6 minute read
Strategia pohjustaa Suomi-aikidolle tietä kohti parempaa
Aikidoliiton strategiatyö on ollut käynnissä kuluvan vuoden ajan. Huomattavaa osaa vuodesta ovat varjostaneet erilaiset epidemian vastaiset toimet rajoituksineen. Niinpä alkuperäisten kaavailujen mukaisia käsittelyvaiheita ei ole aivan sellaisenaan pystytty toteuttamaan. Onneksi kuitenkin sähköiset työskentelytavat ovat tarjonneet mahdollisuuksia ottaa aikidokenttää mukaan myös laajemmin.
Alkusyksystä hallitus toteutti seuroille lomakekyselyn, jossa kartoitettiin kentän näkemyksiä suomalaisen aikidotoiminnan tärkeimmistä arvoista, merkittävimmistä näköpiirissä olevista haasteista sekä siitä, millaisia kehittämiskohteita halutaan erityisesti painottaa. Arvoja koskevassa osiossa erottui selvimmin kolme ylitse muiden: Yhteisöllisyys, keskinäinen kunnioitus sekä inklusiivisuus (=kaikki voivat osallistua). Nämä ovatkin varmasti monille mieleen tulevia asioita, kun ajattelemme omia kokemuksiamme omassa seurassa ja leireillä yhdessä kaukaakin tulleiden treenaajien kanssa.
Advertisement
Useimmissa seuroissa on tehty myös haasteista melko yhdensuuntaisia havaintoja. Ne näkyvät myös raakoina numeroina: toimintaan osallistuvien määrä on loivassa mutta trendinomaisessa laskussa. Uusien harjoittelijoiden löytämisessä on vaikeuksia, ja aktiivinen harjoittelijakunta ikääntyy. Toki on ilahduttavia poikkeuksiakin. Varsinkin koronavuonna on ollut upeaa nähdä joidenkin seurojen valkovöisiä sosiaalisessa mediassa hymyilemässä kyu-diplomiensa kanssa seurakavereidensa onniteltavina. Ne kuvat luovat uskoa siihen, että lajilla on edessään valoisa tulevaisuus. Isossa kuvassa kuitenkin nähdään realismi, joka kertoo, että työtä se vaatii. Harjoittelijakunnan laajuuteen ja ikärakenteeseen liittyvien haasteiden ohella myös laji itsessään, tai oikeammin sen imago, nähtiin jossain määrin haastavana etenkin uusjäsenhankinnan näkökulmasta. Seurakyselyn kehittämiskohdeosuudessakin oli joitakin selvästi muiden yläpuolelle nousevia teemoja. Karkeasti ottaen puhutaan kahdesta teemasta, joista toinen on seura- ja lajirajojen ylittäminen ja toinen lajimarkkinoinnin keinot ja sisältö.
Seurojen yhteistyö voi tarkoittaa monenlaisia asioita harjoittelijoiden ja ohjaajien vierailutoiminnan aktiivisesta kasvattamisesta yhteisiin harjoituksiin ja usean seuran yhteisiin tapahtumiin. Osa seuroista on tätä nykyä hyvin pieniä, ja koko toiminta voi olla kiinni yksittäisistä henkilöistä. Yhteistyö muiden budolajien kanssa taas voi tuoda piristävää vaihtelua ja avata uusia näkökulmia ja kasvattaa motivaatiota myös aikidon harjoittelussa. Omat kokemukseni oman seurani ulkopuolella liikkumisesta ovat olleet pelkästään myönteisiä. On ollut todella kiehtovaa havaita omin silmin (ja käsin, olkapäin jne.), miten vivahteikas ja näkökulmiltaan moninainen tämä lajimme on. Lajimarkkinoinnissa kentällä ollaan hyvin tietoisia sosiaalisen median merkityksen kasvusta lajin markkinoinnissa. Tähän onkin ollut jo suunnitteilla koulutuksen tarjoaminen seuroille (esim. Facebookissa ja Instagramissa tapahtuvaan mainontaan), mutta valitettavasti kuluvan vuoden yleiset haasteet ovat siirtäneet toteuttamista tulevaisuuteen.
