Mepalaiset muistelevat

Keittiöstä golfkentälle

Kotkan Merimieskeskuksessa työskennellyt Risto Nikula seilasi noin kaksikymmentä vuotta ennen siirtymistään maihin MEPAn asiamieheksi, mitä tointa hoiti lähes kaksikymmentäviisi vuotta. Työuransa aikana mies ehti nähdä monet muutokset merenkulussa.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

Ristolle merimiehen työ oli tuttua jo lapsuudesta merimiehenä ja SMU:n toimitsijana työskennelleen isän kautta. Hän aloitti merihommat vuoden 1971 alussa saatuaan Linnankatu 3:n myllystä messikallen jobin Finnlinesin ms FINN-ENSOon. Jo saman vuoden syksyllä hän aloitti ammattiopinnot Rauman merikoulun talousperuslinjalla. – Tähtäimessä oli heti jatkokoulutus, mutta sen verran piti seilata, että sai tietää sopeutuvansa alalle, Risto kertoi.

Hän meni ensimmäisten oppilaiden joukossa Kotkaan kokkiluokalle ja jatkoi seilaamista Finnlinesillä. Risto muistelee edelleen suurella lämmöllä superliner – luokan alusta ms FINNSAILORia, jossa hän seilasi valmistumistelakalta alkaen parin vuoden ajan. – Ne olivat suomalaisen merenkulun kultaisia vuosia muutenkin. Superlinereissa oli viihtyisät ja modernit tilat miehistölle ja ne ajoivat alkuvuosina säännöllistä linjaa US East Coastille, Risto muisteli haikeana.

Hän jatkoi vielä opintoja Kotkassa talousesimies – luokalla. 1970 – luvulla merimiehille oli niin paljon töitä, että varustamot kyselivät kouluista valmistuvia opiskelijoita laivoille.

– Henry Nielseniltä ystävällinen merihenkilöstöpäällikkö Pentti Ojamies soitti ja tarjosi stujun jobia ms PAMELAan, mutta olin päättänyt pysyä Finnlinesillä, Risto kertoi.

Seuraavalla vuosikymmenellä hän seilasi talousesimiehenä pääosin ms FINNMERCHANTilla. MEPA tutuksi

Risto oli seilausaikanaan käyttänyt ahkerasti MEPAn kirjasto- ja videopalveluita sekä seurannut järjestön toimintaa Vapaavahti – lehdestä. – FINNMERCHANT oli ensimmäisiä laivoja, joista radiosähköttäjät poistettiin. Monesti he olivat toimineet MEPAn yhteyshenkilöinä. Minä hoidin sen jälkeen yhteydet Merimiespalvelutoimistoon, Risto muisteli.

Kotkan Merimieskeskukseen aukesi 1990-luvun alussa asiamiehen paikka, josta Risto kiinnostui heti. – Arvostin MEPAn toimintaa muutenkin ja mietin maihin jäämistä perhe-elämän kannalta. Pojat pelasivat koripalloa KTP:ssa, joten toimintaa riitti. Miettiminen ei sitten kovin pitkään kestänyt, Risto naurahti.

Hän laittoi paperit sisään ja seuraavalla työjaksolla tuli FINNMERCHANTin brygän NMT -puhelimeen soitto, jos-

sa MEPA ilmoitti valinneensa Riston Kotkan merimieskeskuksen asiamieheksi.

Hovinsaarelta Kirkkokadulle

Risto Nikula aloitti MEPAn työt vuonna 1990. Kotkan Merimieskeskuksessa oli tuolloin neljä kokopäiväistä ja yksi puolipäiväinen työntekijä. Isännöitsijänä toimi Jaakko Piela. Merimiesklubi oli auki päivittäin. – Työtä riitti sekä kotimaisten että ulkomaisten merenkulkijoiden kanssa. Urheilua, kiertoajeluita, opastuksia, kuljetuksia ja kaikenlaisia palveluita tarjottiin. Klubilla kävi merimiehiä joka päivä, sauna uima-altaineen ja kuntosali olivat suosittuja, Risto kertoi.

Hän piti myös infotilaisuuksia ammattikoulun ja AMK:n merenkulun opiskelijoille sekä avusti ja hoiti taloudellista tukea merikoulujen urheilukisoihin.

Vuonna 1993 MEPA hankki oman katutason huoneiston Kirkkokadulta, jonne perustettiin uusi Merimieskeskus ja MEPAn toimisto. – Kävijöitä, varsinkin opiskelijoita kävi pelaamassa biljardia, mutta merenkulun kiristynyt aikataulu alkoi näkyä, laivoilta ei enää ehtinyt kaupungille, Risto totesi.

Hänen aloittaessaan toimialueen laivoista kolme neljästä oli kotimaisia. Reilussa vuosikymmenessä suhde muuttui niin, että vain neljännes laivoista oli rekisteröity Suomeen. Merimieskulttuuria ja musiikkia

Pian Risto kutsuttiin Jouko Koivukosken johtamaan Kotkan Merimieslaulukilpailun tuomaristoon merenkulun asiantuntijana, jossa toimi puheenjohtajina ja jäseninä tunnettuja musiikkialan ammattilaisia, Risto Hiltunen, Ilkka Kuusisto, Pirjo Bergström, Anki, Eero Koivistoinen, Esa Nieminen jne. – Toimin raahelaisen Pauli Ylitalon kanssa pitkäaikaisimpina jäseninä tuomaristossa, kaksikymmentä vuotta. Monia merenkulkijoita osallistui kilpailuun hienoilla esityksillä, Risto muisteli.

Yhteistyö Kotkan Meripäivien kanssa oli myös rakentavaa. MEPA järjesti Meripäivillä harrastenäyttelyn ja merimieskulttuuritapahtuman, joka usein veti kirjaston auditorion täyteen väkeä. – Merimieskeskukseen koottiin merenkulkijoiden harrastetöitä ja valokuvia. Näyttely pystytettiin yhdessä MEPAn kulttuurisihteerin Sirpa Kittilän sekä talkoomiesten Risto Honkaharjun ja Raimo Laakson kanssa, Risto kertoi.

Risto Nikula kokosi esille myös Finnlinesin pienoismalleja varustamon 50-vuotispäivien kunniaksi sekä pienoismallirakentaja Jaakko Pielan muistonäyttelyn. Toistaiseksi viimeiset näyttelyt Kotkan merimieskeskuksessa järjestettiin 2010 – luvun alkupuoliskolla. Aikaa harrastuksille

Nikula jäi eläkkeelle vuonna 2015, minkä jälkeen Kotkan laivoja ovat hoitaneet MEPAn Vuosaaren asiamies sekä Merimieskirkko. Risto on hoitanut eläkkeellä ollessaan ”talonmiehen virkaa” merimieskeskuksessa, jossa ajoittain järjestetään kursseja, merieläkeläisten myyjäisiä, kokouksia ja merimiestapaamisia.

Golfia mies on harrastanut jo kolme vuosikymmentä. Ennen lastenlapsia hän kävi pelaamassa ulkomaillakin Floridassa ja Välimeren maissa. – Täällä Kotkassa aika kyllä kuluu mukavasti. Vanhoja seilauskavereita tapaan eniten keskiviikkoisin, kun kokoonnumme kympin kahville Cafe Laituriin Meriniemeen, Risto kertoi.

Meriniemessä on myös talviuintipaikka, jossa hän harrastaa avantouintia, kahdeskymmenes juhlavuosi menossa.

Mepalaiset muistelevat

Kuka: Risto Nikula Tehtävät: Kotkan, Loviisan ja Haminan asiamies. Muita tehtäviä: avustaminen kursseilla, urheilutoiminnassa, merimieskulttuuriasioissa sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan tapahtumissa Palvelu MEPAssa: 1990–2015

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät. Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått.

Risto ombord på M/S Finnhawk.

Från köket till golfbanan

Risto Nikula, som har jobbat vid Kotka Sjömanscenter, seglade i ungefär tjugo år innan han började jobba i land som SSB:s ombudsman – ett uppdrag som han skötte i nästan tjugofem år. Under sin karriär hann Risto uppleva många förändringar inom sjöfarten.

Sjömansyrket har varit bekant för Risto ända sedan barndomen, eftersom hans far arbetade som sjöman och funktionär för Sjömans-Unionen. Själv började han inom branschen i början av 1971 när han via kvarnen på Slottsgatan 3 fick jobb som mässkalle på Finnlines ms Finn-Enso. Redan hösten samma år inledde han yrkesstudierna på grundlinjen för huslig ekonomi vid Raumo sjöfartsskola. – Jag hade siktet inställt på att genast vidareutbilda mig, men jag var tvungen att segla först för att se om branschen passade mig, berättar Risto.

Han var bland de första eleverna som gick kockklassen i Kotka samtidigt som han fortsatte att segla med Finnlines. Risto minns fortfarande med värme superliner-klassens ms Finnsailor, som han seglade med ett par år direkt när hon kom från tillverkningsvarvet. – Det var de gyllene åren inom finsk sjöfart. Superlinerfartygen hade trivsamma och moderna besättningsutrymmen och de första åren trafikerade de linjen till USA:s östkust, minns Risto längtansfullt.

Han fortsatte att studera i Kotka, nu till ekonomiföreståndare. På 1970-talet fanns det så mycket jobb för sjömän att rederierna rekryterade nyutexaminerade elever direkt från skolorna. – Henry Nielsens vänlige sjöpersonalchefen Pentti Ojamies ringde och erbjöd jobb som steward på ms Pamela, men jag hade bestämt mig för att stanna på Finnlines, berättar Risto.

