yhdistyksemme jäsen, kirjailija

Auli Eho

Eho on sisaruksistaan vanhin ja esikoisena maatalon työt tulivat hänelle pienestä pitäen tutuiksi. Ylioppilaaksi päästyään hän jatkoi opintoja Helsingissä ja opiskeli ko�talousope�ajaksi Helsingin Ko�talousope�ajaopistossa ja myöhemmin �edo�ajaksi Markkinoin�-ins�tuu�ssa.

Hänen rakkaita harrastuksiaan ovat aina olleet kirjoi�aminen ja historia. Kirjoissaan hänellä on ollut mahdollisuus yhdistää molemmat.

Kirjoi�anut hän on koko työuransa ajan markkinoinnin ja vies�nnän parissa ko�maisen teollisuuden palveluksessa.

Eho toimi pitkään Ko�talous-lehden päätoimi�ajana ja Suomen Ko�talousleh� Oy:n toimitusjohtajana eläkkeelle jäämiseensä as�.

Auli Eho asuu Järvenpään ja Tuusulan rajalla sijaitsevassa vanhassa Per�län talossa, joka myös esiintyy hänen kirjoittamassaan kirjassa Per�lä, talo kylän laidalla (2013).

Milloin olet syntynyt ja missä?

Olen syntynyt toukokuussa 1948 eli tänä vuonna tulee 75 vuo�a täyteen. Kävin syntymässä Helsingin Naistenklinikalla, mu�a oikeas� ko�paikka oli Jokela silloisessa Hyvinkään maalaiskunnassa.

Minkä ikäisenä aloit kirjoi�aa ensimmäistä kirjaasi?

Aloin kirjoi�aa esikoistani, Kohtaamme Ma�lassa, vuonna 2013, jolloin olin 65-vuo�as. Per�lä, talo kylän laidalla -kirjaa aloin kirjoi�aa jo melkein ennen esikoisteokseni ilmestymistä. Molemmat valmistuivat vuoden 2013 aikana.

Talomme, tämä Per�lä, on siirre�y nykyiselle paikalleen 1893, joten halusin kirjan senkin takia valmiiksi 120-vuo�sjuhlavuonna.

Vuonna 2014 melkein voi�n Möllärimestari-��elin esikoiskirjallani Kohtaamme Ma�lassa Taivalkosken Päätalo-ins�tuu�n järjestämässä Möllärimestari 2014 -kilpailussa. Sain kunniakirjan ja perä� sadan euron palkkion.

Mitä kirjoi�aminen sinulle merkitsee?

Olisi komeaa sanoa, e�ä kaikkea. Kirjoi�aminen on kulkenut kouluajoista läh�en aina mukanani. Työelämässä kirjoi�n mm. �edo�eita ja erilaista koulutusmateriaalia ja pienen lehden toimi�ajana �etys� eri tyyppisiä ju�uja. Viime vuosina se on ollut tärkeä henkireikä. Sitä paitsi nau�n kirjoi�amisesta.

Mihin aikaan päivästä kirjoitat mieluiten?

Kirjoitan nykyisin mieluiten aamulla, aikaisemmin paljon myös yöllä.

Millaista kirjallisuu�a luet?

Olen aika kaikkiruokainen lukija. Rentoudun lukemalla tai kuuntelemalla dekkareita ja kevy�ä hömppää. Luen runsaas� �etokirjoja paitsi huvikseni, myös taustoi�aakseni kirjojani.

Aiheu�aako kirjoi�ama�omuus sinulle huonon omatunnon?

Nythän ei ole pakko kirjoi�aa, eli en saa tunnonvaivoja kirjoi�ama�omuudesta. Tauot kirjoitusprosessissa yleensä tekevät vain hyvää.

Kestääkö taustatyön tekeminen per kirja kauan? Entä kirjan kirjoitusprosessi?

Olen kerännyt erilaista taustamateriaalia jo ennen kuin olen huomannut löytäneeni uuden teeman. Kirjaan erilaisia ju�uja ruutuvihkoihin. Olen aika nopea kirjoi�aja, mu�a hiominen ja �ivistäminen vie enemmän aikaa ja silloin tauot tekevät hyvää.

Miten ja mistä olet kerännyt materiaalin kirjoihisi?

Kerään tausta�etoja hyvin monista lähteistä, joista �etenkin tärkeimmät ovat ne� ja �etokirjat. Olenkin ollut divareiden kanta-asiakas, sillä haluan vanhemmat lähdeteokset ihan omiin käsiini. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi vanhat pitäjänhistoriat ja historiikit.

Onko sinulla joku systeemi, jonka avulla kirjaat kirjojesi tapahtumien aikajanan? Kirjoitatko esimerkiksi listoja?

