Otimes_joulu_24

Joulukuun jutut ja tekijät

TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT

Elina Tyynelä, päätoimittaja, taitto

Nestori Holma, juliste

Wilma Tammisto, sarjakuva

Matias Hännikäinen, some, kuvat

Venla Mantere, taitto

Ella Ala-Marttila, taitto

Paavo Herkman, taitto

Benjam Tourunen, taitto

KIITOS

Jonas Andreasen, tarjoilu

Selma Pulkkinen, tsemppihenki

Tekla Toivanen, oikolukeminen

Meri Luoma ja Emilia Uusi-Simola, kansi

Suzan El-Habbal

Sara Pahkala

Nanna Soikkeli, taitto

Vera Vesanto, taitto

Annika Hellström, taitto

Veera Kotkaslahti, taitto

Silja Pulkka

Joel Waltari, taitto

Milja Blomsted, taitto

Emma Heino

Emmi Paasto, taitto

Hertta Dahlqvist, taitto

Aminata Bah, taitto

Shukri Muhamed Osman, taitto

3 Pääkirjoitus

4 Missä he ovat nyt? Kati Outinen

8 Missä he ovat nyt? Iiro Rantala

12 Missä he ovat nyt? Akseli Pulkkinen

14 Opettajien piparikisa

18 Tarjottimet poissa!?

19 üllatus!

21 Levyarvostelu: Geordie Greep

22 Ei Lontoossa aina sada!

24 Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus

26 Kosmetiikka trendaa

28 Keikka-arvostelu: Kuumaa

29 Opetuslupa - oikotie korttiin

30 Nettideittailusta

32 Joulu muissa maissa

34 Perinnettä vuosisadan takaa

35 Joululahjaideoita!

36 Tuomaan markkinat avautuivat taas

39 Leipomo Big Back (Christmas Edition)

42 Joulukissa - virkkausohje

44 O´Why

46 Suusta siepatut

48 Huhu kiertää, mutta pitääkö se paikkansa?

50 Täyttösivut - sitä ja tätä

Onnea satavuotias Ogeli

Koulumme satavuotisjuhlavuosi 2024 on tullut lähes loppuunsa. Juhlavuonna on päästy nauttimaan hienoista tapahtumista ja muusta yhteisestä tekemisestä.

Keväällä juhlavuoden avaustapahtumassa oppilaat ja opiskelijat osallistuivat valitsemiinsa työpajoihin. Tarjolla oli monenlaisia pajoja, kuten ystävänpäiväkorttien tekemistä, teatteria, rentoutumista ja kukkopillien rakentamista. Pajoja oli vetämässä esimerkiksi opiskeluhuollon työntekijöitä ja vanhempainyhdistys Wandyn edustajia.

Myös koulun muissa juhlissa näkyi satavuotisjuhlan merkkejä. Koulumme tarinaa kuultiin niin puheissa kuin muissa esityksissä. Itsenäisyyspäiväjuhlassa saimme esimerkiksi kuulla koulun historiaa syksyllä ilmestyneen historiikin pohjalta tehdyn kuvaesityksen myötä.

Ushma Olava juonsi salitilaisuuden Putouksestakin tuttuna Tarja Delá Fonte -sketsihahmona

O’Times julkaisi kaksi juhlanumeroa juhlavuoden aikana. Kuva on koululla järjestetystä kutsuvierasjuhlasta.

Lauantaikoulupäivänä marraskuussa juhlistettiin satavuotiasta koulua monenlaisen ohjelman merkeissä. Luokissa yritettiin tunnistaa opettajia lapsuuskuvista ja kilpailtiin tietovisassa. Salitilaisuudessa pääsimme kuulemaan hienoja musiikkiesityksiä ja rehtorin puheen.

Yksi juhlan parhaista puolista oli juontajana toiminut koulumme alumni Ushma Olava, joka loi juhlaan positiivisen tunnelman. Salitilaisuudessa opimme myös paljon uutta koulun historiasta. Päivän aikana saimme nauttia juhlalounaasta kouluravintola Breikissä ja tavata kansainvälisiä vieraita yhteistyökouluista.

Myös O’Times on tarttunut juhlavuoteen ja julkaissut kaksi juhlanumeroa. Ensimmäisessä oli koottuna opet piinapenkissä -haastatteluja vuosien varrelta.

Toisen juhlanumeron aiheena olivat koulun entiset opiskelijat Missä he ovat nyt? -juttusarjan myötä. Tästä lehdestä voit myös lukea, miten joulua vietettiin sata vuotta sitten - koulumme perustamisen aikaan.

Syksyn aikana on myös aloitettu valmistelemaan juhlavuoden kunniaksi tehtävää Kuka uhmaa hurjaa heppaa? -musikaalia. Joukko lukiolaisia on tehnyt töitä näyttelijöinä, puvustajina, lavastajina, maskeeraajina, tekniikkatiimissä ja soittajina. Musikaalin esitykset tullaan näkemään tammikuussa.

Sata vuotta on hieno saavutus, jota on syytäkin juhlia. Onnea Ogeli!

Teksti Elina Tyynelä

Kuvat Arja Holma (Tarjan kuva), Sakari Röyskö

Missä he ovat nyt? Lavalla

Kati Outinen on teatterin ammattilainen. Outinen on tehnyt pitkää uraa näyttelijänä ja myös ohjaajana. Suomalaiseen taideperintöön jälkensä jättänyt alumnimme kertoo meille yhtä sun toista urapolustaan ja suhteestaan Ogeliin. Ensiksi istahdettiin Outisen ruokalaan, eli tämän toimittajasukupolven lukusaliin.

Ogeliin Kati Outinen tuli ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana aloittaessaan oppikoulun, ja saman katon alta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980.

Outisella on sanojensa mukaan tosi hyviä muistoja ajoiltaan Ogelissa.Mä tykkäsin käydä koulua, aktiivisille opiskelijoille löytyi aina jotain omaa, kun opettajat järjestivät kerhotoimintaa tai oli muita harrastuksia.

- Kyllä musta tuntuu, että silloin oltiin koulumyönteisiä. Varmasti meidän koulussa oli nuoria, jotka eivät kokeneet koulua niin omaksi ja voivat huonosti, mutta ehkä ei sitä itse nuorena vielä ymmärtänyt.

Muistellessaan kouluaikojaan Outinen kertoo, kuinka opettajista löytyi vahvoja persoonia - ja niinhän se taitaa olla kyllä tänäkin päivänä.

Outisesta oli huippua, että opettajat vetivät erinäisiä kerhoja koulunkäynnin lisäksi. Ehkä suurimman vaikutuksen kuitenkin teki koulun näytelmäkerhoa vetänyt Ilmo Nukarinen. - Opettajanhuoneessa oli kuitenkin niin hyvä henki, ettei ollut vain yhtä suosikkia.

Outinen muistaa myös, kuinka ruotsin opettaja tuli katsomaan hänen esitystään. - Se oli tosi nastaa!

Kati Outinen (vasemmalla) ja Aino Venna vuoden 2018 näytelmässä Tainaron.

Lukusalin seinille katsoessaan Outinen naurahtaa, kun oma kuva tuijottaakin takaisin.Yhdessä lukusalia verhoavista historiikkibannereista on Ilmo Nukarinen ja näytelmäkerhon versio Robin Hoodista, jossa Outinenkin näytteli.

Näytelmäkerhossa Outista rupesi kiehtomaan näytteleminen yhä vain enemmän, kun sitä pääsi itse tekemään.

Outinen muistaakin tarkan hetken, kun sisäinen näyttelijä hänessä syttyi - Juu, se oli tossa koulun juhlaslissa.

Yhteinen tekeminen rupesi heti kiehtomaan häntä - Se oli oikea elämys, kun arkinen ympäristö muuttui ihan toiseksi ja kun mä näin, miten ne ihmiset halasi ja tsemppas toisiaan esityksen jälkeen. Tunsi, että me ollaan yhdessä tehty tää ja selvitty älyttömän jännittävästä tilanteesta, ja se oli huikeeta!

- Kaikki kiinnostuneet otettiin mukaan, motivaatio ratkaisi porukan lopullisen kokoonpanon.

Seuraavana syksynä Outinen yllättyi, kun näytelmäkerhoon ei ollutkaan pääsykokeita vaan heti pääsi mukaan sinne, missä kaikki taika tapahtui.

Näytelmäkerhossa Outista alkoi kiehtomaan näytteleminen yhä vain enemmän, kun sitä pääsi itse tekemään.

Ensimmäisen koulun ulkopuolisen oikean roolin Outinen sai abikeväänä elokuvassa Täältä tullaan, elämä! Ogelista Outinen lähtikin Teatterikorkeakouluun.

Kati Outisen ensimmäinen rooli oli vuonna1980 Tapio Suomisen elokuvassa Täältä tullaan, elämä!

Outinen kuvailee olleensa nuorena ”leffafriikki”. - Elokuvissa ei silloin ollut oikeastaan ikäsuosituksia ja näin kyllä aika rajuakin tavaraa!

Tähän päivään tultaessa elokuvia on tullut katsottua paljon ja Outinen paljastaa tukalan pohdinnan jälkeen suosikeikseen Felliinin La Stradan ja - ehdoton suosikki - Amarcordin, Michael Curtizin Casablancan sekä Chaplinin tuotannon. – Kauhean vaikee valita!

- Nykyään elokuvateollisuus velloo. Mua ihan naurattaa, kun oon nyt nähnyt samanlaisia elokuvia, mitä tehtiin 50-luvulla, sellaisia eeppisiä tarinoita. 20 vuotta tuntui siltä, etten ollut kohderyhmää oikein missään tyylilajissa.

- Elokuvat oli ikään kuin jakautuneet puhtaaksi viihteeksi tai täysiksi taidepläjäyksiksi. Hyvän äärellä ollaan silloin, kun nämä kaksi sekoittuu sopivalla tavalla.

- Ero nykyisen ja entisen välillä on, että nykyään elokuvat kertovat, minkälainen sota on, ennen ne kertoivat, miten sota vaikuttaa. Mutta mä oon tyytyväinen siihen, että isojen kysymysten käsitteleminen elokuvilla tuntuu tulevan takaisin.

Kati Outinen on uransa aikana näytellyt pääroolia useissa kansaínvälisestikin tunnetun ohjaaja Aki Kaurismäen elokuvissa. Outinen on palkittu Cannesissa roolistaan Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa (2002).

- Välillä jotenkin itselle epätyypillistä hahmoa on älyttömän hauskaa tehdä, siinä on semmosta haastetta. Joka kerta siihen tyyppiin pitää tutustua, ja kanssanäyttelijöiden tyyppeihin kans!

Outinen on uransa aikana oppinut myös taidon heittää kaikki etukäteen suunniteltu tarvittaessa ”romukoppaan”.

- On kauhean tärkeä osata välillä luopua omaa hahmoa koskevista valtavan hienoista suunnitelmista, jos näkemys menee ristiin ohjaajan ohjeiden kanssa.

- Ideat pitää välillä heittää romukoppaan!

Haastattelussa kohdataan taas jonkinlainen tenkkapoo, kun Outisen pitäisi valita kaikista vaikuttavin teatteriesitys. Outinen naurahtaa ja rupeaa miettimään vastausta.

- Ootas, kun mä meen ajatuksissa taaksepäin… Kävin aikoinaan Kansallisteatterissa katsomassa Peter Panin.

- Ollessani teini-ikäinen ryhmäteatterit tulivat Suomeen eikä enää oltu niin nurkkakuntaisia.

Outinen oli puhumassa vuoden 2013 Kirjamessulla!

Outinen miettii vielä hetken, mutta joutuu sitten toteamaan: - Monet muistot teatteriesityksistä on tunnesidonnaisia välähdyksiä, eikä nyt kyllä meinaa tulla yhtä suosikkia mieleen…

Outiselta löytyy kokemusta näyttelemisen lisäksi myös ohjaamisesta, tuottamisessa ja käsikirjoittamisestakin. Näistä mieluisin tehtävä tällä hetkellä on näytteleminen.

- Mulla on ollut onni olla monessa kotimaisessa sarjassa mukana. Kun on itse tehnyt kaikkea taustatyötä ja kokonaisuuksia, on ihanaa, kun joku on tehnytkin kaiken valmiiksi ja voi vaan mennä ja tehdä sen näyttelijäntyön. Se on ollut tosi mukavaa tänä keväänä.

- Olen näytellyt, ohjannut, tuottanut ja käsikirjoittanut.

Outinen toteaa, ettei kannata tuhlata hirveästi voimavaroja sellaiseen aiheeseen, joka ei itseä niin kiehdo eikä kiinnosta.

- Luovan työn prosessissa on kuitenkin kiinni yleensä vähintään vuoden.

Outinen pohtii, mihin sitä syksyllä ryhtyisi, ja huomaa itsessään taipumusta kiinnostua siitä, miten isot historialliset tapahtumat vaikuttavat ihmiseen.

