Kuntoutus auttaa jaksamaan Kela järjestää kuntoutusta kaikenikäisille ja turvaa toimeentuloa kuntoutuksen aikana. Kuntoutus auttaa elämään sairauden kanssa, jatkamaan töissä tai palaamaan työelämään. Jos sairaus tai vamma vaikeuttaa elämää, apu voi löytyä kuntoutuskurssilta. Oman tarinansa kertovat Sari Ahola ja Anna-Liisa Lehtiniemi. Sari oli ryhmäkuntoutuksessa Joensuun Vetreassa ja Anna-Liisa yksilökuntoutuksessa Härmän kuntokeskuksessa Kauhavan Ylihärmässä. Molemmat saivat kuntoutuksesta virtaa, tukea ja jaksamista sairauden kanssa. Kuntoutuskokemuksia - Sari Ahola Lähes vuosi sitten marras-joulukuun vaihteessa olin dystonia-kuntoutuksessa viisi päivää Joensuun Vetreassa. Halusin irrottautua kotiympyröistä hetkeksi ja Joensuuhun juurikin siksi, koska olen kotoisin sieltäpäin. Halusin myös nähdä ihmisiä muualta, katsella ympäristöä erilaisesta vinkkelistä ja tutustua kaupunkiin uudelleen. Tämä oli elämäni ensimmäinen kuntoutus, vaikka jo 30 vuotta olen tätä neurologista sairautta, servikaalista dystoniaa, sairastanut. Täällä Valtissa Hautamäen Minna otti asian puheeksi puolivahingossa, kun juttelimme aivan eri asiasta. Olinkin heti valmis kokeilemaan, josko sinne pääsisin. Päätös tuli nopeasti ja Vetreassa viettämäni viikko oli huikea. Valmista ohjelmaa oli aamusta iltapäivään (toki ruokaja kahvittelutaukoineen sekä lepäilytuokioineen) ihan oman jaksamisen mukaan. Ohjaajat sanoivatkin, että ”päikkäreitä” saa huoneeseen kesken päivän mennä ottamaan, jos siltä tuntuu. Dystonia kun aiheuttaa monissa hurjaa väsymystä. Illat olivat luonnollisesti vapaita omille menoille. Kuntoutuksen toinen jakso oli toukokuussa 2021. Tällöin Joensuuhun oli - jos mahdollista - vieläkin mukavampaa mennä. Oman porukan jo tiesi; ihmiset olivat jokseenkin tuttuja. Oli mielenkiintoista tietää, miten muilla oli mennyt edellisen jakson jälkeen ja oliko jokin asia jonkun kohdalla muuttunut. Kaksi ryhmäläistä oli syystä tai toisesta joukosta pois, mutta sehän ei menoa haitannut! Meitä oli 7 henkilöä, joka mielestäni on ihanteellinen ryhmäkoko. Osa ohjaajista oli tuttuja, mutta suurin osa aivan ”uusia naamoja”. Vaihtuvuutta oli näköjään kuntoutuskeskuksella tapahtunut tällä välin.
Ohjelma noudatti suurin piirtein samaa kaavaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Nyt keväällä ilman ollessa lähes koko viikon aurinkoinen ja lämmin, olimme ulkosalla tietysti enemmän lenkkeilyn, sauvakävelyn, mölkyn ja ihan luennoiden parissa yhdessä myös keskustellen. Tietenkin uutta tietoakin taas saatiin. Edellisellä kerralla meille asetetut tavoitteet käytiin läpi ja niitä testailtiin. Myös liikkuvuuskokeet uusittiin ja kehitystä oli tapahtunut monella, allekirjoittanut mukaan lukien (jota kyllä ihmettelin). Suurin eroavaisuus varmaan ensimmäiseen jaksoon verrattuna oli se, että suurin osa luennoitsijoista oli skype-yhteydellä kanssamme. Toki livenä olisi ollut paljon mukavampi tavata alan asiantuntijoita, mutta nyt toimittiin näin - osaksi koronan takia ja osaksi luennoitsijoiden sijainnin takia; he kun sattuivat olemaan tällöin ympäri maata. Myös keskellä päivää saattoi olla parinkin tunnin taukoja ohjelmasta. Se ei kyllä minua haitannut, koska sai hiukan levähtää ja lepuuttaa aivojaan. Jotkut eivät niin siitä tykänneet - nämä ovat makuasioita eli me ihmiset olemme erilaisia.
30