Ne ruutuvihot, ne ruutuvihot! Olen myös tehnyt ihan konkree�sia aikajanoja. Esimerkiksi Gustafva Björklundista (Kuninkaan Gustafva, 2019) kirjoi�aessani se oli väl�ämätöntä, kun kokosin �edot hänestä pieninä sirpaleina monista eri lähteistä.

Onko itse kirjoi�amisen aloi�aminen sinulle vaikeata?

Aloi�aminen ei ole kertaakaan ollut vaikeaa. On ollut luontevaa aloi�aa sitten kun aineistoa tuntuu olevan tarpeeksi. Materiaalin keruu �etenkin jatkuu koko prosessin ajan. On ollut metka huomata, miten yksi asia aina johtaa toiseen. Joskus kuitenkin on pakko lope�aa ja jatkaa eteenpäin, varsinkin kun �edän olevani aika vuolassanainen.

Miten pääset kirjojesi maailmaan ja henkilöidesi nahkoihin?

Toivo�avas� olen päässyt päähenkilöideni nahkoihin. Siinä au�aa se, e�ä itselläni on ollut aina jokin kontak� heihin, kuten sukulaisuus tai amma�.

Mikä merkitys kirjojesi lähdelue�eloilla mielestäsi on lukijoille?

Minulla ei ole tutkijan koulutusta, joten en ehkä tee lähdelue�eloita kovin oikeaoppises�. Jotain kuitenkin, jo�a lukija voi halutessaan hankkia lisä�etoja. Ja uskotellakseni, e�en sentään ihan kaikkea ole sepi�änyt omasta päästäni. Kirjanihan ovat faktaa ja fik�ota.

Teksti: Christine Hammar

Kuva: Auli Eho

Tutustu Auli Ehon teoksiin: Postlarista Rientolaan, Mediapinta 2021. Pehmeäkan�nen. 272 sivua. ISBN 9789528112075

Kuninkaan Gustafva – Gustafva Björklund, mestarikokki, kei�okirjailija ja kuninkaan rakastajatar, Mediapinta 2019. Pehmeäkan�nen. 139 sivua. ISBN 9789528107385.

Anna Olsoni – Pappilanneidistä kamreerskatädiksi, Mediapinta 2016. Pehmeäkan�nen. 172 sivua. ISBN 9789522359933.

Per�lä, talo kylän laidalla, Mediapinta 2013. Pehmeäkan�nen. 148 sivua. ISBN 9789522357861.

Kohtaamme Ma�lassa, Kris�ina Juhontytär kertoo. Mediapinta 2013. Pehmeäkan�nen. 262 sivua. ISBN 9789522355997.

Auli Ehon blogit:

Villiviinin uusi blogi. Kirjoituksia 2018–2019. Kuninkaan Gustafva -kirjan kirjoitusvaiheista lyhyes� em. blogissa.

Villiviinin blogi. Kirjoituksia 2010–2018

Villiviinin talot Kirjoituksia 2010–2016

Villiviinin ka�aus. Kirjoituksia 2006–2012

Kirjailija Liisa Mäntymies (ent. Suurla, s. Partanen) kii�eli lämpimäs� kutsusta Järvenpään kirjastoon, erityises� juuri laskiais�istaina, sillä se oli hänen syntymäpäivänsä. Tilaisuus aloite�inkin onni�elulaululla. Mäntymies oli mukana �imissä, joka perus� Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat ry – Västra Nylands Skribenter rf -nimisen yhdistyksen vuonna 1969. Vuosien varrella nimi muu�ui muotoon Uudenmaan Kirjoi�ajat ry – Nylands Skribenter rf.

Liisa Mäntymies kertoo:

– Juhani Silván soi� ja kertoi minulle, e�ä Iris Kähäri oli saanut idean perustaa kirjailijayhdistys. Kähärin mielestä LänsiUusimaa tarvitsi kirjailijayhdistyksen kirjailijoille ja kaikenlaisille kirjallisuutta harrastaville henkilöille. Minua pyydet�in mukaan suunni�eluryhmään. Isäni tunsi Kähärin perheen ja läh� viemään minua Hyvinkäältä Lohjalle. Kähärille kokoonnu�in suunni�elemaan yhdistyksen perustamista innolla.

Yhdistyksen virallisiin tehtäviin hän ei osallistunut perustamisen jälkeen, koska opiskelu ja työ WSOY:ssä vei kaiken ajan. Mäntymies on ollut mukana monen muunkin kirjallisuusryhmän perustamistyössä, mu�a ei ole jatkanut varsinaisena jäsenenä jäsenyyden liiallisen sitomisen takia. Sen sijaan hän on ollut Suomen arvostelijain liiton (SARV) jäsen vuodesta 1975 ja Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1995.