- Se, miten joku tapahtuma vaikuttaa yhteen ihmiseen. Esimerkiksi mulle oli tärkeä tehdä Kauas pilvet karkaavat, joka käsitteli lamaa ja työttömyyttä fiktion keinoin. Vaikka Aki (Kaurismäki) kyllä aina käsittelee sen tyylisiä teemoja, kuinka ihminen on jonkin koneiston rattaissa!

Outinen kertoo myös, kuinka häntä kiinnostaa muisti ja muistisairaudet. Hän kuvailee muistia valtavan tärkeänä työkaluna näyttelijälle, ja ihan kenelle vain.

Outinen on tehnyt muistisairauksista näytelmän, joka käsittelee kysymystä: ”Jos en muista arkisiakaan asioita itsestään, olenko enää minä?”

-Jos muistia ei käytä, rappeutuuko se lihasten tavoin?

- Haastattelin muistisairaita ja heidän omaisiaan ja palaan aina tähän aiheeseen, koska olen huomannut ulkoistaneeni oman muistin tähän: kännykkään! Että jos muistia ei käytä, niin rappeutuuko se lihasten tavoin?

Outinen mainitseekin biologian ja psykologian lempiaineikseen koulussa. Mutta opettajaksi hän ei ehkä ryhtyisi.

- Mua on ruvennu kiinnostamaan filosofiset kysymykset hirveesti ja musta tuntuu, että julkisessakin keskustelussa ne on nousussa.

- Syyseuraus-suhdepolkujen seurailu on mielenkiintoista, niin ehkä jos opettaisin, opettaisin filosofiaa ja keskustelun taitoa.

- Ja palatakseni keskustelutaitoihin, se somessa huutelu! Ihmiset ei tunnu käsittävän, miten vakavasti ne heittoina pistetyt postaukset otetaan.

- Itsekin olen saattanut sanoa jotain ohimennen ollessani professorina teatterikorkeakoulussa ja myöhemmin lukenut, että ”Kati on tätä mieltä…”.

Ilmo Nukarinen veti koulun näytelmäkerhoa Outisen aikana

- Välillä tuntuu siltä, että kaikki halutaan

käsittää väärin. Eli kuunteleminen… Se on tärkeää.

- Ei oo outo kysymys mulla on kaks lastenlasta! sanoo Outinen, kun hänelle esitetään yllättäen kysymys, mikä eläin hän olisi.

- Leijona. Se tulee ehkä siitä, kun olen horoskooppimerkiltäni leijona ja itsenäinen. Tosi rento, mutta valpas samaan aikaan.

- En tiedä, olenko kuitenkaan laumaeläin. Välillä otin täällä koulussa ollessani ”omaa lomaa” ja menin tonne huoltoasemalle istumaan.

- Koulupäivät oli pitkiä ja kun koko ajan oli sosiaalisessa suhteessa kaikkiin, niin välillä se oli tosi kuormittavaa. Olen siis puoliksi erakko!

Viimeiseksi ehkä sitten kuitenkin esitetään oikeasti outo kysymys: minkä väriseksi maalaisit kukkopillin? Outinen naurahtaa ja vastaa nopeasti: - Vihree - vihreä, sininen ja pinkki. Jotain raitoja ja kirkas väri.

Näyttelijän työstä haaveileville Outinen haluaa sanoa: - Jos nauttii sekä harjoittelemisesta että esiintymisestä, niin go for it!

- Jos jommastakummasta ei tykkää, niin voi tulla aika kivulias ammatti. Ja kun olen keskustellut nyt teatterialalla kouluttautuvien kanssa, niin moni kokee uhkana, että valmistuu alalle, jolla ei ole töitä. Realistinen siis täytyy olla, ehkä hankkia joku toinen ammatti sille ajalle, kun näyttelijän hommia ei ole.

- Mutta mä vankasti uskon siihen, että näyttelijöitä tarvitaan ja ihmiset haluaa kertoa toisilleen tarinoita.

Outinen antaa esimerkin siitä, miten ihmiset tarvitsevat tarinoita.

Hän kertoo esityksistään muistisairaille: - Aloitan esiintymisen kertomalla ”hei olen Kati Outinen ja olen tullut esittämään teille pienen näytelmän”. Ja joka kerta, vaikka olisi kuinka levotonta, kaikki rauhoittuu istumaan paikoilleen - joka kerta.

- Sillä, että sanoo ”nyt mä kerron teille tarinan” on todella vahva vaikutus ihmisiin. Ihmiset tarvitsevat tarinoita ja näyttelijöitä kertomaan tarinoita.

Teksti Venla Mantere, Benjam Tourunen, Ella Ala-Marttila Kuvat Kastehelmi Korpijaakko, Seppo Sorveli, Wikimedia

Kati Outinen näytelmäkerhon Robin Hood -näytelmässä (vangittuna) vuonna 1977. Kuvan voi bongata lukusalin bannereista.

Missä he ovat nyt? Iiro Rantala, tunnetuin suomalainen jazzmuusikko

Toimitus pääsi haastattelemaan kansainvälisesti tunnetuinta suomalaista jazzmuusikkoa Iiro Rantalaa, joka on viettänyt Ogelissakin muutaman vuoden. Pääsimme hänen kanssaan muistelemaan vanhoja ja puhumaan musiikista. Saimme myös vastauksen polttavaan kysymykseen: miksi Iiro jätti lukion kesken?

Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantala on karvan verran vajaa Oulunkylän yhteiskoulun alumni vuosilta 1982–1986. Lukion keskeytettyään Iiro on tehnyt vaikuttuvan ja pitkän uran musiikin parissa. Hän on tähän mennessä tehnyt 13 omaa albumia, lukuisia musikaaleja ja TV-sarjoja. Tämänkin jutun lukijakunnasta isolle osalle Iiron musiikki on varmasti tuttua Risto Räppääjä -elokvista.

Iiron uusin albumi on nimeltään Tough Stuff.

Kouluajoista Iirolle on päällimmäisenä jäänyt mieleen musiikki. Pop&jazz-opiston toimiessa alkuvuosinaan Oulunkylän yhteiskoulun tiloissa muuttui koulu oppituntien jälkeen vilkkaaksi musiikkiopistoksi.

- Olin seitsemännellä luokalla jo viidessä bändissä.

Oulunkylä oli uniikki paikka, sillä muualla Suomessa kevyttä musiikkia ei vielä 80-luvulla opetettu. Iiron mukaan koulu muuttui ”supermusiikkipesäksi”.

Tässä itse mies!

Ogelin opettajista Iirolle on jäänyt mieleen valtaosa. Varsinkin musiikin opettaja Juha Sippu puski Iiroa eteenpäin ja opetti musiikista alana hänelle hirveästi.

Iiro muistelee, kuinka Sipun antama vastuu koulun esityksistä opetti hänelle paljon musiikinteosta ja siitä, millaista muusikon työ käytännössä tulisi olemaan. Myös luokanohjaaja Ritva Haapanen ja fysiikan opettaja Seppo Sorvali, eli Basti, jota Iiro kuvailee monen kirjavana ja erikoisena hahmona, ovat jääneet Iiron mieleen.

Moni ei välttämättä tiedä, että Iiro Rantala keskeytti lukion toisena vuotena. Iiro kertoo syyksi muusikon ammatin epäreilun luonnon. Hänen mukaansa raaka työ ja nopea kehitys, jota ammatti vaatii, pitäisi tapahtua samaan aikaan kuin kouluvuodet.

- Raa’an työn pitäisi tapahtua 10 -18 -vuotiaana.

Yhtaikaa musiikin kanssa puurtamiseen ja koulussa ahertamiseen ei aika riittänyt. Jos on selvää, että tulevaisuudessa tulee

olemaan muusikko, ei ylioppilaslakista ole Iiron kokemuksen mukaan kauheasti hyötyä. - Esimerkiksi jos sä haluaisit olla klassinen pianisti, 18-vuotiaana pitäisi olla jo niin sanotusti ”valmis”, jos haluaa olla ammatillisella tasolla kova. Ajasta tulee koulun kanssa ongelma.

Iiro myös kertoo ADHD:n olleen toinen vaikuttava tekijä koulun kesken jättämiseen. - Mulle oli helvetin vaikeeta, ja on edelleen, todella vaikeeta, omaksua asioita, jotka ei kiinnosta yhtään. Luen kyllä paljon, mutta jos asia ei kiinnosta, niin en pysty keskittymään.

Koulun lopettamisen jälkeistä aikaa Iiro muistelee ilolla, vaikkei hänellä ollut suunnitelmaa, mitä tekisi tulevaisuudessa. Mielessä olivat vain seuraavat treenit.

Iiro muistelee ystävänsä ylioppilasjuhlia: - Juhlissa kaikki puhu tulevaisuudesta ja tajusin, että niin, tässähän me ollaan vaan treenattu ja soitettu.

Iiro jatkaa kertoen muusikonuransa aloittaneesta onnenpotkusta. Iiro soitti Trio Töykeissä, joka oli saanut vähän nimeä ja voittanut jazz-kilpailun Belgiassa.

Voitosta seurasikin läpimurto ulkomailla. Levy-yhtiöt alkoivat ottamaan yhteyttä. - Siitä se alkoi rullaamaan, Belgian voitto kantoi pitkälle ja avasi tien Saksan markkinoille. Mun kohdalla toimi siis se, ettei suunnitelmaa ollut.

Ainut asia, joka Iiroa on jäänyt harmittamaan koulun keskeyttämisessä, on se, ettei hän opiskellut enempää kieliä. Hänen mielestään kielitaito onkin yksi hyödyllisimmistä asioista, joita ihminen voi oppia yläkoulussa ja lukiossa.

– Harmittaa, kun hallitsen vaan suomen ja englannin. Jos olisin opiskellut enemmän, niin ruotsi ja saksakin olisivat hallussa.

Iiro kuvailee musiikinteon luovaa prosessia sokerikuorrutetuksi sanonnaksi raa’alle työlle.

Iiro on ollut mukana monessa eri Risto Räppääjä -leffassa, mutta hänen oma absoluuttinen suosikkinsa näistä elokuvista on Risto Räppääjä ja polkupyörävaras.

Jos jokin asia, kuten elokuva, vaatii musiikkia, niin työ pitää tehdä ajallaan. Silloin ei voi jäädä turhan pitkäksi aikaa odottelemaan inspiraation iskemistä.

Iiro kokeekin itselleen parhaaksi tarkat raamit, jotka asettavat takarajat projekteille. On hyvä, että tietty asia pitää olla esimerkiksi tiistaihin mennessä tehty.

- Jos ei olisi valmiita rakenteita tai tilauksia, niin ei tältä suunnalta varmaan syntyisi mitään!

Toki Iiron työssä on mukana luovuutta, mutta suurilta osin materiaalin työstäminen on pianon edessä istumista ja improvisoimista.

Joskus asiat syntyvät helposti, joskus sauvaa vääntämällä. - Kaikki säveltäminen on improvisointia. Ei kellään ole kytkentäkaaviota.

Iiro nimeää monia inspiraationlähteitään. Ogelin ajoilta Iiro mainitsee Upi Sorvalin ja Jukka Linkolan. Hän kuvailee muun muassa Upi Sorvalin olevan juuri sitä, mitä hän itse haluaisi olla. Inspiraatiota on löytynyt muun muassa myös nimien Sami Kuoppamäki, Chick Corea ja Keith Jarrett takaa.

- Oon koko urani matkinut Upi Sorvalia!

Iiro kertoo kokeneensa pienestä pitäen tarvetta ilmaista itseään huumorin kautta. Ensimmäinen virallinen huumoripläjäys alkoi Ogelissa parodiajutuilla, kuten Iironmaide nilla, joka parodioi Hanoi Rocksia.

Iironmaidenin takana ei ollut mitään syvempää ajatusta.

- Halusin, että esiintymisessä olisi jotakin viihdyttävää ja kevyttä mukana.

Iiro onkin ylipäätään tunnettu huumoristaan. Se tulee esille niin musiikissa kuin live-esityksissäkin. Iiro kertoo huumorintajunsa tarttuneen häneen isältään, vaikkei isän kanssa niin hyvin toimeen tultukaan.

Iiro mainitsee myös David Lettermanin olleen hänelle esikuva huumorin kehittymisessä.

- Lettermanin vitsit oli huonoja, mutta brilliantisti huonoja. Uppos muhun täydestä!

- Haluttiin tehdä parodiaa ja panostettiin siihen esitykseen. Biisit vedettiin hirveällä energialla ja esityksiin pukeuduttiin kuin karikatyyriset rock-hahmot.

Iiron mielestä musiikin ei tulisi olla liian vakavaa. - Oon aina halunnut tuoda esiin ideaa, ettei musiikki olis niin vakavaa, koska vakavuus jos joku tekee siitä tylsää. Ei tietenkään siihen tapaan, että koko ajan vitsi vitsi vitsi vaan että siinä jutussa olisi jotain viihdyttävää ja kevyttä mukana.

- Jos huumoria on esityksessä, niin on viisi eri ihmistä, jotka ymmärtävät sen erilailla: yksi ajattelee huumorin tuovan jotain lisää esitykseen, toinen on tympääntynyt, kolmas tajuaa ihan väärin, neljäs luulee, että teen musiikista vitsiä, ja viides haluu tappaa itsensä.

- Nykyään multa odotetaan huumoria!

Iiro otti riskin lisäämällä musiikkiinsa huumoria. Varsinkin alkuvaiheissa Suomen jazz-skenessä aiheutui komplikaatioita. Moni muusikko tuli suoraan päin naamaa sanomaan, miten surkeaa hänen musiikkinsa oli. Nykyään Iirolta kuitenkin odotetaan huumoria.

Esiintyminen on ollut Iirolle alusta asti luontevaa. Kun muut jännittivät esiintymistä, Iiro oli hermostunut, miksei esitys ollut vielä alkanut. - Jonkinlainen addiktio siitä muodostui.

Tässä Iiro Tapiolan konsertin jälkeen (oikealla) haastattelijansa kanssa.

Lopuksi kiinnostaa kuulla, mitä Iiro vastaa muutamaan musiikkiaiheiseen kysymykseen:

Lempisointusi?

- Dbmaj7.

Mitkä ovat omista sävellyksistäsi lemppareitasi?

- Veneziana-albumilta kaksi vikaa biisiä: Casanova and Lorenzo ja Morte a Venezia.

Lempiartistisi?

- Keith Jarrett, Leonard Bernstein ja Ogelivuosien kunniaksi Frank Zappa.

Paras biisisi Risto Räppääjä -elokuvissa?

- Kuntopiiri, koska siihen tuli Epuista Martti Syrjä ja Pantse Syrjä. Oli hieno suoritus saada heidät lasten musiikkielokuvaan.

Lempiaineet koulussa?

- Musiikki, mutta jos sitä ei saisi sanoa, niin historia.

Seksikkäin soitin pianon jälkeen?

- Saksofoni. Siinä tuntuu olevan jotain, näin oon huomannu.

Unelmakokoonpano, jolla pääsisit soittamaan keikan?

- Tribuutti Steve Gaddin Stuff bändille. Siinä olisi pianossa minä, Eddie Gomez kontrabassossa, Steve Gadd rummuissa ja Michael Landau kitarassa.

Lempileffasi?

- Menee komediapuolelle vahvasti: Hei, me lennetään! ja Hei, taas me lennetään!, Mies ja alaston ase, Mies ja alaston ase 2 1/2 ja Mies ja alaston ase 33 1/3. Sitten vielä Austin Powers ja kultamuna.

Kolme albumia, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

- Mozartin pianokonsertot nro 2026, Giacomo Puccinin La Boheme -oopperalevytys ja Keith Jarrettin The Köln Concert.

Lempinuottisi?

- G4.

Lopuksi vielä hauska fakta. Tiesittekö, että Iiro on ollut säestämässä Jorma Kaurasta Jyväskylässä tulevien liikunnan opettajien liikuntarytmiikan tunnilla vuonna 1998? Nyt tiedätte.

Teksti Paavo Herkman

Kuvat Arja Holma, Iirorantala.fi, Pohto Hahkio, Venla Mantere

Iironmaidenit Ogelin pihakonsertissa 1984

Missä he ovat nyt?Lennonjohtotornissa

Akseli ”Aksu” Pulkkinen on varmasti melko harvinainen tapaus lukiomme historiassa: hän on ollut elokuvissa Wellingin, Satun ja Pipsan kanssa.

Aksu opiskeli lukiossamme vuosina 1999 – 2002. Ensimmäisen lukiovuoden hän tsemppaili täysillä mutta sitten alkoi ottaa omien sanojensa mukaan ”iisisti”. – Otin esimerkiksi kaikki kuviskurssit. Taiteet alkoivat kiinnostaa.

Aksu kuului lukioaikana myös ohjaaja Sanna Ruposen vetämään Teatteriklubi 7 -näytelmäryhmään.

– Teatterikurssille meneminen oli tietoinen valinta. Jännitin esiintymistä ja halusin päästä jännityksestä eroon.

Kun Aksulta kysyy, mitä hän antaisi neuvoksi lukioikäiselle itselleen, hän vastaa: - Ei lukiossa vielä ole pakko tietää, mitä haluaa isona tehdä. Omana aikana kuitenkin ajattelin tai luulin näin.

- Elokuvakiinnostuksen pohjalta hain heti lukion jälkeen Taikkiin elokuvaohjaajaksi, kun kerta heti pitäisi johonkin mennä. Mutta en päässyt jatkoon. Jäin vähän ihmettelemään, mitäs nyt sitten.

- Elämä kuitenkin jatkui. Menin armeijaan - eikä siellä tarvinnut tietää mitään. Armeijan jälkeen ajattelin, että nyt ei tarvitse tehdäkään mitään, kunnes sitten tajusin, että elämiseen tarvitaan rahaa. Soitin lukioajan kesätyöpaikkaani eli Hesarille ja siellä olin seuraavat 20 vuotta.

Nyt haastatteluhetkellä Aksu on kuitenkin irtisanoutunut pitkäaikaisesta työpaikastaan ja aloittaa lähiaikoina työt lennonjohtajana.

- Olen aloittamassa lennonjohtotyöt ensin pariksi kuukaudeksi Rovaniemellä ja tammikuusta alkaen Kemissä.

Miksi vaihdat alaa?

Aksu muistelee halunneensa nuorena lentäjäksi tai lennonjohtajaksi. Ajatus kuitenkin unohtui vuosiksi, kun hän pääsi töihin ja alkoi ansaita rahaa.

– Viitisen vuotta sitten ajattelin, että josko sittenkin. Lentäjän homma tuntui kuitenkin hankalalta ja tietysti aika liikkuvalta.

- Hainkin sitten lennonjohtajan koulutukseen ja pääsin heti ensimmäisellä hakukerralla neljänteen eli viimeiseen hakuvaiheeseen.

Samaan kuvaan päätyneet Aksu ja lennonjohtotorni

Lennonjohtajakoulutukseen hakeminen on monimutkainen ja pitkä prosessi. Yleensä kaikkine vaiheineen haku kestää puolisen vuotta.

Vaiheet ovat erilaisia ja esimerkiksi toiseen vaiheeseen kuuluu soveltuvuustesti, jossa seurataan, miten hyvin pystyy tekemään yhtäaikaisesti useita yksinkertaisia tehtäviä, sekä avaruudellista hahmottamista ja matemaattista osaamista mittaavia testejä.

Neljänteen vaiheeseen puolestaan liittyy esimerkiksi psykologinen testi . – Kolmannella kerralla pääsin sisään.

Miksi juuri lennonjohto?

- Se liittyy varmaan jotenkin siihen, että lapsena meidän perhe kävi joka kesä ulkomailla. Lentokenttä oli lapsena maaginen paikka. Itse asiassa uskoin, että ihan kaikki perheet matkustavat joka vuosi ulkomaille ja oli hämmentävää huomata jossain vaiheessa, että niin ei ollut.

Mutta mitenkäs ne elokuvakäynnit opettajien kanssa?

Aksu muistelee, että elokuvat olivat yhteinen puheenaihe muutaman opettajan kanssa. - Satu veti elokuvakurssia ja Petteri Welling kävi aina katsomassa elokuvakurssin lopputuotokset Tosifestareilla. Tosifestarit oli ehkä mun ja kavereiden antama nimi tälle vuosittaiselle tapahtumalle, jossa jaettiin palkintoja esimerkiksi parhaasta näyttelijäntyöstä ja parhaasta käsikirjoituksesta.

Mutta entä ne elokuvakäynnit?

- Elokuva-arkistossa näytettiin Sergio Leonen Huuliharppukostaja, joka on spagettiwestern-klassikko.

Puhuimme elokuvasta ja päädyimme katsomaan sitä yhdessä elokuvateatteri Orioniin.

Yllätykset eivät lopu tähän: - Casablancan katsoin yhdessä ruotsinopettajan Pipsan ja hänen äitinsä kanssa. Tätä ei ollut sovittu etukäteen. Pipsa oli kuitenkin myös ahkera Elokuva-arkiston näytöksissä kävijä. Omista tottumuksista poiketen en katsonut tätä elokuvaa eturivistä vaan hieman taaempana seuran toiveesta.

Lempielokuva?

John Woon The Killer.

Lempielokuvafestari?

Tosifestarit, heh! Night Visions.

Lempikuvataiteilija?

Ei ainakaan Kandinsky. Lempimatkakohde?

Uusi-Seelanti, koska olemme käyneet siellä vaimoni kanssa neljä kertaa. Menimme katsomaan Taru Sormusten herrasta -elokuvasarjan kuvauspaikkoja.

- Erään kerran vierailimme myös saman ohjaajan varhaisemmasta tuotannosta tutun The Braindead -elokuvan kuvauspaikalla. Yllätyimme samalla siitä, että kaikki paikalliset eivät tienneet, että Uuden-Seelannin oma poika Peter Jackson on ohjannut muitakin elokuvia kuin Tarun.

Teksti Satu Mäkinen Kuva Akseli Pulkkinen

Opettajien piparikisa

Jälleen kerran on se aika vuodesta, kun laitamme opettajat kisaamaan toisiaan vastaan jouluhuumassa. Tänä vuonna saamme nähdä muutaman onnekkaan kauniit sekä ainutlaatuiset taideteokset, joita joulupipareiksi kutsutaan.

MANUEL - KOTI

Manuel lähti koristamaan piparia kotoisalla fiiliksellä. Koristellessaan Manuel piirsi itsevarmasti todella vahvoja viivoja. Tässä mahtavassa taideteoksessa esiintyy joulukuusi, lahjapaketti sekä kotimaan eli Sveitsin lippu. Valkoisen koristelutahnan kanssa työskenteleminen oli haastavaa ja kävi Manuelin hermoille.

”Mä teen nyt lahjapaketin.”

Teemu lähti tekemään piparia, jonka aiheena oli rakkaus. Koristellessaan Teemu tajusi ajankulun ja näin alkoi stressaamaan sekä ongelmia ilmeni strösseleiden kanssa. Lopputuloksessa tulee ilmi rauhaisaa, rakastavaa ja positiivista mieltä.

TEEMU - JOULU ON RAKKAUDEN AIKAA

AULI - PIPARIAROMIT

Auli halusi yhdistää oman aineensa kemian joulun kanssa. Siksipä Aulin tekemässä teoksessa esiintyy kemiallisia kaavoja eri pipariaromeista.

Toteuttaessaan teosta Aulilla oli ongelmia saada strösselit tarttumaan pipariin. Aulilla oli myös big brain koristelutahnojen kanssa eli muistutti meitä siitä, että ne toimivat paremmin lämpimän veden kanssa.

”Tartu nyt strösseli.”

RUBEN - SHERIK

Tämä ihastuttava olento on Shrekin serkku Sherik. Rubenilla oli visio omaan pipariinsa heti alusta alkaen, hän käytti mallikuvaa apuna. Noin puolessa välissä hän alkoi pohtimaan, kuinka saisi vihreän värin esille, mutta onneksi hän onnistui siinä lopulta.

”Tässä

on Shrekin serkku Sherik.”

KRISTER - RAKKAUDESTA LAJIIN

Tämän piparin inspiraationa toimi päivän musiikintunti. Koristelu alkoi rauhallisesti, mikä kuvasti aikaa ennen oppitunnin alkua. Krister aloitti tekemällä nuottiviivaston. Yhtäkkiä Krister otti kaksi kuorrutetuubia sekä strösselit käteen ja alkoi lyömään piparia niillä niin, että siitä halkesi pala. Tämä esitti tunnin loppupuolta. Krister oli todella nopea koristelemaan piparinsa, joka on tehty tunteella.

MIKKO - VENÄJÄN TONTTU

Tapper halusi tehdä tontun, joka on Suomen itäpuolella eli se oli Venäjä. Tehdessään piparia Tapper totesi, että tontun silmät näyttävät lukiolaiselta, joka juo hyvin paljon Redbullia. Tonttu tuli nopeasti valmiiksi, minkä takia teokseen lisättiin vielä verisydän.

”Tontun silmät näyt-

tävät sille, että

se olisi juonut liikaa redbullia.”

Opiskelijat voivat äänestää suosikkipipariansa oheisesta Forms-linkistä.

Voittaja saa ihanan palkinnon, joka on herkkuakin herkumpi!

Teksti Aminata Bah, Shukri Muhamed Osman, Suzan ELHabbal, Sara Pahkala, Nanna Soikkeli, Vera Vesanto

Kuvat Sara Pahkala, Shukri Muhamed Osman, Aminata Bah

Tarjottimet poissa!?

Koulujen alettua ruokalamme tarjottimet otettiin hetkeksi pois. Tämä järkitti syvästi koululaisiamme.

Kaikki ihmettelivät tarjottimien lähdön syytä. Keittäjät perustelivat lähdön syytä tarjottimissa olevalla purukumin määrällä. Oppilaat alkoivat syytellä toisiaan tarjottimille jätetyistä purukumeista. Myös Jodelissa syyteltiin muita ja valitettiin tilanteesta.

Oppilaat alkoivat myös protestoimaan tarjottimien lähtöä jättämällä astiansa pöydälle lähtiessään ruokalasta. Tämä puolestaan aiheutti keittiölle vain lisätyötä, sillä heidän piti siivota oppilaiden jäljet. Myös pöydät menivät todella likaiseksi ruokailun jälkeen. Osa oli varmasti protestoimisesta ja osa silkkaa vahinkoa.

Lopulta tarjottimet onneksi tulivat takaisin. Ruokailutilanteet helpottuivat ja jatkossa oppilaat eivät ehkä laita purukumia tarjottimiin, sillä tietävät seuraukset.

Oppilaiden anonyymejä kommentteja:

”Oli vaikeaa kun ei pystynyt ottaa samaan aikaan leipää, lasia, lautasta ja aterimia.”

”Käytin paljon enemmän paperia, kun ei ollut tarjottimia, sillä en halunnut laittaa leipää likaiselle pöydälle.”

Tässä yksi tunteitaan Jodelissa sanallistava koululaisemme.

”Pöydät

oli koko ajan ihan täynnä ruokaa.”

”Mua ei haittanut, mun vanhassa koulussakaan ei ollut, jotta säästyi vettä.”

”Onneksi tarjottimet tuli takasin.”

ja kuvat Annika Hellström ja Veera Kotkaslahti

Tarjottimien päälle tuli kuitenkin teksti, jota ei aiemmin ole ollut: Ota tarjotin vain, jos tarvitset, jookos!

Teksti

Üllatus! Manuelilla oli juhlan täyteinen viikko

Saksanopiskelijat päättivät yllättää Manuelin marraskuisena torstaiaamuna syntymäpäiväonnitteluilla kakun kera.

Tässä abstrakti tulkinta Manuelin sisäisestä onnesta.

Manuel piristyi kun oppilaat saapuivat tunnille synttärikakun kera.

-Tämä viikkohan on yhtä juhlaa! Nyt on syntymäpäivä ja viikonloppuna on isänpäivä :)

Onneksi suklaakakku oli mieleinen, kukapa sitä olisi arvannut sveitsiläisen pitävän sellaisesta.

Kuvat Matias Hännikäinen, Venla Mantere

Yllätys suorastaan häikäisi Manuelin, Sonnenbrillen sind erforderlich.

Alles Gute zum geburtstag Manuel!

O´CULT

Have a holly holly christmas!

Debyyttisooloalbumi tuntuu kuumeiselta unelta.

Entisen Black Midi -yhtyeen päämiehen Geordie Greepin debyyttisooloalbumi hämmentää sanoituksillaan ja leikittelee musiikilla hauskalla tavalla.

Greepin inspiraation lähde on siirtynyt Black Midin eksperimentaalisen rockin suunnasta enemmän salsan ja latinalaisen musiikin syleilyyn.

Albumin sanoitukset räjähtävät suoraan kasvoille.

Albumin sanoitukset keskittyvät enemmän rakkauteen ja intohimoon - kuitenkin Greepille tavalliseen tyyliin groteskilla otteella.

Kappaleiden sanoitusten henkilöt ovat suorasukaisia, piikitteleviä ja epäsympaattisia. Henkilöt ovat suuruudenhaluisia jopa harhaisiin kuvitelmiin asti. He ovat hulluja ja normaaliudesta poikkeavia.

Albumia kuunnellessa sanoitukset räjähtävät suoraan kasvoille, kuten kappaleen ”Blues” sanoitus: ”And you have a bigger dick than any man who’s ever lived. And you can cum more than a hundred stallions.”

Greepin tapa ampua sanoja ja virkkeitä nopeudella, joka yhdistyy erikoisiin sointukiertoihin, on uniikkia.

Albumi on sellainen, jota ei kuunnella huvikseen vaan albumin äärellä pitää antautua ja antaa Greepin musiikillisen lahjakkuuden loistaa.

Greepin sanoitusten ja musiikillisen energisyyden takia albumin kuuntelu voi jopa tuntua ylistimuloivalta.

Sanoituksista voi löytää ajankohtaisia teemoja, kuten miesten tuntemaa naisvihaa, seksiä ja epävarmuutta itsestä.

Albumiin sisältyy toki hieman hidastempoisempiakin kappaleita, kuten ”The Magician”, 12 minuuttia pitkä ja emotionaalinen kappale, joka kuvaa suhteen loppumisen jälkimaininkeja ja miehen pirstaloitumista kamppailussa seksuaalisten ja emotionaalisten epävarmuuksien keskellä.

Kappale ”Terra” kuvaa puolestaan ihmisen kärsimystä ja persoonallista tuskaa. Sanoitus on masentava ja kuvaa tuskaa kauppatavarana. Vaikka kappale koostuu musikaalisesti mollisoinnuista, kappaleen tunnelma on kuitenkin oudon iloinen.

Albumin kappaleissa voi selvästi huomata vaikutteita lattarimusiikista, etenkin kuubalaisesta ja brasilialaisesta musiikista.

Esimerkiksi Terra-kappaleesta löytyy bossa novalle tyypillinen rumpukomppi. Myös muutkin kappaleet ovat saaneet inspiraatiota esimerkiksi songosta ja sambasta.

Albumin lopettaa lainakappale ”If you are but a dream” Frank Sinatralta. Tämä kappale kiteyttää albumin protagonistin kyvyttömyyden käsitellä todellisuutta.

Albumi kokonaisuudessaan on kuin kuumeinen uni, joka jatkuu ja jatkuu ja vaihtaa alati sattumanvaraisesti suuntaa.

Loppujen lopuksi albumi on kuitenkin todella hauska. Suosittelemme albumia rohkeille kokeilijoille!

Tekijät Benjam Tourunen ja Paavo Herkman

Kuva Geordie Greep, Rough Trade Records

Geordie Greepin uusi albumi THE NEW SOUND

Ei Lontoossa aina sada!

Syyslomalla yksi suurimmista unelmistani toteutui. Pääsin

Lontooseen, jonne olen halunnut matkustaa niin kauan kuin muistan. Odotukseni olivat varsin korkealla, mutta tämä kaupunki ylitti ne kaikki.

Matka kohti Lontoota alkoi varsin aikaisin aamulla. Helsinki-Vantaan lentokentällä väsymys oli enemmän kuin läsnä, mutta sain kuitenkin levättyä lennolla kohti Tukholmaa. Seuraavaksi luvassa siis oli neljän tunnin odotusaika Tukholman lentokentällä.

Aika meni kuitenkin todella nopeasti, niin kuin lentokentillä on tapana tapahtua. Muutaman tunnin lentomatkan jälkeen Englannin maaperä häämötti jo. Yllätyksekseni Heathrow’n lentokentällä suunnistaminen oli varsin helppoa. Tätä oli aluksi vaikea käsittää, sillä onhan kyseinen lentokenttä yksi Euroopan suurimmista.

Matka lentokentältä hotellille sujui erittäin näppärästi Heathrow express -junalla. Majoituin hotellissa vanhempieni kanssa Paddingtonin alueella. Melkein heti hotellille päästyämme suuntasimme syömään ja ruokailun jälkeen otimme katseen kohti Oxford Streetiä. Matkalla Ox-

Tarina ei kerro, sainko yhteiskuvan kuninkaan kanssa vai en...

ford Streetille näimme ensimmäistä kertaa legendaariset punaiset puhelinkopit. Punaisten kaksikerroksisten bussien vilistessä ympärillä oli vaikeaa olla kihisemättä puhtaasta ilosta.

Kiertelimme muutamissa kaupoissa ja hämärän tultua suuntasimme takaisin hotellille. Ensimmäinen päivä Lontoossa oli mitä onnistunein.

Seuraavana aamuna nautimme hotellilla klassisen englantilaisen aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme Hyde Parkin kautta kohti Buckinghamin palatsia.

Palatsin hienous ei päässyt täyteen loistoonsa pilvisen harmaan sään vuoksi. Palatsin ihastelun jälkeen suuntasimme St. James Parkin kautta kohti Big Beniä. St. James Park ei ole läheskään yhtä tunnettu kuin Hyde Park, mutta henkilökohtaisesti St. James Park jäi paremmin mieleen.

Kumpikin puisto saa lisäpisteet siellä vilistävistä eläimistä. Näimme puistoissa lukuisia koiria, englantilaisia hanhia, varsin muhkeita oravia ja jopa pelikaaneja.

Viimeistään Big Benin häämöttäessä silmieni edessä oli kyyneleissä pitelemistä. Big Ben esiintyy jopa Autot 2 -elokuvassa, joten jo se teki siitä yhden suosikkinähtävyyksistäni Lontoossa.

Pitäkää huolta tästä karhusta!

Kuvassa Lontoon muhkea orava

Tämän ison kellon ihastelun jälkeen otimme kohteeksi King’s Crossin juna-aseman. Jotta pääsisimme sinne, piti meidän suunnata metroasemalle.

Jos Suomessa metrot ovat kuumottavia, eivät ne ole mitään verrattuna Lontoon metroihin.

Itse meinasin tosiaan jäädä metron ovien väliin jumiin… Metromatka sujui loppujen lopuksi varsin rattoisasti ja erittäin suurena Harry Potter -fanina olin hyppiä ilosta saapuessamme King’s Crossille.

Asemalla suuntasimme 10-vuotiaan Ellan unelmamyymälään, joka kantaa nimeä Platform 9 ¾. Harry Potter -fanit tietävät, mistä myymälässä on kyse.

Sain hillittyä shoppailunhimoani ja myymälään jäi kuin jäikin 75 puntaa maksava tupakaapu. Ostoskassien täytyttyä suuntasimme uudestaan Oxford Streetille, tällä kertaa ehkä ruuhkaisimpaan risteykseen, joka koko alueelta löytyy.

Kyseisessä risteyksessä siis yhdistyvät Oxford Street sekä Regent Street. Tässä risteyksessä kovimman luokan shoppailijakin kalpenee. Kauppoja riitti pidemmälle kuin mitä silmä kantaa.

Suuntasimme kuitenkin ensimmäisenä pienelle välipalalle erääseen kahvilaan. Kahvitauon jälkeen ostosten tekeminen jatkui, mutta lopulta jalkoja särki niin paljon, että oli pakko kääntää nokka kohti hotellia.

Hotellille suunnattiin hymy korvissa kera tuliaisten. Päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Seuraavana aamuna otimme suunnan kohti Paddingtonin juna-asemaa ja sieltä junan kohti Heathrow’n lentokenttää.

Vasta lentokentällä havahduin siihen, että vierailumme aikana ei vettä satanut kertaakaan. Olimme pakanneet tunnollisesti sateenvarjot mukaan.

Kokonaisuutena matka oli kuin unesta. Lontoon kadut ja arkkitehtuuri, joista olin osannut vain unelmoida, olivat ihan oikeasti olemassa.

Varoituksen sana kuitenkin lontoolaisten suojatiekulttuurista. Sitä ei nimittäin ole. Tietä ylittäessä täytyy todellakin ottaa huomioon se, että autot ajavat todella lujaa oli tiellä ihminen tai ei.

Turisteille on kaahailevien autojen varominen tehty helpoksi. Maassa lukee joko ”katso oikealle” tai ”katso vasemmalle”. Näinkin pienellä asialla oli huomattavan suuri vaikutus tien ylittämiseen.

Rakastuin Lontooseen kuitenkin syvemmin kuin olisin voinut edes kuvitella. Heti ensimmäisellä lennolla kohti Suomea totesin vanhemmilleni:

”Tänne matkustan vielä monen monta kertaa, siihen saakka, kunnes kyllästyn.”

Teksti ja kuvat Ella Ala-Marttila

Paikallinen Keskisen kello

Varo hurjaa paparazzia!!

Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus

Voihan nyt apua! Tämä koko lehti on ihan täynnä jouluaiheita. Leffatoimittajamme tekevät intervention ja matkaavat... Japaniin?!

Missä Studio Ghiblin elokuvassa seikkailee kaksi hahmoa, joiden nimet ovat häiritsevän lähellä toisiaan? Vihjeenä vielä se, että hahmot ovat noita sekä kissa. Aivan oikein! Kyseessä on elokuva nimeltään KIKIN LÄHETTIPALVELU.

Tässä elokuvassa seurataan 13-vuotiasta noitaharjoittelija Kikiä, joka saa lähteä maailmalle puhuvan kissansa Jijin kanssa. Elokuvan maailmassa jokainen noita lähtee teini-iän saavutettuaan etsimään omaa alaansa.

