Yhteiset Lapsemme 2/2019

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

2 • 2019

Ilmastonmuutos

on ihmisoikeuskysymys

s.4

Ilmastonmuutos s.14 vaikuttaa pakolaislapsiin Alkuperäiskansan elämä muutoksessa Kolumbiassa

s.12

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

TÄSSÄ NUMEROSSA • Monikulttuuristen lasten

asialla jo vuodesta 1988.

•

2 • 2019

Ilm ast on mu uto s

on ihmisoikeuskysymys

s. 8

s.4

s.14 Ilmastonmuutos vaikuttaa pakolaislapsiin san iskan Alkuperä mbiassa elämä muutoksessa Kolu Yhteiset LAPSEMME |

Emma Saloranta-Winiecki on nähnyt ilmastonmuutoksen vaikutukset asuessaan perheensä kanssa eri puolilla maailmaa.

s.12

Nro 2-2019

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ahonen-Coly, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Anja Wikstedt, Helena Korpela, Laura Huuskonen Päätoimittaja: Markus Söderlund Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Marjo Aro / KTMP Group Ab Oy Kansikuva: Heidi Rostén Painatus: KTMP Group, Mustasaari ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Kolumbian Guaviaren sademetsissä vaelteli vielä parikymmentä vuotta sitten koko Latinalaisen Amerikan viimeisenä pidetty metsästäjä-keräilijäheimo, Nukak Makuk. s. 12 Rania Alkhadour oli Yhteiset Lapsemme ry:ssä työharjoittelussa maalis-huhtikuussa 2019. s. 11

Sisältö

2 • 2019

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ihmisoikeuskysymys..................................... 4 Aino Vehkavaara:

Ilmasto ei odota, että aikuistumme ....................................... 7

Emma Saloranta-Winiecki:

Haluan uskoa, että valinnoillani on merkitystä. 8

Minun tarinani: Rania Alkhadour.............................................................................. 11

Metsästäjä-keräilijäheimo Kolumbiassa ...................................................................... 12 Ilmastonmuutos vaikeuttaa miljoonien pakolaislasten elämää............................. 14 Mikä estää meitä muuttamasta toimintaamme ilmastoystävälliseksi? ................. 16

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Ilman huoltajaa tullut nuori saa suomalaisen perheen............................................ 18

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Henkilökohtaista vertaistukea adoptoiduille ja adoptioperheille........................... 22

Makujen kohtaamisia....................................................................................................... 19 Koulupäivä Nepalissa....................................................................................................... 20 Adoptiokuraattorilla on aikaa kuunnella...................................................................... 23 •2•

PÄÄKIRJOITUS

Järjestöjen ilmastotyö on kesken Me ihmiset tarvitsemme ilmastosääntöjä ja -säätelyä, koska muuten luistamme vastuusta. Ilman niitä lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen ei onnistu, eivätkä kansalliset päästövähennystavoitteet toteudu. Samalla logiikalla toimii esimerkiksi verotus – vapaaehtoisuus ei tuota riittävästi tuloksia.

Järjestöjen, ja yhä enemmän myös yritysten, ilmastoasenne on oikea, mutta teot ovat vielä kesken.

Kolmas sektori vaikuttaa ilmastomuutoksen torjunnassa kahdella tavalla: omilla toimilla ja vaikuttamalla päätöksentekoon. Yhteiset Lapsemme ry aloitti kevättalvella järjestön ilmasto-ohjelman laatimisen, työ valmistui viimein vappuaattona, lentoni jälkeen. Olimme havainneet, että lähtötilanteemme ei ole huono. Suosimme jo kasvispainotteista ruokaa, lajittelemme jätteet, käytämme kaksipuolisia tulosteita ja lentomatkoja tehdään melko vähän, näin esimerkinomaisesti. Mutta tätä ennen periaatteita ei ole kirjoitettu. Ilmasto-ohjelmamme määrittelee nyt suhteemme matkustamiseen, hankintoihin, energiankäyttöön, jätteisiin, ja niin edelleen. Ohje on kirjoitettu pienimmän haitan periaatetta noudattaen, ja uskon sen olevan silti toteutettavissa ilman, että toimintakykymme heikentyy.

Tämän pääkirjoituksen ensimmäiset lauseet kirjoitetaan lentokoneessa. Lentoa ei ole ilmastokompensoitu. Vaikka kotimaan lentoni on toisen organisaation järjestämä ja kustantama, olisin voinut valita myös toisen matkustustavan. Juna olisi ollut vaihtoehdoista ekologisin. Olen nyt ongelman äärellä, konkreettisesti sen sisällä. Voisin edelleen selitellä, että olen hyvittänyt ja käyttänyt viimeisen vuoden aikana taksia vain kahdesti, työmatkat kuljen aina julkisilla, ja lentomatkat rajoittuvat pääasiassa satunnaisiin lomamatkoihin. Säästän myös työnantajan kustantamaa työaikaa, kun matkoihin kuluu vähemmän aikaa. Turha on kuitenkaan selittää, vaan pohtia, mitäs nyt tehdään.

Vaikka päästöjä vähennettäisiin omin toimin tai velvoitteiden kautta, vähennys tuskin riittää, vaan tarvitaan myös kompensaatiota, jolla hiilinielua kasvatetaan. Tähän tarvitaan tulevaisuudessa rahaa. Yksittäiset kansalaiset voivat jo ryhtyä kompensoijiksi, mutta millä edellytyksillä avustusten varassa toimivat järjestöt voivat näin tehdä, ja miten ne kulut rahoitetaan? Avustus- ja rahoitusjärjestelmien tulisi huomioida tämä kysymys, koska varojenkäyttö on jo nykyisellään optimoitu.

Olemme valinneet tämän lehden teemaksi ilmaston.

Aihe on ajankohtainen koko loppuelämämme ajan.

Lasten osalta tilanne on täysin sama, vaikkakin rajuimmin muutoksesta kärsivät köyhimpien maiden lapset. Unicefin tavoite kehitysmaiden auttamisessa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeä. Auttajan roolissa ovat teollisuusmaat. Me itse säästyimme ilmastoahdistukselta lapsuudessamme, toisin kuin omat lapsemme. Lapsia pitäisi toisaalta myös suojella liialliselta vyörytykseltä.

Mutta ne säännöt. Lienee niin, että jos ilmastoohjeemme olisi ollut valmis lentomatkaani suunniteltaessa, vasta se olisi pakottanut valitsemaan lentokoneen sijasta junan.

Markus Söderlund päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Ilmastonmuutos on aikamme suurin ihmisoikeuskysymys Irma Marttinen CC Creative Commons

Y

hteiset Lapsemme ry:ssä toiminnan kärki on ollut lapsen oikeuksien edistämisessä. Suomessa työtä on tehty erityisesti monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin puolesta.

Kansainvälisesti lapsen oikeuksia on edistetty kehitysyhteistyöllä ja kummitoiminnalla. Ajatus kestävästä kehityksestä on ollut kaikessa toiminnassa läsnä koko yhdistyksen 30-vuotisen historian.

Pitkään jatkunut huoli ilmastonmuutoksesta nousi laajemmin yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n joulukuussa 2018 julkaiseman raportin jälkeen. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa ilmastoteema oli vahvasti esillä, ja keskustelu jatkuu varmasti eurovaaleissakin.

Lasten ja nuorten ilmastoaktivismi ja ilmastolakot ovat osoittaneet eri puolilla Eurooppaa päättäjille, että nyt on laitettava ”paniikkivaihde” päälle,

kuten Greta Thunberg asian ilmaisi puhuessaan Brysselissä europarlamentaarikoille.

ILMASTONMUUTOS JA LAPSET Lapsen oikeuksista tai laajemmin ihmisoikeuksista ei enää ole mahdollista puhua ottamatta huomioon ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia. Amnesty Internationalin pääsihteeri Kumi Naidoota siteeraten ilmastonmuutoksesta on tullut aikamme suurin ihmisoikeuskysymys.

Yksikään valtio tai yksilö maailmassa ei tule välttymään ilmastonmuutoksen seurauksilta, mutta sen vaikutukset kohdistuvat hyvin eri tavoin eri puolilla maailmaa eläviin ihmisiin. Erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille ovat kaikista heikoimmassa asemassa elävät ihmiset, joiden on vaikea suojautua ja sopeutua sen seurauksiin. Köyhyys,

•4•

epätasa-arvo ja moniperusteinen syrjintä vahvistavat ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia maailman eri väestöryhmissä.

Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti lapsen oikeuksien toteutumista. Lapset ovat riippuvaisia aikuisista, eikä heillä ole samanlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Lapsilla on suurempi tarve puhtaaseen veteen ja ravintoon, ja he ovat alttiimpia erilaisille taudeille.

Ilmastonmuutoksesta johtuvat luonnonkatastrofit aiheuttavat lapsille suuremman riskin kuolla kuin aikuisille. Ilmastopakolaisuus, leirielämä ja konflikteissa ja sodista lähtöisin oleva turvattomuus, huolenpidon puute ja traumat heikentävät lapsen oikeuksien toteutumista.

Jo nykyisellään ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tuhoisia ja ne voimistuvat edelleen tulevina vuosikymmeninä. Maailman lämpötilan nousu 1,5 asteella lisää tappaville

kuumuusaalloille altistuvien ihmisten määrää 350 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä.

Merenpinnan noususta, kuivuuskausista, tulvista ja rajuista myrskyistä kärsivät eniten kehittyvissä maissa asuvat, kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, jotka itse ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Suurin syy ilmastonmuutokseen löytyy vauraiden teollisuusmaiden päästöistä. Siksi olisikin oikeudenmukaista, että nämä valtiot kantaisivat suuremman vastuun ilmastokysymyksen ratkaisemisessa.

kertoo ratkaisumahdollisuuksista ja kehittyvien maiden tytöistä muutoksen agentteina.

