Jarmo Lehtonen, Ylöjärvi jarmo.lehtonen@suomenvolvokerho.fi puh. 0400 919 544
Tomi Pirttimäki, Jyväskylä tomi.pirttimaki@gmail.com puh. 0400 896 014
Timo Pessala, Valkeakoski timo.pessala@kangasala.fi 040 170 1370
Jäsenasiat hallitus@suomenvolvokerho.com
Lehden taitto ja ulkoasu:
Ville Ruuska/Painotalo Ässa www.painotaloassa.fi
Paino
Kirjapaino Hermes, 2025
Kannen kuva
Mia Blomstedt
Volvo 945:n ensimmäinen aamu Saksassa
Puheenjohtajan palsta
Talvi on taputeltu
Pitkä talvi on taas taputeltu kasaan ja projektit autotallissa ovat edenneet tai jopa valmistuneet, allekirjoittaneen projektia lukuunottamatta.
Valmistuneita projekteja on mukava lähteä esittelemään esimerkiksi Lahdessa järjestettävään Classic Motorshow -autonäyttelyyn, johon kerhommekin osallistuu. Koska tänä vuonna on teemana 80-luku, niin jotain ajatonta ja kantikasta on varmasti näytillä. Kerhon kevätkokous on lauantaina näyttelyn jälkeen Lounasravintola Männyssä, jossa muina asioina käsitellään jäsenmaksun nostaminen ja kerhon mahdollinen liittyminen SAHK Ry:n edunvalvontajäseneksi.
Yleinen kustannustason nousu on osunut meihinkin, sekä lehden että kalenterin postitus- ja painatuskulut ovat nousseet merkittävästi. Lehti ja kalenteri vievät nykyään budjetista leijonanosan, muuhun toimintaa on jäänyt vähän varoja. Toivoisikin jäsenistömme ymmärtävän pienen noston jäsenmaksuun, nykyinen on ollut ilmeisesti sama jo vuosikymmeniä. Sahkin edunvalvontajäsenyydellä on tarkoitus antaa Sahkille enemmän jalansijaa laittaa EU:n romuautosäännöksille ja muille ajoneuvoharrastustoiminnan lopettamista vaativille uudistuksille vastaan. Valmisteilla oleva jätelain uudistus ja romuajoneuvokäsite uhkaavat ajoneuvoharrastustoimintaa, historiallisten
ajoneuvojen harrastusta ja entisöintiä. Historialliset ajoneuvot eivät ole jätettä! Volvo-kerhon jäsenmäärä on viime vuosina hiipinyt ylöspäin, tänään 30. maaliskuuta on kirjoilla 1 210 jäsentä. Toivotan uudet jäsenet tervetulleiksi kerhoon!
Kerhon suurin ponnistus on tämä lehti, Volvo-Vietti. Lehti julkaistaan kaksi kertaa vuodessa, aineisto on täysin jäsenten itsensä tuottamaa. Toivoisinkin jäsenten rohkeasti tarttuvan kynään ja kirjoittamaan juttuja rakkaaseen lehteemme.
Lehteä olisi paljon mukavampaa toimittaa, jos juttuja ropisisi sähköpostiin syksyisin ja keväisin roppakaupalla. Auton esittely, joku pieni vinkki, kuvakertomus, mikä vaan käy! Seinäkalenteri julkaistaan myös vuodenvaihteessa. Kalenterin kuvat ovat jäsenistön ikuistamia. Kuvia kaivataan jo ensi vuoden kalenteriin, hyvälaatuisille vaakakuville on tarvetta.
Kalenteriin valitaan kuvat vuodenajan mukaan, joulukuussa voisi vaikka pukki vilahtaa talvisissa maisemissa ja syksyllä ruskakuvat olisivat hienoja. Lähetä kuvasi osoitteeseen kuvakisa@suomenvolvokerho.com. Jos sinulla on joku ehdotus, miten lehteä tai koko kerhon toimintaa voisi parantaa, niin kerro siitä hallitukselle. Kerho on jäseniä varten.
Terveisin
JUKKA HUOVINEN
Volvo-virus aiheuttaa riippuvuutta
Tyttäremme Ilona on ollut mukana jo kahdessa Volvokerhon kokoontumisajossa ja myös apuna remonteissa, osoittaen kiinnostusta ajoneuvoharrastusta kohtaan.
Mutta mitä tapahtuikaan Ruoveden kokoontumisajoissa 2023, kun pahaa aavistamaton, poikkeusluvalla ajokortin saanut 17-vuotias pikkutyttö nakitettiin kahden vanhemman jermun kuljettajaksi PV544 Sportilla?
En osannut arvata, että kyseinen tapahtuma jäisi itämään niin voimakkaasti, että vaihtoehtona ei ollut muuta, kuin hankkia oma harraste-Volvo!
Kuvan varoitustekstin julkaisemisen tämän jutun yhteydessä koin tarpeelliseksi, näin nimittäin voi käydä paremmissakin perheissä! Kerron tässä, miten meidän perheessä tauti siirtyi jo seuraavaan sukupolveen, aiheuttaen rahanmenoa ja pettymyksiä, mutta myös ilonaiheita ja hyvää mieltä ihmisten peukuttaessa!
Tauti lähti itämään…
Ruovedelle lähtiessä Ilona ensin hieman vastusteli, hänhän ei ollut siihen mennessä ajanut millään muulla autolla kuin omallaan, jolla oli siis ajettu kolmio perässä ajoharjoittelut ja inssi sekä nyt muutama kuukausi kouluun, kavereille, töihin ja harrastuksiin.
Sanoin, että auto se on siinä kuin muutkin, itse ajaminen on samanlaista, hallintalaitteet ja fiilis hieman eroaa. Tauti oli jo alkanut itää, seuraavien kymmenien kilometrien aikana se puhkeaisi.
Ilta meni mukavasti tuttujen kanssa rupatellessa, hyvien ruokien ja juomien merkeissä, mutta kun saavuttiin mökille, Ilsku kertoi mi-
nulle sen mitä olin pelännyt: “Mä aion ostaa vielä itselleni Amazonin!”
No niin, taas yhden sukupolven omaisuus ja vapaa-aika tulee kulumaan klassikko-Volvojen parissa, mitään ei opita isien ja esi-isien virheistä! Sukupolvet vaihtuvat, Volvon klassikot eivät kuole koskaan.
Vielä kotimatkallakin sama tarina jatkui. Keskusteltiin mm. siitä, minkälainen kannattaisi hankkia, ei liian pahaa projektia, ettei innostus lopu heti alkuunsa (eikä rahat!), eikä vanhemman pään autoa, mihin jotkut osat voivat olla haasteellisia löytää.
Kesän 2023 aikana katseltiin varmaan molemmat nettiautoa ja usein sain kuulla tuskailuja, kuinka kaikki on joko ihan rytökasoja tai liian kalliita. Talven ajaksi etsintä
”Näitten hinnat vaan nousee, mä en varmaan ikinä saa omaa Amaa.”
vaimeni ja ajattelinkin jo, että näinköhän seuraava sukupolvi kuitenkin pelastuisi tältä tilinauhoja, parisuhteita ja vapaa-aikaa nielevältä harrastukselta..
Koitti kesä 2024. Ahkera, nyt jo täysi-ikäisyyden saavuttanut neito jatkoi samassa kesätyöpaikassa kuin edellisenäkin kesänä, aika harva tuon ikäinen, joka ei ikinä ole liittynyt millään lailla maatalouteen, pestautuu jo toista kesää isolle maatilalle lehmien pariin – edellisen kesän tienestit visusti jemmassa. Aloin kuulla oudosti kuin kaikuja edelliseltä kesältä: “Mitäs oot mieltä tästä Amazonista?”
Kotitiellä on välillä ahdasta
“Näitten hinnat vaan nousee, mä en varmaan ikinä saa omaa Amaa.”
Olin jo aatellut, että pitääkö tässä hankkia oman, lähes loppumattomalta tuntuvan projektijonon lisäksi projekti-Ama, niitä kyllä tuntui olevan tarjolla. Forssan pick-nickistä palatessa mieleeni juolahti, että eikös Koskelan Arto hankkinut hiljattain 1970-mallisen mellanblån, pitäisiköhän sitä kysellä Artolta. Ei muuten tainnut mennä viittä minuuttia kun Arto soitti. Oli hankkinut joltain mummulta 1966 Favoritin, jossa oli hieman sähkövikaa, eikä lähtenyt avaimesta käymään, vetämällä kyllä.
Heitin vähän puolihuolimattomasti, että et varmaan siitä luovu, kun oot just ostanut, mutta Artopa sanoi, että kyllä hän hyvään tarkoitukseen voisi sen myydäkin!
Taisi olla heti seuraava päivä, kun mentiin Artolle ja Outille Amaa katsomaan. Auto oli pukeilla, eikä koeajomahdollisuutta ollut, mutta vastaavasti auton pääsi näkemään joka puolelta. Jo kolmannessa (jatkossa jo neljännessä) polvessa tappikone-volvoja rassanneena totesin, että eipä sen tekniikassa olisi mitään, mitä ei saataisi itse kotikonstein korjattua. Hinta oli etukäteen tiedossa, kyse olisi vaan siitä, kelpuuttaako tuleva omistaja auton. Naiset ja autojen värit...
Sanoin, että päätös on sinun, en puhu puolesta enkä vastaan. Sen verran kuitenkin sanoin, että tuohon rahaan tuskin tulet löytämään vastaavaa tuollaisella historialla. Autosta oli tallessa niin alkuperäinen ostokuitti, käyttöohjekirja favorit-lisälehtineen, huoltokirja yms.. Jokusen Aman omistaneena ja rassanneena, ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö epäily 173tkm ajomääräksi pitänyt paikkaansa. Viimeiseen lähes 20 vuo-
Kutsuvan punainen . vinyylisisustus.
teen kilometrejä ei ollut tullut oikeastaan yhtään.
Sanoin, että mieti rauhassa. Itsehän olisin kaupat tehnyt varmasti jo näkemättä, ihan kertomuksen perusteella, mutta nythän minä en ollut kauppaa tekemässä ja saatoin vaan seurata sivusta. Sovittiin että palataan asiaan vielä saman
Favoritin konehuone.
päivän aikana. Puolitoista tuntia katselin jaakopinpainia, kunnes Ilona sanoi: Soita sille Artolle, että mä otan sen.”
Yritin vielä varmistella että onhan nyt selvää, mihin oot ryhtymässä ja eihän sulla nyt sitten mee kaikki rahat tähän. Ei kuulemma mennyt kaikki rahat, 6 euroa jäi vielä tilille
”Soita sille Artolle, että mä otan sen!”
plus se mitä oli käteistä rahapussissa. Ei, isien tekemistä virheistä ei seuraavakaan sukupolvi ole näköjään oppinut mitään.
Torstaina, muutama päivä kauppojen jälkeen Arto sovitusti toi Amazonin pihaan. Nyt oli minun vastuullani saada auto käymään avaimesta ja katsastuskuntoon, edellinen leima oli loppunut kesäkuussa, mutta päätellen katsastustodistuksesta, autolla ei oltu ajettu kuin konttorilta kotiin. Ja siltä ne bensatkin tuoksui… tai tässä tapauksessa haisi. Taisivat olla jo edelliseltä tai sitä edelliseltä katsastusreissulta, ja tankki vielä ihan täynnä, ettei voinut edes lisätä tuoretta! Parin illan tutkimisella totesin, ettei tässä oikeastaan mitään vikaa ole, miksi ei voisi käyttää leimalla. Sähkövikakin oli paikannettu ja korjattu. Autoon saatiin leima ensiyrittämällä.