Kikin ongelma onkin, ettei hän vielä tiedä, mihin noituuden alaan haluaa erikoistua. Epävarmuudesta huolimatta Kikin matka kuitenkin johtaa kauniiseen satamakaupunkiin, Korikoon, johon hän asettautuu.

Muutaman sattuman jälkeen Kiki toteaa, että Koriko tarvitsee lentävää postipalvelua. Leipuri Osonon tuella hän perustaa oman lähettipalvelun, ja sen avulla auttaa ihmisiä.

Mutta asiat eivät mene kuitenkaan aivan niin kuin Kiki on suunnitellut. Hän nimittäin kohtaa useita takaiskuja, ja hänellä on myös aikuistumiseen liittyviä huolia.

Yhdeksi takaiskuksi osoittautuukin Tombo-niminen lentämisestä innostunut poika. Toimittajat eivät kuitenkaan halua paljastaa elokuvasta liikaa vaan suosittelevat kaikkia katsomaan tämän elokuvan.

Elokuvan suurimmat teemat ovat nuoruus, tulevaisuus ja intohimo.

Koko elokuva kommentoi yhteiskuntamme tapaa heittää nuoria suoraan itseään suurempien päätösten jalkoihin. Kiki on viettänyt 13 vuotta samassa pikkukylässä ja joutuu valitsemaan koko tulevaisuutensa määrittävän polun tuosta vain.

Tämä elokuva kuuluu toimittajien suosikkeihin, kun puhutaan Studio Ghiblin elokuvista. Ella kuitenkin pettyi pienesti elokuvaan, sillä hän olisi toivonut, että tarinassa esiintyisi jokin selkeästi pahantahtoinen hahmo.

Matiaksen vasta-argumentti tähän oli, että elokuvan “pahis” ei olekaan mikään henkilö tai hahmo vaan murrosikä. Matias myöntää, että elokuvan arvostelu on kohtuuttoman positiivista, mikä johtuu täysin hänen henkilökohtaisesta puolueellisuudestaan elokuvaa kohtaan.

Kikin lähettipalvelu ei ole objektiivisella mitalla tajunnanräjäyttävä elokuva, mutta Matias pettäisi itsensä, jos ei antaisi sille täysiä pisteitä.

Onko se Muumien noita vai Kiki?

Joulun saapuminen ahdistaa Jijiä

Seuraavaksi valokeilaan astelee Studio Ghiblin ensimmäinen elokuva.

LAPUTA – LINNA TAIVAALLA kertoo kaivoskaupungissa asuvasta pojasta nimeltä Pazu, joka tempautuu kaikkien aikojen seikkailuun.

Pazu ei todellakaan suunnittele seikkailua vaan ajautuu siihen täysin vahingossa, kun hänen syliinsä putoaa taivaalta Sheeta-niminen tyttö. Hämmennystä ja jopa vandalismia kaupungissa aiheuttaa Sheetan kaulassa roikkuva salaperäinen heiluri.

Elokuvan aikana selviää, että kaukana pilvien päällä asustelee unohdettu yhteiskunta ja Sheetan kaulassa roikkuvan kysymyksiä herättävän heilurin avulla yhteiskuntaan on mahdollisuus saada kontakti.

Laputa on ensimmäinen Ellan näkemä Studio Ghibli -elokuva ja hän pitääkin sen katsomista erinomaisena kokemuksena. Juonen helppo seurattavuus, mielenkiintoiset hahmot sekä jännityksen sopiva määrä tekevät elokuvasta varsin viihdyttävän ja toimittajat suosittelevatkin Laputan katsomista kaikille.

Oletteko ikinä törmänneet taivaalla liikkuvaan linnaan?

Kolmanneksi elokuvatoimittajamme ottavat käsittelyyn LIIKKUVAN

LINNAN . Tämä 2004 ensi-iltansa saanut elokuva perustuu Diana Wynne Jonesin samannimiseen romaaniin vuodelta 1986.

Elokuva sijoittuu maailmaan, jossa taika ja 1900-luvun alun teknologia ovat osa todellisuutta. Tarina sijoittuu kuningaskuntaan, joka on sodassa naapurikuningaskunnan kanssa. Päähenkilönä toimii Sophie, nuori hattukauppias, jonka elämä kääntyy ylösalaisin, kun hänet kirotaan vanhaksi naiseksi. Sophie lähteekin etsimään parannusta kiroukselleen ja löytää velho Howlin liikkuvan linnan erään avuliaan nauriin opastuksella.

Liikkuva linna on hauska katsottava, mutta juonta on toki hieman vaikea seurata. Elokuvan musiikki on oikein omalaatuista ja todella saa katsojan uppoutumaan tähän fantasiamaailmaan.

Elokuvassa ei ole yhtään hahmoa, johon ei voi samaistua, ja jokainen hahmoista on kiinnostava ja todella omannäköinen. Liikkuva linna onkin yleisesti ottaen Ghibli-fanien suosikki.

Ohjaaja Hayao Miyazakin sodanvastaisuus näkyy elokuvassa vahvasti. Elokuvaa tehtiin Irakin sodan aikana, ja se on nähtävissä elokuvan pasifismin teemassa.

Miyazaki on maininnutkin, että Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin herätti hänessä “suuren määrän raivoa” ja siksi hän uskoi, ettei Liikkuva linna saisi hyvää palautetta Yhdysvalloissa. Hän oli kuitenkin väärässä, sillä elokuva menestyi ympäri maailman -- myös Yhdysvalloissa.

Arvostelut:

Kikin lähtettipalvelu 5/5

Laputa 4/5

Liikkuva linna 4/5

Teksti Ella Ala-Marttila ja Matias Hännikäinen

Kuvat Wikipedia Creative Commons

Kosmetiikka trendaa

Maailmalta ja etenkin somesta vyöryää monenlaisia trendejä ja ilmiöitä kosmetiikkaan liittyen. Seuraavaksi esittelemme niistä suosituimpia.

VERA: TIEDÄ OMA IHOTYYPPISI

Ihotyypeillä on suuri merkitys ihonhoito- ja meikkituotteita valitessa. Viisi yleisintä ihotyyppiä ovat normaali, kuiva, rasvainen, sekaiho ja herkkä.

Normaali ihotyyppi on melko tasapainoinen, ei kovin rasvainen eikä kuiva. Tyypillisiä piirteitä normaalille ihotyypille on pehmeä iho, pienet ihohuokoset ja vähäiset finnit.

Kuivalle iholle tyypillisiä piirteitä ovat ihon halkeilu ja kuoriutuminen. Kuiva iho voi aiheutua esimerkiksi kasvojen liikapesusta tai kylmästä ilmasta. Kuivalle ihotyypille suositellaan paksumpaa rasvaa, kosteuttavaa kasvojen puhdistusainetta ja muita kosteuttavia tuotteita.

Rasvaiselle iholle on tyypillistä ihon rasvoittuminen, suuremmat ihohuokoset ja kiiltävä iho. Rasvaiselle iholle syntyy helpommin finnejä ja muita epäpuhtauksia. Rasvaiselle iholle suositellaan naaman puhdistusta kahdesti päivässä ja kevyttä tai geelimäistä rasvaa.

Sekaiholla on yleensä rasvainen sekä kuiva/normaali alue. Sekaiho on Suomen yleisin ihotyyppi. Sekaiholle suositellaan käyttämään kevyempää kasvorasvaa öljyisille alueille ja kosteuttavampaa kuivemmille.

Herkkä iho ärsyyntyy helposti. Ärtysytystä voivat aiheuttaa esimerkiksi tuotteiden sisältämät hajusteet tai

SILJA: TÄYDENNYSTÄ RIPSIIN

Otin ensikosketuksen ripsienpidennysten maailmaan kahdeksannella luokalla. En ollut käyttänyt irtoripsiä tai muita vaan matkasin suoraan ripsiteknikolle. Ripsiteknikon teettämät ripset kestävät noin 2,5 - 4 viikkoa, minkä jälkeen niitä on huollettava, mikäli haluaa pitää niiden ulkonäön hyvänä.

En kuitenkaan koskaan mennyt huoltoon vaan poistin omani itse kookosöljyllä kotona kolme viikkoa laiton jälkeen. Tällaiset ripset ovat hintavia huoltokulut huomioiden.

Ne toki helpottavat elämää ja itse pidin lookista, joka niiden kanssa oli. Ne eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi luonnolliset omaan makuuni ja putoilevat ripset alkoivat häiritä. Niitä kun ei pahemmin kotona paikkailla.

Pysyttelin ihan vain ripsivärissä pitkään, kunnes löysin Kiss Impress Press on -ripset. Ne ovat ripsitupsuja, jotka laitetaan oman ripsen alle. Ja mikä parasta, ei tarvitse liimaa! Näissä kyseisissä ripsissä on valmis liimapinta, joka tekee käytöstä vaivattomampaa.

Samoja ripsitupsuja pystyy käyttämään useampaan otteeseen, mutta pinta niissäkin heikkenee. Ovat ne kuitenkin edullisempi vaihtoehto. Niiden käyttö on vaivatonta eikä niitä joudu pitämään koko aikaa vaan pystyy laittamaan aina fiiliksen mukaan. Iso suositus näille uusille lemppareilleni.

Toimittajamme Siljan upeat ripsienpidennykset korostivat silmiä ja helpottivat arkielämää!

NANNA: MEIKINPOISTON TÄRKEYS JA VINKIT hapot. Herkälle iholle suositellaankin esimerkiksi hajusteettomia tuotteita.

Kun käyttää meikkiä, on tärkeää poistaa se ennen nukkumaanmenoa huolellisesti. Jos meikkejä ei poista, voi seurata ongelmia. Esimerkiksi silmämeikki voi aiheuttaa silmätulehdusta ja pohjameikki voi aiheuttaa tukkeutuneita ihohuokosia, jolloin naama voi tulla todella kuivaksi, ihosta tulee sameampi ja finnit lisääntyvät.

Meikinpoisto voi tuntua vaivalliselta työltä varsinkin iltaisin, jos on ollut pitkä päivä. Kuitenkin oikeiden tuotteiden avulla meikinpoisto sujuu vaivattomasti.

Tehokkain tapa poistaa meikit naamasta on nimeltään double cleansing eli tuplapuhdistus. Yleisesti ajatellaan, että yhdellä aineella meikin poisto riittää, vaikka todellisuudessa kaikki meikit eivät välttämättä silloin lähde.

Tuplapuhdistuksessa yleensä käytetään ensin jotain öljypohjais-

ta puhdistusöljyä tai puhdistuspalmia. Tämän jälkeen voidaan siirtyä vesipohjaiseen puhdistusaineeseen, joka voi olla esimerkiksi vaahtoava puhdistusaine. Tuplapuhdistus tuo tuplavarmuuden meikkien lähtemiseen, sekä se on helpompaa ja vähemmän aikaa vievää kuin miltä se kuulostaa.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen iso osa meikeistä on lähtenyt, mutta ei kuitenkaan kaikki. Toisen puhdistuksen jälkeen loputkin meikeistä lähtee, jolloin naamaan ei jää meikkiä lainkaan.

Kun meikit poistaa huolellisesti joka kerta, naama pysyy puhtaampana ja terveempänä.

NANNA: AURINKORASVA

Aurinkorasva tunnetaan siitä, että sitä käytetään kesäisin aina, kun aurinko paistaa - ja varsinkin etelän maissa. Aurinkorasva suojaa meitä auringon uv-säteilyltä ja siten esimerkiksi ihosyövältä. Aurinkorasvan käyttö on todella tärkeää erityisesti kesäisin.

Kesäisin aurinkorasvan käyttö on merkittävä tekijä, varsinkin jos on pitkän päivän ulkona tai ottaa aurinkoa tarkoituksella. Yleisesti aurinkorasvaa halutaan säästellä, minkä takia sitä käytetään pieni määrä kerrallaan, mutta oikeasti aurinkorasvaa pitäisi käyttää paljon enemmän ja myös lisätä päivän aikana.

Parhain aurinkorasvasuoja on sellainen, jossa on SPF (uv-säteilyltä suojaava) 50. Aurinkorasvan käyttö on todella tärkeää terveytemme kannalta ja on huono juttu, että aurinkorasvat maksavat suhteellisen paljon eikä kaikilla ei ole välttämättä rahaa ostaa aurinkorasvaa.

Aurinkorasvaa ostaessa kannattaa SPF:n lisäksi katsoa tarjoaako aurinkorasva suojaa myös UVA- ja

UVB-säteilyiltä. UVA- ja UVB-säteilyt ovat säteilyitä, jotka myös edistävät ihosyöpään sairastumista. UV-indeksi kannatta katsoa myös muina vuodenaikoina kuin kesäisin, koska vaikka aina ei paistaisi aurinko niin UV-säteilyä voi olla, jolloin aurinkorasvaa olisi hyvä käyttää.

Korealaiset aurinkorasvat ovat nykyään isossa muodissa koko maailmalla.

Niitä sanotaan hyvin toimiviksi rasvoiksi.