Kähärin ja Mäntymiehen suvuissa on sveitsiläisiä juustomestareita, jotka olivat muu�aneet Suomen suuriruh�naskuntaan muiden mestareiden mukana. Toistasataa mestaria tuli silloisen Venäjän Pietarin talousalueelle. Hauska sa�uma sekin, e�ä molempien isoisien etunimi oli Go�ried ’Jumalan rauha’.

Käpylä-lehteen kolumneja

Liisa Mäntymiehen viimeisin kirja Kissa korvan päällä sai nimensä rai�ovaunupysäkillä.

– Kaksi naista keskusteli vilkkaas� ja kuulin, kun toinen kertoi, e�ä oli myöhässä töistä. Arvaapa miksi? Koska kissa oli nukkunut korvan päällä, siksi hän ei kuullut herätyskellon hälytystä. Se jäi mieleeni hauskana ju�una ja nappasin kirjalleni siitä nimen, Mäntymies nauraa. Hän luki yleisölle o�eita kirjastaan ja herä� paljon kysymyksiä ja keskusteluja. Hyvää palautetta Kissa korvan päällä -teoksesta on tullut paljon.

– Esimerkkinä kertomus kampaajaltani, joka sai houkuteltua miehensä Lontoonmatkalle, vaikka mies inhosi lentomatkustamista. Hän kertoi minulle, e�ä o� kirjani mukaan matkalle ja luki sitä ääneen miehen kuunnellessa vieressä meno- ja paluumatkalla. Päästyään ko�in mies huudah�: ”Olipas mukava matka!” Mäntymies nauraa ja saa yleisön mukaansa naurunremakkaan.

Mäntymies kirjoi�aa Käpylä-lehteen kolumneja edelleen. Ensimmäinen ju�u julkais�in Käpylä-lehdessä 1985. Si�en idea niiden kokoamisesta kirjaksi putkah� mieleen.

– Mielestäni idea oli toteu�amiskelpoinen. Eräänä iltana kävelyllä puolen yön aikaan tapasin Käpylä-lehden päätoimittajan Eija Tuomelan ja kerroin hänelle ideasta koota kolumneistani kirja, Mäntymies kertoo.

Tuomela oli sanonut jäävänsä pian eläkkeelle, eikä hän ollut enää aikeissa tehdä sen kaltaista työtä. Mäntymies oli ajatellut, e�ä asia on sillä ratkaistu. Hetken kulu�ua Tuomela kertoi innostuneena, e�ä Käpylä-leh� täy�äisi 70 vuotta seuraavana vuonna. Lisäksi Käpylän kaupunginosa täy�äisi sata vuo�a. – Minä puolestani kerroin, e�ä Käpylän kirjastoyhdistys täy�äisi 20 vuo�a. Asia oli sillä selvä, kirja tehdään! Mäntymies muistelee.

Elämän ensimmäinen

matka

Mäntymies kertoi muun muassa elämänsä ensimmäisestä matkasta. Vuonna 1947 ei ollut satanut yhtään lunta helmikuuhun mennessä, mu�a hänen syntymäyönään sitä tuli taivaan täydeltä. Neljän aikaan aamulla, kun hän oli syntynyt, maa oli lumen peitossa. Hänen äitinsä kertoi myöhemmin, että aamuaurinko helo� täydeltä terältä ja lumihanget sädeh�vät kuin miljoonat �man�t. Isä oli valjastanut hevosen ja läh� noutamaan heitä reellä, jolla matkustettiin kotiin

Kuusankoskelta Marlebäckin kartanoon Ii�in.

– Vanhempieni evakko�e Sortavalasta oli pää�ynyt Marlebäckin kartanon �luksille. 25-vuo�as isäni, joka oli juuri tullut sodasta, joutui he� kartanon pehtoriksi ja huoleh�maan kuudestakymmenestä siellä asuvasta ihmisestä.

Koko suku kirjoi�

Mäntymies kertoi, e�ä oli syntynyt sukuun, jossa kaikki puhuivat ja kirjoi�vat paljon.

– Tätini Maria Partanen julkaisi 1963

Valkeat talot, jonka aiheet ovat Sortavalan ajoilta. Setäni Yrjö Partanen julkaisi esikoiskirjansa 84-vuo�aana. Hän oli kirjoittanut muistelmia koko elämänsä. Myös Kaarlo-setä julkaisi muistelmat 84-vuo�aana. Ukkini kirjoi� hevosleh�in ja mummi kirjoi� upeita kirjeitä sukulaisille ja ystävilleen. Itse opin 6-vuo�aana kirjoi�amaan ja aloi�n runoilla. Ensimmäisen runon alkusanat: ”Kotkolan puhelin soi ja sisäänkin lensi juuri koi…”, Liisa Mäntymies naurahtaa.

