Volvo Vietti 47

Vietti 47

Suomen Volvo-kerhon (PV-kerho ry:n) jäsenjulkaisu

Julkaisija: Suomen Volvokerho, Koulukatu 1 C 31 80110 Joensuu

Suomen Volvo-kerhon hallitus vuonna 2022: Puheenjohtaja Jukka Huovinen, Joensuu huovinen.jukka@gmail.com puh. 0407707994

Varapuheenjohtaja Eetu Ekonen, Jyväskylä eetu.ekonen@gmail.com puh. 040 7529 231

Jarmo Lehtonen, Ylöjärvi jarmo.lehtonen@suomenvolvokerho.fi puh. 0400 919 544

Tomi Pirttimäki, Tampere tomi.pirttimaki@gmail.com puh. 0400 896 014

Toivo Susi, Jyväskylä toivosusi.susi@gmail.com puh. 0400 512 1331

Jäsenasiat hallitus@suomenvolvokerho.com

Lehden taitto ja ulkoasu: Ville Ruuska/Artruska Oy www.artruska.fi

Paino

Kirjapaino Hermes, 2022 Kannen kuva Ville Korpelainen Volvo S90

Puheenjohtajan palsta Kesä luiskahti

Vuoden 2022 kesä luiskahti yllättävän äkkiä käsistä, vaikka allekirjoittanut olisi voinut käydä autotapahtumissa enemmänkin.

Vuoden päätapahtumaa Raaseporin ko koontumisajoja kesäkuussa en kuiten kaan olisi jättänyt väliin mistään hinnasta.

Itärajalta länttä lähestyessä tapahtuu muutakin kuin tien levenemistä. Raase porin lähestyessä lisääntyy toisen koti maisen kielen vaikutus Tämä oli paljas jalkaiselle pohjoiskarjalaiselle merkittävä ero kotiseutuun, missä kuuli vielä taka vuosina enemmän itänaapurien murretta.

Ruotsin kielelle oli totisesti tarvetta, kun kerhon seurue matkasi elokuussa Göte borgiin Vrom-tapahtumaan. Menomat kalla Volvo Car Finland tarjosi Suomen Volvokerhon osallistujille illallisen, läm min kiitos siitä. Matkalla Ruotsin länsi rannikolle pysähdyttiin shoppailemaan Jönköpingissä Volvo-purkaamolla ja pa luumatkalla shoppailimme vielä VP-Au topartsilla Fristadissa.

Vaikka polttoaineen huippuhinnoista on jo tultu hieman alas, on se siltikin har rastajalle edelleen merkittävä kuluerä. Bensan hinta vaikuttaa itselläni harras tukseen niin, että reissussa kulkeminen on vähentynyt ja vaihtunut renkaiden potkimiseen.

Kerhon jäsenrekisterin uudistus siirtyy tältä vuodelta eteenpäin, koska kalen terissani on rajallinen määrä päiviä. Au toharrastukseni ei ole kaikki tässä, vaan tänä vuonna paikallinen Ylämyllyn Wan ha Automuseo on vienyt runsaasti ai kaani. Lisäksi partioharrastus lohkaisee oman osansa vapaa-ajasta, joten hom mista oli karsittava.

Postilaatikkooni on kolahdellut ilmoi tuksia hintojen noususta sekä Postilta, että painotalolta. Kerhon suurimmat menoerät eli lehden teko, painatus ja postitus ovat kasvaneet merkittävästi muiden yleisten kustannusten myötä. Jäsenmaksun halutaan silti pysyvän koh tuullisen hintaisena, jotta kaikilla haluk kailla olisi mahdollisimman matala kyn nys liittyä ja jatkaa jäsenenä edelleenkin.

Muistutan vielä, että kerhon vuosiko kous pidetään 10.12.2022 Jyväskylässä Ränssin Kievarissa. Kerho tarjoaa siel lä jäsenilleen perinteisen joululounaan ja savusaunan. Vuodenvaihteen jälkeen 28.1.2022 tavataan Kangasalan Mobi liassa, tulehan sinnekin.

Tästä jatketaan taas uutta vuotta kohti.

Jukka Huovinen

Aineistoa kerholehteen

Otahan vain rohkeasti kynä ja paperia tai nykyisiä kirjoitusvälineitä esiin ja juttua tulemaan. Jutun kirjoittajat palkitaan!

Kerholehteen otetaan mielellään kerho laisten tarinoita. Aihepiiri voi olla hyvinkin laaja, kunhan se vain liittyy tavalla tai toi sella Volvo -harrasteeseemme. Jos epäi let, etteivät possessiivisuffikset ja relatii vipronominit ole kohdallaan, niin unohda ne. Toimitukselle kelpaa juttusi sellaisena kuin sen olet kirjoittanut. Se oikoluetaan, eikä mahdollisista virheistä rangaista tai sidota häpeäpaaluun. Tärkeintä on se, mitä haluat meille kertoa.

Kerro meille itsestäsi, Volvo-historiasta si, tapahtumista ja sattumuksista Nik si-Pirkan vihjeitä tai mitä tahansa, mikä on jäänyt sinulle mieleen. Juttusi löytää varmasti lukijoita myös jäsenistä.

Lähetä tekstiä rohkeasti julkaistavaksi.

Jos meillä ei ole juttuja, ei ole lehteäkään, sillä se on meidän kaikkien yhteinen ai kaansaannos ja ei kun kirjoittamaan!

Kerholehdessä julkaistaan jäsenistön kirjoittamia Volvo-aiheisia juttuja. Materiaalin voi toimittaa sähköpostilla kerholehti@suomenvolvokerho.com

Valokuvien tulee olla hyvälaatuisia ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäisko koisia, että laatu riittää lehteen.

Muistathan mainita tekstissä kirjoittajan ja kuvaajan nimet, myös kuvateksit ote taan kiitollisina vastaan!

HUOM! Kaikki aineisto on jäsenistön tuottamaa. Lähetä aineisto viimeistään 1.3. 2023 mennessä.

Jokaisesta lehdessä julkaistusta jutusta 20 € lahjakortti Motonettiin.

Kerro meille jos haluat jäsenkirjeen s-postiisi: hallitus@suomenvolvokerho.com

Onko osoitteesi muuttunut?

Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutok sista kerholle (postiosoite ja sähköpostiosoite).

Voit tehdä päivityksen myös kerhon nettisivuilla omilla tunnuksillasi tai lähettämällä tiedon hallitus@suomenvolvokerho.com

Ristiinassa liikkuu Suomen ainoa Volvo S90 tuplaturbo

Suomen ainoa, virallisesti rekisteröity Volvo S 90 tuplaturbo löytyy Korpelaisen Villeltä Ristiinasta. .

Ville on katsastusmiehiltä varmistanut, että toista vastaavaa ei maasta löydy. Jos joku ei tiedä, missä on Ristiina, se löytyy Etelä-Savosta, Mikkelin kupeesta – länsirannikon pikkukaupunki taas on Kristiinankaupunki eli ei pidä sekoittaa näitä keskenään.

”Ässäänsä” 21-vuotias Ville sanoo käyt tävänsä harrasteautona, pitää kuin

kukkaa kämmenellä ja ajelee sillä vain kesäisin nautiskellen joko itsekseen tai emännän kanssa. Kilometrejä kertyy sulan maan aikana seitsemisentuhatta, enempään ei puutavarakuskilla ole aikaa. Työkseen Ville ajaa puuta lähinnä Mikke lin seudulta Joutsenoon, Metsä Groupin tehtaille. Käyttöautona hänellä on aina luotettava 960, josta myöhemmin lisää.

Villen S90 vm-98 on viimeinen sarja valmistettu Volvon takavetomalli, sen seuraaja S80 oli jo etuvetoinen, eikä muitakaan malleja ole enää tällä vuosi tuhannella takavetoisena valmistettu. Muutoksen tuomana erikoisuutena tässä yksilössä on myös se, että auto kulkee E85-polttoaineella eli noin 85-prosenttia polttoaineesta on etanolia (alkoholia) ja loput 15 % bensiiniä. Tähänkin muutok seen tarvittiin Trafin lupa.

Ville ei aio luopua Ässästään lähivuosina, tuskin koskaan.

– Aion kyllä pitää sen tällaisena hamaan tulevaisuuteen saakka. Ei ole mitään pa kottavaa tarvetta luopua ja mukavahan sillä on kruisailla.

Ville Korpelainen kertoo, että eniten ai kaa tuplaturbon rakentamisessa kului paperisotaan, mutta annetaanpa hänen itsensä kertoa Volvoilu-urastaan alusta

alkaen.

Vuosi oli 2018 kun ajokortin myötä tuli esiin auton hankinta. Ensin katselin 960-mallin Volvoja, mutta sen hetkisestä tarjonnasta ei löytynyt mitään säväyttä vää. Toki oli niitä helmiäkin, mutta ei opis kelijan budjetilla semmoisia ostella.

Pari viikkoa autoja selaillessa kaverini sanoi, että oletko katsellut S 90:ä?

En ollut kuullutkaan aikaisemmin, että tuollainenkin on olemassa. No sieltä heti ensi katselmuksella löytyi yksi helmi, mutta taas tuli este ja se oli raha. Vähän masentuneenakin jätin autojen katso misen ja rupesin tekemään töitä. Pari kuukautta kului, autoja tuli ja meni, tuo helmeksi sanottu S90:kin kerkesi häviä mään myynnistä. Sitten se ilmestyi takai sin myyntiin ja päätin, että nyt minä tuon haen itselleni makso mitä makso.

Niin vain koitti herran aamu 8.6.2018, kun kummisetäni kanssa lähdin hake maan autoa Kerimäeltä. Myyjänä oli pit kän linjan taksiautoilija, jolla muistaakse ni on ollut kaikki "työautot" Volvoja, yksi hairahdus oli kuulema käynyt, siitä ei sen enempää…

Hän oli hankkinut S 90:n helsinkiläiseltä Volvo-harrastajalta, joka oli tämän "pät kämallin" tilalle löytänyt Royal-version.

