Aikidolehti 1/2018

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 1/2018

Tenshin-aikidon jalanjäljillä s. 4 Suomen Aikidoliiton Antidopingohjelma s.16

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

YHDEN KOON SUKKAHOUSUT

EN STORLEK PÅ STRUMPBYXORNA

Aikido sopii kaikille. Kaikki uudet harjoittelijat toivotetaan tervetulleiksi dojolle sukupuoleen, ikään, osaamistasoon tai muihin kriteereihin katsomatta. Silti uusia harjoittelijoita tippuu peruskursseille kovin vähän. Eikö monipuolisen lajin pitäisi kiinnostaa isoja kansanjoukkoja hyvinkin laajalti?

Aikido passar för alla. Alla nya utövare hälsas välkomna till dojon, oberoende av kön, ålder, nivån på färdigheter eller andra kriterier.

Därför slinker väldigt få nya utövare med i grundkurserna. Borde inte den mångsidiga stilen vara av stort intresse för de stora folkmassorna?

Liiton puheenjohtaja kertoo omassa kolumnissaan tulevista suunnitelmista markkinoida lajia, jotta tatamit saadaan täydemmäksi. Silti paluuta niihin kultaisiin aikoihin, milloin lajikirjo löytyi aikido, karate ja judo -opuksen kansien välistä, ei ole.

Käytännön markkinointityö vaatii hyvää pohjakartoitusta ja tutkimusta siitä, mikä saa ihmiset aloittamaan jonkin lajin. Jos haluamme enemmän nuoria harjoittelemaan, pitää meidän tietää ne vetovoimatekijät millä kyseistä kohderyhmää dojoille houkutellaan. Sama koskee tietysti muitakin potentiaalisia joukkoja. Millä alennetaan kynnystä tulla peruskurssille, jos näytöksissä ja ensimmäisissä treeneissä ei ole itseen verrattavissa olevia kavereita jakamaan kokemuksia. Pudottamalla tätä kynnystä saadaan myös kurssilaiset pysymään paremmin jatkossakin aikidon parissa. Itsekään en olisi aloittanut, jollei samalla kurssilla olisi ollut eräs vanha sulkapalloa kanssani pelannut ystävä.

Myös kurssin vetäjän valinta on tärkeää. Lapsia ja nuoria vetämään tarvitaan sitoutuneita ihmisiä, jotka ovat tottuneet pitkäjänteiseen työskentelyyn heidän kanssaan.

Lisäksi tarvitaan oikeaa opetussisältöä, jotta eritasoiset harjoittelijat saavat harjoituksista mahdollisimman paljon irti jo aikido-taipaleen alkuvaiheessa. Ajavatko sellaiset peruskurssit, joissa kaikenlaiset harjoittelijat ovat yhdessä, tässä mielessä asiansa?

Kun edellä mainitut seikat ovat otettu huomioon, voidaan alkaa suunnittelemaan fokusoitua markkinointia. Kun se on kohdennettua, eivät kustannuksetkaan ole liian isoja seurojen toteuttaa. Varsinkin jos liitto ottaa oman osansa tukitoimenpiteistä hoitaakseen.

Helleterveisin, Solheta hälsningar, Jussi

Förbundets ordförande berättar i sin egen kolumn om de kommande planerna på att marknadsföra aikido så att man kunde fylla tatami. Ändå finns det ingen återvändo till de gyllene tider då man hittade stilvariationer mellan pärmarna i aikido-, karate- och judoverken.

Det praktiska marknadsföringsarbetet kräver grundlig kartläggning och undersökning om hur man får människor att börja träna en stil.

Ifall vi vill ha flera unga utövare måste vi känna till de attraktionsfaktorer med vilka ifrågavarande målgrupp kan lockas till dojon. Det samma gäller förstås andra potentiella grupper. Med vad ska tröskeln sänkas för att komma till grundkurser ifall det på uppvisningarna och de första träningstillfällena inte finns jämlika vänner man kan dela erfarenheter med? Genom att sänka den här tröskeln får man också kursdeltagarna enklare med i aikidon i fortsättningen.

Själv hade jag inte börjat ifall inte en vän som jag spelat badminton med, hade varit med på samma kurs.

Valet av kursdragaren är också viktig. Att dra träning för barn och unga kräver engagerade personer som är vana vid långsiktigt arbete med dem. Dessutom behövs rätt innehåll i undervisningen så att utövare på olika nivåer får ut det bästa möjliga av träningarna på den inledda aikidofärden. Beaktas det här i de grundkurser där alla möjliga utövare tränar tillsammans?

När tidigare nämnda fakta har beaktats kan man börja planera att fokusera på marknadsföring. När den är riktad så är inte ens kostnaderna för stora för föreningarna att ta.

Särskilt om förbundet åtar sig sin egen del av stödåtgärderna för att hantera den.

S I S Ä L LYS LU E T T E LO Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan palsta

3

Tenshin-aikidon jalanjäljillä

4

Aikido osana henkistä polkua

7

Aikido-penskat aitaa maalaamassa

12

Suomen Aikidoliiton Antidopingohjelma 16 Aikidobladet på svenska

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Tavallisesti levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi Ilmoitusmyynti: Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

2

AIKIDO 1/18

Ulkoasu: Outi Heistman Paino: M&P-Paino Kannen kuva: Niina Kestilä

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharrastajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.

18

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Auno Mäkinen

AIKIDOA MARKKINOIMAAN

ÄVEN BYRÅKRATIN BEHÖVS

Suomen Aikidoliiton hallitus on suunnitellut markkinointikampanjaa lajin tunnettuuden lisäämiseksi ja uusien harjoittelijoiden saamiseksi lajin pariin. Syynä on hallituksen syvä huoli jäsenseurojen harjoittelijamäärien jatkuvasta laskusta. Lisäksi aikido lajina ”ukkoontuu ja akkaantuu” eli harjoittelijoiden keski-ikä nousee jatkuvasti kuten muuallakin Euroopassa. Tärkeää olisikin saada nuoria tatamille ja saada näin lajille Suomessa jatkuvuutta ja elinvoimaisuutta.

Finlands Aikidoförbunds styrelse har planerat en marknadsföringskampanj för att öka kännedomen om aikido och få med nya utövare. Orsaken är styrelsens stora oro över att medlemsföreningarnas utövare fortsätter att minska i antal. Dessutom har aikido som gren ”förgubbats och förgummats”. Utövarnas medelålder stiger fortfarande liksom i övriga Europa. Det skulle också vara viktigt att få med unga på tatami och på så sätt få en fortsättning och livskraft inom aikido i Finland.

Syksyllä etsitään keinoja ja kanavia markkinointiin. Niukat resurssit asettavat omat rajoituksensa, mutta ilman merkittäviä satsauksia – niin työpanosten kuin rahoituksen suhteen – ei ole mahdollista saavuttaa merkittäviä tuloksia.

På hösten presenteras utvägar och kanaler för marknadsföringen. Knappa resurser har sina begränsningar, men utan betydande satsningar - såväl arbetsmässigt som finansiellt - är det inte möjligt att uppnå märkbara resultat.

On helppoa todeta, että sosiaalinen media kaikkine kommervenkkeineen olisi tehokas pikaratkaisu markkinointiin, mutta jo tänä päivänä aikidosta löytyy todella paljon materiaalia videoista aina suoramainontaan saakka. Ja onko todella niin, että kun joku katsoo kännykästä tai tabletista videopätkän, niin hän syöksyy heti innokkaana uutta lajia harrastamaan?

Det är enkelt att konstatera, att sociala media med alla sina manicker skulle vara en effektiv snabblösning på marknadsföringen, men redan idag hittar man mycket material om aikido via videon ända till direktreklam. Och är det verkligen så, att när någon tittar på en videosnutt i smarttelefonen eller tabletten, störtdyker de genast ivrigt i för att träna?

Toisaalta uusia markkinointikanavia ei voida väheksyä. Kokemukset lippujen ja lappujen kiikuttamisesta ilmoitustauluille ovat vähintäänkin tyrmääviä uusien jäsenten rekrytoinnin kannalta. Alkeiskurssimainokset paperimediassa tuovat mukaan lähinnä vain junioreita, koska heidän vanhempansa ovat tottuneet etsimään syksyisin ja vuodenvaihteessa uusia harrastusmahdollisuuksia jälkeläisilleen paikallislehtien sivuilta. Mutta miten saavuttaa nuoriso ja kilpailla nyt paljon vetovoimaisemmiksi koettujen kamppailu- ja itsepuolustuslajien kanssa?

Å andra sidan ska man inte underskatta nya marknadsföringskanaler. Erfarenheterna av att sätta upp lappar och flyers på anslagstavlor är svidande med tanke på att rekrytera nya medlemmar. Annonser för nybörjarkurser i pappersmedia resulterar närmast bara i nya juniorer, eftersom deras föräldrar är vana vid att söka nya möjligheter till hobbyer på hösten och till nyår till sina efterkommande via lokaltidningens sidor. Men hur når man ungdomarna och hur konkurrerar man med de mycket mera attraktiva kamp- och självförsvarsgrenarna?