Myöhemmin hän teki myös näytelmiä naapuruston lapsille. Ensimmäisen leh�jutun hän laa� salanimellä Helsingin Sanomien nuorten palstalle 14-vuo�aana. Aiheena oli ma�kantunnit, joita pi� pelo�ava ope�aja.

– Kirjoi�aa osasin hyvin, mu�a ma�kka tuo� suuria vaikeuksia. Ju�u julkais�in! Olikohan ope�ajani lukenut sen, Mäntymies tuumaili.

Tuurausta, töitä ja konjakkia

Mäntymies on toiminut Hyvinkään oppikoulujen ope�ajana ja vakituisena tuuraajana eri aineissa, jopa matema-

�ikassa, sekä pari vuo�a Vehkojan koulussa englanninope�ajana. Asuessaan Hyvinkäällä 1970 Mäntymies haki Werner Söderströmille (WSOY) töihin. WSOY etsi �etokirjaosastolleen sihteeriä. Hän haki paikkaa, vaikka työstä ei ollut minkäänlaista käsitystä. Ei tullut valituksi, mu�a si�en jonkin ajan kulu�ua hän sai puhelinsoiton kirjallisen osaston johtajalta, Vilho (Ville) Viksteniltä. Hän tarvitsi sihteeriä ja �esi Liisa Partasen hakeneen sihteerin paikkaa WSOY:ltä ja e�ä hän opiskeli kirjallisuu�a yliopistossa. – Sain paikan hakema�a ja opin tuntemaan siellä kul�uurihenkilöitä ja muita mielenkiintoisia ihmisiä, Mäntymies sanoo.

Sihteerin töiden lisäksi hän on toimittanut äänilevyn Kirsi Kunnaksen lastenrunoista, joita Vesa-Ma� Loiri iloises� ja sydämeen käyväs� lauloi. Se on Mäntymiehen mielestä Loirin paras, ihana ja hauska levy, jota ei löydä enää mistään.

WSOY:ssä tehtäviin kuului myös saapuvien pos�en vastaano�o ja käsi�ely. Kerran oli tullut pos�pake�osoitus hänen omalla nimellään. Pake�ssa oli käsikirjoitus ja viiden tähden konjakkipullo. Käsikirjoitus osoi�autui heikoksi ja se palaute�in. Mitä tehdä konjakkipullolle?

– Ville jä� pullon kohtalon harki�avakseni. Vein pullon kahvitunnille, jolle oli kokoontunut parisenkymmentä työtoveriani. Olimme juuri nostamassa maljaa, kun ovesta astuu sisään johtajamme seuranaan ystävällinen, vaa�maton 50vuo�as Väinö Linna

Ville Viksten ei häkeltynyt, vaan totesi: ”Tällaista meillä on aina.” Vuonna 2015 kirjoi�n si�en kolumnin Kun Väinö Linna kahville tuli. Se on julkaistu Kissa korvan päällä -kirjassani, Mäntymies kertoo ja nauraa.

Liisa Mäntymiehen julkaistut teokset, joita saa myös äänikirjoina:

Kissa korvan päällä. Kootut kolumnit Käpylä-leh�, Kesuura, 2022.

Punainen nei� ja muita salaisuuksia. Novelleja. Kirjapaja 2000.

Sydäntalven ruusu. Joulukertomuksia ja -mie�eitä. Kirjapaja 1998.

Tänään sunnuntaina. Tutkielmia, kertomuksia. WSOY 1997.

Neitsyt Marian kuva-albumi. Esseekirja taidekuvin. Kirjaneliö 1995.

Posteljooni. Romaani. Tammi 1994

Sukellus ja muita kirjoituksia. Kertomuksia, esseitä. Kirjapaja 1991.

Aramnaas. Romaani. Kirjapaja 1990.

Suru, ankara ilo. Romaani. Kirjapaja 1–3 painosta 1987, 5. p. 2007.

Ripeä ja pystyvä, mu�a omapäinen

WSOY:n käännöskirjaosaston päällikkö Rauno Velling kirjoi� Mäntymiehelle työtodistuksen.

– Vieläkin huvi�aa, kun siinä luki, e�ä olin työssäni ripeä ja pystyvä, mu�a alaisena joskus raivostu�avan omapäinen ja aja�elin omilla aivoillani ja ääneen. Velling toivo� minulle ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ihana työtodistus! Ville Viksteniltä saadun työtodistuksen laadin itse, hänen pyynnöstään.

Liisa Mäntymies aloi� freelancerina vuonna 1988. Hänen kirjallinen uransa on ollut monipuolinen: hän on muun muassa ollut mukana monissa toimituskunnissa sekä kirjoi�anut satoja kolumneja eri leh�in. Lisäksi hän on tehnyt paljon radio-ohjelmia sekä toiminut krii�kkona ja luovan kirjoi�amisen koulu�ajana. Runoja, novelleja, esseitä ja kaunokirjallisia tekstejä on syntynyt runsaas�. Val�on �edonjulkistamispalkinto tuli vuonna 1987 Saa�ohoito – lähimmäisenä kuolevalle -kirjan työryhmän jäsenenä.

Illan pää�eksi Mäntymies luki meille vielä uudesta kirjastaan hauskan tarinan kynsisaksista. Mistä tahansa voi kirjoittaa!

Teksti ja kuva: Eija Sandberg

Saa�ohoito – lähimmäisenä kuolevalle. Kirjapaja 1986. Työryhmä: Kirs� Aalto, Pirkko

Ekman, Harri Helle ja Liisa Suurla.

Ko�sivu: h�p://liisa-mantymies.net

Kustantamot vastaavat

Elias-leh� lähe� joulukuussa 2022 sähköpos�tse alla olevat 16 kysymystä kustantajille. Tarkoituksena oli saada vastauksia kirjoi�ajia askarru�aviin kysymyksiin. Vastausaikaa oli 15.2.2023 as�. Kysymyksiin vastasi neljä kustantamoa. Vastaukset alempana.

Kustantamot, joille kysymykset lähete�in: Art House Oy, Basam Books Oy, Bazar Kustannus, Docendo, Gummerus Kustannus Oy, Karisto, Johnny Kniga, Kosmos, Kumma-kustannus, Kustannus-Mäkelä Oy, Kustannusosakeyh�ö Otava, Like, Minerva Kustannus, Myllylah� Oy, REUNA Publishing House Oy, Siltala, Tammi, Teos ja WSOY.

Kysymykset:

1. Paperikirjan kuolemasta on keskusteltu aika lailla, samoin julkaistujen kirjojen lukumäärän laskusta. Mikä on oma näkemyksesi paperisen kirjan �lanteesta ja sen markkinasta maassamme?

2. Miksi luulet, e�ä joidenkin kustantamoiden sivuilta ei löydy ohjeita kirjoi�ajille?

3. Ovatko genremääri�elyt mielestäsi ongelma suomalaisille kustantamoille?

4. Kuinka moni kirja, joita vuosi�ain julkaise�e, on ennen julkaisema�oman kirjoi�ajan?

5. Top kolme asiaa, joita etsit käsikirjoituksesta?

6. Mitkä ovat kirjoi�ajan suurimmat virheet, kun tämä kauppaa kirjaansa kustantajalle?

7. Neuvosi uusille, julkaisema�omille kirjoi�ajille, jotka etsivät kustantajaa?

8. Mikä on kustantajan panos kirjan markkinoinnissa? Mistä se muodostuu?

9. Ase�aako kustantaja rajat sille, miten ja missä kirjailija voi itse markkinoida kirjaansa? Onko tästä sovi�u esim. kustannussopimuksessa?

10. Onko kirjailijalla sananvaltaa kirjan nimestä ja kansikuvasta pääte�äessä?

11. Miten ja mistä kirjailijalle makse�ava ennakkomaksu muodostuu?

12. Mikä on yleisin rojal�prosen� ja miten se lasketaan?

13. Kuka omistaa kirjan tekijänoikeudet (vieraskieliset ja muu media)?

14. Palaavatko julkaisuoikeudet kirjailijalle, jos kustantaja menee konkurssiin? Sovitaanko tästä kustannussopimuksessa?

15. Miten saa joltain kirjailijalta takakansiteks�n kirjalleen ja maksaako se? Kuka sen pyytää?

16. Minkä kysymyksen toivoisit e�ä olisin kysynyt? Mitä vastaisit siihen?

Mikko Aarne, Kosmos: ”Moi, Kiitos kyselystä. Nämä ovat sen verran laajoja kysymyksiä ja/tai niitä on paljon, e�ä valite�avas� en mitenkään pysty kirjoi�amaan teille järkeviä vastauksia minkään inhimillisen ajan pui�eissa. Näistä saisi ainakin kokonaisen Aiotko kirjailijaksi -kirjan.

Jos haluat, voin antaa puhelinhaastattelun, jonka perusteella voit kirjoi�aa itse journalis�ses� jutun. Inspiraa�ota!”

