Emma Saloranta-Winiecki: Haluan uskoa, että valinnoillani on merkitystä

Ihmisoikeuksien puolesta työskentelevä Emma Saloranta-Winiecki ilmastonmuutoksesta:

"Haluan uskoa, että valinnoillani on merkitystä"

Emma Saloranta-Winiecki Perhealbumi Saloranta-Winiecki

Emma Saloranta-Winiecki on monikulttuurisen perheen äiti ja maailman kansalainen, joka työskentelee ja toimii ihmisoikeuksien, erityisesti tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Yhdessä amerikkalaisen miehensä kanssa hän haluaa kasvattaa myös pienet lapsensa kunnioittamaan kaikkien ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksia sekä suojelemaan luontoa. Tässä artikkelissa Emma kertoo elämästään, työstään ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ajatuksistaan.

Ilmastonmuutoksen merkit ovat nähtävissä kaikkialla missä olemme asuneet, Suomesta Intiaan ja Tansaniasta Yhdysvaltoihin. Ilmaston lämpeneminen ei valikoi kohdettaan, vaan vaikuttaa meidän kaikkien elämään. On kuitenkin tosiasia, että esimerkiksi Keniassa, Tansaniassa ja Intiassa vaikutukset ovat nopeammat ja iskevät erityisen raskaasti kaikkein köyhimpien ihmisten elämään. Kun katastrofi iskee - olipa se tulva, hyökyaalto, tai trooppinen myrsky - jo valmiiksi heikot slummiasutukset ja kylät tuhoutuvat maan tasalle, eikä köyhillä ihmisillä ole mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä uudestaan. Heillä ei usein myöskään ole mahdollisuuksia siirtyä pois katastrofien tieltä samalla tavalla kuin parempituloisilla.

Yhdysvalloissa ilmastonmuutos on poliittinen kiistakapula, ja kun valta vaihtuu Valkoisessa talossa, myös prioriteetit ja rahoitus heilahtavat äärilaidasta toiseen. On pelottavaa seurata vellovaa keskustelua, joka harvoin perustuu tieteellisiin faktoihin tai tutkimustietoon, etenkin kun ottaa huomioon kuinka suuri vaikutus Yhdysvalloilla on ilmastonmuutokseen globaalilla tasolla.

Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle.

kuivuutena, mikä tarkoittaa sitä, että pellot kuivuvat eivätkä maanviljelijät saa elantoa. Toisissa paikoissa se näkyy tulvina ja vedenpinnan nousuna. Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle.

Pienituloiset ihmiset pelkäävät, koska he kokevat - oikeutetusti - että ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole heidän käsissään, mutta he joutuvat kärsimään etulinjassa sen seurauksista. Köyhien ihmisten jo valmiiksi epävarmat tulot ovat entistäkin epävarmempia, kun ilmasto ja sääilmiöt muuttuvat.

ILMASTONMUUTOS NÄKYY KÖYHIEN IHMISTEN ARJESSA

Monissa maissa, joissa olen vieraillut tai asunut ja tehnyt töitä paikallisten kanssa, ihmiset näkevät ilmastonmuutoksen vaikutukset jokapäiväisessä arjessaan. Joissain paikoissa se voi näkyä Monissa maissa, esimerkiksi Intiassa, keskiluokka kasvaa ja ihmisten kulutustottumukset muuttuvat - usein ympäristölle haitallisella tavalla. Mutta onko oikein, että me länsimaissa asuvat nyt vaadimme, että kehitysmaiden ihmiset eivät saa kuluttaa, lentää, matkustella ja toimia samalla tavalla kuin me olemme eläneet vuosikymmeniä?

Emma, Jacob ja Lucas Tarangiren luonnonsuojelualueella Tansaniassa.

Monissa kansalaisjärjestöissä ilmastonmuutos on keskeinen teema huolimatta siitä, mikä kansalaisjärjestön toiminnan varsinainen päätarkoitus. Esimerkiksi Plan International Suomi -järjestössä ilmastonmuutoksen parissa tehdään koko ajan enemmän töitä, koska sen vaikutukset lasten oikeuksien toteutumiseen, lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen ovat niin suuria.

Myös Planin Lasten hallitus korostaa omassa työssään ilmastonmuutosta ja sen merkitystä lasten hyvinvoinnille. Lapset ja nuoret ovat kasvavasti huolissaan siitä, miten me aikuiset ja tämän päivän päättäjät emme ole ottaneet ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia tarpeeksi vakavasti emmekä ole tehneet tarpeeksi, jotta tilanne muuttuisi. Tosiasia on, että me emme toiminnallamme tuhoa omaa tulevaisuuttamme, vaan lasten ja lastenlastemme tulevaisuutta - ja he tietävät ja näkevät sen joka päivä.