Aikidon Suomessa täytyy pystyä luomaan itselleen markkinarako, josta pystymme vääntäytymään merkittäväksi vaihtoehdoksi yhä kasvan lajikirjon kentässä. Helppoa raon löytäminen ei ole. Löytyykö edes yhteistä näkyä siitä, millaisena aikidoa tulisi markkinoida? Onko aikido tehokas itsepuolustuslaji vai terveysliikuntaa kaiken ikäisille vai kenties jotain ihan muuta?

Man måste hitta en nisch för aikidon i Finland, genom vilken vi kommer att omvandlas till ett betydande alternativ i det växande fältet av stilvarianter. Att hitta en skillnad är inte lätt. Hittar man ens en gemensam syn på hur aikido borde marknadsföras? Är aikido en effektiv självförsvarsgren eller är det motion för hälsan för alla åldrar eller vem vet, kanske någonting helt annat?

Lajin markkinointiin puitteita voivat luoda liiton toimijat, mutta tärkein työ tehdään kuitenkin seuroissa. Paikalliset ratkaisut ja verkostot ovat realistisesti ainoat oikeat ja kestävät rakenteet uusien harjoittelijoiden saamiseksi tatamille. Tärkeää olisi jo nyt parhaiden jäsenhankintakeinojen jakaminen seurojen kesken. Seurojen keskinäinen kilpailu uusista harjoittelijoista ei saisi olla esteenä parhaiden ideoiden ja keinojen jakamiselle jäsenhankintaan. Kapea omaan napaan tuijottaminen johtaa vain siihen, että aikidosta tulee vain merkintä marginaalilajien historiaan Suomessa.

Förbundets aktörer kan skapa ramarna för aikidons marknadsföring, men det viktigaste arbetet görs ändå i föreningarna.

Lokala lösningar och nätverk är realistiskt sett de enda rätta och hållbara strukturerna för att få med nya utövare på tatami. Viktigt redan nu skulle vara att föreningarna sinsemellan delar med sig av de bästa sätten att få medlemmar. Att trångsynt bara stirra på sitt eget leder bara till att aikido i Finland går till historien som en marginaliserad gren.

Auno Mäkinen Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen Skicka feedback och artikeltips till Aikidobladet på addressen toimitus@aikidoliitto.fi

AIKIDO 1/18

3

TENSHIN-AIKIDON JALANJÄLJILLÄ Teksti ja kuvat: Jarmo Humalajoki

T

enshin-aikido on menetelmä, jonka Take Sensei (Steven Seagal Sensei) opetti Tenshin dojo -nimisellä aikidosalillaan Japanissa.

Kyseessä ei siis virallisesti ole tyylisuunta, vaan pikemminkin ainutlaatuinen lähestymistapa Aikikai-aikidoon.

Take Sensei suoritti kaikki graduoinnit Aikikai Aikido World Headquartersin alaisuudessa, joten hänen aikidoaan ei voida pitää virallisesti muuna kuin Aikikain aikidona. Vaikka kyseessä ei virallisesti olekaan tyylisuunta, ero valtalinjan Aikikai-aikidoon on selkeä.

Tämä näkyy esimerkiksi lukkotekniikoissa, käsien sekä jalkojen liikkeissä ja aikidon budo-luonteen korostamisessa. Suomen todennäköisesti ainoa Tenshin-aikidon ”ystävä” ja seuraaja on Alajärven Aikidoseura Yawara Nage ry. Suomessa harvalla on tietoa ja vielä vähemmän kokemusta TenshinLeirikuva

4

AIKIDO 1/18

aikidosta. Alajärvellä olemme vuodesta 2009 seuranneet Tenshin-aikidon linjaa, mutta mukana on ollut myös muita vaikutteita. Vuonna 2011 saimme yhteyden Seagalin entisiin oppilaisiin ja jo saman vuoden lopulla järjestimme Sensei Larry Reynosan aikidoleirin Suomessa. Tuo leiri avasi ”kanavia” ja sittemmin olemme löytäneet Suomesta ja maailmalta samanhenkisiä harjoittelijoita ja seuroja ja olemme päässeet harjoittelemaan alkuaikojen innoittajiemme kanssa. Mutta se introsta.

Lokakuussa 2017 meillä avautui mahdollisuus lähteä Espanjaan Sevillaan – Kisei dojolle.

Tunne oli käsin kosketeltavissa, pääsisimme dojolle, jossa voisimme harjoitella henkilöiden kanssa, joiden vaikutus koko Alajärven aikidoseuran syntyyn on merkittävämpi kuin

yhdenkään toisen suomalaisen opettajan, lukuun ottamatta Sensei Jyrki Rytilää. Niinpä kokosimme pienen Tenshin-aikidofaniporukan, johon kuului allekirjoittaneen lisäksi Vesa Humalajoki ja Lapin samurai KariPekka Uutela - pienen hikipyyhkeen kera - josta sittemmin edellä mainitusta eräs espanjalainen harjoittelija jaksoi hyväntuulisesti muistuttaa koko seminaarin ajan! Läksimme siis Espanjaan legendaariselle Kisei-dojolle, jonka pääopettajalla Marco Penalla on tuoretta kokemusta Steven Seagalista noin vuoden takaisen leffaprojektin myötä ja mikä parasta, dojolla järjestettiin Sensei Haruo Matsuokan aikidoseminaari. Haruo Matsuoka on aikido-opettaja, joka hakee vertaistaan.

Jarmo Humalajoki

Sensei Haruo Matsuoka Matsuoka puhuu englantia omintakeisella, miltei huomaamattomalla japanilaisella aksentilla. Hymyilevä, nöyrä ja rauhallinen olemus ei heti tuo mieleen henkilöä, joka oli Sensei Steven Seagalin uchidechinä miltei 20 vuotta. Matsuoka on käynyt kovan

koulun. Tenshin dojon alku aikoina dojon ovelle ilmestyi pieni 17- vuotias japanilainen nuorimies, hän oli nimeltään Haruo Matsuoka. Tenshin dojon aikido tunnettiin Japanissa tehokkaana ja itsepuolustuksellisesti toimivana.

Ensi kohtaamisestaan Seagal Senseihin Matsuoka kuvaa näin:

"Hänen japaninkielensä ei ollut erityisen sujuvaa, mutta hänen tekniikkansa sen sijaan oli - toisin kuin mitä olin aiemmin nähnyt. Hän oli todella nopea ja hyvin sulava. Hänen aikidonsa näkeminen muutti elämäni. " Myös Sensei Seagal huomasi ilmeisen nopeasti nuoren aikidokan potentiaa-

Kisei-dojo

AIKIDO 1/18

5

Suomen edustus ja Sensei

lin ja alkoi japanilaisen etiketin vastaisesti käyttää tätä ukenaan. Japanilaisen etiketin mukaan kun pääohjaaja osoittaa tekniikoita pääsääntöisesti vain vanhempiin oppilaisiin. Matsuoka Sensein mukaan tämä antoi mahdollisuuden omaksua tiedon suoraan ”lähteestä”.

Treenit Aloitamme harjoittelun perinteisellä ”Morihei Ueshiban aikitaisolla”, johon kuuluu myös mielenkiintoisia Nishi Shiki -harjoituksia. Tämän jälkeen harjoittelemme ns. ”kumartamista” – mistä myöhemmin paljastuu mielenkiintoinen sovellutus tekniikkaan.

Ukemien, käsien, jalkojen ja vartalonkäytön harjoittelun jälkeen aloitamme tutulla gyakuhanmi katatedori tenkantekniikalla. Sensei näyttää tekniikan useaan otteeseen eri nopeuksilla ja sanoo lopuksi vartaloaan taputtaen ”whole body”. Sitten Sensei kumartaa syvään ja antaa luvan aloittaa harjoittelemisen. Aloitan harjoittelun paikallisen, valkovöisen harjoittelijan kanssa. Ukeni on minua pidempi ja hänen olemuksensa tuntuu ”rautakangelta” - viis siitä, nyt tehdään tekniikkaa, ajattelen.

6

AIKIDO 1/18

Hetken kuluttua Matsuoka Sensei tulee seuraaman tekemistäni ja oloni on entistä epävarmempi. Sitten Sensei tarttuu ranteeseeni. Yritän ohjata häntä, mutta sen sijaan että hän liikkuisi, saan vastaani hymyilyä ja ystävällisen, mutta määrätietoisen opetuksen ”No, no, whole body”. Edellä mainittu tarina toistuu useampaan otteeseen, treenien ohessa pääsen välillä Sensein heitettäväksi. Sensei ja paikalliset harjoittelijat ovat muutenkin kovin kiinnostuneita meistä ja koemme olomme erittäin tervetulleeksi. Keskustelut Haruo Matsuokan kanssa olivat lyhyitä, mutta merkityksellisiä tai sanoisinko inspiroivia.

Ehkä kaikista hämmästyttävintä oli yhä se miten ”pehmeätä” tekniikkaa Matsuoka Sensei tekee. Se ei ole lainkaan ruhjovaa tai vääntämistä, sellaista miksi jotkut hänen ”aikidoaan” luulevat. Toki on sanottava, että harjoituksesta riippuen tekniikat tuntuvat välillä tulelta, toisinaan taas tuulelta.

Lyhyesti ilmaisten en saa kosketusta hänen voimaansa, sellaista että voisin siihen tarttua – sorruttaa häntä, ja se on uskomaton tunne.