Touko Siltala, Siltala Publishing:

”1. Olen ikävä kyllä pessimis�nen. Paperikirjan elin�la ku�stuu koko ajan. Kirjakaupan �lanne on todella hankala, kun asiakkaat näy�ävät kaikonneen.

2. Ei aavistustakaan.

3. Pelkään e�en ymmärrä kysymystä.

4. 1–2 vuosi�ain, tuskinpa enempää.

5. Omaperäinen näkemys, kirkas sano�ava, ero�uva kieli.

6. Kustantaja kaipaa käsikirjoitusta, ei selityksiä, pyrkimyksiä eikä laveita myyn�puheita.

7. Lähetä käsikirjoitus päteviksi katsomillesi tahoille äläkä turhaudu kun vastausta ei väl�ämä�ä he� kuulu.

8. Kustantaja toimi�aa kirjan meta�etoineen saataville logis�ikkatoimi�ajan kau�a ja pitää huolta e�ä se on �la�avissa kaikkiin myyn�pisteisiin. Kustantaja �edo�aa kirjasta mediaan, lähe�ää arvostelukappaleita ja tekijä�etoja toimittajille, tekee mahdollises� mainontaa ja on yhteydessä jälleenmyyjiin asiakas�laisuuksien yms järjestämisestä. Osa markkinoin�a on myös vapaakappaleiden toimi�aminen kirjallisuuspalkintojen raadeille.

9. Käytännöt varmaan vaihtelevat. En oikein näe syytä siihen, e�ä kustantaja millään lailla rajoi�aisi kirjailijan omaa markkinoin�a.

10. Aivan varmas�. Kirjailijan toki kanna�aa kuunnella kustantajan argumentoin�a. Tavoite kumminkin on yhteinen: kirjan menestys markkinoilla, joista kustantamossa on yleensä enemmän kokemusta.

11. Perinteinen lähtökohta on ollut määritellä ennakko kirjan ensipainoksen puolikkaan laskennallisen tekijänpalkkion kokoiseksi. Mu�a mitään sääntöä ei ole, vaan ennakosta sovitaan tekijän ja kustantamon kesken.

12. Rojal�prosen� lasketaan kustantajan saamasta arvonlisävero�omasta myyn�tulosta. Ei ole mitään �lastoa tai �etoa yleisimmästä royal�prosen�sta mu�a ko�maisen kaunokirjallisuuden kohdalla lähde�äneen melko yleises� neuvo�elemaan n. 20 %:sta ylöspäin.

13. Kirjailija, mikäli hän si�en ei erikseen ole niitä luovu�anut kustannussopimuksessa kustantamolle.

14. Kyllä ja kyllä!

15. Ymmärränköhän oikein? Siis e�ä joku tunne�u kirjailija kehaisee vaikkapa esikoistekijän kirjaa ja kehu painetaan takakanteen? Jos tarkoitat tätä, kysyjä voi olla tekijä itse tai kustantaja, enkä ole kuullut e�ä suomalaiset kirjailijat kehuistaan lasku�aisivat.

16. Hyvää joulua!”

Ou� Karemaa, Minerva Kustannus: ”1. Paperikirja ei tule missään tapauksessa kuolemaan, mu�a äänikirjamarkkina kasvaa loivas� edelleen ja muutaman vuoden tähtäimellä suhde voi olla jopa 60 % digikirjaa (enimmäkseen äänikirjaa) ja 40 % paperikirjaa. Äänikirjan kasvu ei kuitenkaan ole syönyt painetun myyn�ä, vaan sen myyn� on laskussa muista syistä. Painetun kirjan jakelukanava�lanne on Suomessa hankala, koska kirjakauppaken�ä on hyvin keskittynyttä (Suomalainen kirjakauppa hallitsevassa asemassa) ja kirjakauppojen myyn� on tällä hetkellä vaikeuksissa kulu�ajien kiriste�yä kukkaronnyörejään energiakriisin yms. vuoksi. Esimerkiksi alalle tärkeä painetun kirjan joulumyyn� oli pe�ymys kaikille. Kirjojen omistamisen halu paine�uina on myös samalla lailla trendinä laskussa kuin minkä tahansa omistaminen ja tavaran kerääminen – vrt. vaatelainaamot, kierrätys yms. Äänikirjan nousu koronavuosina on ollut alalle pelastus, etenkin koska niitä kuuntelevat monet, jotka eivät koskaan ostaisi paine�uja kirjoja eli on saatu uu�a yleisöä kirjoille. Äänikirjassa jokainen kuuntelija myös maksaa kirjasta, paine�ua on aina voinut kierrä�ää vaikka kuinka monella lukijalla ilman e�ä kirjailija tai kustantaja hyötyvät.