JOKAINEN VOI TEHDÄ VALINTOJA JA VAIKUTTAA

Ilmastonmuutos on pelottava asia. Se pelottaa suuruutensa ja vaikutustensa takia. Ilmastonmuutosta seuratessa on helppo tuntea, ettei yhden ihmisen tai yhden perheen tai edes yhden järjestön toiminnalla ole lopulta merkitystä. Avuttomuus, turhautuminen, pelko, suru ovat kaikki tunteita, jotka ottavat helposti vallan. Mutta totta kai meidän jokaisen panoksella on merkitystä, ja toivottomuus on kaikkein hyödyttömin tunne. On totta, että jotta ilmastonmuutos saadaan hidastumaan ja toivottavasti jopa pysähtymään, se vaatii suuria ja merkittäviä poliittisia päätöksiä, lainsäädäntöjen muuttamista ja uusimista, lisärahoitusta ja päätöksiä, jotka eivät kenties ole suosittuja, mutta ehdottoman välttämättömiä. Samalla tarvitaan myös yksityisten kansalaisten ja muiden toimijoiden aktiivisuutta, osallistumista ja painostamista, jotta nämä muutokset oikeasti saadaan aikaan.

Haluan uskoa, että yksilön valinnoilla on merkitystä. Yritän myös itse muistaa sen, että kun kasvatan omia lapsiani, kasvatan seuraavan sukupolven kuluttajia ja päättäjiä - ja heidän valinnoillaan ja sillä miten heidät on kasvatettu, on myös suuri merkitys tulevaisuudelle.

Lucas Tansaniassa Karatun vihreissä maisemissa.

Poden joka päivä huonoa omaatuntoa siitä, että en tee ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarpeeksi, mutta yritän löytää tapoja tehdä enemmän ja toimia paremmin joka päivä. Olemme omassa perheessäni lopettaneet punaisen lihan syömisen ja pyrimme vähentämään myös muiden eläinperäisten tuotteiden käyttämistä, kierrätämme kaiken mahdollisen, pyrin olemaan valveutunut kuluttaja, kun teen hankintoja ja hankkimaan vähemmän tavaroita, vaatteita, leluja, roinaa, jota tulee helposti kerrytettyä mutta mitä emme oikeasti mihinkään tarvitse. Koska perheemme on kotoisin eri maista, lennämme ainakin kerran vuodessa tapaamaan isovanhempia ja

Lapset ovat kiinnostuneita keskustelemaan ilmastonmuutoksesta. Meidän pitää antaa heille siihen mahdollisuus.

muita perheenjäseniä toiselle puolelle maailmaa - joten haluan yrittää löytää keinoja tasapainottaa lentomatkustamista muilla valinnoilla, sillä perheen näkeminen ja toisessa kotimaassamme vierailu on kuitenkin meille ja lapsille tärkeää.

Omat lapseni ovat vasta 4,5 v ja 19 kk, ja mutta yritän keskustella heidän kanssaan näistä asioista ja teemoista rehellisesti ikätason mukaan. Puhumme siitä mistä liha, kana ja kala tulee, mistä maito tulee, miten se tuotetaan.

Olen myös hiljattain näyttänyt esikoiselleni videopätkiä ilmastoaktivisti Greta Thunbergin videoista ja puheista, ja kun nuoret ja lapset ympäri maailmaa marssivat hiljattain ilmaston puolesta, kerroin ilmastomarssista lapseni amerikkalaisen esikoulun opettajille ja pyysin että he keskustelisivat aiheesta lasten kanssa - ja he olivat tehneet niin!

Lapset olivat olleet hyvin kiinnostuneita siitä, mitä marssi tarkoitti ja miksi lapset ja nuoret olivat lakossa, mitä ilmastoaktivismi tarkoittaa, ja mitä ilmastonmuutos tarkoittaa heidän elämälleen. Opettajat kertoivat, että keskustelu oli ollut vilkasta ja rikasta, ja esikoiseni jatkoi teemasta keskustelua vielä kotonakin. Mielestäni on tärkeää, ettemme koskaan oleta, että lapsemme eivät ymmärrä tai että heitä ei kiinnosta - totta kai heitä kiinnostaa. Kyseessähän on heidän elämänsä ja tulevaisuutensa!

Emma Saloranta- Winiecki  syntynyt ja käynyt koulunsa Orimattilassa Suomessa  sosionomi (AMK) Metropolia ammattikorkeakoulu  valtiotieteen maisteri, ihmisoikeudet ja kehitysmaatutkimus, opinnot New Yorkissa  amerikkalainen mies Jacob, lapset Lucas 4,5 vuotta ja Lily 19 kuukautta  asunut mm. Amerikassa, Intiassa ja Tansaniassa  työskennellyt 10 vuotta ihmisoikeuksien, tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta