O´Times - maaliskuu 2023

O´TIMES

MAALISKUU

Maaliskuu 2023

3 Pääkirjoitus: Aikuisten oikeesti

5 Kadonneen jäljillä: Operaario Sune

6 OMG kattokaa!

7 Puheviestintätaidot: eväitä niin elämään kuin yo-kirjoituksiinkin

8 Uutisia Ogelista

10 Penkkarit: odotukset vs. todellisuus

12 Yhdistävä tekijä: Antsa

16 Lukuloma diaries

17 Hallitus on opiskelijan asialla

18 Missä he ovat nyt: Jussi Nurmi

21 Kiinnostaako alumnitoiminta?

22 Voiko aikuisten lähisukulaisten välinen seksi olla oikein?

26 Verkkovaikuttamisen aikakausi - voiko mihinkään enää luottaa?

28 Aurinkovoimalla kohti ekologista arkea

32 O’Why

34 Suusta siepatut

TOIMITUS

Eevi Grönlund, päätoimittaja, taitto

Siiri Kotkaslahti, toimitussihteeri

Ella Ala-Marttila, taitto

Nana Erälähde, kuvitus, taitto

Annika Hellström, taitto

Matias Hännikäinen, kansikuva, kuvitus, taitto, some

Sandra Karisalmi, taitto

Veera Kotkaslahti

Emmi Lehtinen, taitto

Verna Lindström, juliste, some

Venla Mantere, taitto

Pihla Mattila

Josefina Mura, taitto

OHJAAVA OPE

Satu Mäkinen

VIERAILEVA TOIMITUS

Britta Piirsalu

Miika Tonteri

KIITOS

Lauri Ojalehto

Toimituskuvan edustusjoukko oli tällä kertaa hieman vähäinen, mutta taustan taideteos symboloikoon muuta toimittajakuntaamme.

Aikuisten oikeesti

Muistatko, kun olit ala-asteikäinen? Kun perheesi sai kutsun sen kissan koiran kaiman serkun ylioppilasjuhliin, missä lakkipäinen juhlakalu näytti aivan yhtä aikuiselta kuin Sauli Niinistö? Ja nyt kun kerron sinulle, että olet samanlainen kypsä aikuinen parin vuoden sisällä, niin tuntuuko sinusta siltä?

Ylioppilaaksi valmistuminen ei ole sama asia kuin esimerkiksi peruskoulusta pääseminen. Kun pääsit yläasteelta, jatkoit seuraavana syksynä samanlaista arkea, jossa kävit samalla lailla joka päivä koulussa ja olit aivan yhtä teini kuin edellisenäkin keväänä. Mutta kun valmistut ylioppilaaksi, ei ensi syksyssä vääjäämättä siinnäkään vain toinen koulu: siellä siintää aikuisuus. Tai ainakin niin kaikki sanovat.

Aikuinen. Kun kuulet sanan aikuinen, millaista ihmistä ajattelet? Piirtyykö mielessäsi kuva keski-ikäisestä pukumiehestä toisessa kädessään salkku ja toisessa puhelin, johon hän puhuu bisnespuhelua? Vai tuleeko ensimmäisenä mieleesi oma naamasi? Voisin esittää aika pätevän arvauksen vastauksestasi.

Hommahan nyt vain on niin, että Suomen lain mukaisesti olet aikuinen sillä siunaamalla sekunnilla, kun täytät kahdeksantoista vuotta. Mutta mitä aikuisuus on? Äänioikeutta, ajokortti, kaljan ostamista kaupasta? Veroja, budjetteja ja sosiaalitukia? Viisautta, vastauksia, yleissivistystä? Itsenäisyyttä? Oma asunto ja halpoja Pirkka-nuudeleita? En minä vain tiedä. Vaikka olenhan sentään aikuinen.

Kuulin kerran sanottavan, että ihminen on viisaimmillaan juuri valmistuessaan ylioppilaaksi. Valmistun ylioppilaaksi kolmen kuukauden päästä. Voiko olla, että alamäki alkaa siitä? Alkaako alamäki ennen kuin tuntuu edes siltä, että ylämäki on ehtinyt alkaa? Ennen kuin edes tunnen olevani aikuinen?

Koko lapsuutemme eli käytännössä koko elämämme olemme pyöritelleet mielessämme samaa lausetta: sitten, kun minä olen aikuinen. Mutta nyt, kun olen aikuinen, en enää tiedä mitä se tarkoittaa. En tiedä, mitä aikuisuus tulee olemaan ja millaista elämää tulevaisuudessa elän. Sellainen tietämättömyys on pelottavaa.

Kun pääsin yläasteelta, tiesin tasan tarkkaan, millaisena arkeni jatkuisi seuraavana syksynä. Nyt en kuitenkaan tiedä edes, missä kaupungissa asun ensi syksynä. Tiedän hädin tuskin, mitä teen ensi viikolla. Kahdentoista vuoden ajan olen elänyt samaa elämää, käynyt koulussa, kasvanut lapsesta teiniksi ja siitä aikuiseksi, ja nyt sitten pitäisi olla se aikuinen. Nyt pitäisi osata elää jollakin muulla tavalla. Sekin on pelottavaa.

Ylioppilaaksi valmistuminen ei kuitenkaan ole kenenkään elämän loppu, vaikkei täysin tietäisikään, millaista elämä aikuisena on ja miten sitä eletään. Päinvastoin: aikuisuus voi parhaimmillaan olla uusi alku, jolla saa tehdä, mitä haluaa. Voi olla, ettei elämää enää rytmitä samanlainen arki, joka sitä on aina rytmittänyt, mutta se ei myöskään enää sido sitä.

Lukio on sen verran intensiivinen jakso nuoren elämässä, että voi helpostikin tuntua siltä, ettei muuta elämää voi ollakaan. Mutta viisaana abina voin teille muille kertoa, että jossakin vaiheessa lukio loppuu. Älkää siis unohtako ottaa lukioajastanne kaikkea irti. Elämä ei kuitenkaan lopu, vaikka lukio loppuu.

Eikä aikuisuus ole mikään myyttinen toinen puoli sellaisen oven takana, jonka läpi kävelet täyttäessäsi 18 tai valmistuessasi ylioppilaaksi ja joka menee lukkoon takanasi. Kaikki ei lopu siihen, eikä kaikki muutu siitä.

Lukion loppua ja aikuisuutta ei saa pelätä liikaa. Tai ainakaan siihen pelkoon ei saa juuttua, koska silloin mistään ei ainakaan tule mitään. Pieni pelko suuresta tuntemattomasta tulevaisuudesta on normaalia: ketäpä ei pelottaisi tieto siitä, ettei tiedä tulevaisuuden tapahtumista välttämättä mitään? Tietämättömyys kertoo kuitenkin siitä, ettei aikuisuuden tarinaasi ole vielä kirjoitettu. Saat kirjoittaa sen itse.

Teksti ja kuva Eevi Grönlund

O´SCHOOL

Kadonneen jäljillä: operaatio Sune

Haastattelimme koulumme ruotsin opettajaa Henna Grönqvistiä liittyen hänen rakkaan pehmolelunsa Sunen katoamiseen. Pehmolelu on nähty viimeksi viikkoa ennen joulua eräänä tiistaiaamuna Hennan luokassa.

Henna oli lähtenyt luokasta aamulla, jolloin pehmolelu oli ollut vielä luokassa, mutta hänen palatessaan iltapäivällä luokkaan pehmolelua ei enää siellä ollut. Mitä pehmolle on tapahtunut?

Henna oli saanut pehmolelun rakkaalta mieheltään. Tämän mukaan pehmolelu Sune näyttää ihan Hennalta. Henna kuvailee kadonnutta pehmolelua.

- Hän on värikäs, iloinen ja myös hymyilee aina hampaat irvessä.

Sunella on Hennan mukaan myös iloiset silmät. Kuvailuiden perusteella pehmolelu kuulostaakin aivan meidän ihanalta Hennaltamme.

Henna kertoo, että pehmolelu Sune on luonteeltaan hieman passiivis-aggressiivinen.- Hän saattaa purra, jos häntä ärsyttää.

Sune on kuulemma myös purrut paria yläastelaista, koska he ovat olleet ilkeitä. Tosin Hennan mukaan Sune saattoi myös itse hieman provosoida oppilaita, jolloin oppilaat riehaantuivat vielä enemmän.

Kysyimme Hennalta, onko hänellä mitään ideaa siitä, mitä pehmolelu Sunelle on voinut tapahtua ja onko mahdollisesti syytä epäillä rikosta.

Henna kertoo, että tilanteessa on todellakin syytä epäillä rikosta, ja hänellä on myös pieni aavistus mahdollisista tekijöistä. Tekijöitä ei kuitenkaan ole vielä saatu kiinni tai vastuuseen teoistaan. Henna kuitenkin paljasti, että kyseessä on yläastelaiset eivätkä lukiolaiset.

Ensimmäiset päivät katoamistapauksissa ovat aina niitä kaikista kriittisimpiä.

-Ensimmäisinä päivinä etsin pehmoa todella aktiivisesti. Oli erilaisia johtolankoja ja seurasin niitä, mutta tuloksetta.

Yhden vihjeen mukaan Sune olisi nähty eräässä luokassa, mutta Hennan käydessä luokassa pehmolelua ei sieltä kuitenkaan löytynyt.

Katoamisesta on nyt kuitenkin jo niin kauan, että pehmon löytyminen on todella epätodennäköistä. Henna epäileekin, että Sune on valitettavan todennäköisesti jossain roskiksessa tai Vantaanjoen pohjassa.

Haastattelun lopuksi meillä oli kuitenkin toimituksen kanssa yllätys Hennalle. Olimme ostaneet Hennalle uuden pehmolelun kadonneen Sunen tilalle. Vanhaa pehmolelua ei tietenkään voi kokonaan korvata uudella eikä Henna koskaan tule unohtamaan Sunea.

Joka tapauksessa Henna tuli todella iloiseksi uudesta pehmolelusta. Pehmolelu sai 16.2.2023 nimekseen Åke. Åke on tästä lähin aina mukana Hennan tunneilla, joten jokainen teistä lukijoista voi nähdä sen itsekin, jos on Hennan tunneilla. Päivän päätteeksi Åke laitetaan varmuuden vuoksi sellaiseen paikkaan, josta sitä ei kukaan voi viedä pois. Henna kertoo myös, että huonon päivän sattuessa Åkea voi halata, jolloin tulee varmasti parempi mieli.

Teksti Emmi Lehtinen

Kuva Verna Lindström

Uusi pehmo ilahdutti Hennaa.

Ogelin kasarimusikaalin esitykset ovat lähestymässä.

Saatat kuulla aavemaista kiljuntaa peilisalissa tai huomata maalattuja tuoleja kuvisluokassa. Kyseessä on ogelin ”I love you, Roger Taylor”-musikaali.

Musikaalia esitetään huhtikuun puolivälin jälkeen: 18. - 23.4. Peilisali, juhlasali ja kuntosali ovat tuolloin pois yleisestä käytöstä eivätkä ogelin bodarit pääse hetkeen peilailemaan lihastreenejään.

Huhujen mukaan myös mopoparkki saatetaan ottaa käyttöön ;)

Tanssijoiden/näyttelijöiden yhteiskuva

Musikaalia vetävät Satu Mäkinen, Arja Holma, Joonas Tuominen ja Hannu Huhtala.

Satu toimii ohjaajana, Hannu tekniikan parissa, Joonas hoitaa musiikit ja Arja puvustusta, maskeerausta sekä lavastusta.

He pitävät siis kuria meille proggislaisille.

PuMaLa -tiimin Elsa ja Elina valmistelemassa Ellaa ja Noaa kuvauksiin.

Hannu Huhtala ja Satu Mäkinen

Teksti Matias Hännikäinen ja Nana Erälähde Kuvat Arja Holma

Synat ovat oleellisia kasarimusassa.

Tekniikka hoitaa esimerkiksi mikityksiä.

Puheviestintätaidot: eväitä niin elämään kuin

ylioppilaskirjoituksiinkin

Tammikuussa kaksitoista urheaa Ogelin abia osallistui Opetushallituksen Puheviestintätaitojen päättökokeeseen eli tuttavallisemmin Puhvi-kokeeseen.

Keräännyimme heti aamusta äidinkielen luokkaan, johon oli pystytetty sen verran ammattimaisen näköinen kamera, ettei aluksi voinut olla varma, oliko kävellyt Satu Mäkisen luokkaan vai Ylen studioon. Onneksi kokelaille pian kerrottiin, ettei kameraa käytettäisi muuhun kuin koesuoritusten arviointiin emmekä suureksi harmitukseksemme (lue: helpotukseksemme) päässeetkään mihinkään sen suurempiin parrasvaloihin.

Puhvi-koe koostui kahdesta osasta: esiintymisosuudesta ja ryhmäkeskusteluista. Ensin jokainen kokelas piti puheen, jotka olivat toinen toistaan kiinnostavampia. Puheiden aiheissa vilisivät niin toivo, ylioppilaskokeet, informaatiovaikuttaminen kuin ilmaston lämpeneminenkin.

Puheiden jälkeen koitti ryhmäkeskustelujen vuoro. Keskusteluaiheet toimitettiin meille juhlallisesti kirjekuorissa, joiden avaamisen jälkeen oli kaksikymmentä minuuttia aikaa tehdä itsenäistä taustatyötä keskustelua varten.

Itse keskustelu kesti vartin, jonka aikana tehtävänanto tuli käydä monipuolisesti läpi ja päätyä sitten johonkin perusteltuun lopputulokseen, oli kysymyksenä sitten

vanhojen sanontojen pätevyydet tai Muumi-hahmojen ryhmätyökyvyt.

Ihan kylmiltään meitäkään ei ison kameran eteen heitetty, vaan olimme saaneet valmiuksia kokeeseen jo syksyllä järjestetyllä äi7kurssilla. Kyseessä on puheviestinnän kurssi, jolla muun muassa pohdittiin vuorovaikutustaitoja ja -tilanteita, väiteltiin, keskusteltiin ja harjoiteltiin esiintymistä muun muassa pitämällä puheenvuorot luokalle sekä kirjavinkkaukset Oulunkylän ala-asteen kolmosluokkalaisille.

Äi7-kurssille voi osallistua, vaikka ei haluaisikaan suorittaa Puhvia, ja Puhvin voi tehdä käymättä kurssia, vaikka toki näiden yhdistäminen on fiksua. Äi7-kurssi on mukavaa vaihtelua tavalliselle pulpetissa pönöttämiselle ja esseiden kirjoittamiselle, sillä tehtävät olivat tavanomaista toiminnallisempia ja monipuolisempia.

Tunneilla tehtiin esimerkiksi erilaisia rooliharjoituksia. Kurssilla

ja kokeessa pääsi oppimaan uutta ja haastamaan itseään, ja itsetuntokin kohoaa kummasti tietäessään selviävänsä kirjavinkkauksesta harvinaisen tiukan tuomariston, eli 10-vuotiaiden, edessä.

Itse voisin suositella äi7-kurssia ja Puhvi-koetta kaikille. Puheviestintätaidoista on luonnollisesti hyötyä jokaiselle elämässä, ja epävarmempikin esiintyjä pääsee harjoittelemaan näitä taitoja tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Ja mikäli kiikarissa eivät ole eväät elämään vaan eväät ylioppilaskirjoituksiin, on niitäkin tarjolla, sillä itse esimerkiksi käytin juuri puheviestinnän kurssilla oppimiani asioita saman jakson koeviikolla kirjoitustaidon prelissä. Lisäksi mikäpä olisi hienompaa kuin erityismaininta puheviestintätaitojen päättökokeen suorittamisesta lakitustilaisuudessa rehtorilta?

Teksti Eevi Grönlund Kuvat Satu Mäkinen

Abit ryhmäkeskustelussa (kuva ei missään nimessä ole lavastettu)

Vihreät öljylautat?

Fabricate ja The Waste Ways ovat kuvitteellisia projekteja,

Fabricate ja The Waste Ways -projektien takana on lukiomme lumalinjan opiskelijat Venla Mantere, Benjam Tourunen, Amelia Bogossian, Enni Kelkka ja Tekla Toivanen.

Nämä projektit ovat syntyneet Beyond 2030 Challenge -kilpailua varten. Tämän toisen asteen opiskelijoille tarkoitetun tiede- ja teknologiakilpailun järjestäjinä ovat Turun kaupunki ja tutkimukseen panostava yritys Bayer. Kilpailua on järjestetty vuodesta 2021 asti valtakunnallisesti.

Opiskelijoiden on pitänyt kehittää 1 – 4 hengen ryhmissä tieteeseen ja teknologiaan perustuvia uusia ideoita, innovaatioita ja sovelluksia, joilla esimerkiksi edistetään kestävää kehitystä, kiertotaloutta tai vähennetään köyhyyttä ja sairauksia.

Lukiolaisemme pääsivät semifinaaliin asti esittelemään kahta erilaista innovaatiota. Semifinaaliin pääsi kymmenen joukkuetta.

Kilpailukoordinaattori Taru Ikäheimo kertoo Turun kaupungin sivuilla, että rima oli korkealla: ”Joukkueet olivat valmistautuneet loistavasti ja esitykset hienoja.”

Finaaliin kymmenestä projektista pääsi viisi. Lukiolaisemme karsiutuivat tässä vaiheessa.

- Olen kuitenkin superylpeä meidän joukkueista. Semifinaalin taso oli todella korkea ja on hienoa, että lukion ykkösenä pääsee mukaan ja vieläpä kahdella projektilla, hehkuttaa Oona Kaasinen.

- Finaaliin valittiin ehkä enemmän sellaisia pienemmän budjetin helpommin toteutettavia projekteja. Sekä Fabricate ja The Waste Ways sen sijaan olivat suuremman luokan innovaatioita, Oona jatkaa.

Lukiolaistemme ideat liittyivät kierrättämiseen. Fabricaten toimintaideana on käyttöiän lopussa olevien tekstiilien pantillinen kierrätys ja The Waste Waysin roskan kerääminen vesistöistä (öljy)lauttojen avulla.

Amelia, Enni ja Venla nostavat esille projektin aikana opitut taidot: projektivaiheessa kirjoitettiin raportti ja semifinaalia varten valmisteltiin niin sanottu hissipuhe ja hiottiin esiintymistaitoja.

- Idean kehittäminen lopulliseksi ja konkreettiseksi projektiksi oli ajoittain haastavaa, kolmikko tunnustaa.

- Projektiesitykset ja projekteista tehdyt raportit olivat todella hiottuja ja hienoja, kehuu Oona.

Finaaliin päässeistä ideoista kolmikkomme pitää kiinnostavana metallien kierrättämiseen liittyvää pakohuonepeliä, joka oli jo lähes valmis käyttöön, sekä hyvin ajankohtaisena sähkönkulutuksen seurantaan liittyvää sovellusta.

Virtuaalisesti käytyä semifinaalia oli seuraamassa myös Oona Kaasinen ja rehtori Mirva.

Teksti ja kuva Satu Mäkinen

joiden tavoitteena on olla osa ihmiskuntamme ja planeettamme pelastamiseen liittyviä keinoja.

Venla, Amelia, Enni ja Benjam aloittivat suunnitelun jo alkusyksystä. Koulun neuvotteluhuoneessa otetusta kuvasta puuttuu Tekla.

Lukiolaiset väittelemässä

Nuorten filosofiatapahtuma ja Sokrates-väittelykilpailu järjestettiin tammikuussa Helsingin Paasitornissa. Sokrates-väittelykilpailu on Suomen suurin lukiolaisten väittelykilpailu.

Vuosittaisen nuorten filosofiatapahtuman pääjärjestäjä on Helsingin nuoret ajattelijat ry – tuttavallisemmin Henna. Henna on elokuussa 2016 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää helsinkiläisten nuorten yhteiskunnallista osallisuutta sekä avoimen ja kriittisen ajattelun valmiuksia.

Meidän lukiosta Sokrates-väittelykilpailuun osallistuivat Tuure Österman, Eelis Ylinen, Aaro Kokko ja Joonas Genzer – kaikki tuttuja väittelijöitä jo oman lukiomme väittelykilpailusta.

– Meillä oli suhteellisen pienet odotukset kisoissa, koska muilla joukkueilla oli ollut enemmän aikaa valmistautumiseen, paljastaa Aaro.

– Voitimme kuitenkin ensimmäisen väittelyn Otaniemen lukiota vastaan aiheesta ”Terveys on tärkein arvo”. Meillä oli tosi taitava joukkue.

Tämän vuoden teemana nuorten filosofiatapahtumassa oli Terve sielu terveessä ruumiissa. Aiempina vuosina teemoina on ollut esimerkiksi oikeudenmukaisuus, kauneus ja tuho.

Aaron mielestä kokemus oli kaiken kaikkiaan kiva. – Parasta oli ajanvietto väittelyiden ulkopuolella, kun sai keskustella vähän kaikesta filosofiaan liittyvästä muiden aineen kirjoittajien kanssa.

Abisohvat avattiin juhlallisesti

Abiturientit poistuivat koulusta perinteisin menoin. Vaikka abit mainostivat koulupäiviensä olevan loppu, niin oikeasti kyseessä oli siirtymä lomalle, joka ei ole lomaa. Istumalihaksia ja keskittymiskykyä tarvitaan seuraavien viikkojen aikana.

Eniten abien poistumista juhlivat kakkosvuoden opiskelijat eli niin sanotut vanhat. Kakkoset eivät suinkaan vain siirtyneet abisohville vaan synnyttivät mahdollisesti uuden perinteen: abisohvat avattiin juhlavasti.

- Saanko lähteä vähän aikasemmin, kun on yksi juttu hoidettavana? kysyi Siiri Raivio, hallituksen monitoimi-ihme, äikän tunnin loppuminuuteilla.

Oppitunnin lopussa kaikki muutkin olivat salamana valmiita ja ulos luokasta ennen kuin opettaja ehti sanoa kissaa.

Heti oppitunnin loputtua kakkoset kokoontuivat sohvien eteen. Siiri kumppaneineen oli virittänyt punaisen nauhan sohva-alueen reunalle. Tämä oli se juttu hoidettavana.

Saksetkin löytyivät lopulta, vaikka hetken tilanne vaikutti kriittiseltä.

Punaisen nauhan leikkaajana toimi Alpo Punakallio, joka oli arvottu kaikkien halukkaiden joukosta suorittamaan tämä kunniatehtävä.

Teksti Satu Mäkinen

Penkkarit: odotukset vs. todellisuus

Tähän siis listaan odotuksiani penkkareista ja sitten kerron todellisuuden penkkareista, näin ensikertalaisen silmin. Toisin sanoen kun ei ole kokenut penkkareita koskaan aiemmin, niin vaikea sanoa, mitä odottaa.

Eniten odotan kuuluisia rekkoja sekä niihin kiinnitettäviä abilakanoita. Pienten sneek peekien perusteella lakanoihin on laitettu kovat panokset. Sitten tietenkin penkkareihin kuuluu mitä omaperäisempiä asuja. Abien asuille on kovat odotukset, koska abeilla on ollut kaikista villeimpiä asuja myös koulun pukeutumispäivissä.

Tosiaan kun näin keltanokka olen näissä penkkariasioissa, niin tein hieman salapoliisin taustatutkimusta abigaalasta. Abigaala koostuu tutkimusteni mukaan abivideosta, johon on koottu abien menoa vuosien varrelta. Gaalaan kuuluu myös opettajien haastatteluvideo.

Esimerkkejä penkkarilakanoista: Arttu Wiskabi ja Mirva’s €

Abigaalassa palkitaan myös abien ryhmänohjaajat heille sopivalla palkinnolla.

Jännittävää on myös nähdä, miten muu koulu reagoi penkkareihin. Esimerkiksi sekoaako yläaste liiallisesta sokerista?

Salapoliisin töitä tehdessä onkin tullut huomattua, että useita opettajia on haastateltu. Tämä on ollut salamyhkäistä toimintaa, useat abit kulkivat ninjojen lailla kameranjalat ja mikrofonit käsissä pitkin koulun käytäviä.

Totta se on, tästä maailmasta löytyy ainakin yksi lukiolainen, joka ei ole kokenut penkkareita koskaan aikaisemmin! Itse

Laske kuvassa lentävät karkit!

Mutta mitä muuta gaalassa oikein tapahtuu?

Torstai-iltapäivä, erilaisiin asuihin pukeutuneet abiturientit ovat juuri hypänneet rekkojen kyytiin ja rekkojen moottorit ovat käynnistyneet. Elämäni ensimmäiset penkkarit on siis ohi. Suureksi yllätyksekseni yläkoulu käyttäytyi ihan kelpoisesti.

Abigaalassa nähtiin tänä vuonna jotain ennenäkemätöntä: opettajien Carpool -karaoke. Tässä karaokessa vierailevina tähtinä nähtiin Henna Grönqvist sekä Manuel Ackermann. Videossa siis abit kuljettivat opettajia ympäri Oulunkylää ja kyselivät mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä.Myönnettäköön, että molemmista opettajista nousi esiin uusia puolia.

Video on muuten katsottavissa YouTubessa, kannattaa käydä vilkaisemassa!

Kaiken kaikkiaan OYK’20 ikäluokan penkkarit, myös minun ensimmäiseni, ylittivät odotukset.

Opettajien haastatteluvideo oli aivan uskomaton! Oli mahtavaa huomata, miten koko koulu keskittyi videoon. Naurulta ei varmasti kukaan säästynyt. Ninjantöitä abit eivät siis tehneet turhaan!

Abien asutkaan eivät pettäneet odotuksia. Oli monia ryhmäpukeutujia, mutta sitten oli myös niin sanottuja ”yksilöpukeutujia”.

Noin puolet toimituksestamme on tämän kevään abeja. Haluamme kiittää heitä mielettömästä panoksesta O´Timesissa!

OYK’20 kiittää ja kuittaa!

Penkkarirekkojen lähtö aivan tuota pikaa

Ihastuttava abimme Veera penkkariasussaan <3

Teksti Ella Ala-Marttila Kuvat Matias Hännikäinen ja Satu Mäkinen

Yhdistävä tekijä: ANTSA

Tämän vuoden wanhojen tansseissa ryhmähenkeä nostattavana tsemppaajana toimi Anton Wiren. Anton piti yhteishenkeä yllä niin ennen tansseja tsemppiringissä kuin oma tanssissakin Valtteri Kalavaisen kanssa. Wanhojen tanssit olivat unelmien täyttymys ja jokainen nautti päivästään. Tansseista tehtiin juuri omannäköiset.

Teksti Ella Ala-Marttila Kuvat Matias Hännikäinen, Hanna Seitavuopio, Satu Mäkinen

Lukuloma diaries

Abit ovat olleet koko neljännen jakson lukulomalla. Mutta mitä lukulomalla OIKEASTI tapahtuu? Tervetuloa seuraamaan yhden abin lukulomaviikkoa. (Älkää ottako esimerkkiä.)

13.2.

Tästä se lukuloma alkaa. Viime viikon penkkareista on palauduttu ja nyt pitäisi alkaa opiskelemaan. Mikäs sen parempi idea kuin lähteä koululle matikkapajaan?

Kouluun saavuin tietysti myöhässä. Ehdin kuitenkin käydä syömässä pinaattilettuja, minkä jälkeen suuntasin lukusaliin. Kakkoset riehuivat jo abisohvilla, joten sinne ei voinut jäädä. Lukusalissa avasin koneen, tutkailin matikan preliä ja pidin pienen tauon, jonka aikana pohdin elämänvalintojani. Lopputulos oli se, että lähdin kotiin.

Kotona söin ja sen jälkeen suuntasin treeneihin. Niiden jälkeen kouluhommat unohtuivat ystävänpäiväaskartelujen takia. Yllätys yllätys, mitään ei tullut tehtyä.

14.2.

Ystävänpäivän kunniaksi tämä päivä on omistettu parhaimmalle ystävälleni, matikalle. Heräsin seitsemältä ja lähdin kotoa pois opiskelemaan. Tälle päivälle osoitetun matikan osa-alueen perustehtävät taklattiin jo ennen lounasta. Ansaitun lounaan jälkeen pidin 45 minuuttia kestäneen tauon, koska prokrastinointi kuuluu lukusuunnitelmaani.

15.2.

Täytin 19, minkä kunniaksi en edes ajatellut koulukirjojen avaamista. Leivoin sen sijaan pellillisen brownieita ja juhlin synttäreitä perheeni kanssa. Ei raportoitavaa.

16.2

Päätin yrittää olla ahkera ja lähdin

itsekseni kahvilaan opiskelemaan. Kaakaon ääressä olikin sitten kiva pyöritellä kaikennäköisiä kolmiulotteisia kappaleita. Sanomapro ei kuitenkaan tykännyt suunnitelmastani vaan päätti pistää kapuloita rattaisiin. Sanomapron ihmeelliset temppuilut eivät kuitenkaan loppuisi tähän, minkä tulisin myös jatkossa huomaamaan. Sivusto ei ensin meinannut aueta, sitten ei auennut kirja ja sitten jäätyikin koko setti.

Matikan opiskelua “motivoi” kyllä se, että koko kirja tekee kaikella olemuksellaan opiskelun mahdollisimman turhauttavaksi. Kaikista ongelmista selvittiin kuitenkin lopulta. P.S. Jos joku rakas lukija kysyy, miksi en hommannut paperikirjaa, jos en halua sanomapron nettisivujen kiusaavan, voin kertoa suru-uutisen siitä, että kertauskirja löytyy vain diginä.

17.2.

Perjantai sujui niin sanotuissa perjantaitunnelmissa. Nukuin liian pitkään ja kotona ollessani prokras -

tinoin opiskelusta siivoamalla huonettani. Iltapäivän käytin kuitenkin fysiikan opiskeluun, mistä Mafyn edistymiskäyrä oikein innostui. Viikon lopuksi voidaan todeta, että olen jokaisessa kirjoitettavassa aineessa jäljessä, mutta ehkä se siitä. 18.–19.2.

Viikonlopun aikana pitäisi lukea yhden kappaleen verran matikkaa. Lauantaipäivä meni kuitenkin kaikkeen muuhun kuin lukemiseen. Sunnuntaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta. Hetken lukemisen jälkeen päätin mennä hetkeksi lepäämään ja - ei kenenkään yllätykseksi - nukahdin tunniksi. Nämä päiväunet eivät kuitenkaan toimineet minään powernappeinä, vaan loppupäivän koulutyöt tehtiin aivot sumussa ja hidastettuna.

Teksti ja kuva Sandra Karisalmi

Hallitus on opiskelijan asialla

Siiri, Paavo ja Valtteri, teidän hallitusura?

- Mä ja Paavo ollaan toista kautta ja Valdo on nyt ekaa.

Miks teijät valittiin? Miten myitte itsenne vaaleissa?

- Oltiin omia itsejämme. Korostettiin omia vahvuuksiamme. Sit karisma ja huumori purivat meijän opiskelijakuntaan.

Mitä nostitte esille vaalipuheissanne?

Tuotiin esille, mitkä asiat on meille tärkeitä: yhteishenki, koulun toimintaan vaikuttaminen, hallitustoiminnan parantaminen.

Mitä lupasitte?

Ei luvattu muuta kuin tehä paras hallitus ikinä. Sovittiin, että kehitetään abeille suunnattua ohjelmaa.

Uus abitoimikunta onkin alottanut mallikkaasti.

Ootteko lunastaneet lupauksenne?

Ollaan - ja ollaan ylpeitä siitä. Mitä vaikuttaminen teille merkitsee?

