyrrä (miklaus Cheddar). alla voittajan haastattelu.

m iltä nyt tuntuu?

Hyvä fiilis! Oli mukava viikonloppu Joroisilla. Huippuporukkaa, hieno tapahtuma ja onnistunut koesuoritus oikeassa paikassa.

k erro h yrrästä.

Hyrrä on ehdottomasti yhden ihmisen koira ja haku on sen juttu. Kotona arjessa se on helppo kuin mikä: nukkuu sohvalla tai läheisyysriippuvaisena änkeää tilaisuuden tullessa väkisin syliin.

Mutta työmoodissa se on aivan eri koira. Aina mennään täysillä, tekemisessä on tietynlainen tappamisen meininki ja kaikki energia jätetään työmaalle, oli riistaa tai ei. Se on sen verran liukas myös liikkeissään, että ohjaajan on oltava koko ajan hereillä.

m i T e N T ei D ä N KO ulu T u S pr O je KT i NN e eteni?

Jo ennen Hyrrän tuloa spanielimetsästyksen alkeita oli harjoiteltu enemmän tai vähemmän heikolla menestyksellä meidän näyttelylinjaisemme kanssa. Lisäksi olimme yrittäneet opiskella aihetta sekä kirjallisuudesta että osallistumalla erilaisiin koulutustapahtumiin kuunteluoppilaana. Jonkinlainen ajatus koulutuspolusta oli siis jo mielessä Hyrrän saapuessa.

Pentuaikana hyödynnettiin erityisesti nopean oppimisen kausi sekä treenattiin muutenkin paljon yhdessä sisarusten Islan ja Napin kanssa. Erityisesti panostettiin pysähtymiseen, jossa apuna käytettiin muun muassa kyyhkyjä jo 16 viikon iästä alkaen. Ylipäätään ylösajoja oli tehty runsaasti ennen ensimmäistä linnun pudotusta. Maltoimme noudattaa kokeneempien neuvoja siitä, ettei riistan ampumisen kanssa ole kiirettä.

Etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana kävimme paljon eri kursseilla ja koulutuksissa, muun muassa Cockerspanielit ry:n Surkeen leireillä. Vaikken aina olekaan ollut kaikkien kouluttajien kanssa samoilla linjoilla, silti kaikista koulutuksista on jäänyt jotain sellaista mieleen, jota on voinut käyttää myöhemmin hyödyksi.

Toinen mistä on myös oppinut paljon, on ollut muiden suoritusten seuraaminen. Voi sanoa, että olemme varastaneet kaikki parhaat ideat muilta ja käyttäneet niitä omassa tekemisessämme hyödyksi.

Hyrrää on koulutettu nykyaikaisin positiivisin menetelmin eli 99-prosenttisesti ”nakkia” syöttämällä. Joidenkin mielestä täysin väärä tapa metsästyskoiran koulutuksessa, mutta meillä se on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi.

k erro koekäynneistä.

Hyrrän koeura aloitettiin 2,5-vuoden iässä eli derby-ikäisenä vuonna 2020. Ensimmäinen koe oli vesilintukoe kahlaamalla, jossa reilun kahden tunnin uurastuksen jälkeen saatiin kolmannesta maastosta kurpalla riistatyö. Mieleenpainuva kokemus ja AVO1-tuloksella suoraan voittajaluokkaan. Samana syksynä tuli Soinissa pienoiseksi yllätykseksi Cockerimestaruuden kolmas sija.

Muuten kokeissa on käyty laidasta laitaan, vesilintukoetta kahlaamalla ja kurpalla sekä maalintukokeissa jahdattu fasaania ja metsäkanalintuja. Tänä syksynä käytiin kokeilemassa Lapualla SM-kokeita.

Joskus jopa osallistuttiin epävirallisiin brittisääntöjen mukaisiin kilpailuihin, mutta pidän henkilökohtaisesti nykyistä laatuarvosteluun perustuvaa koetta parempana eikä tällaiseen kilpailutyyppiseen, ”virhe ja ulos”-koemuotoon ole juurikaan mielenkiintoa osallistua.

m iten mestA ruus otettiin?

Yrittämällä metsästää samalla tapaa kuin olisimme olleet Hyrrän kanssa kaksistaan fasaanijahdissa, koetilanteen tuomasta lisäjännityksestä huolimatta. Sekä koiraa lukemalla niin tilanteet eivät päässeet yllättämään.

m iksi cockeri?

Cockereissa on, linjasta riippumatta, parasta

cockereiden d erby

haastatellut ulla Ruistola

Cockerspanieleiden Derby järjestettiin lokakuussa joroisilla. Kilpailun voittivat mika jyrkönen ja masa (meryl Game Stopper). Derby on tarkoitettu kyseisenä vuonna kaksi vuotta täyttäville ja nuoremmille cockerspanieleille metsästyskatselmukseksi ja kilpailuksi.

cockerimaisuus. Aina iloisia hännänheiluttajia, näiden kanssa touhutessa ei tule tylsiä hetkiä. Muuten ominaisuuksiensa puolesta käyttölinjainen on passeli liikkuvaan pienriistan pyyntiin. Kun ei malta juurikaan istua passissa, niin spanielilla metsästys on sopivan intensiivistä puuhaa. Myös koko on sopiva: siinä missä menee yksi springeri, menee pari cockeria.

m iltä tulevA isuus näyttää?

Oikein hyvältä. Tänä syksynä on Hyrrä välttynyt tapaturmilta, ja toivottavasti nyt tulee ensimmäinen kokonaan sairaslomaton syksy. Toivottavasti Hyrrä pysyy myös tulevaisuudessa terveenä ja työkykyisenä yhtä pitkään kuin isänsä, joka viime talvena 11 vuoden iässä painoi täyden päivän rusakkojahdissa siinä missä poikansakin.

Muuten Hyrrällä on ollut työntäyteinen syksy. Elokuun alusta olemme olleet joka viikko jossain muodossa jahdissa yhtenä tai useampana päivänä. Onneksi ensi syksynä on tulossa helpotusta Hyrrän työkuormaan, kun 1-vuotias Hippa toivottavasti ottaa kontolleen osansa. Myös koevastuu siirretään Hipalle, jos ei vielä ensi syksynä niin ainakin seuraavana.

Sen verran SM-kokeiden nelossija jäi kaivelemaan, että mahdollisesti niihin karkeloihin osallistutaan vielä Hyrrän kanssa uudestaan.

Kerr O, milTä NYT T u NT uu. No tietenkin hyvältä! Olemme harjoitelleet paljon Masan kanssa, ja oli hienoa, että se toi tulosta. Tuurillakin oli osuutensa, mutta sehän kuuluu tähän lajiin.

Jatkuu seuraavalla aukeamalla >>

Petri Sulku

k erro mA s A stA .

Masa on ihan huippukoira. Se on kuuliainen, nopea oppimaan, sitkeä operoimaan ja haluaa aina tehdä isännälle mieliksi. Hänellä on myös geenit kohdillaan, koska näihin cockerihommiin liittyvät ominaisuudet ovat vahvana valmiina ja oppiminen on ollut tosi nopeaa.

Hyvää geeniperimää puoltaa myös se, että Masan kanssa ei ole ollut minkäänlaisia käyttäytymiseen liittyviä haasteita eri tilanteissa. Lisäksi hän hallitsee hyvin hermonsa kuumissakin tilanteissa. On ollut onni, että sain tällaisen menopelin.

m i T e N T ei D ä N KO ulu T u S pr O je KT i NN e eteni?

Aloitettiin yhdessä tekeminen heti, kun Masa tuli pentuna meille kotiin, ja harjoittelemme yhteistyötä lähestulkoon päivittäin. Kaikki tekemisemme tähtää hyvään metsästyksen tilannekäyttäytymiseen – myös arjessa. Mielestäni koira ei pysty olemaan kurinalainen metsästyksessä ja kokeissa, jos sen arjessa ei ole mitään kontrollia.

Erona aikaisempaan koiraan sanoisin, että nyt olen jättänyt lähes kaikenlaisen teknisen hinkkaamisen pois ja keskittynyt ainoastaan motivoimaan koiraa sekä kehittämään samalla kontrollia nousujohteisesti. Kyllä nämä hakevat ja noutavat ihan luonnostaan, kunhan vaan itse osaisi kannustavasti vahvistaa oikeita käytöksiä ja koirakin saa tunteen, että nyt menee hyvin.

Harjoittelemme nousujohteisesti siten, että pyrin monipuolistamaan ja vaikeuttamaan harjoitusta aina, kun se tuntuu mahdolliselta. Pyrimme valmistautumaan ennalta mahdollisimman paljon kaikkiin odotettavissa oleviin tilanteisiin, vaikkakin se ihan tarkkaan ottaen on mahdotonta. Aina se voi kuitenkin olla tavoitteena.