Kolmivaihteisuus aiheutti hieman opettelua kotitiellä, ennen kuin uusi omistaja uskalsi lähteä liikenteeseen. Lisäksi vanha bensa sekä käytön puutteesta ja lievästä kulumasta kärsivä pysty-zenith aiheutti pieniä ongelmia alkuun, mutta hienosti loppusyksyn ajelut sujuivat. Nyt Ama on talviteloilla, odottaa uusia seikkailuita ja ensi kesää leimattuna! Traderasta löytyikin jo huippukuntoinen Zenith kaasari ja muutama muukin osa odottelee paikoilleen ruuvausta.
Museotarkastukseen on vielä matkaa, mutta se on tavoitteena tulevaisuudessa. Molemmat tunnutaan ajattelevan asiasta samalla lailla, alkuperäinen on kaunista ja säilyttää arvonsa. Onneksi omena ei ole pudonnut kovin kauaksi puusta!
Talvisäilöön menossa.
Oikaisu: Amazontreffit
Oikaisu edellisen lehden juttuun ”Eläköön Amazon-treffit”. Jutun kirjoitti VESA POHJALAINEN ja kuvat otti PAAVO POHJALAINEN. Suuri kiitos heille panoksestaan kerholehteen ja pahoittelut tapahtuneesta virheestä.
Kerhoillat
Kerhoillat ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalle ei tarvitse saapua Volvolla. Ikä tai sukupuoli eivät myöskään ole esteenä, joten ota nyt tavoitteeksi käydä
lähimmässä kerhoillassa ainakin kerran tämän vuoden aikana. Kerhoilta katkaisee mukavasti viikon - iltakahvia ja pullaa ei juuri paremmin voisi nauttia.
Pääkaupunkiseudun kerhoillat
kuukauden kymmenes päivä klo 18. perjantai, lauantai tai sunnuntain sattuessa kohdalle kerhoilta on seuraavana maanantaina.
Antti Kilpijärvi, puh. 045 6780 544 antti.kilpijarvi@suomenvolvokerho@com
Tampereen seudun kerhoillat HUOM! paikka muuttunut
Tampereen seudun kerhoillat joka kuukauden ensimmäinen torstai klo 17.30 kokoontumispaikka Shell Tampere, Lahdenperänkatu. Tampereen seudun kerhoillat myös joka kuukauden kolmas torstai klo 17.30 kokoontumispaikka Ylöjärven Juustoportti, Kumitie 2
Touko-, kesä-, heinä- elo- ja syyskuussa kokoontuminen kolmansina torstaina Juustoportin sijaan vaihtuvissa paikoissa, jotka sovitaan aina edellisessä kerhoillassa. Lähtö Teiskontien Nesteeltä klo 17.00 Paikasta tulee ilmoitus myös foorumiin.
Yhteyshenkilö:
Jarmo Lehtonen, puh. 0400 919 544 jarmo.lehtonen@suomenvolvokerho.fi
Kuopion seudun kerhoillat
Kuopion kerhoillat ovat kuukauden kolmas sunnuntai klo 18 Rastaantien Teboililla
Oulun seudun kerhoilta
kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 18 Neste Maikkula Oulun baarin kahviossa. (Haaransuontie 1) oulunbaari.fi
Jos keskiviikko sattuu arkipyhälle, niin kokoonnutaan seuraavalla viikolla.
Yhteyshenkilö: Hannu Pikkuaho, puh. 0400 931 939 hannu.pikkuaho@gmail.com
Varsinais-Suomen kerhoillat
Suomen Volvo-kerhon jäsenet kokoontuvat yhdessä VRCF jäsenten kanssa joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 18.30 • Raision ABC Piilipuunkatu 2, 21200 Raisio
Yhteyshenkilö: Juhani Hummelin, puh. 043 2006 940, juhani.hummelin@suomenvolvokerho.com
Kajaanin seudun kerhoillat
kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 18 Kajaanin ABC:lla Yhteyshenkilöt: timo.paakkonen@suomi24.fi, puh 044 0177 390 petrihuovinen@msn.com, puh. 040 7284 745
Jouluna 2023 virisi ajatus lähteä autolomalle Ranskaan ja Saksaan. Varasimme talon Normandiasta viikoksi ja suunnittelimme siirtyvämme sinne Travemundestä viiden päivämatkan etappina ja viikon jälkeen takaisin samaa tahtia. Suunnitelma oli valmis, vain sopiva auto puuttui.
Teksti: OTTO BLOMSTEDT
Kuvat: MIA BLOMSTEDT
Volvo 945 oli hylätty katsastuksessa 2022 elokuussa ja olin yli puolitoista vuotta ajanut V40 Classicilla. Suunnittelin korjaavani 945:n ennen reissua koska V40, nelihenkinen perhe ja kolmen viikon autoloma ei kuulostanut toteuttamiskelpoiselta yhtälöltä. Epäilin hieman itseäni, saisinko korjausta aloitettua ajoissa.
Maaliskuussa, kohtalon oikusta, alkoi V40 ohjaustehostin vuotamaan sisäisesti. Perheessä ei ollut siis yhtään ehjää autoa ja 945:n päällä oli lunta. Laivaliput ja talo oli maksettu. Olin löytänyt itseni samasta tilanteesta kuin 1984, mutta se on toinen tarina.
Vaimoni epäili minun menettäneen suhteellisuudentajuni lopullisesti, kun kerroin että tuo 945 sitten vie meidät Ranskaan. 945 oli jäänyt katsastamatta pykineen jarruletkun ja akkutelineen ruostevaurion takia. Ei suuria vikoja, mutta auto oli seissyt ulkona yli puolitoista vuotta.
Latasin akun ja auto käynnistyi. Hain siirtoluvan ja ajattelin korjata viat työpaikalla. Auto sammui kolme kertaa 20 km:n matkalla. Lämmityslaite ei toiminut. Jarrukilvet olivat läpiruostuneet, ja kaikenlaista pikkuvikaa tuntui ilmaantuvan.
Ajoreittimme Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa.
Käyntihäiriöt johtuivat viallisesta sytytysvahvistimesta ja kahden viikon intensiivisen korjailujakson päätteeksi kävin katsastamassa auton. 16.3. mittarilukema oli 414570 km.
Vikakohteita vielä riitti mutta korjaaminen oli helpompaa, kun autolla pystyi ajamaan ja se toimi luotettavasti.
Seuraavaksi olikin vuorossa isompi huolto ja ilmastointilaitteen kunnostus. Olin ostanut Rockautosta uuden lauhdut-
timen, kompressorin ja kuivaimen. Ehjä putki löytyi hollantilaiselta purkaamolta. Vaihdoin osat ja koeponnistin järjestelmän typellä 20 bar paineeseen. Tuntui pitävän. Muita huoltotoimia oli hihnojen vaihto, öljynvaihdot ja vesipumpun tiivisteen vaihto.
Matkaan oli tarkoitus lähteä 1.7. ja edellisen viikon vietimme Hangossa. Auto oli toiminut moitteetta, kunnes muutamaa päivää ennen matkaa se ei käynnis-
Ensimmäinen aamu Saksassa ja Volvon urakka on vasta alkumetreillä.
No, takaisin autolle ja kertomaan matkalaisille, että nyt pitäisi työntää auto kaupan eteen, jotta jatkojohto ylettyisi. Tartuin vaihdevipuun ja huomasin että se oli jäänyt R-asentoon. Siirsin sen P:lle ja auto käynnistyi. Kiitoskäynti nuottikauppaan ja nokka autobahnalle.
Saavuimme iltapäivällä Monschaun kylään ja myös tänne olimme varanneet AirBnB:stä majoituksen. Kylä on satumaisen kaunis sijaiten kahden kukkulan välisessä laaksossa. Keskellä kylää virtaa joki. Lähdimme hakemaan ruokapaikkaa liian myöhään ja jäimme ilman. Onneksi olutta vielä myytiin. 4.7 saimme aamupalaa samasta hotellista.
Jäimme flaneeraamaan Monschauhun vielä moneksi tunniksi, kunnes lähdimme kohti Tournaita ajaen läpi Ardennien
metsäisen vuoristoalueen. Natsi-Saksa suoritti viimeisen onnistuneen vastahyökkäyksen toisessa maailmansodassa joulukuussa 1944 näissä metsissä. Pysähdyimme Robertvillen padon luona.
Todellinen volvoyllätys odotti Malmedyn kylässä. Vanhan huoltamon piha oli täynnä vanhoja Volvoja, näyteikkunassa 244 GL vm 82, 244 Turbo 84 ja 242 Turbo 84 sekä 244 86. Olin nähnyt kuvia kyseisestä paikasta, joka on käytöstä poistettu Esson huoltoasema korjaamohalleineen. Näkyy myös Google Mapsissa, Malmedyssä olevaa Decorama kauppaa vastapäätä. Uskomaton sattuma, että se osui matkamme varrelle.
Pysähdyin pihaan ja otin kuvan. Samassa sisältä tuli vanhempi herrasmies kieltämään kuvailun.
oli kiinni, onneksi sai vielä olutta!
Monschaun satumaisen kaunis kylä
Keskustelimme ystävällisessä hengessä, mutta emme oikein tulleet ymmärretyiksi. Sain kuitenkin kiinni ajatuksesta, että bisnes oli hänen ja Volvon kanssa oli mennyt sukset ristiin. Autojen sekä miehen vuosimallista päätellen tapahtuma ei ollut kovin tuore. Matkakumppanit eivät arvostaneet kahden volvohönön tapaamista, joten jatkoimme matkaa.
Saavuimme Tournain kaupunkiin, joka on syntynyt sataluvulla roomalaisten sotilasleirin ympärille Escaut-joen varrelle. Haimme pizzat ja asetuimme taloksi. Talo oli viehättävä sisältä, mutta hieman pittoreski ulkopuolelta. Asukkaita Tournaissa on noin 60000. Takana oli jo 930 km ja matka tuntui sujuvan.
Seuraavan päivän etappi oli Pont Audemer, jonne oli matkaa 340 km. Moot-
Malmedyn Volvokauppa
toritiellä tuli rinnalle uusi V60, josta vilkutettiin iloisesti ja näytettiin peukkua. Pont Audemer on viehättävä pikkukaupunki, vain 6000 asukasta. Kaupungin läpi kulkee useita kanavia. Löysimme mukavan ravintolan ja huomasimme olympiasoihtukulkueen saapuvan kaupunkiin seuraavana aamuna. Kulkue olikin varsinainen spektaakkeli: tanssijoita, minipelejä ja tietenkin olympiatuli. Näimme kun tuli siirtyi toiseen soihtuun ja kantaja vaihtui. Kadun varressa soitti bändi.
Viimeinen etappi Dinardiin
Pakkasimme auton ja viimeinen siirtymä Dinardiin, mistä olimme vuokranneet talon viikoksi. Takana oli liki 1300 km ja viimeinen etappi olisi hieman yli 300 km. Halusin käydä katsomassa Normandian maihinnousun rantoja ja Omaha beach oli seuraava kohde. 6.6. 1944 alkanut maihinnousu on edelleenkin historian suurin sotilasoperaatio. Omaha beachin hautausmaa on hiljentävä kokemus, 10000 valkoista ristiä virheettömällä nurmella suorissa riveissä. Ilma oli kaunis ja hohtava meri loi kontrastin niille 80 vuoden takaisille sodan kauhuille, jotka näillä rannoilla koettiiin.