Ajelin "ässällä" sen puolisen vuotta ta pellen pikku ongelmien kanssa: hajosi la turia, kaksi lämpöanturia, syyläri ja muita pikku vikoja ilmestyi harva se viikko puo len vuoden aikana. Sitten helpotti, vaikka melkein ehdin jo laittaa auton kiertoon.

Siinä 1,5 vuotta "ässällä" ajeltua ru pesin miettimään, että tämähän on ihan siistinkuntoinen auto, joten tämän voisi jättää kesäautoksi.

Hommasin "ässän" kaveriksi 3,2-litrai sen kutoskoneellisen V70 mk 3:n. Se oli virhe!

Ensimmäiset kolme viikkoa V70 toimi moitteettomasti, mutta sitten alkoi kaa suläppäkotelo-ongelmat. Harva se viikko sai olla puhistamassa sitä, ennen kuin se hajosi kokonaan.

No, uusi laitettiin paikalleen ja se toimi useamman viikon moitteettomasti, kun nes taas alkoivat samat ongelmat ja pää tin hävittää koko auton.

Sitten hommasin 240:n vm-84. Siinä oli niin paljon vikoja, että en jaksa edes lue tella. Vihdoin jysähti lottovoitto, kun löy sin 294 tkm ajetun 960:n vuonna 2020 ja se toimii edelleen minulla käyttöautona!

Siirrytäänpä takaisin "ässän" pariin, jonka kilometrit oli vuositasolla pudon neet noin 7 tkm:iin.

Keväällä 2021 sain idean: ”Tämänhän voisi turbottaa.”

Unelmani oli aina ollut kutoskoneellinen Turbo-Volvo. Otin yhteyttä paikalliseen "volvovelhoon" tiedustellen, kiinnostai siko tätä ryhtyä projektiin, koska itselläni ei ollut mitään tiloja rakentaa autoa. Hän innostui asiasta, mutta kiireittensä vuoksi

pääsi aloittamaan projektin vasta 2021 loppukesästä.

Tarvittavat hilkkeet saatiin S80 T6:ses ta, josta oikeastaan osat kävivät suoraan S90:een.

Kuukauden päivät siinä meni, kunnes auto oli valmis. Paperihommien kanssa vierähtikin sitten seuraavat puoli vuotta. Volvon marmoritiskiltä piti hankkia osa vertailulaput, koska minun S90 ei ollut mallisarjan tehokkain, Royal oli jo ole massa (204 bhp).

Laput saatiinkin 2022 maaliskuussa ja vein ne heti konttorille tarkistukseen. Taas vierähti kuukausi, ennen kuin sain hyväk sytyn vastauksen. Nyt ei muuta kuin auto Haukivuorelle Syvtechille penkitykseen ja sieltä sain paperiin 222hp/391nm, alku peräinen katalysaattori paikallaan.

Sitten liput ja laput mukana katsastuk seen. Sieltä tuli hylky, koska oli säädettä vät takaiskarit Nivomattien sijasta.

Pienten ärrä-sanojen jälkeen rupesin etsimään nivoja. Lähimmät näyttivät löy tyvän Ruotsissa hintaan 400€, kunnes muistin, että paikallisella romuttamolla on purussa yksi 960:n Volvo. Siltä istu malta menin autoa katsomaan ja siellä oli vielä nivot paikallaan, otin ne ja vein au ton taas "volvovelholle" iskarien vaihtoon ja heti uusintakatsastukseen. Tällä kertaa tuli leima lappuun!

Konttorilta saaduilla tiedoilla tuo minun "Ässä" olisi siis Suomen ainoa kilvellinen tuplaturbo S90!

Korpelainen & toimitus

Ville

Penkityksessä.

Raaseporin kesää katselemassa

Volvo kerhon kokoontumisajot järjestettiin viime kesänä Raaseporin ympäristössä Etelä-Suomessa.

Raaseporin linna on alun perin rakennettu saarelle mutta maankohoamisen johdosta linnanrauniot ovat nykyään sisämaassa.

Kokoontumisajojen majapaikkana oli Tammisaaren leirintäalue, joka sijaitsi meren rannassa.

Perjantai iltana perinteisesti saunot tiin ja paisteltiin makkaraa. Kesäinen sää suosi ja useampi kävi meressä uimassa helteisen matkapäivän päätteeksi. Vesi olikin yllättävän lämmintä ja aurinkoisen hiekkarannan kanssa houkutteleva yh distelmä. Makkaraa oli tarjolla useampaa sorttia ja viime vuosina hyväksi havaittu ryynimakkara kelpasi monille.

Lauantaiaamuna leirintäalueella juok senteli yllätysvieraita, harvemmin on tullut nähtyä peuroja kaupungissa.

Ysiltä kokoonnuttiin leirintäalueen

edessä olevalle alueelle, josta startattiin kohti päivän ensimmäistä vierailupaik kaa, Raaseporin linnan raunioita. Moni varmaan ihmetteli miksi ajo-ohjeet eivät vastanneet reittiä, mutta se johtui siitä, että ensimmäisenä matkaan lähtenyt autokunta ajoi reitin ilman ohjetta ulko muistista, mutta hieman eri teitä pitkin. Luonnollisesti kaikki seurasivat edellä ajavia, vaikka ajo-ohje olisikin neuvonut toisin. Jopa niin hyvin, että johtoauton ajaessa linnan parkkipaikan ohi, lähes koko jono jatkoi sen perässä matkaan sa. Tien kaventuessa ja pään lähestyes sä letka saatiin kuitenkin käännettyä ja kaikki pääsivät kohteeseen.

Paikan päällä saatiin neuvoteltua ryh

mäalennus pääsylippuihin, jonka jälkeen tutustuttiin omaan tahtiin raunioihin.

Linna on alun perin rakennettu saarelle Bo Joninpoika Gripin toimesta 1300-lu vulla. Se hylättiin 1500-luvulla kuuleman mukaan mm. Helsingin perustamisen, maankohoamisen ja olutkellarin romah tamisen jälkeen. Maankohoamisen joh dosta linnanrauniot ovatkin nykyään si sämaassa.

Sisäpihalla kasvoi suuria puita ennen kuin 1800-luvun lopulla linnaa alettiin restauroimaan ja sitä tehtiin useamman kerran. Viimeisin kunnostus saatiin val miiksi vuonna 1988. On kuitenkin epä selvää, minkä näköinen linna on aikoi naan ollut.

Koska linnalle saavuttiin ajo-ohjeeseen nähden eri suunnasta, ei ohje pitänyt paikkaansa sieltä lähdettäessäkään.

Niinpä Fiskaria kohti mentiin vaihtelevia reittejä, mutta kaikki sinne löysivät jon kin tien. Allekirjoittanut ajoi suunniteltua reittiä, joten ehdin kuvaamaan sinne saa puvia autoja, vaikka lähdin Raaseporista viimeisenä.

Fiskarsin kylä syntyi 1649 perustetun rautaruukin ympärille. Sen läpi virtaa ki vasti Fiskarsinkoski, joka hallitsee kes kustan maisemaa. Fiskarsissa asuu noin 500 asukasta, mutta kesäaikaan paikka on suosittu turistien keskuudessa, jolloin ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Alueella toimii käsityöläis- ja taiteilija yhteisö, joka myy tuotteitaan. Kylää kier rettiin tutustuen mm. museoon, kyntti lätehtaaseen, vanhaan kylämiljööseen rakennuksineen sekä katsellen sepän ja lasinpuhaltajan työskentelyä.

Fiskarssista matka jatkui niin haluaville Tenholan kylään, jossa on ollut asutusta jo 4 000 vuotta. Sen lisäksi tai vaihto ehtoisesti reitti kulki Hangon Rintama museoon alueelle, jossa kulki Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja vuosina 1940-1941 (Porkkala). Museoalueella on

Fiskarssin kello on mitannut aikaa jo

juoksu- ja taisteluhautoja sekä muisto korsu.

Osa käytti koko päivän Fiskarssissa ajaen sieltä suoraan Tammisaareen, jos sa otettiin valokuvia 29 Volvosta. Vanhin oli jälleen Samin PV51 vuodelta 1938 ja uusin oli S80.

Maittavaa iltaruokaa oli tarjolla Villa Smakhusissa, jonne oli lyhyt siirtymä lei rintäalueelta. Ennen kuin saatiin ruokaa suuhun, vastailtiin päivän vierailukohtei siin liittyviin kysymyksiin ja olipa siellä muutama kysymys poimittu vanhoista kerholehdistä.

Vieläkö muistat paljonko karjaa Raase porin linnassa oli tai montako litraa let tutaikinaa kului 2021 kokoontumisessa?

Pikaisen vastauspapereiden läpikäyn nin ja kiertopalkinnon jakamisen jälkeen aloitettiin ruokailu. Tarjolla oli lihaa ja ka laa sekä muun muassa mansikkakakkua. Maha täynnä oli mukava mennä nukku maan.

Sunnuntaina lähdettiin omaan tahtiin kotimatkalle aurinkoisessa säässä. Kii tokset järjestäjille, seuraavaa kokoontu mista jälleen odotellaan.

Eetu Ekonen

Båstnäs – keväinen retki autojen hautausmaalle

Årjängin kunnassa, aivan Norjan ja Ruotsin rajan pinnassa on autoromantikolle aivan uskomaton aarreaitta. Ivanssonin veljesten 1950-luvulla alkaneen korjaamo/purkamotoiminnan jäänteet ovat saaneet maatua rauhassa jo neljäkymmentä vuotta, joten luontoäiti on jättänyt autoihin oman käsialansa.