2. Tarkoitetaanko tällä ohjeita käsikirjoituksen tarjoajille? Useimmilla kustantamoille varmas� ohjeet käsikirjoituksen tarjoajille on, ainakin lyhyet, varsinaisia kirjoi�ajaohjeita jaetaan si�en kustannussopimuksen tehneille tarpeen mukaan. Jos ohje käsikirjoituksen tarjoajille puu�uu kustantamon sivuilta, ei varmaan olla ajateltu loppuun as� sen tärkey�ä.

3. En näe ongelmana ollenkaan, kustantajilla on hyvä kokemus ja osaaminen siitä mitä genreä kirja on ja miten kirjastoluokka ja teemaluokitus kirjalle määritetään.

4. Vaikea sanoa yksiseli�eises�, riippuu lajityypistä (�eto-, kauno-, lastenkirjat). Tietokirjailijoissa on enemmän esikoisteoksen tekijöitä kuin kaunokirjallisuudessa, mu�a toisaalta vaikkapa kokenut �etokirjailija voi joskus kirjoi�aa esikoisromaanin eli olla uusi kirjoi�aja sillä saralla.

5. Kaunokirjallisuudessa hyvää kielitajua, vetävää juonta/tarinankerrontaa tms. (toki lajityypin mukaan: dekkarin juonenkuljetus on eri asia kuin historialliseen viihteen tai nykyhetken ongelmia käsi�elevän romaanin) ja omaa ääntä. Tietokirjallisuudessa toki eniten uu�a, suurta yleisöä kiinnostavaa aihe�a mu�a siinäkin hyvä kielitaju on tarpeen ja omaperäisyys, oma ääni plussaa.

6. Lähe�ää vies� monelle kustantajalle samalla kertaa niin, e�ä osoitekentässä näkyvät kaikki kustantajat! Lai�aa mukaan oikolukematon saate täynnä kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä, saa�eeseen kanna�aa oikeas� panostaa. Kertokaa saatevies�ssä, e�ä teks� on nyt aivan kokonaan valmis eikä sanaakaan saa muu�aa.

7. Kirjoita aiheesta/miljööstä, jonka tunnet tai tee kunnolla taustatyösi. Ei vakuuta, jos vaikkapa historiallisessa romaanissa historiallinen kehikko on päin honkia. Älä kuvaa kaikkea yksityiskohtaises� (esim. jokaisen kirjan henkilön tai talon ulkonäköä yksityiskohtaises�), vaan lue teks�si valmiina muutamaan kertaan ja mie� mitä voisi vielä �ivistää. Laita mukaan kustantajalle lyhyt saate, jossa kerrotaan kirjan lajityypistä ja lyhyt synopsis juonesta.

8. Kustantaja vastaa teoksen markkinoinnista. Kustantaja valmistaa teoksesta ennakkomarkkinoin�materiaalit, kirjoi�aa kuvausteks�n, pyytää kirjailijalta valokuvan tai kuvau�aa kirjailijan, teetä�ää etukannen markkinoin�tarkoituksiin ja ennakkomyy kirjaa kirjakaupoille ja muille jälleenmyyjille sekä kirjastoille myyn�tapaamisissaan, huoleh�i kirjan media�edotuksesta ja -kontaktoinnista sisältäen myös somevaiku�ajat ja kirjabloggarit, toimi�aa arvostelukappaleita sekä sähköisinä e�ä paine�una, mainostaa kirjaa valituissa kanavissa, tekee markkinoin�yhteistyötä kirjakauppojen, ääni- ja e-kirjapalveluiden kuten Bookbea�n ja Storytelin kanssa jne.

9. Jos kirjailijalla on itsellään hyviä markkinoin�kanavia, niitä voidaan hyvin hyödyntää. Asiasta sovitaan siksi, e�ä kirjailija ei voi eikä hänen kannata markkinoida samoille kanaville kuin mitä kustantaja tekee, siinä ei olisi järkeä. Mu�a esim. omissa somekanavissaan kirjailija voi halutessaan markkinoida kirjaa ja esim. puhumassa tai kouluttamassa olevat usein haluavat itsekin jopa myydä kirjaansa. Sovitaan siis tapauskohtaises�, enemmistö kirjailijoista ei halua osallistua markkinoin�in muuten kuin omassa somessaan kirjasta kertomalla.

10. Kustannussopimuksen mukaan kustantaja pää�ää teoksen nimen ja kannen ulkoasun, mu�a ilman muuta kirjailijaa konsultoidaan erityises� nimessä ja pyritään siihen, e�ä nimi mielly�äisi kumpaakin. Romaaneissa kirjailijalla on usein hyviä ehdotuksia nimestä itsellään, joskus jopa työnimi voi tulla lopulliseksi nimeksi. Kustantajalla on kuitenkin laaja kokemus siitä, millainen nimi toimii millekin kohderyhmälle ja missäkin genressä, tätä kirjailija ei usein itse tule ajatelleeksi.