Haimme Dinardin keskustasta talon avaimet, ajoimme talolle ja asetuimme viikoksi. Takana oli 1600 km ja auto oli toiminut moitteetta. Latausjännite oli pysytellyt 13 voltissa ja moottorin lämpö 82 C. Volvon oma lämpömittari ei kerro moottorin lämpötilasta juuri mitään. Pelästyin ensimmäisen kerran, kun lämpötila kohosi lähes 105 C ennen flektin käynnistymistä. Volvon oman mittarin viisari tönötti keskellä. Ilmastointi toimi tehokkaasti, mutta jotain häikkää ilmanohjauksessa oli kun ahtopaineet nousi plussan puolelle. Ehkäpä automaatti-ilmastoinnin alipainesysteemin takaiskuventtiili vuotaa. Muuten auto toimi moitteetta, kulutus oli noin 9 l/100 km. Dinardissa lisäsin 0,5 l öljyä ja saman verran jäähdytysnestettä. Mietin pariin otteeseen laturin vaihtoa, mutta kun nykyinen toimi niin annoin olla.
Teimme viikon aikana päiväretkiä Mont St. Michelin luostarisaarelle, Dinanin kaupunkiin, Saint Suliacin kylään ja lyhyen laivamatkan St Malon linnakkeelle. Sää oli sateinen useana päivänä. Dinardin keskustassa ajoi vastaan hopea 744, vm. 90, valitettavasti emme ehtineet kuin nopeaan moikkaamiseen. ”Tu as une belle voiture”. Kaunis auto.
Muutenkin perhelomalla Volvo-aiheet olivat hieman sivuosassa. Ostin joitakin ranskalaisia autolehtiä, mutta lähistöllä ei näyttänyt olevan autotapahtumia. Le
Pont Audemer ja olympiasoihtukulkue.
Omaha Beachin 10000 valkoista ristiä.
Vastapainona Omaha beachin upeaa rantamaisemaa.
Mansissa oli historic-autojen 24 h kisat, ja ehkäpä aktiviteetit olivat siellä. Olin etukäteen ottanut yhteyttä Saksan, Belgian ja Ranskan Volvo-kerhoihin saadakseni apua mahdollisiin tekniikkamurheisiin.
Taloviikon jälkeen lähdimme kotimatkalle 13.7. suuntana Beauvois. Pieni kaupunki 70 km Pariisista pohjoiseen, suunnitelmana oli majoittua kahdeksi yöksi AirBnB:ssä ja lähteä aamujunalla Pariisiin katsomaan kaikki nähtävyydet. Pariisissa oli kuulemma autoilua rajoitettu ja pysäköintipaikkoja vähennetty, joten ajattelimme jättää auton Beauvoihin. Ajamistahan oli kertynyt jo 2300 km.
Olimme Pariisissa puolenpäivän aikoihin ja lounaan jälkeen kiipesimme Montmarten taiteilijakukkulalle ja kävimme katsomassa Sacré-Coeurin basilikaa. Jatkoimme metrolla Monceaun puistoon ja kävelimme Riemukaaren luo, josta
jatkoimme Eiffelin tornille. Puisto tornin ympäriltä olikin suljettu ja poliiseja oli joka puolella, olympialaiset alkaisivat vain parin viikon päästä.
Hyppäsimme jälleen metroon ja ajoimme Gare du Nordin rautatieasemalle. Siellä tuli vastaan olympiasoihtukulkue.
Juna lähti kohti Beauvoista ajoissa, mutta kesken matkan joku hyppäsi junan alle ja matkamme keskeytyi muutamaksi tunniksi. 14.7 on Ranskan kansallispäivä ja olimme ajatelleet käydä katsomassa Beauvoissa juhlintaa. Tulimme kaupunkiin myöhään ja mitään juhlintaa ei ollut näkyvissä. Kävimme McDonaldsissa syömässä.
15.7 lähdimme kohti Calaisia ja sää muuttui sateiseksi, perillä vettä tuli jo kunnolla. Calaisissa oli rannan suuntaisella moottoritiellä korkeat aidat, joilla pyritään estämään ihmissalakuljettajien toi-
Talomme Dinardissa.
mintaa. Majoitus oli hurmaava huoneisto Moullen kylässä ja löysimme hyvän ravintolan. Aamulla lähdimme kohti Saksaa, matkareitti kulki Belgian ja Hollannin läpi. Tämä oli pisin siirtymä, 520 km. Majoitus oli Essenin pohjoispuolelta Hörstelin kylässä. Siisti omakotitalon yläkerta ja rauhallinen sijainti. Matkan loppu häämötti ja viimeinen yöpyminen oli Hampurissa. Ajo Hörstelistä Hampuriin oli navigaattorin mukaan noin 2,5 h, mutta kesti noin viisi tuntia johtuen Hampurin ruuhkista. Majoituksemme oli Elbe-joen pohjoispuolella, josta olisi noin 90 km matka Travemunden satamaan. AirBnB-asumuksen vieressä oli kreikkalainen ravintola jonka annoskoot olivat mahtavia. Pakkasimme aamulla tavarat ja jalkauduimme katsomaan Hampurin nähtävyyksiä. Pistäydyimme Paulin kanssa St. Paulissa ja meno oli edelleen entisen värikästä. vaikka oli vasta keskipäivä.
Finnlady
19.07. klo 02:00 – 20.7. klo 10:00
Lähtöpäivänä siirryimme iltapäiväksi Lyypekkiin ja kävimme ostamassa eväät laivalle sekä tuliaisia. Laiva lähti klo 02:00 ja lähtöselvitys loppui kahta tuntia aiemmin. Laivamatka sujui saunoen, joku kuntosalilla kuntoillen ja buffetissa syöden. Paluumatkan buffet oli huomattavasti parempi kuin menomatkan brunssi. Lauttamatka kestää 30 tuntia, joten sen aikana ehtii palautumaan matkan rasituksista. Takana oli 3400 kilometriä ja 310 litraa bensiiniä. Öljyä kuten jäähdytysnestettä tuli lisättyä pari litraa, muita toimenpiteitä Volvo ei tarvinnut.
Mont St Michelin luostarisaari.
Vesipumpun vuoto paheni elokuussa ja syyksi paljastui pumpun taipunut runko. Lisämittarit toivat mielenrauhaa, kun mahdolliset vikatilanteet olisivat paljastuneet aikaisessa vaiheessa. Työkaluja oli runsaasti ja varalaturi. Akkulaturi ja jatkojohto oli pakattuna myös, onneksi mitään näistä ei lopulta tarvittu.
Vinkkejä:
AirBnB majoitus on kätevä ja edullinen varsinkin keskustojen ulkopuolella.
Kannattaa olla yhteydessä Volvokerhoihin hyvissä ajoin, niin voi osua heidän tapahtumiin ja saada apua mahdollisiin ongelmatilanteisiin.
Ranskassa on käytössä tietullit, jotka maksetaan useimmin etämaksulla automaatilla, autosta ei tarvitse nousta. Kustannus on noin 5-10 e / 100 km. Ranskassa ja Saksassa on joissakin kaupungeissa Emission Zoneja, joissa ei saa autoilla tiettyä päästörajaa huonommilla autoilla. Yleensä Euro4 on rajana. Ranskassa yli 30 vuotta vanhat autot on vapautettu tästä.
Moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja selkeästi viitoitettuja. Ranskalaisten into rakentaa liikenneympyröitä maanteille hidastaa matkantekoa ja on haasteellisia navigaattoreille. Pari kertaa tuli ajettua liikenneympyrä kahteen kertaan, kun poistumisohje ei ollut täysin selkeä. Sähkökäyttöinen kylmälaukku oli käytännöllinen, kun aamiaistarvikkeita ja matkavälipaloja kuskattiin. Matkapäiviä olisi voinut olla muutama lisää, kuten aina. Matkan varrella aina löytää paikkoja, joissa haluaisi viipyä pidempään.
945 oli erinomainen matka-auto ja polttoaineen kulutus oli kohtuullista huolimatta raskaasta kuormasta. B230FK korotetulla ahtopaineella (0,8 bar) riitti erinomaisesti autobahnalla liikkumiseen.
Matkamittarissa on 430 tkm ja se alkaa hieman tuntua alustan nivelissä. Luulenpa että ysi saa hieman alustan päivitystä ennen seuraavaa pidempää matkaa. Ruotsissa tuli tehtyä hieman lyhyempi matka (1800 km) syyskuun lopulla ja se sujui myös ilman kommelluksia.
Mitä maksoi
Laivaliput (4 henkeä ja auto) 1300 , mutta näissä on joskus erikoistarjouksia tammikuussa Talo 1100. Airbnb 80-200, yleensä 120 eur /yö Keskikulutus 9,5 l/100km
Brüggessä.
Triumph TR6 Hollannin moottoritiellä.
Siisti 500 BMW Pariisissa. Vähissä oli klassikot matkan aikana.
Tauko paikalla Hollannissa. Takana olleen tilaauton jäähdyttäjä tyhjeni parkkipaikalle.
Legokauppa
Tapahtuipa…
Tapahtuipa 10 vuotta sitten, v. 2015
Kerhon kokoontuminen Joensuun Huhmarissa, vierailukohteina Ylämyllyn automuseo ja Avainvaunu. Kokoontumisen vanhin auto oli tuolloin 77-vuotias ja se oli Samin PV51
- Volvo-kerhosta tuli FHRA:n jäsenkerho
- Mallivuodesta 2015 alkaen kaikki uudet Volvo-mallit voitiin varustaa päivitetyllä Sensus Connect tieto- ja viihde- sekä navigointijärjestelmällä. Pilvipohjaiset palvelut antavat kuljettajalle mahdollisuuden etsiä pysäköintipaikka ja maksaa se autosta käsin
- Jari-Matti Latvala voitti Suomen MM-Rallin ja Sebastian Ogier kolmannen mestaruutensa
- Itellan nimi vaihtui Posti Groupiksi
- Sote-uudistuksen käsittely eduskunnassa päättyi perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan uudistusesitys oli perustuslain vastainen.
- Romutuspalkkio otettiin kokeiluun
Tapahtuipa 20 vuotta sitten, v.2005
- Kerhon kokoontuminen Parkanossa
- Duett-saunan kunnostustalkoot
- Jutun kirjoittaja aloitti syksyllä autopuolen ammattikoulun
- S60, V70 ja XC70 saavat uudet valot kirkkain lasein ja yleisilme muuttui, istuinten korkeussäätövara kasvoi 12 mm
- Markko Märtinin kartanlukija Michael Park kuoli ulosajossa Walesin rallissa 15. erikoiskokeella.
- Norja juhli satavuotista itsenäisyyttään.
- Muumipeikko sai Tampereelle oman patsaan.
- Turussa juhlittiin Linja-autoliiton kokouksen yhteydessä suomalaisen linja-autoliikenteen 100-vuotisjuhlaa. Noin 50 museolinja-autoa osallistui juhla-ajoon Uuteenkaupunkiin ja takaisin. Suomalainen linja-autoliikenne oli alkanut vuonna 1905 tällä reitillä.