Rahaa, mainetta, kunniaa - no läpäl. Oikeasti se merkitsee sitä, että oman työn tulos näkyy muiden ihmisten hyvinvoinnissa.

Tuntuuks, että ootte oikeesti vaikuttaneet asioihin?

Kyllä tuntuu! Olemme tiivistäneet yhteistyötä koulun johdon kanssa ja meistä hallituslaisista tuntuu siltä, että ollaan oikeasti saatu asioita aikaiseksi!

Ollaan vaikutettu esimerkiksi juurikin tulevien abien asioihin, tapahtumiin ja yleisesti koulun ilmapiiriin. Miten hallitustoimintaa pitäis kehittää?

Haluttaisiin kehittää vielä enemmän opiskelijoiden osallistamista.

Alarivissä

Kevääksi on luvassa hassunhauskoja tapahtumia!

Takarivissä vasemmalta oikealle: Matias Martela, Valtteri Kalavainen, Anton Wiren, Nestori Holma, Leo Feodoroff, Susanna Silvan

vasemmalta oikealle: Jenni Ahonen, Anna Koskinen, Siiri Raivio, Paavo Helevä, Lilja Päiväkumpu, Verna Lindström ja Aamu Haapanen.

Missä he ovat nyt? - Tutkimus taitaa olla juttuni, sanoo Jussi Nurmi Sapporosta

Mitä kuuluu, Jussi?

- Oikein hyvää kuuluu, vaikka kiire on ollut, eikä voisi uskoa, että on jo yli kymmenen vuotta ylioppilaaksi tulemisestani.

Tällä hetkellä olen Sapporossa Pohjois-Japanissa, jossa olen asunut pian neljä vuotta. Kiireestä sen verran, että kirjoitan tällä hetkellä väitöskirjaa.

Maaliskuussa julkaistaan myös ensimmäinen vertaisarvioitu tieteellinen artikkelini! Se on tosin japaniksi, joten lukijakunta lienee Suomessa rajallinen.

Milloin opiskelit lukiossamme?

- Olin Ogelissa vuosina 2008–2012. Neljässä vuodessa siksi, että olin noin vuoden Japanissa vaihto-opiskelemassa.

Mikä sinua kiinnosti lukioikäisenä?

- Alun perin minua kiinnosti historia: kiinnostus oli jo ollut orastava lapsesta saakka, ja erinäiset historian ”suurtapahtumat” ja muinaiset valtakunnat kiehtoivat minua.

Yläasteen (vai yläkoulunko nykyään tulee sanoa) jälkeen aloin ymmärtää, ettei historian opiskelu ole, tai ainakaan tulisi olla, pelkkää vuosilukujen ja kuninkaiden (ja diktaattorien tai presidenttien) ulkoa opettelua, vaan historian niin sanotun suuren kuvaa tarkastelemalla, ymmärtäisi nykyhetkeäkin paremmin.

Lukiossa siten kiinnostukseni ei vain Suomen tai Euroopan historiaan, vaan ylipäänsä maailmanhistoriaan syventyi. En kuitenkaan laudaturia tullut kirjoittaneeksi ylioppilaskokeissa, sillä kompastuin jokeriin.

Kieletkin (siis niin sanotut vieraat kielet [*tämä tosin on näkökulmakysymys, polarisoiva sellainen]) myös jossain määrin kiinnostivat, ja olinkin kieliä opiskellessani ajoittain melkoinen ”kielioppipoliisi”.

Omasta mielestäni ainakin olin haka englannissa, mutta jatkoin lukiossa myös yläasteella aloittamaani saksaa. Samoihin aikoihin aloin kokeilla myös ensimmäistä ei-eurooppalaista kieltäni japania, joka lopulta vei voiton saksasta.

Mitä muistoja sinulla tulee mieleen koulustamme?

- Persoonalliset opettajat ja heidän vakiofraasinsa herättivät huvittuneisuutta lukioikäisenä, ja jäivät siten hyvin mieleen.

Mieleenpainuvimpina esimerkiksi Mikko ”No, ei tod” Tapper, Petteri ”lapsikin sen osaisi” Welling, sekä Keijo ”yhdellä isolla U:lla” Käkelä.

Ajoittainen humoristinen asenne opetukseen opettajilta, jotka toki olivat ennen kaikkia intohimoisia oppiaineeseensa, toivat mielekkyyttä oppimiseen.

Olympia-renkaat ovat osa suurempaa Sapporon kaupungin yritystä saada lobbattua lähitulevisuuden talviolympialaiset tänne, joten pitihän sen edessä ilmeillä.

Mitä lähdit opiskelemaan lukion jälkeen?

- Jatkoin J/japani-linjallani ja pyrin Helsingin yliopistoon opiskelemaan silloista Aasian tutkimusta. Minun täytyi panostaa pääsykokeeseen, sillä E:n papereilla ei lisäpisteitä herunut. Opiskelupaikan sain parin yrittämän jälkeen sangen korkeilla pääsykoepisteillä.

Kaikenlaisiin kieliin kannattaa tutustua: ei vain eurooppalaisiin, vaan muidenkin maanosien, sillä silloin oppii muista kulttuureista ja ajattelutavoista.

Yliopistossa odotti ainejärjestöt, kanssamieliset opiskelutoverit sekä toisaalta hyvin erilainen maailma kuin mitä lukiossa oli ollut: akateemiset vartit, seminaariluennot, ja loputon määrä ankeaa tieteellistä tekstiä Nara-kauden Japanin hovijuonittelua.

Huomasinkin pian, että muinaishistoriaa enemmän minua kiinnosti nykykieli ja sen käyttö. Samalla tutustuin ensimmäistä kertaa kielitieteeseen, eli kielen tutkimiseen, josta opiskelin sivuainekokonaisuuden.

Kielitieteessä on useita eri osa-alueita: kieliopin ja kielen rakenteita kuvailevasta ja tutkivasta deskriptiivisestä tutkimuksesta, kontekstisidonnaisia merkityksiä tutkivaan pragmatiikkaan.

Näistä minua alkoi erityisesti kiinnostaa pragmatiikka, vaikken aluksi pragmatiikanluennolla juuri mitään ymmärtänyt, koska jokainen merkitys saattoi olla niin monimerkityksinen.

Päädyin kuitenkin tutkimaan kielen pragmaattista puolta niin kandidaatintutkielmassani kuin pro gradussanikin. Tutkintokokonaisuuteen kuului myös kohdemaassa suoritetut opinnot, eli kohdallani tämä tarkoitti vaihto-opiskelua Japanissa.

Olinkin 2017–2018 Hokkaidon yliopistolla Sapporossa, jossa tutustuin yhteen vähemmän tunnettuun Japanissa puhuttuun kieleen, ainuun (ainu itak).

Kun maisteriopinnot Helsingissä lähenivät loppuaan, päässäni pyöri vain, kuinka pääsisin takaisin Japaniin. Onni olikin matkassa, ja sain kun sainkin apurahan Hokkaidon yliopistoon.

Tällä kertaa aloitin kielitieteen maisteriopinnot, aikomuksena tutkia negaatiota eli kieltoa ainun kielessä.

Ainu on isolaattikieli, eli sillä ei katsota olevan sukulaiskieliä (kuten esimerkiksi ruotsi, norja ja tanska ovat sukukieliä, osana germaanisia kieliä, jotka puolestaan ovat osa indoeurooppalaisten kielten kielikuntaa), eikä natiivipuhujiakaan enää ole juurikaan jäljellä.

Tämä johtuu historiallisista syistä: Japanin modernisoituessa imperialismin ja nationalismin hurmoksessa, valtio aloitti ainujen pakkoassimilaation: perinteinen ainuelämäntapa eli lohen ja kauriin metsästys ja ainun kielen käyttö ynnä muuta kiellettiin.

Valtion tuli olla yhtenäinen, joten ainujen japanilaistaminen johti muutamassa sukupolvessa kielen lähes täydelliseen katoamiseen. Onneksi jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen ainua, ja etenkin ainujen oraalista

Kuva tutkimusaineistostani

perinnettä (jumal- ja sankaritaruja, lauluja ja runoutta, sekä tarinoita, jotka ehkä pohjautuvat oikeisiin tapahtumiin), on taltioitu suurin määrin. Tällaisia nauhoitteita ja niistä luotuja kirjoitettuja tekstejä käytän tutkimusmateriaalinani.

Maisteriopintojen aikana aloin kokea, että tutkimus taitaa olla se juttuni, ja siksi hainkin tohtoriopintoihin.

Tällä hetkellä olen ensimmäisen vuoden väitöskirjatutkija (tämä lienee nykyinen termi; huhtikuusta toisen vuoden), ja yritän selvittää millaisia pragmaattisia funktioita ainun lausenegaatiolla voi olla. Toisin sanottuna yritän selvittää mitä negaatiot eli kiellot tarkalleen ottaen kieltävät tai kiistävät milloin millaisessakin kontekstissa, ja mitä muita funktioita kiellolla on tarinankerronnassa.

Tarkoituksena on yrittää luoda periaate lausekiellon käytölle ainussa. Useimmille ihmisille negaatio itsessään voi tuntua itsestään selvältä, mutta sen käsite on olemassa vain ihmiskielissä ja -mielissä. Tämänhetkisten tohtoriopintojen jälkeen haluaisin jatkaa tutkijauraa kielitieteen ja ainun parissa.

Millaisia terveisiä haluat lähettää Ogeliin?

Kaikenlaisiin kieliin kannattaa tutustua: ei vain eurooppalaisiin, vaan muidenkin maanosien, sillä silloin oppii muista kulttuureista ja ajattelutavoista.

Maailmassa sanotaan olevan yli 6000 kieltä, joista suurin osa on globalisaation ja poliittisesti ”vahvojen” suurkielten (englanti, espanja, ranska, mandariinikiina…) takia katoamassa.

Suurinta osaa maailman kielistä ei myöskään kirjoiteta, vaan niitä vain puhutaan. Tällaisten kielten taltiointi ja analysointi on tärkeää, sillä ne ovat osa universaalia perintöämme ja monimuotoisuutta.

Nykyään Suomessakin puhuttaneen usein englannin ylivallasta ja siitä, että englanniksi tehdään yhä kasvavissa määrin tutkimusta suomen sijaan. Myös niin sanotusta turhasta englannista ja muun muassa tuotenimissä käytettävästä englannista oli alkukeväästä artikkeli Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (Janne Saarikivi ”DO YOU SPEAK FINNISH?” HS 3.2.2023).

Kielten opiskelussa kannattaa myös yrittää muistaa, että ei ole pakko olla ”täydellinen”. Mitä täydellisyys muutenkaan tarkoittaa? Ei liene edes realistista, että itselleen einiin-tuttua kieltä oppisi natiivitasoisesti, joten ”virheitä” ei kannata pelätä tai ottaa liian vakavasti.

