Kuntoutus auttaa jaksamaan s

Kela järjestää kuntoutusta kaikenikäisille ja turvaa toimeentuloa kuntoutuksen aikana. Kuntoutus auttaa elämään sairauden kanssa, jatkamaan töissä tai palaamaan työelämään. Jos sairaus tai vamma vaikeuttaa elämää, apu voi löytyä kuntoutuskurssilta. Oman tarinansa kertovat Sari Ahola ja Anna-Liisa Lehtiniemi. Sari oli ryhmäkuntoutuksessa Joensuun Vetreassa ja Anna-Liisa yksilökuntoutuksessa Härmän kuntokeskuksessa Kauhavan Ylihärmässä. Molemmat saivat kuntoutuksesta virtaa, tukea ja jaksamista sairauden kanssa.

Kuntoutuskokemuksia - Sari Ahola

Lähes vuosi sitten marras-joulukuun vaihteessa olin dystonia-kuntoutuksessa viisi päivää Joensuun Vetreassa. Halusin irrottautua kotiympyröistä hetkeksi ja Joensuuhun juurikin siksi, koska olen kotoisin sieltäpäin. Halusin myös nähdä ihmisiä muualta, katsella ympäristöä erilaisesta vinkkelistä ja tutustua kaupunkiin uudelleen. Tämä oli elämäni ensimmäinen kuntoutus, vaikka jo 30 vuotta olen tätä neurologista sairautta, servikaalista dystoniaa, sairastanut. Täällä Valtissa Hautamäen Minna otti asian puheeksi puolivahingossa, kun juttelimme aivan eri asiasta. Olinkin heti valmis kokeilemaan, josko sinne pääsisin. Päätös tuli nopeasti ja Vetreassa viettämäni viikko oli huikea. Valmista ohjelmaa oli aamusta iltapäivään (toki ruokaja kahvittelutaukoineen sekä lepäilytuokioineen) - ihan oman jaksamisen mukaan. Ohjaajat sanoivatkin, että ”päikkäreitä” saa huoneeseen kesken päivän mennä ottamaan, jos siltä tuntuu. Dystonia kun aiheuttaa monissa hurjaa väsymystä. Illat olivat luonnollisesti vapaita omille menoille.

Kuntoutuksen toinen jakso oli toukokuussa 2021. Tällöin Joensuuhun oli - jos mahdollista - vieläkin mukavampaa mennä. Oman porukan jo tiesi; ihmiset olivat jokseenkin tuttuja. Oli mielenkiintoista tietää, miten muilla oli mennyt edellisen jakson jälkeen ja oliko jokin asia jonkun kohdalla muuttunut. Kaksi ryhmäläistä oli syystä tai toisesta joukosta pois, mutta sehän ei menoa haitannut! Meitä oli 7 henkilöä, joka mielestäni on ihanteellinen ryhmäkoko. Osa ohjaajista oli tuttuja, mutta suurin osa aivan ”uusia naamoja”. Vaihtuvuutta oli näköjään kuntoutuskeskuksella tapahtunut tällä välin. Ohjelma noudatti suurin piirtein samaa kaavaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Nyt keväällä ilman ollessa lähes koko viikon aurinkoinen ja lämmin, olimme ulkosalla tietysti enemmän lenkkeilyn, sauvakävelyn, mölkyn ja ihan luennoiden parissa yhdessä myös keskustellen. Tietenkin uutta tietoakin taas saatiin. Edellisellä kerralla meille asetetut tavoitteet käytiin läpi ja niitä testailtiin.

Myös liikkuvuuskokeet uusittiin ja kehitystä oli tapahtunut monella, allekirjoittanut mukaan lukien (jota kyllä ihmettelin). Suurin eroavaisuus varmaan ensimmäiseen jaksoon verrattuna oli se, että suurin osa luennoitsijoista oli skype-yhteydellä kanssamme. Toki livenä olisi ollut paljon mukavampi tavata alan asiantuntijoita, mutta nyt toimittiin näin - osaksi koronan takia ja osaksi luennoitsijoiden sijainnin takia; he kun sattuivat olemaan tällöin ympäri maata. Myös keskellä päivää saattoi olla parinkin tunnin taukoja ohjelmasta. Se ei kyllä minua haitannut, koska sai hiukan levähtää ja lepuuttaa aivojaan. Jotkut eivät niin siitä tykänneet - nämä ovat makuasioita eli me ihmiset olemme erilaisia.