Toinen, ehkäpä syvemmän pohdinnan vaativa teema on lajin imago. Aivan kärkipäässä kyselyn tuloksissa oli nimittäin ehdotus, jonka mukaan lajia tulisi markkinoida nykyistä vahvemmin nimenomaan budonäkökulmasta. On siis kirkastettava viestiä siitä, mitä on budolaji nimeltä aikido – niin, että vastaanottaja sen heti ymmärtää ja mieluiten myös kiinnostuu. Kyse ei ole vain asioiden sanoittamisesta vaan myös muusta esillepanosta. Liitto onkin käynnistänyt kotisivujen uudistuksen, ja samassa yhteydessä on luontevaa tuoda sivuille uutta ja dynaamista kuva- ja videomateriaalia. Kyse ei ole siitä, mitä aikido itse kullekin meistä henkilökohtaisesti merkitsee. Sen määrittelyn vapaus on meistä jokaisella nyt ja tulevaisuudessa. Mutta yhteisönä tarvitsemme selkeän ja mahdollisimman yhtenäisen perusviestin, jolla kerromme lajista sellaiselle, joka ei sitä vielä tunne. Liikuntajärjestöjen valtionavustusten resurssipohjaan liittyy kasvavia epävarmuuksia. Kun rinnalle laitetaan laskevien harjoittelijamäärien todellisuus, ollaan kestämättömän yhtälön äärellä. Jos valtionrahoituksen huolestuttavat näkymät kääntyvät lähivuosina leikkauksiksi, omien resurssilähteiden merkitys kasvaa. Jos harjoittelijakohtainen lisenssimaksu sekä liiton palveluiden osallistumiskohtaiset maksut halutaan varjella suurilta korotuksilta, se käytännössä tarkoittaa olemassa olevan harjoittelijakunnan osalta lisenssikattavuuden merkittävää nostamista. Vieläkin tärkeämpää on harjoittelijamäärän laskusuunnan kääntäminen taas nousuun.
Aikidoliiton ja sen jäsenseurojen muodostama kokonaisuus eli järjestäytynyt suomalainen aikidoyhteisö on olemassa aikidoa ja sen harjoittelua varten. Jos maan kattava toiminta edes jollakin tasolla halutaan pitää yllä myös tulevaisuudessa yhtenäisen lajiorganisaation piirissä, yhteisömme on yhdessä sitouduttava löytämään tarvittavat toimet suunnan kääntämiseksi. Strategia on ennen kaikkea väline siihen, että voimme tässä onnistua.
Antti Vesala Aikidoliiton varapuheenjohtaja
Strategin banar väg för Finlands aikido mot det bättre
Aikidoförbundets strategiarbete har pågått i år. En betydande del av året har överskuggats av olika anti-epidemiska åtgärder med de begränsningar det innebär. Således har bearbetningsstegen enligt de ursprungliga planerna inte kunnat genomföras som sådana. Lyckligtvis har dock elektroniska arbetssätt gett möjligheter att involvera aikidofältet i större utsträckning.
Tidigt på hösten genomförde styrelsen ett frågeformulär bland föreningarna, som kartlade fältets syn på de viktigaste värdena i finländsk aikidoverksamhet, de viktigaste utmaningarna framöver och vilken typ av utvecklingsmål de vill betona. I avsnittet om värden skilde sig tre tydligast från andra: gemenskap, ömsesidig respekt och inkludering (= alla kan delta). Det här är verkligen saker som många kommer att tänka på när vi tänker på våra egna erfarenheter i vår egen förening och på läger tillsammans med tränare som har kommit långt ifrån.