Koulussa opiskeltavat kielet sitä paitsi ovat käytännössä aina standardikieliä, eli mitä suomeksi sanottaneen ”kirjakieleksi”. Standardikielikin on vain yksi (kyseisen) kielen variantti, joka loppujen lopuksi on keinotekoisesti luotu johonkin yhteen tai useampaan murteeseen pohjautuen.

Kuten aiemmin mainitsin, kielitieteen näkökulmasta ei ole oikeaa tai väärää. Tosin mikäli lausahduksen kielioppi ei ole kuulijan korvaan luonnollista, voi puhujan tarkoittama merkitys jäädä välittymättä. Toisaalta kukapa ei joskus takeltelisi sanoissaan?

Jussi Nurmi (08C) Sapporossa

Kiinnostaako alumnitoiminta?

Haastattelimme Ogelin alumnien hallituksen puheenjohtaja Rosa Kaimiota siitä, mitä alumnitoiminta oikein on.

Rosa Kaimio kertoo, että alumnitoiminnassa on hänen mielestään kolme osaa. Yksi osa toiminnasta on alumneille. Siihen kuuluu tapahtumien järjestäminen koululla ja koulun tapahtumista ilmoittaminen.

Toinen osa on koulun rekrytointikanavana toimiminen. Tähän kuuluu esimerkiksi se, että pyydettäessä alumnit tulevat valvomaan ylioppilaskirjoituksia.

Kolmas osa on se, että alumnit tulevat esittelemään lukiolaisille esimerkiksi omia alojaan.

Kaimio lähti alumnitoimintaan mukaan, koska siellä oli hänen tuttujaan. Varsinaisesti hän lähti alumnien hallitukseen mukaan, koska hänellä oli hyvät muistot Ogelista.

Hän halusi päästä jatkossakin käymään vanhassa koulussaan. Hänestä oli kiva ajatus, että Ogelin ryhmähenki säilyisi vielä lukion loputtuakin.

Kaimio haluaisi olla mukana alumnitoiminnassa vielä jatkossakin, mutta toisaalta hän haluaa antaa mahdollisuuden uusille alumneille tuoda omia näkökulmiaan ja mielipiteitään esiin.

Alumnitoimintaan pääsee mukaan, jos on koulumme entinen oppilas: yläkoulun tai lukion Ogelissa käynyt voi tulla Ogelin alumnitoimintaan mukaan. Jäsenille on liittymislomake. Liittyessään pitää maksaa jäsenmaksu.

Hallitus hyväksyy jäsenet alumnitoimintaan mukaan, minkä jälkeen on mahdollisuus osallistua alumnitoimintaan.

- Minulle tämä on ollut kiva tapa käydä välillä moikkaamassa vanhoja opettajia ja käydä kertomassa kokemuksiani Ogelista avoimissa ovissa, suosittelee Kaimio.

Hän toivoo, että alumnit tekisivät enemmän yhteistyötä opiskelijakunnan hallituksen kanssa. Olisi mukavaa kuulla nykyisten opiskelijoiden mielipiteitä nyt, kun korona ei ole enää häiritsemässä yhteistyötä.

Alumnien perinteisin ja tykätyin tapahtuma on kerran vuodessa järjestettävät alumnisitsit eli illallisjuhlat koulumme ruokasalissa. On myös matalamman kynnyksen tapahtumia, kuten piknik juuri valmistuneille.

Viime syksynä alumnit leipoivat pullaa köksän luokassa ja veivät niitä opettajahuoneeseen, jossa he juttelivat opettajien kanssa tämänhetkisestä elämästään.

Ogelin alumni Rosa Kaimio. Rosa oli aktiivisesti mukana lukiovuosinaan myös O´Timesissa.

Teksti Annika Hellström ja Veera Kotkaslahti

Kuva Veera Kotkaslahti

Voiko aikuisten lähisukulaisten seksi olla eettisesti oikein?

Insesti eli lähisukulaisten seksuaaliset suhteet on yksi yhteiskuntamme suurimmista tabuista ja useissa maissa se on laissa kiellettyä. Insestin eettistä vääryyttä pidetään universaalina moraalitotuutena, jota harvoin kyseenalaistetaan.

Vaikka insestiin liittyvät vahvat kannanotot, kaikkia sukulaisten välisiä romanttisia ja seksuaalisia suhteita ei pidetä vääränä. Käsitykset lähisukulaisten välisen seksin moraalisuudesta vaihtelevat nimittäin melko paljon riippuen kulttuurista ja aikakaudesta.

Esimerkiksi serkusavioliitto eli kahden serkuksen välinen avioliitto on valtaosassa maailmaa laillista ja maailmanlaajuisesti jopa viidesosa avioliitoista solmitaan serkkujen välillä. Tämän lisäksi joissain maissa, kuten Alankomaissa, Ranskassa, Espanjassa ja Ruotsissa, myös lähisukua olevien aikuisten suostumuksellinen seksi on laillista.

Miksi aikuisten lähisukulaisten seksuaalisia suhteita sitten pidetään moraalisesti väärinä? Jo aluksi kannattaa tehdä selväksi, että tietyissä tapauksissa seksi on aina moraalisesti väärin. Seksuaalinen kanssakäynti on ehdottoman tuomittavaa esimerkiksi silloin, jos siihen liittyy manipulaatiota, jos kyseessä on raiskaus tai jos seksi tapahtuu lapsen ja aikuisen välillä.

Tällöin seksi on eettisesti väärin, riippumatta siitä, tapahtuuko se lähisukulaisten tai ventovieraiden välillä. Näistä syistä vain täysi-ikäisten välistä suostumuksellista seksiä voidaan pohtia eettisestä näkökulmasta.

Yleisin tapa perustella lähisukulaisten välisten seksisuhteiden moraalisuutta nojaa seurausetiikkaan: tällaiset suhteet aiheuttavat haittoja mahdollisille jälkeläisille. Lähisukulaisten välisen seksin seurauksena syntynyt lapsi voi kärsiä esimerkiksi kehitysvammasta tai muista sairauksista. Seurauseettisesti on tosiaan haitallista, jos insesti johtaa jälkeläisiin. On kuitenkin tärkeää huomata, etteivät tällaiset seksisuhteet, kuten seksi muutenkaan, aina johda jälkeläisten syntyyn.

On mahdollista käyttää ehkäisyä, jälkiehkäisyä, tai viimeisenä vaihtoehtona aborttia.

On myös heteronormatiivista ajatella, että kanssakäynti tapahtuisi yksinomaan miehen ja naisen välillä. Voivathan seksiä harrastaa myös samaa sukupuolta olevat lähisukulaiset, jolloin mahdollisuus jälkeläisiin sulkeutuu kokonaan.

Argumentit ehkäisystä kumotaan usein sanomalla, ettei ehkäisy aina ole täysin luotettavaa ja että abortin tekeminen on mahdotonta, mikäli raskaus on jo tarpeeksi pitkällä. Jos kuitenkin lähisukulaisten seksin edellytyksenä olisi, että kaikki ehkäisymenetelmät olisivat käytössä, olisi hyvin epätodennäköistä, että nämä kaikki pettäisivät.

Mikäli jälkeläisten mahdollisuus on silti liian suuri, voitaisiin edellyttää, että mikäli lähisukulaiset haluavat harrastaa seksiä keskenään, heidän pitäisi sterilisoida itsensä. Tämä rajaisi jälkeläisten mahdollisuuden kokonaan pois. Ajatus sterilisaatiovaatimuksesta vaikuttaa kuitenkin kohtuuttomalta.

Pakkosterilisaatiosta on ollut puhetta muun muassa translakiin liittyen. Pakkosterilisaatio loukkaa ihmisen kehollista koskemattomuutta ja sitä on verrattu jopa eugeniikkaan ja kidutukseen. Lähisukulaisten seksisuhteisiin liittyvää jälkeläisten ongelmaa onkin käytännössä vaikeaa ratkaista, vaikka se vaikuttaisi teoriassa helpolta.

Usein lähisukulaisten väliseen seksiin liitetään myös valtasuhde. Jos vanhempi ja hänen aikuinen lapsensa harrastavat seksiä, vanhemmalla voi edelleen olla tilanteessa enemmän auktoriteettiä ja valtaa. Tämä näkyy erityisesti, jos vanhempi on kasvattanut lapsen.

Vanhempi voi edelleen olla valta-asemassa suhteessa täysi-ikäiseen, mikä tekee suostumuksesta näennäisen ilman, että kumpikaan osapuoli välttämättä tajuaa asiaa. On myös mahdollista, että vanhempi on koko lapsen elämän ajan nähnyt tämän jotenkin seksuaalisessa valossa ja kasvattanut lapsensa antamaan suostumuksen.

Vaikka varsinainen seksisuhde tapahtuisi vasta lapsen ollessa aikuinen, voidaan suostumusta pitää hyvin kyseenalaisena.

Jos käsitellään täysi-ikäisten suostumuksensa antaneiden välistä seksiä, on tärkeä analysoida sekä täysi-ikäisyyden että suostumuksen käsitettä.

Jos puhutaan suostumuksesta esimerkiksi liittyen henkilötietojen käsittelyyn, sen pitää olla muun muassa vapaaehtoista, tietoista, selkeää, yksinkertaista sekä mahdollista peruuttaa.

Kyseisiä kritereeitä voidaan myös soveltaa, kun pohditaan suostumusta seksiin. Niiden lisäksi suostumuksen antajalla pitäisi olla riittävä kyky päätöksentekoon ja hänen pitäisi ilmaista suostumuksensa. Suostumuksen ilmaisu taas on itsessään epämääräinen käsite, sillä suostumusta voidaan viestiä sanojen lisäksi muun muassa pelkillä eleillä ja kehonkielellä.

Esimerkiksi serkusavioliitto on laillista valtaosassa maailmaa ja maailmanlaajuisesti jopa viidesosa avioliitoista solmitaan serkkujen välillä.

Myöhemmin havaittiin, etteivät lapset rakastuneet toisiinsa myöhemminkään, vaikka verisukulaisuutta ei olisi ollut.

Westermarck-ilmiö näkyy sekä tutkimuksissa että yhteiskunnan suhtautumisessa lähisukulaisten seksisuhteisiin, mutta se ei anna perusteluja sille, miksi tällainen suhde olisi eettisesti väärin. Se, ettei suurin osa ihmisistä kokisi seksuaalista kiinnostusta lähisukulaisiinsa, ei tee siitä moraalitonta.