Masa on nopea oivaltamaan, mitä siltä halutaan, ja sen motivaatio tuntuu säilyvän sillä, että välillä tulee uutta ja haasteellistakin tekemistä vastaan. Se puolestaan asettaa minulle haasteita, kun harjoitteita joutuu monipuolistamaan. Silloin joutuu yleensä muuttamaan omaakin toimintaansa.

Joku aika sitten mietiskelin treenailun aikana, että ”kouluttaminen” ei aina ole paras mahdollinen sana kuvamaan tätä tekemistä. Ehkä kuvaavampi termi olisi ”yhteinen valmentautuminen”. Yhteistyötähän me käytännössä olemme harjoitelleet tilanteissa, joissa isännän pitäisi pystyä kehittämään koiralle virikkeellisiä harjoitteita, kun koira niistä motivoituu.

k erro koekäynneistä.

Masa teki ensimmäisen kokonaisen riistatyönsä 24.8. sorsametsällä. Sen jälkeen olemme yrittäneet siirtää treenattuja käytöstapoja riistaiseen ympäristöön. Ensimmäisiin kokeisiin menimme 24.9. Mänttä-Vilppulassa.

Olen sitä mieltä, että jos haluaa kehittää itseään, koiraansa sekä yhteistyötä, SPME-kokeissa käynti on pakollinen vaihe kehittymistä.

Kokeissa joutuu ennalta-arvaamattomiin ja yllätyksellisiin tilanteisiin, joita ei mitenkään voi riistattomassa maassa kohdata tai treenata

etukäteen. Ajattelen myös niin, että käytännön metsästys ja koekäynnit poikkeavat toisistaan intensiivisyydeltään, tapahtumasisällöltään ja ajalliselta kestoltaan.

Eli jos haluaa mennä eteenpäin, metsästyksen rinnalle tarvitaan tueksi myös koekäyntejä. Rohkeasti siis mekin lähdimme hakemaan oppia, ja sitä me kyllä saimmekin. Kokemuspankkiin tuli niin runsain mitoin muistoja, että niistä riittää itsetutkiskeluun ammennettavaa useammaksikin illaksi.

Kuumottavimmat tilanteet tulivat peltopyyparvesta, jossa kokeneenkin koiran kuuppa olisi vähän aikaa kumissut kuutamolla, sekä haavakosta, jota juoksimme Masan ja tuomarin kanssa kiinni melkein tunnin verran.

Masa kuitenkin paransi joka kokeessa suoritustaan. Viimeisimmässä kokeessa, Kuopiossa 5.11., sattui vastaavanlainen haavakkotilanne, jonka hän tällä kertaa suoritti ihan itsenäisesti loppuun asti ja toimi tilanteessa kuin parempikin konkari. Siinä mielessä kyllä kannatti.

m i T e N Der BY - VO i TTO OT e TT ii N ? No johan oli kysymys. Tässä lajissa mitään ei oteta, vaan kaikki saadaan. Hyvällä valmistautumisella voi hivenen vaikuttaa siihen, että huono onni ei iske salaman lailla, mutta sattuman vaikutusta ei silti voi eliminoida. Joskus käy myös hyvä tuuri.

Derbyssä ohjaaja teki ohjausvirheen 20 sekunnin kohdalla. Siinä kun katselin koiraa tuomarin tehdessä muistiinpanoja, mietiskelin jo hetken, että olikos tämä nyt sitten tässä. Homma kuitenkin jatkui, ja jatko menikin oikeastaan tosi hyvin.

Masa vakuutti tuomarin omalla toiminnallaan, ja risukasoja innokkaasti penkoen se toi meille niin paljon riistatilanteita, että ampujilla eivät piiput päässeet jäähtymään. Eli vastauksena itse kysymykseen sanoisin, että Masa otti voiton isännästä huolimatta.

m iksi cockeri?

Mietin uuden koiran koirarotua jonkin aikaa. Minullahan on jo yksi cockeri ennestään. Sellainen seniori-ikäinen. Pohdiskelin seisojaa, kun niidenkin kanssa metsästelen, ja soittelinpa myös springerikasvattajille heidän pentutilanteestaan. Cockereitakin oli kiikarissa useamman vuoden ajan, mutta uutta pentua ei tahtonut löytyä.

Cockeriin päädyin sitten oikeastaan kahdesta syystä. Tässä meidän cockeriyhteisössämme on paljon innokkaita asiansa osaavia alan harrastajia, jotka omalla innostuneisuudellaan vievät rodun kehitystä pitkäjänteisesti eteenpäin. Tällaisessa yhteisössä on kiva olla maallikonkin mukana. Apua ja neuvoja saa pyydettäessä, ja aina olisi jotain puuhaa tarjolla, jos vaan itse haluaa.

Toinen vaikuttava tekijä, oikeastaan se ratkaiseva, oli se, että Sanna Toivola-Järvinen ja Tiina Karlström rekrytoivat minulle hyvällä perimällä olevan pennun länsinaapuristamme. Hyvin rekrytoitu, kiitos siitä.

m iltä tulevA isuus näyttää?

Kuopiossa 5.11. saimme kolmannen VOI1:n, joten koekäynnit oikeastaan riittävät. Seuraavaksi suuntaamme näyttelyihin. Siellä sitten kehäringissä kaksi metsäläistä etsii fasaaneja samaan aikaan kun hienommat yksilöt esittelevät kiiltävää turkkiaan ja pitkiä korviaan. Kaipa se on yritettävä siitäkin selvitä.

Viimeksikin sain yhteisöltä hyvin apua, kun Oskun kanssa pisteltiin saman haasteen kanssa menemään. Ruistolan Ullahan se taisi loppujen lopuksi Oskun kanssa näyttelytuloksen hankkia, kun itsellä jo vähän usko hiipui.

Jos meno Masan kanssa näyttää ensi syksynä hyvältä ja kalenteriin sopii, jossakin kilpailussa voisi käydä muita tapaamassa. Katsotaan sitä sitten, kun sen aika tulee.

Mika Jyrkönen

S pme S m -k O keet l apualla 8.– 9.10.2022 teksti ja kuvat Kaisa Kiviniemi

lähdimme perjantaina 7.10. Sanna Veijolan kanssa puolilta päivin ajelemaan kohti lapuaa, kyydissä lulu ja lauri. Olimme hyvissä ajoin paikalla vanhassa Karhunmäessä ja kerkesimme käyttää koiria vielä pienellä lenkillä ennen pimeän tuloa.

Ylituomarin puhuttelu oli perjantai-iltana, ja sen jälkeen arvottiin lauantain lähtöjärjestys ja tuomarit. Ylituomarina toimi Timo Taskinen, palkintotuomareina Jouni Klaar ja Ari Grönstrand. Arvonnassa kävi hauska sattuma eli pääsimme koko tuttu pohjoisen treeniporukka samalle tuomarille. Tämän jälkeen oli iltapala, ja sen jälkeen menimme kaikki istumaan iltaa miesten majoitustilan puolelle. Tasainen puheensorina kävi koko ajan ja kennelhenki oli jo ensimmäisenä iltana erinomainen.

Lauantaiaamuna heräsimme tuuliseen syyssäähän ja siitä suuntasimme aamupalle. Aamupalan jälkeen siirryimme maastoihin. Olimme Lulun kanssa ensimmäisinä lähdössä erälle,

mikä olikin hyvä koska jännitys oli käsin kosketeltavissa. Erät alkoivat meidän maastossamme leveän kanavan varresta, jossa uintimatka toiselle puolelle oli noin 5 metriä ja kasvillisuutta ja risukkoa oli paljon. Koiran piti hakea kanavan vartta molemmin puolin uiden aina kanavasta yli. Loppupäivän maasto oli joenvartta ja apilapeltoa. Kaikille koirille saatiin molemmissa maastoissa paljon tilanteita.

Erien jälkeen oli ruokailu, jota seurasi sauna ja tulosten odottelu.

Lauantaipäivä oli haastava kaikille, koska vain kaksi koirakkoa sai ykköstuloksen. Tulostenluvun jälkeen arvottiin seuraavan päivän lähtöjärjestys; ryhmät pysyivät samoina mutta tuomari ja maastot vaihtuivat.

Tulostenluvun jälkeen siirryimme juhlaillalliselle, joka oli järjestetty viimeisen päälle. Iltaa istuimme koko porukalla miesten majoitustilan puolella hyvässä kennelhengessä.