Raportin mukaan kehittyvien maiden tytöt kohtaavat kolmenkertaista syrjintää. Tyttöjen syrjintä liittyy ikään, sukupuoleen ja köyhyyteen. Kehittyvien maiden tytöillä ja naisilla on sukupuolensa takia heikommat mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen. Heillä on yhteisöissä käytettävissään vähemmän vaikutusvaltaa, resursseja, rahoitusta tai teknologiaa.

Myös köyhyys koskettaa enemmän tyttöjä. Yli puolet äärimmäisessä köy-

ILMASTONMUUTOS JA TYTTÖJEN OIKEUDET

Köyhyys, epätasa-arvo ja moniperusteinen syrjintä vahvistavat ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia maailman eri väestöryhmissä.

PLAN Internationalin raportti Ilmastonmuutos uhkaa tyttöjen oikeuksia nostaa esille ilmastonmuutoksen vaikutukset kehittyvissä maissa asuvien tyttöjen elämään. Raportti kuvaa niitä tekijöitä, jotka tekevät tytöistä erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen edetessä, mutta samalla se

•5•

hyydessä elävistä ihmisistä on lapsia, ja suurin osa heistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tyttöjen ja poikien varttuessa köyhyyden synnyttämä sukupuolten välinen epätasa-arvo kasvaa etenkin Afrikan maissa.

Kehittyvien maiden tyttöjen elämässä koulutus on avain periytyvän köyhyyden katkaisemiseen. Tyttöjen koulutus voi parantaa kokonaisten yhteisöjen ja yhteiskuntien hyvinvointia.

Tyttöjen mahdollisuus kouluttautua, oppia ammatti ja päästä töihin sekä päättää omasta elämästään ja lapsiluvustaan ovat avainasemassa globaalien haasteiden ratkaisemisessa.

Naiset ja tytöt ovat kehittyvissä maissa päävastuussa kotitaloustöistä, ruuanvalmistuksesta, kotitalousvihannesten viljelystä ja puhtaan juomaveden hankkimisesta. Kiihtyvä ilmastonmuutos tuo epävarmuutta viljasatoihin, heikentää ruokaturvaa ja kasvattaa vedenhakumatkoja. Sadon pienentyminen näkyy ensimmäisenä tyttöjen lautasilla. Vedenhakumatkoihin käytetty aika on pois tyttöjen koulunkäynnistä ja vapaa-ajasta. Pitkät

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Kiihtyvä ilmastonmuutos tuo epävarmuutta viljasatoihin, heikentää ruokaturvaa ja kasvattaa vedenhakumatkoja.

Sadon pienentyminen näkyy ensimmäisenä tyttöjen lautasilla.

vedenhakumatkat ovat tytöille myös riski joutua seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhriksi.

Ilmastonmuutos vaikuttaa niin ikään myös lapsiavioliittojen määrän lisääntymiseen. Lapsiavioliittojen määrä lisääntyy konfliktien, luonnonkatastrofien ja siirtolaisuuden seurauksena. Tyttöjen naittaminen on perheille keino lisätä ruokaturvaa, suojata tyttöjä seksuaaliselta väkivallalta ja luoda turvaa köyhyyttä vastaan. Esimerkiksi Mosambikissa arvioidaan, että kuivuudesta kärsivillä alueilla alle 18-vuotiaana avioituvien tyttöjen määrä kasvaa 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Lapset ovat alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, siksi ilmastonmuutos uhkaa erityisesti lapsia ja lapsen oikeuksien toteutumista.

Ilmastonmuutos lisää merkittävästi luonnonkatastrofien määrää. Vielä 1970-luvulla luonnonkatastrofeja oli keskimäärin 90 vuodessa ja tänä päivänä niitä on noin 450 vuosittain. Naisten ja lasten riski kuolla katastrofitilanteissa on moninkertainen miehiin verrattuna. Naiset ja lapset ovat myös yliedustettuina joukossa, joka jättää kotinsa kriisin seurauksena.

Ilmastopakolaisuus altistaa tytöt ihmissalakuljetukselle ja sieppauksille. Nopeissa luonnonkatastrofeissa hauraiden valtioiden kouluttamattomat tytöt ovat suuressa riskissä, koska heillä on muita heikommat tiedot hätäja hälytysjärjestelmistä. Monesti tytöt eivät myöskään osaa uida.

Ilmastonmuutos uhkaa siis monin tavoin jo saavutettuja tuloksia tasa-arvotyössä.

Kehittyvien maiden tytöt ja naiset kohtaavat kipeimmin ilmastonmuutoksen vaikutukset. Nykyisellään he ovat kuitenkin aliedustettuina ilmastonmuutoksesta käytävässä keskustelussa, päätöksenteossa ja toimenpiteiden laatimisessa sen torjumiseksi.

Naiset ja tytöt pitäisi ottaa mukaan tähän työhön. Se on tärkeää tasa-arvon ja demokratian näkökulmasta, mutta myös siitä syystä, että naisilla on monesti paljon tietämystä paikallisista ruuantuotannon kasvuolosuhteista sekä perinteisistä, usein ilmastoystävällisistä, viljelymenetelmistä.

Kehittyvien maiden tytöistä ja naisista voi tulla ilmastomuutoksen torjumisen voimatekijöitä. He ovat kiinnostuneita vaikuttamisesta omaan elämäänsä, yhteisöihinsä ja laajemmin koko yhteiskuntaan. Siihen pitää antaa heille mahdollisuus.

PARIISIN SOPIMUS JA AGENDA 2030 Vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmas­ tosopimuksen tavoite on rajata maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen ja pyrkiä enintään 1,5 asteen lämpenemiseen. Ilman nopeita, kunnianhimoisia ja monipuolisia toimia

•6•

maailmaa uhkaa vähintään kolmen asteen lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastonmuutos vaikeuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Samalla se uhkaa mitätöidä lukuisat jo saavutetut kehitystulokset. Miljoonat ihmiset ovat vaarassa vajota takaisin köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Pitkään kestäneen myönteisen kehityksen jälkeen nälkäänäkevien ihmisten määrä on viime vuosina lisääntynyt maailmassa.

Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan lähtökohtana on lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistäminen. Tänä päivänä tämä työ ei ole mahdollista ilman, että siinä otetaan huomioon ilmastomuutokseen liittyvät globaalit kohtalonkysymykset. Maailman lasten oikeudet eivät voi toteutua, ellemme kaikki toimi sen puolesta, että pyrimme turvaamaan elämisen mahdollisuudet myös tuleville sukupolville.

Lue lisää: PLAN International Suomi, 2019: Ilmastonmuutos uhkaa tyttöjen oikeuksia.

Kehittyvissä maissa asuvat tytöt ovat erityisen haavoittuvaisia – ja keskeinen osa ilmastonmuutoksen ratkaisua.

NUOREN PUHEENVUORO

Ilmasto ei odota, että me aikuistumme

Aino Vehkavaara on 17-vuotias lukiolainen Ressun lukiosta ja nuori vaikuttaja, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti lapsen oikeudet ja tasa-arvotyö. Hän tekee vapaaehtoistyötä mm. osana Plan International Suomen Lastenhallitusta.

Aino Vehkavaara

M

itä sinä ajattelet, kun kuulet sanan ilmastonmuutos? Monelle tulevat ensimmäisenä mieleen jääkarhut ja norpat tai hiihtokelien katoaminen, mutta ilmastonmuutoksen hillitseminen on kohtalonkysymys myös meidän nuorten tulevaisuudelle. Millaisen maapallon me tulemme perimään? Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät äärimmäiset sääilmiöt, kuivuus, ilmastopakolaisuus ja sairauksien leviäminen. Ilmastoahdistus onkin päivittäinen puheenaihe koulujen käytävillä: Meitä pelottaa, että aikuisia ei pelota.

Ilmastoahdistuksen kanssa ei tule jäädä yksin, vaan se kannattaa valjastaa muutoksen hyväksi. Toivo ei ole menetetty, sillä keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on jo keksitty: Nyt ne vain pitäisi toteuttaa. 16-vuotiaan ilmastoaktivisti Greta Thunbergin inspiroimana nuoret ympäri maailmaa

ovat astuneet esiin tehdäkseen osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Etenkin suuret ilmastomarssit ja koululakkoliike, johon osallistuvat nuoret eivät perjantaisin mene kouluun vaan parlamenttien eteen osoittamaan mieltään ilmastotoimien puolesta, ovat herättäneet paljon huomiota. Thunberg on jopa asetettu ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Meitä pelottaa, että aikuisia ei pelota Nuorten koululakkoa on myös kritisoitu ja sen vaikutusta nuorten tulevaisuuteen kauhisteltu. Ilmastolakko on kuitenkin hätähuuto, jota tulee kuunnella. Liian pitkään nuorten vaatimukset kunnianhimoisempien ilmastotoimien puolesta on ohitettu, vaikka

•7•

ilmastonmuutos on sukupolvemme suurin haaste. Ilmasto ei odota, että kasvamme ja aikuistumme. Meidän on pakko toimia nyt, jotta meillä edes on tulevaisuus, josta huolehtia.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on oikeudenmukaisuuskysymys.

Kaikkien eniten ilmastonmuutoksesta kärsivät lapset ja tulevat sukupolvet, vaikka he ovat kaikkein vähiten olleet aiheuttamassa sitä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne kehittyvissä maissa asuvat lapset, jotka esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien kuivuuden, tulvien tai konfliktien takia joutuvat jättämään kotinsa. Heidän elämässään ilmastonmuutos saattaa näkyä myös ruuan ja veden puutteena. Etenkin tytöt voivat myös joutua lopettamaan koulunkäynnin veden hakemiseen käytetyn ajan kasvun tai lisääntyvän köyhyyden myötä paikoitellen yleistyvien lapsiaviolittojen takia.

Ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien puolustajana tunnetun Suomen tulee olla mukana tekemässä vastuullista ja kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Korulauseet eivät enää riitä: Tarvitsemme konkreettisia tekoja. Jokainen voi itse vaikuttaa myös arjen valinnoilla, muun muassa vähentämällä lentämistä, valitsemalla kasvisvaihtoehdon tai käyttämällä julkista liikennettä oman auton sijaan. Yhdessä pienet teot tuottavat suuren vaikutuksen.

Tärkeintä on kuitenkin rakenteisiin vaikuttaminen ja siihen eivät yksilöiden toimet riitä. Siksi yksi merkittävimmistä ilmastoteoista on päättäjiin vetoaminen ilmastoystävällisemmän politiikan puolesta. Me nuoret olemme ymmärtäneet tämän ja olleet valmiita toimimaan. Nyt on aikuisten vuoro.

Tämän päivän päätökset määrittelevät meidän nuorten tulevaisuuden, ja nuorilla onkin oltava oikeus osallistua päätöksentekoon. Emme kuitenkaan voi yksin hillitä ilmastonmuutosta vaan tarvitsemme päättäjien apua. Ensisijainen vastuu ilmastotoimista kuuluu valtioille ja aikuisille, ei lapsille.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

NÄKÖKULMA Ihmisoikeuksien puolesta työskentelevä Emma Saloranta-Winiecki ilmastonmuutoksesta:

"Haluan uskoa, että valinnoillani on merkitystä" Emma Saloranta-Winiecki Perhealbumi Saloranta-Winiecki

Emma Saloranta-Winiecki on monikulttuurisen perheen äiti ja maailman kansalainen, joka työskentelee ja toimii ihmisoikeuksien, erityisesti tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta.

Yhdessä amerikkalaisen miehensä kanssa hän haluaa kasvattaa myös pienet lapsensa kunnioittamaan kaikkien ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksia sekä suojelemaan luontoa.

Tässä artikkelissa Emma kertoo elämästään, työstään ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ajatuksistaan.

Ilmastonmuutoksen merkit ovat nähtävissä kaikkialla missä olemme asuneet, Suomesta Intiaan ja Tansaniasta Yhdysvaltoihin. Ilmaston lämpeneminen ei valikoi kohdettaan, vaan vaikuttaa meidän kaikkien elämään. On kuitenkin tosiasia, että esimerkiksi Keniassa, Tansaniassa ja Intiassa vaikutukset ovat nopeammat ja iskevät erityisen raskaasti kaikkein köyhimpien ihmisten elämään. Kun katastrofi iskee - olipa se tulva, hyökyaalto, tai trooppinen myrsky - jo valmiiksi heikot slummiasutukset ja kylät tuhoutuvat maan tasalle, eikä köyhillä ihmisillä ole mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä uudestaan. Heillä ei usein myöskään ole mahdollisuuksia siirtyä pois katastrofien tieltä samalla tavalla kuin parempituloisilla.

Yhdysvalloissa ilmastonmuutos on poliittinen kiistakapula, ja kun valta vaihtuu Valkoisessa talossa, myös prioriteetit ja rahoitus heilahtavat äärilaidasta toiseen. On pelottavaa seurata vellovaa keskustelua, joka harvoin perustuu tieteellisiin faktoihin tai

tutkimustietoon, etenkin kun ottaa huomioon kuinka suuri vaikutus Yhdysvalloilla on ilmastonmuutokseen globaalilla tasolla.

Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle.

ILMASTONMUUTOS NÄKYY KÖYHIEN IHMISTEN ARJESSA Monissa maissa, joissa olen vieraillut tai asunut ja tehnyt töitä paikallisten kanssa, ihmiset näkevät ilmastonmuutoksen vaikutukset jokapäiväisessä arjessaan. Joissain paikoissa se voi näkyä

•8•

kuivuutena, mikä tarkoittaa sitä, että pellot kuivuvat eivätkä maanviljelijät saa elantoa. Toisissa paikoissa se näkyy tulvina ja vedenpinnan nousuna.

Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle.

Pienituloiset ihmiset pelkäävät, koska he kokevat - oikeutetusti - että ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole heidän käsissään, mutta he joutuvat kärsimään etulinjassa sen seurauksista. Köyhien ihmisten jo valmiiksi epävarmat tulot ovat entistäkin epävarmempia, kun ilmasto ja sääilmiöt muuttuvat.

Monissa maissa, esimerkiksi Intiassa, keskiluokka kasvaa ja ihmisten kulutustottumukset muuttuvat - usein ympäristölle haitallisella tavalla. Mutta onko oikein, että me länsimaissa asuvat nyt vaadimme, että kehitysmaiden ihmiset eivät saa kuluttaa, lentää, matkustella ja toimia samalla tavalla kuin me olemme eläneet vuosikymmeniä?

Emma, Jacob ja Lucas Tarangiren luonnonsuojelualueella Tansaniassa.

Monissa kansalaisjärjestöissä ilmastonmuutos on keskeinen teema huolimatta siitä, mikä kansalaisjärjestön toiminnan varsinainen päätarkoitus.

Esimerkiksi Plan International Suomi -järjestössä ilmastonmuutoksen parissa tehdään koko ajan enemmän töitä, koska sen vaikutukset lasten oikeuksien toteutumiseen, lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen ovat niin suuria.

Myös Planin Lasten hallitus korostaa omassa työssään ilmastonmuutosta ja sen merkitystä lasten hyvinvoinnille. Lapset ja nuoret ovat kasvavasti huolissaan siitä, miten me aikuiset ja tämän päivän päättäjät emme ole ottaneet ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia tarpeeksi vakavasti emmekä ole tehneet tarpeeksi, jotta tilanne muuttuisi. Tosiasia on, että me emme toiminnallamme tuhoa omaa tulevaisuut-

tamme, vaan lasten ja lastenlastemme tulevaisuutta - ja he tietävät ja näkevät sen joka päivä.

JOKAINEN VOI TEHDÄ VALINTOJA JA VAIKUTTAA Ilmastonmuutos on pelottava asia. Se pelottaa suuruutensa ja vaikutustensa takia. Ilmastonmuutosta seuratessa on helppo tuntea, ettei yhden ihmisen tai yhden perheen tai edes yhden järjestön toiminnalla ole lopulta merkitystä. Avuttomuus, turhautuminen, pelko, suru ovat kaikki tunteita, jotka ottavat helposti vallan. Mutta totta kai meidän jokaisen panoksella on merkitystä, ja toivottomuus on kaikkein hyödyttömin tunne.

•9•

On totta, että jotta ilmastonmuutos saadaan hidastumaan ja toivottavasti jopa pysähtymään, se vaatii suuria ja merkittäviä poliittisia päätöksiä, lainsäädäntöjen muuttamista ja uusimista, lisärahoitusta ja päätöksiä, jotka eivät kenties ole suosittuja, mutta ehdottoman välttämättömiä. Samalla tarvitaan myös yksityisten kansalaisten ja muiden toimijoiden aktiivisuutta, osallistumista ja painostamista, jotta nämä muutokset oikeasti saadaan aikaan.

Haluan uskoa, että yksilön valinnoilla on merkitystä. Yritän myös itse muistaa sen, että kun kasvatan omia lapsiani, kasvatan seuraavan sukupolven kuluttajia ja päättäjiä - ja heidän valinnoillaan ja sillä miten heidät on kasvatettu, on myös suuri merkitys tulevaisuudelle.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

LASTEN KANSSA VOI JA PITÄÄ KESKUSTELLA Omat lapseni ovat vasta 4,5 v ja 19 kk, ja mutta yritän keskustella heidän kanssaan näistä asioista ja teemoista rehellisesti ikätason mukaan. Puhumme siitä mistä liha, kana ja kala tulee, mistä maito tulee, miten se tuotetaan.

Olen myös hiljattain näyttänyt esikoiselleni videopätkiä ilmastoaktivisti Greta Thunbergin videoista ja puheista, ja kun nuoret ja lapset ympäri maailmaa marssivat hiljattain ilmaston puolesta, kerroin ilmastomarssista lapseni amerikkalaisen esikoulun opettajille ja pyysin että he keskustelisivat aiheesta lasten kanssa - ja he olivat tehneet niin!

Lapset olivat olleet hyvin kiinnostuneita siitä, mitä marssi tarkoitti ja miksi lapset ja nuoret olivat lakossa, mitä ilmastoaktivismi tarkoittaa, ja mitä ilmastonmuutos tarkoittaa heidän elämälleen. Opettajat kertoivat, että keskustelu oli ollut vilkasta ja rikasta, ja esikoiseni jatkoi teemasta keskustelua vielä kotonakin. Mielestäni on tärkeää, ettemme koskaan oleta, että lapsemme eivät ymmärrä tai että heitä ei kiinnosta - totta kai heitä kiinnostaa. Kyseessähän on heidän elämänsä ja tulevaisuutensa!

Lucas Tansaniassa Karatun vihreissä maisemissa.

Emma Saloranta- Winiecki

Poden joka päivä huonoa omaatuntoa siitä, että en tee ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarpeeksi, mutta yritän löytää tapoja tehdä enemmän ja toimia paremmin joka päivä. Olemme omassa perheessäni lopettaneet punaisen lihan syömisen ja pyrimme vähentämään myös muiden eläinperäisten tuotteiden käyttämistä, kierrätämme kaiken mahdollisen, pyrin olemaan valveutunut kuluttaja, kun teen hankintoja ja hankkimaan vähemmän tavaroita, vaatteita, leluja, roinaa, jota tulee helposti kerrytettyä mutta mitä emme oikeasti mihinkään tarvitse. Koska perheemme on kotoisin eri maista, lennämme ainakin kerran vuodessa tapaamaan isovanhempia ja

Lapset ovat kiinnostuneita keskustelemaan ilmastonmuutoksesta.