Tenshin-aikido Suomessa Suomessa Steven Seagalista puhutaan välillä hymähdellen ja paikoin pilkatenkin. Tosi asia on kuitenkin se, että vaikka Sensei Steven Seagal ei enää olekaan Japanin vuosien kunnossa ja -iässä on kuitenkin kyseessä henkilö, jonka ansiosta aikido nousi -80 ja -90-luvuilla varteenotettavaksi itsepuolustuslajiksi. Uskallan sanoa jopa niin, että ilman Seagalia aikido lajina kuuluisi vielä pienempään marginaaliin. Henkilöt, joilla on kokemusta Seagalin aikidosta, ovat Suomessa vähissä.

Tällä hetkellä ainoa, Tenshin aikidoon tai kuten alussa mainitsin pikemminkin ainutlaatuiseen lähestymistapaan Aikikai Aikidoon Suomessa löytyy Alajärveltä, Yawara-dojolta. ∎

Jarmo Humalajoki Aikido 2. dan fukushidoin Alajärven Aikidoseura Yawara Nage ry

Aikido osana henkistä polkua Teksti ja kuvitus: Niina Kestilä

A

loitin aikidon kaksi vuotta sitten. Kuulun niihin, joille aikidon filosofia oli merkittävä syy lajin pariin hakeutumiselle. Olen aikidossa aloittelija, mutta päämäärät ja keinot joilla niihin päästään vaikuttavat osin samoilta kuin mitä esiintyy muissakin hengen tai kehon kultivointiin pyrkivissä traditioissa.

Kamppailusta, kuten myös uskonnoista puhuttaessa keskustelu saattaa helposti kilpistyä termeistä ja niiden merkityksistä inttämiseksi. Koska itse olen harrastanut ja harrastan edelleen muutakin kuin budoa, sisällytän aikidonkin nyt moukkamaisesti ”kamppailulaji” käsitteen alle. Muitakin virheellisiä nimityksiä ja tulkintoja kirjoituksessa varmasti esiintyy. Kirjoitus edustaa tämänhetkistä näkemystäni asiasta, toivon sen kehittyvän ja syvenevän seuraavien vuosikymmenten aikana.

Suositeltavaahan olisi aina tutustua alkuperäisiin lähteisiin, aikidoon perehtymistä vaikeuttaa jos ei osaa japania. Kyseisen kielen kääntäminen on ilmeisen vaikeaa ja käännökseen vaikuttaa paljon kääntäjän oma tulkinta. Ilmeisesti myös aikidon kehittäjän Morihei Ueshiban (1883-1969) tapa ilmaista itseään on ollut ainakin osalle oppilaista vaikeaa ymmärtää, tai opetuksen merkitys on avautunut vasta paljon myöhemmin, vuosien harjoituksen jälkeen. Toisaalta toisistaan poikkeavien tulkintojen kautta voi aina avautua itsellekin jotain uutta.

Aikidon filosofiaa ja henkistä puolta käsittelevässä kirjallisuudessa tärkeiksi osa-alueiksi muodostuvat kototama, shintolaisuus ja buddhalaisuus. Morihei Ueshiban elämäntyöhön ja elämänkatsomukseen ovat luonnollisesti vaikuttaneet merkittävällä tavalla häntä ympäröinyt kulttuuri sekä uskonnot. Asiayhteydestä vaihdellen välillä korostetaan, välillä häivytetään kuinka keskeisessä asemassa hengellisyys oli hänen elämässään kamppailulajien rinnalla. Nämä eivät välttämättä ole tosiaan poissulkevia tai toisistaan erillisiä asioita. Ueshiba on sanonut ”Aikido is budo and religious faith”.

Polku ja sen kulkeminen Do käännetään yleensä tieksi tai poluksi. Budon käännös yleensä on ”taistelutaitojen tie”, bushido on ”soturin tie”, do-pääte on yleinen japanilaisten kamppailulajien nimissä. Puhutaan myös henkisen tien kulkemisesta ja polulle astumisesta, mielestäni ne ovat onnistuneita vertauskuvia.

Vanha viisaus sanoo, että koska on niin erilaisia ihmisiä, siksi on myös monia teitä. Osalle tie henkensä ja kehonsa kultivoimiseen löytyy joogan tai kamppailun moninaisista muodoista. Sekä kamppailussa että joogassa yhtenä AIKIDO 1/18

7

päämääränä voi olla kehon, mielen ja hengen yhteispelin sekä hallinnan kehittäminen. Keho ja hengitys toimivat työkaluina mielen ja hengen rauhoittamiseen sekä jalostamiseen. Toisaalta esoteerisissa opeissa ajatellaan, että energia seuraa ajatusta ja materia energiaa. Aineettomien ja aineellisten asioiden suhteet eivät ole yksiselitteisiä.

Kamppailu poikkeaa joogasta siinä, että sen lisäksi että työskentelee itsensä kanssa, iso osa harjoituksesta ja oppimisesta tapahtuu parin kanssa. Oman kokemukseni mukaan yksin joogamatolla ajatukset saattavat helposti karata kauppalistaan tai muihin arkipäivän asioihin. Kamppailussa harjoitusmuoto pohjaa vanhoihin sotataitoihin joissa on ollut kyse elämästä ja kuolemasta, hengissä säilymisestä.

Nykyisin kyse on taidon harjoittelemisesta toista vahingoittamatta, kuitenkin jotakin tästä vanhasta toimintavalmiuden edellyttämästä valppaudesta olisi hyvä säilyttää treenatessaan.

Toki tämäkään ei välttämättä tarvitse aina fyysistä harjoitetta. Zenissä yhdistyy piirteitä buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta, ja siinä keskiössä on nykyhetkessä eläminen.

Ehkä siitäkin syystä se on ollut samuraiden suosiossa. Flora Courtoisin kirjassa Valaistuminen hän kertoo zen-mestari Hakuun Yasutani Roshilta saamasta meditaatio-ohjeesta.

Siinä meditoija kuvittelee istuvansa yksin metsäaukean keskellä. Kuuluu karmea ääni. Vaara uhkaa, mutta ei voi tietää mistä suunnasta se iskee. Jos oikeasti eläytyy mielikuvaan, keskittyminen ei voi herpaantua hetkeksikään ja keho, aistihavainnointi sekä mieli ovat äärimmäisen valppaassa, silti rennossa tilassa. Silloin todellakin elää hetkessä, hiljaisuus syrjäyttää sen loputtomasti vellovan ajatusmassan joka arjessa sumentaa aivot.

Kamppailussa tarvitaan vähintään kaksi osapuolta joista toinen hyökkää ja toinen puolustautuu. Aikidossa opetellaan tietenkin myös hyökkäämistä, mutta puolustautuminen on korostetummassa asemassa. Opetuksissaan Ueshiba korostaa enemmänkin budon suojelevaa ja puolustavaa kuin

Aikidoa Kajaanihallissa. Kuva: Reijo Haukia

8

AIKIDO 1/18

hyökkäävää puolta. Aikidossa ajatuksena vaikuttaa olevan törmäyksen tai vastustamisen sijaan hyväksyminen ja se, että antaa asioiden tapahtua omalla painollaan ja mukautuu itse tilanteeseen.

Yleisemminkin idän ideologioissa usein huomioidaan ja hyväksytään vastakohtaparit, kuinka ne tavallaan täydentävät ja tasapainottavat toisiaan, ilman toista ei ole toista, yin yang. Tähän liitetään usein alituinen muutos luonnollisena osana prosessia; kun toinen vähenee, toinen puolestaan kasvaa. Ei ole olemassa pysyvää staattista tilaa tai asiaa, vaan kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa. Myös aikido.

John Stevens kertoo kirjassaan The Philosophy of Aikido Ueshiban kommentoineen filmattua tekniikkaansa ”Fine, but tomorrow they will be different”. Asiat eivät toistu samanlaisina, me itse muutumme joka hetki niin kehon kuin mielenkin tasolla, myöskään hyökkäys ei toistu koskaan samanlaisena, joten hyökkäykseen vastaaminenkin on aina uusi tilanne.

Rutiini ehkä onkin yksi sekä kamppailun että joogan pahimpia vihollisia; jokaiseen harjoitukseen ja toistoon tulisi suhtautua uutena eikä vain kaavamaisesti toistaa tekniikoita niin että keho liikkuu mutta mieli saatikka henki ei ole mukana. Muutos, sen havaitseminen ja ymmärtäminen on myös syvällisemmän oppimisen edellytys.

Kamppailu taitona Kun aloitin kamppailuharrastusta taekwon do:ssa, minulla oli valtava eettinen ongelma; onko oikein edes opetella lyömään ja potkimaan toista ihmistä. Ongelma onneksi ratkesi saadessani buddhalaisessa opintopiirissä viisaan neuvon ”Lyöminen ja potkiminen ovat taitoja siinä missä muutkin, ja niihin pätee sama kuin muihinkin taitoihin: ihminen itse tekee ratkaisun käyttääkö taitojaan hyvään vai pahaan”.

Tässä piilee syvä totuus, lähes kaikkia taitoja voi käyttää oikein tai väärin. Aseilla tai aseettomasti voi joko puolustaa

tai loukata. Kamppailutaito tuo valtaa. Se tuo valtaa harjoittajaan itseensä; valtaa oman kehonsa yli mikä omalla tavallaan on yksi mielenhallinnankin muoto, liha ei hallitse mieltä vaan mieli lihaa. Sen rinnalla tulisi aina kulkea myös itsensä hallinta eettisessä mielessä. Pitkään treenannut kamppailuharrastaja on kykenevä satuttamaan toista mitä moninaisimmilla keinoilla.

