V
Itsenäinen Suomi
Venäjän keisarikunnan autonominen Suomen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 6.12.1917. Pehr Evind Svinhufvudin johtaman senaatin eli hallituksen laatiman julistuksen eduskunta hyväksyi äänin 100–88. Venäjää hallinnut V.I. Leninin johtama kansankomissarien neuvosto hyväksyi ja allekirjoitti julistuksen Pietarissa myöhään saman vuoden viimeisenä iltana. Itsenäistyneellä Suomella ei ollut omaa armeijaa eikä poliisia. Jo vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen seurauksena alkoi Suomessakin väkivallanteot. Venäläiset matruusit mellakoivat ja surmasivat – usein juovuksissa – toista sataa upseeriaan ylintä johtoa myöden. Suomalaisia punakaartilaisia osallistui suomalaisten ”porvarien”, poliitikkojen ja satunnaisten vastaantulijoiden tappoihin ja murhiin. Helsingissä Hakaniemen työväentalon tornissa syttyi punainen valo 26.1.1918 kapinan merkiksi: haluttiin viedä valta demokraattisesti valitulta hallinnolta. Vallankaappaus laajeni sisällissodaksi punaisten ja valkoisten välillä. Alkoi myös vapaussota, koska venäläistä sotaväkeä oli maassa lähes satatuhatta henkeä aseidensa kera. Helsingissä pelkästään 25 000 maavoimien ja meriväen sotilasta. Saksan armeija rantautui etelärannikolle valkoisten tueksi.
F
ÅA:n kauppalaivoilla oli merkittävä osa Suomen vapauttamisessa. Höyrylaivat ARCTURUS, CASTOR, MIRA, POSEIDON ja VIRGO kuljettivat Saksassa koulutettuja suomalaisia jääkäreitä kalustoineen Vaasaan helmikuussa 1918. Kuljetuksia avusti jäänsärkijä SAMPO, josta pidettiin radioyhteys Vaasaan, ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa. Jääkärit kouluttivat ja komensivat muodostettavaa valkoista armeijaa. Valkoiset suomalaiset onnistuivat kaappaamaan punaisilta ja venäläisiltä jäänsärkijät WÄINÄMÖINEN ja TARMO. Itsenäisen Suomen ensimmäinen pääministeri P.E. Svinhufvud oli mukana TARMOn kaappausmatkalla. ”Ukko-Pekka” matkasi Tallinnasta Ber-
liiniin ja edelleen Seinäjoelle, jonne eduskunta oli paennut ja ”ryssänkenraali” Mannerheim oli perustanut valkoisten esikunnan. Maaliskuun viimeisenä päivänä TARMO kohtasi Suursaaren vesillä venäläisen jäänmurtaja JERMAKin. Tarmokas tykkituli ei aiheuttanut viholliselle vahinkoja. Kerta oli ensimmäinen, kun suomalainen laiva soti vihollista vastaan. Tänään TARMO on nähtävänä vastikään peruskorjattuna museolaivana Kotkassa. WÄINÄMÖINEN on Tallinnan merimuseossa nimellä SUUR TÖLL. Valkoisten sotamenestyksen seurauksena punaiset suomalaiset ja kapinoivat Venäjän armeijan joukot laittautuivat pakoon kohti Pietaria. Sota-aluksia upotettiin satamien vesille. Kauppa-aluksia kaapattiin pakomatkoille. Laituriin jääneitä laivoja poltettiin, räjäytettiin ja upotettiin.
M
aailmansodan alkaessa 1914 Saksan satamissa oli takavarikoitu – sodan ajaksi – suomalaisia kauppa-aluksia: 42 purjelaivaa ja 5 höyryä. Vaikka maailmansota jatkui vielä keväällä 1918, itsenäisen Suomen redarit lähettivät Saksaan toivorikkaana väkeä palauttamaan käyttöönsä omia laivojaan. Ilmeni, että saksalaiset olivat kohta takavarikkojen jälkeen huutokaupanneet itselleen suomalaisten laivojen parhaimmiston sopuhinnalla. Sen jälkeen uudet omistajat olivat tehneet pisnestä hankintojensa todellisen arvon mukaisesti. Loppukesästä valtioiden neuvotteluissa tilanteen luultiin siinä määrin selkiytyneen, että Ahvenanmaalta lähti miehistöjä Saksaan. Ongelmat jatkuivat ja vuonna 1919 Suomen satamissa alettiin palauttamaan omistajilleen saksalaisten liikennöimiä entisiä suomalaisia aluksia. Venäjän hallinto otti sodan aikana laivoja käyttöönsä vuosittain, kaikkiaan 52 alusta. Kymmenen menetettiin ja lopuista runsas puolet palautettiin omistajilleen. Englanti Venäjän liittolaisena myöskin takavarikoi suomalaisia kauppalaivoja. Joko suoraan satamissa ja merellä tai Venäjän hallinnon myötävaikutuksella. Kolmestatoista takavarikoidusta menetettiin yhdek-
30
1 ¦ 2022
