Teksti ja kuvat: Tom Granström
Aikidon harjoittelun tarkoitus ja päämäärä “The primary purpose of Aikido is spiritual development” Aikido Doshu UESHIBA Moriteru, Aikikai Foundation Luin yllä olevan lauseen Aikikai Europe -ryhmän facebook -sivuilta, ja pysähdyin hetkeksi miettimään sitä. Päädyin siihen, että Doshun mukaan kaikki aikidotekniikat, eri aikido-opettajat sekä harjoitusparit ovat tavallaan työkaluja meidän oman henkisen kasvumme polulla.
Aikidossa harjoittelun edistymistä mitataan vyökokeilla. Ne liittyvät kiinteästi aikidon harjoittelemiseen alusta lähtien. Aikuiset pystyvät suorittamaan vyöarvoja 6. kyun oppilasasteesta aina 4. danin mustaan vyöhön. Vyökokeessa näytetään tuomareiden edessä eri oppilas- tai opettajatasojen mukaisesti Suomen Aikidoliiton (SA) vahvistamien vyökoevaatimusten mukaiset tekniikat. Harjoittelijoiden tarkoituksena on näyttää tekniikoiden aikidomainen suoritustapa tuomareille kukin oman tyylinsä mukaisesti. Vastavuoroisesti tuomareiden velvollisuus on auttaa harjoittelijaa kehittämään omaa aikidotyyliänsä eteenpäin. SA:n tekninen valiokunta on uudistanut kyu-graduointivaatimukset vuonna 2019. Uudistuksen tarkoituksena oli siirtää aikidon oppimisen vastuuta harjoittelijalle itselleen ja nostaa myös seuraohjaajien merkitystä oppimisessa ja ohjaamisessa. Suoritettavien tekniikoiden määrää vähennettiin. Lisäksi jokaiselle kyu-tasolle määritettiin omat oppimistavoitteet ja suositeltavat tekniikat syventämään harjoittelua. Tällä haluttiin saada enemmän sisältöä niiden tekniikoihin harjoittelemiseen, jotka edelleen jäivät vyökoevaatimuksiin. Teknisesti nykyiset SA:n kyu-graduointivaatimukset vastaavat hyvin Hombu Dojon vastaavia vaatimuksia. Aikidossa voi suorittaa vyöarvoja 4. danin mustaan vyöhön asti. Minimiaikoja noudattaen tähän menee noin 11 vuotta SA:n nykyisten vyökoevaatimusten mukaisesti. Tällä tasolla
20
AIKIDO 1/20
harjoittelijan pitäisi omata laaja käsitys aikidon harjoitteluun vaadittavista muodollisista perustekniikoista, osata soveltaa tekniikoita vapaasti, hallita useita hyökkääjiä yhtä aikaa ja tuntea vähintään perusteet aikidoon kuuluvista asetekniikoista. Lisäksi on tärkeää ymmärtää etäisyyden ja ajoituksen merkitys ja soveltaa niitä käytäntöön. Samoin on tarpeen myös osata liikkua suhteessa omaan pariin tai pareihin, säädellä omaa voimankäyttöä suorituksia tehdessä ja olla rento. Henkisen tietoisuuden edistymistä mittaavia asioita ovat oman keskittymisen säilyttäminen, rauhallisuus ja tietoinen läsnäolo suorituksia tehdessä. Kaiken tämän päälle olisi hyvin suositeltavaa olla aktiivinen aikidon järjestötoiminnassa, järjestää aikidonäytöksiä ja toimia opettajana vanhemmille ja uusille harrastajille. Miksi aikidossa, päinvastoin kuin monessa muussa kamppailulajissa, ei ole enää teknisiä vaatimuksia 4. danin jälkeen? Useimmilla harjoittelijoilla on mahdollisuus saavuttaa vielä korkeampia vyöarvoja. Mitä meidän pitäisi silloin opetella siitä eteenpäin ja millä tavalla? Chiba Sensei pohtii Aikido Journal lehdessä julkaistussa päätoimittaja Stanley Pranin tekemässä haastattelussa aikidon erilaisia harjoittelun muotoja. ”Aikidossa on nykyisin paljon enemmän monimuotoisuutta kuin aiemmin. Jotkut ihmiset tekevät sitä terveyden, toiset filosofisten tai hengellisten näkökohtien vuoksi - kaikki