Kyse on enemmistöistä ja vähemmistöistä. Vaikka lähisukulaisten seksisuhteet ja homoseksuaalisuus ovat täysin eri asia, niitä voi tässä tapauksessa verrata toisiinsa. Myös homoseksuaalisuutta on pitkään pidetty tabuna ja epäluonnollisena asiana, jota on perusteltu usein biologiaan liittyvillä argumenteilla.

Myös biologia on yleensä suuressa roolissa, kun puhutaan lähisukulaisten suhteiden moraalittomuudesta. Esimerkki tästä on Westermarck-ilmiö. Suomalaisen sosiaaliantropologi, sosiologi ja filosofi Edvard Westermarckin teorian mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvukumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa.

Hän arveli kyseisen ilmiön olevan biologisen evoluution tuottama vaisto, joka estää sisäsiittoisuutta ja insestiä. Ilmiötä on tutkittu pidemmälle tarkastelemalla muun muassa israelilaisia kibbutsien kasvatteja. Kibbutseissa lastenkasvatus ei olllut perheiden tehtävä, vaan lapset vierotettiin vanhemmista ja kasvatettiin suuremmissa ryhmissä.

Homoseksuaalisuuden moraalittomuutta on perusteltu puolestaan sillä, että sen seurauksena lapset kärsivät ja että homoseksuaalisuus ei ole luonnollista. Vuosien jälkeen on kuitenkin tultu siihen tulokseen, että nämä ovat virheargumentteja ja nykyään Suomessakin on hyväksytty samaa sukupuolta olevien avioliitto.

Olisiko myös lähisukulaisten seksuaalisissa suhteissa kyse vain yhteiskunnan perustelemattomista normeista ja ennakkoluuloista? Asiaa tutkiessa pitäisi ottaa huomioon Humen giljotiini, eli Humen laki. Humen lailla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä. Esimerkiksi siitä tosiasiasta, että ihmisillä on rasistisia asenteita, ei seuraa, että rasismi olisi oikein. Westermarckin tutkimus ja sen tulokset ovat tosiasia: suurin osa ihmisistä ei koe seksuaalista vetoa lähisukulaisiinsa.

Tosiasia on myös se, että yhteiskunta paheksuu tällaisia suhteita. Pelkistä biologisista tai yhteiskunnallisista tosiasioista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä arvoväitteitä näiden suhteiden moraalisuudesta.

Voidaan myös miettiä asian eettisyyttä pohtimalla, mitä tapahtuisi, jos lähisukulaisten suhteet olisivat laillisia ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä.

Tässä voidaan soveltaa sääntöutilitarismia. Sääntöutilitarismin mukaan sellaiset säännöt ovat moraalisesti oikein, jotka tuottavat eniten moraalisesti arvokkaita seurauksia. Näkemykselle perustava kysymys on, mitä seuraisi, jos jokainen toimisi vastaavassa tilanteessa säännön mukaan.

Moni varmaan sanoisi, että jos lähisukulaisten seksisuhteet laillistettaisiin, tällaiset suhteet leviäisivät ja johtaisivat ongelmallisiin tilanteisiin. Laillistaminen tuskin kuitenkaan lisäisi niitä merkittävästi.

On epätodennäköistä, että Westermarck-efekti katoaisi ja lähisukulaiset olisivat yhtäkkiä kiinnostuneita toisistaan. Ovathan myös alkoholi ja tupakka laillisia, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat alkoholisteja tai polttaisivat tupakkaa.

Mikäli käytetään edellistä esimerkkiä vertauskuvana, voidaan kuitenkin huomata, että vaikka alkoholi ja tupakka olisivat laillisia, niihin liittyvät korkeat verot voivat vähentää päihteiden käyttöä. Yleisesti ottaen rajoitukset siis vähentävät rajoituksen kohteena olevaa käytöstä.

Seurauseettisesti voidaan kuitenkin ajatella, että vaikka ilmiö itsessään ei leviäisi, on mahdollista, että ongelmallinen insesti lisääntyisi. Jos lähisukulaisten seksisuhteet olisivat hyväksyttyjä, olisiko enemmän myös tapauksia, joissa ehkäisystä ja sterilisoinnista ei olisi huolehdittu?

Toisaalta voidaan ajatella, että laillistaminen saattaisi jopa olla seurauseettisesti hyödyllistä.

Jos tällaiset suhteet olisivat laillisia sekä yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä, kynnys ehkäisyyn ja sterilisaatioon olisi varmasti matalampi, ja vaikka problemaattisia tilanteita tulisi, niistä uskallettaisiin puhua.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on aito perusteluihin liittyvä eettinen ongelma. Useimmilla ihmisistä on moraalisia käsityksiä ja uskomuksia lähisukulaisten välisten suhteiden vääryydestä, mutta monia niistä on vaikeaa perustella.

On myös hankalaa löytää käytännön ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin. Olipa insesti sitten moraalisesti väärin tai oikein, joka tapauksessa on olemassa sitä harrastavia ihmisiä ja samoin ongelmallista insestiä.

Filosofia käsittelee kaikkea

Soveltavan filosofian opintojaksolla (FI6) opiskelijat kirjoittavat esseen, jossa ratkotaan haastavia ongelmia filosofian käsitteiden avulla.

Aiheen saa keksiä itse, kunhan se liittyy johonkin kurssin teemoista, joita ovat esimerkiksi ympäristöfilosofia, feministinen filosofia, kasvatusfilosofia sekä soveltavan etiikan erityiskysymykset kuten tekoälyn etiikka, geenimanipulaatio, kloonaaminen ja seksuaalietiikka.

Valittuja ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja tutkitaan kurssin aikana yhteisöllisesti. Opiskelijoiden väittelyt esseeaiheista avaavat uusia näkökulmia ja tuottavat perusteluja eri ratkaisujen puolesta ja niitä vastaan.

Näitä perusteluja voi kukin kehitellä ja punnita esseessään.Britta Piirsalun esseessä syvennytään etiikan kurssin (FI2) oppikirjastakin löytyvään seksuaalietiikan ongelmaan,

voiko aikuisten lähisukulaisten välinen seksi olla oikein.

Seksuaalietiikassa pyritään ratkomaan kiperiäkin pulmia järjen avulla sen sijaan, että ratkaisu perustuisi silkkoihin hyväksynnän tai paheksunnan tunteisiin.

Teksti Lauri Ojalehto

Teksti Britta Piirsalu Kuvituskuva Negative Space

O´CULT

Verkkovaikuttamisen aikakausi - voiko mihinkään enää luottaa?

Internetin leviämisen myötä vaikuttaminen on suuren muutoksen kourissa. Vaikuttamisesta on tullut yhä tehokkaampaa. Kannamme jatkuvasti taskuissamme puhelimia, jotka puskevat meille ilmoituksia eri tietolähteistä. Mielipiteitämme arvostellaan ja kyseenalaistetaan sosiaalisessa mediassa. Voiko vaikuttamiselta edes suojautua?

Verkkovaikuttamisen muotoja on paljon, ja niillä on luonnollisesti myös haittavaikutuksia. Yksi näistä on polarisaatio. Polarisaatiolla tarkoitetaan ikään kuin ääripäistymistä, jonka seurauksena esimerkiksi jo valmiiksi poliittista oikeistoa kannattava henkilö alkaisi kannattamaan oikeistoa yhä vankemmin.

Periaate on hyvin yksinkertainen: henkilö alkaa saamaan hänestä kerätyn datan perusteella hänelle kohdennettuja ja mieluisia uutisia, jolloin hänen näkemyksensä vahvistuvat ennestään.

Esimerkiksi sosiaalisen median alusta Twitter edistää herkästi polarisaatiota. Tämä johtuu siitä, että kynnys esittää mielipiteensä on paljon matalampi kotisohvalta kuin kasvotusten.

Tämä saa myös ihmiset esittämään herkemmin mielipiteitään, joita he eivät koskaan uskaltaisi sanoa ääneen kadulla. Omien mielipiteiden esittämistä Twitterissä helpottaa myös se, että halutessaan voi myös huudella nimimerkin takaa, kun omalla nimellä esiintyminen ei ole pakollista.

Polarisaatio on yhteiskunnalliselle keskustelulle hyvin vahingollista. Esimerkiksi Twitterissä mielipiteitään kärjistävät ihmiset eivät välttämättä ymmärrä olevansa jatkuvan vaikuttamisen kohteena ja he tulevat sokeiksi sille, mikä on totta ja mikä ei.

Tämä puolestaan aiheuttaa muun muassa radikalisoitumista ja voi johtaa jopa äärijärjestöihin liittymiseen. Polarisoituneet ihmiset uskovat myös herkemmin salaliittoteorioihin, jotka leviävät verkon myötä aiempaa tehokkaammin.

Salaliittoteoriat rehottavat erityisesti Yhdysvalloissa, jossa niistä on muodostunut jo vakavasti otettava yhteiskunnallinen ongelma.

Tämä selittyy todennäköisesti ainakin koulutuksen puuttella ja sillä, että informaatiovaikuttaminen onvielä toistaiseksi uusi ja tuntematon asia monille. Joidenkin tutkimusten mukaan yhä edelleen merkittävä osa yhdysvaltalaisista aikuisista uskoo maailman olevan litteä.

Valheet leviävät verkossa.

Vaikka kyseessä on kenties tunnetuin salaliitto, jolle on naurettu jo pitkään ja joka on voitu myös todistaa täysin vääräksi jo aikoja sitten, jotkut uskovat siihen edelleen vilpittömästi ja luulevat muiden olevan vain väärässä.

Verkkovaikuttamisen räjähdysmäisen kasvun vuoksi on myös tärkeää tietää, miten siltä suojaudutaan. Kyberturvallisuuskeskuksen artikkeli vaikuttamisesta (kyberturvallisuuskeskus.fi, julkaistu 14.4.2022) toimii ikään kuin ohjeena tekstin luotettavuuden tunnistamiseen.

Artikkelin mukaan verkkovaikuttamisen keskeisimpiä keinoja ovat esimerkiksi ”väärien tai harhaanjohtavien tietojen levittäminen sekä sinänsä oikean tiedon tarkoitushakuinen käyttö”. Tarkoitushakuisella käytöllä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että tiedosta irrotetaan sen alkuperäinen konteksti ja se kerrotaankin disinformaation tekijän intressien kannalta suotuisassa kontekstissa. .

Artikkeli kehottaa myös kiinnittämään huomiota luettavan tekstin kokonaisuuteen ja tarkastelemaan julkaisijaa. Julkaisija kertookin usein jo paljon tekstin luotettavuudesta.