Mustaa vyötä ihaillaan laajasti myös muiden kuin kamppailuharrastajien parissa. Teknisten taitojen ja fyysisen kyvykkyyden lisäksi myös henkisen kapasiteetin olisi hyvä kasvaa samassa tahdissa. Taidot, valta ja asema saattavat toisinaan tuoda haasteita egolle, oli kyse mistä elämänalueesta tahansa. Toisaalta taiteita ja taitoja yhdistää se, että kaikille löytyy opettaja tai ainakin opittavaa. Joskus olen nähnyt senseisanankin käännöksenä opettajan asemesta edelläkulkija.

Aikidon kohdalla on ihailtavaa, kuinka lajin arvostetuimmat opettajat ovat jo varsin varttuneessa iässä. Harjoitusmuoto ja tekniikka mahdollistavat taidon kehittämisen ja osan kohdalla myös opettamisen lähes koko ihmisiän ajan.

Harmonia Aikido suomennetaan usein ”Harmonisen voiman tie”, englanniksi käännös on ”The Art of Peace”. Aikidossa on erilaisia tapoja treenata kamppailua, joissa kumpikaan ei voita, muttei myöskään häviä. Kilpailemattomuus edistää harmoniaa ihmisten välillä. Kilpaillessa yleensä asetetaan tarkoitushakuisesti itsensä tai joukkueensa vastakkain toista ihmistä tai ryhmää vastaan, myös katsomossa ollaan jonkun puolella ja toisia vastaan.

Aikidossa olen pitänyt tavasta jossa kaikki treenaavat kaikkien kanssa, se rikastuttaa treeniä monella tapaa ja vältytään siltä peruskoulun liikuntatunti-ilmiöltä, kuinka aina ne samat muutamat jäävät lopuksi ilman paria. Ihmisten taitotaso, kehon ominaisuudet ja tapa kamppailla vaihtelee, mikä tietenkin vaikuttaa parin kanssa harjoitteluun. Kuten myös se, kuinka suhtautuu vastapuoleen.

Kuten muussakin elämässä, toisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten. Ystävien ja samanmielisten kesken on aina helpompaa olla tekemisissä, sama pätee miellyttäviin tilanteisiin ja tapahtumiin. Syystä tai toisesta haasteellisempien parien kanssa ja vaikeammissa tilanteissa on kuitenkin paremmin nähtävissä, millä tasolla oma mielenhallinta ja harjoitus ovat. Pystyykö säilyttämään tekniikan ja harmonian tilanteessa kuin tilanteessa.

Kamppailussa osin tarkoituksellakin koetellaan mukavuusalueen rajoja, niin henkisiä kuin fyysisiä. Tatami on turvallinen ympäristö siihen. Oikeassa elämässä tai kilpailussa vastapuoli voi uhoamalla pyrkiä saattamaan toisen raivon tai pelon valtaan. Jos on halusta, vihasta ja pelosta vapaa, kykenee omalla mielenrauhallaan edesauttamaan harmoniaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Valaistuminen Morihei Ueshiba saavutti valaistumiskokemuksen vuonna 1925 ollessaan 41-vuotias, takana vuosikymmeniä kestänyt henkinen harjoitus kamppailun lisäksi. Valaistumiskokemus ei tee ihmisestä pyhimyksen kaltaista, vaan ihmiselo jatkuu.

AIKIDO 1/18

9

Myös Ueshiba korosti harjoittamisen jatkamisen merkitystä valaistumiskokemuksen jälkeenkin. Vaikuttaa siltä, että kokemuksen omaavat panostavat oman hartauselämänsä lisäksi enenevässä määrin myös muiden hyvinvointiin, mahdollisesti myös edustamansa opin välittämiseen. Materian, aseman ja vallan arvo häviää, myötätunnon ja rakkauden merkityksen kasvaessa.

Kokemuksestaan puhuvat tai kirjoittavat kertovat, että vaikka arki jatkuukin, elämä ei tunnu enää entisenlaiselta. Valaistumiskokemuksissa, oli kokijan tausta ja uskonto mikä tahansa, kokemukset vaikuttavat hyvin samankaltaisilta vaikka nimitykset saattavatkin vaihdella eri traditioissa. Aistiminen ja yhteyksien ymmärtäminen muuttuu voimakkaammaksi ja elävämmäksi, sitä ehkä kuvaa paremmin valaistumisesta käytetty toinen termi ”herääminen”.

Normaali ihminen osaa tehdä eron unennäön ja hereilläolon välillä, valaistuneet kuvaavat kokemusta hieman samoin, nyt vain avautuu ovi jonka myötä erillisyys itsen ja muiden välillä häipyy ja käsitys totuudesta muuttuu. Enää ei epäile totuutta, rakkautta tai Jumalaa, mitä nimitystä kukakin käyttää, vaan sen tuntemus ja yhteys siihen on osa omaa kokemusmaailmaa ja näin ollen totta. Tietämättömyys antaa tilaa Totuudelle. Swami Vivekananda valitsi Sri Ramakrishna Paramhansan opettajakseen paljolti siksi, että tämä ei puhunut Jumalasta kirjaviisaan oppineen tavalla, vaan hän tunsi elävän yhteyden Jumalaan. Valaistuneita opettajia löytyy useista traditioista. Mystiikka, kokemusperäisyys korostuu opetellun tiedon väistyessä.

Moni valaistunut mainitsee myös uusista kyvyistä. Toisinaan puhutaan intuitiosta, tarkoittaen sen syvenemistä uudenlaisiin sfääreihin, osa käyttää termiä kuudennen aistin herääminen. Ihminen havainnoi ja ymmärtää tavalla joka on paljon enemmän kuin aiemmassa olotilassa. Kamppailijoiden kohdalla kokemus olla yhtä vastustajan kanssa voi tarkoittaa kykyä olla tietoinen hyökkääjän aikeista ja liikkeestä täysin toisella tavalla kuin aikaisemmin, sillä hän ei koe vastapuolta enää erilliseksi itsestään. Vastapuoli ei ole enää vihollinen.

Valaistumisen 45-vuotiaana kokenut Yamaoka Tesshu (1936-1888) on ensisijaisesti tunnettu miekankäsittelytaidoistaan, mutta hän oli myös tuottelias kalligrafi ja Buddhalaisuuden edistäjä. John Stevens kertoo kirjassa The Sword of No-Sword Tesshun keskustelusta ystävänsä kanssa, joka epäili, ettei Tesshu ehtisi aikomuksensa mukaisesti kopioida koko Buddhalaista kaanonia vaikka eläisi satavuotiaaksi. Tesshu vastasi epäilijälle, että ei työ ole valtava; hän kopioi sivun kerrallaan. Lisäksi hän aikoi kopioida kaanonin kahdesti, käyttäen erilaisia kirjoitustyylejä. Keskustelu oli tapahtunut pari vuotta ennen Tesshun kuolemaa ja hän olikin maininnut että vaihtaa kohta ”paskasäkin” eli kehonsa toiseen ja tulee jatkamaan työtään jossain ennemmin tai myöhemmin. Tesshun myös sanotaan resitoineen ennen kirjoitustöitään bodhisattvalupauksen, jossa luvataan työskennellä kaikkien aistivien olentojen valaistumisen puolesta.

Moni meistä varmasti kannattaa hyvää ja vastustaa pahaa, tai ihannoi taidokasta fyysistä suoritusta. Usein ero taitavien ja taitamattomampien välillä on se, että toiset ottavat harjoituksen tosissaan ja oikeasti osaksi elämäänsä.

Oli kyse sitten kamppailutaitojen oppimisesta tai valaistumisesta, kukaan ei voi tehdä sen edellyttämää harjoitusta puolestasi. Voit saada opetusta, mutta sinun on itse tehtävä se varsinainen työ. Pidän asenteesta ”Minulla ei ole toiveita vaan tavoitteita”, unelmat eivät useinkaan konkretisoidu, tavoitteessa on jo ihan eri tavalla tekemisen meininkiä ja osallisuutta asiaan.

Nämä polut on kuljettu lukuisia kertoja aikaisemminkin, se helpottaa aina tulevia polulla kulkijoita. Sekä esimerkillään että menetelmillään. Buddhalaisuudessa ja joogassa käytetty kiitoksen ja tervehdyksen muoto, jossa kämmenet painetaan yhteen rinnan kohdalla, tarkoittaa yhden tulkinnan mukaan ”Lootuskukka sinulle tuleva buddha”. Oli elämänkatsomus mikä tahansa, yleinen näkemys on, että ihmisessä on potentiaali hyvään. Aikidon harjoittaminen on tähän yksi harjoitusmuoto.∎

10

AIKIDO 1/18

Lähdekirjallisuus:

Tietoja kirjoittajasta:

Courtois, Flora. Valaistuminen. 2002 Gleason, William. The Spiritual Foundations of Aikido.

1995 Klemola, Timo. Karate-do. Budon filosofiaa. 1996 Stevens, John. The Philosophy of Aikido. 2013 Stevens, John. The Sword of No-Sword. Life of the Master Warrior Tesshu Sunadomari, Kanshū. Enlightenment through aikido.