De flesta föreningar har också gjort ganska liknande iakttagelser gällande utmaningarna. De återspeglas också i råa siffror: antalet deltagare i verksamheten minskar något men på ett trendlikt sätt. Det finns svårigheter att hitta nya deltagare och den aktiva tränarskaran åldras. Naturligtvis finns det glädjande undantag. Speciellt under coronaåret har det varit härligt att se vitbältade i vissa föreningar le i sociala medier med sina kyu-diplom och gratulationer de fått av sina föreningskamrater. Dessa bilder skapar en tro på att grenen har en ljus framtid framför sig. Men den stora bilden visar en realism, som innebär att det kräver arbete. Förutom utmaningarna relaterade till tränarskarans storlek och ålder sågs själva sporten, eller snarare dess image, vara lite utmanande, särskilt ur perspektivet att rekrytera nya medlemmar. Det fanns också några teman som tydligt framträdde över de andra i utvecklingsdelen av föreningarnas undersökning. I stora drag talas det om två teman, det ena är att överskrida förenings- och grengränser och det andra medel och innehåll för marknadsföringen av grenen.
Samarbete mellan föreningar kan innebära ett brett spektrum av frågor, från att aktivt öka besökarnas aktiviteter hos utövare och instruktörer till gemensamma träningar och gemensamma evenemang med flera föreningar. Idag är vissa föreningar mycket små och hela verksamheten kan bero på individer. Samarbete med andra budogrenar, å andra sidan, kan också ge uppfriskande variation och öppna upp nya perspektiv och öka motivationen för att utöva aikido. Mina egna erfarenheter av att röra mig utanför mib egen förening har varit endast positiva. Det har varit väldigt fascinerande att se med egna ögon (och med händer, axlar etc.) hur nyanserad och mångsidig denna vår gren är. Inom området grenmarknadsföring finns det stor medvetenhet om den sociala medians växande betydelse för marknadsföringen av grenen. För detta har det redan planerats att erbjuda utbildning för föreningar (t.ex. för reklam på Facebook och Instagram), men tyvärr har de allmänna utmaningarna under innevarande år skjutit upp genomförandet på framtiden.
Ett annat, kanske mer djupgående, krävande tema är grenens image. Alldeles högst upp i undersökningens resultat fanns nämligen ett förslag om att grenen skulle marknadsföras starkare ur ett budoperspektiv. Så budskapet om vad som är en budogenre som kallas aikido måste klargöras, så att mottagaren omedelbart förstår det och helst också är intresserad. Det handlar inte bara om att säga saker, det handlar också om andra sätt att presentera. Förbundet har lanserat en förnyelse av sin webbplats och samtidigt är det naturligt att ta med nytt och dynamiskt bild- och videomaterial på webbplatsen. Det handlar inte om vad aikido betyder för var och en av oss personligen. Var och en av oss har friheten att definiera det nu och i framtiden. Men som ett samhälle behöver vi ett tydligt och så konsekvent grundläggande budskap som möjligt om grenen till någon som ännu inte är bekant med den. Osäkerheten om resursbasen för statliga bidrag till idrottsorganisationer växer. Lägger vi till verkligheten med minskande antal utövare är vi på väg mot en ohållbar ekvation. Om de oroande utsikterna för de offentliga finanserna förvandlas till nedskärningar de närmaste åren kommer vikten av egna medel att öka. För att licensavgiften per utövare samt deltagaravgifterna för förbundets tjänster ska skyddas från höga höjningar, behövs det i praktiken en betydande ökning av licensintäkter från befintlig träning. Ännu viktigare är att vända den nedåtgående trenden i antalet utövare.
Enheten bildad av Aikidoförbundet och dess medlemsföreningar, dvs. det organiserade finländska Aikidosamhället, finns för aikido och dess verksamhet. Om landsomfattande verksamheter, även på någon nivå, ska upprätthållas i framtiden inom en enda grenorganisation, måste vårt samhälle samarbeta för att hitta nödvändiga steg för att vända trenden. Framför allt är strategi ett verktyg för oss att lyckas här.