Toukokuun alussa toteutimme Kosken niemen Villen kanssa muutaman vuoden ajan suunnittelemamme retken Båstnä sin hautausmaalle. Olin vuosia sitten os tanut ruotsalaiselta rompetorilta kirjan, joka kertoi ihmeellisestä paikasta Värm lannissa, jossa oli ulkosäilytyksessä val tava määrä autonraatoja. Asiasta piti ot taa selkoa ja melko helposti selvisi, että kahden hehtaarin laajuisella alueella on noin tuhat autoa, vanhimmat 1930-lu vulta ja tuoreimmatkin 1970-luvulta.

Kas matkaan ratsu reima Perjantaina 6.5 lähdimme Finnlinesin paatilla Naantalista Kapellskäriin, jonne saavuimme illaksi.

Majoituimme lähelle Västeråsia, sillä lauantaiksi oli aamupäivän ohjelmana Arosmarknaden-rompetori kyseisessä

kaupungissa. Illaksi ajoimme Töcksfor siin, aivan Norjan rajan pintaan.

Reitti Töcksforsiin on varsin selkeä, sillä etenkin Tukholmasta lähtiessä ei tarvitse seurata kuin E18 -tietä ja Osloon ohjaa via viitoituksia.

Töcksforsista olimme varanneet ma joituksen kahdeksi yöksi Vandrarhem Töcksforsista. Ajaessamme majapaikan pihaan, vastassa oli isäntä Jörgen Stom berg, joka arvasi heti että olemme me nossa tutkimaan Båsnäsin autoaarteita.

Pitkän tovin jutusteltuamme selvisi, että mies on aktiivinen autoharrastaja. Hänellä oli käyttöautona Volvo XC70, joka on selkeästi tuleva keräilyharvinaisuus. Auto on uutena ollut Volvon johtoportaa seen kuuluneen henkilön omistuksessa. Väritykseltään auto on kirkkaan punai nen, aivan kuin Pehr Gyllenhammarin omistamat yksilöt, jotka nykyisin ovat Goteborgissa Volvo-museossa. Stom

berg kertoi että kyseistä XC70-mallia ei Ruotsissa ole tällä värityksellä kuin kaksi kappaletta.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Bås tnäsiä. Töcksforsista jatkoimme muuta man kilometrin E18 -tietä länteen ja pari kilometriä ennen Norjan rajaa käännyim me etelän suuntaan johtavalle soratielle. Tätä ajoimme noin 20 kilomeriä erittäin kauniissa ja kumpuilevassa maalaismai semassa, kunnes vastaan tuli kyltti, joka kertoi yleisen tien päättymisestä.

Olimme pelipaikalla ja auto ajettiin parkkiin varjoisaan paikkaan, jotta eväät säilyivät syömäkelpoisessa kunnossa. Evästä Båstnäsin turneelle kannattaa ottaa, Näkemistä alueella on sen verran runsaasti, että nälkä ja jano ehtii yllättää moneen kertaan, mikäli asiaan ei ole va rautunut.

Toukokuu on otollinen ajankohta retkel

Kahden hehtaarin laajuisella alueella on noin tuhat autoa, vanhimmat 1930-luvulta ja tuoreimmatkin 1970-luvulta.

Töcksfors Vandrarhemin omistaja Jörgen Stomberg on aktiivinen ajoneuvoharrastaja. Käyttöautona hänellä on tämä upea XC70 joka on uutena ollut Volvon johtoportaaseen kuuluneen henkilön käytössä.

le sillä luonto ja kasvillisuus ei ole silloin vielä ehtinyt kätkeä aarteita sisälleen. Tukevat jalkineet on kelpo varuste, sillä askelten alla saattaa olla lasia ja teräviä raudankappaleita. Samoin keväällä vie raillessa mahdolliset kyykäärmeet eivät ole vielä ainakaan runsain joukoin vaani massa pahaa aavistamatonta romuturis tia.

Ruotsalaisten suosikkiautoja Tuhannen auton joukosta voi melko no

peasti tehdä jonkinlaisia päätelmiä ruot salaisesta ajoneuvokulttuurista 1950, -60 ja -70 luvuilta. Vaikka Ivansso nien korjaamo/purkamo-liiketoiminnan suurin asiakaskunta, siis ostajat, tuli vat Norjasta, on alueen kalusto haalittu omasta kotimaasta, Värmlannista ja jopa Tukholmasta saakka. Saab ja Volvo ovat hyvin edustettuina. Paljon on myös brittiautoja, erityisesti Austinia monine malleineen. Opel Re kordia löytyy eri vuosimalleina runsaasti. Hämmästyttävästi on niin ikään nk. sii

pi-Taunuksia, sedaneina ja farmareina. VW, Kupla, juna- ja pallokeulapakut sekä Typ3-versiot varsinkin farmarina osuvat silmiin eri puolilla aluetta.

Harvinaisempia ovat yllättäin italiaan ot, toki niitäkin alueelta muutama löytyy, jopa Fiat 850 Coupe ja Fiat 125 twin cam-moottorilla. Jenkkiautojakin varsin kaluttuina raatoina paikalla on 1940-,50 ja -60-luvuilta.

Ulkorakennusten sisällä ja ulkopuolella on monenlaista irtotavaraa röykkiöit tän ja metsässä olevan hirsirakennuksen

Tallirakennuksen sisällä ja ympärillä oli runsaasti irtotavaraa. Varmasti myös todellisia aarteita mikäli kasoja alkaisi pöyhimään.

Volvo 444 ja 445-malleja alueella oli runsaasti. Samoin brittiautoja sekä nk. siipi-Taunuksia.

Mitään ei saa irrotella, rikkoa eikä mukanaan viedä.

Moneen pinoon oli eksynyt göteborgilainen tuote.

pirtin lattialle on varastoitu lukematon määrä kardaaniakseleita.

Raskaampaa kalustoa on vähän, muu tama kuorma-auto sekä selkeästi oman aikansa turistibussi ja muutama traktori.

Båstnäsin autojen hautausmaa on yhä yksityisomistuksessa, mutta alueeseen saa vapaasti tutustua ja autoja voi kuvata. Mitään ei saa irrotella, rikkoa eikä muka naan viedä ja muutenkin pitää käyttäytyä vierasta omaisuutta kunnioittaen. Kuusi kiehtovaa tuntia aluetta tutkimme ja päi vä oli mieleen painuva.

Metsässä oli vanha hirsirunkoinen asuinrakennus tulisijoineen. Sinne on ollut hyvä säilöä kardaaniakselit säältä suojaan.

Kotimatkalle Göteborgin kautta

Sunnuntai-iltapäivänä oli vielä aikaa pii pahtaa hetkeksi Norjan puolelle, pakko han sielläkin oli käydä, kun rajan pinnassa olimme.

Maanantaiaamuna aamiaisen syötyäm me lähdimme Göteborgiin, sillä Vol vo-museo oli meille molemmille ennen käymätön paikka. Göteborgissa majoituimme lentokentän kupeessa olleeseen hotelliin. josta tiistai

na suuntasimme kohti Kapellskäriä ja Fin nlinesin illalla lähtevää lauttaa. Matkalla poikkesimme Fristadissa Volvo-osiin erikoistuneessa firmassa sekä joimme il tapäiväkahvit tuttumme, suomalaistaus taisen Volvo-harrastaja Harri Korhosen luona Norrköpingissä.

ja kuvat

Töcksforsista Båstnäsiin johtavan soratien varrelta bongasimme vielä yhden Volvon. Sitä täytyi tottakai pysähtyä ihmettelemään.

Teksti

Kari Ruusunen

Harrasteajoneuvona Volvo F12 1987

Vuonna 1977 esitellyistä F10- ja F12-kuorma-autoista tuli suurin Volvo Trucksin koskaan kokema menestys, 1990-luvun puoliväliin mennessä sarjan kuormaautoja oli valmistettu yhteensä yli 200 000.

Volvo F10, F12 ja F16 ovat sarja Volvo Trucksin vuosina 1977–1993 valmis tamia kuorma-autoja. Niissä on monia innovatiivisia ominaisuuksia omaan ai kaansa, erityisesti korkeatasoinen tur vaohjaamo parantaen kuljettajan ergo nomiaa. Tehokkaampi F16 lanseerattiin vuonna 1987 toisen kasvojenkohotuk sen aikaan.

Huippumoderni alustakonsepti

Kun F10/F12 esiteltiin, suuri osa kuor ma-auton osista, alusta mukaan lukien, oli siirretty vuoden 1973 N-kuorma-au toista.

Nyt päätettiin täydentää auton ainut laatuista ohjaamoa ja uutta filosofiaa huippumodernilla alustakonseptilla, joka esiteltiin ensimmäisen kasvojenkoho tuksen yhteydessä vuonna 1983. Eri

tyisiä kehitysponnisteluja oli suunnattu jousitukseen, jossa uudet "paraboliset" jouset lisäsivät kuljettajan mukavuutta ja suojasivat kuljetettavaa tavaraa vähen täen samalla alustan painoa.

Parempi kuljetustalous

Uusien Volvo kuorma-autojen ulkoasu erosi selvästi aiemmista malleista suu remmasta tuulilasista ja korotetusta ka tosta, joka oli sekä päivä- että makuuoh jaamossa.

Suuremmalla tuulilasilla varustettua Globetrotter -ohjaamoa tarjottiin vuo desta 1983 lähtien, 1982 Volvo F12 Glo betrotter -versiossa on sama tuulilasi kuin tasakattoisissa versioissa. Uuden ohjaamon muodon myötä kuorma-auto sai nykyaikaisemman ulkonäön verrattu na ensimmäiseen, hieman "laatikkomai

seen" tasakattoiseen ohjaamomalliin. Ohjaamo, vaikka se olikin näkyvin muu tos, ei ollut vuoden 1983 F10/F12:n suu rin innovaatio, erityisesti alustan osien painon väheneminen yhdistettynä uusiin polttoainesäiliöihin auttoi parantamaan kuljetusten taloudellisuutta.

