5 minute read
Suunta
Suunta Minua pyydettiin kirjoittamaan juttua Aikidolehteen. Mietin, mikä voisi olla sellainen juttu, joka rikastaisi tämän
lajin harjoittelijoita. Päätin sitten Teksti ja kuvat: Sisko Morera pyytää oppilaitani kertomaan, miten he kokevat harjoittelun ja mitä se heille antaa.
Advertisement
On heinäkuun 28, lämpömittari näyttää 38 astetta. Suihkussa ainakin kolmesti päivässä, mutta suihku auttaa pikku hetken, kohta on taas ahdistavan kuumaa. On maskinpitopakko, sääliksi käy iäkkäitä, jotka raahustavat kadulla kovassa helteessä.
Olemme harjoitelleet tänä korona-aikana, miten olemme kyenneet. Aika tavalla miekkaa, myös bo:ta ja aselajeja (iaido, jodo ja sui o ryu). Emme harjoittele aikiken- tai aikijo-harjoitteita. Emme näe niissä paljoa hyötyä aikidossa, sen sijaan bo:n harjoittelu auttaa, tekniikathan tulevat bo:n käytöstä (tästä on olemassa todisteena makimono- eli rullapiirrokset, jotka O-sensei jätti Hikitsuchi-senseille. Olen sen nähnyt silloin kun olin Shingussa, ja perustaja selitti nimenomaan Hikitsuchi-senseille bo:n käytön aikidoa varten). Ei ole ”minun aikidoani”. Olen polulla, jossa harjoittelu on väline ja jonka avulla koetan lähestyä O-sensein aikidoa. Oma opettajani, Gerard Blaize, totesi eräässä haastattelussa, (liiton lehdessä v. 2016 tekemässäni haastattelussa) että O-sensein aikido on pikkuhiljaa katoamassa. Miksi näin on käymässä? Kun kelataan historiaa taaksepäin, perustajan lähimmät oppilaat hänen kuoltuaan alkoivat opettaa mitä olivat ymmärtäneet. Siis: Mitä olivat YMMÄRTÄNEET. Ja näin aikido on muuttunut hyvin paljon. Oma opettajani oli Hikitsuchi Michio -sensein oppilas ja sai häneltä kaiken mahdollisen tiedon, minkä taas perustaja oli aikanaan hänelle välittänyt. Ja Hikitsuchi-senseihän oli aika laajaskaalainen budoka, ei pelkästään aikidoa, vaan myös karatea, iaidoa jne. Mutta tavatessaan O-sensein, kaikki muu jäi ja hän alkoi harjoitella vain aikidoa. Hän sai perustajalta myös lajin energeettis-henkisen puolen oppia, jota aika harva taitaa nykyisin arvostaa. Itse en sekoittaisi henkistä puolta uskontoon.
Itseäni hämmästyttää suuresti, kun luen tai kuulen ihan pitkäänkin harjoitelleiden aikidokien sanovan: ”O-sensein aika oli silloin ennen, on kehityttävä, muututtava...” kehityttävä...minne? Mihin? Muututtava? Mihin SUUNTAAN? Millaiseksi? En tunne ketään muuta opettajaa, kuin omani, joka ahkeroisi kuten hän, opiskellen perustajan videoiden ja kirjoitusten parissa. Hän katsoo videoita tuntitolkulla, hidastaa ne, kelaa takaisin...sama toistuu. Ja testaa tekniikoita sitten oppilaittensa kanssa. O-sensein sanojen mukaan, aikido on houkuttavan voiman harjoittelemista. Onko jollain tähän vastaansanomista? Toki, BUDO on löydyttävä sieltä myös, teknisesti on oltava just eikä melkein, ei jätetä aukkoja joista toinen voi lyödä, aloitamme tekniikan ensin, emme toljota silmiin ukea... Kaikki, jotka vähänkään ovat opiskeleet jotain aselajia, tietävät että niissä kyllä on tiukka katsekontakti. Mutta aikidossa ei, siis kun puhutaan tekniikan tekijästä.
On paljon vastustusta, kun aloitetaan keskustelemaan (aikidopiireissä) energeettisestä ja henkisestä puolesta (tosin, täällä ei ole ollut sitä ongelmaa, päinvastoin, saamme aikaan mielenkiintoisia keskusteluja ja soraääniä ei ole ollut). Olen kuullut, että mukamas kun on kolmas dan tai vastaava, voi alkaa tehdä jotain energeettisiä tms. harjoitteita. En ymmärrä, miksi. Todellakin voi aloittaa ensimmäisestä päivästä lähtien. Samaan aikaan on tehtävä kunnon pohjatyö teknisellä tasolla. Itse ajattelen, että aikido auttaa itseäni tekemään parhaimman version itsestäni... Kaikki, mitä olisin halunnut sanoa, löytyy tuosta Gerard Blaize:n haastattelusta v.2016, siksi pyysin oppilaitani kertomaan, mitä aikido heille on. Aloitin aikidon vuonna 1996. Sitä ennen joogasin ja olin myös karatessa, pelasin pöytätennistä sekä pikkupoikana olin judossa. Joogakaveri kutsui minut kerran Swabian alueelle Juraan, missä tapasin ensimmäisen aikido-opettajani Stephan Lierin. Siitä lähtien olen jatkanut aikidoa. Olen harjoitellut monien ihmisten kanssa, se on mielenkiintoista mihin se voi johtaa. Nyt asun Espanjassa vaimoni kanssa, hänetkin tunsin aikidon kautta. Aikido auttaa minua pysymään tasapainoisena, se on auttanut läpi kriisien, koska energia virtaa helpommin. Kontakti muiden ihmisten kanssa myös auttaa olemaan tasapainossa. Aikido auttaa olemaan paremmassa kehotietoisuudessa, auttaa pitämään yhteyden omaan keskustaan. Myöskin yhteys Äiti-maahan ja Isä-taivaaseen (jin/jang...) sekä Suureen henkeen on mahdollista. Aikido ei ole uskontoa, mutta aikido voi auttaa ymmärtämään henkisiä asioita, jos niin tahdomme. Jos teemme tekniikat kovalla tavalla, myöskin harjoitteluparimme voi reagoida samoin tai hän on pakotettu liikkumaan, ettei sattuisi loukkaantumisia, mutta tämä ei johda siihen mistä lajin perustaja puhui. Myös kontakti omaan sisimpään voi löytyä, jos se on ollut kadoksissa. Aikido auttaa meitä ymmärtämään, että olemme eläviä olentoja, joilla on sydän ja tunteet. Harmonia nousee esiin, kun ”vastustajastasi” tulee harjoituskumppani ja molemmat nauttivat harjoittelusta. Tätä O-sensei tarkoitti kirjassa Takemusu Aiki.
Minulle aikido on tila, jossa unohdan kaiken muun ja keskityn spontaanisti harjoitteluun. Aikido antaa minulle kehotietoisuutta, energeettistä ja henkistä. Aikido auttaa muutokseen, liikkeeseen ja tasapainoon. Minulle se on elämä, terveys ja vahvuus.
Jacobo, 31 vuotta
Aikido opettaa elämään harmoniassa, olemaan yhtä elämän kanssa. Tapa, miten liikumme, kun toinen hyökkää, opettaa meille, että ei kannata hyökätä, eli hyökkäys voi olla rakentava, ei tuhoava. Aikido auttaa tekemään kehosta terveen ja vahvan, notkean, sekä mielen, joka on tasapainoinen, valpas ja keskittynyt ja hengen, joka näyttää meille paikkamme maailmassa, jossa niin monet egoistiset voimat jylläävät.
Jotta kaikki nämä opetukset kävisivät toteen, on tarpeen harjoitella totaalisella vilpittömyydellä, aivan kuin jokaisessa tekniikassa olisi kyse elämästä ja kuolemasta, ja olla valppaana kaikkiin yksityiskohtiin, jotka pikkuhiljaa auttavat meitä muuttumaan parempaan suuntaan.
Regine, 69 vuotta
Miksi aikido? Ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota aikidoon, kun näin Sakaki Aikido -dojon ikkunassa kuvia. Niissä oli ihmisiä, eleganteissa asennoissa ja vahva keskittynyt ilme. Heidän silmänsä näyttivät katsovan kaukaisuuteen, kuin toiseen ulottuvuuteen.
Seuraavan kerran, paikallisissa kyläjuhlissa lokakuussa, oli Sakakin näytös (mm. aikido, iaido, jodo) ihastuin nähdessäni, kuinka miehet lentelivät pehmeästi eteen- ja taaksepäin (ukemit!!) ja kuinka se tapahtui niin sulavasti Siskon käsien kautta, ilman mitään aseita apuna, hän teki heitot hyvin keskittyneenä ja tyynenä.
Päätin kirjoittautua seuraan. Sisko vahvisti minulle, ettei iällä ole merkitystä, jos joku haluaa oppia tämän taiteen. Ja todellakin, aikido auttaa keskittymään, kontrolloimaan kehoa, mieltä ja tunteita, kiitos itsekurin. Ja tunne siitä, että voi taas olla kuin lapsi, riemukas olo oppia uutta.
Ja lisäksi ihana tunne siitä, että kuulun suureen perheeseen, jossa ikä eikä ammatti tms. ei ole tärkeitä, kaikki yhdessä yhteisen periaatteen vuoksi. Xesco, 52 vuotta
Aikidon opetus on, että se on sisäinen voima, jota täytyy käyttää, ei lihasten voima ja jäykkyys. Keho on yhtenäinen, dynaaminen, kevyt, harmoninen ja rakkaudellinen, kun opiskelemme oikealla tavalla aikidoa.
Toni, 45 vuotta
Aikido auttaa minua rentoutumaan, kontrolloimaan mieltäni ja kehoani ja olemaan rauhallisempi. Se on minulle taistelulaji, jolla työstän mieltä ja kehoa ja sopii minulle täydellisesti!