Kaikilla tilanteet olivat pysyneet aika samoina; tietysti muutoksiakin oli tapahtunut. Jollakin oli päivittäistä työaikaa vähennetty väsymyksen takia, toinen oli päässyt osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja kolmannella taas kivut niskan ja kaulan alueella olivat lisääntyneet. Juttelimme keskenämme paljon sairauteen liittyvistä asioista - tietysti myös muustakin taivaan ja maan välillä. Se pitää paikkansa, että kukaan muu ei voi ymmärtää dystoniaa, VAIN ja ainoastaan toinen sitä sairastava. Vertaistuki on todella tärkeä tässä erikoisessa ja harvinaisessa sairaudessa. Erityisen haastavan tästä tekee juurikin se, että ei ole olemassa kahta samanlaista dystoniaa sairastavaa ihmistä. Jokaisella oireet ovat erilaisia ja hoito hyvinkin henkilökohtaista. Toiseen tietty lääke tepsii, kun toiseen sillä ei ole mitään vaikutusta. Sama on botox-piikkien ja muiden vaihtoehtoisten hoitojen kanssa.

Vetreassa ei ollut uima-allas enää toiminnassa - se oli aikamoinen pettymys ainakin itselleni, uimisesta kun kovasti tykkään. Allas oli suljettu aika pian meidän ensimmäisen jakson jälkeen. Vetrea on kuntoutuksella vuokralla ja omistaja ei ollut suostunut allasremonttiin sen hintavuuden takia. Niinpä Vetreassa ei jatkossa enää pidetä kuntoutusryhmiä - sinne otetaan ainoastaan yksilökuntoutujia. Henkilökuntaakin on irtisanottu suhteellisen paljon. Vetrealla ei siis loisteliasta tulevaisuutta ole näköpiirissä. Se on todella harmi; paikka on niin miellyttävä ja hienot ulkoilumaastot alkavat heti ovesta ulos astuttaessa. Kuntoutusjakso kokonaisuudessaan antoi itselleni todella paljon: uusia kavereita, kultaakin kalliimpaa vertaistukea, naurua sydämen kyllyydestä ja sen mukana - toivon mukaan - monta vuotta elinaikaa lisää. Samaten sain uutta tietoa sairaudesta, vastauksia itseäni askarruttaviin kysymyksiin, neuvoja ja vinkkejä jokapäiväiseen elämään dystonian kanssa sekä paljon muuta! Saimme myös työkaluja tulevaisuuteen ison repullisen eli kuinka kotikonstein hoitaa kipeitä paikkoja ja kuinka rentouttaa kropan jännitystilaa, sekä myös vinkkejä positiivisiin ajatusmalleihin ja suhtautumistapoja itseemme useammalta kantilta katsottuna. Tulimme siihen tulokseen, että kyllä huumori on se, joka kantaa pitkälle. Elämä ei saa olla liian vakavaa tai muuten olo käy raskaaksi ja taakka liian painavaksi kantaa. Myös itselleen on tärkeää osata nauraa silloin ei naurun aiheet lopu! Näinhän se on?!

Olo on hieman jopa haikea, kun kuntoutus loppui. Onneksi vaihdoimme kuitenkin sähköpostiosoitteitamme, joten yhteydenpito on jatkossakin mahdollista! Kannustan täysillä kaikkia, joilla kuntoutukseen vain on tarve ja mahdollisuus, hakemaan näille jaksoille. Ne antavat paljon ja pieni irtautuminen tutusta ympäristöstä ei ole pahitteeksi. Ja jos suinkin mahdollista, mene ihmeessä kuntoutukseen ihan toiselle paikkakunnalle. Maailmankatsomus avartuu, täysin uudet ihmiset antavat sinulle uuden näkökulman elämääsi, näet uusia maisemia ja tutustut uuteen paikkakuntaan - sekä mikä hienointa: kotiinpaluusi jälkeen olet iloinen kaikesta saamastasi ja uusista muistoista elämän tilkkutäkkiisi!

Miten kuntoutukseen haetaan?

Kaikille kursseille hakeudutaan omatoimisesti, mutta neuvoa ja tukea kuntoutukseen hakeutumiseen sekä apua itse hakemuksen tekemiseen voi saada sosiaaliohjaajilta ja terveydenhuollon työntekijöiltä.

Käytännön neuvoja kurssille hakeutumiseen saa myös Kelan kuntoutuksen puhelinpalvelusta (puh. 020 692 205).