Sunnuntaiaamuna heräsimme kuulaaseen syyssäähän, ja tuuli oli vielä kovempi kuin edellisenä päivänä. Aamupalan jälkeen siirryimme maastoihin. Tämän päivän maasto oli peltoa ja ojanvartta. Tässä maastossa oli todella runsaasti lintuja, mikä huomattiin jo ensimmäisillä minuuteilla kun noin 70 fasaania pyrähti lentoon Lulun noudon aikana. Erien jälkeen siirryimme syömään ja odottelemaan tulosten valmistumista.

Osallistujia oli SM-kokeissa 8, joista puolet oli springereitä ja puolet cockereita. Taisi olla ensimmäinen kerta kun SM-kokeissa oli näin monta cockeria mukana, ja ohjaajista suurin osa oli naisia. Toivottavasti myös ensi vuonna pääsisimme mukaan SM-kokeisiin. Oli kyllä niin mukava tapahtuma, joka jää ensikertalaisella ikuisesti mieleen.

1. Finnhill Jax Top Gundog

2. Birchstep’s Gaia

3. Multifarious Mr Bean

4. Miklaus Cheddar

5. Friisin Hjalmar

6. Friisin Gweneth

7. Givendale Artturi

8. Forestfreaks Fluttershy

Timo Taskinen

Koko porukka ja tuomarit

1. Kerr O hiema N i TS e STä S i, Tau STa STa S i j A cockereistA si.

Isäni metsästi jo 70-luvulla cockerilla, ja minunkin ensimmäinen oma koirani oli cockerspanieli. Koiria talossa on ollut aina isän ja oman metsästysharrastukseni kautta.

Cockerin löysin rotuna uudelleen vuonna 2007, jolloin ostin ensimmäisen käyttölinjaisen cockerini FI K&JVA Ladysplit’s Deagolin. ”Ticon” kautta tutustuin myös SPME-kokeiden maailmaan. Olen myös kasvattanut käyttölinjaisia kohta toistakymmentä vuotta kennelnimellä Friisin, ja tällä hetkellä taloudessa tassuttelevat ovatkin molemmat omaa kasvatustyötä.

2. m iksi päätit ryhtyä koetuom A riksi j A mill A inen oli polkusi siihen?

Olen startannut SPME-kokeissa vuodesta 2008 alkaen. Kolme koiraa on saavuttanut käyttövalion arvon ja neljäskin on näyttelytulosta vaille.

SPME SM-kokeissa näistä kaksi on saavuttanut pronssia. Sain koetoimitsijapätevyyden vuonna

2010, ja sen jälkeen sekä osallistuin kokeiden järjestämiseen että järjestin niitä paljon itse.

Tutuiksi tulivat niin SPME- kuin SPME-V-kokeet.

Painostusta lähteä tuomariksi tuli useammalta taholta, mutta pitkään mietin riittääkö kokemus. Muutaman nimen mainitakseni Mauri Koivuporras ja Hannu Väisänen toimivat ehkä

voimakkaimpina uskonluojina sille, että pohjaa on tarpeeksi, ja niinpä aloitin YT-koulutuksen vuonna 2020 ja saavutin pätevyyden arvosteluoikeuksineen tänä syksynä.

3. m i NK älai S ia O mi N ai S uu KS ia miele Stäsi on hyvällä spA nielill A? m itä A rvostAt työskentelyssä?

Haku on kaiken A ja O. Toinen ratkaiseva tekijä on kontakti ja halu palvella ohjaajaansa. Nämä molemmat ominaisuudet ovat yhtä tärkeitä. Itse arvostan kovakulkuisia, rohkeita hakijoita. Niiden tekemisessä näkyy voimakas riistallepyrkimys ja ne ovat myös ylösajoissa röyhkeitä. Niitä ei tarvitse juuri ohjata tai patistella, korkeintaan välillä vähän pidätellä.

Vauhti ei ole itseisarvo, mutta monesti kovin hidas, jäljittämiseen taipuva haku ei tuota toivottua lopputulosta. Varsinkaan kun ollaan tekemisissä puhtaasti luonnonriistan kanssa.

4. m itä h A luA isit s A no A uusille h A rr A stA jille j A kenties tuleville tuom Areille?

Metsästäkää sillä koiralla ihan oikeasti. Muuten kokeissa riistatilanteet tulevat koiralle enemmän tai vähemmän uusina asioina ja mo-

nesti ”mopo” voi karata käsistä. SPME-koe kun on ihan oikea metsästyspäivä. Kannattaa myös käydä seuraamassa kokeita. Tällöin saa paremman käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu, ja on ehkä helpompi lähteä itsekin oman koiran kanssa kokeilemaan.

Se, mitä ”vanhasta” ajasta kaipaan, on talkoohenki. Tämä on kyllä vallalla vähän kaikessa toiminnassa nykyään, että ihmiset haluavat tulla ”valmiiseen pöytään”. Parhaiten pääsee koemaailmaan kuitenkin sisälle, kun osallistuu myös niiden järjestelyihin. Samoin se valmentaa kohti toimitsija- ja mahdollista tuomaripätevyyttä.

”Se, mitä ”vanhasta” ajasta kaipaan, on talkoohenki.”

Tuomareille sanoisin sen verran, että itsellä pitää olla spanieli ja sillä metsästyksen lisäksi osallistua myös kokeisiin. Näin säilyy kokonaiskuva eikä todellisuudentaju katoa.

uvia vuosien varre LT a

Tälle aukeamalle olen koonnut kuvia vuosien varrelta. Kuvia, joista olen erityisesti pitänyt, ja useimmat myös henkilöiltä, jotka ovat usein avustaneet lehden tekemisessä kuvia lähettämällä.

-Marianne

Kirsi Mennander

Minna Halonen

Kaisa Kiviniemi

Miika Kulmala

Annika Sinkkonen

Noora Räsänen

Noora Räsänen

Karoliina Leinonen

Tuija Ollila

Carina Nyman

Annika Sinkkonen

y hdis T yksen open show sa L ossa teksti susanna sinisaari-Kaislo, kuvat elina olshin & susanna sinisaari-Kaislo

järkätäänkö jotain? Siitä se ajatus sitten lähti. erään melko myöhäisen illan chattailun ideana. elina Olshin on vuosia ollut järjestämässä hevostapahtumia Salon seudulla. Kokemus tapahtumien tekemisestä näkyi ja tuntui koko järjestelyjen ajan. hän on ihan huipputekijä! itse taas olen muinoin ja sen jälkeenkin ollut järjestämässä milloin mitäkin.

Ensin tapahtuman piti olla match show, mutta niitä on jo tehty ja nähty. Jotain erilaista, mutta mitä? Open show voisi olisi kiva. Cockeriyhdistys on joskus näitä järjestänyt, muttei enää aikoihin. Amerikancockerikerholla on sen sijaan open tai club show’n kanssa pitkä perinne –miksei cockeriyhdistykselläkin voisi olla?

Cockeriyhdistyksen arkistojen uumenista ei valmiita sääntöjä tullut vastaan: niinpä piti laatia uudet. Aluksi opiskeltiin muiden rotujen open show -sääntöjä. Alusta asti oli selvää, että erotetaan värit omiksi ”roduiksi” eli erikseen arvostellaan punaiset, mustat sisältäen black and tanit sekä kirjavat. Päätimme myös, että jos järjestetään tapahtuma uudelleen, arvostelujärjestys muuttuu. Tällä kertaa aloitettiin arvostelu punaisista, seuraavaksi arvosteltiin mustat ja lopuksi kirjavat. Seuraavan kerran –jos ja kun asiaan palataan – arvostelu aloitetaan mustista.

Arvosteluluokat otettiin näyttelystä. Laajennuksena pentuluokassa pikkupentuluokka 5–7 kuukauden ikäisille ja veteraaniluokkaan lisättiin yli 10-vuotiaille SUPERveteraaniluokka.

Tietenkin tarvittiin myös lemmikkiluokka niille, jotka eivät juuri nyt ole aivan tikissä esim. turkin suhteen. Matkan varrella ideoitiin vielä

”Golden Ticket” -menolippu suoraan BIS-kilpailuun. Tämän ohituskaistalipukkeen voisi

tuomari antaa koiralle, johon ihastuisi ensi silmäyksellä. Näitä menolippuja oli varattu vain yksi väriä kohden.

Suuria suunnitellessa keksittiin pyytää tuomariksi pitkän linjan ruotsalaiskasvattaja anders Carlsson (kennel Vitahotellet). Open show’hun liittyvä helmi onkin, että on mahdollista pyytää tuomaroimaan ihminen, jolla ei ole koiranäyttelytuomarin arvosteluoikeuksia. Toiseksi tuomariksi pyydettiin pitkänlinjan cockeri-ihminen hanna Nyman, joka on kasvattanut rotua kennelnimellä Finemoon.

