NÄKÖKULMA Ihmisoikeuksien puolesta työskentelevä Emma Saloranta-Winiecki ilmastonmuutoksesta:
"Haluan uskoa, että valinnoillani on merkitystä" Emma Saloranta-Winiecki Perhealbumi Saloranta-Winiecki
Emma Saloranta-Winiecki on monikulttuurisen perheen äiti ja maailman kansalainen, joka työskentelee ja toimii ihmisoikeuksien, erityisesti tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Yhdessä amerikkalaisen miehensä kanssa hän haluaa kasvattaa myös pienet lapsensa kunnioittamaan kaikkien ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksia sekä suojelemaan luontoa. Tässä artikkelissa Emma kertoo elämästään, työstään ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ajatuksistaan. Ilmastonmuutoksen merkit ovat nähtävissä kaikkialla missä olemme asuneet, Suomesta Intiaan ja Tansaniasta Yhdysvaltoihin. Ilmaston lämpeneminen ei valikoi kohdettaan, vaan vaikuttaa meidän kaikkien elämään. On kuitenkin tosiasia, että esimerkiksi Keniassa, Tansaniassa ja Intiassa vaikutukset ovat nopeammat ja iskevät erityisen raskaasti kaikkein köyhimpien ihmisten elämään. Kun katastrofi iskee - olipa se tulva, hyökyaalto, tai trooppinen myrsky - jo valmiiksi heikot slummiasutukset ja kylät tuhoutuvat maan tasalle, eikä köyhillä ihmisillä ole mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä uudestaan. Heillä ei usein myöskään ole mahdollisuuksia siirtyä pois katastrofien tieltä samalla tavalla kuin parempituloisilla. Yhdysvalloissa ilmastonmuutos on poliittinen kiistakapula, ja kun valta vaihtuu Valkoisessa talossa, myös prioriteetit ja rahoitus heilahtavat äärilaidasta toiseen. On pelottavaa seurata vellovaa keskustelua, joka harvoin perustuu tieteellisiin faktoihin tai
tutkimustietoon, etenkin kun ottaa huomioon kuinka suuri vaikutus Yhdysvalloilla on ilmastonmuutokseen globaalilla tasolla.
Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle.
ILMASTONMUUTOS NÄKYY KÖYHIEN IHMISTEN ARJESSA Monissa maissa, joissa olen vieraillut tai asunut ja tehnyt töitä paikallisten kanssa, ihmiset näkevät ilmastonmuutoksen vaikutukset jokapäiväisessä arjessaan. Joissain paikoissa se voi näkyä
•8•
kuivuutena, mikä tarkoittaa sitä, että pellot kuivuvat eivätkä maanviljelijät saa elantoa. Toisissa paikoissa se näkyy tulvina ja vedenpinnan nousuna. Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle. Pienituloiset ihmiset pelkäävät, koska he kokevat - oikeutetusti - että ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole heidän käsissään, mutta he joutuvat kärsimään etulinjassa sen seurauksista. Köyhien ihmisten jo valmiiksi epävarmat tulot ovat entistäkin epävarmempia, kun ilmasto ja sääilmiöt muuttuvat. Monissa maissa, esimerkiksi Intiassa, keskiluokka kasvaa ja ihmisten kulutustottumukset muuttuvat - usein ympäristölle haitallisella tavalla. Mutta onko oikein, että me länsimaissa asuvat nyt vaadimme, että kehitysmaiden ihmiset eivät saa kuluttaa, lentää, matkustella ja toimia samalla tavalla kuin me olemme eläneet vuosikymmeniä?