Meidän pitää antaa heille siihen mahdollisuus. muita perheenjäseniä toiselle puolelle maailmaa - joten haluan yrittää löytää keinoja tasapainottaa lentomatkustamista muilla valinnoilla, sillä perheen näkeminen ja toisessa kotimaassamme vierailu on kuitenkin meille ja lapsille tärkeää.

• 10 •

 syntynyt ja käynyt koulunsa Orimattilassa Suomessa  sosionomi (AMK) Metropolia ammattikorkeakoulu  valtiotieteen maisteri, ihmisoikeudet ja kehitysmaatutkimus, opinnot New Yorkissa  amerikkalainen mies Jacob, lapset Lucas 4,5 vuotta ja Lily 19 kuukautta  asunut mm. Amerikassa, Intiassa ja Tansaniassa  työskennellyt 10 vuotta ihmisoikeuksien, tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta

Minun tarinani Rania Alkhadour

J

okaiselle ihmiselle on vaikeaa lähteä kotimaastaan riippumatta siitä, onko lähtemisen syynä työ, opiskelu tai turvallisuuden puute.

Olin eksyksissä, kun tulin Suomeen kaksi vuotta sitten, koska olin irti kaikesta vanhasta elämässäni – työstä, ystävistä ja kotimaasta.

Ensimmäisestä askeleesta lähtien kysyin tietä eteenpäin, mutta minut ympäröi vain lumen valkoinen kaupunki pyhällä rauhallaan.

Muistin, että menestys ei katso paikkaa eikä aikaa, mutta sen eteen on otettava todellinen askel.

Aloitin itse suomen kielen oppimisesta. Sitä kautta sain takaisin itseluottamukseni. Vietin suurimman osan päivästä kuunnellessa suomenkielisiä ohjelmia. Kävin konserteissa ja kirjastoissa.

Olen edennyt nopeasti, ja samalla todistanut itselleni, että pystyn jälleen seisomaan omilla jaloillani. Kotimaassani Syyriassa opiskelin journalismia, ja asuessani Kuwaitissa työskentelin asiakaspalvelussa ja suhdetoiminnassa. Täällä minun pitää aloittaa alusta.

On tärkeää, miten nousee ensimmäisiä portaita uudessa maassa. Se avaa tien menestykseen. Olen luvannut itselleni, että kuljemme täällä lasteni kanssa kohti parempaa elämää. Pyrin opiskelemaan ja sen jälkeen työskentelemään kansainvälisessä suhdetoiminnassa. Unelmanani on antaa hyvä kuva maailmalle Syyriasta.

Minulle Suomi ei ole vain maa maailmankartalla, vaan se on maa, joka edustaa ihmisyyttä. Maa, joka opettaa, miten tulla todella ihmiseksi. Jokaista maahanmuuttajaa, joka lukee tämän kirjoituksen, kehotan löytämään Suomen.

Elämä on kaunis, kun on madollista elää turvassa ja rauhassa.

Rania Alkhadour oli työharjoittelussa Yhteiset Lapsemme ry:ssä maalishuhtikuussa 2019.

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Nukak-heimon kylässä ei ole kaivoa, viljelypalstoja eikä kotieläimiä.

Ainoastaan muutamia kanoja ja laihoja koiria.

Lasten heimo Nina Keres

K

olumbian Guaviaren sademetsissä vaelteli vielä parikymmentä vuotta sitten koko Latinalaisen Amerikan viimeisenä pidetty metsästäjä-keräilijäheimo, Nukak Makuk. Sademetsä tarjosi nukakeille suojaa ja runsaasti luonnon antimia.

Nyt nukakeja on jäljellä arviolta vain 400. Suurin osa elää San Josen ja Retornon pikkukaupunkien liepeillä täydellisessä puutteessa ja osattomuudessa. Heistä 90 % on lapsia ja nuoria.

Vaikka Kolumbiaa 50 vuotta koe-

tellut sisällissota on virallisesti päättynyt, aseelliset ryhmät kuten huumekauppiaat, sisseistä erkaantuneet joukkiot ja paramilitaariryhmät jatkavat joillakin alueilla kansalaisten pelottelua, uhkailua ja jopa murhaamista. Suhteellisesti eniten aseellisesta konfliktista ja huumekaupasta ovat kärsineet alkuperäiskansat kuten nukakit.

Valtio on osoittanut nukakeille laajan, 200 000 hehtaarin reservaattialueen, mutta sitä pitävät hallussaan asemiehet.

• 12 •

Nukakien ikiaikaista sademetsää on runneltu coca-viljelyksillä ja huumekauppiaat ovat murhanneet jo ennestään pienen heimon sukupuuton partaalle. Jäljelle jääneiden on ollut pakko paeta ihmisten ilmoille.

Nukakien kylä on lasten kylä, sillä aikuisia on jäljellä vain kourallinen.

Kylän vanhin ihminen on 50-vuotias. Hän kertoo olevansa hyvin surullinen, koska nukakeille tärkeä perheyhteisö on hajonnut. Syvälle metsään ei uskalla mennä. Nuoret eivät kunnioita perinteitä eivätkä kuuntele vanhempiaan. He haluavat elää kuten valkoinen mies, mutta eivät osaa. He varastelevat ja käyttävät huumeita ja alkoholia. Nuoret naiset menevät valkoisten miesten mukaan. ”Nuorilla ei ole toivoa, elleivät he opi tapojamme,” sanoo kylän vanhin nainen. ”Me metsästämme, kalastamme ja syömme hedelmiä ja muita metsän antimia. Mutta nuoret eivät osaa metsästää eivätkä he viitsi poimia hedelmiä.”

Nukakien improvisoitu kyläpahanen on surkeimpia koskaan näkemiäni kyliä. Kaivoa ei ole eikä viljelypalstoja, kotieläimistä puhumattakaan. Muutama kana ja laiha koira juoksentelee likaisten lasten joukossa.

Nukakit eivät osaa viljellä maata.

Heille tiellä juokseva kana on luvallinen saalis. Alueen valkoiset viljelijät eivät ymmärrä, että nukakit ovat metsästäjä-keräilijöitä. Heitä pidetään varastelevina villi-ihmisinä, joihin ei kannata panostaa. Jopa viranomaiset suhtautuvat heihin avoimen kielteisesti. Nukaki-lapsille ei ole osoitettu mitään palveluja: ei päivähoitoa, koulua, sairaanhoitoa. Kylässä vieraillessani lähetimme sairaan lapsen terveysasemalle vastentahtoisen viranomaisen mukana.

Nukakeja on kolmenlaisia: metsästä paenneita ja asutuksen lähelle asettuneita, metsän ja asutuksen välillä kulkevia ja metsän kaukaisimmissa kolkissa vielä piilottelevia, joilla ei ole mitään yhteyksiä ulkomaailmaan.

Viimeksi mainitut, vielä perinteistä nomadielämää sademetsässä elävät nukakit, palaavat aina seitsemän vuoden välein samoille sijoille, joilla ovat kulkeneet ja ruokailleet. Seitsemän vuoden kierto takaa kasvillisuuden toipumisen ja runsaan ravintotarjonnan, sillä syötyjen hedelmien siemenet

ovat ehtineet itää ja kasvaa uusiksi hedelmäpuiksi. Proteiinin ruokavalioonsa nukakit saavat Miko-apinoista, pikku nisäkkäistä ja kalasta.

Nukakien sosiaalinen järjestelmä on horisontaalinen. Heillä ei ole yhtä johtajaa, vaan päätökset tehdään kollektiivisesti maluca-teltassa istuen.

Siksi nukakit eivät täytä Kolumbian valtion alkuperäiskansoille asettamia vaatimuksia hallinnollisesta organisaatiosta, jolle valtio voi osoittaa tukea. Nukakit ovat väliinputoajia, joilla ei ole modernin yhteiskunnan toimintakoodistoa. Vain harvat nukakit osaavat lukea ja puhua espanjaa.

Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta tälle pienelle alkuperäiskansalle.

Pitäisikö heillä olla oikeus elää kuten aiemmat sukupolvet ennen heitä: vapaina syvällä sademetsässään?

J.K. Yhteiset Lapsemme ry:n kummikohde

Kolumbiassa, Por Una Sonrisa, auttaa myös alkuperäiskansoihin kuuluvia lapsia, jotka ovat joutuneet pakenemaan Kolumbian sisällissodan takia Bogotaan ja muihin kaupunkikeskuksiin.

INFO Kolumbian väkiluku: 48,8 milj.

Alle 18-vuotiaita: 15,5 milj.

Keskimääräinen perhekoko: 3,2 henkilöä/perhe Oppivelvollisuuden suorittaneista 62% ei jatka toisen asteen koulutukseen Kaupungeissa 82% lapsista käy koulua, maaseudulla alle 50% 40% koulun keskeyttäneistä lapsista ja nuorista asuu alueilla, joilla aseellinen konflikti ei ole kokonaan päättynyt 1,4 miljoonasta intiaanilapsesta 47% potee kroonista aliravitsemusta ja aliravitsemusta esiintyy myös afrokolumbialaislapsissa keskimääräistä enemmän Viranomaisille ilmoitettuja lasten pahoinpitelytapauksia on yksi vuoden jokaiselle tunnille 56 lasta päivässä joutuu seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi 10-13-vuotiaat tytöt ja 5-9-vuotiaat pojat altistuvat eniten seksuaaliselle hyväksikäytölle

Nina Keres asuu Kolumbiassa ja on toiminut useissa lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyvissä tehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Hän on Yhteiset Lapsemme ry:n perustajajäsen.

v. 2017 yli 19% alle 15-vuotiaista tytöistä sai lapsen aikuisen miehen kanssa 44,6% tytöistä tulee raskaaksi 13-19-vuotiaana Vain yksi yhdeksästä raskaaksi tulleesta alaikäisestä tytöstä jatkaa koulunkäyntiä 8 lasta katoaa edelleen joka päivä Vuosina 1985-2018 aseelliseen konfliktiin osallistui ainakin 7566 lasta Lähteet: Plan Colombia Fundacion Compartir Unicef Colombia El Espectador

Nukakien metsästystä varten valmistamia myrkkynuolia.