Ajatuksena oli myös, tätä ja jo seuraavaa kertaa suunnitellessa, että open show’t linkittyisivät mukavasti toisiinsa, kun arvostelevat tuomarit ehdottaisivat seuraavaksi järjestettävään open show’hun tuomareita.

Hieman jännitti, miten ihmiset innostuvat ilmoittamaan koiria ja saapumaan lokakuussa Saloon. Salon koirahalli tarjoaisi mitä upeimmat puitteet tapahtuman järjestämiseen. Ja Salo paikkana olisi lähellä niin Turkua kuin pääkaupunkiseutua. Alkukankeuden jälkeen ilmoittautumisia alkoi tulemaan tasaista tahtia ja lopullinen määrä oli huimat 87 koiraa!

Kahden hengen järjestelytiimille riitti puuhaa. Elinan hoitaessa paikallisia asioita Salossa ja loistavalla menetyksellä palkintojen kyselyä ja keräämistä, hoiteli allekirjoittanut etänä ilmoittautumisia ja muita kirjallisia asioita. Viime metreillä yhdistyksen webbari erika aaltonen tarjosi mahtavan työpanoksen ja loistavan lisän järjestystiimiin suunnitellen mm. upeat numerolaput tapahtumaan.

Oheistuotteina tapahtumaan hankittiin eläinlääkäri tunnin ajaksi ottamaan virallisia geenitestejä. Yhdistyksen webbari on myös loistava valokuvaaja, ja hän saapui paikalle ottamaan valokuvia sekä itse tilaisuudesta että poseerauskuvia syysaiheisella ständillä. Iloksemme paikalle saatiin myös monipuolinen oheistarjonta: saksien teroittaja ikoninen JoLe sekä lemmikkieläintarvikemyyjät VINHA kaulapanta ja RekkuRelax.

Open show’n aattona saapui tuomarimme Anders Suomeen. Oli loistava yhteensattuma, että Salon taidemuseo Veturitallissa oli näyttely koirista, ÜBERHUND – taiteen kiehtovat

koirat. Mikä hieno tutustumiskohde! Elina oli järjestänyt illan päätteeksi ikimuistoisen yksityisen kierroksen Wiurilan kartanossa itse kartanon emännän opastuksella. Kiitokset! Luulen ja tiedän, että tämä oli tuomarivieraallemme unohtumaton elämys.

Näyttelypäivänä ei yleensä enää tarvitse jännittää. Edellisenä iltana oli kehät koottu, paikat viritetty ja palkinnot laitettu. Monen monta askelta oli etukäteen otettu, suunniteltu ja tehty. Näyttelypäivän asiat sitten etenevät omalla

painollaan. Kun on asian osaavat tekijät joka sektorilla, sihteereinä, buffetin pitäjinä jne., voi ilokseen huomata, että asiat sujuvat kuin tanssi.

Ensimmäisenä paikalle saapuvat myyntipaikkojen pystyttäjät. Siitä alkoi mukavasti kasvava pöhinä, joka jatkui, kun näytteilleasettajat saapuvat paikalle koirineen. Koirien arvostelut alkoivat, ja yhtäkkiä olikin jo aika iltapäivän huipennukseen eli best-in-show-kisoihin. Koska open show’n tulokset kuvineen löytyvät toisaalta, en niitä tässä kertaa.

Missään kohdassa järjestelyjen aikana ei tainnut tulla hetkeksikään sellaista tunnetta, ettei tästä mitään tule, päinvastoin. Jos kohdattiin vastamäkeä, se vain lisäsi tahtotilaa onnistua. Tilaisuuden jälkeen järjestimme osallistuneille palautekyselyn. Tilaisuutta voinee pitää onnistuneena, jos kyselyn kohtaan tulisitko tai osallistuisitko uudelleen 100 % vastaa KYLLÄ!

Kiitokset kaikille osallistujille! Kiitokset palautekyselyyn vastaajille! Kiitokset ruusuista ja kehitysideoista!

Tuomarina cockereiden open show’ssa

teksti anders Carlsson, käännös marianne sundblad

Kylläpä yllätyin iloisesti, kun Susanna Sinisaari-Kaislo otti minuun yhteyttä aiemmin tänä vuonna ja kysyi, olisinko kiinnostunut toimimaan tuomarina Open Show’ssa Salossa lokakuussa. luonnollisesti vastasin KYllä!

Sovimme kuitenkin, että mikäli osallistujamäärä olisi kovin alhainen (edellisestä Suomessa järjestetystä open show’sta kun on jo vuosia), näyttely peruutettaisiin. Pelko oli turhaa, sillä ilmoittautuneita cockereita oli 87!! Tulos on erinomainen, ja näin näyttely toteutui.

Salon open show järjestettiin pelkästään erilaisille koiraharrastuksille tarkoitetussa hallissa. Näyttely oli erittäin hyvin järjestetty, kehän alusta oli tekonurmea ja monet esittivät koiransa sukkasillaan. Tämä teki osaltaan tilaisuuden tunnelmasta mukavan ja rennon.

Koirat arvosteltiin väreittäin: punaiset, mustat ja kirjavat erikseen. Jokaisessa luokassa voittaja pääsi jatkoon kilpailemaan parhaimman punaisen uroksen, parhaimman punaisen nartun jne. tittelistä. Kaikkien luokkien voittajat kilpailivat sitten näyttelyn parhaan uroksen ja nartun titteleistä. Lisäksi tuomarilla oli käytössään joitain ns. kultaisia kortteja, jotka hän voi antaa koiralle, jonka hän haluisi nähdä BIS-kehässä vaikka koira ei olisikaan luokkaansa voittanut.

Minä arvostelin kaikki aikuiset koirat ja näyttelyn parhaan ja Hanna Nyman (kennel Finemoon) arvosteli pennut ja valitsi vastakkaisen sukupuolen parhaan.

Kehätoimitsijat olivat erinomaisia ja varmistivat sen, että näyttely sujui täydellisesti koko päivän!

Yleisesti ottaen koirat olivat hyvätasoisia. Monet voittajistani jopa korkeatasoisia. En löytänyt yhtään koiraa, jolla olisi ollut purentavika.

Yksikään koira ei myöskään käyttäytynyt huonosti pöydällä. Päinvastoin! Monet käyttäytyivät todella mukavasti ja hännät heiluivat.

Tällaisista koirista minä pidän: vankka koira, jolla on rodulle ominainen pää ja ilme, hyvin kehittynyt runko, hyvät kulmaukset sekä edessä että takana ja menevä askel. Tällaisia koiria oli lukuisia, mutta niistä kaikkein paras oli BIS-voittajani. Sydäntäni lämmitti löytää 9-vuotias narttu, joka oli niin korkeatasoinen ja hyvässä kunnossa. Voin vain onnitella kasvattajaa!

Vastakkaisen sukupuolen parhaan valitsi Hanna Nyman, ja se oli nuori blue roan uros, jota en ihan heti unohda. Niin rodunomainen ja niin hyvin esiintyvä – ja pää oli huippuluokkaa. Aivan yhtä hyvä kuin voittaja; ne olisivat mainiosti voineet vaihtaa paikkaa!!

Haluan lisätä, että sain ruhtinaallisen kohtelun näyttelyn järjestäjiltä Susanna Sinisaari-Kaislolta ja Elina Olshinilta sinä aikana, jonka vietin Suomessa. Salon taidemuseossa oli fantastinen näyttely, jonka teemana olivat koirat. Lisäksi pääsin tutustumaan Wiurilan kartanoon, joka oli uskomattoman mielenkiintoinen paikka!

Sydämellinen kiitos fantastisesta viikonlopusta Suomessa! Suomessa on paljon hyviä kasvattaja ja sen ansiosta erittäin mielenkiintoisia cockereita.

Erika Aaltonen

n oviisi T open show’ssa teksti marianne sundblad

Kun kuusi vuotta sitten aloitin tämän lehden päätoimittajana, meille oli tulossa toinen cockeri. Kira osoittautuikin erittäin aktiiviseksi pikkuneidiksi, jonka kanssa oli kiva kokeilla erilaisia harrastuksia. Niistä syntyi juttusarja, jossa noviisit vaihtelevalla menestyksellä kävivät ensimmäistä kertaa mm. näyttelyssä, nose workissä, mejä-kokeessa – ja loppuhuipentumana noviisit testasivat myös Kiran astuttamista. mitäpä journalisti ei tekisi ammattinsa eteen.

Sitten tuli korona ja kaikki harrastukset loppuivat. Niinpä myös noviisien aktiviteetti siirtyi mökkimetsään – no, toki siellä olisi voinut harjoitella sienestämistä.

vA lmistA utuminen

Kuin tilauksesta noviisisarjani saa päätoimittaja urani viimeisessä lehdessä mukavan päätöksen, kun yhdistys järjesti Salossa open show’n lokakuussa ja vanhempi, 10-vuotias cockerini Dixie pääsi ensimmäistä kertaa elämässään melkein oikeaan näyttelyyn. Olin kyllä haaveillut sille näyttelyuraa jo 10 vuotta sitten, mutta se haave haihtui purentavikaan. Kerran taisimme käydä mätsärissä.