2004 Ueshiba, Morihei. The Art of Peace. 2007 Ueshiba, Morihei. The Heart of Aikido. The Philosophy of Takemusu Aiki. 2013

Niina Kestilä, 39-vuotta, kuvataiteilija. Aloitin aikidon Kajaanin Aiki-Jo:ssa keväällä 2017. Välillä treenasin sen lisäksi myös Kajaanin toisessa aikidoseurassa Shisukaissa.

Aluksi harjoittelin myös iaidoa, mutta se on nyt tauolla.

Ennen aikidoa treenasin ITF Taekwon-Do:a 7-8 vuotta.

Viime talvena aloitin BJJ:n. Joogannut olen kamppailua pidempään, ja harrastan sitä samoista syistä.

Aikidoa Kajaanihallissa. Kuva: Reijo Haukia

AIKIDO 1/18

11

Aikido-penskat aitaa maalaamassa Teksti ja kuvat: Petteri Silenius

Kaipaatko haasteita aikidossa? Ukemin hallintaa äänettömästi ja äärimmäisen pehmeänä alastulona. Uken horjuttamista pelkällä tahdonvoimalla ja niin, että pari sortuu jalkoihisi koskiessaan sinuun. Monen hyökkääjän yhtäaikaista horjuttamista niin, että he jäävät nippuun toisistaan kiinni muutamaksi sekunniksi. Bokkenin poisottamista raivoisasta lyönnistä silmänräpäyksessä.

Ei, ei - ryhdy opettamaan aikidoa lapsille.

Olen opettanut lapsia noin 25 vuotta. Tällä hetkellä viikottaiseen aikatauluuni sisältyy kaksi arki-iltaa, jolloin minulla ei ole junioriharjoituksia. Kolme päivää viikossa, kahden eri lapsiryhmän kanssa tutkaillaan aikidoa. En tiedä mitään niin haasteellista ja samalla kertaa palkitsevaa aluetta aikido-opettajalle, kuin lasten ohjaaminen. Kaikki opettajat eivät siihen pysty vaikka toimisivat ammatikseen lajin parissa. He mieluusti antavat tämän vastuullisen tehtävän oppilailleen. Kyse on asenteesta ja tietysti myös ajan jakamisesta. Aikuisia on helpompi ohjata kuin lapsia, koska aikuiset osaavat käyttäytyä ja tehdä analyyseja omista tekemisistään.

Lasten kanssa pitää olla erilaisilla eväillä liikkeellä, ja se tekee juniorityöstä haastavampaa.

Levottomuus tarttuu Nykypäivän mediarummutus ja kiireinen elämäntapa tarttuu myös lapsiin tehden heistä kärsimättömiä ja levottomia.

Tämä tauti tulee aikuisten kautta lapsiin. Jos levottomasti käyttäytyvää poikaa ei saada millään ilveellä kuriin kotona 12

AIKIDO 1/18

tai koulussa, hänet kiikutetaan budo-opettajalle jotta poikaan saataisiin kuria ja ryhtiä. Usein tämä Karate-Kid-kaava saadaan toimimaan. Joskus taas joudutaan toteamaan ettei lasta kannata väkisin roudata dojolle, jos hän ei itse halua oppia aikidoa. Jos lapsella on hauskaa treeneissä ja häntä saadaan ohjattua herkän kauden yli selkeämmille vesille, aikido toimii silloin erinomaisena kanavana energian purkamiselle.

Nykyisin levottomille lapsille annetaan todistus lääkäriltä, että lapsi on levoton ja sille on annettu hieno kirjainyhdistelmä: ADHD, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriö. Tämän kortin vanhemmat useasti vetävät esille, jos ohjaaja kertoo pojan saavan karenssia aikidosta viikon verran liiallisen levottomuuden vuoksi. Yhtäkaikki, jos poika haluaa harjoitella aikidoa jatkossakin, hänen tulee muuttaa käytöstään.

Ohjasin kerran vieraalla paikkakunnalla leiriä junioreille, ja teimme harjoitusta jossa ohjaaja heittää pallon lapselle joka tekee sen jälkeen ukemin pallo käsissään. Yhden

tytön vuoron tullessa hänen äitinsä säntää tuolilta luokseni ja sanoo: ”Hän ei voi saada palloa kiinni, hänellä on sejase-syndrooma! Heitin pallon tytölle, joka sai kopin.

Tyttö katsoi hämmästyneenä käsissään olevaa palloa ja teki ukemin. Virnistin äidille, joka palasi takaisin istumaan ja seuraamaan harjoituksia. Jos lääkäri on todennut tytöllä olevan tietynasteisen syndrooman, ehkä vanhemmat ovat hyväksyneet ongelman eivätkä koskaan ole yrittäneet heittää lapselle palloa.

Nostalgista muistelua Aikaisemmin pojat olivat villimpiä käytökseltään kuin tytöt. Heitä sanottiin kurittomiksi ja kyvyttömiksi keskittymään. Eivät pojat näytä muuttuneen vuosien saatossa, mutta löytyy toki tyttöjäkin joilla on keskittymisvaikeuksia.

ADHD-yhdistelmä antaa lääketeollisuudelle mahdollisuuden kasvattaa tuotantoaan ja hiljentää kemiallisesti lapsessa kehittyvän energiaboostin. Lapsilla on luontaisesti energiaa, uteliaisuutta, liikkumisen tarvetta. Jos sitä energiaa ei pureta, se purkautuu levottomana käytöksenä.

Lasten liikkuminen on nykyään ohjattua ja säännösteltyä.

Minun lapsuudessa päivä vierähti ulkona leikkien naapuruston eri ikäisten lasten kanssa juosten, pelaillen, kiipeillen, kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä tehden, majaa rakentaen ja piilosta leikkien. Nykyään lapsia ei näe ulkona leikkimässä

yhdessä. He ovat kotona tietokoneen, tabletin, älypuhelimen tai pelikoneen ääressä. Jos kaveri kutsutaan kylään, hänet kutsutaan pelaamaan uutta peliä. Liikkuminen on organisoitua eli lapsi viedään liikkumaan urheiluseuran harjoituksiin. Nostalgia nostaa nyt päätään, mutta ennen aikuiset eivät järjestäneet lapsille liikuntaa vaan lapset liikkuivat itse. Kun arki-illat kuluvat vanhemmilta lasten kuskauksissa mitä erilaisimpiin harrastuksiin, on alettu käyttää nimitystä ”curling-vanhemmat” - vanhemmat jotka lakaisevat kaikki roskat ja esteet lastensa edestä.

Kaikesta tästä huolehtimisesta huolimatta on havaittavissa huolestuttavia ilmiöitä lasten fysiikassa. Osa ei pääse kyykkyyn kaatumatta, monet eivät osaa tehdä kuperkeikkaa, puhumattakaan kärrynpyörästä. Aikidon junioriharjoituksissa jumpataan, hypitään, kieritään, tehdään ukemeita ja vahvistetaan kehoa vahvaksi ja joustavaksi hyvin kokonaisvaltaisella tavalla. Poikani pelasi jalkapalloa aikidon ohella nuorempana ja jalkapallovalmentajat sanoivat, että hänellä on paljon parempi tasapaino ja kehon käyttö kuin muilla, jotka pelasivat vain jalkapalloa.

Vanhemmat mukaan tatamille?

Vanhemmat pitävät myös lastensa aikidoharjoittelusta, koska heidän ei tarvitse osallistua seuratoimintaan. Ei tarvitse olla mukana valmennustyössä eikä myyjäisissä. Varmasti on AIKIDO 1/18

13

myös vanhempia, jotka kaipaisivat sellaista. Yksi vaihtoehto on hypätä aikuisten harjoituksiin mukaan ja sitten vaan junioriharjoituksiin mukaan apuohjaajaksi. Esitän toiveen vanhemmille, että he eivät olisi dojossa läsnä katsomassa lastensa harjoituksia ensimmäistä kertaa lukuunottamatta.

Minulla on siitä huonoja kokemuksia. Olen joutunut toppuuttelemaan yhtä äitiä, joka tuli tatamille auttamaan kömpelöä poikaansa alkujumpan venytyksissä. Yhdellä isällä oli tapana istua aina katsomassa poikansa harjoituksia. Joka kerta kun poika ei osannut teknikkkaa hän katsoi isäänsä, joka pudisti naama kurtussa päätään. Mainittakoon, että isä ei ollut koskaan harjoitellut aikidoa, mutta hän näytti tietävän mikä oli oikein ja mikä väärin.

Olen jo sen verran iäkäs sekä myös kokenut neljän lapsen isänä, että uskallan antaa neuvoja junioreiden vanhemmille. Esimerkiksi silloin, kun isä tulee aina poikansa kanssa pukuhuoneeseen auttamaan pukua poikansa päälle. Hän seuraa poikaansa suihkuun ja komentaa koko ajan häntä, kuinka jalat tulee pestä ennen harjoituksia, kuinka hana suljetaan ja kuinka jalat tulee kuivata. Huomautin isälle ohimennen, että anna pojallesi vastuuta ja luota häneen.

Riittää, että kerran sanoo ja opastaa ja sitten antaa pojan huolehtia itsestään. Käytäntö ja toistot opettavat tässäkin tapauksessa enemmän kuin tuhat huomautusta.