• 13 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Ilmastonmuutos vaikeuttaa miljoonien pakolaislasten elämää Enni Kallio / Suomen Pakolaisapu Jenna Vehviläinen

M

aailman lähes 70 miljoonasta pakolaisesta 85 % elää kehitysmaissa ja yli puolet heistä on lapsia. Ilmastonmuutoksen aikaansaama kuivuus, äärimmäiset sääilmiöt, tulvat ja merenpinnan nousu uhkaavat ihmisten perustarpeita, hankaloittavat konflikteja ja muuttavat asuinalueita elinkelvottomiksi. Ilmastonmuutoksen edetessä yhä useampi joutuu jättämään kotinsa.

Ilmastonmuutoksen edetessä juuri pakolaisleireillä elävät lapset ovat erityisessä vaarassa, sillä ilmaston lämpeneminen uhkaa tehdä monista pakolaisleireistä asumiskelvottomia. Väliaikaiseen asumiseen tarkoitetussa teltassa asuminen myrskyjen ja rankkasateiden armoilla tai äärimmäisessä helteessä voi olla tappavaa. Kuumuutta seuraa kuivuus, joka vaikuttaa veden ja polttopuiden saatavuuteen sekä sadon kasvuun. Kun vettä ja polttopuuta ei ole saatavilla lähialueilla, niitä joudutaan hakemaan monien kilometrien päästä.

Näihin matkoihin voi mennä päiviä, mikä asettaa erityisesti naiset ja lapset vaaraan, sillä reitit voivat olla levottomia ja turvattomia. Kuivuudesta kärsinyt sato puolestaan vaikuttaa ravitsemukseen ja perheiden toimeentuloon.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät ympäri maailman.

Köyhyys, eriarvoisuus, konfliktit ja ilmastonmuutoksen seuraukset kuormittavat erityisesti jo ennestään hauraita valtioita. Yhä useammin paetaan sekä konfliktia että ilmastonmuutoksen seurauksia.

Muuttuneet sääolosuhteet näkyvät myös paenneiden lasten arjessa, joka pyörii usein selviytymisen ja kodin askareiden ympärillä. Koulutukseen ei aina ole varaa tai välttämättä edes mahdollisuutta. Olosuhteiden pakosta lapset jäävät kotiin ja auttavat siinä missä nuoresta iästään huolimatta pystyvät: veden haussa, polttopuiden keräämisessä tai sadonkorjuussa.

KOULUTUKSELLA TUKEA SOPEUTUMISEEN Suomen Pakolaisapu on toiminut Ugandan pakolaisasutusalueilla jo vuodesta 1997. Naapurimaiden pitkittyneet konfliktit ja levottomuudet ovat ajaneet Ugandaan arviolta 1,2 miljoonaa pakolaista. Suomen Pakolaisavun toiminta Ugandassa keskittyy aikuiskoulutukseen ja toiminnalliseen lukutaitoon. Toiminnallinen lukutaito kehittää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja, joita tarvitaan jokapäiväisessä arjessa, esimerkiksi lääkärillä käydessä tai torilla asioidessa. Lukutaidon ohella opetellaan myös ravitsemukseen, terveystietoon, pienyrittäjyyteen ja ilmastoviisaisiin viljelymenetelmiin liittyviä taitoja.

ILMASTONMUUTOS VAIKEUTTAA MYÖS PAKOLAISLEIRIEN OLOSUHTEITA Kotinsa jättäminen ja uuteen maahan tai ympäristöön sopeutuminen ei ole helppoa. Uuden kielen oppiminen, työn löytäminen tai asunnon saaminen on haastavaa, jos uusi kotimaa ei automaattisesti takaa näitä palveluita. Tälläkin hetkellä maailman pakolaisista noin 31 % elää pakolaisleireillä. Vaikka pakolaisleirien tulisi olla väliaikainen ratkaisu kotinsa jättämään joutuneille ihmisille, suuri osa pakoon lähteneistä ihmisistä ja lapsista joutuu asumaan leireillä useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä humanitaarisen avun varassa. Monet lapset eivät ole nähneet elämää leirien ulkopuolella.

Aikuiskoulutuksen ja toiminnallisen lukutaidon kautta pyritään tarjoamaan pakolaisille perustaitoja, joita he voivat hyödyntää arjessaan sekä vaihtoehtoisten elinkeinojen hankkimisessa. Koulutuksella voidaan lisätä vanhempien mahdollisuuksia lähettää myös omat lapsensa kouluun sekä heidän tietoisuuttaan koulutuksen tärkeydestä. Koulutuksen myötä vanhemmat voivat auttaa lapsiansa kotitehtävissä,

• 14 •

Äiti ja lapsi Adjumanin pakolaisasutusalueella.

seurata heidän koulumenestystään sekä ymmärtää opettajilta tulleita viestejä ja näin tukea lapsiaan koulunkäynnissä.

Vanhemmat myös oppivat tekemään harkitumpia taloudellisia päätöksiä ja pyörittämään pienyrityksiä, mikä vahvistaa perheen toimeentuloa. Vakaamman toimeentulon ansiosta vanhemmilla on varaa ostaa lapsilleen koulutarvikkeita ja koulupukuja. Kun koulunkäyntiin on panostettu rahallisesti, vanhemmat pyrkivät myös pitämään lapsensa koulussa pidempään.

mitkä taimet kestävät kuivuutta ja viljelykalenterista voi lukea mitä kannattaa viljellä ja milloin. Keittiöpuutarhassa opetellaan tippakastelun, säkkiviljelyn, kateviljelyn, kompostoinnin ja tuholaisten torjunnan hyödyntämistä kuivuuden ja sääilmiöiden uhatessa.

Suomen Pakolaisavun työllä tuetaan pakolaisperheiden toimeentuloa ja kykyä sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja elinympäristöön. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vääjäämättömiä. Siksi on yhä tärkeämpää, että huomioimme toiminnassamme sen, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan pakolaisten elämään ja pakolaislasten tulevaisuuteen.

VARAUTUMISTA TULEVAAN ILMASTOVIISAILLA VILJELYKÄYTÄNNÖILLÄ Yhä useammin pakolaisten peruselinkeinot ovat vaarassa ennustamattomien sääilmiöiden ja sateen puutteen vuoksi.

Siksi ilmastoviisaat viljelykäytännöt ovat toiminnallisen lukutaidon yhteydessä opetettavia aiheita. Tunneilla opitaan,

• 15 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Mikä estää meitä muuttamasta toimintaamme ilmastoystävälliseksi?

Helena Korpela

S

itran kehittämä yhteiskunnallisen keskustelun väline Erätauko ilmestyi Yhteiset Lapsemme ry:n elämään viime syksynä 2018. Ole rohkea ja reilu -toiminnan työntekijät Helena Korpela ja Marjukka Rauhala osallistuivat Sitran järjestämään Erätauko-mentorointiprosessiin, jonka jälkeen Erätaukoon liittyvät työvälineet on otettu käyttöön myös Yhteiset Lapsemme ry:n Töölön toimistolla.

MIKÄ ERÄTAUKO? Erätauko on uusi tapa käynnistää ja käydä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua. Se on mahdollisuus pysähtyä ja harkita asioita rauhassa.

Erätauon avulla voi tuoda eri lähtökohdista tulevia ihmisiä yhteen käymään tasavertaista keskustelua ja syventämään ymmärrystä aiheesta kuin aiheesta.

”Meillä on vahva jaettu tahtotila ottaa ympäristökysymykset huomioon järjestössämme.

Olen tästä havainnosta hyvin iloinen.”

Erätaukoon sisältyvät käytännön työkalut ovat kenen tahansa vapaasti hyödynnettävissä yhteiskunnallisen keskustelun suunnitteluun ja käynnistämiseen. Erätauon lähestymistapa on dialogi, joka on rakentava ja tasavertainen tapa keskustella. Dialogissa tähdätään aiheen, toisten ihmisten ja itsensä parempaan ymmärtämiseen, mutta ei yksimielisyyteen tai nopeisiin ratkaisuihin. Parhaimmillaan dialogissa syntyy ennalta-arvaamattomia oivalluksia ja uutta ajattelua.

• 16 •

YHTEISET LAPSEMME OSANA SITRAN ERÄTAUKO-HAASTETTA Tammikuun 29. päivänä vietettiin kansallista Erätauko-päivää, jolloin Sitra haastoi toimijoita ympäri Suomen järjestämään ilmastonmuutosdialogin, jonka tarkoituksena oli ottaa selvää siitä, mikä meitä estää toimimasta ilmastonmuutoksen hillitse­miseksi.

Sitran asiantuntijoiden mukaan ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on olemassa paljon, mutta jokin estää meitä silti toimimasta.

Haaste otettiin hyvin vastaan ja päivän aikana järjestettyihin sataan rakentavaan keskusteluun osallistui yli tuhat ihmistä ympäri Suomea. Yhteiset Lapsemme oli osa keskustelujoukkoa, sillä järjestimme oman keskustelumme 1.2.2019 samasta aiheesta kysyen: Mikä meitä estää muuttamasta järjestöämme heti ilmastoystävälliseksi?

Keskustelu osoittautui tarpeelliseksi, sillä se toi pintaan runsaasti havaintoja, ajatuksia ja tunteita teemaan liittyen. Keskustelu liikkui laajasti keskustelun eri tasoilla – henkilökohtaisella, yhteiskunnallisella ja globaalilla tasolla. Kysymyksen ja keskustelun kautta tulimme käsitelleeksi muun muassa globaalia vastuuta, väestönkasvua ja kehitysyhteistyötä, lastensuojelua ja lasten kuulemista, yhteiskunnallista päätöksentekoa, teknologiaa, yksilötason valintoja ja vastuuta sekä järjestön valintoja ja vastuuta. Syyt ja perustelut sille, miksi meidän tulisi muuttaa oma toimintamme yhä ilmastoystävällisemmäksi, olivat keskustelussa selkeästi läsnä.