Tapahtuipa 30 vuotta sitten, v. 1995
- Kerhon kokoontuminen Keuruulla, Raimo Taipale voitti PVAjot 1,5 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Jarmo Lehtoseen
- PV-Uutiset (Volvo Vietin edeltäjä) ilmestyi 4 kertaa
- Kerho suunnitteli yhdessä Ruotsin PV-Kerhon kanssa hankkia uusia pääjarrusylintereitä noin 700 mk:n hintaan. Tilaus edellytti noin 150 000 SEK valmistustyökalujen hankintaa, jotta uusia sylintereitä saataisiin hankittua sekä tiettyä ennakkotilausmäärää, jolla tilauksesta tulisi kannattavaa.
- Uusi Hollannin Bornissa valmistettu S40 tulee markkinoille. Pohjalevy oli suunniteltu yhteistyössä Mitsubishin kanssa, joka
käytti sitä Carismassa.
- Kuljettajien mestaruuden voitti Colin McRae, josta tuli ensimmäinen brittiläinen ralliautoilun maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja.
- Suomen ilmavoimat ottivat käyttöönsä ensimmäiset F-18D Hornet -hävittäjänsä.
- Pendolinot tulivat Suomen rautateille.
- Suomi voitti jääkiekossa ensimmäisen maailmanmestaruutensa voittamalla loppuottelussa isäntämaa Ruotsin maalein 4–1. Den glider in -voittolaulusta tuli hitti Suomessa.
- Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Euroopan unioniin.
Tapahtuipa 40 vuotta sitten, v. 1985
- Kerhon kokoontuminen Imatralla, 38 autoa ja 103 kerholaista osallistui
- Jäsenjulkaisussa oli huimat 116 sivua. (vuosien 1984 ja 1985 yhteislehti)
- Jäsenmäärä ylitti 400 varsinaista jäsentä
- Jäsenrekisteri siirtyi ATK-aikaan
- Tapahtumia oli runsaasti, mm. PV-Tuvan kerhoilloissa grillattiin, jutusteltiin ja vierailijoita kävi pitämässä esityksiä alkusammutuksesta sekä PV:n taka-akselin toiminnasta ja korjaukses-
ta. Myös marjastusretki tehtiin syksyllä.
- ”Vinokone” uudistuu, moottorityypit muuttuvat: B19:n tilalle tulee B200 ja B23 muuttuu vastaavasti B230:ksi. Uuden moottorin sisäinen kitka oli pienennetty 15 % mm. kapeammilla laakereilla, kevyemmillä männillä ja kiertokangella sekä uudelleen suunitellulla kampiakselilla. Kaikissa bensa-moottoreissa oli nyt kärjetön sytytysjärjestelmä.
- Variomatic-vaihteistoa sai enää vain yksinkertaisimmassa 3-ovisessa 340-mallissa
- Titanicin hylky löytyi 73 vuotta laivan uppoamisen jälkeen.
- Loppiaisena Sallan Naruskassa mitattiin yli 50 astetta pakkasta.
- Saab-Valmet ilmoitti lopettavansa Talbot-henkilöautojen valmistuksen Uudessakaupungissa ja keskittyvänsä Saab-autojen valmistukseen.
Tapahtuipa 50 vuotta sitten, v. 1975
- Kerhoa ei ollut vielä perustettu
- Kesällä 1974 esitelty 240-sarja on korvannut 140-sarjan
- Turvavyön käyttö tuli pakolliseksi henkilöauton kuljettajalle ja etuistuimella matkustavalle
- Suomen suurin jäänmurtaja Urho laskettiin vesille.
Lue lisää vuonna 1975 julkistetusta Volvo 240:stä seuraavalla aukeamalla.
Volvo 240 ensiesittelystä 50 vuotta
Teksti: OTTO BLOMSTEDT
Taustaa autoilusta onnettomuuksista ja öljykriisistä
60-luvun villi ja vapaa ilmapiiri oli muuttunut nopeasti. Autoilu oli ollut yksi vapauden symboleista ja liikenteen määrä haittoineen oli kasvanut. 60-luvun ajamisen vapauden huuma oli muuttunut energiataloudellisuutta painottavaksi ja turvallisuushakuisuus kasvoi.
1973 Lähi-idän kiristyneen tilanteen seurauksena OPEC rajoitti öljyntuotantoa ja raakaöljyn hinta nousi rajusti. 60-luvulla aloitettu pakokaasupäästöjen vähentäminen lisäsi polttoaineen kulutusta ja suorituskykyä. Presidentti Kekkonen kiinnitti uudenvuoden puheessaan 1973 huomiota liikennekuolemien kasvuun ja nopeasti alettiin laatimaan lakeja asian korjaamiseksi. Vapaat nopeudet vaihtuivat kattonopeuksiin sekä turvavöiden käyttö tuli pakolliseksi.
Tukholmassa järjestettiin 73 ympäristökonfrenssi, jonka yhteydessä Volvo antoi seuraavan ilmoituksen:
– Volvo ei aio puolustaa autoja ja autoilua hinnalla millä hyvänsä ja kaikissa yhteyksissä.
– Autot ovat kuitenkin väistämätön osa jokapäiväistä liikennejärjestelmäämme.
– Volvon edun mukaista on, etteivät autot aiheuta vammoja tai vahinkoja.
– Volvo ei ole vastuussa vain siitä, että sen tuotteet ovat toimivia kulkuvälineitä, vaan että ne toimivat laajemmassa yhteydessä –ympäristössämme, jota kutsumme nykyään kestäväksi liikkuvuudeksi.
Vesc, Volvo Experimental Safety Car vuodelta 1972
Kumipuskuroitu Fiat
Volvon viesti oli vahva ja uusi 200-sarja lunasti lupauksensa. Kolariturvallisuus osoittautui niin hyväksi, että USA:n liikenneturvallisuuusvirasto NHSTA valitsi 240:n referenssiautoksi. Volvo oli aistinut ajan hengen muutoksen hyvin ja kehitystyön hedelmät päästiin korjaamaan lähes välittömästi.
Taustaa 240 :n suunnittelusta
Edellisen vuosikymmenen automuoti suosi kiiltoa ja kromia. 70-luvulla lähes jo-
240 röntgenkuvassa
B21A-kaasutinmoottori, 97 hv/5000 rpm
hammashihnakäyttöinen nokka-akseli on kannessa. Jäähdytysjärjestelmän vesikierto on erilainen kuin B20-moottorissa, jossa lohkon nestekierto on toteutettu monimutkaisesti kannessa olevan huilun kautta. B21-moottorissa vesipumppu syöttää jäähdytysnestettä lohkoon, josta se jaetaan ylös sylinterikanteen. B21:stä oli kaksi versiota, B21A ja B21E. B21A oli kaasutinversio Stromberg 175:llä 97 hp/ 5000 rpm ja B21E K-jetronic -ruiskutusjärjestelmällä, korkeampi puristussuhde 9,3:1 ja kireämpi nokka-akseli (D) nostivat tehon 123 hp /5500 rpm:een. Moottorivaihtoehdot määräytyivät varustelutason mukaan. L-malliin kuului B20, ja B21A oli DL:n pellin alla. Äveriäin GL-malli oli varustettu B21E-moottorilla. B20-moottorista oli tarjolla vain B20A-kaasutinversio, paitsi USA:ssa.
1974-1998 välisenä aikana valmistettiin yli neljä miljoonaa vinokonetta, joista noin 2,5 miljoonaa oli 240:n keulalla. Volvon moottorikirja ei yksilöi autojen valmistusmääriä moottorien perusteella, joten joissakin tuotantomäärissä on mukana myös PRV6- ja D24-moottorit. Skövden moottorimuseossa on esillä viimeinen vinokone B230FK, moottori nr 4 247 557, valmistuspäivä 3.2.1998. Volvon suoritus B21-suunnittelussa onnistui täydellisesti. Moottoriperhe osoittautui suorituskykyiseksi, kestäväksi ja helppohuoltoiseksi.
B27
Pehr Gyllenhammar oli aktiivisesti hakeutunut yhteistyöhön ranskalaisten autonvalmistajien kanssa.
B30-moottoria ei tarjottu 200-sarjaan, sitä pidettiin liian painavana ja sen suorituskykypotentiaali koettiin liian suureksi. Renault, Peugeot ja Volvo suunnittelivat yhteisesti 3,5-litraista V8-moottoria. Öljykriisi muutti markkinoita ja tehomoottoreiden nähtiin olevan tie auringonlaskuun. Ylempään segmenttiin tarvittiin kuitenkin hieman tehokkaampi moottori ja V8 lyheni V6:seksi. V8-moottori käy tasaisella 90 asteen sytytysvälillä, mutta 90 asteen V6-moottorin sytytysväli on epäsymmetrinen 90 ja 150 astetta. Moottori oli rakenteeltaan hyvin erilainen kuin Volvon omat moottorit, sylinterilohko oli alumiinia ja siinä oli irralliset sylinteriputket. PRV6-moottori oli kuitenkin hyvin kompakti ja sopi myös etuvetoisen Renault 30:n keulalle. Peugeot 604 oli toinen ranskalaismalli PRV6:lla. B27E:n teho oli 140 hp/6000 rpm. PRV6 maine volvoilijoiden keskuudessa ei yllä sinne terävimpään kärkeen. PRV6 ei saavuttanut samanlaista mainetta kuin vinokone ja viimeisimmät Volvon PRV6-moottorit olivat 760-mal-
PRV6 käsivalintaiset
Moottori Teho HP/rpm
Vääntö Nm/rpm
Tilavuus ccm 0-100 km/h man/aut Huippunop. km/h
B20A 82/4700 157/2300 1986 16,5/18,5 145/139
B21A 97/5000 173/2500 2127 13,5/14,5 156/149
B21E 123/5500 173/3500 2127 11,5/13,5 168/161
B27E 140/6000 204/3000 2664 11,5/12,5 176/170
malleissa.
Suorituskykyvertailu
Suorituskykyvertailu
leissa 80-luvun lopussa. 200-sarjaan oli tarjolla tutut M40- ja M41-manuaalivaihteistot nelisylinterisiin malleihin ja PRV6 käsivalintaiset vaihteistot olivat Getragin valmistamat M50 ja M51. Automaattivaihteistot olivat kolmiportaiset BW35 nelisylinterisissä ja BW55 PRV6-malleissa.
Pakokaasunormihyväksynnät hidastivat B21 ja B27 moottoreiden pääsyä USA:n markkinoille, joten Volvo myi USA:ssa vuonna 75 240 B20F-moottoilla sekä 164E-malleja, joissa oli B30F-moottori. 164:seen päivitettiin kuitenkin 200-sarjan taka-akselisto ja penkit. Loppuvuoden malleissa takavalot vaihtuivat 264:n leveisiin 6-ruutuisiin luksuslamppuihin. 264 takavalot olivat aikoinaan haluttua tavaraa nuorison keskuudessa. Volvon tuotekehitysosastolla oli kuitenkin valmistumassa keksintö, joka mullisti autoalan. Lambdaohjattu kolmitiekatalysaattori vähensi haitalliset päästöt yli 90 %:sesti ilman, että polttoainetalous tai suorituskyky olisi kärsinyt. Lambdasond-järjestelmä esiteltiin 1977 USA-malleihin ja kesti noin 23 vuotta ennen kuin siitä tuli arkipäivää Suomessa.