Muita parannuksia olivat sekä 10- että 12-litraisten moottoreiden uusi suku polvi, joka lisäsi moottoreiden odotettua käyttöikää ja luotettavuutta. Mallien nu merointi kertoo moottorin iskutilavuuden litroina.

Tarjolla oli erilaisia tehoja ja moottorei hin on vuosien varrella tehty useita muu toksia. Kaikki moottorit ovat Volvon omia kuusisylinterisiä turboahdettuja diesel moottoreita. Moottoreiden suorituskyky pysyi vuosien varrella suunnilleen ennal laan, kuten vaihteistovaihtoehdot, sitä vastoin taas napa-alennusakselit jotka

Kainuussa Ristijärvellä Möykkysenjoen museotiesillalla.

esiteltiin jo edellisenä vuonna, olivat te hokkaampia kuin edellisen sukupolven.

Kuljettajan turvallisuuden ja mukavuu den osalta ominaisuudet pysyivät suurin piirtein ennallaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Integroitua ilmastointia täy dennettiin automaattisella elektronisella lämpötilansäätimellä, nyt kuljettaja pys tyi ajamaan Pohjois-Ruotsista Etelä-Eu rooppaan vaihtamatta koskaan läm mittimen säätimiä, hän vain sääti läm mittimen/ilmastointilaitteen säätimen ohjaamossa tiettyyn asteeseen. Näin hän saattoi ajaa juuri itselleen sopivassa

lämpötilassa rentoutuneena ja iloisena. Lisämukavuutena levon aikana hänel lä oli tietenkin myös mahdollisuus polt toainekäyttöiseen lämmittimeen, jotta hän voi nukkua syvää, rauhallista unta ja olla täysin rentoutunut hyvien yöunien jälkeen, kun raskas työpäivä oli jälleen edessä,. Tämäkin tärkeä osa liikennetur vallisuutta!

Malli F10 voitti International Truck of the Year -palkinnon vuonna 1984. F-sar ja korvattiin Volvo FH -sarjalla vuonna 1993.

Sami Korhosen

F12 Volvon vaiheita

Sami Korhosen F12 on tullut uutena vuonna 1987 E. Lepistölle Ouluun. Lii kennelupapoliittista syistä otteeseen oli merkitty haltijaksi T. Mällinen ja omista jaksi Wetteri Oy.

Volvo on ollut vuosina 1987 - 1990 täl lä tietoa ajossa rehunajoyhdistelmänä. Vuonna 1990 liikennelupa ja auton omis tajuus on siirtynyt kokonaan E. Lepistön nimiin, jolloin on myös asennettu nykyi nen VAK -tehtaan kylmä/lämmin kontti.

E Lepistöllä Volvo F12 palveli vuosina 1990 -1998 K -ketjun elintarvikeajossa, perässään 3 -akselinen perävaunu. Pe rävaunussa oli etuseinässä ovet ja ta kana perälautanostin. Tällainen rakenne

rastoksi. Tarve auton ostolle tuli, koska K-Extran tontti kävi ahtaaksi rakennus oikeuden suhteen kiinteää lisävarastoa suunnitellessa. Keskioluen myynti oli tuolloin iltaisin ja viikonloppuisin vapau tunut myös pienten kioskien ja huolta moiden tiloihin, ja kauppa kävi.

Volvo seisoi "kaljakonttina" ja maa merkkinä 4/1999 - 10/2020 Kajaanin Purolassa. 2000-luvulla auton tavara tilaan murtauduttiin pari kertaa ja myö hemmin ohjaamoon, tuolloin rikottiin verhoilut, mittarit, lamput ja lasit.

Akut autosta on varastettu kahdesti, täysi polttoainetankki on tyhjennetty ja tilalle laitettu hiekkaa. Kopissa on nuoriso

2020 Hinauspalvelu Mannelin Kajaanista siirsi auton Korhosten pihaan Paltamoon.

Aluksi Samin oli tarkoitus vain vähän siistiä Volvoansa ja tehdä autosta piha varasto, mutta... Aikansa starttia tutkit tuaan hän löysi syyn moottorin jumituk selle. Startti oli juuttunut hammaskehälle ja jumitti samalla moottorin.

Tästä lähti liikkeelle hommat, joissa sähköt käytiin läpi, ikkunat ja puuttuvat lamput sekä mittarit uusittiin. Vaihteis ton ja kytkimen paineilmakomponentit korjattiin, olivat hapettuneet yhdeksi möykyksi. Noin 1,5 vuotta jatkuneen ”ohi kävellen” tehdyn kunnostelun jälkeen Sami ei voinut enää perääntyä. Hän päät ti ajaa itselleen 40 v. harrastuksen kun niaksi ja syntymisen 50 v. juhlavuodeksi C-ajokortin.

Volvo kunnostettiin lopullisesti katsas tusta varten. Sekä kortti että leima tulivat ensi yrittämällä.

– Houkutus F12 Volvoon juontaa lap suudesta, Sami Korhonen kertoo.

Paltamossa Vaarankyläntiellä asues sa oli näkö ja kuuloetäisyydellä viisi am mattiautoilijaa, joilla oli F12/16 Volvoja. Karjalainen, Sinisalo, Pyykkönen, Penttilä ja Rautiainen. Osalla oli 1980 - 1990-lu vuilla vielä Simo Riikosen maalaamia F Volvoja. Ne jäivät pienen pojan mieleen.

mahdollisti yhdistelmän kuormaamisen ja purkamisen katkaisematta, ensin täy tettiin nuppi perävaunun läpi ja sitten pe rävaunu. Pääasiallisena kuskina autolla oli Piri-sukuniminen mies.

E Lepistö vaihtoi Volvonsa Kesko Oy:l tä MAN kuorma-autoon 2/1999 . Volvon mittarissa oli vaihtohetkellä n. 1,29 mil joonaa kilometriä. Näihin aikoihin moot tori on täyskunnostettu.

Helena ja Väinö Erkinpalo ostivat 4/1999 Volvon Kajaaniin Purolan kau punginosan K-Extran virvoitusjuomava

viettänyt aikaa kunnes kauppias ruuvasi kaikki luukut poraruuveilla kiinni.

– Itse näin auton viikoittain 2000 luvulla Purolan ohi ajaessa, Sami kertoo. Syksyllä 2020 hän etsi Volvon omistajan käsiinsä ja soitti tiedustellakseen, onko Volvo myynnissä, olihan se. Lokakuussa

Kiitokset, jos vain haluavat, tämän har rasteajoneuvoprojektin onnistumisesta voisi antaa: Sanni ja Mari, kaikki Kainuun Mobilistit, Jaakko Haataja, Wetteri Powe rin Kajaanin henkilöstö, Kari Mannelin ja henkilöstönsä, Jarmo Seppälä (Alajärvi), Risto ja Mikko Pennanen, Jari ja Antti Kor honen, Pluskatsastuksen väki, Markku Varajärvi. Näin isot esineet eivät onnistu yksinäiseltä soturilta kunnostaa.

Teksti ja kuvat ellei toisin mainita: Sami Korhonen ja Petri Huovinen Lähteet: Internet

Noin 1,5 vuotta jatkuneen ”ohi kävellen” tehdyn kunnostelun jälkeen Sami ei voinut enää perääntyä. Hän päätti ajaa itselleen 40 v. harrastuksen kunniaksi ja syntymisen 50 v. juhlavuodeksi C-ajokortin.

Kaljakoppina täydellisessä alennustilassa Kajaanin Purolassa. Volvoon murtauduttiin ja sitä särjettiin useita kertoja 2000 –luvulla. Sami Korhonen pelasti Volvo F12:n syksyllä 2020.

E Lepistöllä Volvo F12 palveli vuosina 1990 -1998 K -ketjun elintarvikeajossa. Kuvassa auto on K Market V Leinosen edessä Ristijärvellä Kainuussa. Aktiiviaikoinaan auto on käynyt tälläkin pihamaalla useita kertoja.

Mukava ilmastoitu lämmin ohjaamo on tärkeä osa liikenneturvallisuutta. Sami on varustanut Volvonsa ohjaamon runsailla ajanmukaisilla, hauskoillakin lisävarusteilla.

Tyytyväisenä myhäilevä Sami Korhonen kunnostetun Volvonsa ohjaamossa.

Sami Korhosen Volvo F12 1987 Syötteen kuorma-autotapahtumassa Koillismaalla syyskuussa 2022.

Kolme Volvoa kerralla

– museoajoneuvotarkastus Kajaanissa

Kajaanin A-Katsastus Oy:n tiloissa Varistiellä tarkastettiin 30. 5. 2022 yhtä aikaa kolme mustaa Volvoa museoajoneuvoiksi.

Näiden kolmen upean Volvon tarkastaji na toimivat Suomen Ajoneuvohistorialli nen Keskusliitto ry:n (SAHK) museoajo neuvotarkastajat Aki Tegelberg ja Jukka Lukkari.

Museoajoneuvo määriteltiin ensi kerran liikenneministeriön päätöksellä vuonna 1978. Vuonna 1992 museoajoneuvoista säädettiin asetuksella ja 2002 museo ajoneuvot sisällytettiin ajoneuvolakiin. Uudistetun lain museoajoneuvon mää ritelmä löytyy Ajoneuvolain (1090/2002) pykälästä 36.

Museoajoneuvoksi hyväksymiseen ei riitä, että ajoneuvo on tarpeeksi vanha. Minimi-ikävaatimus on 30 vuotta ajo neuvon valmistusvuoden päättymisestä.

Hyväksymisehdot määrittelee laki: siis iän lisäksi myös se, että ajoneuvo on säi lynyt alkuperäisen kuntoisena tai se on entisöity tai konservoitu asianmukaises ti.

