Raaseporin kesää katselemassa

Volvo kerhon kokoontumisajot järjestettiin viime kesänä Raaseporin ympäristössä Etelä-Suomessa.

Raaseporin linna on alun perin rakennettu saarelle mutta maankohoamisen johdosta linnanrauniot ovat nykyään sisämaassa.

Kokoontumisajojen majapaikkana oli Tammisaaren leirintäalue, joka sijaitsi meren rannassa.

Perjantai iltana perinteisesti saunottiin ja paisteltiin makkaraa. Kesäinen sää suosi ja useampi kävi meressä uimassa helteisen matkapäivän päätteeksi. Vesi olikin yllättävän lämmintä ja aurinkoisen hiekkarannan kanssa houkutteleva yhdistelmä. Makkaraa oli tarjolla useampaa sorttia ja viime vuosina hyväksi havaittu ryynimakkara kelpasi monille.

Lauantaiaamuna leirintäalueella juoksenteli yllätysvieraita, harvemmin on tullut nähtyä peuroja kaupungissa. Ysiltä kokoonnuttiin leirintäalueen edessä olevalle alueelle, josta startattiin kohti päivän ensimmäistä vierailupaikkaa, Raaseporin linnan raunioita. Moni varmaan ihmetteli miksi ajo-ohjeet eivät vastanneet reittiä, mutta se johtui siitä, että ensimmäisenä matkaan lähtenyt autokunta ajoi reitin ilman ohjetta ulkomuistista, mutta hieman eri teitä pitkin. Luonnollisesti kaikki seurasivat edellä ajavia, vaikka ajo-ohje olisikin neuvonut toisin. Jopa niin hyvin, että johtoauton ajaessa linnan parkkipaikan ohi, lähes koko jono jatkoi sen perässä matkaansa. Tien kaventuessa ja pään lähestyessä letka saatiin kuitenkin käännettyä ja kaikki pääsivät kohteeseen.

Paikan päällä saatiin neuvoteltua ryhmäalennus pääsylippuihin, jonka jälkeen tutustuttiin omaan tahtiin raunioihin.

Linna on alun perin rakennettu saarelle Bo Joninpoika Gripin toimesta 1300-luvulla. Se hylättiin 1500-luvulla kuuleman mukaan mm. Helsingin perustamisen, maankohoamisen ja olutkellarin romahtamisen jälkeen. Maankohoamisen johdosta linnanrauniot ovatkin nykyään sisämaassa.

Sisäpihalla kasvoi suuria puita ennen kuin 1800-luvun lopulla linnaa alettiin restauroimaan ja sitä tehtiin useamman kerran. Viimeisin kunnostus saatiin valmiiksi vuonna 1988. On kuitenkin epäselvää, minkä näköinen linna on aikoinaan ollut.

Koska linnalle saavuttiin ajo-ohjeeseen nähden eri suunnasta, ei ohje pitänyt paikkaansa sieltä lähdettäessäkään.

Niinpä Fiskaria kohti mentiin vaihtelevia reittejä, mutta kaikki sinne löysivät jonkin tien. Allekirjoittanut ajoi suunniteltua reittiä, joten ehdin kuvaamaan sinne saapuvia autoja, vaikka lähdin Raaseporista viimeisenä.

Fiskarsin kylä syntyi 1649 perustetun rautaruukin ympärille. Sen läpi virtaa kivasti Fiskarsinkoski, joka hallitsee keskustan maisemaa. Fiskarsissa asuu noin 500 asukasta, mutta kesäaikaan paikka on suosittu turistien keskuudessa, jolloin ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Fiskarsin kylä syntyi 1649 perustetun rautaruukin ympärille. Sen läpi virtaa kivasti Fiskarsinkoski.

Alueella toimii käsityöläis- ja taiteilijayhteisö, joka myy tuotteitaan. Kylää kierrettiin tutustuen mm. museoon, kynttilätehtaaseen, vanhaan kylämiljööseen rakennuksineen sekä katsellen sepän ja lasinpuhaltajan työskentelyä.

Fiskarssin kello on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta

Fiskarssista matka jatkui niin haluaville Tenholan kylään, jossa on ollut asutusta jo 4 000 vuotta. Sen lisäksi tai vaihtoehtoisesti reitti kulki Hangon Rintamamuseoon alueelle, jossa kulki Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja vuosina 1940-1941 (Porkkala). Museoalueella on juoksu- ja taisteluhautoja sekä muistokorsu.

Tenholan kylässä on ollut asutusta jo 4 000 vuotta

Osa käytti koko päivän Fiskarssissa ajaen sieltä suoraan Tammisaareen, jossa otettiin valokuvia 29 Volvosta. Vanhin oli jälleen Samin PV51 vuodelta 1938 ja uusin oli S80.

Maittavaa iltaruokaa oli tarjolla Villa Smakhusissa, jonne oli lyhyt siirtymä leirintäalueelta. Ennen kuin saatiin ruokaa suuhun, vastailtiin päivän vierailukohteisiin liittyviin kysymyksiin ja olipa siellä muutama kysymys poimittu vanhoista kerholehdistä.

Vieläkö muistat paljonko karjaa Raaseporin linnassa oli tai montako litraa lettutaikinaa kului 2021 kokoontumisessa?

Pikaisen vastauspapereiden läpikäynnin ja kiertopalkinnon jakamisen jälkeen aloitettiin ruokailu. Tarjolla oli lihaa ja kalaa sekä muun muassa mansikkakakkua. Maha täynnä oli mukava mennä nukkumaan.

Sunnuntaina lähdettiin omaan tahtiin kotimatkalle aurinkoisessa säässä. Kiitokset järjestäjille, seuraavaa kokoontumista jälleen odotellaan.

Eetu Ekonen