Usa 1975 myyntiesite
70-luvun alku oli monin tavoin jännittävää
Pakokaasunormihyväksynnät hidastivat B21 ja B27 moottoreiden pääsyä USA:n markkinoille joten Volvo myi USA:ssa vuonna 75 240 B20F moottoilla sekä 164E malleja joissa oli B30F moottori. 164:seen päivitettiin kuitenkin 200-sarja taka-akselisto ja penkit. Loppuvuoden malleissa takavalot vaihtuivat 264:n leveisiin 6-ruutuisiin luksuslamppuihin. 264 takavalot olivat aikoinaan haluttua tavaraa nuorison keskuudessa. Volvon tuotekehitysosastolla oli kuitenkin valmistumassa keksintö, joka mullisti autoalan. Lambdaohjattu kolmitiekatalysaattori vähensi haitalliset päästöt yli 90 %:sesti ilman että polttoainetalous tai suorituskyky olisi kärsinyt. Lambda-sond järjestelmä esiteltiin 1977 USAmalleihin ja kesti noin 23 vuotta ennen kuin siitä tuli arkipäivää Suomessa.
aikaa, erilaiset poliittiset suuntaukset kävivät valtakamppailua ja ympäristöarvot alkoivat olla merkityksellisiä.
Talous oli kasvanut aiempina vuosikymmeninä vauhdilla, mutta öljykriisi löi jarrua kehitykselle. Painopiste oli siirtymässä kestävempiin arvoihin ja Volvolla oltiin aavistettu oikein. 240:n kehitys osui teknisesti oikeaan maaliin ja ajoitus onnistui erinomaisesti. Fordin toteamus 50-luvulta ”Turvallisuus ei myy” päätyi uudelleen arviontiin ja siirrettiin historiaan. Volvon aloittama turvallisuuslähtöinen markkinointi on lähes jokaisen nykyvalmistajan käytössä ja alleviivaama asia mainonnassa.
Yhden 240:n tarina
Tämä on kertomus yhden 240:n viime vuosista.
Kaikki harrasteautothan ovat ikuisia projekteja, jotka aina pikkuhiljaa kehittyvät? Tätäkin on vuosien varrella nimittäin projektoitu useampaan otteeseen. Osia on keräilty viideltä eri vuosikymmeneltä ja ainakin seitsemästä eri Volvon mallisarjasta. Varaosaliikkeissä joutuu silloin tällöin väittelemään mikä osa todella käy tähän autoon, kun monesti kysyvät ensin rekisterinumeroa.
Teksti ja kuvat: EETU EKONEN
Oli vuosi 1984, kun tämä 240 aloitti liikenteessä pääkaupunkiseudulla. Kovin tarkka tietoa historiasta ei ole, mutta omistajia ehti olla useita, ennen kuin ATA-kilpinen 240 siirtyi edelliselle omistajalle, jolta sen ostin. Kun ajokort-
ti-ikä lähestyi, niin myös autokuume kasvoi. Merkki oli isän harrastuksien kautta jo sisäänrakennettu nuorelle miehelle ja malli, jota himoitsin eniten, oli 240 Turbo. Ensimmäinen auto, josta minulla oli lapsuudesta muistoja, oli isän vaaleansininen 244 GLT, jonka jälkeen meillä oli pitkään hopeanharmaa 240 Turbo. Sen ahtopainemittaria oli kiinnostava seurata takapenkiltä ja jotenkin jäi mieleen, että isona mulla pitää olla samanlainen, mutta mieluiten sininen.
Sopivaa ei löytynyt, mutta oltiin jo isän kanssa puhuttu, että kunnostetaan jostain varaosa-autosta sopiva, koska turbo-tekniikka riihestä jo löytyisi. Kattoluukku oli ”pakollinen” varuste, mutta ainoa tontilla ollut luukullinen oli sen verran mätä, että sitä ei olisi kannattanut elvyttää ajoon. Isän kaverin poika kuitenkin oli hankkimassa uutta autoa sinä syksynä, kun oma ajokortti-ikä lähestyi, enkä siis tiennyt tuosta autosta mitään ennakkoon. Yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä se oli hallin pihassa ”näytillä”. Kyseessä oli tummanmetallin sininen GLE ja kattoluukulla! Väri oli jopa parempi, kuin se vaaleansininen, jollainen isän auto oli lapsuudessani, mutta sisusta samanlaista plyysiä. Eipä tarvinnut kauaa miettiä, olisiko sopiva aihio nyt löytynyt. Varusteita autossa oli reilusti ja lisäsin
Myös radalla on käyty kokeilemassa.
kaikki mahdolliset, mitä ei vielä ollut ja isän varastosta tai rompepäiviltä löysin. Autosta löytyy mm. sähkölasit, -peilit ja kattoluukku, ilmastointi, cruise, sumuvalot, penkinlämmitys, lisämittarit (öljynpaine, -lämpö, voltti, ahtopaine ja kello), koetaulun ”puulistat”, takaspoileri ja -koriste, GT-raudat, takalasin säleikkö ja kolikkolokero koetaulun päällä. Tottakai 420 tkm ajettu auto vaati muutakin huoltoa ja korjausta, suurimpana oli ruostekuplien korjaus.
Hitsaamista oli ”jonkin verran” ja sitä varten tuli purettua sisusta pois kokonaan ja mm. kaikki ovet ja takaluukku vaihtuivat parempikuntoisiin muutamaa vuotta uudemmasta 240:stä. Kaikki perusjutut, kuten poikkipalkkien päät, takatunkinkorvakkeiden taustat yms. saivat uutta peltiä. Jälkikäteen on jäänyt harmittamaan, ettei tullut hitsattua uusista ovista niitä ”mädätyslistojen” reikiä umpeen ennen maalausta, mutta niillä mennään edelleen. Nokkapelti ja katto oli muutama vuosi aiemmin maalattu vakuutusyhtiön piikkiin, olikohan kaupan katolta pudonneen lumen vuoksi. Tässä remontissa koko muu auto maalattiin siis uudestaan.
Ajokortin sain syyskuussa 2007, mutta remontti paisui sen verran, että ATA:lla pääsi ajelemaan vasta helmikuun puolella.
Muistan, että kasasin uudenvuodenaattona listoja ja valoja paikoilleen maalauksen jälkeen yötä myöten naapurien ampuessa raketteja taivaan tuuliin. Eka talvi ja kevät tuli ajeltua alkuperäisellä B19E:llä, mutta se vaihtui jo heti kesällä 2008 ennen armeijaan menoa B21ET:ksi alkuperäisen coolerin kera. Samalla vaihdoin myös vähemmän ajetun vaihteiston ja kunnostin ylivaihteen. Tehoa oli nyt huomattavasti enemmän ja ahtopainemittarikin nousi viimein keltaiselle alueelle. Kaikki muu paitsi ilmastointi toimi, mutta auto jäi armeijan ajaksi seisomaan, koska sitä ei hennonut varuskunta-alueelle viedä. Paitsi sitten kun koitti kesä 2009 ja palvelusajan loppu. Kotiutuspäivänä kotiin päin ajaessa laturin maajohto päätti katketa ja isä joutui pelastamaan tien poskesta antaen virtaa aina parinkymmenen kilometrin välein, koska vika ei tien päällä selvinnyt, mutta se onkin ollut suurin vikaantuminen.
Syksyllä 2010 iski innostus tekniikkapäivitykseen, jossa K-Jetronicin tilalle tuli vaihdettua Motronic ja siinä yhteydessä opittua paljon autosähkötöistä peratessa 740:n johtosarjasta kaiken tarpeellisen. Myös ilmastointi tuli laitettua kuntoon ja muutettua uudelle R134a kylmäaineelle. Sillä kokoonpanolla ajeltiin seuraava kesä, tehoa mitattiin nyt 190 hp / 290 Nm, eli taas enemmän kuin aiemmin. Etupenkkeihin lisäsin soirot superloonia, jolloin sain niihin lisää sivuttaistukea ulkonäön pysyessä lähes ennallaan. Myös kirkkaat vilkut löysivät tiensä paikoilleen eteen ja taakse.
Seuraavana syksynä iski taas inspiraatio ja tällä kertaa ruiskutusjärjestelmä vaihtui kotimaiseen Hesteciin ja ahdin päivittyi kuulalaakeroiduksi Garretiksi. Samalla välijäähdytin vaihtui 300x450x76 alumiinicooleriksi ja pakoputkisto 3”:n kokoiseksi. Sähköflekti korvasi samalla viskon, eli äänimaailma muuttui melko erilaiseksi. Kulutus laski ja alakierrokseille tuli huomattavasti lisää vääntöä sekä huipputeho kasvoi 220 hevosvoimaan ja vääntöä oli mukavat 350 Nm. Vanteiksi vaihtui 16” Hydrat Virgojen tilalle, mutta muita suurempia muutoksia ei tullut tehtyä.
Jotenkin se vaan tuntuu olevan niin, että kasvaneeseen tehoon tottuu ja aina haluaa vähän lisää. Toinen, minkä olen huomannut on, että inspiraatio muutoksiin herää usein syksyisin, kun illat pimenevät. Mutta tällä kertaa jo kesällä 2012 alkoi seuraava tekniikkapäivitys… Tällä kertaa tehotavoite oli aiempaa suurempi, eli lukema piti saada alkamaan kolmosella. Innostuin myös lueskelemaan (siis katselemaan kuvia) ruotsaiselta foorumilta, jossa joku oli laittanut 240:iin 850:n
Etulokasuojiin tein uudet merkit, eli nykyinen mallimerkintä on muotoa 254.
moottorin. Sellainen pitää saada, onhan siinä paljon hienommat äänetkin! Homma alkoi sovittamalla aluksi toiseen koriin 10-venttiilistä konetta ja aika hyvin se sinne näytti mahtuvan. Tällä oli tarkoitus
valmistella muutos siten, että auto olisi pois ajosta mahdollisimman lyhyen aikaa. Vaihteistoksi ostin AVK:lta M90:n, jonka mukana tuli 960 Volvo ja moottoriksi löytyi B5234T5. Sitä sovittessa paikoilleen vaihteiston kanssa tuli huomattua, että 10V ja 20V koneissa on erilaiset lohkot ja ensimmäiset moottorin kiinnikkeet eivät sopineet ja niitä piti muokata. Garretin kuulalaakeriahdin oli jo osoittautunut kivasti alhaalta herääväksi, mutta nyt hankin pari numeroa isomman. Moottorin ja vaihteiston kannakkeiden lisäksi pakosarjan tein itse, imusarja on S60:sta, johon on liitetty 960:n kaasuläppäkotelo. Jälkimmäisestä on myös sytytyspuolat ja öljypohja. Myös muita muutoksia piti tehdä, pissapojansäiliö (340:sta) siirtyi oikean umpion alle, ja akku takakonttiin. Uusi ”sähkökeskus” konehuoneen vasemmassa reunassa rakentui 240:n ilmansuodatinkotelosta sisältäen 740:n sulakerasian. Sen verran olen näköjään mobilisti, että maalasin lohkon alkuperäiseen tyyliin punaiseksi, vaikka se ei oikein näy kaiken muun alta, mutta siellä se on. Kytkin muuttui 264:n ja 960:n osilla helposti nestetoimiseksi.