Lapset ovat omia itsejään, kun vanhemmat eivät ole katsomassa päältä. He eivät silloin yritä miellyttää vanhempiaan ja vilkuile koko ajan hyväksyntää hakien dojon katsomoa kohti. On myös vanhempia, jotka jäävät viettämään aikaansa dojolle junioriharjoitusten ajaksi. Sen sijaan, että he seuraisivat lapsensa harjoittelua ja kehittymistä, he selaavat älypuhelintaan tai tablettiaan. Jopa niin, ettei ohjaajia ehdi edes tervehtimään heidän tullessaan saliin. Onpa tavattu

dojolla kännykkäänsä kovaan ääneen puhuva äiti ja isä harjoitusten aikana. Vanhemmat voivat hyvin viettää vapaaaikaansa kahvilassa tai dojon eteisessä sillä aikaa, kun lapsi on puuhailemassa tatamilla.

Budo eroaa urheilusta Jos vanhemmat ovat tottuneet aikaisemmissa lasten harrastuksissa pallopelien maailmaan, he todennäköisesti hämmästelevät aluksi budon harjoittelukulttuuria. Ei saa katsoa harjoituksia tai huutaa neuvoja lapselleen saati sitten kannustaa kuuluvasti jälkikasvuaan. Ainoa palaute, mikä harjoituksista tulee on lapselta itseltään hänen kertoessaan kaikesta mitä harjoituksissa on tapahtunut. Jos treeneissä on ollut hauskaa ja innolla odotetaan seuraavaa kertaa. Tai vanhemmat voivat huomata jotain positiivista tapahtuneen ajan kuluessa, kun perheen nuorimmainen alkaa järjestellä kenkiä riveihin kodin eteisessä tai ilmoittaa kovaan ääneen siivonneensa huoneensa. Budo toimii kokonaisvaltaisena kasvattajana eikä pyrkimys ole suinkaan aina valmistautua peittoamaan koulun kiusaajakovikset.

Aikidoon tulee kaikenlaisia lapsia. Hiljaisia ja arkoja, levottomia ja kovaäänisiä sekä kaikkia siltä väliltä. Vanhemmat tietysti haluavat lastensa pärjäävän elämässä ja toivovat heidän oppivan pitämään puolensa. Ryhmissäni näen lapsia, joita on kiusattu koulussa. Samassa ryhmässä voi olla 14

AIKIDO 1/18

myös lapsia, jotka ovat mahdollisia kiusaajia. Kaikki oppivat koskettamaan toisiaan rakentavassa mielessä. Oppiakseen olemaan enemmän sosiaalisia ja välttääkseen pelkäämästä toisen ihmisen kosketusta. Ennen kaikkea aikidon harjoittelun tarkoituksena on opettaa luottamaan omiin käsiinsä ja jalkoihinsa sekä oppia itsestään enemmän. Siis luottaa itseensä samalla kun oppii luottamaan muihin. Itseluottamuksen myötä syntyy itsevarmuus joka ehkäisee kiusatuksi tulemista. Kyse ei ole itsepuolustustekniikoiden opettelusta, joilla torjutaan fyysiset hyökkäykset. Emme opeta aikuisia emmekä lapsia taistelemaan vaan toimimaan sovussa muiden kanssa. Lapsilla se tapahtuu kehonhallinnan opettelun kautta ja ryhmissä kisailemalla. Ihmisten kanssa yhdessä toimimista oppii vain tapaamalla muita ihmisiä. Sietämällä muita ihmisiä vierellään ja hyväksymällä erilaisuutta.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsuutta sen aloittaa, sen parempi.

Aikido-ohjaajien vuorovaikutus junioreiden vanhempiin on tärkeä ja olemme kiitollisia jos vanhemmat tulevat joskus keskustelemaan kanssamme lastensa ongelmista. Voimme auttaa osaltamme vaikeassa kasvattajan ja ohjaajan roolissa.

Lapsenne on ainutlaatuinen persoona ja aikido-ohjaajille on suuri kunnia ja iso vastuu huolehtia hänestä aikidon harjoitusaikana. Kiitos siitä luottamuksesta.

Lapsia ei tarvitse yrittää kasvattaa, heidän kanssaan pitää puuhailla. Kotona tehdä yhdessä arkiaskareita ja jutella ruokapöydässä koko perheen kesken. Dojolla tutkitaan miten tasapaino muodostuu, kuinka sen voi menettää ja miten toimia jos toinen vääntää liian kovaa käsisidontaa. Siinä samalla kasvavat lapset, vanhemmat ja myös me aikidoohjaajat. Koskaan ei tule valmiiksi. ∎

AIKIDO 1/18

15

SUOMEN AIKIDOLIITON ANTIDOPINGOHJELMA Suomen Aikidoliitolla on nyt oma antidopingohjelma. Suomen antidopingsäännöstö velvoittaa lajiliitot toimimaan aktiivisesti antidopingtyön puolesta. Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry arvioi antidopingohjelmat ja toimittaa arviot opetus- ja kulttuuriministeriölle. Ministeriö ottaa arviot huomioon jakaessaan valtionavustuksia. Järjestöt, joilla ohjelmat tulee olla, on nähtävillä osoitteessa: https://www.suek.fi/lajiliittojen-antidopingohjelmat Laura von Boehm Pääsihteeri

1. Suomen Aikidoliitto Suomen Aikidoliitto – Finland Aikikai ry on aikidoa harjoittavien rekisteröityjen yhdistysten valtakunnallinen kattojärjestö. Sen tarkoituksena on ohjata ja kehittää aikidotoimintaa sekä luoda mahdollisimman hyvät puitteet lajin harrastamiselle Suomessa.

Suomen Aikidoliitto on Olympiakomitean, Euroopan Aikidoliiton (EAF) ja Kansainvälisen Aikidoliiton (IAF) jäsen.

Aikido on monipuolisesti harrastajaansa kehittävä toimiva budolaji, kun sitä harjoitellaan kurinalaisesti, pitkäjänteisesti ja pätevän opettajan johdolla. Aikidossa käytetään vyökoejärjestelmää, joka etenee aloittelijoiden valkoisista vyöarvoista edistyneempien eriasteisiin mustiin vöihin.

Aikido on liikuntamuoto, jossa harrastajat voivat harjoitella yhdessä sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen katsomatta.

Suomen Aikidoliiton alainen junioritoiminta on vahvaa.

Aikidossa ei kilpailla.

Suomen Aikidoliiton hallitus ja pääsihteeri koordinoivat antidopingtoimintaa ja vastaavat sen asianmukaisesta järjestämisestä.

ta Maailman antidopingsäännöstöä. Aikidoliiton hallitus esittää liittokokoukselle tämän lauseen lisäämistä Aikidoliiton sääntöihin. Aikidoliiton antidopingohjelma noudattaa reilun pelin ja puhtaan urheilun periaatteita. Liitto painottaa ennaltaehkäisevää antidopingtyötä ja toimii yhteistyössä seurojen, valmentajien ja urheilijoiden kanssa. Kasvatustyö aloitetaan jo junioritoiminnassa, jossa valmentajille tarjotaan tiedotuksen ja koulutuksien kautta tietämystä terveestä urheilusta.

3. Antidopingohjelman tavoitteet • luoda antidopingtyötä tukeva ilmapiiri lajikulttuurin sisälle • tehdä ennaltaehkäisevää antidopingtyötä viestinnän ja koulutuksen avulla • sitouttaa kaikki Suomen Aikidoliiton alaiset toimijat ja harrastajien taustajoukot työhön puhtaan urheilun puolesta

4. Viestintä ja koulutus Antidopingsäännöstöstä ja Aikidoliiton antidopingohjelmasta tiedotetaan jäsenistölle sähköisillä liittotiedotteilla, liiton internet-sivuilla ja painetussa Aikido-lehdessä sekä kokouksissa. Tiedotuksesta vastaa pääsihteeri.

Aikidossa ei pyritä vahingoittamaan hyökkääjää. Ajatuksena on tarjota hyökkääjälle mahdollisuus tarkistaa ajatteluaan ja huomata, ettei väkivalta johda ratkaisuun. Aikidon alkuperäistä budoluonnetta korostaa se, ettei siinä ole kilpailua.

Vastustajan kunnioittaminen ja reilu peli ovat sisäänrakennettuja lajin kulttuurissa.

Antidopingluento järjestetään soveltuvien tapahtumien, kuten liittokokousten, yhteydessä. Luento tilataan Suomen urheilun eettiseltä keskukselta SUEK ry:ltä. SUEKin Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa -julkaisua jaetaan koulutusten yhteydessä, ja se on tilattavissa seuroihin Aikidoliiton toimistolta. Ajantasaisin versio Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa -julkaisusta löytyy SUEKin internet-sivuilta osoitteesta www.suek.fi. Linkki SUEKin sivuille löytyy aikidoliiton internet-sivuilta.

Suomen Aikidoliitto sitoutuu noudattamaan kulloinkin voimassa olevaa Suomen antidopingsäännöstöä ja sitä kaut-

Suomen Aikidoliiton antidopingohjelma toimitetaan vuosittain sähköisesti seurojen yhteyshenkilöille. Samalla heille

2. Suomen Aikidoliiton arvoperusta

16

AIKIDO 1/18

tiedotetaan mahdollisuudesta liittyä SUEKin postituslistalle. Postituslistan kautta saa uutiskirjeen ja tiedon Kielletyt lääkeaineet ja menetelmät urheilussa -luettelon muutoksista suoraan sähköpostiin. Suomen Aikidoliiton antidopingohjelma julkaistaan liiton kotisivuilla ja toimitetaan SUEKille.