VERA: MIKÄ ON SEPHORA KIDS?

Sephora kids on viime aikoina monelle tutuksi tullut ilmiö, erityisesti somessa. Sephora kidseillä tarkoitetaan lapsia ja esiteinejä, jotka käyvät ostamassa kosmetiikkatuotteita Sephora-nimisestä liikkeestä. Näiden lapsien on myös sanottu sotkevan testerituotteilla.

Erittäin suosittu merkki Sephora kidsien keskuudessa on Drunk Elephant -niminen kosmetiikkamerkki. Useat tämän merkin tuotteista on tarkoitettu iäkkäämmälle iholle. Kosmetiikkatuotteet ovat ikään kuin korvanneet lelut, ja kyseiset tuotteet ovat hintavia.

Lapset ostavat yleensä kaikenlaisia kalliita anti-aging-rasvoja sekä tuotteita, joissa on ihon kuorintaan tarkoitettuja happoja ja retinolia. Retinol on aine, jota käytetään ryppyjen silotukseen. Näiden aineiden käytöstä voi tulla nuorelle iholle haittoja. Niiden käyttö voi aiheuttaa allergisia reaktioita kuten ihottumaa.

SILJA: MEIKKIRUTIINI

Meikkipohjani alkaa meikkivoiteella. Käytän Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place -meikkivoidetta. Se on todellinen luottotuotteeni, joka on todella peittävää ja tarvittaessa myös kerrostettava. Iso miinus on tyyris hinta (Stockmannilla 57,90e).

Pitkään olen pysytellyt Lumenen Blur -peitevoiteessa, jota ei ole hinnalla pilattu (Prismassa 15,08e). Lumenen pohjameikkituotteista olen huomannut, etteivät vaaleimmat sävyt välttämättä ole niin vaaleita, kuin tarve olisi.

Käytän Maybelline New York Fit Me Matte + Poreless -puuteria, joka on hyvin suosittu ja suosionsa ansainnut tuote. Se pitää meikin kasassa ja todella luo mattapintaa (K-Citymarket 9,90e).

Varjostuksena käytän Smashboxin Step-By-Step Contour -palettia (Cocopandalla 36,20e). Varjostus ei ole osa jokapäiväistä meikkiäni, mutta nyt talviaikaan olen innostunut. Ehkä raskaammat ajat vaativat raskaampia meikkejä. On muuten kannattava investointi, sillä tuote vain kestää ja kestää.

Kulmakarvojeni tekoon käytän kahta tuotetta: Maybellinen Build-aBrow -kynää ja Got2b-kulmageeliä. Tuossa Maybellinen kulmakynässä on kyllä sen oma geeli, mutta tosi huono sellainen ja tuotteen hintaan nähden se on iso miinus (hinta siis Sokoksella 18,90e). Got2b-kulmageeli on ehdoton luottotuote ja pitää kulmat kasassa koko päivän, ja tarvittaessa useammankin päivän. Loistotuote siis kaikin puolin ja hintaa vain 7e (Sokoksella).

Teksti Nanna Soikkeli, Silja Pulkka, Vera Vesanto

Kuvat Silja Pulkka ja Nanna Soikkeli

Matkalla maasta kuuhun

Marraskuun aikana suomalaisen pop-musiikin kärkiyhtye

Kuumaa valloitti areenat ympäri Suomen. Kuumaa on kolmihenkinen poikabändi, joka tunnetaan mukaansa tempaavista kappaleista sekä karismaattisesta lavaesiintymisestä.

Kuumaan areenakiertue, joka kantaa nimeä ”Maasta kuuhun”, julkaistiin jo viime vuoden puolella. Kiertueen keikat järjestettiin muun muassa Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Espoossa. Itse koin osani areenakiertuetta Espoon Metro Areenalla.

Kiinnostuin kiertueesta jo kesän aikana, joten keikkaa sai odottaa useamman kuukauden ajan. Olen kuunnellut Kuumaan musiikkia jo muutaman vuoden ajan, ja tällä areenakiertueella näin yhtyeen ensimmäisen kerran livenä. Eikä tämä todellakaan jäänyt viimeiseksi Kuumaan keikakseni.

Noin kahta kuukautta ennen kiertueen alkamista Kuumaa julkaisi kiertueensa lämppäriartistin - poikabändin nimeltä Pilvet pilvet. Yhtye esitti muutamia kappaleitaan kuten Ole mun virheeni, Unta sekä Siinä sua suudellut.

Ennen kuuta oli nähtävä pilvet

Yhtye oli ennestään minulle tuttu vain nimen perusteella, joten aloitin kuuntelemaan heidän kappaleitaan ennen keikkapäivää ja ihastuin täysin. Lämppärinä Pilvet pilvet toimi loistavasti.

Suloisen Pilvet pilvet -yhtyeen lopeteltua oli Kuumaan vuoro. Keikka alkoi upealla valoshow´lla, jonka jälkeen keikka potkaistiin virallisesti käyntiin kappaleella Tarkotin sua. Tämä kyseinen kappale on yksi suosikeistani, joten tunteet nousivat heti pintaan.

Kuumaa on pitkälti tunnettu jäsentensä välisestä ystävyydestä ja se todellakin välittyi koko keikan ajan. Yhtye tuntui nauttivan kappaleidensa esittämisestä koko sydämellään. Tunnelma keikalla oli aivan uskomaton. Yleisö tanssi ja lauloi mukana koko keikan ajan. Kuumaa soitti keikallaan hittibiisejään kaikilta kolmelta studioalbumiltaan.

Omiksi lempparibiiseiksi nousivat Tulipalo, Anna mulle mitä vaan, Romuna, Ylivoimainen, Täydellisin, Luotan tulevaan sekä Hyvästejä ihanasti.

Keikan parasta antia olivat ehdottomasti Mikä sua ajaa -biisin aikana esitetty saksofonisoolo sekä Hyvästejä ihanasti -kappaleen aikana tanssivat työryhmän jäsenet. Yhtye esitti keikalla myös harvinaisempia kappaleita. Näitä kappaleita ovat muun muassa Kolme toivetta, Mikä sua ajaa, Älä sano sitä vielä sekä Hulluista runoista.

Keikan jälkeen olo oli uskomaton. Suosikkiyhtyeeni oli juuri esittänyt keikalla kovimmat hittinsä. Mun ois pitäny se jo tietää, että loppujen lopuks tää suuren päivän ilta oli ylivoimaisesti täydellisin. Nytoon vaan romuna, joten heittäkää mun päähän tuoli kiitos!

Teksti ja kuvat Ella Ala-Marttila

Yö todellakin pimeni ja kuumeni

Opetuslupa - oikotie korttiin

Perinteiset autokoulut vihaavat tätä kikkaa eli näin ajat

B-luokan ajokortin kustannustehokkaasti ja joustavalla aikataululla!

Ajokortin hankkiminen on monelle lukiolaiselle lähitulevaisuudessa ajankohtaista. Perinteisen autokoulun hinnat voivat kuitenkin tuntua kovilta ja aikataulu jäykältä.

Siksi kannattaakin vakavasti harkita ajokortin hankkimista opetusluvalla. Se on huomattavasti autokoulua edullisempi vaihtoehto ja harjoittelu onnistuu oman aikataulun mukaan.

Opetusluvalla ajoharjoittelua ei tehdä autokoulussa, vaan ajotunnit pitää vanhempi tai muu läheinen ja harjoittelu tapahtuu omalla autolla.

Ajotuntien lisäksi ajokortin saamiseksi tulee suorittaa kokeet: ensimmäisen ajokortin suorittajan koulutus (EAS) - jos sitä ei ole jo suoritettu - sekä riskientunnistamiskoulutus (RTK), jotka suoritetaan autokoulussa. Tämän lisäksi oppilaan tulee hakea vielä ajokorttilupaa viimeistään ennen teoriakoetta.

Opettaakseen oppilasta ajo-opettajan täytyy hakea opetuslupaa, jonka voi saada yli 25-vuotias henkilö, jolla on ollut ajokortti ainakin viisi vuotta. Luvan hakeminen onnistuu sähköisesti Traficomin kautta. Ajotunteja varten autoon tulee asentaa opetuspoljin, lisäpeili sekä auton perään kiinnitettävä opetuskolmio.

Näiden varusteiden asentaminen itse on kuitenkin verrattain helppoa, ja näin kustannukset jäävät melko pieniksi. Ajoharjoittelun saa aloittaa täytettyään 16 vuotta, eikä ajotuntien enimmäismäärälle ole rajaa.

Valitettavasti auton perässä oleva valkoinen kolmio saattaa provosoida muita tienkäyttäjiä.

Kahden vuoden aikana ehtiikin ajaa paljon ja ajoharjoittelu sujuu mukavasti arjen keskellä, jos opettajana on vanhempi tai muu läheinen.

Opetusluvalla ajo-opetus onkin autokoulua henkilökohtaisempaa ja ajotunteja sekä ajokokemusta kertyy huomattavasti enemmän, mikä helpottaa tulevaa ajokoetta ja antaa varmuutta ajamiseen. Opetusluvalla ajokortin suorittaminen onnistuu siis verrattain helposti ja kustannustehokkaasti. Erityisesti rahallista hyötyä opetusluvasta saa, jos perheessä on monta lasta ja kaikki ajavat ajokortin opetusluvalla.

Näin kustannukset yhtä lasta kohtaan jäävät yllättävän pieniksi. Opetusluvalla ajaminen mahdollistaakin siis edullisen, henkilökohtaisen sekä joustavan kokonaisuuden, mikä tekeekin opetusluvasta ylivertaisen tavalliseen autokouluun nähden.

Jos opetusluvalla ajaminen kiinnostaa enemmän, lisää tietoa ja yksityiskohtaisia ohjeita löytyy runsaasti Traficomin Ajokortti-info-palvelusta.

Teksti ja kuva Joel Waltari

Nettideittailusta

Vietin lauantaipäivän kaverini kanssa Jumbossa. Kyseisen kaverin kanssa tutustuimme yläasteella ja rakastan meitä yhdistävää ainutlaatuista samanhenkisyyttä. Kulutimme kahdeksan tuntia puhuen omasta rakkauselämästämme (lähinnä sen olemattomuudesta) ja tuttujemme suhdekuvioista.

Jatkoimme myös tavaksi muodostunutta aktiviteettia, eli pariskuntien bongailua herkuttelun kera. Miettikää kuitenkin, että tuo aihe jaksoi kiinnostaa meitä kahdeksan tuntia.

Hän asuu kauempana, joten jauhamme samaa asiaa yleensä videopuheluissa useita kertoja viikossa. Kuulostamme epätoivoisilta. Lähes säälittäviltä, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta jotain niin kiehtovaa siinä vain on.

Eräs yhteinen kaverimme löysi poikaystävänsä Robloxista ja toinen OmeTV:stä. Tämä on saanut meidät toden teolla pohtimaan, miten me emme onnistu löytämään ketään.

Tärkeintä on oma-aloitteisuus. Liiaksi ei voi korostaa sitä, kuinka hyvä taito on osata tehdä aloite. Ihan jo sillä pystyy antamaan paremman ensivaikutelman. Annoin suorastaan täydellisen ensivaikutelman tuolle pojalle, jonka Yubosta viime kesänä löysin.

Tapasimme keskustassa Fazer Cafessa ja herrasmiesmäisesti hän tarjosi. Viihdyimme tuntikausia keskustassa pyörien ja hajuvesiä haistellen (tai tuoksutellen, kuten eräs toinen poika joskus minua korjasi). Hän jopa ihmetteli minulle, kuinka aika vain lensi seurassani.

Kun lähdimme koteihimme, laittoi hän perään viestiä kiittäen päivästä ja kysyen, haluaisinko nähdä uudelleen.

Ja toden totta halusin, olihan hän pitkä, hyvännäköinen, minua vanhempi ja viisaampi, ainakin matemaattisesti.

Hän pyysi minut luokseen - ja ainoa ajatukseni oli, että ei muuten hitossa tule tapahtumaan. Että menisin tuon juuri tapaamani pojan luokse täysin tuntemattomalle maaperälle. Ja minähän sitten menin.

Tapailua jatkui ja etenimme. Me vain tunnuimme olevan samalla sivulla ja jotenkin syvästi ymmärsimme toisiamme, kunnes tipahdin kyydistä.

Täydellisyys, jota näin, ei ajan kuluessa kadonnut hänestä mutta ei myöskään pidemmän päälle viehättänyt minua. Tapailuamme kesti puolitoista kuukautta, mikä surullista kyllä on pisin aika, jonka olen onnistunut pojan kanssa tapailemaan.

Olin se osapuoli, joka jutun päätti,ja mietin jälkeenpäin, olisiko meistä voinut tulla enemmänkin. Tietysti olisi voinut. En edelleenkään kuitenkaan näe, että mahdollinen suhteemme olisi kovinkaan kauaksi kantanut.