Alkuperäiskunnolla ymmärretään, että ajoneuvo on säilytetty rakenteeltaan ja ulkoasultaan yksityiskohtia myöten al kuperäisenä, siis lähes sellaisena kuin se valmistuslinjalta tullessaan on ollut. Ajo neuvon korin, moottoritilan ja tavaratilan on oltava puhtaat. Maalausten ja muiden pintakäsittelyjen on oltava alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Korin ja tava ratilan sisustusmateriaalien on oltava puhtaat ja ehjät. Ruostevaurioita ei mu seoajoneuvossa saa olla, mutta vähäiset käytön jäljet hyväksytään.

Entistäminen tarkoittaa kunnostus työtä, jonka tuloksena ajoneuvo mah dollisimman tarkoin vastaa alkuperäistä mallia rakenteeltaan ja ulkoasultaan.

Konservointi tarkoittaa ajoneuvon kä sittelemistä siten, että sen säilyminen turvataan ja ajoneuvo kunnostetaan siten, että sen tekniikkaan ja ilmiasuun tulleet ajoneuvon käyttöympäristön ja käytön aikaansaamat muutokset säily vät merkkeinä ajoneuvon elinkaaresta. Konservointitekniikoilla pyritään säilyt tämään nimenomaan suomalaista ajo neuvo- ja käyttöhistoriaa jälkipolville.

Konservoidusta ajoneuvosta pitää olla konservointisuunnitelma sekä selvitys konservoinnista ja sen toteutuksesta sekä mahdollisimman täydellinen histo

Markus Heikkinen, Toivo Heikkinen, Timo Pääkkönen.

riikki, josta selviää, miksi tämän ajoneu von kunnostaminen konservointitek niikoilla on ajoneuvohistorian kannalta tärkeätä.

Poikkeuksena edellä mainittuihin vaa timuksiin on, että museoajoneuvoon saa asentaa hyväksyttyjä liikenneturvalli suutta edistäviä laitteita (esim. turva vyöt, suuntavalot, heijastimet jne.),

Tarkastajien ohjeita

Tarkastustilaisuuteen on varattava seu raavaa aineistoa ajoneuvosta: rekiste riotteen tekninen osa tai vastaava vanha rekisteriote, teknisiä tietoja sisältävää kirjallisuutta (omistajan käsikirja, kor jaamokäsikirja, varaosakirja tai muita ajoneuvoa käsitteleviä teoksia kuten

myyntiesitteitä). Erityisesti harvinaisen ajoneuvon omistajan on varauduttava esittämään tiedot siitä, millainen ajo neuvon tulisi olla.

Auton historiatiedoista kirjoitetaan lyhyt, muutaman rivin selvitys, josta selviää ajoneuvon omistussuhteet, ajo neuvon entisöintivaiheet, ajoneuvon eri tyispiirteet yms. Omistajan tulisi miettiä tämä valmiiksi.

Etsi valmiiksi valmistenumero ja moot torin numero. Ajoneuvoon on meistettä vä v. 1964 pakolliseksi tullut valmiste numero, jos sitä ei valmistajan toimesta ole tehty. Numero tulee runkopalkkiin oikealle puolelle selvästi näkyvään paik kaan tai itsekantavissa korirakenteissa korin kiinteään osaan helposti näkyvään paikkaan.

Museoajoneuvolausuntoa ja arkistoin tia varten tarvitaan ajoneuvosta neljä kappaletta samanlaisia valokuvia. Kuva otetaan etuviistosta, kuljettajan puo lelta. Auton tulisi täyttää suurin osa ku va-alasta.

Kuvan taustan on oltava mahdollisim man tasainen ja rauhallinen, sekä väri tykseltään sellainen, että auto siitä hyvin

Puhdas, kuiva, ruosteeton.

Ei tämä nyt ole niin haudanvakavaa, silti tehtävä on suoritettava täsmällisesti ja oikeudenmukaisesti, toteavat tarkastajat Aki ja Jukka.

erottuu. Ei ole suotavaa, että kuvassa esiintyy henkilöitä tai muita häiriöteki jöitä. Ilman kuvia ei voi saada museoajo neuvolausuntoa.

Rekisteröinti museoajoneuvoksi ta pahtuu katsastustoimipaikalla. MA -tar kastus ei ole varsinainen katsastus, vaan ajoneuvo museoajoneuvolausuntoineen esitetään katsastustoimipaikalla, joko rekisteröinti- tai muutoskatsastuksessa, jolloin se merkitään rekisteriin museo ajoneuvoksi.

Edelleen tarkastajien mielestä olisi erittäin hyvä, että ajoneuvojen omistajat ottaisivat selvää edellä mainituista kri teereistä etukäteen. Esimerkiksi erilais ten lisävarusteiden ajanmukaisuus tulee kyetä dokumentoimaan.

Varsinaista tarkastustilaisuutta edes auttaa ennakkotarkastus, jossa museo ajoneuvotarkastajat tutustuvat kohtee seen etukäteen ja antavat tarvittaessa lisäohjeita.

Museoajoneuvoille on voimassa muu tamia erityisehtoja, joiden takia autoilun kokonaiskustannusten noustessa on tullut lievä kyselypiikki tarkastuksista myös Kainuussa.

Museoajoneuvoksi rekisteröidystä ajoneuvosta ei tarvitse maksaa vuotuis ta ajoneuvoveroa ja museoajoneuvojen katsastus on iästä riippuen 4 vuoden välein.

On tärkeää huomioida että museo ajoneuvoa saa käyttää vain 30 päivänä vuodessa. Se ei ole tarkoitettu jokapäi väiseen käyttöön eikä luvanvaraiseen liikennöintiin.

Museoajoneuvoon ei saa tehdä muu toksia ja se on pidettävä museoajoneu volta vaadittavassa kunnossa. Museo ajoneuvo voidaan hylätä määräaikais katsastuksessa, mikäli sen rakennetta on muutettu tai sen kunto ei enää vastaa museoajoneuvolle asetettuja vaatimuk sia.

VOLVO PV 544 1963, omistaja Toivo Heikkinen.

Volvo hankittiin perheeseen 1981 ja pantiin hyväkuntoisena asialliseen suo jaan odottamaan tulevaa kunnostusta/ entisöintiä jo 1982.

Mistään todella vaikeasta hankkeesta ei siis voida puhua. Mittaviin peltitöihin ei tarvinnut ryhtyä, helmat ja kaikki loka

1963

suojat kuitenkin uusittiin. Kaikki rispaan tuneet ja heikkokuntoiset osat ja kokonai suudet korvattiin luonnollisesti uusilla tai uudenveroisilla osilla, että Volvo PV 544 saatiin nykyiseen upeaan kuntoonsa.

VOLVO PV 544 Favorit 1965, omistaja Markus Heikkinen

Hieman harvinaisempi Volvo Favorit –malli ostettiin Kemistä vuosituhannen vaihteessa. Näitä ”riisutumpia” malleja valmistettiin sekä PV:stä että Amazonis ta, mutta ne eivät saavuttaneet kuiten kaan tehtailijoiden odottamaa suosiota. Ei niin merkittävän suurella lisärahasum malla sai nelivaihteisen vaihdelaatikon kolmivaihteisen asemasta ja kauniita kromilistoja muidenkin pikkuyksityiskoh tien lisäksi, esimerkiksi avattavat takasi vuikkunat.

Markuksen PV oli maannut heinikos sa vuosikausia joten korissa oli mittavat työt, erityisesti takapäässä. Erinomai sen hieno seikka, että tällainen ”karva lakkimalli” on otettu talteen ja entisöity. Yleensä nämä kansanautot ajautuvat uusiometalleiksi huomattavasti herkem min kuin spesiaali- ja sporttiversiot.

VOLVO 244 Turbo Intercooler 1983, omistaja Timo Pääkkönen

Vuoden 1981 uutuusmalli 200-sarjaan oli 155-hevosvoimaisella B21ET-moot torilla ja M46-ylivaihdelaatikolla varus tettu 244 Turbo. Turbon huippunopeu

deksi ilmoitettiin 197 km/h ja kiihdytys 0-100 km/h vei 9,3 sekuntia, jotka luke mat olivat tuohon aikaan huomiota he rättävät.

Vakiomalleista poiketen Turbo oli saa tavana ainoastaan värillä viinipunainen metalli, hopea metalli ja musta metal li. Kattoluukku ja ohjaustehostin olivat vakiovarusteita samoin 15-tuumaiset, 5-puolaiset "Virgo"-alumiinivanteet.

Ajoneuvoliikennerekisteri Trafin mu kaan ARL-727 ensirekisteröitiin Ra ha-automaattiyhdistyksen nimiin Es pooseen 9.11.1982 palvellen omista jaansa 17.9.1990 saakka.

Kajaaniin Volvo siirtyi 13.8.1992. Timo on käyttänyt Turboaan säästeliäästi, mutta silti aika oli nakertanut kuiten kin aihiota siinä määrin, että hän päätti käyttää Volvonsa täysin osina toteut taessaan täydellisen entisöintityön.

SAHK ry:n museoajoneuvotarkastajat

Voit tilata tarkastuksen keneltä tahansa luettelon tarkastajalta. Kuorma- ja kil pa-autojen tarkastuksia tekevä lähinnä niihin erikoistuneet tarkastajat. Jos sinul la on kysyttävää tai et tunne tarkastajia, ota yhteyttä oman alueesi vastuutarkas tajaan, joka on listassa ensimmäisenä ja alleviivattuna. Kattavan luettelon tar kastajista löydät parhaiten osoitteesta https://www.sahk.fi

Teksti ja kuvat: Petri Huovinen Tietolähteet: SAHK ry ja Autowiki

244:n moottoritilan viimeistelyn kruunaa oikeille paikoilleen sijoitetut tarrat.