Nyt sitten ilmoitin ihanan superveteraanini Saloon. Tämä once in a lifetime -kokemus tuli toki ottaa asianmukaisella vakavuudella. Löysin

jostain vanhan ruskean näyttelyremmin – lieneekö kuulunut edesmenneelle mäykylleni?

Kiran musta ei millään sopisi orange roanille. Ilmoitin meidät oikein koirakouluun yhden kerran näyttelytreeneihin ja varasin luottotrimmaajaltamme Tiinalta ajan trimmaukseen.

Näyttelytreeneistä meinasi tosin melkein tulla syksyn harrastusten loppu. Oli satanut kaatamalla koko päivän, ja koirakoulun piha oli mutavelliä. Siinä keskellä pihaa vedin lipat ja jymähdin koko elopainollani mutaan. Onneksi selvisin mustelmilla ja naarmuilla, mutta olin varmaan aika kuvastus kun verta valuvana ja mutaisena treenasin näyttelyprinsessani kanssa.

k is A päivä

Näyttelyä edeltävänä iltana päätin jättää föönaukset ja silkkiviitat väliin. Sitä paitsi Dixien turkki on selästä kiiltävää ja silkkistä eikä

se kaipaa mitään viittoja. Hampaita itsekin kauhistelin, sillä meillä on tapana käydä kerran vuodessa hammasputsissa, ja nyt edellisestä oli melkein vuosi. Mutta vaikka yläkulmahampaat olivat tuolloin järkyttävän ruskeat, pari viikkoa näyttelyn jälkeen ne putsattiin hienon valkoisiksi, ja hammaskivestä huolimatta vanhalla rouvalla ei ollut juurikaan ientulehdusta eikä yhtään huonoa hammasta.

Tulimme kisapaikalle myöhään viimeisessä luokassa kun olimme. Ja koska haluan lauantaisin nukkua pitkään. Olin edellisen kerran käynyt näyttelyssä ennen koronaa, ja voi miten hauska oli tavata vanhoja tuttuja. Ihan vain sen takia kannatti ajaa tunnin matka Espoosta Saloon.

Otatin Dixieltä siinä sivussa retrogeenitestin, kun yhdistys tarjosi mahdollisuuden siihen kätevästi ja edullisesti. Sen jälkeen odotimme vuoroamme. Dixie ei jakanut mielipidettäni siitä, että oli kiva tavata tuttuja vaan äänekkäästi ja taukoamatta ilmaisi mielipiteensä koiranäyttelyistä. Jopa kehässä juostessa se komensi minua ärtyneenä. No ehkä kuka tahansa voisi närkästyä, jos eläkeiässä yhtäkkiä viedään missikisoihin!

Tuomari Anders oli hyvin herttainen ja kohtelias. ”Fina tänder” saattoi tosin olla sarkasmia. Muuten hän noudatti maailmalla vallalla olevaa, mielestäni mukavaa arvostelutapaa: sanotaan vain hyvät asiat ja sitten saa itse päätellä jotain siitä, mitä on jätetty sanomatta. Hän ei esimerkiksi sanonut, että Dixie ei todellakaan liikkunut kehässä näyttelykoiran lailla – vaikka olimme kerran harjoitelleet – vaan totesi kohteliaasti ”liikkeet ok”, mikä varmaankin tarkoittaa, että noh, paremminkin voisi liikkua. Näin satunnaisesti ja harvoin näyttelyissä käyvänä toivoisin, että Suomessakin tuomarit voisivat yleisesti ottaen enemmänkin käyttää tätä ystävällistä tyyliä, vaikka toki kansainvälisesti on kai harvinaista, että kaikki koirat saavat kirjallisen arvostelun, myös ne vähemmän kauniit.

tunnetun cockerituomarin Kim Meyerin tuomaroimistyöpajoja, joissa kuka hyvänsä voi harjoitella kritiikin antamista virtuaalisesti ja saada palautetta arvosteluistaan. Asiat voi sanoa tai jättää sanomatta niin monella tavalla. Tuomari on minun näkökulmastani asiakastyössä, ja minä olen maksava asiakas, joka ansaitsee ystävällisen ja kohteliaan kohtelun siitä riippumatta, millaisen rentun ruusun kehään vien. Tai vaikka en itse noviisina osaisi kehässä käyttäytyä ihan niin kuin pitää.

Salon näyttelykokemuksen kruunasi vielä ex tempore kokoon kasattu Breeze-kennelin kasvattajaryhmä, jossa Dixie sai esiintyä kahden komean ”nuoren miehen” kanssa.

s umm A summ A rum

Rentun ruusuni pääsi poseerauksen jälkeen vihdoin kotimatkalle. Meillä – tai ainakin minulla – oli mukava päivä ja iloinen mieli kotiin ajaessa. Innolla odotan ensi vuoden open show’ta. Ehkä vanhan rouvan ei kuitenkaan enää tarvitse toista kertaa kehään mennä vaan voisin kaivaa naftaliinista Kiran. Kohtahan sekin on jo veteraani-iässä, ja vaikka treenaaminen ei ole millään elämänalueella oikein minun juttuni niin ehkä me veteraanit voisimme harkita yhdessä treenaamista ja veteraanikehää menoa. Jos ei muuten niin tapaamaan kaikkia ihania cockeri-ihmisiä!

Olen mielenkiinnolla Facebookissa seurannut

Erika Aaltonen

Marianne Sundblad

Erika Aaltonen

Open Sh O w -kuvak OOS te Kuvat erika aaltonen, derekaz design

Cockerspanielit ry - ESPOO, Hotelli Nuuksio

p ääerik O i S näyttely 10.6.2023

Myös pennut (5 – alle 7 kk & 7 – alle 9 kk) sekä jälkeläisluokat

palkintotuomarit, varalla toisilleen: Ms Tina Beswick, Iso-Britannia (kennel Cachel) urokset, ROP, ROP kasvattajaluokka

Mr. Derek Shapland, Iso-Britannia (kennel Deracor) nartut, ROP pentu, ROP juniori, ROP veteraani, ROP jälkeläisluokka

jalostuksen toimintaohje perustuu jalostuksen tavoiteohjelmaan (jTO), joka on hyväksytty Cockerspanielit ry:n vuosikokouksessa

6.6.2020 ja Suomen Kennelliiton jalostustieteellisessä toimikunnassa 18.8.2020.

t erveys silmät

Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla tervesilmäinen perinnöllisten silmäsairauksien osalta.

1. Jalostuskoiralla tulee olla geenitestitulos, jos se on prcd-PRA:ta kliinisesti sairastavan koiran jälkeläinen tai se on itse sellaisen tuottanut. Paitsi, jos koiran status on suoraan pääteltävissä vanhempien silmätutkimus- tai geenitestituloksen perusteella (esimerkiksi sairas/affected-clear-yhdistelmä). Jalostukseen käytettävät koirat on tutkittava joka tapauksessa joka kolmannessa polvessa. Geenitestillä kantajaksi tai sairaaksi todetun tai tutkimattoman koiran kumppanin tulee olla geenitestillä terveeksi todettu.

2. Molemmat jalostukseen käytettävät koirat ovat virallisesti silmätarkastettuja. Kummallakaan ei saa olla todettu seuraavia perinnöllisiä silmäsairauksia: HC, PRA, GRD, TRD, entropium tai ektropium. Jos koiralla on lausunto ylimääräisistä ripsistä (distichiasis, trichiatis, ektoop-

pinen cilia), makroblepharon tai puutteellisesta kyynelkanavan aukosta, PPM tai MRD, on toisen osapuolen oltava terve tältä osin. Jalostukseen ei hyväksytä käytettäväksi koiraa, joka sairastaa vakavampaa kuin 1. asteen PHTVL/ PHPV:tä.

lonkat

Yhdistelmän BLUP-indeksin odotusarvo astutushetkellä on oltava vähintään 101.

rodun populaation rakenne ja sukusiitosaste

Yhdistelmän sukusiitosaste ei Suomen Kennelliiton jalostustietokannan tietojen mukaan ylitä 6,25% kuudesta polvesta laskettuna. Koiran ensimmäisen polven jälkeläismäärä ei saa ylittää 70.

u lkomuoto

Jalostukseen käytettävällä koiralla on koiranäyttelystä vähintään arvosana EH (erittäin hyvä), jos sillä ei ole tulosta rodunomaisesta kokeesta. Jos jalostukseen käytettävällä koiralla on rodunomaisesta kokeesta vähintään tulos, tulee sillä olla koiranäyttelystä vähintään laatuarvostelun arvosana H (hyvä) tai sen tulee olla jalostustarkastuksessa hyväksytty jalostukseen käytettäväksi.

i kä

Narttu on astutushetkellä iältään vähintään 24 kk ja enintään 7-vuotias. Ensimmäistä kertaa

Ilmoittatumistiedot ja muut infot löydät hieman myöhemmin

Cockerspanielit ry:n kotisivuilta.

