Båstnäs – keväinen retki autojen hautausmaalle

Årjängin kunnassa, aivan Norjan ja Ruotsin rajan pinnassa on autoromantikolle aivan uskomaton aarreaitta. Ivanssonin veljesten 1950-luvulla alkaneen korjaamo/purkamotoiminnan jäänteet ovat saaneet maatua rauhassa jo neljäkymmentä vuotta, joten luontoäiti on jättänyt autoihin oman käsialansa.

Toukokuun alussa toteutimme Koskenniemen Villen kanssa muutaman vuoden ajan suunnittelemamme retken Båstnäsin hautausmaalle. Olin vuosia sitten ostanut ruotsalaiselta rompetorilta kirjan, joka kertoi ihmeellisestä paikasta Värmlannissa, jossa oli ulkosäilytyksessä valtava määrä autonraatoja. Asiasta piti ottaa selkoa ja melko helposti selvisi, että kahden hehtaarin laajuisella alueella on noin tuhat autoa, vanhimmat 1930-luvulta ja tuoreimmatkin 1970-luvulta.

Kas matkaan ratsu reima

Perjantaina 6.5 lähdimme Finnlinesin paatilla Naantalista Kapellskäriin, jonne saavuimme illaksi.

Majoituimme lähelle Västeråsia, sillä lauantaiksi oli aamupäivän ohjelmana Arosmarknaden-rompetori kyseisessä kaupungissa. Illaksi ajoimme Töcksforsiin, aivan Norjan rajan pintaan.

Reitti Töcksforsiin on varsin selkeä, sillä etenkin Tukholmasta lähtiessä ei tarvitse seurata kuin E18 -tietä ja Osloon ohjaavia viitoituksia.

Töcksforsista olimme varanneet majoituksen kahdeksi yöksi Vandrarhem Töcksforsista. Ajaessamme majapaikan pihaan, vastassa oli isäntä Jörgen Stomberg, joka arvasi heti että olemme menossa tutkimaan Båsnäsin autoaarteita.

Töcksfors Vandrarhemin omistaja Jörgen Stomberg on aktiivinen ajoneuvoharrastaja. Käyttöautona hänellä on tämä upea XC70 joka onuutena ollut Volvon johtoportaaseen kuuluneen henkilön käytössä.

Pitkän tovin jutusteltuamme selvisi, että mies on aktiivinen autoharrastaja. Hänellä oli käyttöautona Volvo XC70, joka on selkeästi tuleva keräilyharvinaisuus. Auto on uutena ollut Volvon johtoportaaseen kuuluneen henkilön omistuksessa. Väritykseltään auto on kirkkaan punainen, aivan kuin Pehr Gyllenhammarin omistamat yksilöt, jotka nykyisin ovat Goteborgissa Volvo-museossa. Stomberg kertoi että kyseistä XC70-mallia ei Ruotsissa ole tällä värityksellä kuin kaksi kappaletta.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Båstnäsiä. Töcksforsista jatkoimme muutaman kilometrin E18 -tietä länteen ja pari kilometriä ennen Norjan rajaa käännyimme etelän suuntaan johtavalle soratielle. Tätä ajoimme noin 20 kilomeriä erittäin kauniissa ja kumpuilevassa maalaismaisemassa, kunnes vastaan tuli kyltti, joka kertoi yleisen tien päättymisestä.

Olimme pelipaikalla ja auto ajettiin parkkiin varjoisaan paikkaan, jotta eväät säilyivät syömäkelpoisessa kunnossa. Evästä Båstnäsin turneelle kannattaa ottaa, Näkemistä alueella on sen verran runsaasti, että nälkä ja jano ehtii yllättää moneen kertaan, mikäli asiaan ei ole varautunut.

Toukokuu on otollinen ajankohta retkelle sillä luonto ja kasvillisuus ei ole silloin vielä ehtinyt kätkeä aarteita sisälleen.