Ei kuitenkaan kuulu tapoihini turhaksi jäädä asioita murehtimaan vaan kohdistinkin katseeni eteenpäin. (Tietenkin edelleen tarkistan hänen somensa säännöllisesti, mutta kukapa ei.)

Mainitsin katseen suuntaamisesta eteenpäin. Edessä oli jälleen swaippailua ja uusi Yubo-säätö. Ajoitus ei ollut paras, sillä olinhan juuri päättänyt edellisen tapailun, mutta hän tuli vastaan silloin, joten mitä sitä siinä muutakaan tehdä kuin antaa mahdollisuuden.

Mahdollisuus venyi kuukauden tapailuun. Muistan, kun joskus hän pyysi minut käymään luonaan ja suostuin, sillä kivahan se on saada parempi käsitys toisen elämäntyylistä.

Tajusin kuitenkin liian myöhään, että hänen perheensä on paikalla. Omat vanhempani ovat enemmän poissa kotoa kuin paikalla, joten tämä lienee syy, miksi en ottanut asiaa huomioon heti alkuunsa.

Uskon antaneeni noille ihmisille hyvän vaikutelman itsestäni, mutta toivon, etten olisi mennyt, kun ei meistä mitään tullut eikä edes kavereiksi varsinaisesti jääty. Lyhyestä virsi kaunis ja ei siitä enempiä.

Ihastuin jo vuosi sitten palavasti erääseen poikaan. Harrastin keilausta, kuten hänkin, joten luonnollisesti löysin hänet keilahallilta.

Olin kuitenkin ujompi noihin aikoihin ja tyydyin vaan varovaiseen vilkuiluun. Kirjoitin hänestä päiväkirjaanikin ja onhan se ihan mahtavaa lukea ajatuksiani jälkeenpäin.

Ei Silja vuoden takaa olisi uskonut käyvänsä elokuvissa tuon pojan kanssa ja keskustelevansa tämän kanssa päivittäin.

Joskus kuukausi taaksepäin nautiskellessani epämieluisasta sinkkuelämästäni muistin tuon palavan ihastuksen tunteen ja kohteen.

Lisäsin hänet Instassa ja laitoin viestin: “Siis tää on nyt vähän outo jotenki kysyä, mut näin sut joskus siis Talin siel keilahallilla ja olit sillai kinda cute, ni et onks sul ketää tai ootsä sillai ylipäätään kiinnostunu tutustuu? Vähän ehkä tollain suora kysymys, mut ääneen luettuna kuulostaa paremmalta.”

En edes itse kestä, miten ihanan viestin hänelle kaavailin. Ja olihan hän tosiaan kiinnostunut tutustumaan. Näimme kolmesti, minkä jälkeen hän sai sanotuksi, ettei meistä tulisi mitään. Olisin itse ollut kiinnostunut jatkamaan, mutta hän halusi jatkaa nauttimista omasta sinkkuudestaan.

Itse vihaan tätä, mutta hyvät hänelle. Jatkoimme juttelua ahkeraan Snapchatissa, mutta hän lopetti sen kuin seinään ihan viime päivinä.

Sain siis rukkaset. Tullut aiemmin kyllä annettuakin sellaiset. Kyllähän se satuttaa, kun asiat eivät mene tavalla, jolla niiden toivoi menevän. Poikaystävän metsästystä alkaa olla jo puolisen vuotta takana, mutta hyvä ottaa aikansa.

Uudet ihmiset tuovat uusia näkökulmia ja kaikki kannattaa ottaa kokemuksena sekä oppina. Olen saanut näiden ihmisten myötä uusia näkökulmia. Koen toisen elämään perehtymisen äärimmäisen mielenkiintoisena. Uudet tuulet puhaltavat eikä voi tietää, kuka seuraavaksi odottaa löytymistään.

Rakkauden täyteistä joulua kaikille! Me, joita ei vielä parisuderintamalla lykästänyt, nauttikaamme läheistemme rakkaudesta. Ja pidetään mielessä uusi vuosi ja uudet kuviot!

Jos sulla heräili mitään kysyttävää, nii löydät tosta mun kuvasta somet ja pistä viestii tai ehdota vaikka aihetta, mistä seuraavaks haluut kuulla, koska tää on meiän lukiolaisten lehti ja teille tätä tehdään.

Teksti Silja Pulkka

Joulu muissa maissa

Suomalainen joulu on monelle tuttu, mutta kuinka joulua vietetään ulkomailla?

Espanja

Espanjassa vietetään joulua yleensä perheen tai lähisukulaisten kesken. Kun joulukuu alkaa, kadut ja näyteikkunat koristellaan jouluvaloilla ja joulukoristeilla, kuten seimiasetelmilla eli beleneillä. Belen on rakennettu aitta tai pieni kylä, jossa kuvataan kristinuskoon viittaavaa jouluevankeliumia.

Joulunaikaan moni espanjalainen osallistuu joululottoon, joka arvotaan televisiolähetyksessä ja pääpalkinto on nimeltään El Gordo.

Maailmalla suosittu espanjalainen joululaulu on Feliz Navidad. Perinteisiä espanjalaisia jouluruokia ovat äyriäiset, liharuuat sekä jälkiruuaksi vanukkaita ja lehtitakinaleivoksia.

Espanjalaisille on tavallista jakaa lahjat loppiaisena, mutta tavasta on osin luovuttu. Nykyään osa lahjoista saadaan joulupäivänä joulupukin tuomana. Loppiainen tarkoittaa Espanjassa kolmen kuninkaan päivää. Silloin saadaan loput lahjat aamulla kuusen alta, jotka kolme kuningasta ovat tuoneet. Joulunaika kestää vuoden loppuun asti.

Saksa

Useat meille tutut jouluperinteet ovat peräisin Saksasta. Näitä ovat esimerkiksi joulukalenteri ja joulukuusi. Muutama tuttu joululaulu on myös peräisin Saksasta, kuten Jouluyö juhlayö ja Oi kuusipuu.

Saksassa jouluperinteet vaihtelevat eri puolilla maata, myös riippuen alueen alkuperäisestä uskonnollisesta suuntautumisesta, kuten oliko alue katolinen vai protestanttinen. Joulua vietetään yleensä perheen kanssa.

Saksassa jouluna syödään joulukinkun sijaan hanhea tai karppia. Muita jouluruokia ovat perunasalaatti, raclette, fondue ja makkarat.

Jouluhahmoja Saksassa ovat Pyhä Nikolaus, Krampus ja Christkind. Pyhä Nikolaus on vähän kuin joulupukki, joka jakaa lahjoja kilteille lapsille 6.12. Krampus tulee Nikolauksen mukana ja nappaa tuhmat lapset säkkiin.

Cristkind jakaa lahjat jouluaattoisin, mutta hän ei ole fyysisesti paikalla. Frohe Weihnachten, eli hyvää joulua!

Australia

Australiassa joulu sijoittuu keskelle kesää. Joulua vietetäänkin yleensä noin 30 asteen lämmössä ja usein rannalla. Monen australialaisen jouluun kuuluu auringonotto ja surffaus.

Yleisiä australialaisia jouluruokia ovat kinkku tai kalkkuna sekä merenelävät. Pääruuan jälkeen usein tarjoillaan erilaisia hedelmiä. Jälkiruokana on usein pavlovaa tai jouluvanukasta.

Australiassa on jouluperinne, jossa ihmiset kerääntyvät kynttilöiden valaisemalle kaupungille jouluaattona laulamaan joululauluja.

Iso-Britannia

Charles Dickensin tarina ”Saiturin joulu” antaa meille täydellisen käsityksen englantilaisesta joulusta.

Britanniassa joulua vietetään joulupäivänä. Jouluaattona nautitaan alkaneesta lomasta ja valmistaudutaan seuraavaa päivää varten. Aattoiltana käydään ripustamassa joulusukat, joihin joulupukki tuo lahjoja aamuksi. Loput lahjoista löytyvät kuusen alta.

Jotkut perheet nauttivat jouluruuan kotona itsetehtynä, mutta Britanniassa on myös tapana käydä pubissa syömässä. Joulukinkun sijasta Englannissa syödään kalkkunaa. Suosittu herkku jouluaikaan on mince pie, joka on täytetty maukkaalla hedelmäseoksella.

Joululaulut ovat merkittävässä roolissa englantilaista perinnettä. Yksi erikoinen ja hauska jouluperinne on joulunäytelmän esittäminen (Christmas pantomime). Yleensä sukupuolet vaihtavat rooleja ja esittävät hauskoja vitsejä aikuisyleisölle.

Tapaninpäivänä on jalkapallo-ottelupäivä, joka on tärkeää englantilaisille. Monet menevät tällöin myös pubiin katsomaan peliä.

USA

Yhdysvaltalaisessa joulussa on monia perinteitä, jotka ovat sulautuneet yhteen monista kulttuureista.

Yhdysvalloissa joulu on melko maksimaalistista joulukuusien sekä valojen suhteen. Jouluvalot ympäröivät talon, ja pihalle on asetettu kaikenlaisia joulukoristeita sekä patsaita. Naapurustoissa on silloin tällöin kilpailua siitä, kenen jouluvalot ovat hienoimmat.

Kuten monet tietävät, Yhdysvalloissa joulupukki tuleekin vasta yöllä ja lahjat avataan 25.12 aamulla. Perinteistä jouluruokaa on täytetty kalkkuna, kinkku tai naudanpaisti. Jälkiruokana on monenlaisia piirakoita, kuten kurpitsa- ja omenapiirakka.

Eggnog eli munatoti on myös perinteinen jälkiruoka Yhdysvalloissa. Kuusen alla olevien lahjojen lisäksi pienempiä lahjoja saadaan myös joulusukkiin.

Japani

Japanissa joulua ei pidetä uskonnollisena juhlana tai lomana, koska japanilaisista vaan hyvin pieni osa on kristittyjä. Kuitenkin joulupäivä on koulusta vapaata.

Suurin osa Japanin jouluperinteistä on samoja kun Amerikassa. Jouluisin syödään yleensä joulukakkua, joka on kermatäytekakku, joka sisältää mansikkaa ja kermavaahtoa. KFC-pikaruokaravintolaketjun kanaa syödään jouluisin paljon.

Joulupukki tuo muutaman lahjan lapsille heidän nukkuessaan. Japanissa on joulunaikaan paljon tunnelmaa tuovia valoja. Joulun vietto jää yleensä uuden vuoden vieton varjoon, koska sillä on suurempi merkitys Japanissa.

Joulua vietetään monella tavalla ympäri maailmaa, ja tässä tutustuttiin vain muutamaan niistä! Näiden maiden joulun vietossa on paljon samaa, mutta myös monia eroja. Jouluperinteet vaihtelevat tietenkin myös eri perheiden välillä. Ihanaa jouluviettoa kaikille!

Teksti Vera Vesanto, Nanna Soikkeli Kuvat pixabay.com

Perinnettä vuosisadan takaa – millaiset juuret joulullamme on?

Sata vuotta on verrattain pitkä aika Suomen historiassa, mikä näkyy myös jouluperinteidemme evoluutiossa.

Tiesitkö, että vuonna 1924 Joulupukki ei asunut vielä Korvatunturilla?

Idean keksi Markus Rautio kolme vuotta myöhemmin: hänen mukaansa Korvatunturin korvat kuulivat kaikkialle ja päättivät, ketkä ansaitsivat lahjoja.

1920-luvulla itsenäinen Suomi alkoi saada aiempaa enemmän vaikutteita muualta maailmasta. Tarina pyhästä Nikolauksesta löysi tiensä meille Ruotsin kautta, minkä myötä lahjojen antamisesta tuli yleinen käytäntö. Kaupoista ei tosin saanut vielä pelikonsoleja, joten suosituimpiin lahjatoiveisiin kuuluivat muun muassa nuket ja pikkuautot, jotka tehtiin useimmiten omin käsin. Jos vanhemmat kuitenkin olivat tarpeeksi rikkaita, saattoi paketista paljastua jopa keinuhevonen.

Jotkin tänäkin päivänä tutut joululaulut ovat luoneet joulun taianomaista tunnelmaa suomalaisten koteihin jo sata vuotta sitten. 1920-luvulla tiensä suomalaisten sydämiin löysi kappale Heinillä härkien kaukalon.

Kappale oli alun perin ranskalainen kansanlaulu 1600-luvulta. Suomenkielisen sanoituksen kirjoitti jyväskyläläinen opettaja Martti Korpilahti vuonna 1926. Tietysti jouluradio on sittemmin alkanut tuutata myös modernimpaa pop-musiikkia, mutta vanhat laulut ovat yhä arvostettu osa suomalaista joulutunnelmaa.

Ennen kuin Coca Colasta tuttu hilpeä kapitalismin kingi valtasi näyttämön vuonna 1931, suomalaisissa taloissa vieraili myöhään syksyllä pakanallisten perinteiden mukaan pukeutunut kekripukki.