Decenniet därefter seglade han som ekonomiföreståndare främst med ms Finnmerchant.

I kontakt med SSB

Under sin seglingstid var Risto en flitig användare av SSB:s biblioteks- och filmtjänster och följde organisationens verksamhet i Frivakt. – Finnmerchant var ett av de första fartygen som blev av med sina radiotelegrafister. De hade ofta fungerat som SSB:s kontaktpersoner. Därefter skötte jag kontakterna med Sjömansservicebyrån, minns Risto.

I början av 1990-talet blev en tjänst som ombudsman ledig vid Kotka Sjömanscenter och Risto blev genast intresserad.

– Jag uppskattade SSB:s verksamhet och funderade på att stanna i land för familjens skull. Pojkarna spelade basket i KTP, så det fanns att göra. Jag behövde inte tänka särskilt länge, skrattar Risto.

Han skickade in sina papper och under nästa arbetsperiod kom det ett samtal till NMT-telefonen på Finnmerchants brygga. Det var från SSB som meddelade att man hade valt Risto till Kotka Sjömanscenters ombudsman. Från Hovinsaari till Kirkkokatu

Risto Nikula började jobba för SSB 1990. På den tiden fanns det fyra heltidsanställda och en deltidsanställd vid Kotka Sjömanscenter. Jaakko Piela var disponent. Sjömansklubben höll öppet varje dag. – Vi hade mycket att göra då vi gav service åt både inhemska och utländska sjöfarare. Vi erbjöd idrottsaktiviteter, rundturer, guidningar, transporter och alla möjliga tjänster. Klubben besöktes dagligen av sjömän. Bastun, simbassängen och gymmet var populära, berättar Risto.

Han höll också informationsträffar för yrkesskolans och yrkeshögskolans sjöfartsstuderande samt hjälpte till med sjöfartsskolornas idrottstävlingar och skötte det ekonomiska stödet till dem.

År 1993 skaffade SSB en egen lokal i gatuplanet på Kirkkokatu och där inrättades det nya Sjömanscentret och SSB:s kontor. – Besökarna, framför allt studerande, kom och spelade biljard, men den allt snävare tidtabellen inom sjöfarten började märkas. Sjöfararna hann inte länge in till stan från fartygen, konstaterar Risto.

När han började var tre av fyra fartyg inom verksamhetsområdet inhemska. På ett drygt decennium ändrades förhållandet så att endast en fjärdedel av fartygen var registrerade i Finland.

Sjömanskultur och musik

Snart blev Risto i egenskap av sjöfartsexpert inbjuden till juryn i Kotkas sjömanssångtävling, som leddes av Jouko Koivukoski. Ordföranden och övriga jurymedlemmar bestod av kända yrkespersoner inom musikbranschen, till exempel Risto Hiltunen, Ilkka Kuusisto, Pirjo Bergström, Anki, Eero Koivistoinen och Esa Nieminen. – Jag och Pauli Ylitalo från Brahestad satt i juryn allra längst, i tjugo år. Många sjöfarare deltog i tävlingen med fina framträdanden, minns Risto.

Samarbetet med Kotka Havsdagar var också konstruktivt. Under Havsdagarna arrangerade SSB en hobbyutställning och ett sjömanskulturevenemang, som ofta lockade så mycket folk att auditoriet i biblioteket blev fullpackat. – Vi visade upp sjöfararnas hobbyarbeten och fotografier på sjömanscentret. Vi satte upp utställningen tillsammans med SSB:s kultursekreterare Sirpa Kittilä och talkodeltagarna Risto Honkaharju och Raimo Laakso, berättar Risto.

Risto Nikula lyckades också få fram modellbåtar av Finnlines fartyg till rederiets 50-årsjubileum och till utställningen som arrangerades till minne av modellbyggaren Jaakko Piela. De senaste utställningarna i Kotka Sjömanscenter ordnades i början av 2010-talet. Tid för fritidsintressen

Risto gick i pension 2015 och därefter har SSB:s ombudsman i Nordsjö och Sjömanskyrkan skött servicen åt fartygen i Kotka. Som pensionär har Risto skött ”vaktmästarjobbet” vid sjömanscentret och ibland ordnat kurser, sjöpensionärernas basarer, möten och sjömansträffar.

Golf har varit ett av Ristos intressen i trettio år. Innan barnbarnen kom åkte han till och med utomlands för att spela, till exempel till Florida och medelhavsländerna. – Men jag får tiden att gå här i Kotka också. Gamla seglingskamrater träffar jag oftast på onsdagar när vi samlas för tiokaffet på Cafe Laituri i Meriniemi, berättar Risto.

I Meriniemi finns det också ett ställe för vinterbad som han brukar besöka – i år firar han tjugo år som vinterbadare. ☸