Toimenpiteestä vastaa pääsihteeri.

Liiton toimintasuunnitelmaan kirjataan vuosittain tavoitteet antidopingohjelman toteuttamisesta.

Kamppailulajien yhteisissä II ja III tason valmentajakoulutuksissa keskitytään antidopingtiedon levittämiseen.

Luennot tilataan SUEKilta ja kouluttajana toimii SUEKin kouluttaja. II tason koulutus järjestetään joka toinen vuosi ja III taso joka kolmas vuosi.

6. Jäsenistön sitouttaminen antidopingtyöhön

Pääsihteeri sekä liiton kouluttajat osallistuvat omien mahdollisuuksiensa mukaan SUEKin järjestämiin tiedotus- ja koulutustilaisuuksiin.

5. Seuranta ja kehitystyö Aikidoliiton antidopingohjelma päivitetään tarvittaessa.

Päivittämisestä vastaa pääsihteeri, ja liiton hallitus hyväksyy muutokset.

Toimintakertomuksessa raportoidaan tavoitteiden toteutumisesta.Näistä toimenpiteistä vastaavat pääsihteeri ja liiton hallitus.

Suomen Aikidoliiton Eettiset periaatteet ja Kamppailulajien yhteiset kurinpitomääräykset velvoittavat kaikkia liiton ja sen alaisten seurojen harrastajia, ohjaajia ja valmentajia.

Eettisissä periaatteissa lausutaan julki kielteinen suhtautuminen dopingaineiden käyttöön (kohta 6).

Suomen Aikidoliitto tekee toimijasopimuksen, jonka jokainen liiton toiminnassa mukana oleva toimija (henkilöstö, hallitus, valio- ja toimikuntien jäsenet sekä valmentajat) allekirjoittaa.

Sopimuksessa sitoudutaan puhtaaseen urheiluun sekä Aikidoliiton eettisiin periaatteisiin ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan. Sopimuksen laatimisesta vastaavat pääsihteeri ja hallitus. ∎

”Aikidon ajatuksena on tarjota hyökkääjälle mahdollisuus tarkistaa ajatteluaan.”

AIKIDO 1/18

17

Aikidobladet på svenska

Översättning: Joakim Borgmästars

AIKIDO-BARNEN MÅLAR STAKET Saknar du utmaningar i aikido? Ukemi behärskas och är tyst och extremt mjuk vid nedslag. Uken rubbas endast med viljestyrka så att ditt par faller för dina fötter när han rör i dig. Och när många anfaller samtidigt rubbas de så att de fastnar in i varandra i en knippe under några sekunder. Bokken plockas blixtsnabbt bort från ett avancerat slag. Nej, nej - börja lära ut aikido åt barn.

Jag har lärt barn i ungefär 25 år. För tillfället ingår två vardagskvällar i veckan då jag inte har juniorträningar. Tre kvällar i veckan undersöks aikido med två olika barngrupper. Jag känner inte till något annat område som är så krävande och samtidigt belönande för en aikido-instruktör som att instruera barn. Det är inte alla instruktörer som lyckas med det även om de fungerar yrkesmässigt inom grenen. De ger gärna över det här ansvaret till sina elever. Det är frågan om inställning och naturligtvis även tidsfördelning. Det är lättare att leda vuxna än barn, eftersom vuxna kan uppföra sig och analysera sitt eget utförande. Med barn måste det finnas många olika saker och det gör juniorarbetet utmanande.

RASTLÖSHETEN FÄSTER Nutidens media och snabba livsstil fäster också på barn och gör dem otåliga och rastlösa. Den här smittan kommer via vuxna till barn. Ifall man inte på något sätt får disciplin på en rastlös pojke i hemmet eller i skolan, ska man skicka honom till en budo-instruktör så att pojken får disciplin och god hållning. Ofta får man det här Karate-Kid-mönstret att fungera. Ibland måste man konstatera att det inte lönar sig att med våld föra barnet till dojon ifall han inte själv vill lära sig aikido. Ifall barnet har roligt på träningen och han kan ledas till klarare vatten, så fungerar aikido som en utmärkt kanal för att tömma energin.

Nutidens rastlösa barn får intyg av läkare över att barnet är rastlöst och de ges en fin bokstavskombination: ADHD, koncentrations- och uppmärksamhetsstörning.

Det här kortet drar föräldrar ofta fram ifall instruktören meddelar att pojken får en veckas karens på grund av rastlöshet. Ifall pojken vill fortsätta träna aikido måste han förändra sitt uppförande.

18

AIKIDO 1/18

Jag instruerade på ett juniorläger på en ort en gång och vi gjorde en övning där instruktören kastar bollen till barnet som sen gör en ukemi med bollen i händerna.

En flicka var i tur och hennes mamma stiger upp ur stolen och kommer fram till mig och säger: ”Hon kan inte fånga bollen, hon har detochdet-syndromet!”. Jag kastade bollen till flickan som fick lyra.

Flickan tittade förvånat på bollen i sina händer och gjorde ukemi. Jag smålog mot mamman som gick tillbaka och satte sig för att följa träningen. Ifall läkaren har bekräftat att flickan har ett visst syndrom så har kanske föräldrarna godkänt problemet och inte ens någonsin försökt kasta en boll till barnet.

NOSTALGISKT MINNE Tidigare var pojkar vildare än flickor. De sades vara ostyriga och oförmögna att koncentrera sig. Pojkarna verkar inte ha ändrat under åren men det finns också flickor som har koncentrationssvårigheter. ADHD-kombinationen ger läkemedelsindustrin möjligheten att öka sin inkomst och kemikaliskt dämpa energiboosten i barnen. Barn har naturlig energi, nyfikenhet och behov av rörelse.

Ifall inte den energin lösgörs så lösgörs den som rastlöst beteende.

Barnens idrott är nu för tiden ledd och reglerad. I min barndom tillbringades dagen utomhus med lekar med grannskapets barn i olika åldrar. Vi sprang, spelade, klättrade gjorde kullerbyttor och kärrhjul, byggde kojor och lekte kurragömma.

Numera ser man inte barn leka tillsammans utomhus. De är hemma framför datorn, pekplattan, smarttelefonen eller spelboxen. Ifall kompisen kallas till byn är det för att spela ett nytt spel. Idrott är organiserad så barn förs till idrottsföreningar för att träna. Nostalgin stiger nu åt huvudet, men förr ordnade inte vuxna idrott till barnen utan barnen rörde på sig själva. När vardagskvällen går åt till att föräldrarna för barnen till olika träningar har man börjat prata om ”curling-föräldrar” - föräldrar som sopar bort allt skräp och alla hinder framför sina barn.

Trots all den här omsorgen finns det oroande fenomen i barnens fysik. En del kan inte sitta på huk utan att falla, många kan inte göra kullerbytta, för att inte tala om skottkärra. På aikido juniorträningar

gympas, hoppas, snurras, görs ukemi och stärks kroppen och på ett sätt som beaktar helheten. Min pojke spelade fotboll vid sidan om aikido som liten och fotbollstränaren sade att han hade mycket bättre balans och kroppskontroll än andra, som bara spelade fotboll.

FÖRÄLDRAR MED PÅ MATTAN? Föräldrarna tycker också om barnens aikidoträning, eftersom de inte behöver delta i föreningsverksamheten. De behöver inte vara med i instruktörsarbetet eller försäljning. Säkert finns också föräldrar som saknar sådant. Ett alternativ är att hoppa med i vuxenträningen och sen bara komma med som hjälpinstruktör i juniorträningen. Jag framför en önskan till föräldrar, att de inte skulle närvara i dojon och följa med barnets träning förutom på första träningstillfället. Jag har hamnat att avvisa en mamma som kom upp på tatami för att hjälpa sin osmidiga son på uppvärmningen. En pappa hade för vana att alltid sitta och titta på pojkens träningar. Varje gång pojken inte kunde tekniken tittade han på sin pappa, som skakade på huvudet. För att inte nämna, att pappan aldrig hade tränat aikido men han verkade veta vad som var rätt och fel.

Jag är redan så gammal och så erfaren fyra barns pappa, att jag vågar ge råd till juniorernas föräldrar. Till exempel då när pappa alltid kommer till omklädningsrummet och hjälper sin pojke att klä på sig. Han följer sin pojke till duschen och kommenderar honom hela tiden, hur fötterna måste tvättas innan träningen, hur kranen ska stängas och hur fötterna ska torkas. När jag gick förbi pappan påminde jag honom att han ska låta pojken ta ansvar och lita på honom. Det räcker att säga en gång och hjälpa och sen låta pojken sköta sig själv. Övning och upprepning lär även här mera än tusen påpekanden.

Barn är sin egen när föräldrar inte tittar på. Då försöker de inte blidka sina föräldrar eller försöker be om ursäkt hela tiden.

