Juhana-herttua ja Turun aika s

Ruotsin ja samalla sen itäisen osan eli Suomen pitkäaikaisin kuningassuku oli Vaasojen suku. Kustaa Vaasa nimitti v. 1556 lempipoikansa Juhanan Suomen herttuaksi samalla, kun he yhdessä vierailivat Turussa. Juhanan muutettua asumaan Turun linnaan keskiaikainen puolustukseen tarkoitettu päälinna muuttui renessanssipalatsiksi ja vallanpitäjien edustajien asuinpaikaksi. Linnan renessanssihovi antoi lähtölaukauksen koko Suomen renessanssiajalle. Juhana-herttua asui Turun linnassa 1556-1563. Avioliitto puolalaisen Katariina Jagellonican kanssa toi lisää kansainvälisyyttä hovielämään. Vuonna 1560 Kustaa Vaasan kuoltua valtaistuimelle nousi Juhanan velipuoli Eerik XIV. Hän ei hyväksynyt Juhanan veljeilyä puolalaisten kanssa eikä luonnollisesti avioliittoa Katariinan kanssa. Veljesvihan seurauksena valta vaihtui vuonna 1568, jolloin Juhana-herttuasta tuli Ruotsin kuningas Juhana III.

Turun linna korjattiin Juhanan herttuakunta

Kustaa Vaasan mielestä Turun linna oli vanhanaikainen ja niin huonokuntoinen, että se olisi pitänyt purkaa ja rakentaa uusi linna nykyisen arkkipiispan residenssin seutuville. Sotatoimet nielivät kuitenkin rahaa ja siitä syystä linna päätettiin korjata ja muuttaa ajan tyylin mukaiseksi renessanssilinnaksi.

Keskiaikaisen linnan päälle puolustuskerroksen paikalle rakennettiin asuin- ja juhlahuoneet. Keskiaikaisissa osissa holvikattoja purettiin ja tilalle rakennettiin tasaiset puukatot. Lisäksi ulkomuuriin avattiin suuret ikkuna-aukot, joissa istuttiin tyynyillä, juotiin viiniä, pelattiin korttia, soitettiin luuttua ja seurattiin muurin ulkopuolista elämää.

Enää ei myöskään kuljettu ulkokautta huonetilasta toiseen sisämuurilla olleita solakäytäviä pitkin, sillä suurten ja tilavien porrastornien rakentaminen liittyi uudistusohjelmaan. Upeat ja ajanmukaiset tilat antoivat puitteet ennennäkemättömälle mannereurooppalaiselle hovielämälle. Juhana saapui Turkuun kesäkuussa 1556 kesän ollessa kauneimmillaan. Kaupungin talot oli koristeltu koivuilla ja portit katajaköynnöksillä. Raatihuoneentorin laidalle oli kerääntynyt runsas joukko kaupunkilaisia katsomaan kuninkaallista loistoa. Turun linnassa hänen saapumistaan juhlittiin kolme päivää ja juotiin maljoja. Tavalliselle kansalle tarjottiin ilmaiset ryypyt torilla.

Nuoren ja komean Juhanan tulo Turkuun osoitti nopeasti, millainen hän oli luonteeltaan. Vaikka häntä pidettiin mieleltään häilyvänä ja heikkotahtoisena, hän myöskin tiesi tarkkaan mitä tahtoi. Tyypillisenä renessanssiajan kasvattina häntä kiinnostivat tieteet, erityisesti humanistinen kirjallisuus ja jumaluusopilliset ongelmat. Juhana oli sivistynyt ja hänen laajaan kielitaitoonsa kuului myös suomi. Hän onkin Vaasoista ainoa, joka hallitsi valtakunnan itäisen osan pääkieltä.

Hienostuneet tavat herättivät varsinkin naispuolisten aikalaisten kiinnostuksen niin Euroopan hoveissa kuin palvelusväen keskuudessa. Kaarina Hannuntytär, pormestari Brunin vaimon Birgitta Hannuntyttären sisar oli ensimmäisinä vuosina Juhanan rinnalla Turun linnassa. He elivät onnellisia aikoja ja yhteisten vuosien aikana Kaarina synnytti Juhanalle neljä lasta.