Vaikka ilmastonmuutos toi pintaan myös ahdistusta, keskustelun jälkeinen tunnelma vaikutti toiveikkaalta.

Motivaatio toimia ja tehdä enemmän oli voimakas.

”Yhteinen asia, kuten ilmastonmuutos, muuttuu yhteiseksi vasta, kun se on keskusteltu auki ja omaksuttu kaikkien kanssa.”

Jaettu Erätauko-keskustelu on vaikuttanut Yhteiset Lapsemme ry:n työarkeen jo muun muassa niin, että olemme sen jälkeen työstäneet järjestömme oman ilmasto-ohjeen. Työn seurauksena meillä on yhteiset toimintaohjeet sille, miten ympäristöasiat otetaan entistä paremmin huomioon yhdistyksen toimintakäytännöissä – oli kyseessä sitten matkustaminen, energian kulutus, tarjoilut, kierrätys, hankinnat, etätyömahdollisuus ja niin edelleen. Toimintaohjeen laatimisella on pyritty siihen, että hyvät ja ympäristöystävälliset toimintatavat tulevat yhä laajemmin jaetuiksi, tiedostetuiksi ja vaikutuksiltaan voimakkaammiksi.

Näin kaikki se hyvä, mitä jo tehdään, vahvistuu entisestään.

OSALLISTUJIEN KESKEISIÄ OIVALLUKSIA ”Keskeisenä Erätauko-keskusteluun liittyvänä oivalluksena oli itselleni muun muassa median ylläpitämä ajatusmalli ilmastonmuutoksen ulkoistamisesta yksilöstä riippumattomaksi ilmiöksi. Tämä oivallus innoitti minut ottamaan aktiivisemman roolin omassa arjessani ekologisempana toimijana. Lisäksi sain myös intoa vaikuttaa asiaan yhteisöissä, joiden osana toimin.” ”Vaikka keskustelun alussa mietitytti, miten itse pystyisi vaikuttamaan näinkin isoon asiaan, niin keskustelun jälkeen tuli esiin, miten paljon me jo nyt tehdään hyvää ja enemmän mitä voisimme tehdä.” ”Meillä on tietoa, taitoa, keinoja ja monia mahdollisuuksia toimia. Meillä tuntuu yhteisönä olevan myös runsaasti näkemystä globaalilla tasolla.

Se luo toivoa. Toivotaan että toivo luo tekoja ja muutosta.” ”Ilmastoasia ja siihen vaikuttaminen on niin iso asia, että ymmärryksen luomiseksi se vaatii yhteistä keskustelua ja näkökulmien avaamista erilaisissa tavoitteellisissa yhteisöissä, jois-

”Meillä on tietoa, taitoa, keinoja ja monia mahdollisuuksia toimia.

Se luo toivoa. Toivotaan, että toivo luo tekoja ja muutosta.” sa ollaan jo jonkin asian äärellä. Kun alamme yhteisesti omistaa tavoitteen ja halun vaikuttaa, yksilön ahdistus helpottuu ja se luo kykyä toimia, kun muilta saa tukea. Yhteinen tarkoittaa jo olemassa olevia yhteisöjä. On inhimillistä, ettei tiedä ja kokee ison asian osalta epävarmuutta ja ahdistusta.” ”Jokainen ihminen vaikuttaa tekemisillään joko myönteisesti tai kielteisesti ympäristöönsä, toisin sanoen yksilöllä on vaikutusvaltaa ympärillä tapahtuvaan hyvässä ja pahassa.” ”Tulevaisuuden välittämisen täytyy olla globaalimpaa ilmaston hyvinvoinnin vuoksi.” ”Ei pidä olla liian mustavalkoinen muutosten edessä, vaan muistaa, että on muita, pieniäkin tapoja ja vähentäminen on myös tärkeää.”

Yhteiset Lapsemme ry:n ilmasto-ohjelma julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla kesäkuussa 2019.

Lue lisää Erätauko-menetelmästä: https://www.sitra.fi/eratauko/

• 17 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

HANKKEET

Erään tarinan alku

Ilman huoltajaa tullut nuori saa suomalaisen perheen Heini Aaltonen Soili Aaltonen

E

räänä torstai-iltana huomaan Messengerissä viestin. ”Huomasin ilmoituksen, jossa pojalle etsitään tukiperhettä. Onko hänelle jo löytynyt sellainen?”

Tästä viestistä käynnistyy keskustelu, joka johtaa siihen, että pariskunta osallistuu kaksipäiväiseen tukiperhekoulutukseen. Tämän jälkeen tapaamme pariskunnan ja perheen nuoret heidän kotonaan, juttelemme siitä, mitä tukiperheeksi ryhtyminen heille tarkoittaa, mitä ajatuksia ja toiveita, pelkoja saattaa olla ja mitä eri perheenjäsenet ajattelevat siitä, että vielä tuntematon nuori alkaisi käydä heillä muutaman kerran kuussa. ”Jos joku kerran haluaisi olla osa suomalaista perhettä, niin me voidaan olla se perhe, jos se hänelle sopii”, kiteyttää äiti.

Olemme etsineet tälle nuorelle tukiperhettä jo tovin. Hänen sielunmaisemansa on syvällä uusmaalaisessa pelto- ja metsämaisemassa, eikä hän ole halunnut ottaa vastaan tukiperhettä pääkaupunkiseudulta. ”Kaupungissa ihmisillä on aina kiire johonkin eikä ole aikaa. Täällä ihmiset ovat erilaisia ja luonto on lähellä”, nuori toteaa.

Kun oma perhe on kaukana, nuori toivoisi, että täällä olisi perhe, johon saisi kokea kuuluvansa. Olisi ihmisiä,

joiden luona vierailla, jotka haluaisivat olla juuri sinun kanssasi ja kyselisivät kuulumisia. Voisi laittaa yhdessä ruokaa, jutella, pelata, käydä saunassa ja tehdä lumitöitä.

Ensimmäisellä tapaamisella meitä kaikkia taitaa vähän jännittää. Tällä kerralla tutustutaan, jutellaan siitä, miksi tähän ollaan ryhdytty ja minkälaista on perheen arki, johon nuori toivotetaan tervetulleeksi osallistumaan. Puhutaan myös toiminnan pelisäännöistä ja tehdään sopimus tukiperhetoiminnasta. Me työntekijät johdattelemme keskustelua. Ensi kerrasta lähtien perhe ja nuori sopivat tapaamiset itsenäisesti ja syventävät nyt käynnistynyttä ihmissuhdetta ilman välikäsiä.

Perheen jo omillaan asuva nuori ilmestyy paikalle, kun olemme aloitelleet. Kaikki on lähtenyt liikkeelle hänen nähtyään ilmoituksen sosiaalisessa mediassa. Hän oli se, joka ehdotti perheen yhteisessä viestiketjussa, että eikös tällainen nuori voisi sopia osaksi meidän perhettämme? Tämä on tärkeä päivä hänelle ja muillekin paikallaolijoille.

Kun virallinen osuus on ohi, juodaan kahvit. Lasketaan leikkiä siitä, että perheen isä ja tänne kotoutunut nuori kokevat omakseen nämä maalaismaisemat. Isä ja nuori heittävät

• 18 •

yläfemmat. Sitten perheen teinit esittelevät nuorelle taloa. Ei aikaakaan, kun yläkerrasta kuuluu biljardipallojen kolke ja naurua.

Seuraavana päivänä kuulen perheen äidiltä, että keskustelua oli jatkettu vielä nuoren ja perheen kesken perustetussa viestiketjussa. Siellä nuoren toivottivat tervetulleeksi nekin perheen jo itsenäistyneet nuoret, jotka eivät päässeet ensitapaamiseen. Jätän perheen ja nuoren luottavaisin mielin aloittelemaan orastavaa ystävyyttä.

Yhdessä matkalla (STEA 20172020) ja Vierellä (TEM 2019) -hankkeissa järjestetään tukiperheja tukihenkilötoimintaa ilman huoltajaa maahan tulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille.

Syksyllä järjestetään 12-tuntiset koulutukset la-su 7.-8.9. klo 10-16 ja la-su 2.-3.11. klo 10-16.

Yhdessä matkalla -hankkeessa työskentelevät hankepäällikkö Heini Aaltonen ja hankesuunnittelija Meeri Lindroos. Vierellä-hankkeesta vastaa hankekoordinaattori Martina Dahm.

Lisätietoa ja ilmoittautumiset koulutuksiin: heini.aaltonen@ yhteisetlapsemme.fi, 044-7211 245. www.yhteisetlapsemme.fi

HANKKEET

Makujen kohtaamisia Emmi Lainà

K

ohdataan kotona -hanke ja Tuusulan Nuormartat järjestivät maaliskuussa 2019 kolmen kerran ruokakurssin, jossa valmistettiin sekä suomalaisia että Kohdataan kotona -hankkeen perheiden maista Syyriasta ja Sudanista tulevia arki- ja juhlaruokia. Idea kurssiin lähti syksyllä perheiden kanssa tehdyllä vierailulla Marttojen käsityöiltaan, jonka innoittamana Tuusulan Nuormartat hakivat Marttaliitolta rahoitusta ruokakurssin toteuttamiseksi.

Osallistujat Martoista sekä Kohdataan kotona -hankkeen perheistä saivat valmistaa itselleen täysin uusia reseptejä, mutta myös tuoda omia lempireseptejään muiden kokeiltavaksi. Kokkailujen päätteeksi katoimme pöydän koreaksi, maistelimme yhdessä ruokia, ja keskustelimme eri maiden ruokakulttuureista.