”Kaikkein paras tilanne on, jos itselle syntyy havainto, että elämälle pitäisi tehdä jotain. Kun on motivaatiota, syntyy myös tuloksia. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tai muu hoitava taho voivat ottaa kuntoutukseen hakeutumisen puheeksi.” Ensimmäinen askel on löytää omiin tarpeisiin sopiva kurssi. Sen jälkeen pitää hakeutua lääkäriin, joka arvioi kuntoutuksen tarpeen ja kirjoittaa suosituksen. Lisäksi tarvitaan oma hakemus.

”Hakemusta tehdessä kannattaa miettiä, mihin kuntoutuksella pyrkii ja mihin kurssista uskoo olevan apua.”

Kun Kela on käsitellyt hakemuksen, siitä saa päätöksen. Kuntoutuksen aikana voi saada kuntoutustai osakuntoutusrahaa. Se turvaa toimeentuloasi kuntoutukseen osallistumisen ajalta.

Päätös kuntoutuksesta lähetetään myös tiedoksi palveluntuottajalle, jolloin se toimii myös paikkavarauksena ja maksusitoumuksena. Käytännön järjestelyistä saa lisätietoa palveluntuottajalta.

Anna-Liisa on 62-vuotias ja työskentelee Valtin ompelimon puolella eli etupäässä korjailee puolustusvoimien lumipukuja. Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Toive kuntoutuksesta oli ”omassa päässä”; edellisestä kuntoutuksesta oli vierähtänyt jo 10 vuotta (tules-oireisten elämänhallintakurssi Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa).

Anna-Liisalla oli varattuna diabeteslääkärille aika. Lääkäri ehdotti oma-aloitteisesti kuntoutusta. Valtissa Hautamäen Minna oli ”tullut taloon”; hän otti asian ajaakseen ja kuntoutushakemus tehtiin. Myönteinen päätös tulikin nopeasti. Nykyään on mahdollisuus päästä kuntoutukseen muualle kuin omalle tai lähipaikkakunnalle. Härmän kuntokeskuksessa alkoi Anna-Liisan viiden päivän ensimmäinen kuntoutusjakso tämän vuoden toukokuussa. Lokakuussa on edessä toinen jakso.

Kuntoutuksen alussa oli lääkärintarkastus (fysiatrian erikoislääkärin suorittama). Fysioterapeutti oli mukana ja ohjelma laadittiin lääkärintarkastukseen pohjautuen. Anna-Liisan yksilökuntoutuksessa oma liikunnanohjaaja veti liikuntatuntia; itse sai valita mieluisat liikuntalajit (esimerkiksi vesijumpan). Samoin fysioterapeutti räätälöi yksilölliset ohjeet yleiskunnon ylläpitämiseen ja jatko-ohjeet kotona tehtäväksi (sisältäen oikeanlaiset liikkeet, välineet ym.).

Kuntoilua tehtiin myös ryhmänä, esimerkkinä kuntosali, vesijumppa, salijumppa ja kävelylenkki kuntopolulla. Kävelysauvoilla sai halutessaan tehoa yläkroppaan. Ryhmässä oli noin kahdeksan osanottajaa (yksilökuntoutujia) ja he olivat eri puolilta Suomea.

Viikko sisälsi myös fysioterapeutin, sosiaalityöntekijän ja psykologin tapaamisia - sekä yksilöllisesti että ryhmänä. Myös luentoja oli tarjolla. Ohjelmaa oli riittävästi. Jos ei jaksanut osallistua, sai jäädä pois. Päivän ohjelma päättyi noin klo 15; illalla sai vapaasti mennä salille, uimaan, kävelemään tai vaikka löhötä sohvalla television ääressä. Luonnollisesti päivään kuului maittava aamupala, 2 x ateria seisovasta pöydästä sekä iltapala diabeetikoille. Anna-Liisa sanoi kuntousjaksosta: ”kyllä hermo lepäsi - ei kotimurheet tulleet mieleen”. Kuntoutus auttoi myös liikuntaan motivoitumisessa: Anna-Liisalta löytyykin kuminauhat, kahvakuula ja jumppapallo, jotka ovat säännöllisessä käytössä. On myös muistettava tavallinen hyötyliikunta kunnon ylläpitäjänä. ”Kotiintuomisena” Anna-Liisa sai kuntoutuspäiväkirjan eli sitä pitäisi tehdä joka päivä. Paitsi liikkumiset siihen merkitään myös ystävyyssuhteet ja sosiaaliset kanssakäymiset sekä mieluisat tekemiset. Siinä pystyy konkreettisesti seuraamaan tavoitteiden toteutumista.