Eka penkitysreissu syksyllä ei mennyt putkeen, koska moottorin ja öljypohjan välistä vuoti runsaasti öljyä ja auto piti hakea takaisin Keski-Suomeen Pirkanmaalta ja purkaa moottori pois. Sitten potilas takaisin Spesial Tuning Hariselle ja odottelemaan, jos vielä ennen lumia pääsisi kokeilemaan. Talvi ehti, ennen kuin Seppo viimein soitti auton olevan säädetty. Muistan vielä sen puhelun. ”Moottori toimii hy-
Konehuone alkaa ikävästi muistuttaa nykyautojen sekamelskaa. Ilmastointi ja ahtoputket täyttää tehokkaasti. Cooleri on yläreunasta L-kappaleella kiinni syylärin kannakkeen alta. Alkuperäinen ilmanohjain päällä se näyttää orkkikselta. Omasta mielestä aika onnistunut ratkaisu.
Sininen plyysisisusta käy hyvin ulkovärin kanssa yhteen.
Takaspoileri on 940:iin tarkoitettu, mutta istuu melko hyvin paikoilleen.
Peräkontin verhoilin uudestaan harmaalla messumatolla.
vin ja siinä on laaja vääntöalue. Tehoa se antoi varsin hyvin”. Paljonkohan siitä lähti, kysyin? ”Semmonen 280 kW, eli tekee hevosvoimina 381 hp.”
Täytyy sanoa, että olin varsin tyytyväinen siinä vaiheessa. Iskän kanssa se sitten seuraavana perjantaina haettiin ja otettiin talvirenkaat mukaan trailerin sijaan. Kotimatka oli jännittävä, kun moottoritiellä 100 km/h nopeus osui juuri sille kierroslukualueelle, jossa moottori heräsi ja isän ohitellessa rekkoja oli vaikea pysyä pe-
rässä, koska pienempikin kiihdytys jäisellä tiellä sai aikaan sutimista liiankin helposti. Kotimatkalla poikettiin konttorilla ja muutoskatsastuskin tuli tehtyä samantien.
Pieniä parannuksia on tehty senkin jälkeen, mutta moottoriin olen nyt ollut tyytyväinen. Nätisti ajaen olen päässyt jopa 8:lla alkaviin kulutuslukemiin, vaikka bensaa saa kyllä halutessaan palamaan helposti paljonkin, riippuen siitä kuinka paljon vitosen murinaa innostuu kuuntelemaan. Moottorin alle on lisätty alumiininen poh-
japanssari suojelemaan öljypohjaa ja äänentoistona toimii kesäisin useimmiten kattoluukku, mutta CD-soitinkin autosta löytyy. Ulkonäkö poikkeaa jonkin verran alkuperäisestä, kun olen lisännyt takapurkurin alle palan 850:n puskuria sekä samasta mallista helmamuovit.
Kevättalvella 2013 sain kutsun kerhon osastolle Hod Rod & Rock Show:un Tampereelle. Aika moni kävijä siellä katseli autoa ja ihmetteli että: ”Ai tätä on saanut viissylinterisenäkin.” Tai: ”Kato 254 ja vielä turbo-malli.” ja jatkoi matkaansa sen kummemmin ihmettelemättä. Varmaan toistakymmentä vastaavaa kommenttia, joille isän kanssa naureskeltiin. Ilmeisesti jossain muutoksissa olin onnistunut ja toisaalta oli mukava huomata miten toiset kiinnittivät huomiota yksityiskohtiin. Muistan, että myös auton runkonumero tutkittiin ja kommentoitiin, ettei ole alkuperäinen Turbo-malli kyseessä.
Moottori B5234T5
(Volvo 850 T5-R -96)
H-Profiili kiertokanget, T5:n nokka-akselit, omavalmiste moottorin/vaihteiston kiinnikkeet, suorasytytys, kaasuläppäkotelo (65mm) ja öljypohja/-putki (lyhennetty) sekä öljynlauhdutin 960:sta, imusarja S60:sta
Teho 185 hv/320 Nm (381 hv/ 460 Nm ”ratasäädöillä”)
Ahdin Garrett GT2871R
Pakosarja 42mm vesijohtoputkesta itse tehty.
Pakoputkisto 3” alkuperäisen mallin mukaan kahdella vaimentajalla
Jäähdytin 240 vakio flektin anturilla, flekti 850:sta ja tuulitunneli 740 Turbosta, paisuntasäiliö 240 Intercooler-sarjasta (pienempi). Ylävesiletku 740 Dieselistä ja alaletku on 240:n ylävesiletku (lyhenneltyinä).
Laturi ja startti Bosch, 850:sta Alusta Madallusjouset merkkiä?? Volvon keltaiset R-Sport-iskarit ja säädettävä Panhard-tanko.
Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille
Pirkanmaan
V-Palvelu
V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu.
Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin.
Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346
Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi
Sorvajärventie 416
34110 Lakiala
UUTUUS!
Lattiamattosarja
Volvo 164
Pirkanmaan V-Palvelu Ky
Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoilu- ja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin.
Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla.
Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme.
Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viiikon välein).
VROM 2025
Suomen Volvokerho järjestää jälleen matkan VROM:iin, eli Volvo Rendezvous & Owners Meetingiin.
Matkalla Tukholman ja Göteborgin välillä pysähdytty purkaamoilla, Volvo osakaupoissa yms. Ohjelma tarkentuu kevään aikana!
Matkan hinta:
319€/hlö, kun 4 aikuista hytissä ja 2 aikuista hotellihuoneessa.
353€/hlö, kun 3 aikuista hytissä ja 2 aikuista hotellihuoneessa.
394€/hlö, kun 2 aikuista hytissä ja 2 aikuista hotellihuoneessa
613€/hlö, kun 1 aikuinen hytissä ja 1 aikuinen hotellihuoneessa
Matkan hintaan sisältyy bussikuljetus Jalobussin tilausajobussilla matkaohjelman mukaisesti, edellämainitut hotelliyöpymiset sekä laivakuljetukset.
Matkan hinta edellyttää 24 matkustajaa. Sitovat ilmoittautumiset 22.6 mennessä. Ilmottautumisia toivotaan mahdollisimman nopeasti. Tarkempi matkaohjelma tarkentuu vielä ja niistä ilmoittellaan sitten ilmottautuneille. Jos sinulla on tiedossa matkalla oleva mielenkiintoinen kohde niin vinkkaappa siitä meille järjestäjille.
Ilmoitathan nimesi, toimiva sähköpostiosoite, syntymäaika (pp.kk.vvvv), puhelinnumero. Ilmottautumiset: huovinen. jukka@gmail.com
Tarkempia tietoja matkasta antaa Miika Koskinen 0400 828 926 tai Jukka Huovinen 040 770 7994
15.8. Perjantai
19.00 Kokoontuminen Mobiilimäelle, johon voi jättää autot ja jatkaa bussikyydillä
19.50 Saapuminen Turun satamaan.
20.55 m/s Viking Grace lähtee Turun satamasta.
20.55 Buffet illallinen lisämaksusta.
16.8. Lauantai
Meriaamiainen laivalla lisämaksusta.
6.30 m/s Viking Grace saapuu Tukholmaan, Ruotsin aikaa.
Vierailu Ruotsalaisessa autopurkaamossa Saapuminen Göteborgiin ja majoitus Scandic Mölndal
17.8. Sunnuntai
Aamiainen hotellissa. Päätapahtuma, jossa satoja Volvoja ympäri Eurooppaa kokoontuu. Myös rompetori. Hotellilta 10 minuutin ajomatkan tai 20 minuutin raitiovaunumatkan päässä on yksi Gö-
Liity facebookissa Volvokerhon ryhmään ja osallistu Volvo aiheisiin keskusteluihin!
Ilmoita jäsennumerosi liittyessä, jäsennumerosi löydät lehden takaosasta, osoitteen kohdalta
https://www.facebook.com/ groups/2219014664880164
teborgin vilkkaimmista alueista Korsvägen sekä Svenska Mässan, Universeum-tiedekeskus ja Lisebergin huvipuisto. Korsvägenilta pääset myös kätevästi Lively Avenyn -kadulla, josta löydät kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vinkkinä matkakumppaneille, joita autot eivät niin paljon kiinnosta?
Volvo-kerhon Vuoden 2024 syyskokous ja pikkujoulut järjestettiin tällä kertaa Vaarunhovissa, Korpilahdella.
Ennakkoon tapahtumaan ilmoittautui 33 osallistujaa, joka on ainakin sen ajan ennätys, kuin itse olen kokouksissa ollut mukana. Useimmat saapuivat paikalle ysitien suunnasta ajaen Suomen kolmanneksi pisimmän maantiesillan yli. Kärkistensalmen sillalla on pituutta 787 m ja siltä avautuu hieno maisema Päijänteelle tai avautuisi, jos sää sallisi. Päivä oli varsin talvinen, kun lunta satoi aamusta asti.
Muutama autokunta, me mukaan lukien, saapuivat sen sijaan vastakkaisesta suunnasta ajaen Oittilantietä Suurajomaisemissa maatalon pihasta pihaan yli nyppylöiden ja monien mutkien kautta. Meille kyseinen reitti oli Rutalahden kautta 2 km lyhyempi, kuin jos olisi kiertänyt Jyväskylän kautta. Lunta oli paikoin 15 cm, mutta onneksi tiellä oli jo parin auton jäljet, joten ihan ”umpihangessa” ei tarvinnut ajaa. Välillä oli suurta ”Talwiajo-tunnelmaa”, kun piti päästä pitkän mäen päälle, kun oli ensin hidastanut ihan kävelyvauhtiin vastaantulijan vuoksi. Auton takaosa muurautui umpeen hienon näköisesti lumesta, emmekä edes myöhästyneet kokouksesta kuin 5 min. Seuraava autokunta tuli yli puoli tuntia myöhemmin samaa reittiä kaukaa Itä-Suomesta. Tapahtumapaikkana toimi siis Vaarunhovi, 1900-luvun taitteessa valmistunut vanha pappila. Sen ensimmäinen kappalainen oli Frans Cawén,
taidemaalari Alvar Cawénin isä. 1960-luvulla talo siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen, jonka jälkeen pappilan elämä jatkui kesäsiirtolana vähävaraisille lapsille. Toiminta päättyi v. 2014 jatkuen sitten 2018 Vaarunhovina, hämäläisen nuorenparin ostettua paikan 2017. Talo tarjoaa juhlapalveluita ruokailuineen sekä mahdollisuuksia saunomiseen ja majoitukseen Päijänteen rannalla. Kelin vuoksi kokous alkoi siis myöhässä, mutta odotellessa ehdittiin jo löytää uusi varatoiminnantarkastaja. Itse kokouksessa hyväksyttiin seuraavan vuoden toimintasuunnitelma, joka oli lähes suora kopio edellis vuodesta. Suurimmat käsitellyt asiat olivat uuden varatoiminnantarkastajan valinta sekä keskustelu jäsenmaksun suuruudesta. Kaikista maailman mullistuksista ja yleisestä kallistumisesta huolimatta, kerhomme jäsenmaksu on ollut koko euro-ajan sama, eli 25 €. Vuoden 2025 jäsenmaksut on jo postitettu, mutta vuodelle 2026 jäsenmaksua jouduttaneen korottamaan, koska pari edellistä vuotta tili on jäänyt pakkasen puolelle. Asiaa käsitellään kevätkokouksessa lisää.
Vaihtoehtona olisi saatava lisää uusia jäseniä sekä myytyä enemmän mainoksia kerholehteen. Tässä voisi aktivoitua kuka jäsen tahansa? Koronan aikana vähissä olleiden tapahtumien aikaan kertynyt varanto on riittänyt pariin negatiiviseen vuoteen.