Ruokakurssi oli erittäin onnistunut, ja tunnelma tyytyväinen, hyväntuulinen ja innostunut. Moni Kohdataan kotona -hankkeen perheistä on

kertonut, että ruoanlaitolla on hyvin tärkeä sija heidän elämässään, ja suunnittelemmekin jo uutta ruokakurssia Vantaalla toteutettavaksi. Jätämme Yhteiset Lapsemme -lehden lukijoille yhden suussa sulavan herkullisen reseptin kotona kokeiltavaksi.

SUDANILAINEN

MUNAKOISOSALA ATTI (SALATA ASWAD )

Menulta löytyi muun muassa syyrialaista kanakeittoa ja ”ylösalaisin” -lihakasvispataa, baklava-leivonnaisia sekä sudanilaista majoneesisalaattia, munakoisomaapähkinävoisalaattia ja linssikeittoa. Suomalaisista ruoista valmistimme muun muassa hernekeittoa, Lindströmin pihvejä, makaronilaatikkoa, silakkapihvejä sekä puolukkatalkkunavaahtoa ja pannukakkuja lakkahillon kera.

2 kpl isoja munak oisoja Auringonkukkaöl jyä 1 sipuli 2 rkl tomaattipyre ttä 1 valkosipuli 1/2 kasvisliemiku utio Mustapippuria Jauhettua koriant erin siementä Puolikkaan sitru unan mehu 4 rkl pehmeää m aapähkinävoita 1 kpl vihreää papr ikaa 1 kpl tomaatteja Maustamatonta luonnonjugurttia 1.Kuori ja pilko m unakoisot puoliku un muotoisiksi, ne öljyssä. 2. Kuul ja paista lota toisessa katti lassa sipuli, lisää tipyree ja kupilli tomaatnen vettä ja anna kiehua hetki. Lisä kasvisliemikuutio ä sitten , raastettu valko sipuli ja mauste maapähkinävoi et. Lisää ja sitruunan meh u ja keitä hiljaise möllä. Lisää lopu lla lämksi joukkoon pa istetut munakoiso vielä muutama m t ja keitä inuutti. 3. Koriste le halutessasi vii la paprikoilla ja paloiduiltomaateilla, ja le vitä ohut kerros päälle. 4. Tarjoile jugurttia leivän kanssa. ✆ 06 534 2000 • ww

w.lahitapiola.

• 19 •

fi

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Koulupäivä Nepalissa Nepalissa koulua käydään kuutena päivänä viikossa. Oppitunteja on päivän aikana seitsemästä kahdeksaan.

Jenni Matikainen

Kello on 9.45 ja pihalta kuuluu kummallista meteliä. Kadulla kaikuu erilaisia huutoja, käskyjä ja rumpujen pärinää. Välillä myös taputetaan. Avaan uteliaana ikkunani. Kadulla seisoo lapsia suorissa riveissään nostaen käsiä eri suuntiin opettajan ohjeistuksella. Näky on kuin armeijassa. Huuto kaikuu kadulla hukkuen välillä ohikiitävien skootterien moottorin pärinän taakse. On sunnuntai ja koulupäivä Nepalissa on alkamaisillaan.

J

oka aamu ennen koulun alkua lapset kerääntyivät pihalle. Opettaja ohjeistaa aamuveryttelyä ja lapset nostavat käsiään välillä eteen, sitten ylös ja lopuksi sivuille. Jossain kohtaa taputetaan tahdissa ja seuraavaksi taas nostetaan käsiä eri suuntiin.

Kymmenen minuutin jumpan jälkeen lapset asettavat kätensä vasemman rinnan päälle ja laulavat yhteen ääneen Nepalin kansallislaulun. Laulun jälkeen alkaa rummutus. Muutama rummuttaja hakkaa tahtia ja lapset alkavat marssia ensin paikoillaan, sitten rivi kerrallaan kouluun sisään. Sama rutiini toistuu joka aamu.

Astuin pieneen luokkahuoneeseen yksityisessä koulussa, jossa kymmenestä kahteen kymmentä innokasta ja iloista lasta tervehtii minua seisten.

Koitan sulkea ovea, mutta sitä ei tässä luokassa ole ollenkaan. Koulurakennus on vanha ja luokkahuoneet ahtaita ja tunkkaisia. Yritän avata ikkunaa, mutta meteli nousee liian kovaksi, joten on koitettava pärjätä näin.

• 20 •

Oppitunnit ovat pituudeltaan 4045 minuuttia ja niitä mahtuu koulupäivään seitsemän tai kahdeksan.

Oppituntien välissä ei ole juurikaan taukoja, ja lounastaukokin saattaa olla vain 20 minuuttia, josta jo puolet voi vierähtää jonottamiseen koulun kanttiinissa. Useat oppilaat joutuvat syömään luokkahuoneessa kanttiinista ostettuja nuudeleita taikka omia eväitä seuraavan oppitunnin aikana. Koulua käydään kuutena päivänä viikossa, ainoa vapaapäivä on lauantai. Peruskoulun viimeisellä luokalla voi olla jopa 11 oppituntia.

Tänään opetin lapsille omien vahvuuksien löytämistä ja niiden hyödyntämistä. Piirrämme oman osaamisen tähden ja oppilaat miettivät, missä he ovat hyviä, ja minkälaisia taitoja ja mielenkiinnon kohteita heillä on.

Ensin tehtävä tuntuu haasteelliselta, mutta pikkuhiljaa näen innostusta ja iloisia ilmeitä lasten kasvoilla.

Tämä on ehkä ensimmäinen kerta, kun lapset miettivät omaa osaamistaan ja pelkästään asioita missä ovat

Koulussa järjestetty siivouspäivä toi konkretiaa ympäristönsuojelun opetukseen.

hyviä. Huomaan itsetunnon kohoavan hieman jopa ujoimmillakin ja toivon tämän tehtävän jäävän lasten mieleen. Isot leveät hymyt ainakin antavat minulle kiitoksen siitä, että lapset nauttivat tehtävästä. Kielimuuri antaa haasteita tehtävälle ja minä voin vain toivoa, että he päivittävät tähtiään vuosien varrella ja muistavat, että kaikilla on jokin taito ja jokainen on hyvä jossain.

KOULUNKÄYNTI NEPALISSA VAPAAEHTOISIN SILMIN Nepalissa ollessani minulla oli mahdollisuus opettaa sekä yksityiskoulussa että kunnallisessa koulussa. Kouluissa huomasin paljon eroja opetuksessa, koulunkäynnissä ja varsinkin ilmapiirissä. Yksityiskoulussa tahti on kova ja lapsilla on paineita näyttää pärjäävänsä. Vanhemmat maksavat isot rahat opetuksesta ja kotiin täytyy viedä hyviä arvosanoja. Kunnallisessa koulussa, jossa opetus on ilmaista, tunnelma oli rennompi. Opettajat suhtautuivat opettamiseen enemmän intohimolla, kun taas yksityiskoulussa kaikilla tuntui olevan paineita, sekä oppilailla että opettajilla. Kunnallisessa koulussa tapasin opettajia, jotka opettivat ilmaiseksi, koska kaikille ei riittänyt palkkarahoja. Siitä huolimatta he näyttivät nauttivan työstään. Sen sijaan yksityisellä puolella opettajia oli enemmän

poissa ja välillä oppitunteja ei pidetty ollenkaan, koska opettaja oli poissa.

Tärkein aiheeni koulussa oli puhua kierrätyksestä ja luonnon puhtaana pitämisestä.

Oli sydäntä riipivää nähdä niin kauniin maan luonto pullollaan muovia ja muuta roskaa.

Vaikka en ole opettaja ammatiltani, sain todella vapaat kädet opettaa.

Olin alkuun kauhuissani, kun minut jätetiin luokkaan lasten kanssa yksin, eikä kukaan ohjeistanut tai tarkkaillut tekemisiäni. Niinpä päätin opettaa lapsille erilaisia asioita. Puhuimme tulevaisuuden töistä, omista unelmista ja vahvuuksista ja välillä jaoimme vain kulttuurieroja Suomen ja Nepalin välillä. Lapset olivat todella kiinnostuneita Suomesta, ja minä sain kuulla nepalilaisista tavoista, ja opin muutaman sanankin sieltä täältä. Oppilaat moikkasivat minua joka päivä sanoilla “Moi” ja Moi, moi”. Oloni oli kotoisa.

Tärkein aiheeni koko aikana oli puhua kierrätyksestä ja luonnon puhtaana pitämisestä, koska oli sydäntä riipivää nähdä niin kauniin maan luon-

• 21 •

to pullollaan muovia ja muuta roskaa.

Järjestimme koulussa jopa siivouspäivän ja veimme lapset siivoamaan temppelialueita. Tuntui hyvältä tuoda konkretiaa opetukselle ja koulussa näitä päiviä kuulemma järjestettiin vuosittain. Olin iloinen tästä.

Opetin koulussa vain muutaman viikon, mutta viimeisenä päivänä minulle järjestettiin jäähyväisseremonia.

Olin todella yllättynyt, kun oppilaat tulivat hyvästelemään, antoivat lahjoja ja kiittelivät kovasti. Vaikka olin niin pienen hetken heidän elämässään, olin onnellinen siitä, että olin pystynyt antamaan heille edes jotain, vaikka välillä oma usko itseeni ja opetuksiini oli enemmän viivan alla kuin sen päällä.

Olihan tämä ensimmäinen vapaaehtoistyöni koskaan ja hyppäsin siihen aika kylmiltäni. Siitä huolimatta heti ensimmäisestä tutustumispäivästä lähtien olin opettajan roolissa ilman minkäänlaista ennakkovaroittelua. Lopulta kaikki meni kuitenkin hienosti!

