Kirjat

Museohinaaja Aurajoen rannalla

Vetäjä V:n kannatusyhdistys ry pitää alusta ajokunnossa ja on julkaissut kirjan, jossa kerrotaan hinaajan historiasta sekä käydään läpi alukselle tehdyt mittavat kunnostustyöt.

teksti Pekka Karppanen

hinaaja rakennettiin vuonna 1891 Jo-

roisissa ja toimi aluksi matkustaja-aluksena Ilmari – nimellä. Hinaajaksi muutettuna alus sai myöhemmin nimen Vienti ja oli vuonna 1941 laivaston käytössä. Turun satama hankki aluksen vuonna 1954 ja antoi nimeksi Vetäjä V. Pääosin alusta käytettiin ruoppausproomujen hinauksessa.

Höyryhinaaja Vetäjä V muutettiin kivihiilikäyttöisestä öljykäyttöiseksi vuonna 1965 ja se palveli Turun satamaa vuoteen 1984 asti ollen näin viimeinen ammattikäytössä merialueillamme ollut höyryhinaaja. Monien vaiheiden jälkeen Vetäjä V päätyi Forum Marinumin säätiön omistukseen.

Vuonna 1993 perustettiin yhdistys, kun aluksen entinen päällikkö ja viimeinen konemestari lähtivät kokoamaan työryhmää aluksen saattamiseksi ajokuntoon. Loppukesällä Vetäjä V:n kannatusyhdistys ry saatiin perustettua ja talkootyöt alkuun.

Talkooporukan ahkeran uurastuksen jälkeen keväällä 1996 Vetäjä V katsastettiin toisen luokan vuokraveneeksi ja kesällä tehtiin jo monia keikkoja. Alus piti tietenkin katsastaa määräajoin ja miehistöllä piti olla merenkulun ammattipätevyydet.

Vetäjä V voi ottaa 10 matkustajaa ja miehitykseen kuuluu kuusi henkilöä, päällikkö, konepäällikkö, konemies, kansimies sekä kone- ja kansiharjoittelija. Harjoittelijoita tarvitaan, jotta toiminnan jatko saadaan turvattua.

Seuraava telakointi on suunniteltu keväälle 2022 Naantaliin. Oma väki tekee esivalmistelut, mutta telakan porukka nostaa aluksen kuiville ja tekee määräaikaistoimenpiteet, kuten hiekkapesun, maalaukset ja sinkitykset. Ei pelkkä historiikki

Vetäjä V hyväksyttiin vuonna 2011 Museoviraston ylläpitämään perinnealusrekisteriin, joka pyrkii varmistamaan Suomen merenkulun ja huviveneilyn historian kannalta merkittäviksi arvioitujen alusten säilymisen ja asianmukaisen kunnostamisen. Hyväksyminen rekisteriin on tunnustus aluksen säilymisen hyväksi tehdystä työstä. Nämä kohteet ovat etusijalla myönnettäessä avustuksia.

Museohinaaja Vetäjä V:n 130 – juhlavuonna julkaistu teos toimii kuvaa varsin kattavasti aluksen kunnostustöitä, katsastuksia ja eri vaiheita. Kannatusyhdistyksen jäsenet ovat tehneet loistavaa työtä. Suomessa on moni vastaava hanke kuivunut kasaan, kun haasteita on tullut.

Tämä hieno kirja valaisevine kuvineen ja seikkaperäisine selostuksineen voi hyvin toimia myös oppaana muille perinnealusten kunnostajille. Lopussa on slangisanasto sekä kansi- ja konepuolen tarkistuslista aluksen ajoon lähdöstä ja ajon päättämisestä. Kirjassa käydään myös läpi huoltotoimenpiteen ennen ja jälkeen makuuttamisen.

Kirjaa myydään Turussa Forum Marinumin museokaupassa 35 euron hinnalla. Lisätietoja kannatusyhdistyksestä voi kysellä sähköpostilla vetajakannatusyhdistys@gmail.com.

Tuntematon merimies

Laivoilla ja satamissa työuransa tehnyt Sampo Halttunen valmisteli huolella kirjaansa, jonka hän sai painosta helmikuun lopulla. Mies on säilyttänyt muistoja ja materiaalia seilausvuosiltaan ja kerännyt myös muuta aineistoa merenkulusta.

hienosti taitettu kirja vilisee dokument-

teja, karttoja, kuvia, lehtileikkeitä ja matkamuistoja. Lukijalle tapahtumat etenevät kronologisesti ja hyvin jäsenneltyinä. Halttusen kirjassa on myös sisällysluettelo, mikä vastaavista teoksista usein puuttuu.

Materiaalia hän oli säilönyt koulun käsityötunneilla tehtyyn merimieskirstuun, jonka sisältöä hän alkoi eläkkeelle jäätyään tutkia. Sampo Halttusen äiti oli säilyttänyt pojaltaan saamat kirjeet ja postikortit, mistä oli suuri apu tapahtumien muisteloissa.

Kirja alkaa Sampon lapsuuden maisemista Rutalahdelta, missä naapureiden tarinat sodista ja meriltä herättävät nuoren pojan mielenkiinnon. Merimiesuralle hän lähtee talouspuolelta, mutta siirtyy ennen pitkää kansiosastolle ja lopulta päällystöön.

Kirjassa sivutaan monia merenkulun tapahtumia, jotka Sampo aikoinaan on kokenut voimakkaina. Tällaisia olivat esimerkiksi M/T Ragnyn katkeaminen Atlantilla ja Finn/Baltic – puskuproomuyhdistelmän kaatuminen Hangon edustalla. Kaukoliikenteestä Kotkan satamaan

Kirjassa on useita kuvia Sampon palkkakuiteista 1970 – luvulta. Joissakin satamissa hän on nostanut reilusti valuuttaa. Viereisistä teksteistä voi lukea, mihin rahat on käytetty. Halttunen ei kuitenkaan syyllisty retosteluun. Esimerkiksi merimiesten ja satamatyttöjen puuhastelua kuvataan pieteetillä, kaikkia osapuolia kunnioittaen.

Vuonna 1977 alkoi pitkä, 38 vuotta kestänyt ura Kotkan satamassa. Työtehtävät muuttuivat vuosien varrella satamaluotsista satamatarkastajaan, työsuojelupäällikköön ja vuoroesimieheen. Vuorotyöstä kertyi paljon vapaita, mitkä Halttunen käytti seilaamiseen tuuraten kauppalaivojen perämiehiä ja yliperämiehiä.

Näistä vikaeerausjobeistakin on riittänyt mielenkiintoisia kertomuksia kirjan värikkäille sivuille. Esimerkiksi luku yliperämiehenä seilauksista M/S Kristina Brahessa oli kiintoisa. Halttusella on myös vankka kokemus purjealuksista.

Kirjan lopussa on tiivistelmät neljän Sampo Halttusen ystävän työ- ja seilausurista. Viime vuonna edesmenneen Eebro Lehtosen vaiheista riittäisi aineksia vaikka omaan kirjaan. Sen sijaan Halttunen ei kovin paljon kerro töistään satamassa. Uskon, että hän valmistelee aiheesta toista kirjaa. Itsekin siirryin 36 vuotta sitten meriltä satamaan nähden merimiesten värikästä elämää ja sattumuksia myös laiturilta.

Kovakantisessa kirjassa on 200 sivua, runsas kuvitus ja sitä voi ostaa Sampo Halttuselta 30 euron hinnalla. Yhteystiedot saa MEPAsta, jossa myös on muutama kirja myynnissä.