Juhana muodosti herttuakunnastaan käytännössä itsenäisen valtion valtiossa. Hän järjesti Suomeen omat valtiopäivät eli kutsui koolle herttuakunnan neljän säädyn edustajat ja sai virkamiehet vannomaan erillisen uskollisuudenvalan hänelle. Hän lyötti myös omaa rahaa Turun linnassa.

Poliittiset syyt pakottivat Juhanan avioitumaan Puolan kuninkaan sisaren, Juhanaa 11 vuotta vanhemman Katariina Jagellonican kanssa. Katariina oli Puolan mahdollisen tulevan kuninkaan äitinä haluttu puoliso ja häntä kosi myös Venäjän tsaari Iivana IV Julma. Avioliitto ei Juhanan veljelle, kuningas Eerik XIV:lle sopinut, sillä Ruotsi oli samaan aikaan valmistautumassa sotaan Puolaa vastaan. Avioliitto kuitenkin toteutui 4. lokakuuta 1562, kun Juhana ja Katariina menivät naimisiin Vilnassa. Vaikka jalkavaimo Kaarina tiesi näin käyvän, tuska täytti hänen sydämensä ja hän vetäytyi Vääksyn kartanoon Kangasalle, jossa hän kasvatti hänen ja Juhanan yhteisiä lapsia.

Kansainvälisiä tuulahduksia

Katariina Jagellonica saapui myötäjäisineen ja hoveineen Turkuun jouluaattona 1562. Herttuattarella oli myötäjäislahjoina mukanaan muun muassa jalokiviä, kultaa, samettia, verhoja, seinätapetteja eli gobeliineja, yöasuja ja haarukoita, joita Suomessa ei ollut nähty tätä ennen. Katariinan elämäntapa oli varsin tuhlaavainen. Hänellä oli esimerkiksi mukanaan kokonaan oma henkilökunta, johon kuului kamaripalvelijoita, hovipoikia, räätäleitä ja jopa hovinarreja, jotka olivat kääpiöitä. Saapumista juhlittiin kahdeksan päivää.

Linna oli Suomen oloissa valtava laitos, jossa työskenteli 600 ihmistä, joista suurin osa naisia. Juhanaherttuan kerrotaan olleen hyvin muotitietoinen hallitsija, jonka käyttäytyminen herätti ihastusta myös ulkomailla. Juhana rakasti juhlimista ja koska hän ei pitänyt jäyhästä ja koruttomasta luterilaisuudesta, hän käytti hyväkseen vaimonsa katolisen uskonnon pyhimyspäiviä syynä kutsua lähiseutujen aatelisia linnaan juhlimaan kanssaan.

Katariinalla oli mukanaan kaikkiaan kymmenen kokkia, joten puolalaisen ruokakulttuurin vaikutus näkyi pöydässä. Kansainvälisiä tuulahduksia lienee tullut myös brittihovista, missä Juhana-herttua oli käynyt Elisabet I:n vieraana muutamaa vuotta aikaisemmin. Kokeilla oli merkillisiä konsteja saada pöytä näyttävän näköiseksi. Linnut nyljettiin höyhenineen, ja paistamisen jälkeen höyhenpuku laitettiin takaisin. Tai sitten heillä oli valmiiksi täytettyjä lintuja, ja esimerkiksi joutsenen selkään saatettiin laittaa paisti. Lintujen sisään kätkettiin mielellään yllätyksiä. Siivekäs saattoikin kätkeä sisäänsä vaikkapa hedelmiä tai jopa kalaa. Salin kredenssipöydälle asetettiin myötäjäisinä tuodut hienot astiat, seinillä oli paneelit parin metrin korkeuteen ja taulujen lisäksi gobeliineja ja peilejäkin. Juhlavuutta lisäsi kattokruunuissa palaneet eriväriset vahakynttilät. Turun linnan juhlinnasta osalliseksi päässyt Turun alueen ylhäisö imi innokkaasti kansainvälisiä tuulahduksia. Katariinalla oli matkassaan sadoittain vaatteita, ja hän esitteli paikallisille mm. espanjalaisen muodin. Katariinan arkuissa tulivat erilaisten astiastojen lisäksi ensimmäiset kullatut, hopeiset haarukat. Niissä oli kaksi pitkää piikkiä, ja kesti aikansa opetella käyttämään niitä.