11. Ennakkomaksu on osa tekijänpalkkiota, siitä etukäteen makse�ava ennakkosumma, kun suurin osa palkkiota tulee myynnin mukaan kerran vuodessa jälkikäteen. Ennakon suuruus on neuvoteltavissa, mu�a se on suhteessa kirjan odote�uun myyn�arvioon, eikä esikoiskirjailijalla ole yleensä kauhean suuri. Mitään ei kuitenkaan koskaan mene hukkaan, koska jälkikäteen makse�avaa tekijänpalkkiota tulee sitä enemmän mitä paremmin kirja myy, jokainen myyty kpl vaiku�aa.

12. Rojal�prosen�t vaihtelevat henkilöi�äin ja kustantamoi�ain eivätkö ole valite�avas� julkista �etoa eikä niistä ole kustantamoalalla yhteistä �lastoa.

13. Tekijänoikeuksista sovitaan tarkas� kustannussopimuksessa, myös oikeuksien luovu�amisesta jollekin kolmannelle osapuolelle ja mitkä oikeudet jäävät tekijälle. Käännösoikeudet on mahdollista joko sopia kustantajalle tai jäämään kirjailijalle.

14. Julkaisuoikeuksien palau�amisesta sovitaan myös yksityiskohtaises� kustannussopimuksessa.

15. Normaalin takakansiteks�n kirjoit- taa kustantaja, tarkoitetaanko tässä toisen kirjailijan kehulause�a takakanteen? Mikäli tarkoitetaan, vastaan siihen. Käännöskirjoissa tapa on yleinen, esim. Stephen King saa�aa takakannessa kehua kollegansa kirjaa. Kustantajan ostaessa käännösoikeudet nämä kehut tulevat mukana. Ko�maisissa kirjoissa tapa on paljon harvinaisempi, mu�a toisinaan kirjasta tehdään ennakkolukukappale ja varsinaiseen painokseen kerätään näin etukäteen kehuja esim. kirjabloggareilta tai toisilta kirjailijoilta. Jos ennakkolukukappale�a ei tehdä, voidaan kirjan arvosteluista ym. kehuista o�aa sitaa�eja takakanteen tai lieveteks�in kirjan seuraaviin painoksiin, sarjan seuraaviin osiin tai käy�ää niitä markkinoinnissa. Kustantaja vastaa kokonaisuudessaan myös takakannesta ja markkinoinnista, joten kustantaja pyytää kaiken tällaisen ja pää�ää sen tarpeesta. Toki aina voi ehdo�aa ja tuoda ideoita!

16. –.”

Myllylah� Oy, Nina

With, kustannuspäällikkö, Lassi Junkkarinen, toimitusjohtaja:

”

1. Paperikirjojen myynti sekä kirjakauppojen määrä vähentyy hitaasti. Moni lukija kuitenkin pitää paperikirjoista ja tulee kirjansa paperimuodossa hankkimaan. Ennen kaikkea kaunokirjallisuuden osalta paperikirjat tulevat säilymään merki�ävässä roolissa. Tietokirjojen osalta myyn� vähentyy vauhdikkaammin.

2. Meillä on ohjeita ja vinkkivideoita. Emme osaa muiden kustantamoiden osalta arvailla syitä puu�uviin �etoihin.

3. Ei.

4. Vuodessa julkaisemme keskimäärin 3–5 esikoiskirjailijan teosta, osa aikuisten, osa lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella.

5. Hyvä tarina, samaistu�avat henkilöhahmot ja läpi kirjan kantava jännite.

6. Yksi harmillinen virhe on lähe�ää käsikirjoitus hioma�omana – sen ensimmäisen vaikutuksen kun pystyy tekemään vain kerran, eli �laisuu�a ei kannata turhaan hukata. Etenkin teks�n alkuosalla on suuri merkitys.

7. Selvitä ensin, mitkä kustantamot julkaisevat mitäkin kirjallisuu�a ja laadi käsikirjoituksesi saatekirje siten, e�ä siitä käy ilmi, mitä (ja miksi ja kenelle) olet kirjoi�anut ja miksi tarjoat sitä juuri kyseiselle kustantamolle. Houku�eleva ja sopivas� �etoa tarjoava saate on oiva pohja lähteä lukemaan käsikirjoitusta, joskin itse tarina on se, joka ratkaisee. Ja ennen lähetä-napin painamista mie