1983

Erilaisten varusteiden ajanmukaisuus tulee kyetä dokumentoimaan.

Numero- ja tunnistetietojen sijainti on hyvä etsiä valmiiksi.

Aki Tegelberg (vas.) ja Jukka Lukkari aloittavat tarkastuksen luomalla yleissilmäyksen kohteeseen.

Volvot ja Pirkanmaan perinteet

Numeroautoajot 23.4. ja Vammalan Vappuparaati 1.5. Volvot olivat mukana monessa kategoriassa Pirkanmaan perinteisissä harrastetapahtumissa.

Sastamala on eräänlainen auto- ja ko neharrastajan paratiisi, jos kriteerinä on kokoontumisten, tapahtumien, rompe torien tai vaikkapa aihetta sivuavien kah viloiden määrä. Lumien lähdöstä lumien tuloon seudulla riittää monenlaista näh tävää ja koettavaa harrastipa mopoja, moottoripyöriä, autoja, kuorma-autoja tai työ- ja maatalouskoneita. VolvoVietti poikkesi kahdessa kevään ensimmäises sä tapahtumassa ja poimi rusinat pulla pitkosta.

Numeroautoajot, 1960-luvun perinne

Numeroautoajot on alunperin 1960-lu vulla syntynyt tapahtuma, jossa autoilla ajetaan tietty reitti, jonka varrella on teh tävärasteja.

Kyseessä ei ole kilpa-ajo, vaikka au toissa on numerot ikkunoissa, vaan menestys perustuu tehtävärastien suo ritukseen. Tapahtuman on uudelleen he rättänyt henkiin Autoliiton Pirkanmaan yhdistys, sastamalalaisen Seppo Reha kan toimesta. Korona hieman sotki edellisten vuosien tapahtumia, mutta tänä keväänä palattiin takaisin suhteellisen normaaliin arkeen. Kisaan ilmoittautui

noin 50 autokuntaa.

Reitti oli pituudeltaan 80 kilometriä. Vammalasta, Hopun teollisuusalueel ta lähdettiin liikkeelle, pieni lenkki ajettiin ensin kaupungin keskustassa, josta jat kettiin tietä 252 pitkin Punkalaitumelle; ensimmäinen tehtävärasti oli kahvila Myötätuulessa.

Laitumelta jatkettiin Taikayön tietä (230) Huittisiin, Härkäpakarille (tauko paikka vt 12 varrella). Huittisista matka jatkui muutaman kilometrin valtatie 12:a pitkin Tampereen suuntaan. Kiviniemeen osoittavan kyltin kohdalta poikettiin koh ti Keikyää ja loppumatka Vammalaan su jui Kokemäenjoen rantamaisemissa.

Maalissa odotti vielä kolme tehtäväky symystä.

Vammalan Vappuparaati

Vammalassa vanhojen autojen Vappu ajelu on niin ikään pitkä, yli 20-vuotinen perinne. Tapahtuman kehitteli jo edes mennyt Martti Lehtinen.

Vappuajot sai muutamassa vuodessa valtavan suosion, osallistujamäärä kas voi kasvamistaan. Nykyään tapahtuma on Sastamalan kaupungin organisoima,

Haapaniemen Ari touhuaa numerotarran kanssa Numeroautoajojen lähtötunnelmissa. Arin tallista löytyy Amazonin lisäksi mm. 1930-luvun rodi ja 1950-lukuinen Zetor A25.

mukaan otetaan maksimissaan 200 ajoneuvoa. Määrä on täyttynyt lukuisi na vuosina ja nyt, koronan aiheuttamien välivuosien jälkeen ensimmäiset sata il moittautunutta saatiin koottua yhdessä tunnissa. Loput paikat täyttyivät lähes yhtä nopeasti.

Yleisömäärältään tapahtuma on Sas tamalan suurimpia, sillä kaupungin kes kustaan ahtautuu Vappuna tuhansia ihmisiä. Tänä keväänä ei kymmenen tu hannen paikalla olijan määrä liene ollut kaukana.

Edes kaupungin ylpeys, lentopallo joukkue VaLePa ei saanut viidennen perättäisen SM-kultamitalin voittajana Vammalan toria niin tupaten täyteen ihmisiä kuin vanhat ajoneuvot Vappuna. Saati kaupungin valtakunnalliset kult tuuritapahtumat kuten Vanhan kirjalli suuden päivät tai Sastamala Gregoriana.

Katsellaan seuraavassa hieman Vol vo-aiheisia kuvia näistä kahdesta tapah tumasta.

Jorma Pesonen Numeroautoajojen lähtöviivalla. Lähettämässä on 1960-luvulla alkunsa saaneen tapahtuman uudelleen henkiin herättänyt Seppo Rehakka.

Teksti ja kuvat Kari Ruusunen

Vammalan Vappuparaatiin otetaan mukaan 200 ajoneuvoa. Tapahtumaa seuraamaan tulee runsaasti ihmisiä harrasteajoneuvoineen.

Mika Kaasalainen oli liikkeellä hieman vähemmän harrastetulla Volvolla, 1978 66 GL:llä.

Volvoon on selkeä yhteys myös tällä traktorilla sillä tulihan BM jossain välissä Volvon omistukseen. Bolinder-Munktell 1953, jota ajoi Matti Toiviainen.

Ylöjärven Siivikkalasta Vammalaan ajeli Esko Pohjolan omistama Volvo-kuormuri.

Eräs kauneimpia

Pekka Rainion siisti Volvo 240 vuodelta 1989.

Risto Knuuti oli ilmoittautunut Numeroautoajoihin upealla 1958 Volvo PV:lla.

Timo Savola Sastamalan Karkusta on aktiivinen Volvo-harrastaja. Timo on tehnyt myös upean kirjan kotikylästään ja sen historiasta.

Masi Jalonen ja Volvo 780 vm. 1990.

Tauno Heino ja Volvo 144 vm 1972.

Volvon kuorma-autoja on nokallinen 88. Jouko Ylikosken hyötyajokki on vuodelta 1973.

Volvo L-223-Z, omistaja Anja Polvela. Tamperelaisen Polvelan arkityökalu, metallinhohtosininen Volvo FH järeällä nosturilla varustettuna on tuttu näky alan ihmisille, sillä parivaljakon voi nähdä työn touhussa missäpäin Suomea tahansa.

Lauttakylän auton museobussi, Volvo B-58, Kutter 7 vm. 1969 edustaa erästä kauneimmista maassamme valmistetuista linja-autokoreista. Onnikka on vakiovieras Vappuparaatissa.

Kutter maas Onnikka Markus Lauhamon 1960 PV on kieltämättä tyylikäs ja huomiota herättävä kauhtuneen ulkonäkönsä ansiosta. Tuttu näky kesäisessä Vammalassa, kuten myös Lauhamon perheen linja-autot.

Tämä sama ajokki oli Numeroautoajojen lähtöluet telossa Risto Knuutin nimissä, täällä Vappuparaatissa puolestaan Aki Björkstenille ilmoitettuna.

Näiden kolmen Volvon keulapaikalla ajeli Reino Rautarinta vuoden 1965 PV:llä.

Volvon paloauto vei Ruska-ajojen voiton

SA-HK:n Savon kerhon järjestämä perinteinen Ruska-ajot-tapahtuma keräsi mukaan kaikkiaan 80 autokuntaa. Tänä vuonna vanhat ajoneuvot olivat liikkeellä Kuopiossa lauantaina 27. elokuuta.

Tällä kertaa Ruska-ajojen voiton vei kuopiolainen Risto Pennanen vuoden 1981 Volvo F12:lla. Säiliöauton omistaa Pohjois-Savon Paloautoharrastajat ry.

Ruska-ajojen lähtö ja maali sijaitsi tuttuun tapaan Kuopion Automuseolla kaupungin keskustassa. Tämänvuotinen reitti kierteli Kuopion eteläpuolella Pitkälahden, Haminalahden ja Kaislastenlahden maisemissa.

Teksti ja kuvat: Seppo T. Manninen

Kuopiolaisen Jyrki Hakkaraisen Volvo 780 vuodelta 1990 taipui hienosti Auma-ahontien jyrkkään mutkaan.

Risto Pennanen sompaili paloautoharrastajien Volvo F12:n Kuopion Ruska-ajojen voittajaksi.

Tauno Myyryläinen Mikkelistä ajoi kuvankaunista vuoden 1964 Volvo 544:ää.

Kerhoillat

Kerhoillat ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalle ei tarvitse saapua Volvolla. Ikä tai sukupuoli eivät myöskään ole esteenä, joten ota nyt tavoitteeksi käydä lähimmässä kerhoillassa ainakin kerran tämän vuoden aikana. Kerhoilta katkaisee mukavasti viikon - iltakahvia ja pullaa ei juuri paremmin voisi nauttia.