Harvempi tietää, että moni muukin nyt niin arkinen asia on jäänyt perinnöksi herttuaparin hovista. Eikä vain meille, vaan myös nykyiseen länsinaapuriimme. Haarukan lisäksi esimerkiksi ikkunaverhot ja itämaiset matot tanssilattialle tulivat ensin Turun linnaan. Muitakin sisustustrendejä on kantautunut meidän päiviimme saakka. Ensimmäiset tapetit olivat valtavan isoja kudottuja seinävaatteita. Ne antoivat lämpöä siten, etteivät linnan kylmät ja kosteat kiviseinät huokuneet niin paljon kylmyyttä ja tietenkin ne olivat ennen kaikkea kauniita katsella.

Toki herttuana Juhanalla oli omat velvollisuutensa, mutta hovielämä oli komeaa. Juhlia riitti, ja niitä järjestettiin Kupittaan kentälläkin. Retkiä tehtiin mm. Katariinanlaaksoon, ja linnan ympäristössä ja Ruissalossa järjestettiin komeita turnajaisia.

Onni vain oli lyhytaikaista, sitä kesti joulusta seuraavan kesän lopulle. Elokuussa 1563 Eerik XIV vangitsi Juhanan, ja tyrmään päätyi Katariinakin, tosin vapaaehtoisesti rakkaansa perässä. Hänen sormuksessaankin luki Nemo nisi mors, vain kuolema erottaa. Juhana ja Katariina toimitettiin Ruotsiin Gripsholman linnaan. Kuuden vuoden vankeusaikana heille syntyi kolme lasta. Juhanan Turun linnaan keräämät taideaarteet ryöstettiin ja vietiin Ruotsiin, eikä niitä koskaan palautettu.

Mielenterveydeltään horjuva Eerik XIV kuitenkin menetti varsin pian aatelin luottamuksen ja hänet syöstiin vallasta vuonna 1568. Tähän oli vaikuttamassa talonpoikaissäätyisen Kaarina Maununtyttären nousu Ruotsin kuningattareksi; sitä ei hyväksytty. Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III. Eerik perheineen tuomittiin vankeuteen, aluksi Tukholman linnaan. Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi heidät Turun linnaan, koska koki Eerikin uhkana itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan. Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Kesäkuussa 1573 Eerik erotettiin vaimostaan ja lapsistaan. Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan, ja hänet myrkytettiin vuonna 1577 velipuolensa Juhanan käskystä. Eerikin vaimo Kaarina Maununtytär sai tiluksia Suomesta ja hänet on ainoana Ruotsin kuningattarena haudattu Turun tuomiokirkkoon. Kuninkaana Juhana ei kaikissa asioissa saanut kansan tukea. Erityisesti ärtymystä aiheuttivat uskonnolliset pyrkimykset. Juhanan mieltymys katoliseen uskoon näkyi myös siinä, että hänen ja Katariina Jagellonican lapset kasvatettiin katolisen opin mukaan. Sisäiset ristiriidat, valtataistelut ja jatkuvat sodat leimasivat Juhana III:n koko hallituskautta. Ruotsin ja Venäjän välistä sotaa käytiin 1570-1595. ”Pitkän vihan” syynä olivat rajaelimielisyydet idässä ja Balttiassa, jonne Ruotsi oli Eerikin aikana laajentunut.

Kuningas Juhana III etsi poliittista tukea Puolasta, jonka kuninkaaksi hänen poikansa Sigismund valittiin vuonna 1587. Juhana olisi halunnut roomalaiskatolisen poikansa myös Ruotsin hallitsijaksi, mutta ylhäisaatelisto vastusti tätä ankarasti. Vuonna 1590 säädettiin uusi kruununperimysjärjestys, jonka mukaan Eerik XIV:n sukuhaara menetti oikeutensa kruunuun. Paria vuotta myöhemmin (1592) Juhana kuoli. Katariina Jagellonica oli kuollut jo lähes 10 vuotta aiemmin (1583) muutaman vuoden sairastelun jälkeen.

Lähteet:

Wikipedia

Aiheesta kirjoitetut artikkelit