Volvo S90 tuplaturbo

Ristiinassa liikkuu Suomen ainoa Volvo S90 tuplaturbo

Volvo S90 3.0 R6 (tuplaturbo)

Moottori 3000 cm3 R6 Vetotapa RWD Käyttövoima E85 (bens.) Teho 222 bhp (180)

Kulutus (yhd.): 11,7 L/100km (orig.) Huippunopeus: 210 km/h (orig.) 0 to 100 km/h 9.0 s (orig.)

Ville on katsastusmiehiltä varmistanut, että toista vastaavaa ei maasta löydy. Jos joku ei tiedä, missä on Ristiina, se löytyy Etelä-Savosta, Mikkelin kupeesta – länsirannikon pikkukaupunki taas on Kristiinankaupunki eli ei pidä sekoittaa näitä keskenään.

”Ässäänsä” 21-vuotias Ville sanoo käyttävänsä harrasteautona, pitää kuin kukkaa kämmenellä ja ajelee sillä vain kesäisin nautiskellen joko itsekseen tai emännän kanssa. Kilometrejä kertyy sulan maan aikana seitsemisentuhatta, enempään ei puutavarakuskilla ole aikaa. Työkseen Ville ajaa puuta lähinnä Mikkelin seudulta Joutsenoon, Metsä Groupin tehtaille. Käyttöautona hänellä on aina luotettava 960, josta myöhemmin lisää.

Kerhossamme on 6 kpl Volvo S90:a

"R6" tuplaturbo

Villen S90 vm-98 on viimeinen sarjavalmistettu Volvon takavetomalli, sen seuraaja S80 oli jo etuvetoinen, eikä muitakaan malleja ole enää tällä vuosituhannella takavetoisena valmistettu. Muutoksen tuomana erikoisuutena tässä yksilössä on myös se, että auto kulkee E85-polttoaineella eli noin 85-prosenttia polttoaineesta on etanolia (alkoholia) ja loput 15 % bensiiniä. Tähänkin muutokseen tarvittiin Trafin lupa.

Ville ei aio luopua Ässästään lähivuosina, tuskin koskaan.

– Aion kyllä pitää sen tällaisena hamaan tulevaisuuteen saakka. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta luopua ja mukavahan sillä on kruisailla.

Ville Korpelainen kertoo, että eniten aikaa tuplaturbon rakentamisessa kului paperisotaan, mutta annetaanpa hänen itsensä kertoa Volvoilu-urastaan alusta alkaen.

Vuosi oli 2018 kun ajokortin myötä tuli esiin auton hankinta. Ensin katselin 960-mallin Volvoja, mutta sen hetkisestä tarjonnasta ei löytynyt mitään säväyttävää. Toki oli niitä helmiäkin, mutta ei opiskelijan budjetilla semmoisia ostella.

Pari viikkoa autoja selaillessa kaverini sanoi, että oletko katsellut S 90:ä?

En ollut kuullutkaan aikaisemmin, että tuollainenkin on olemassa. No sieltä heti ensi katselmuksella löytyi yksi helmi, mutta taas tuli este ja se oli raha. Vähän masentuneenakin jätin autojen katsomisen ja rupesin tekemään töitä. Pari kuukautta kului, autoja tuli ja meni, tuo helmeksi sanottu S90:kin kerkesi häviämään myynnistä. Sitten se ilmestyi takaisin myyntiin ja päätin, että nyt minä tuon haen itselleni makso mitä makso.

Niin vain koitti herran aamu 8.6.2018, kun kummisetäni kanssa lähdin hakemaan autoa Kerimäeltä. Myyjänä oli pitkän linjan taksiautoilija, jolla muistaakseni on ollut kaikki "työautot" Volvoja, yksi hairahdus oli kuulema käynyt, siitä ei sen enempää…

Hän oli hankkinut S 90:n helsinkiläiseltä Volvo-harrastajalta, joka oli tämän "pätkämallin" tilalle löytänyt Royal-version.

Ajelin "ässällä" sen puolisen vuotta tapellen pikku ongelmien kanssa: hajosi laturia, kaksi lämpöanturia, syyläri ja muita pikku vikoja ilmestyi harva se viikko puolen vuoden aikana. Sitten helpotti, vaikka melkein ehdin jo laittaa auton kiertoon.

Siinä 1,5 vuotta "ässällä" ajeltua rupesin miettimään, että tämähän on ihan siistinkuntoinen auto, joten tämän voisi jättää kesäautoksi.

Hommasin "ässän" kaveriksi 3,2-litraisen kutoskoneellisen V70 mk 3:n. Se oli virhe!

Ensimmäiset kolme viikkoa V70 toimi moitteettomasti, mutta sitten alkoi kaasuläppäkotelo-ongelmat. Harva se viikko sai olla puhistamassa sitä, ennen kuin se hajosi kokonaan.

No, uusi laitettiin paikalleen ja se toimi useamman viikon moitteettomasti, kunnes taas alkoivat samat ongelmat ja päätin hävittää koko auton.

Sitten hommasin 240:n vm-84. Siinä oli niin paljon vikoja, että en jaksa edes luetella. Vihdoin jysähti lottovoitto, kun löysin 294 tkm ajetun 960:n vuonna 2020 ja se toimii edelleen minulla käyttöautona!

Siirrytäänpä takaisin "ässän" pariin, jonka kilometrit oli vuositasolla pudonneet noin 7 tkm:iin.

Keväällä 2021 sain idean: ”Tämänhän voisi turbottaa.”

Unelmani oli aina ollut kutoskoneellinen Turbo-Volvo. Otin yhteyttä paikalliseen "volvovelhoon" tiedustellen, kiinnostaisiko tätä ryhtyä projektiin, koska itselläni ei ollut mitään tiloja rakentaa autoa. Hän innostui asiasta, mutta kiireittensä vuoksi pääsi aloittamaan projektin vasta 2021 loppukesästä.

Tarvittavat hilkkeet saatiin S80 T6:sesta, josta oikeastaan osat kävivät suoraan S90:een.

Kuukauden päivät siinä meni, kunnes auto oli valmis. Paperihommien kanssa vierähtikin sitten seuraavat puoli vuotta. Volvon marmoritiskiltä piti hankkia osavertailulaput, koska minun S90 ei ollut mallisarjan tehokkain, Royal oli jo olemassa (204 bhp).

Laput saatiinkin 2022 maaliskuussa ja vein ne heti konttorille tarkistukseen. Taas vierähti kuukausi, ennen kuin sain hyväksytyn vastauksen. Nyt ei muuta kuin auto Haukivuorelle Syvtechille penkitykseen ja sieltä sain paperiin 222hp/391nm, alkuperäinen katalysaattori paikallaan.

Sitten liput ja laput mukana katsastukseen. Sieltä tuli hylky, koska oli säädettävät takaiskarit Nivomattien sijasta.

Pienten ärrä-sanojen jälkeen rupesin etsimään nivoja. Lähimmät näyttivät löytyvän Ruotsissa hintaan 400€, kunnes muistin, että paikallisella romuttamolla on purussa yksi 960:n Volvo. Siltä istumalta menin autoa katsomaan ja siellä oli vielä nivot paikallaan, otin ne ja vein auton taas "volvovelholle" iskarien vaihtoon ja heti uusintakatsastukseen. Tällä kertaa tuli leima lappuun!

Konttorilta saaduilla tiedoilla tuo minun "Ässä" olisi siis Suomen ainoa kilvellinen tuplaturbo S90!

Ville Korpelainen & toimitus

Penkityksessä.