Anna-Liisa suosittelee kuntoutusta jokaiselle, joka tuntee siihen tarvetta. Valtissa Minna Hautamäki auttaa ja neuvoo hakemuksen tekemisessä.

Tuki- ja liikuntaongelmat koskettavat lähes kaikkia jossain elämänvaiheessa ja tule-sairaudet ovat suurin kipua aiheuttava ja eniten toimintakykyä haittaava sairausryhmä. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin syy lääkärissä käyntiin ja eniten työstä poissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Ne ovat mielenterveyden ongelmien jälkeen toiseksi yleisin syy myös työkyvyttömyyseläkkeisiin.

Tule-sairaudet ovat yhteydessä moniin muihin sairauksiin ja on tavallista, että tule-sairaudesta kärsivällä on myös muita sairauksia, kuten diabetes. Tule-sairaudet aiheuttavat usein kipua, joka on yhteydessä masennukseen. Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ovat lisääntymässä väestön ikääntymisen ja riskiä lisäävien elintapojen seurauksena. Tärkeintä olisi ennaltaehkäistä tule-sairauksia vaikuttamalla sekä yksilöihin että ympäristöön.

Mistä TULE-sairaudet johtuvat?

Runsas ja pitkäkestoinen istuminen kuormittaa yksipuolisesti kehon tukirakenteita ja aiheuttaa niska- ja selkävaivoja. Muita työhön liittyviä kuormitustekijöitä ovat muun muassa fyysisesti raskas työ, toistotyö ja staattiset tai hankalat työasennot, kuten kumarassa työskentely. Myös psykososiaaliset tekijät, kuten työn liian suuret vaatimukset, vähäiset vaikutusmahdollisuudet ja huono työtyytyväisyys, lisäävät tule-sairauksien riskiä.

Tule-vaivoihin vaikuttavat yksilön perimä ja yksilölliset ominaisuudet. Tupakointi, ylipaino, metabolinen oireyhtymä, liikunnan puute ja unihäiriöt vaikuttavat liikuntaelimistön kuntoon. Mieti omia elämäntapoja - olisiko niissä korjaamisen varaa?

Ennaltaehkäise vaivoja

Työpaikoilla tulee tunnistaa työssä olevat haitta-, vaara- ja kuormitustekijät. Tule-terveyttä edistetään suunnittelemalla työ, työvälineet ja työympäristön ergonomia vastaamaan yksilön ominaisuuksia, tarpeita ja mahdollisuuksia. Myös työjärjestelyillä, kuten työkierrolla ja työnjaolla, voidaan ehkäistä tuleongelmia.

Liikuntaelimistön kunnosta kannattaa huolehtia. Satojen lihastemme ja niveltemme kunto edellyttää liikettä ja kuormitusta. Jokainen voi edistää liikuntaelimistönsä hyvinvointia harrastamalla liikuntaa, välttämällä tupakointia ja ylipainoa sekä nukkumalla riittävästi. Liikkumalla riittävästi saat lisää terveitä elinvuosia. Liikunta on lääke myös tule-vaivoihin. Tupakointi on paha tapa ja siitä kannattaa päästä pikimmin eroon. Tupakka vaikuttaa erityisesti selkärangan verisuonistoon ja heikentää kudosten ravitsemusta. Välttämällä ylipainoa vähennät nivelten liiallista kuormitusta ja nivelrikon syntymistä. Univaikeudet ovat monen nykyihmisen vaiva - nekin lisäävät liikuntaelinten kipujen ja sairauksien riskiä ja heikentävät vaivoista kärsivän toimintakykyä.

Useiden tule-sairauksien syntyyn ja etenemiseen voi vaikuttaa elintavoilla ja riskitekijöiden vähentämisellä. Me kaikki vanhenemme - vaivoja ja sairauksia tulee iän myötä. Niitä voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä ja näin saada elämäämme laadukkaita vuosia lisää.

- Janita Ahola -

”Terveen ihmisen pitäisi harrastaa kohtuullisen paljon kuormittavaa kestävyysliikuntaa vähintään 30 minuuttia viitenä päivänä viikossa.”

Lähde:

www.ttl.fi/tule-vaivoihin-vaikuttavat-tekijat