Kirjoittaja oli vapaaehtoistyössä kuukauden ajan Panauti-nimisessä kaupungissa Kathmandun läheisyydessä lokakuussa 2018. Hän työskenteli kaksi viikkoa kouluissa ja lopun ajan paikallisessa kirjastossa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Henkilökohtaista vertaistukea adoptoiduille ja adoptioperheille

Minna Vihavainen

“On mukava pystyä antamaan omien kokemusten avulla pohdinta-apua toiselle ja olla vertaiskaverina. Mentoroitavan omista tarpeista lähdetään liikkeelle, ja samalla voi, vaikka puuhailla jotain kivaa, kun jutellaan.”

hemmat ja adoptio-odottajat, joka toivovat henkilökohtaista vertaistukea ja luottamuksellista juttukaveria. Mentoripari tapaa toisiaan noin kerran kuussa ja toiminta on kaikille osapuolille maksutonta.

Ensimmäiset mentoriparit ovat jo aloittaneet toimintansa ja kokeneet sen mielekkääksi. Mentorointia on kaivattu muun muassa odotusprosessiin tai siihen vaiheeseen, kun lapsi saapuu perheeseen ja yhteinen elämä alkaa. Aktorit ovat kaivanneet mentorilta aitoja, käytännönläheisiä kokemuksia sekä jonkun, jonka kanssa jakaa mietteitään. Mentori voi myös toimia tukena adoptoidulle, kun hän pohtii biologisen taustansa selvittämistä tai yhteydenottoa biologisiin sukulaisiinsa. Aktoreiden muut toiveet ovat liittyneet adoptioperheen arjen jakamiseen kokeneemman adoptiovanhemman kanssa, sinuksi tulemiseen oman taustansa kanssa adoptoituna tai vaan adoptiosta juttelemiseen, jonkun kanssa, jolla on samanlainen tausta. Mentorit pyritäänkin sovittamaan kunkin yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.

Voisiko mentorista olla sinulle tukea tai voisitko sinä kenties kulkea vierellä omien kokemustesi voimaannuttamana? Lue lisää toiminnasta Adoptioperheet ry:n kotisivuilta: www.adoptioperheet.fi/mentoritoiminta Suunnittelija Minna Vihavainen vastaa myös mielellään kysymyksiin ja pohdintoihin mentoritoimintaan liittyen: minna.vihavainen@adoptioperheet.fi

“Olisi ollut kiva itse lapsena ja nuorena kuulla muiden adoptoitujen kokemuksia. Toivoisin, että jollekin muulle voisi tulla helpompi polku mentorin antaman tuen kautta, kun on joku, jonka kanssa pohtia yhdessä ja pallotella omia ajatuksia.”

A

jatusten ja tunteiden jakaminen saman kokeneen kanssa voi joskus tuntua helpommalta. Huhtikuussa 2018 Adoptioperheet ry käynnisti STEA:n rahoittaman mentorihankkeen, joka tarjoaa henkilökohtaista vertaistukea adoptiopolun eri vaiheisiin valtakunnallisesti adoptoiduille, adoptiovanhemmille ja adoptio-odottajille.

Mentoritoiminta perustuu henkilökohtaiseen vertaistukisuhteeseen mentorin ja aktorin (mentoroitavan) välillä.

Mentoreina toimii sekä adoptoituja että adoptiovanhempia.

Mentorit ovat täysi-ikäisiä, tehtäväänsä perehdytettyjä, luotettavia vierellä kulkijoita, jotka omalla kokemuspohjalla tarjoavat tukea arjessa ja elämässä pohdituttaviin asioihin.

Mentorit toimivat tavallisen ihmisen taidoin ja tavoin, eikä heidän tarjoaman tuen ole tarkoitus korvata ammattilaisten tarjoamaa tukea. He tarjoavat mahdollisuuden viettää aikaa ja jakaa ajatuksia luotettavan henkilön kanssa. Mentoroitavaksi voivat hakeutua eri-ikäiset adoptoidut, adoptiovan-

Mentorointiin voi osallistua ympäri Suomen molemmilla kotimaisilla kielillä! Suurin osa jo valituista mentoreista on ilmaissut voivansa mentoroida myös englanniksi, jotkut jopa muilla kielillä Mentorverksamhet erbjudes även på svenska!

• 22 •

Adoptiokuraattorilla on aikaa kuunnella

Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiokuraattorin palvelut on suunnattu kansainvälistä adoptiota harkitseville, adoptionhakijoille, adoptiovanhemmille, perheiden läheisille sekä adoptoiduille nuorille ja aikuisille. Palveluita tarjotaan myös ammattiryhmille, jotka ovat työssään tekemisissä adoptioperheiden kanssa.

A

doptiokuraattorin tavoittaa parhaiten arkisin klo 10-16, ja adoptiokuraattori vastaa puhelimeen aina kun se on mahdollista. Adoptiokuraattorille voi jättää soittopyynnön puhelimitse, tekstiviestillä tai sähköpostilla. Soittoaika voidaan sopia myös ilta-aikaan tai viikonlopulle. Kuraattorin kanssa voi myös sopia henkilökohtaisen tapaamisen yhdistyksen toimistolle Helsingissä.

Adoptiokuraattorin puoleen voi kääntyä niin pienissä kuin suurissakin kysymyksissä. Adoptiota

harkitsevien tai adoptioprosessissa olevien mieltä voivat askarruttaa esim. adoptioprosessin etenemiseen liittyvät asiat, tulevan lapsen terveys tai pitkältä tuntuva odotusaika. Vanhemmat pohtivat mm. lapsen perheeseen tuloon liittyviä asioita, omaa jaksamista, päivähoidon aloitusta, koulukysymyksiä ja murrosiän haasteita. Adoptoidut nuoret ja aikuiset miettivät taustaansa, matkoja synnyinmaihin sekä kohtaamaansa rasismia.

Adoptiokuraattorille soittaminen on luottamuksellista ja halu-

tessaan tukipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Adoptiokuraattorilla on sekä adoptioalan ammatillista osaamista että omakohtainen kokemus adoptiovanhemmuudesta.

YHTEYSTIEDOT Adoptiokuraattori Anja Wikstedt Tukipuhelin 050 313 5066 anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi

Tuikun tärkeä tehtävä Päiväkodissa sattunut kahnaus painaa Tuikun mieltä. Uuden valloittavan kuvakirjasarjan avaus.

Tuikku on yleensä hyvällä mielellä päiväkodin jälkeen, mutta ei tänään. Tuikulla on nimittäin huoli, joka kääntää suupielet alaspäin ja kipristää mahassa. Edes lempiruoka makaroni ei maistu.

Huolesta on päästävä eroon. Tuikku ei onnistu siinä yksin, vaikka kuinka yrittää. Tarvitaan äiti apuun. Tuikku paljastaa tiuskineensa parhaalle kaverilleen Oivalle. Äiti tietää heti, mikä auttaa Tuikkua: anteeksipyyntö, jonka Tuikku on Oivalle velkaa.

Johanna Lestelä (s. 1984) on espoolainen luokanopettaja ja kahden lapsen äiti, joka on aina pitänyt tarinoista ja kuvittamisesta.

Tuikun tärkeä tehtävä on hänen esikoisteoksensa. Johanna Lestelä arvostaa ihan tavallista arkea, mikä näkyy myös hänen tarinoissaan.

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2019

Maailma kylässä

-festivaali Kaisaniemen puistossa 25.-26.5.2019 Yhteiset Lapsemme ry on mukana Maailma kylässä -festivaalissa Kaisaniemen puistossa Helsingissä. Kesän kynnyksellä järjestettävä monikulttuurinen festivaali on täynnä musiikki- ja kulttuuriohjelmaa, mielenkiintoisia keskusteluja, kulinaristisia herkkuja ja järjestöjen esittelypöytiä. Tänä vuonna festivaalin teemana on ilmastonmuutos.

Yhteiset Lapsemme -teltta löytyy Kansallisteatterin takaa, suihkulähdealtaan viereiseltä käytävältä.

Paikka J410. Ohjelmassa toiminnan esittelyä ja mm. runo-onnenpyörä, korttiaskartelua ja käsitöiden myyntiä.

Lämpimästi tervetuloa!

Katso myös www.maailmakylassa

2 • 2019 YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään! www.yhteisetlapsemme.fi

TAPAHTUMAKALENTERI Koulutukset turvapaikanhakijanuorten tukihenkilöille ja tukiperheille syksyllä 2019

Yhdessä matkalla -hanke kouluttaa tukihenkilöitä ja tukiperheitä yksintulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille kahtena viikonloppuna 7.-8.9. klo 10-16 ja 2.-3.11. klo 10-16. Koulutukset pidetään yhdistyksen toimistolla Helsingissä.

Vapaaehtoistoiminnan messut 21.9.

Yhteiset Lapsemme ry on mukana Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä järjestettävillä Vapaaehtoistoiminnan messuilla 21.9. klo 12-16. Tervetuloa tutustumaan vapaaehtoistyön mahdollisuuksiin yhdistyksessämme!

Ole rohkea ja reilu -ohjaajien koulutukset syksyllä 2019

Ole rohkea ja reilu -työpajaohjaajien koulutus pidetään 5.-6.10. Helsingissä ja 9.-10.11. Jyväskylässä. Koulutus on maksuton ja sen käyneet voivat toimia vapaaehtoisina ohjaajina päiväkodeissa ja kouluissa pidettävissä moninaisuutta edistävissä taidelähtöisissä työpajoissa.

Adoptiovalmennuskurssit

Yhteiset Lapsemme ry järjestää adoptiovalmennuskursseja adoptionhakijoille. Lisätietoa kursseista www.yhteisetlapsemme.fi tai adoptiokuraattori Anja Wikstedt, anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.yhteisetlapsemme.fi Yhteiset LAPSEMME | Nro 1-2019

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme Instagramissa @yhteiset_lapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat, uutiset ja Yhteiset Lapsemme -verkkolehti: www.yhteisetlapsemme.fi