Erika Aaltonen

astutettavan nartun tulee olla astutushetkellä alle 5-vuotias. Nartulla voidaan teettää enintään viisi pentuetta siten, että nartun edellisestä penikoimisesta on pentueen syntyessä kulunut vähintään 10 kuukautta.

Tiheä pennuttaminen: Suomen Kennelliiton silloisen voimassa olevan koirarekisteriohjeen mukaan.

s uositukset toimintA ohjeess A

polvet

Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan virallista polvitutkimusta.

Kyynärät

Suositellaan kyynärien kuvaamista kyynärnivelen kasvuhäiriön ( ED) ja inkongruenssin (INCOC) havaitsemiseksi.

selkä

Suositellaan selän kuvaamista jalostukseen käytettäville koirille. Spondyloosin, välimuotoisen lanne- ristinikaman ja myös IDD (intervertebral disc disease, selkänikamien välilevyjen varhaiseen rappeutumisen) toteamiseksi.

muita suositeltavia geenitestejä

Seuraavien geenitestien teettämistä

suositellaan jalostukseen käytettäville koirille:

FN (familiaarinen nefropatia),

AON (adult onset neuropathy)

AMS (acral mutilation syndrome), 12-FGF4 retrogeenin testaaminen

Jalostuksen toimintaohje on hyväksytty 16.11.2022 Teams-pidetyssä rotukohtaisessa neuvottelussa ja se viedään tiedoksi Cockerspanielit ry:n kevätkokoukseen.

Cockerspanielit ry

rotukohtainen neuvottelu Teams-kokous 16.11.2022 klo 19:00

1. rotukohtaiset neuvottelut avattiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Kokouksessa oli kaiken kaikkiaan 41 henkilöä.

2. Kokouksessa käytiin vuoden 2021 tutkimustuloksia ja pentuetilastoja lävitse.

• Lonkkien osalta todettiin, että A-lonkkaisten määrä on kymmenen vuoden ajalta laskusuuntainen. Tosin samalla myös B-lonkkaisten määrä on ollut kasvussa.

• Kyynärien osalta tutkittujen määrä on hyvässä kasvussa. INCOC-lausuntoja ei vielä saa kovinkaan järkevästi Kennelliiton KoiraNet jalostustietojärjestelmästä (myöhemmin KoiraNet), joten niistä emme tilastoja nähneet. Huomiona operoitujen osalta, tulokset näkyvät vain epävirallisina lausuntoina, jos tutkimustuloksia ei ole ennen operaatiota.

• Silmälausunnoista 2021 tutkituista koirista noin puolella oli täysin puhtaat silmät. Lausunnossa ei minkäänlaista merkintää.

• Selkäkuvausten määrä on kasvussa, johtuen siitä, että selkäkuvaamisista on alettu puhumaan enemmän.

• Cockereiden kuolin tilastoja katsottiin yleistasolla, tilastot herättivät keskustelua, että kuinka tarkkaa näitä tulisi katsoa. Todettiin, että koska merkintöjä on vielä suhteellisen vähän, kannattaa näitä tilastoja katsoa vain suuremmilla linjauksilla. Mitä enemmän ilmoituksia, sen parempi.

3. Keskustelussa heräsi huoli amS-sairauden osalta hyvin pienen määrän geenitestatuista koirista. ell Nina mahlanen kertoi lyhyesti, minkälaisesta sairaudesta tässä on kyse.

4. jalostuksen toimintaohjeeseen tulee 2023 alussa seuraavat muutokset;

• suositukset;

Suositellaan kyynärien kuvaamista kyynärnivelen kasvuhäiriön (ED) ja inkongruenssi (INCOC) havaitsemiseksi.

• Suositellaan selän kuvaamista jalostukseen käytettäville koirille. Spondyloosin, välimuotoisen lanne-ristinikaman ja myös IDD (intervertebral disc disease, selkänikamien välilevyjen varhaiseen rappeutumisen) toteamiseksi.

5. Kävimme läpi nykyistä peViSa-ohjelmaa ja kävimme läpi muutosprosessin. Tämän myötä suunnitelmissa on järjestää kevääksi kokonaan uusi rotukohtainen neuvottelu, jossa käymme tarkemmin peViSa:n läpi sekä teemme mahdollisia muutos ehdotuksia. Samassa kevään rotukohtaisessa neuvottelussa tulemme käymään edellisvuoden (tässä tapauksessa 2022) terveystarkastustilastot.

6. Kokous päätettiin klo 21:25

Cockerspanielit ry:n jalostustoimikunta

Erika Aaltonen

• Tilastoista viimeisenä kävimme läpi vuoden 2021 pentueiden toteutuneet lonkka blup indeksit. Yksivärisillä selvästi hankalampaa toteuttaa yhdistelmän 101 minimi vaatimus.

m uis T io rO tuk O htainen neuv O ttelu 16.11.2022

Ku O li NSYYT 2010-2021

lONKK ai ND e KS i T (B lup )

lonkkaindeksit vuoden 2021 pentueista astutushetkellä

Laskut lähetetään jäsenrekisteriohjelmasta, ja jos teillä on sähköposti vaihtunut ja laitatte vanhaan osoitteeseen viestin muutoksesta, tieto muutoksesta ei tule perille tänne. On siis tärkeää ilmoittaa uusi sähköposti myös tänne. Samoin kuin postiosoitteen muutos. Vähän tämän vuoden aikana on tullut ilmoituksia, ettei lehteä ole tullut perille. Joko posti on parantanut toimintaansa tai osoitteenmuutokset on ilmoitettu hyvin.

Paperilaskuista yritetään päästä mahdollisuuksien mukaan eroon, joten jos sinulla on mahdollisuus ottaa lasku vastaan sähköpostiin ja se on tullut vielä paperisena, ilmoitathan sähköpostiosoitteesi myös tänne.

Vuosi on mennyt vauhdikkaasti, ja nyt on aika toivotella Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä toivoa maapallollemme rauhallista Uutta Vuotta 2023.

Toivoo Aila ja toimistokoirat Nella, Netta, Nelly, Neri ja Bea

Aila Tarkiainen puh. 044 340 8657

aila.tarkiainen@pajutar.fi

jasensihteeri@cockerspanielit.fi

u usi s uomen j A viron muotovA lio

FI MVA EE MVA

Aspencreek’s Let The World Know

s. 17.1.2018

i. C.I.E RIGAW-18 V-18 HeW-19 V-19 Honeywater’s Catch Of The Day

e. FI MVA Fenbrook Can’t Let You Go

Omistaja ja kasvattaja Anna-Maija ja Marjo Romppanen

u usi s uomen veter AA nimuotovA lio j A s uomen muotovA lio

FI MVA FI VMVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA

Debbie’s Ardbeg Supernova

s. 13.8.2013

i. FI KVA-J FI MVA FI JVA Jenlin Seventh Shadow

e. FI MVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA Debbie’s Lucky Sassette