Pääkaupunkiseudun kerhoillat kuukauden kymmenes päivä klo 18. perjantai, lauantai tai sunnuntain sattuessa kohdalle kerhoilta on seuraavana maanantaina. Tikkurilan Neste, Niittytie 2, Vantaa Yhteyshenkilö: Antti Kilpijärvi, puh. 045 6780 544 antti.kilpijarvi@suomenvolvokerho@com

Tampereenseudun kerhoillat

Tampereen seudun kerhoillat joka kuu kauden ensimmäinen torstai klo 17.30 kokoontumispaikka Tampereen Käyttöau to, Lokomonkatu 25. Tampereen seudun kerhoillat myös joka kuukauden kolmas torstai klo 17.30 kokoontumispaikka Ylö järven Juustoportti, Kumitie 2 Touko-, kesä-, heinä- elo- ja syyskuus sa kokoontuminen kolmansina torstaina Juustoportin sijaan vaihtuvissa paikoissa, jotka sovitaan aina edellisessä kerhoillas sa. Lähtö Teiskontien Nesteeltä klo 17.00 Paikasta tulee ilmoitus myös foorumiin. Yhteyshenkilö: Jarmo Lehtonen, puh. 0400 919 544 jarmo.lehtonen@suomenvolvokerho.fi

Kuopionseudun kerhoillat Kuopion kerhoillat ovat kuukauden kolmas sunnuntai klo 18 Rastaantien Teboililla

Oulun seudun kerhoilta kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 18 Neste Maikkula Oulun baarin kahviossa (Haaransuontie 1) oulunbaari.fi Jos keskiviikko sattuu arkipyhälle, niin ko koonnutaan seuraavalla viikolla. Yhteyshenkilö: Hannu Pikkuaho, puh. 0400 931 939 hannu.pikkuaho@gmail.com

Varsinais-Suomen kerhoillat Suomen Volvo-kerhon jäsenet kokoon tuvat yhdessä VRCF jäsenten kanssa joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 18.30 • Raision ABC Piilipuunkatu 2, 21200 Raisio Yhteyshenkilö: Juhani Hummelin, puh. 043 2006 940, juhani.hummelin@suomenvolvokerho.com

Kajaaninseudun kerhoillat

kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 18 Kajaanin ABC:lla Yhteyshenkilöt: timo.paakkonen@suomi24.fi, puh 044 0177 390 petrihuovinen@msn.com, puh. 040 7284 745

Joensuun kerhoillat

Kuukauden toinen sunnuntai klo 18. Marjalan ABC Marjalantie 18, 80140 Joensuu Yhteyshenkilö: Jukka Huovinen huovinen.jukka@gmail.com puh. 0407707994

Rengasmatka Itä-Suomeen viikonlopun aikana

Eräällä kesäisellä reissulla Itä-Suomeen retkeilyauton mittariin kertyi hieman vajaa 1200 km ja käveltyäkin tuli reilut 20 km. Ennakkoarvio 700 km matkan pituudesta hieman ylittyi, mutta senhän saattoi jo arvata?

Lähdin siis kaverin kanssa matkaan per jantai-iltana ja kotiin palattiin sunnun tai-iltana, koska maanantaina jatkuivat työt. Olin kerännyt valmiiksi listan mie lenkiintoisista käyntikohteista, pääasias sa luontokohteita joita tuli sitten kierrel tyä katselemassa. Matkan varrelle osui muutama extempore-nähtävyys, joissa piti uteliaisuuttaan poiketa ja lisäksi tuli yksi hieman isompi koukkaus.

Vaikka kiireen tuntua ei ollut ja matka tehtiin viikonlopun aikana, suosittelen käyttämään aikaa (ainakin) yhden päivän enemmän. Tämä oli mallia poikamies matka, eli turhat hohhailut puuttuivat.

Työpäivän jälkeen siis Volvon nokka Jyväskylästä kohti Mikkeliä ja reissun en simmäistä kohdetta.

Se oli komea Neitvuori Anttolan lähellä, josta on hienot maisemat Luonteri-jär velle. Täällä aion joskus käydä uudestaan, koska maisemat ovat hienot. Valoisana kesäiltana päätettiin jatkaa listan seu raavaan kohteeseen eli Rakokalliolle. Sen poluilta palattiin autolle iltayhdentoista jälkeen, jolloin unta ei tarvinnut pitkään odottaa. Oltiinhan työpäivän jälkeen ajet tu muutama tunti ja tehty 2,6 km sekä 4,7 km ”iltalenkit”.

Aamulla matka jatkui kuuden aikaan

Rakokivet-nimisen nähtävyyden jäl keen Haukkovuorelle. Tämä ei kuulunut reittisuunnitelmaan, mutta kun siitä oli maininta edellisen kohteen infotaulussa eikä tullut isoa lenkkiä piti sielläkin käy dä. Harmi, että kyseinen kallioranta oli tarkoitettu venematkailijoille, eikä autolla päässyt ihan viereen. Tunti tuli könyttyä metsässä ennen kuin käännyin takaisin…

Yhden jäätelötauon kautta matka jatkui Puumalaan, jossa taas tuli ostettua jää telöä. Toimiva ilmastointi voisi olla kova juttu hellepäivinä, mutta toisaalta on hyvä syy ostaa jäätelöä joka pysähdyk sellä!

Seudulla on hienoja järvimaisemia jo pel kästään tuulilasin läpi nähtynä. Puuma lassa tutustuttiin poikkeavaan pyörätie hen, se kun menee pätkän matkaa hissis sä. Kyllä vaan ja seuraavassa kerroksessa olisi ollut kahvila, mutta se oli tällä kertaa kiinni. Torilta ostettiin lörtsyt lounaaksi.

Hellepäivän seuraava kohde oli Huu hanranta eli 1,4 km pitkä luonnon hiekka ranta.

Ihan ei navigaattori ollut ajan tasalla. Se neuvoi pientä soratietä keskelle korpea, mutta lyhyen kävelyn jälkeen oltiin toi sessa päässä rantaa kuin muut, joten sai uida rauhassa. Vähän raikasta Saimaan vesi oli, enkä muista milloin viimeksi olisin käynyt uimassa ennen juhannusta. Imat ran koski oli yksi toivekohde, joka onnek si oli ”päällä”. Siinä kun ei voimalaitoksen vuoksi aina vesi virtaa.

Seuraava kohde oli Haukkavuori, jossa käydessä oli vähän seikkailun makua.

Navigaattori lakkasi toimimasta ja älylaite otti suunnaksi varsinaisen koh teen, eikä sen parkkipaikkaa. Sinne meni metsäautotie kartalta katsottuna hie man lähemmäksi, mutta ”vuoren” toi selle puolelle. Tie sisälsi paikoin hyvinkin suuria korkeuseroja, kiviä uria yms. Piti käydä ihan perillä asti, kun ei heti hoksan nut menevänsä väärään paikkaan, siinä

vaiheessa ei ympäri mahtunut käänty mään eikä kivien seassa peruuttaminen tuntunut hyvältä ajatukselta. Pitäisiköhän lisätä varustukseen pohjapanssari ja so rapyörät?

Punkaharjulla kulkee yksi Suomen hie noimpia teitä, joten se tuli ajettua mo lempiin suuntiin. Ajatuksena oli käydä Savonlinnassa sisävesiristeilyllä, mutta mitä tehdä pari iltatuntia, jos ei vielä nu kuttanut ja aamullakin pitäisi keksiä jotain yhteentoista asti? Kello oli tässä vaihees sa 18 ja tuli tehtyä varsin järkevä reitti muutos, koska aikaa oli? Savonlinnaan olisi ollut noin 30 km matka, mutta aikaa kuluisi hyvin, jos ajaisikin kätevästi Kolin

kautta? Ei muuta kuin yöksi Räsävaaran näkötornin parkkipaikalle, josta näkyy Ko lin vaarakin.

Räsävaaran näkötornista sai ihailla Pielistä ja auringon laskua. Päivälle tuli mittaa, mutta monessa paikassa ehdit tiin käydä ja puolikas viikonloppu tuntui jo pidemmältä lomalta. Illallinenkin ehdittiin jossain välissä syödä Volvon ”ruokailuti lassa” eli takaluukun lukkoon asennetta van retkipöydän ääressä.

Kun sunnuntaiaamuna on seitsemän aikaan liikkeellä, ei varsinkaan korona-ai kana näkynyt paljon ihmisiä. Kolilta au keaa yksi Suomen hienoimpia maisemia,

eikä kävelymatkaa tule paljon, jos ei siitä tykkää. Autolla pääsee huipun juurelle ja senkin jälkeen osan matkaa hissillä. Hui pulla ei näkynyt liikettä ollenkaan. Sopi vasti pikkuteitä ajellen ja yhden lossikyy din jälkeen ehdittiin hyvin Savonlinnaan kaupungin ympäri -risteilylle, jossa ei ollut kuin muutama ihminen. Myös tori oli hil jainen aurinkoisesta sunnuntaista huoli matta.

Yksi kohde oli melkoisen kummallinen jo nimensäkin perusteella: Kummakivi oli keskellä metsää kallion päälle asettunut siirtolohkare, joka näytti lähes luonnotto malta, ainakin kummalliselta? Se on pa rin pakettiauton kokoinen lohkare kallion päällä kiikkumassa, tai siltä se ainakin näyttää. Tämän reissun viimeinen kohde oli Orinoron rotko, joka on mukavan viileää hellepäivänä. Siellä oli muutama itikkakin…

Tästä reissusta riittäisi tarinoita vuosik si, tätäkö se aktiiviloma tarkoittaa? Paljon nähtävää, ulkona syömistä ja ulkoilua sii hen ainakin kuului. Maanantaina sai palata rentouttavan ja hetkittäin hyvin levätyn viikonlopun jälkeen töihin. Saattoi olla, että maanatai-iltana nukkumatti kutsui aikai sin, mutta aika kultaa muistot ja reissu jäi yhtenä mukavimpana viikonloppuna mie leen.

ja kuvat: Eetu Ekonen

Teksti

Raskaan kaluston Kruununjalokiveä ihastelemassa

Power Truck Show Alahärmä 12.-13.8.2022

Kansainvälisestikin arvostettu raskaan kaluston kaksipäiväinen suurtapahtu ma Kauhavan Alahärmässä kokosi jäl leen alan harrastajat ympäri Eurooppaa Power Parkin ympäristöön. Allekirjoit tanut sai retkikaveriksi aktiivisen Vol vo-harrastajan, joten linkki Volvo Vietin sivuille oli valmis.

Elokuinen perjantai oli sovittu reissu päiväksi. Matkaa taitettiin tällä kertaa Villen Volvon sijasta niin ikään miellyt tävän kyydin tarjoavalla allekirjoittaneen käyttis-ranskattarella.