Tukevat jalkineet on kelpo varuste, sillä askelten alla saattaa olla lasia ja teräviä raudankappaleita. Samoin keväällä vieraillessa mahdolliset kyykäärmeet eivät ole vielä ainakaan runsain joukoin vaanimassa pahaa aavistamatonta romuturistia.

Kahden hehtaarin laajuisella alueella on noin tuhat autoa, vanhimmat 1930-luvulta ja tuoreimmatkin 1970-luvulta.

Ruotsalaisten suosikkiautoja

Tuhannen auton joukosta voi melko nopeasti tehdä jonkinlaisia päätelmiä ruotsalaisesta ajoneuvokulttuurista 1950, -60 ja -70 luvuilta. Vaikka Ivanssonien korjaamo/purkamo-liiketoiminnan suurin asiakaskunta, siis ostajat, tulivat Norjasta, on alueen kalusto haalittu omasta kotimaasta, Värmlannista ja jopa Tukholmasta saakka.

Saab ja Volvo ovat hyvin edustettuina. Paljon on myös brittiautoja, erityisesti Austinia monine malleineen. Opel Rekordia löytyy eri vuosimalleina runsaasti. Hämmästyttävästi on niin ikään nk. siipi-Taunuksia, sedaneina ja farmareina. VW, Kupla, juna- ja pallokeulapakut sekä Typ3-versiot varsinkin farmarina osuvat silmiin eri puolilla aluetta.

Volvo 444 ja 445-malleja alueella oli runsaasti. Samoin brittiautoja sekä nk. siipi-Taunuksia.

Harvinaisempia ovat yllättäin italiaanot, toki niitäkin alueelta muutama löytyy, jopa Fiat 850 Coupe ja Fiat 125 twincam-moottorilla. Jenkkiautojakin varsin kaluttuina raatoina paikalla on 1940-,50 ja -60-luvuilta.

Ulkorakennusten sisällä ja ulkopuolella on monenlaista irtotavaraa röykkiöittän ja metsässä olevan hirsirakennuksen pirtin lattialle on varastoitu lukematon määrä kardaaniakseleita.

Tallirakennuksen sisällä ja ympärillä oli runsaasti irtotavaraa. Varmasti myös todellisia aarteita mikäli kasoja alkaisi pöyhimään.

Metsässä oli vanha hirsirunkoinen asuinrakennus tulisijoineen. Sinne on ollut hyvä säilöä kardaaniakselit säältä suojaan.

Moneen pinoon oli eksynyt göteborgilainen tuote.

Raskaampaa kalustoa on vähän, muutama kuorma-auto sekä selkeästi oman aikansa turistibussi ja muutama traktori.

Båstnäsin autojen hautausmaa on yhä yksityisomistuksessa, mutta alueeseen saa vapaasti tutustua ja autoja voi kuvata. Mitään ei saa irrotella, rikkoa eikä mukanaan viedä ja muutenkin pitää käyttäytyä vierasta omaisuutta kunnioittaen. Kuusi kiehtovaa tuntia aluetta tutkimme ja päivä oli mieleen painuva. Kotimatkalle Göteborgin kautta

Sunnuntai-iltapäivänä oli vielä aikaa piipahtaa hetkeksi Norjan puolelle, pakkohan sielläkin oli käydä, kun rajan pinnassa olimme. Maanantaiaamuna aamiaisen syötyämme lähdimme Göteborgiin, sillä Volvo-museo oli meille molemmille ennen käymätön paikka. Göteborgissa majoituimme lentokentän kupeessa olleeseen hotelliin. josta tiistaina suuntasimme kohti Kapellskäriä ja Finnlinesin illalla lähtevää lauttaa. Matkalla poikkesimme Fristadissa Volvo-osiin erikoistuneessa firmassa sekä joimme iltapäiväkahvit tuttumme, suomalaistaustaisen Volvo-harrastaja Harri Korhosen luona Norrköpingissä.

Teksti ja kuvat Kari Ruusunen

Töcksforsista Båstnäsiin johtavan soratien varrelta bongasimme vielä yhden Volvon. Sitä täytyi tottakai pysähtyä ihmettelemään.