Omistaja ja kasvattaja Satu Kamunen

u u S i Su O me N rallY - TOKOVali

O

Eben’s The Rain Is On Fire

s. 28.3.2014

i. FI KVA-J FI MVA FI JVA Jenlin Seventh Shadow

e. FI MVA FI JVA NO JVA SE JVA POHJ JVA Debbie’s Lucky Sassette

Omistaja Viivi Juntumaa

Kasvattaja Satu Kamunen

Kuva Jyrki Juntumaa

MES 97p. 7.3.2020 Espoo Riikka Timonen

MES 96p. 19.2.2022 Lohja Jaana Karppinen

MES 99p. 5.3.2022 Vantaa Riikka Timonen

s. 22.8.2015

i. FI AVA FI AVA-H Frosty Morning’s Orlando

e. Eben’s Singin’ In The Rain

Omistaja Marjut ja Noora Saarainen

Kasvattaja Eva Bensky

u usi s uomen käyttövA lio

FI KVA-SPME

Karhurummun Balva

s. 18.3.2016

i. Miklaus Onpa Metka

e. Dakota Pink

Omistaja ja kasvattaja Eeva-Marja Jokinen

Kuva Heikki Lehisalo

u usi s uomen käyttövA lio

FI KVA-SPME

Multifarious Mr Bean

s. 12.2.2018

i. Poolgreen Cole

e. FI KVA-SPME Saxaphone Nyles

Omistaja Jari Leinonen

Kasvattaja Anne Knuutinen

Kuva Henna Leinonen

SPME-V VOI1 Ylitornio 25.8.2019 Pekka Eskola

SPME VOI1 Soini 27.10.2019 Olle Johannisson

SPME VOI1 Nurmes 19.9.2020 Lauri Kanerva

SPME VOI1 Nurmes 20.9.2020 Lauri Kanerva

SPME VOI1 Soini 9.10.2021 Juha Tuomanen

SPME VOI1 Soini 10.10.2021 Juha Tuomanen

Näyttelytulos KÄY-H Ähtäri 3.9.2022 Paavo Mattila

SPME VOI1 Soini 27.10.2019 Olle Johannisson

SPME VOI1 Hyvinkää 7.12.2019 Arto Kurvinen

SPME VOI1 Joroinen 29.11.2020 Juha Lindroth

Näyttelytulos KÄY-H Espoo 11.6.2022 Michael Masters

u usi s uomen jäljestämisvA lio

FI JVA FI MVA

Pretty Flower’s Rama Lama Ding Dong

s. 2.3.2014

i. Pretty Flower’s Unus Sed Leo

e. Pretty Flower’s Pants On Fire

Omistaja Milla Tuomi

Kasvattaja Katariina Leivo

u usi s uomen j A v iron muotovA lio

FI MVA EE MVA

Pähkinämäen Black Cherry

s. 17.1.2016

i. Edwin Schönez

e. FI MVA EE MVA Rassel´s Yvonne

Omistaja Sanna Theqvist ja Kirsti Jyrkinen

Kasvattaja Sanna Theqvist

MEJÄ VOI1 44p. Laitila 2.10.2022 Kari Grönman

MEJÄ VOI1 44p. Kemiönsaari 30.7.2022 Kari Grönman

MEJÄ VOI1 44p. Pyhtää 14.7.2019 Jukka Kuparinen

u usi s uomen jäljestämisvA lio

FI JVA FI MVA

Pähkinämäen Black Diamond

s. 17.1.2016

i. Edwin Schönez

e. FI MVA EE MVA Rassel´s Yvonne

Omistaja Sanna ja Torsti Theqvist

Kasvattaja Sanna Theqvist

u usi s uomen j A v iron juniori muotovA lio

FI JMVA EE JMVA

Pähkinämäen Flora Cherrysia

s. 8.3.2021

i. Covenant Black Opium Collinan

e. FI MVA EE MVA Pähkinämäen Black Cherry

Omistaja Riikka Erlin

Kasvattaja Sanna Theqvist

MEJÄ VOI1 40p. Salo 19.6.2022 Antti Koski

MEJÄ VOI1 42p. Loimaa 29.5.2022 Marko Aaltonen

MEJÄ VOI1 40p. Pöytyä 13.5.2022 Marika Raittinen

u usi s uomen jäljestämisvA lio j A

rallY - TOKOVali O

FI JVA FI RTVA

Rigreta’s Pretty Radiant Redrose

s. 20.1.2020

i. FI MVA FI JVA Pretty Flower’s Rama Lama Ding Dong

e. FI MVA FI JVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA EE JMVA Debbie’s

Laphroaig Triplewood

Omistaja ja kasvattaja Riikka Ahtila

Ohjaaja/haltija Pilvi Ranta

Kuva Erika Aaltonen

Tervetuloa Cockerimaiseen Superviikonloppuun!

lauantaina 1.4.2023 t rimm A uskurssi

Hehkun Maja

Sotilasmestarintie 12

25250 Märynummi

Vetäjänä Hanna Nyman

Ryhmät klo 9-13 ja klo 14-18

Opetellaan trimmaamaan cockeri rodunomaisesti.

Ryhmään mahtuu 8 oppilasta koiran kanssa ja 10 kuunteluoppilasta.

Hinta koiran kanssa 40 euroa, kuunteluoppilaalta 20 euroa.

Sunnuntaina 2.4.2023 h a NDS O N !

MEJÄ

VOI1 40p. 15.5.22 Satu Savolainen-Pulli

VOI1 46p. 22.5.22 Anu Härkönen

VOI1 44p. 7.8.22 Rauno Koskinen

Rally-Toko

MES 96p. 2.4.22 Minna Hillebrand

MES 95p. 10.7.22 Taru Leskinen MES 96p. Pia Heikkinen

Salon Koirahalli

Joensuunkatu 9

24100 Salo

Kouluttajina Arja Koskelo, Anett Finnig ja Hanna Nyman

Klo 10-16

Laitetaan kädet cockeriin ja luetaan rotumääritelmä niin teoriassa kuin konkreettisestikin. Opiskellaan yhdessä oikea cockeri niin rakenteeltaan kuin liikkeiltään. Kerrataan JTO ja keskustellaan siitä, missä haluaisimme olla tulevaisuudessa ja miten voimme vaikuttaa siihen. Hinta 30 euroa.

Jos tulet molempina päivinä, hinta on yhteensä 60 euroa.

Molemmissa tapahtumissa on tarjolla kahvia ja pientä välipalaa. Trimmauskurssien välissä klo 13–14 on tarjolla maittava lounas hintaan 5 euroa. Varaa lounas ilmoittautuessasi.

Ilmoittautuminen osoitteeseen cockereidenopenshow@gmail.com.

Ilmoitathan myös erikoisruokavalion, jos lounastat.

c ockeripoikien kapinapa L s T a

o nko sinunkin omis T aja LL asi harhoja?

sihteeri ja kuvaaja erika aaltonen

Turhia syytöksiä, sormella osoittelua, muka tietäviä katseita, harhaluuloja... uskomme, että te, armaat cockeriystävämme olette huomanneet ne? Niitä ei voi olla huomaamatta, sillä ne tuntuu olevan osa jokaista päivää...

Mistä se johtuu, että meitä pieniä, söpöjä ja kilttejä cockereita aina syytellään? Kuvitellaan, että me tekisimme tuhmuuksia, rikkoisimme tavaroita, kaivaisimme kukkapenkissä, varastaisimme pöydältä, repisimme kirjasta sivuja, kantaisimme ulos leluja, villasukkia ja kalsareita, siirtelisimme esineitä outoihin paikkoihin - lista on täysin loputon. Mutta vaikka lista on pitkä, on se auttamattoman väärässä!

Meidän taloudessa ainakin suurin syyllinen on aina kissat! Sitten ne vierittää syyn meidän koirien niskoille ja nauravat takan päällä, kun äiti taas kuvittelee meidän varastaneen pöydältä kaukosäätimen ja syöneen sen nappuloita tai repineen kevythäkkiin uusia ikkunoita.

Tietysti myös äitin harhainen ajatusmaailma on yksi syyllinen, sillä se uskottelee itselleen kaikenlaista. Olemme kuulleet, kuinka se väittää meidän kantavan ulos kaikenlaista ihan huomaamatta - niinpä, kuinka sen voisi huomata, kun emme tee niin! Ulkoa on löytynyt vaikka mitä, leluja, sukkia, isän kalsarit, äitin toppi, hanskoja ja kerran siellä oli myös kenkä. Voimme todistaa, että äiti itse niitä sinne kantaa ja heittelee tavaroita ikkunoista. Saa aina jännittää kun ollaan ulkona, että mitä seuraavaksi sinne lentää tai mihin sitä kompastuu...

Meitä on myös osoiteltu sormella, että olisimme muka kaivelleet äitin kukkapenkkejä ja pistäneet narsissit, kanervat ja muut ruukkukukat palasiksi. Ei pidä paikkansa! Olemme melko varmoja, että syyllinen on isä. Välillä isä juo sitä ihmisten kaljaa (vaikka voisi juoda koirienkin

h aluatk O S inä O lla c O cker S panieli-leh D en uusi pää T oimi TT aja/ T oimi TT aja?

c ockerspA nielit ry etsii

C OCK er S pa N ieli-leh D elle uu TTa

TO imi T u STa V u OD e N 2023 alu STa.

jos olet kiinnostunut joko päätoimittajan tai toimittajan työstä ja haluat tietää enemmän siitä, mitä lehden tekeminen pitää sisällään, lähetä sähköpostia osoitteeseen cockerspanielilehti@gmail.com tai soita nykyiselle päätoimittajalle mariannelle, puh. 050 520 2202.

hakuilmoitukset toivotaan osoitteeseen hallitus@cockerspanielit.fi.

m ainospaikka päivi T

k iinnostA isiko sinuA m A inospA ik -

K a C OCK er S pa N ieli T r Y: N päi V i T e TYSS ä pentuoppAA ss A?