Hallituksen jäseninä jatkavat edellisvuodelta Jukka (pj.), Eetu, Jammi, Tomi ja Timo, toiminnantarkastajana Martti ja hänen uutena varamiehenä Nils.
Uusia Some-kirjoittajia kaivattaisiin, eli esim. kerhon avoimeen ja sisäiseen Facebook ryhmään saisi kirjoittaa sisältöä
tulevista ja menneistä tapahtumista sekä muita kerhoon ja autoharrastukseen liittyviä juttuja. Jälkimmäisiä lukisimme mielellämme myös kerholehden sivuilta, jonka sisältö koostuu 100 %:sti jäsenten kirjoittamista jutuista. Aktiivisia kirjoittajia ei liian montaa ole ja etenkin tekniikkajuttuja moni lukisi mielellään. Jos siis vaikka juuri sinä seuraavan kerran kunnostat jotain, ota työvaihekuvia ja kirjoita juttu?
Vaikka kokouksen alku viivästyi, saatiin asiat käsiteltyä 10 min ennen ruokailua. Kokoukselle oli varattu aikaa 1,5 h. Ruoka oli hyvää ja juttu luisti jäsenten vaihtaessa kuulumisia.
Saimme kehuja kerhon toiminnasta ja moni oli sitä mieltä, että on parempi korottaa jäsenmaksua, kuin karsia toimintaa. Kevätkokous on Lahden suunnalla Classic Motor Show -viikonloppuna, mutta sitä ennen on ehditty jo pitää talvipäivä Mobiliassa ja kuukausittaisia kokoontumisia eri paikkakunnilla. Kesäkokoontuminen on tätä joulun alla kirjoittaessa suunniteltu meren äärelle Länsi-Suomeen. Nähdään taas mukavan harrastuksen parissa tapahtumissa.
Suomen Volvokerhon hallitus
Suomen Volvokerhon (PV-kerho ry)
KEVÄTKOKOUS LAHDESSA
Lounasravintola Männyssä 3.5.2025 klo 17.00
Ruokailu kokouksen jälkeen.
Yhdistyksen kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1. kokouksen avaus
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa.
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. hyväksytään kokouksen esityslista
5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto
6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat
a. Kerhon liittyminen SAHK:n edunvalvontajäseneksi.
b. Vuoden 2026 jäsenmaksun suuruuden päättäminen. Kuten syyskokouksessa puhuttiin, olisi jäsenmaksua korotettava.
c. Maksumuistutukset. Keskustellaan pitäisikö ottaa muistutusmaksu käyttöön.
Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.
Lounasravintola Mänty
Seisakekatu 2, 15700 Lahti
Ilmoitathan tulostasi ruokailun järjestämistä varten: hallitus@suomenvolvokerho.com. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 24.4.2025.
Tervetuloa!
Suomen Volvokerho Hallitus
MAAILMA
kirjoitti testijutun
Volvo PV 544
Favoritista
joulukuussa 1963
Teksti Nimimerkit
J.J. & E.O
Kuvat Mauri Salo
MOOTTORITILASSA on tavaraa runsaasti, mm. lämmityslaitteen puhallin ja sähkökäyttöinen tuulilasin pesulaite. Akku on erittäin hyvällä paikalla ja muihinkin huollettaviin laitteisiin pääsee kunnolla käsiksi. Konepelti on saranoitu etureunastaan.
AUTOTEHTAILLE on tuotannossa olevan mallin ulkonäön vaihtaminen yleensä ns. ”kiperä kysymys”, sillä uuden auton ostoa suunnitteleva henkilö haluaa ymmärrettävästi valita auton, joka näyttääkin uudelta.
Autotehtaat elävät lisäksi monessa tapauksessa siinä kuvitelmassa, että muuttamalla mallin ulkonäköä saadaan osa ostajista hankkimaan uusi auto jo ennen kuin edellinen on kulunut loppuun.
Toisaalta taas mallin muutos tulee tehtaalle kalliiksi, sillä peltiosien puristustyökalut on silloin täysin uusittava, mikä kysyy kosolti pääomaa. Viimeksi mainittu pulma ei merkitse mitään sellaiselle tehtaalle, jonka tuotanto on kyllin suuri, sillä puristustyökalutkin kestävät vain aikansa ja ne on kulumisen vuoksi pakko uusia tietyin väliajoin, vaikka malli pysyisikin samana.
Taloudellisista syistä pienet tehtaan säilyttävät yleensä automallinsa muuttumattomina 8-10 vuotta, kun taas isot vaihtavat niiden ulkonä-
köä kahden tai kolmen vuoden väliajoin. Poikkeuksia on tietysti molempiin suuntiin, ja vieläpä usein siten, että iso tehdas pitää kiinni hyvästä mallista, kunnes se on tullut auttamattomasti vanhanaikaiseksi. Klassillisina esimerkkeinä ”yhden mallin periaatteesta” mainitaan tavallisesti Ford T tai Volkswagen 1200. Näistä edellinen oli lähes muuttumattomana tuotannossa 19 vuotta, ja jälkimmäisen suunnittelu tapahtui jo yli 25 vuotta sitten.
Hyvä esimerkki tehtaan uskollisuudesta mallille on löydettävissä lähempääkin. Ruotsalainen Volvo-tehdas laski nimittäin pienen henkilöautonsa, PV 444:n markkinoille elokuussa v. 1944, joten sen syntymästä on kulunut jo 19 vuotta. Siitä huolimatta tämä malli on edelleen tuotannossa miltei saman näköisenä, mutta tosin perusteellisia teknillisiä parannuksia kokeneena ja tyyppinumeroa vaihtaneena.
Syynä sen pitkään elinikään on osittain se, että henkilöautotehtaana Volvo on pieni.
Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä kuluneena aikana on työkalut varmasti jouduttu uusimaan. Toisena osatekijänä on varmasti uuden korimallin suunnittelun ja kokeilun kalleus, eikä merkityksetön tekijä ole myöskään ollut mallin erinomainen maine lujan ja kestävän korin suhteen. Vaikka Volvon koria moititaankin vanhanaikaiseksi niin Ruotsissa kuin kaikissa niissä maissa, joihin sitä viedään, pysyttelevät sen myyntiluvut jatkuvasti tehtaan tuotantokyvyn tasalla, joten mallin muutokseen ei ole myöskään kaupallista aihetta. Tämä osoittaa, että autonostajat panevat laadulle sittenkin enemmän painoa kuin muodikkaalle ulkonäölle, viimeksimainitullahan ei ajeta!
”Vanhan
hyvän ajan” kori
Päällisin puolin – niin ulkoa kuin sisältäkin katsellen – PV 544:n kori on toivottoman vanhanaikainen. Etuosa on korkea, pystysuora otsapinta,
johon tuulilasin tasalle ulottuvat etulokasuojat liittyvät tasaisesti, mutta jonka yläreunan yläpuolelta konepelti lähtee kohoamaan kuin pullataikina.
Yhtenäinen, kaareva tuulilasi on melko voimakkaasti takaviisto ja sen takana oleva osa koria on kuin ilmapallo, pyöreä ja sileä, lukuunottamatta takalokasuojia. Katon kannatuspylväät ovat kauttaaltaan hyvin leveät ja kapean raon muotoinen takaikkuna on sijoitettu harmittavan ylös, miltei kattoon. Kauniina PV:n koria tuskin voi pitää, mutta sen sijaan se on yksilöllisen näköinen ja sellaisena muotivirtausten ulkopuolella – tekisi mieli sanoa: takana! Rakenteeltaan kori ei iästään huolimatta ole vanhanaikainen, ja niissäkin kohdissa, joissa sen ikä näkyy, se tapahtuu positiivisesti. Kori on itsekantava, mutta sellaiseksi harvinaisen hyvin ja huolellisesti valmistettu, jopa niin, että pistehitsaussaumat on valmistuksen yhteydessä tiivistetty. Vastoin nykyistä
käytäntöä on kaikki lokasuojat kiinnitetty paikoilleen pulteilla, joten vaurion sattuessa vaihtaminen on helpompaa kuin hitsatuissa rakenteissa. Vaurioitumismahdollisuudet on autoa rakennettaessa otettu muutenkin huomioon suuremmassa määrin kuin useimmissa autoissa, mistä syystä katto ja kattopylväät on erityisesti vahvistettu, joten katon pitäisi kestää myös auton ympärimeno.
Korin yleistä tukevuutta ja työn huolellisuutta lisää vielä tehtaalla suoritettu, poikkeuksellisen perusteellinen ruostesuojaus, joka alkaa fosfatoinnista ja eräiden kantavien osien kokoonpanoa edeltäneestä käsittelystä ulottuen koteloiden sisäpuoliseen sumutukseen ja alustan käsittelyyn saakka. Ja lienee tarpeetonta puhua mitään korin eri osien sovituksesta ja saumojen siisteydestä!
Vanhanaikaisuus ulottuu myös sisustukseen, jossa on ahdas ja pimeä tuntu. Katto on verhoiltu halvan ja epäsiistin näköisellä kankaalla, istuinten ja selkänojien keskiosa ovat niin ikään kangasta, selkänojista puuttuu säätömahdollisuus ja tuulilasin yläpuolelta matkustajan häikäisysuoja, lattialle sijoitettu vaihdevipu on pitkä ja sama pätee sen liikkeisiin nähden. Tosin v. 1864 mallissa katto on jo verhoiltu muovilla, selkänojien säätömahdollisuudet ja häikäisysuojan puute voidaan laskea ”riisuutumiskilpailun” tiliin (Favorit vastaa eräiden muiden autotehtaiden Standart-malleja) ja istuinten verhoilu on hyvin miellyttävä, koska se ei hiota kesälläkään.
Volvo näyttää ja vaikuttaa raskaalta autolta, mutta ei se kuitenkaan paina sen enempää kuin muutkaan mitoiltaan samaa luokkaa olevat viiden hengen autot, pikemminkin päin vastoin. Raskaan vaikutelman saavat aikaan lähinnä korin muodot ja huono näkyvyys sisältä, sekä korin tukevuus, joka ”kuuluu” jopa ovia suljettaessakin. Laadullisti
”Uuden hyvän ajan” moottori ja alustarakenne
Volvon moottorin väitetään usein perustuvan joskus 1930-luvulla suunniteltuun venemoottoriin, mutta se ei enää pidä paikkaansa.
Nykyinen B18-moottori on täysin uusi – ja nykyaikainen – konstruktio, vaikka ulkonäöltään hiukan muistuttaakin vanhaa voimalaitetta. Mitään varsinaisia erikoisuuksia tai moottoriteknillisiä uutuuksia siinä ei ole, mutta se on konstruktioltaan samalla tavoin huoliteltu ja asiallinen kuin auton korikin. Viisi runkolaakeria, iskusuhde 0,95, päävirtatyyppinen öljynsuodin, sylintereiden koneistetut palotilat ja jokaisen sylinterin omat, erilliset imukanavat kertovat, että moottori on pyritty saamaan kestäväksi ja taloudelliseksi. Ensinmainittuun pyrkimykseen viittaa myös ”kesy” viritysaste. Käytössä moottori osoittautui sitkeämmäksi kuin suurimman vääntömomentin esiintymiskohdan perusteella olisi voinut odottaa; sen käynti oli kaikilla kierrosluvuilla tasaista ja kiihtyvyys hyvä. Polttoaineenkulutus oli kohtuullisilla nopeuksilla hyväksyttävä, mutta se kohosi erittäin jyrkästi nopeuden kasvaessa. Se ei kuitenkaan johdu niinkään moottorista kuin korin etuosan muodosta, mikä aiheuttaa suuren ilmanvastuksen.