Det finns också föräldrar som lämnar kvar och fördriver tiden i dojon under juniorträningen. I stället för att de kunde följa med sitt barns träning och utveckling, bläddrar de i sin smarttelefon eller pekplatta. Till och med så att instruktörerna

inte hinner hälsa på dem när de kommer in i salen. Det har hänt att någon mamma eller pappa har pratat högt i telefonen under träningen. Föräldrarna kan gärna tillbringa sin fritid i ett café eller i dojons tambur under den tid barnet är på tatami.

BUDO SKILJER SIG FRÅN SPORT Ifall föräldrarna har vant sig vid barnets tidigare intresse för bollspelens värld, är de tydligt förvånade i början över budons träningskultur. Man får inte titta på träningarna eller skrika tips till sitt barn och sen vara stolt. Den enda feed-back som kommer från träningarna är från barnet själv när han berättar om vad som hänt på träningen. Om det har varit roligt på träningen och man väntar ivrigt på nästa. Eller så kan föräldrarna märka något positivt som händer med tiden, när familjens yngsta börjar ordna skorna på rad i hemmets tambur eller meddelar med hög röst att de har städat rummet.

Budo fungerar som en helhetsbetonad uppfostrare och strävar ingalunda till att

förbereda förtäckta skolmobbare.

Alla sorters barn kommer till aikido. Tysta och blyga, rastlösa och högljudda och allt däremellan. Föräldrarna vill förstås att barnet ska klara sig i livet och önskar att de lär sig hålla sin del. I min grupp ser jag barn som blir retade i skolan. I samma grupp kan det finnas barn som är möjliga mobbare. Alla lär sig att röra varandra på ett uppbyggande sätt. De lär sig att vara mera sociala och inte vara rädda för att röra vid en annan människa. Fram för allt är meningen med aikidoträningen att lära sig lita på sina egna armar och ben och att lära sig mera om sig själv.

Alltså att lita på sig själv på samma gång som man litar på andra. Med självförtroende föds självsäkerhet som förhindrar uppkomst av mobbning. Det är inte fråga om att lära sig självförsvarstekniker som erbjuder fysiska attacker. Vi lär inte vuxna och inte heller barn att slåss, utan att fungera tillsammans med andra. Med barn sker det genom att lära sig kroppskontroll och idrotta i grupp. Att fungera

tillsammans med andra människor lärs bara genom att träffa andra människor.

Genom att tolerera andra människor vid sidan om och acceptera olikheter. Ju tidigare i barndomen det börjar desto bättre.

Aikdo-instruktörernas samarbete med juniorernas föräldrar är viktig och vi är tacksamma om föräldrarna ibland diskuterar barnets problem med oss. I instruktörens roll kan vi hjälpa med vår del i den svåra uppfostringen. Ert barn är en unik person och det är en stor ära och ett stort ansvar för aikido-instruktörerna att ta hand om dem under aikidoträningen. Tack för det förtroendet.

Man behöver inte försöka uppfostra barn utan man måste jobba tillsammans med dem. Hemma görs vardagssysslor gemensamt och hela familjen pratar kring köksbordet. I dojon undersöks hur balans formas, hur man kan mista den och hur man ska agera ifall någon bryter handleden för hårt. I det samma växer barnen, föräldrarna och också vi aikido-instruktörer. Vi blir aldrig färdiga. 

FINLANDS AIKIDOFÖRBUNDS ANTIDOPINGPROGRAM Finlands Aikidoförbund har nu ett eget antidopingprogram. Finlands antidopingstadgor ålägger grenförbundet att aktivt verka för antidopingarbetet. Finlands centrum för etik inom idrotten FCEI (på finska SUEK) utvärderar antidopingprogrammen och förmedlar utvärderingarna till undervisnings- och kulturministeriet. Ministeriet beaktar utvärderingarna i samband med utdelning av statliga bidrag. De organisationer som kommer att ha program finns på adressen: https://www.suek.fi/lajiliittojen-antidopingohjelmat.

Laura von Boehm Generalsekreterare

1. FINLANDS AIKIDOFÖRBUND Finlands Aikidoförbund - Finland Aikikai rf är ett nationellt registrerat takförbund för aikido utövare. Dess uppdrag är att leda och utveckla aikidoverksamheten samt skapa möjligheter till goda ramar för utövare i Finland.

sina utövare, när den utövas disciplinärt, långsiktigt och under ledning av en kunnig instruktör. I Aikido används bältesgraderingssystem, som avancerar från nybörjare med vit bältesgrad till mera erfarna med svart bälte i olika grader.

Finlands Aikidoförbund är medlem i Olympiakommittén, Europeiska Aikidoförbundet (EAF) och Internationella Aikidoförbundet (IAF).

Aikido är en motionsform, där utövarna kan träna tillsammans oberoende av kön, ålder eller nationalitet. Den underordnade juniorverksamheten i Finlands Aikidoförbund har en stark position. Man tävlar inte i Aikido.

Aikido är en budogren som fungerar på ett utvecklande och mångsidigt sätt för

Finlands Aikidoförbunds styrelse och generalsekreterare koordinerar antido-

pingverksamheten och ansvarar för dess lämpliga organisering.

2. FINLANDS AIKIDOFÖRBUNDS VÄRDEGRUND I Aikido försöker man inte skada anfallaren. Tanken är att erbjuda anfallaren möjligheten att revidera sina tankar och märka att våld inte leder till en lösning.

Aikidons ursprungliga budoart stärks av att man inte tävlar. Respekt för motståndaren och rättvisa är inbyggda i grenens natur.

 AIKIDO 1/18

19

Finlands Aikidoförbund förbinder sig att följa varje enskild gällande stadga i Finlands antidopingstadga. Aikidoförbundets styrelse presenterar det här uttalandet för förbundsmötet som tillägg i Aikidoförbundets stadgor. Aikidoförbundets antidopingprogram följer principerna för rättvisa och ren idrott. Förbundet betonar förebyggande antidopingarbete och samarbetar med föreningarna, instruktörerna och utövarna.

Fostran börjar redan i juniorverksamheten där instruktörerna erbjuds kunskap om hälsofrämjande idrott via information och utbildning.

3. ANTIDOPINGPROGRAMMETS MÅL - skapa en atmosfär av antidopingarbete inom grenkulturen - göra förebyggande antidopingarbete med hjälp av kommunikation och utbildning - engagera alla underordnade verksamheter inom Finlands Aikidoförbund och utövare för att arbeta för en ren idrott 4. INFORMATION OCH UTBILDNING Information om Antidopingstadgorna och Aikidoförbundets antidopingprogram går till medlemmarna i förbundsinfon via epost, på förbundets hemsidor och i det tryckta Aikidobladet samt på möten. Generalsekreteraren ansvarar för informationen.

En antidopingföreläsning ordnas vid lämpligt tillfälle; som i samband med förbundsmöte. Föreläsningen beställs av Finlands

centrum för etik inom idrotten FCEI rf. FCEI:s publikationer Förbjudna substanser och metoder i idrotten delas ut i samband med utbildningen och kan beställas av föreningarna via Aikidoförbundets kansli. Aktuell version av publikationen Förbjudna substanser och metoder i idrotten finns på FCEI:s hemsida på adressen www.suek.fi. Länk till FCEI:s hemsidor finns på aikidoförbundets hemsida.

Finlands Aikidoförbunds antidopingprogram skickas årligen elektroniskt till föreningarnas kontaktpersoner. På samma gång erbjuds de prenumerera på FCEI:s postlista. Via postlistan får man nyhetsbrev och info om ändringar i publikationen Förbjudna substanser och metoder i idrotten direkt till eposten.

Finlands Aikidoförbunds antidopingprogram publiceras på förbundets hemsidor och skickas till FCEI. Generalsekreteraren ansvarar för åtgärderna.

I kampsporternas gemensamma II och III nivås intruktörsutbildningar koncentreras det på att sprida antidopinginformationen.

Föreläsningarna beställs från FCEI och som utbildare fungerar FCEI:s utbildare. II nivå utbildning ordnas vart annat år och III nivå vart tredje år.

Generalsekreteraren och förbundets utbildare deltar i mån av möjlighet i informationsoch utbildningstillfällen som ordnas av FCEI.

5. UPPFÖLJNING OCH UTVECKLINGSARBETE Aikidoförbundets antidopingprogram uppdateras vid behov. Generalsekreteraren ansvarar för uppdateringen och förbundets styrelse godkänner ändringarna.

Varje år skrivs målen med antidopingprogrammets genomförande in i förbundets verksamhetsplan.

I verksamhetsberättelsen rapporteras om målens genomförande. Generalsekreteraren och förbundets styrelse ansvarar för de här åtgärderna.

6. MEDLEMMARNAS FÖRBINDELSE TILL ANTIDOPINGARBETET Finlands Aikidoförbunds Etiska principer och Kampidrotternas gemensamma disciplinförordningar förpliktar alla förbund och deras underordnade föreningars utövare, instruktörer och utbildare. I de Etiska principerna uttrycks negativ inställning till användning av dopingmedel.

Finlands Aikidoförbund gör upp ett verksamhetsavtal, som alla verksamma som är med i förbundet (personal, styrelse, ledamöter i kommittéer och utskott samt utbildare) skriver under.

I avtalet förbinder man sig till en ren idrott samt till Aikidoförbundets etiska principer och jämställdhetsplanen. Generalsekreteraren och styrelsen ansvarar för uppgörande av avtalet. 