Valmiit mainokset pyydämme osoitteeseen cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com

kaljaa ja tarjota samalla meille!) ja siitä isän jalat menee jotenkin veteläksi ja pää pehmeäksi. Sitten isä varmaankin verstaalta kotiin kävellessään kaatuilee kukkapenkkeihin ja kaivaa ruukkuja, ehkä se luulee, että kotiavain on jossain ruukussa? Varmaan syökin sitä multaa...

Yksi aamu äiti kysyi minulta, Roudalta, että olenko nähnyt uutta kissanlelua. No en todellakaan ollut, vaikka äiti väitti sen näkyvän roikkuvan huuleni alta. Äiti kuvitteli koko jutun ja vielä laittoi valheellisen kuvan nettiinkin!!!

Koittakaa toverit kestää! Sille ei ilmeisesti voi mitään, että omistajilla on usein kaikenlaisia harhoja. Toivottavasti saatte jouluna kinkkua!

Rakkaudella ikiomat kapinoitsijanne, Ruuti & Routa

Tarjoamme kasvattajille mahdollisuutta laittaa mainos uuteen, päivitettyyn pentuoppaaseemme. edellisen kerran pentuoppaamme uudistettiin vuonna 2019, ja siitä versiosta painos oli 1 000 kappaletta. uusi pentuopas pyritään julkaisemaan kevättalvella 2023.

Pentuopas painetaan A5-kokoisena. Aineistovaatimukset pentuoppaaseen ovat samat kuin rotujärjestön lehteen. Löydät ne lehden ensimmäiseltä sivulta. Koko sivun mainoksen hinta on 80 euroa ja puolen sivun mainos maksaa 50 euroa. Toivomme materiaalin viimeistään 31.12.2022.

Maksu suoritetaan tilille: FI7115973000102641 viite: 2309

Kiitos!

Ystävällisin terveisin, Jalostustoimikunta Cockerspanielit ry

-Benchmark

since 1983 -

Hyvää Joulua ja Rauhaisaa Uutta Vuotta 2023!

CoCkerspanielit ry:n hallitus toivottaa

jäsenille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2023!

Vuosi 2023 on aika tulevaisuuteen

mutta myös muistelu menneisyyteen.

On aika juhlia 40-vuotista Benchmark -kenneliä.

Kiitos kaikille ystäville kuluneesta vuodesta!

Tunnelmallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta! Marianne

Toivottavat Anett, Sami, Mikael, Markku ja Mariann

Kerhokaupan väki toivottaa kaikille asiakkailleen

iloista joulua ja menestystä tulevaan vuoteen!

Cockerspanielit ry s yyskokous 2022

Cockerspanielit ry:n syyskokous pidettiin 27.10. Kokouksessa mm. valittiin yhdistykselle hallitus vuodeksi 2023.

Puheenjohtaja Markku Korpi ilmoitti, ettei hän jatka puheenjohtajana. Hänen seuraajakseen valittiin Susanna Sinisaari-Kaislo.

Hallituksen jäsenistä erovuorossa olivat Anett Finnig, Anu Ikonen ja Pirjo Peltonen. Anett ilmoitti, ettei hän jatka hallituksessa. Anu ja Pirjo valittiin jatkokaudelle.

Nina Kauhanen oli ilmoittanut, että hän ei jatka hallituksessa kauttaan loppuun.

Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Elina Olshin, ja hallituksessa jatkavat Riikka Ahtila, Mari Hotti, Minna Kinnunen ja Merja Talman.

Kaikki päätökset tehtiin yksimielisesti.

Vuoden 2023 hallituksen kokoonpano on näin seuraava: Susanna Sinisaari-Kaislo (pj.), Riikka Ahtila, Mari Hotti, Anu Ikonen, Minna Kinnunen, Elina Olshin, Pirjo Peltonen ja Merja Talman.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja onnea ja menestystä uudelle vuodelle!

Lehtitoimikunta

Marianne, Susanna, Erika ja Merilla

k esän 2023 cockeri L eiri

Ensi kesän Cockerileiri pidetään Marttisen Leirikeskuksessa Virroilla 28.-30.7.2023.

Yövymme ensiluokkaisissa hirsimökeissä, joissa on yhden ja kahden hengen huoneita, hyvin varusteltu keittiö, kylpyhuone ja sauna.

Tarkemmat tiedot ohjelmasta, hinnoista ja ilmoittautumisesta löydät lehdestä 1/2023.

Tervetuloa!

Tiedustelut: mariannesundblad@gmail.com

Cockerspanielit ry

hA llitus jA muut toimihenkilöt

Tavoitat kaikki hallituksen jäsenet sähköpostiosoitteella hallitus@cockerspanielit.fi. Jos haluat asioida vain puheenjohtajan tai sihteerin kanssa, löytyy heidän sähköpostiosoitteensa nimen alta.

puheenjohtaja

Markku Korpi puheenjohtaja@cockerspanielit.fi

puh. 050-3928364

Sihteeri

Anu Ikonen sihteeri@cockerspanielit.fi

Varapuheenjohtaja

Pirjo Peltonen pirjo.peltonen@ppp.inet.fi

Anett Finnig anett.finnig@gmail.com

Mari Hotti harjakoira@gmail.com

Minna Kinnunen minna.kinnunen@luukku.com

Riikka Ahtila riikka.ahtila@gmail.com

Susanna Sinisaari-Kaislo susanna.sinisaarikaislo@gmail.com

Merja Talman merja.talman@gmail.com

m uut toimihenkilöt

jäsensihteeri

ATar Tilipalvelu

Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli aila.tarkiainen@pajutar.fi

puh. 044 340 8657

Taloudenhoitaja

ATar Tilipalvelu

Aila Tarkiainen, Kelotie 12, 50120 Mikkeli aila.tarkiainen@pajutar.fi /

taloudenhoitaja@cockerspanielit.fi

puh. 044 340 8657

ulkomuototuomarikoulutus

Arja Koskelo arja.koskelo@gmail.com

puh. 0400 225926

Webmaster

Erika Aaltonen webmaster@cockerspanielit.fi

Cockerspanielit ry

pentuvälitys, pentulista, kasvattajien pentuepäivitykset cockeripentueet@gmail.com

Mariann Korpi

Mäkitie 9

04500 Kellokoski puh. 050 5115251

Geenitestaustodistukset, FN, aON, amS, prcd-pra, retrogeenit, terveyslausunnot cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com

Mariann Korpi

Mäkitie 9

04500 Kellokoski

Näyttelytoimikunta - päänäyttely nayttelyt@cockerspanielit.fi

Markku Korpi, pj

Anett Finnig, sihteeri

Jaana Ranta, jäsen

julkaisutoimikunta cockerspanielilehti@gmail.com

Markku Korpi, Cockerspanieli-lehden vastaava

toimittaja

Taipumuskoetoimikunta

taipparit@gmail.com

Katri Alavalkama, pj

Riikka Ahtila

Mari Hotti

Anu Ikonen

Janna-Carita Kekkonen

Petri Martiskainen

Susanna Sinisaari-Kaislo

metsästystoimikunta

Petra Saari, puheenjohtaja petra.ts.saari@gmail.com

Hertta Pirkkalainen, sihteeri hertta.pirkkalainen@gmail.com

Tiina Karlström

Jenni Juselius

Seppo Partanen

Casper Grönblom

Teemu Rytkönen

Anne Knuutinen

Eeva-Marja Jokinen

pr-toimikunta

toimikunn At

jalostustoimikunta

cockereidenjalostustoimikunta@gmail.com

Susanna Sinisaari-Kaislo, pj.

Anett Finnig, sihteeri, budjetti

Sabina Buchert, tilastot

Salla Henriksson

Minna Kinnunen

Mariann Korpi, pentuelista ja pentuvälitys sekä geenitestauslistojen päivitykset

Reia Leikola-Walden

Nina Mahlanen, konsultoiva eläinlääkäri

Marianne Sundblad, päätoimittaja

Susanna Sinisaari-Kaislo, toimittaja

Erika Aaltonen / Derekaz Design, taittaja, toimittaja, webmaster

Kesäleiritoimikunta

Marianne Sundblad

Susanna Sinisaari-Kaislo

mejä-toimikunta

mejacockerspanielit@gmail.com

Jenni Anttonen

Jan Egeland-Jensen

Satu Kamunen

Anu Ikonen

Tiia Pellonpää

Jannika Backman, pj backman.jannika@gmail.com

Kirsi Helenius

Annastiina Kovanen

Kerhokauppa

kerhokauppa@cockerspanielit.fi

Al A j A ostot

pohjois-hämeen alajaosto pohjois-hame@cockerspanielit.fi

Katri Alavalkama, pj

Taina Tanhua, sihteeri