Koskenniemen Villen kanssa olemme vuosikymmenten aikana monet reissut kimpassa tehneet ja nyt oli vuorossa toi nen yhteinen retki kuorma-autotapahtu maan.

menneiden vuosikymmenien urakoilta. Li sänä oli monet alan kuumimmat uutuudet valtakunnalisten kuljetusmessujen myötä. Oheisohjelmana nähtiin muun muassa pie noismalleja, truck pullingia, drifting show`ta, Suomen vahvin mies ja nainen-kilpailua sekä perinteikäs Miss Power Truck-kauneuskil pailu. Lapsia oli juksaamassa taikuri temp puineen.

Mikäli paikalla viihtyi yötä myöden, elo kuisen illan hämärryttyä syttyivät tuhannet valot näyttelyautojen keuloilla ja kyljissä va loshow`n muodossa. Samoin tunnetut artis tit astuivat lavalle esittämään tuotantoaan iltavirkulle yleisölle.

Power Truck Show on ison organisaation aikaansaannos, muut kekkerit ovat asialle omistautuneiden harrastajien talkoilla jär jestämiä. Kaikille on yhteistä todella leppoi sa meininki. Syy lienee se, että alan väelle työ kuljetusalalla on elämäntapa. Kokoon tuminen näyttelyihin on laatuaikaa kolle goiden, yhteistyökumppaneiden ja per heen kanssa.

Myös paikalle saapunut yleisö aistii että nyt ei ole lippalakki kireällä eikä vyö, sillä housut roikkuvat toisinaan entistä alem pana, kuvainnollisesti sanottuna. Juniorei ta ei ole unohdettu sillä lapset ovat terve tulleita tutustumaan hienoihin ajokkeihin, joten tapahtumat on tarkoitettu koko perheelle.

Power Truck Show on kotimaisen alan tarjonnan kruununjalokivi, johon tiensä löytävät myös Eurooppalaiset harrasta jat. Tänä vuonna kalustoa oli näytillä aina Sveitsiä, Hollantia ja Iso-Britanniaa myö ten sekä show-rekkojen että veteraani kuorma-autojen kategorioissa.

Hehtaarien kokoinen alue ei ollut todel lakaan tyhjän panttina sillä nurmi- ja asvalttikentillä oli esillä kaikkiaan viitisen sa taa upeata hyötyajoneuvoa tämän päivän kuljetustehtävistä ja

Ennakkoluulot pois Kevyempien ajokkien harrastajat eivät ole löytäneet näitä puukenkä- ja persvakoporukoiden tapahtumia, ainakaan suuressa määrin.

Kenties "normaaleilla" ihmisillä ennakko luulot ovat vielä liian suuret rahtariväen suh teen. Kotimaassamme kuorma-autotapah tumia on kesän aikana jo melko paljon ja laajalla alueella. Pudasjärven Iso-Syötteen ja Nilsiän Tahkovuoren eteläpuolella rekkavä ki kokoontuu vuosittain monessa eri tapah tumassa.

Power Truck Show on sen verran suu ri tapahtuma että yhden päivän aikana ehtii kaikkeen näkemäänsä lähes turtua. Mikäli aikaa on, ja saa majoituksen han kittua, paikalla kannattaa olla kaksi päivää, silloin ehtii tutustua kaikkeen ilman, että tuntee saaneensa ähkyn runsaaseen tarjontaan.

Perheen kanssa paikalle saapuvien on mahdollista hyödyntää myös alueella oleva Power Park-huvipuistoa. Se ei ol lut tänä vuonna perjantaina auki, mutta

Kuljetusliike Thodèn Kokkolasta on rakentanut hienon hinausauton nelivetoisesta F-kasikasista.

Hollannista paikalle oli tullut Bruce Springsteen-aiheella koristeltu Volvo-rekkaveturi. Koskenniemen Ville kaljahattuineen keskittyy kuvaviestintään oikealla.

aiemmilla kerroilla, kun olen paikalla käy nyt lauantaina, on Lillbackan luomassa huvivaltiossa ollut täysi rähinä päällä. Sekaan vaan vaikka ei… Nimestään huolimatta PTS ei ole pelkäs tään kymppitonnien painoisille rautamö hkäleille tarkoitettu tapahtuma. Mukana on vuosittain ollut vaihteleva kattaus va neja, jenkki- ja euroautoja sekä tuning-ka lustoa. Myös traktoreita on nurmikentällä nähty. Monille ajoneuvoryhmille järjestäjä on laatinut luokat ja paikalle saapuvat ovat mukana näyttelykilpailussa. Mikäli on tuo nut paikalle oman harrasteajoneuvonsa,

saattaa kotimatkalle joutua lähtemään po kaali hattuhyllyn painona. Alahärmässä pienempikaliiperisia Volvoja ei ole näkynyt kuin yksittäisiä kappaleita. Ta pahtuma olisi oiva tilaisuus niin henkilö-Vol vojen omistajille kuin muidenkin merkkiker hojen harrastajille viettää aikaa lajitoverien ja perheen kanssa huvipuistossa riekkuen sekä leppoisaan rahtariväkeen ja heidän hienoihin työkaluihinsa tutustuen. Kylkiäsi nä on mahdollista saada näkyvyyttä maail manlaajuisesti sekä järjestäjän kautta että vierailijoiden somepäivityksien ansiosta. PTS on tapahtumana sen tyyppinen, että mahdollisuus kokoontua joukolla vaikkapa pohjoismaisten merkkiharrastajien kanssa ei liene mahdoton. Jos tämän

tyyppinen, hieman uudenlainen ja ennak koluuloton ajatus tuntuisi otolliselta kokei lulta niin elokuisen tapahtuman järjestäjä varmastikin opastaa, kuinka pitää toimia. PTS on luonnollisesti Facebookissa ja verkkosivuille pääsee kun laittaa Googlen hakukenttään osoitteen https://www. powertruckshow.fi. YouTubessa on myös paljon materiaalia vuosien varrella olleista tapahtumista nojatuolimatkailijaa varten.

Teksti ja kuvat Kari Ruusunen

Amerikkalainen Volvo VNL (vas.). Näyttäviä ovat jenkki-Volvot. Tekniikka näissä ei ole vuosien aikana ollut pelkästään Volvoa sillä moottoreina on käytetty muun muassa Cumminsia ja vaihteistona Fulleria. Tämä yksilö on tuttu näyttelykiertäjä vuosien ajalta.

Volvo LV 132 vuodelta 1940 (vas.alla) saapui Härmään Munsalasta. Oman aikansa tavanomainen kuljetusväline jolla kuljettettiin sekä ihmisiä että rahtia. Sekajuna tai seka-auto on yleisnimitys tälle linjurin ja kuorma-auton risteytykselle.

Suosittuja Volvon harrastekuormureita ovat nämä N86-mallit (alla). Punainen on hyvin yleinen väri, joten tämä vihreänsävyinen yksilö poikkeaa mukavasti massasta.

Mukana on paljon myös kevyempiä kulkuneuvoja. Vanha Suomi-custom edusti yksinään Volvon henkilökuljetusajoneuvoja. Olisiko elokuussa 2023 tilanne jo toinen. Tässä on pieni haaste volvokerholaisille.

Kokoontumisajot 2023

Majoitusvaihtoehtoja: vkl (pe-su)

8 hlön lomamökki 600€ (norm. 650€)

6 hlön lomamökki 400 € (norm.430€)

4 hlön lomamökki 340 € (norm. 365€)

(Hinnat ei sisällä loppusiivousta, eikä liinavaatteita. Ne voi kyllä halutessaan molemmat tilata. Lomamökeissä WC:t ja saunat)

3 hlön leirintämökki 100€ (norm.120€)

Ruoveden Haapasaaressa

16.-18.6.2023.

Meille on tällä hetkellä varattuna kaikki alueen mökit ja majoitukset, joista varauksia voi tehdä oman mielen mukaan sähköpostilla tai soittamalla. Nettisivu: https://ruovesicamping.fi Varaukset: +358442414520 (klo 9-21) tai info@ruovesicamping.com

4 hlön leirintämökki 130€ (norm.150€) Autopaikka, (sis.sähkön) 50€ (norm.60€)

Telttapaikka (ilman sähköä) 20€ (norm. 30€)

(Hinnat ei sisällä loppusiivousta, eikä liinavaatteita. Ne voi kyllä halutessaan molemmat tilata. Leirintämökkien varustuksena jääkaappi ja kahvinkeitin, WC ja suihkutilat löytyy läheisistä huoltorakennuksista)

Perjantai-illaksi on varattu savusauna, vain pesutilat ovat erikseen miehille ja naisille, eli varaa saunaan uima-asu.

Leirintäalue lupasi pitää ravintolaansa auki hieman pidempään, kerho tarjoaa grilliruuat. Jutustelua ja mukavaa yhdessäoloa

Lauantaille n. 100km ajolenkki, reitti tarkentuu myöhemmin. Suunnitelmissa on eri vaihtoehtoja, mm. Mänttään Serlachius-museoihin, joita on Mäntässä kaksi, tai vaihtoehtoisesti Haapamäen veturipuistoon. Lounas omatoimisesti ajoreitin varrella. Ajojen jälkeen on varattu saunat miehille ja naisille, kerho tarjoaa buffet-illallisen.

https://serlachius.fi/ https://www.veturipuisto.fi/

Sunnuntaina kotiinpäin ja suunnittelemaan seuraavia ajoja!

Talvi- ja kesäpäivät 2023

Ensi vuoden talvi- ja kesäpäivät järjestetään yhdessä Pyhimys-kerhon kanssa Kangasalan Mobiliassa. Talvipäivä lauantaina 28.1.2023 klo 10-15 Kesäpäivä lauantaina 1.7.2023 klo 10-15

Lisätiedot: Arto Koskela, puh. 0400 622422 • ajkoskela@gmail.com