OHJAAMO on asiallinen ja riittävän tilava. Äänimerkin rengas häiritsee mittarien tarkkailua, kaasupoljin on tarpeettoman lähellä vaihteiston koppaa ja vaihdevipu on varustettu ikävällä jousella, joka keskittää sen II-III linjalle. Matkamittari on poikkeuk–sellisen tarkka. Etuistuinten turvavyöt ovat vakiovarusteena.
sivuttaissuunnassakin, joten jousina on voitu käyttää kierrejousia. Kaikissa pyörissä on putkimalliset kaksitoimiset nesteiskunvaimentimet ja edessä lisäksi kallistelunvaimennin. Myös jousitusjärjestelmän suunnittelun suhteen kelpaa Volvo esikuvaksi!
Favoritissa on kolmivaihteinen vaihteisto, jota ensisilmäyksellä erehtyy helposti pitämään suoranaisena puutteena. Hyvin valittujen välityssuhteiden – ykkönen on tarkoitettu ajossa käytettäväksi – kunnollisen synkronoinnin ja moottorin riittävän vääntömomentin ansiosta vaihteisto kuitenkin täyttää tehtävänsä moitteettomasti ja on varsinkin vanhempaan polveen kuuluvien autoilijoiden mielestä miellyttävä, koska vaihdevipua ei tarvitse heilutella yhtenään.
”Harmittomat” ajoominaisuudet
tomallekaan ajajalle. Suoraan ajettaessa sen suuntavakavuus on erittäin hyvä, mikä johtuu ilmeisesti auton lievästä aliohjautumisesta, onnistuneesta ohjausgeometriasta ja korin takaosan muodosta, minkä ansiosta sivuttaiset tuulenpuuskat eivät pääse aiheuttamaan äkkinäisiä heittoja. Kaarteissa auto käyttäytyy miellyttävän rauhallisesti aliohjautumisensa ansiosta, eikä sen kallistuminenkaan ole kovin voimakasta.
Jousitusjärjestelmä on myös hyvin ja perusteellisesti suunniteltu. Edessä on tukivarsien ja kierrejousien avulla toimiva erillinen puolisuunnikasjousitus, ja takana jäykkä akseli, joka on tuettu koriin vinojen tukivarsien ja Panhard-tangon avulla niin pituus kuin
Volvon ajo-ominaisuuden ovat sellaiset, että ne tuskin aiheuttavat huolia tottumat-
Istuimet on muotoiltu harkitusti ja asiallisesti; ne ovat riittävän ja sopivan kovat. Eivätkä väsytä sen paremmin ajajaa kuin matkustajiakaan edes pitkillä matkoilla. Puutteina on mainittava ajajan istuimen selkänojan tarjoama vähäinen sivuttaistuki, istuintyynyn ja ohjauspyörän alareunan välinen pienehkö etäisyys, selkänojan säätömahdollisuuden puute ja takaosaston keinotekoinen polvitila, joka on saatu aikaan vähentämällä istuinosan syvyyttä.
Jousitus on jäykkä, mutta ei tällaisia koreja valmistettiin joskus 1920-luvulla – ”auton kultaisena aikana” – kalliita loistoautoja varten. Siinä suhteessa olisi Volvolla nykyisin opetettavaa monelle autotehtaalle!
Talvipäivä räntäsateessa:
Hyvä tunnelma lämmitti
Mistä olikaan tämän vuoden Volvo- ja Pyhimyskerhon talvipäivä tehty. Se oli tehty räntä- ja vesisateesta sekä pilvipoudasta, pullakahvista, museon näyttelystä, lounaasta ja hyvästä seurasta sekä Volvo-aiheisista keskusteluista.
Huono sää varmasti rajoitti jonkin verran kävijämäärää ja vanhempien harrasteautojen saapumista paikalle. Huonoa säätä uhmaten paikalla kävi arviolta nelisenkymmentä Volvoa, 28 volvokerholaista ja 11 pyhimyskerholaista. Lisäksi paikalla kävi kerhoihin kuulumattomia Volvoista kiinnostuneita.
Yksi mielenkiintoisimmista autoista oli paikalle tullut kuorma-auto Volvo L-223-Z vuodelta 1949. Kuljettaja oli pukeutunut ajanmukaisiin asusteisiin täydentäen kokonaisuutta.
Muita vanhemman pään autoja oli 60-luvulta Duett, kaksi pyhimystä ja kaksi Amazonia. Muu kalusto oli 142:sta lähtien uudempia vuosikertoja.
Varsinainen kilometrinnielijä
oli V70, jolla oli mittarissa jo lähes miljoona kilometriä: määrässä alkaa olla jo viat ajettu ulos. Runsaan kilometrimäärän mahdollistaa säännölliset ja riittävän usein tehdyt huollot. Tässäkin taitaa pitää paikkansa Kummelista lainattu lausahdus, että autot tykkää, kun niillä ajetaan. Paikalla oli myös Suomessa suhteellisen harvinainen Yamahan V8-moottorilla varustettu S80. Museon teemanäyttely oli vielä Reissun päällä. Maaliskuun lopussa näyttely vaihtuu, joten kesäpäivässä pääsee tutustumaan uuteen näyttelyyn.
Paikalla oli myös SAHK:n edustajia, jotka kertoivat kerhoille SAHK:n edunvalvontajäsenyyden mahdollisuudesta. Kerhot varmaan käsittelevät aihetta kokouksissaan. Tarkoitus on saada joukkovoimaa ajamaan harrastajille tärkeitä asioita ja lobbaamaan niistä päättäjille.
Järjestelyistä vastaavat Arto K. ja Markku J. kiittävät kaikkia paikalla olleita ja toivottavat tervetuloa kerhojen kesäpäivään Mobiliaan lauantaina 5.7.2025 klo 10-15. Teksti: Markku Jylhäsalo, Kuvat: Vesa Koskinen ja Markku Jylhäsalo
Teksti: MARKKU JYLHÄSALO Kuvat: MARKKU JYLHÄSALO ja VESA KOSKINEN
loita ja ravintoloita joka makuun.
Raumalta lähdetään klo 15.00 takaisin Ukiin. Paluumatkalle on valittavissa kolme reittiä. Janoisimmat renkaanpotkijat lähtevät valtatietä 8 etelään ja Laitilasta länteen Ukiin, ajo kestää noin 45 minuuttia.
Virallinen letka lähtee tulomatkan tietä 196 kohti Ukia, jolloin ehtii vieläkin rentoutumaan hotellilla tai katselemaan Ukin nähtävyyksiä.
Viimeinen vaihtoehto on kääntyä letkasta tielle 1973 kohti Pyhämaata ja merenrantaa. Reitillä on paljon nähtävää ja hyviä maisemia, kuten Pyhämaan vanha kirkonpiiri ja uhrikirkko 1600 luvulta. Kirkolta voi jatkaa matkaa Velhoveden kiertäen kohti Lyökkiä tai samaa reittiä takaisin tielle 196. Vasemmalle jäävät Velhoveden vesialueet on padottu ympäriinsä ja alue on makeanveden allas eli vesivarasto. Raitin varrella näkyykin useita portteja, jotka pitävät makean ja suolaisen veden erossa toisistaan. Hieman Ennen Lyökkiä kääntyy vasemmalle tie kohti Lepäistä ja Ukia. Tähän huomio, että kyseinen tie sisältää muutaman kilometrin hiekkatieosuuden.
Kuivalla on kovapohjaista tietä, mutta sateella tietenkin rapa lentää. Lepäisistä löytyy yhteysvenesatama ja laituri, jossa voi piipahtaa haistelemassa merituulta ja lepuuttamassa jalkojaan. Kiertotie pidentää ajoa pysähdyksistä riippuen tunnin verran. Klo 17.30 alkaen kerho tarjoaa jäsenille päivällisen hotellin ravintolassa. Ei jäsenille hinta on 30€/hlö. Alkoholijuomat kukin maksaa itse.
Sauna ja poreallas ovat jälleen käytössä klo 19.00 – 21.00 välisenä aikana sekä miehille että naisille.
SUNNUNTAINA 15.6. on aamiainen hotellilla ja ihmettelyä, kunnes on aika jatkaa matkaa. Osoitteessa visituusikaupunki.fi voi käydä tutustumassa Ukin nähtävyyksiin ja tekemisiin etukäteen.
Ohjelma on tarkoituksellisesti melko vapaa, ja osallistujat saavat halutessaan mennä ja tulla sen mukaan miltä tuntuu.
Järjestäjät:
Jussi Heervä 044 352 4270
Juhani Hummelin 043 2006 940
Tapahtumia 2025
Classic Motor Show
La-su 3.-4.5.2025
Ajoneuvonostalgiasta kiinnostuneiden näyttely kokoaa yhteen alan kalustoa ja toimijoita. Tänä vuonna teemana 1980luku ja esillä on yli 400 ajoneuvoa laidasta laitaan. Messukeskuksen 19 000 neliötä tarjoaa kahden päivän aikana paljon mielenkiintoista katsottavaa!
Salpausselänkatu 7, 15110 Lahti
Kainuun Mobilistien
Peräkonttikirpputori
La 17.5.2025 ja La 13.9.2025 klo 8-14
Kaikille avoin rompetoritapahtuma, myyntipaikat 5€, ei ennakkovarauksia. Esillä harrasteajoneuvoja, koneita ja laitteita.
Varistie 8, 87400 Kajaani
Rompetori Äijäkirppiksen pihassa
La 24.5.2025 klo 10 alkaen.
Volvo harrastajien peräkonttirompetori. Tule tapaamaan samanhenkisiä harrastajia ja myymään itselle tarpeettomia osia sekä tekemään löytöjä toisten peräkonteista ja -kärryistä.
Kuoppamäentie 13, 33800 Tampere TAPAHTUMA KORVAA KALENTERISSA OLEVAN V-PALVELUN PIHALLA OLEVAN TAPAHTUMAN!
Retki Anne Mattilan taidekahvilaan La 7.6.2025
Kaiken taidenautinnon lisäksi ruokailu ja tutustutaan maalaiskirkonkylään sekä paikalliseen autokokoelmaan. Avekit totta kai myös mukaan, ilmoittautumiset toukokuun loppuun mennessä p. 0400 622883 Sarapohjantie 173, 39960 Sarvela
Suomen Volvo kerhon kokoontumisajot
Pe-su 13.-15.6.2025
Uudessakaupungissa, katso tältä aukemalta erillinen tapahtumainfo
Kesäpäivä Kangasalla
La 5.7.2025
Volvo-kokoontuminen Automuseo Mobilian pihalla. Tule kahville kanssaharrastajien kanssa ja vieraile museossa. Tämän vuoden näyttelynä ”Pikkusportit”, joka esittelee 10 erilaista näkemystä sporttisesta pikkuautosta sekä Heikki Valveen autopiirroksia. Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala
VROM 2025
Pe-su 15.-17.8.2025
Volvo Rendezvous & Owners Meeting. Ehkä maailman suurin vuosittainen
Volvo-kokoontuminen? Lähde mukaan bussimatkalle (15.-19.8.) Göteborgiin. Tutustuminen Volvon uuteen museoon ja VROM-tapahtumaan, jossa riittää autoja. Gunnar Engellaus v 2