Jos julkaisija on jokin laajasti tunnettu ja luotettu taho, kuten Yleisradio tai Helsingin Sanomat, tekstin faktojen voi lähtökohtaisesti olettaa perustuvan luotettavaan tietoon. Pitää kuitenkin muistaa, että joskus luotettavatkin media-alan toimijat tekevät faktoissaan inhimillisiä virheitä, jolloin tietynlainen kriittisyys on aina hyvästä.

Jos julkaisija on puolestaan jokin valemedia, kuten MV-lehti, tekstin voi suoraan päätellä olevan disinformaatiota.

Valitettavan hyvä esimerkki nykypäivän äärimmilleen viedystä vaikuttamisesta on Vladimir Putinin hallinto Venäjällä.

Putin ei kaihda keinoja pyrkiessään vaikuttamaan kansaansa. Hän on markkinoinut laitonta hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan kansalleen esimerkiksi saamalla ortodoksisen kirkon johdon puolelleen.

Ortodoksisella kirkolla on edelleen hyvin paljon vaikutusvaltaa Venäjällä ja sen antama tuki sodalle vakuuttaakin monet venäläiset sodan ”tärkeydestä”.

Hyvä medialukutaito ja kriittisyys vaikuttamaan pyrkiviä tekstejä kohtaan ovat tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeitä kansalaistaitoja.

Median toiminta on Venäjällä tarkasti säädeltyä ja Putinin hallintoa kritisoivat mediat lakkautetaan. Vastapuolen uutisointia ei siis ole oikeastaan tarjolla kuin länsimaisista verkkomedioista - joista suurimmat on estetty. Näin ollen länsimaisia medioita pääsee lukemaan vain, jos niitä erikseen etsii esimerkiksi VPN-yhteyttä käyttämällä.

Tavallinen kansalainen ei kuitenkaan ymmärrä etsiä riippumattomia verkkomedioita ja tyytyy lukemaan vain Venäjän valtiollisia medioita, jotka ovat täynnä propagandaa. Yksipuolisen uutisoinnin takia venäläisillä on myös huono medialukutaito samalla, kun hyvä medialukutaito olisi tärkeämpää kuin koskaan.

Artikkelissaan ”Kaunistelua, valikointia ja suoraa valehtelua - seitsemän faktaa propagandasta” (yle. fi, julkaistu 4.4.2019) Joni Nieminen

kertoo, että propaganda toimii parhaiten, kun sitä ei tunnisteta.

Tämä onkin yksi Putinin propagandan keskeisimmistä periaatteista: suuri osa kansasta ei ymmärrä, että kyse on propagandasta. Nieminen kuitenkin muistuttaa, että propagandaa on tehty aina ja että propaganda kukoistaa erityisesti sotien aikana. Esimerkiksi talvisodan aikaan sekä Suomessa että Neuvostoliitossa tehtailtiin propagandaa.

Siinä missä Neuvostoliiton propaganda pyrki motivoimaan kansaansa sotaan, Suomen propagandan tarkoitus oli parantaa sisällissodan romuttamaa yhteishenkeä. Putinin nykyiset propagandataktiikat muistuttavatkin paljolti Stalinin taktiikoita sillä erotuksella, että nyt propagandan välitys on siirtynyt pääosin verkkoon.

Uskon, että hyvä koulutus on yksi tärkeimmistä verkossa tapahtuvaa vaikuttamista ehkäisevistä tekijöistä. Lukio-opinnot ovat edistäneet omaa kriittistä lukutaitoani ja pystyn tarkastelemaan erilaisia tekstejä ja mielipiteitä kriittisesti jopa silloin, kun ne tukevat omia mielipiteitäni.

Verkkovaikuttaminen muuttuu jatkuvasti yhä kierommaksi ja monimutkaisemmaksi. Nieminen korostaakin, että medialukutaito on propagandan ja muun vaikuttamisen paras vastalääke. Hyvä medialukutaito ja kriittisyys vaikuttamaan pyrkiviä tekstejä kohtaan ovat tulevaisuudessa äärimmäisen tärkeitä kansalaistaitoja.

Teksti Miika Tonteri Kuva Creative commons

Aurinkovoimalla kohti ekologista arkea

Euroopan

laajuisen energiakriisin aikana Ogelia auttavat viime vuonna asennetut aurinkopaneelit. Tilastokeskuksen mukaan vain 0,4 % Suomen sähkönhankinnasta tulee aurinkovoimasta. Pari vuotta sitten aurinkovoimaa ei edes huomioitu erikseen tilastoissa.

Aurinko valaisee kolmannen käytävän päätyikkunoiden läpi, kun kävelemme kohti rehtorin kansliaa. Käytävän lattia ei ole ainoa pinta, jonka aurinko tavoittaa; koulumme eteläiselle katolle on nimittäin elokuussa 2022 asennettu aurinkopaneeleja.

Koulumme rehtori Mirva Lindström asettelee lapsuuden suosikkiherkkujaan, hopeatoffeita karkkikoriin. Äänitys napsautetaan päälle. - Elikkäs nyt puhutaan siis koulun aurinkopaneeleista.

Aurinkopaneelien hankinnasta Mirva osaa kertoa hyvin, koska idea tästä oli hautunut hänen mielessään jo pidempään. Viime kädessä hankintapäätöksen teki Oulunkylän yhteiskoulun kiinteistöosakeyhtiön hallitus, jonka puheenjohtaja Mirva on.

Tarjouksia lähdettiin hakemaan ja lopullinen päätös paukutettiin pöytään maaliskuussa 2022. - Kaikessa pitää miettiä ekologisuutta, meidän kouluhan on hankkinut vihreän lipunkin, painottaa Mirva.

Koulumme katolle asennetut aurinkopaneelit ovat Ralos OY:n valmistamia. Mirva kuvailee Ralosia energiamarkkinoiden edelläkävijäksi, ja paneelit ovat korkealaatuista teknologiaa ja erittäin energiatehokkaita, niin kutsuttuja mikroinvertteripaneeleita.

- Sehän tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nämä (paneelit) ovat erillisiä yksiköitä eivätkä ne ole sarjaan kytkettyjä, Mirva tarkentaa.

Koska paneelit ovat erillisiä yksiköitä, ne tuottavat maksimaalisella teholla energiaa; jos esimerkiksi yksi paneeleista jää varjoon, siitä huolimatta muut paneelit toimivat täysillä.

- Erillisiä yksiköitä on myös helpompi huoltaa, Mirva kommentoi. Koko projektin hintaluokka on 50 000 euron kieppeillä.

Kysyttäessä miten aurinkopaneelien asennus heijastaa koulumme arvoja, ei Mirvan tarvitse miettiä vastausta.

- Luontoarvot on meille tärkeitä. Luontoarvot, kestävän kehityksen arvot, kaikki ekologiset arvot.

Mirvasta on tosi hieno juttu, että pystymme koulun arvomaailman mukaan tuottamaan osan koulumme energiasta täysin puhtaasti uusituvalla energialla.

- Tässä voisi myös mainita sen, että koulussamme jo pitkään kaikki ostettu sähköenergia on myös ollut uusiutuvaa energiaa.

Koulun pienvoimala tuottaa 50 kWh piikkiä energiaa, mikä vuositasolla kattaa noin kymmenen prosenttia koulun sähkönkulutuksesta. mitä tarvitaan”.

Mirva ihailemassa aurinkopaneeleja seiskakerroksesta.

Sehän on itse asiassa aika paljon, sanoo Mirva.

Aurinkoenergialle otollisimpaan aikaan kesäisin koulussamme on esimerkiksi ilmastointi ja iso osa laitteistoista päällä. - Kesäremontit ja -siivoukset ja kaikki mahdollien, kesäaikaanhan tuotto on kaikista kovimmillaan, käytännössä paneelit tuottavat kaiken energian mitä tarvitaan.

Moni varmasti pohtii aurinkopaneelien taloudellista etua ja sitä, kuinka nopeasti hankinta maksaa itsensä takaisin. - Silloin kun aloin itse miettiä tätä hankintaa, ajattelin, että siihen voisi ehkä mennä sellainen reilu 10 - 15 vuotta, Mirva kertoo. Mutta kuten tiedetään, on tilanne muuttunut viimeisen vuoden aikana.

- Puhutaan Euroopan laajuisesta energiakriisistä. Sähkön hinta on noussut niin paljon, että tällä hetkellä investoinnin takaisinmaksun arvioitu aika on vain noin viisi vuotta.

Arvion perusteella kulmakarvat kohoaa kattoa kohti. - Aika nopeasti siis? - Joo, itse asiassa tosi nopeasti. Raloksen paneelit toimivat täydellä teholla 25 vuotta, ja senkin jälkeen vaikka ne vanhenevat, teho vasta pikkuhiljaa hipuu niin, että 50 vuodenkin kohdalla on vielä hyvä tuotto.

Koulu tulee siis tekemään puhdasta voittoa kustannustehokkuudella. Mirva jatkaa osuvasti: - Mutta toki ne luontoarvot ovat se kaikkein tärkein vaikutin tässä hankinnassa.

Koulumme energiankulutus on suurimmillaan lounasaikaan.

- Ruokailu kuluttaa eniten. Ymmärrätte, kun on iso valmistuskeittiö, niin se todellakin vie energiaa.

Mirva kertoo olevansa innoissaan siitä, että meillä kaikilla yksittäisillä ihmisillä ja yhteisöillä on mahdollisuus tehdä asioita planeettamme hyvinvoinnin eteen.

- Omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan. Olemme koulussamme pitkäjänteisesti pyrkineet tekemään energiatehokkaita valintoja. Kun on aika uusia isompia ja pienempiäkin sähköä kuluttavia laitteita, niin on valittu paras mahdollinen energiatehokas laite, mitä markkinoilta löytyy.

- Kiistatta energiankulutuksen piikki on noin kello 11 kohdalla. Mihinkähän se liittyy? Mirva esittää vastakysymyksen, kun tiedustelemme, mikä koulussa mahtaakaan kuluttaa eniten sähköä vuorokausitasolla.

- Hankinnat voivat olla kalliimpia ostohetkellä, mutta tehokkuus ja investointi maksavat itsensä takaisin. Esimerkiksi isot keittiön uunit uusittiin viime kesänä, ja hankinnassa huomioitiin kaikessa energialuokka.

- Minähän saatan joskus sammuttaa valot lähtiessäni, vaikka siellä huoneessa olisi vielä muitakin, mutta olen huomannut, että tapa on tarttunut muihinkin, niin se ei tunnu enää niin hassulta, Mirva hymähtää energiansäästörutiineilleen. - Ollaan todella pyrkimässä siihen, että koulumme on energiatehokas.

Täysin aiheeseen liittymätön pieni fakta: Hammastahnamerkeistä Mirva suosii Pepsodentia ja Elmexiä!

Koulumme vihreä lippu liehumassa salossa.

- Oi, puuttuvan kuutostason kohdallahan on pääsy katolle, siellä on hyvä ottaa aurinkoa!

Mirva myötäilee, kun kysytään, tekeekö koskaan mieli mennä aurinkopaneelien seuraan ottamaan aurinkoa.

- Onneksi sinne ei tosin ole yleistä pääsyä, Mirva vielä nauraa ja pohtii, kannataakohan tätä kertoa lehdistölle.

-Ihana ajatushan se on, että kun kevätaurinko paistaa, voisi sinne kaiken hälyn yläpuolelle mennä hetkeksi ottamaan aurinkoa.

Vielä jos suunnataan katseita tulevaisuuteen Mirva muistuttaa, että meillä on koululla jatkuva ympäristöprojekti käynnissä, koska kaikki valinnat tehdään kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta.

Oppilasmäärän kasvun myötä koulun laajennusta on suunniteltu ja näin laajassa projektissakaan eivät ympäristöarvot pääse unohtumaan.

- Hyvin mahdollista on, että meille tulee vielä aurinkopaneeleja lisää.

Mirvalle tulee vielä mieleen, että koko koululle voisi antaa haasteen:

- Kaikki voisivat miettiä, mitä omilla pienillä teoilla voisi tehdä energian

säästämiseksi, mitä itse voi tehdä ja mitä koko koulu voi tehdä. Kun kannustamme toinen toisiamme, kumuloituu pienistä yksilön teoista yhteisön suurponnistuksia. Yleensähän se lähtee aina yksittäisestä ideasta ja se voi sitten poikia vaikka mitä.

Teksti Matias Hännikäinen ja Venla Mantere

Kuvat Matias Hännikäinen

Toimitus vieraili Lelussa

Toimitus vierailu Lempäälän lukiossa, joka teki meihin vaikutuksen. Koululla on oma lintutorni, mikä aiheuttanee joissakin biologian opettajissa kateutta.

Varsinainen syy vierailuumme oli kuitenkin tieto siitä, että Lempäälän lukiossa toimii poikkeuksellisen aktiivinen ympäristöryhmä: Ilmastosoturit perustettiin vuonna 2018.

Tällä hetkellä Lempäälän lukion ympäristöryhmään kuuluu neljäsosa koulun opiskelijoita. Tästä toiminnasta kuulette lisää seuraavassa numerossa.

O´CHAOS

O’why

Mitä maan ja taivaan väliltä sitten löytyy? Meri.

Ken lienee koulun hiuksekkain opettaja?

Abigaalan valistuneen tuomariston valitsema opettajaedustus arvokkaassa paras ponnari -palkinnossa oli Tuomas Hyttinen. Hyde ei kuitenkaan itse koskaan saapunut palkintopallille, joten koulun hiuksekkaimman opettajan titteli jäänee auki toistaiseksi. Seuraavalla kerralla voisi ehdokkaaksi asettaa esimerkiksi Mikko Tapperin tai Matti Ala-ahon, näin muutamia hiuksekkaimpia mainitakseni.

Jos heitän kyssärin, niin otatko kopin?

Tämän toimittajan koulu-uran liikunnantunnit ovat siinä menneet ennemminkin pallojen väistelyyn kuin niiden kiinni ottamiseen, joten voi hyvinkin olla, että kyssärikin sujahtaa sujuvasti käsieni välistä. Todennäköisessä

skenaariossa siis juoksen kyssärin perään ja haen sen kentän laidalta vastatakseni siihen, tai sitten se päätyy vastustajajoukkueen (yläasteen) käsiin, emmekä enää ikinä näe sitä. Fifty-fifty.

Olisitteko viikonlopun verran mieluummin Henna Grönqvist vai Jukka Putaansuu?

Äikän kirjoitusten painaessa päälle on pakko sanoa Jukka Putaansuu. Toivon mukaan kokemuksesta jäisi toimittajankin päähän muutama lukutaidon vinkki.

Mihin sukat aina katoaa?

Vektoritaivaaseen. Huhujen mukaan yksi tie sinne käy Vantaanjoen kautta.

Miksi ylppärit saatana?

Nyt pistit sen verran pahan, että oli pakko käydä lunttaamassa interwebsistä, miten meidän kaikkien kohtaloita käsissään pitelevä Ylioppilastutkintolautakunta asiaa kuvailee: ”Lukiokoulutuksen päätteeksi pannaan toimeen ylioppilastutkinto. Tutkinnon avulla selvitetään, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. ” Saatana.

Mites se risseralli?

Hömötiaiset laulelivat korvaamme, että risseralliin liittyvä toiminta voisi luoda epäedullisen kuvan helsinkiläistä eliittikouluaan edustavasta abiturientista Tukholmaan suuntautuvalla kulttuurimatkalla. Itsehän emme vastuullisina journalistiikan ammattilaisina tiedä moisesta mitään.

Miksi pyöräparkista otettiin yksi rivi pois tai mitä siihen tilalle rakennetaan?

Toivottavasti erillisrakennus yläasteelle. Päärakennuksen ylijäävät luokat voisi sitten vaikka vapauttaa

lukiolaisten päiväunien ottamiseen tarkoitetuiksi tiloiksi. (Mirva pliis)

Tuleeko musikaaliin rick roll?

Eihän se toimisi, jos tietäisit siitä etukäteen.

Kuinka monta Ville Särkkää menisi vaihtamaan yksi hehkulamppu?

Yksityiskohtaista listaa Oulunkylän yhteiskoulun lukiolaisten hehkulampunvaihtotaidoista meillä ei ole.

Mikäli tarvitset apua yhtälön ratkaisuun Villejen määrästä, suuntaa luokkaan 55.

Mikäli tarvitset apua hehkulampun toiminnan ymmärtämisessä, suuntaa luokkaan 211.

Mikäli et itse osaa vaihtaa hehkulamppua ja tarvitset juuri Villen apua, suuntaa kysymään Villeltä. Mikäli et uskalla kysyä Villeltä, joudut selviämään hehkulampun vaihdosta itse.

Miksi kuviksesta saa Ogelissa niin helposti kymppejä?

Se on helppoa, jos sen osaa.

Teksti Anonyymit Kuva Satu Mäkinen

Toimittajaksi O´Timesiin?

Toimitukseen voi liittyä missä vaiheessa lukio-opintoja haluaa sekä missä vaiheessa lukuvuotta haluaa.

Jos joku on kiinnostunut, voi lähettää viestin Satulle tai kysyä joltain toimittajalta.

O´Times ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Toimituksessa saa toimia melko vapaasti mutta yhteinen linja on selvä: O´Times haluaa olla mukana lisäämässä yhteisöllisyyttä ja hyvää henkeä.

O´Timessa voi kirjoittaa itseä kiinnostavista aiheista mutta tämän lisäksi vähintään pari kertaa vuodessa järjestetään pop up -toimituspajat.

Näissä pop up -pajoissa toimittajat saavat aiheen valmiina. Aiheet liittyvät koulun toimintaan tai ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin.

O´Timesissa voit ideoida, kirjoittaa, kuvittaa ja taittaa. Periaatteena on, että jokainen toimittaja oppii taittamaan omat juttunsa.

Lehteä taitetaan InDesign-ohjelmalla, jota käytetään yleisesti toimituksissa.

Vapauden lisäksi parasta toimittajien mielestä on yhdessä tekeminen: toimitus on täynnä hyviä tyyppejä, ja toimituksessa ystävystytään yli vuosikurssien.

Toimitus myös vierailee vuosittain jossain kiinnostavassa kohteessa. Muutama vuosi sitten oltiin Possen kulisesseissa tv-studiolla ja juuri käväistiin Lempäälässä. Toimitus ottaa myös vierailijoita vastaan.

O´Times on tavannut esimerkiksi Ylen urheilutoimittaja Riku Salmisen ja politiikan toimittaja Marko-Oskari Lehtosen.

Kevään lopuksi tehdään retki Tallinnaan.

Tervetuloa mukaan!

Toimitus vieraili Lempäälässä, pop up -toimitteli, yllätti Hennan ja edusti Avoimissa.

Suusta siepatut

Vuorossa on lakisääteistä shittiä.

-Petteri Welling

Kun peruskoululaiset menee kirkkoon ja joku siellä meluaa, niin poliisi tulee hakemaan ja putkaan vaan.

- Marko Särkilahti

Mitä täällä tapahtuu, se jää tänne!

- Juan Ràfols

Vuoden turhake: gettomasa.

- Mikko Tapper

Kuka ilmiantaa itsensä vesirotaksi?

- Manuel Ackermann

Muista tää, kun sä juokset poliiseja karkuun.

- Matti Ala-Aho

Se on semmosta Harry Potter –hommaa, ettei vois vähempää kiinnostaa, seinää vasten kaikki vapaamuurarit vaan.

- Mikko Tapper

Viekää mut pois täältä!

- Matti Ala-Aho

Missä sä asut? Mä tuun hakemaan.

- Manuel Ackermann

Nollavitoset on viel ihan okei, nollakutosist en tiiä.

- Henna Grönqvist

Mä oon varmaan köyhä.

- Heli Numminen

Se oli semmonen goblin mode.

- Satu Mäkinen

Jos joku avais ikkunan, nii voisin heittää nää mun koneet ikkunasta, ku ei toimi.

- Matti Ala-Aho

Mä laitoin sun (Reiman) kaikki salaiset tiedostot tonne nettiin.

- Oona Kaasinen

Olisin natsi-kommunisti-kapitalisti.

- Mikko Tapper Mä olin lievässä nousuhumalassa.

- Manuel Ackermann

Jos mä oon joskus poistunut keskuudestamme, niin syy on tää kone.

- Matti Ala-Aho

(eutanasiasta) No mut tää sentään on hauskaa!

- Manuel Ackermann

Tussista loppuu kans virta.

- Oona Kaasinen

Musta tuntuu, et mä vanhenen kaks vuotta joka kerta, ku mä avaan geogebran.

- Matti Ala-Aho

Pitäiskö tota laittaa vähän kovemmalle? (musiikkia avoimissa, kun Mirva puhui)

- Satu Mäkinen

Ei voi kosketella, täällä ei hiplata.

- Mikko Tapper

Jos on lunttilappu näyttöön kiinnitetty, on toivo lakista menetetty.

Viimeinkin se kone vei Matista voiton...

- Matti Ala-Aho

Täällä taas ei toimi tää saakelin paska.

- Matti Ala-Aho

- Matti Ala-Aho

Kuvitus Nana Erälähde

Tää on kakkaa mut se on mitä on.

- Manuel Ackermann

Timo ei oo sillä tavalla kypsä.

- Manuel Ackermann