Kyseessä saattoi olla kuka tahansa naapuruston nuorista miehistä, joka naamioitumisen turvin tuli ja vei kaikki oluet fyysisen ilkivallan uhalla. Kyllä sitä osattiin pitää hauskaa vanhoina, hyvinä aikoina!

Jo 1920-luvulla joulukinkku oli monen suomalaisen joulupöydän keskipiste. Lisäksi tarjoiltavat koostuivat erilaisista laatikoista, kalaruoista ja leivistä, joita löytyy vieläkin hyvin monen suomalaisen juhlapöydästä.

1920-luvun joulupöydät olivat silti melko vaatimattomia verrattuna nykypäivän joulukattauksiin, jotka tavallisesti sisältävät kauempaakin tuotuja erikoisuuksia. Myös piparien tuoksuun hurahdettiin joulumielessä jo sata vuotta sitten, ja piparkakkutalot olivat nouseva trendi eritoten 1920-luvulla.

Monet joulunvieton perinteet ovat muuttuneet sadan vuoden saatossa, mutta suomalaisen joulun kaikista syvimmät perinteet ovat säilyneet ennallaan: rauha ja rakkaiden kanssa vietetty aika.

Teksti Iita Hartikainen ja Emma Heino

Myös olkikoristeet, kuten himmelit ja vuohet, ovat jäänteitä kekristä

Joululahjaideoita!

Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Muutamia joululahjaostoksia on varmaan jo tehty, mutta osa lahjoista voi olla vielä ostamatta, joten tässä on O’Timesin vinkit. Toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

Kavereille:

- Yöpuku. Voit ostaa samanlaisen yöpuvun myös itsellesi.

- Itse tehty koru, kuten rannekoru. Voit tehdä itsellesi samanlaisen.

- Lahjakortti raivohuoneeseen

- Puhelimen kuoret

- Muki. Voit teettää mukiin kuvan sinusta ja kaverista tai ostaa kaupasta tavallisen mukin.

Vanhemmille:

- Itse tehty lahjakortti, jolla lupaat esimerkiksi antaa hieronnan. Lisäksi voit ostaa hierontaöljyn.

- Kuvakirja yhteisistä kuvista itse tehtynä tai teetettynä.

- Kalenteri

- Kylpylälahjakortti

- Museokortti

Sisaruksille:

- Fanituotteita, kuten lempijoukkueen pelipaita tai suosikkiartistin huppari.

- Lautapeli, kuten Smart10, Arvaa kuka?, Halli Galli tai Cluedo.

- Harrastusvälineitä, kuten jalkapallo, kyniä tai vesipullo.

- Matkalaturi

- Herkkukori, jossa on esimerkiksi suklaata, karkkia, kahvia tai teetä sekä piparkakkuja.

Teksti ja kuvat Veera Kotkaslahti ja Annika Hellström

Tuomaan markkinat avautuvat taas

Tuomaan markkinat ovat Suomen suosituimmat joulumarkkinat. Mutta millaista siellä on ja mitä siellä oikeastaan voi tehdä?

Helsingin Tuomaan markkinat pääsi yhdysvaltalaisen uutiskanava CNN:n parhaiden joulumarkkinoiden listan 11. sijalle. Pääsyä top kymmeneen estää pelkästään Tukholman Skansenin joulumarkkinat. Ensimmäiset Tuomaan markkinat järjestettiin vuonna 1994, eli tänä vuonna ne täyttävät 30 vuotta!

Tuomaan markkinat pidetään Senaatintorilla, Helsingin sydämessä. Idyllinen sijainti houkutteleekin noin 300 000 vuotuista vierailijaa. Tori on tunnelmallinen, jouluvaloin koristeltu ja joululauluja soi kaikkialla.

Tuomaan markkinoiden sijainti on erinomainen turisteille. Joulumarkkinoiden lisäksi samalla näkee Senaatintorin, jossa on muun muassa Helsingin tuomiokirkko ja Aleksanteri II:n patsas.

Tuomaan markkinoilla voi tehdä ostoksia, kokea elävää musiikkia, hypätä karusellin kyytiin ja jopa tavata joulupukin. Kojujen kiertely ja karuselli ovat mahdollisia aktiviteetteja koko markkinoiden aukioloajan, mutta elävä musiikki ja joulupukki ovat siellä tiettyinä ajankohtina.

Tuomaan markkinoiden kojuista voi ostaa monenlaista. Ruokaa, juomaa ja kaikenlaisia käsitöitä on myynnissä, vaikkakin hieman korkeilla hinnoilla. Toki pienyrittäjiltä ostaessa hinnat ovatkin usein korkeammat kuin vaikka marketeista - mutteivät kohtuuttomia.

Jos siis kaipaa joulurauhaa Helsingin keskustassa, kannattaa suunnata Tuomaan markkinoille. Ajanvietteeksi voi ajaa karusellilla, kierrellä kojuilla tai vain istua alas ja ottaa jouluinen tunnelma vastaan.

Tuomaan markkinoiden kojut tarjoavat käsitöitä sekä pientä purtavaa.

Teksti ja kuvat Milja Blomstedt ja Emma Heino

O´CHAOS

Leipomo Big Back (Christmas Edition)

Leipomo Big Back on tullut takaisin paremmilla ja maukkailla (MUTTA MITÄH?!?!) jouluteemaisilla resepteillä!Tee-

maamme kuuluu tällä kertaa kaksi erilaista piparkakun makuista kakkua: gluteeniton ja vegaaninen kakku (ensimmäinen resepti) JA lisäksi juustokakku, joka on saanut inspiraationsa piparkakusta.

Piparikakku

4,5 dl vehnäjauhoa tai gluteenitonta jauhoseosta

2 dl sokeria

0,5 rkl kanelia

0,5 rkl jauhettua neilikkaa

0,5 rkl jauhettua kardemummaa

0,5 rkl ruokasoodaa

150 g Eleplant-pala

3 dl kauramaitoa

2 dl vaaleaa siirappia

Ruskistettu voikreemikuorrutus

250 g Eleplant-pala

2,5 dl tomusokeria

1 rkl kauramaitoa

Valmistusohje

Valmista pehmeä piparkakku.

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.

Sulata Eleplant, jäähdytä hieman ja lisää kuivien aineiden joukkoon.

Lisää kauramaito ja siirappi. Sekoita käännellen tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille tai suorakulmaiseen noin 20 x 30 cm:n kokoiseen uunivuokaan. Uunivuoassa leivottuna kakusta tulee korkeampi.

Paista kakkua 180-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes kakku on kauttaaltaan kypsynyt. Jäähdytä.

Valmista kuorrute.

Ruskista 250 g Eleplantia kattilassa. Ruskistaaksesi voin sulata sitä vaaleapohjaisessa pannussa keskilämmöllä, jotta näet värin muutoksen. Sekoita tai pyörittele pannua usein, kun voi sulaa, vaahtoaa ja alkaa muuttua kullanruskeaksi.

Huomaat pähkinäisen tuoksun ja ruskeita pilkkuja (maitosokerin jäämiä) pannun pohjalla. Kun voi on saavuttanut kauniin meripihkan värin, ota se heti pois liedeltä, jotta se ei pala.

Kaada se kuumuutta kestävään kulhoon kypsymisen lopettamiseksi.

Kaada ruskistettu Eleplant lämpöä kestävään kulhoon ja laita jääkaappiin jäähtymään välillä sekoittaen

Omat kokemukset

Ohje löytyi syksyn Ruoka ja viini -messuilta, kun saimme kokeilla maistiaisia Eleplantin pienessä maistiaisnurkassa.

Kakku oli tosi hyvää ja reseptin sai kätevästi skannaamalla kakun vieressa ollutta QR-koodia.

Kokeilu oli hyvin onnistunut ja annoimme kakkua maistettavaksi kavereille - ja kaikki pitivät siitä!

Piparkakun makuinen juustokakku kanelikermavaahdolla

Valmistusaika:

Esivalmistelu: 30 min

Kypsennys: 1 h

Lisäaika: 5 h

Yhteensä: 6 h 30 min

Annoksia: noin 16 (riippuen vuoan koosta. Minulla oli pienempi vuoka, joten tuli 12.)

Ainekset

Juustokakku

Alumiinifoliota

2 dl piparkakunmuruja

60 g margariinia, sulatettuna

3 (225 g) pakettia tuorejuustoa, huoneenlämpöisenä

2,4 dl fariinisokeria

1 dl tummaa siirappia

1 rkl sitruunamehua

1 rkl vaniljauutetta

2 tl inkiväärijauhoa

1 ½ tl kanelijauhoa

½ tl neilikkajauhoa

½ tl muskottipähkinäjauhoa

Ripaus suolaa

3 kananmunaa, huoneenlämpöisenä

Kanelikermavaahto

2,4 dl kuohukermaa

0,6 dl tomusokeria (maun mukaan)

½ tl vaniljauutetta

½ tl kanelia (maun mukaan)

Valmistusohjeet

Juustokakun pohja

Esilämmitä uuni 175 °C:een. Voitele 23 cm irtopohjavuoka. Kääri vuoan ulkopuoli 3–4 kerrokseen alumiinifoliota.

Sekoita piparkakunmurut ja sulatettu voi keskenään, kunnes seos muistuttaa kosteaa hiekkaa. Painele seos tasaisesti vuoan pohjalle.

Täyte

Sekoita tuorejuusto ja fariinisokeri suuressa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes seos on sileää.

Lisää tumma siirappi, sitruunamehu, vaniljauute, inkivääri-, kaneli-, neilikka- ja muskottipähkinäjauhot sekä suola. Vatkaa hyvin.

Lisää munat yksi kerrallaan, vatkaten kevyesti jokaisen lisäyksen jälkeen, kunnes seos on juuri ja juuri tasaista. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Kopauta vuokaa varovasti pöytää vasten ilmakuplien poistamiseksi.

Paistaminen

Aseta irtopohjavuoka suurempaan uunivuokaan ja kaada uunivuokaan noin 2,5 cm kuumaa vettä. Varo, ettei vettä pääse juustokakkuseokseen!

Paista vesihauteessa uunissa noin tunti, kunnes kakun reunat ovat kiinteät ja keskiosa hytisee hieman.

Sammuta uuni ja jätä juustokakku jäähtymään uunin sisälle 1–2 tunniksi.

Jäähdytys

Poista juustokakku uunista ja vesihauteesta. Vedä veitsen kärki varovasti kakun reunojen ympäri irrottaaksesi sen vuoasta. Siirrä tarjoiluvadille ja jäähdytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Kanelikermavaahto

Vatkaa kuohukerma, tomusokeri, vaniljauute ja kaneli keskinopeudella sähkövatkaimella, kunnes kermavaahdolla on riittävän napakka koostumus. Varo ylivatkaamista!

Tarjoilu

Pursota kermavaahtoa kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

Miksi juuri piparijuustokakku?

Valitsin piparijuustokakun, koska Satu oli ehdottanut sitä, ja se kuulosti hyvältä. Pidin kakusta, mutta jos et tykkää mausteisista makeisista, tee juustokakkuosa vaniljaisena ja käytä pipareita keksipohjana.

Kuvat Shukri Muhamed Osman ja Suzan El-habbal sekä Pinterest

Tekstit Shukri Muhamed Osman ja Suzan El-habbal

Joulukissa - virkkausohje

Materiaalit: valkoinen Katia Bambi -lanka, valkoinen Sirdar Alpine -lanka, turvasilmät, lankaa ja neula päättelyyn.

Lyhenteet: Krs = kierros, ks = kiinteä silmukka, s = silmukka, ps = piilosilmukka, kjs = ketjusilmukka.

Tekniikka: Nyppy = virkkaa neljä (4) pylvästä samaan silmukkaan, mutta jätä jokaisesta pylväästä viimeinen läpiveto tekemättä. Kun koukullasi on viisi (5) silmukkaa, vedä lanka kaikkien silmukoiden läpi. Nypyt toimivat kissan jalkoina.

KISSAN KEHO:

1. krs: 6 ks aloituslenkkiin (eng. Magic ring/magic loop) = 6 s.

2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan = 12 s.

3. krs: *1 ks ensimmäiseen s:aan, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *...* 6 kertaa = 18 s.

4. krs: *1 ks kahteen ensimmäiseen s:aan, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *...* 6 kertaa = 24 s.

5. krs: *1 ks kolmeen ensimmäiseen s:aan, 2 ks seuraavaan s:aan*, toista *...* 6 kertaa = 30 s.

6.-7. krs: Ks jokaiseen s:aan = 30 s.

Lisää turvasilmät kissan kierrosten 3-4 välille. Ompele kissalle nenä ja suu mustalla langalla. Ala täyttämään kissaa.

8. krs: 23 ks, nyppy, 5 ks, nyppy = 30 s.

9.-13 krs: Ks jokaiseen s:aan = 30 s.

14. krs: 23 ks, nyppy, 5 ks, nyppy = 30 s.

15. krs: Ks jokaiseen s:aan = 30 s

16. krs: *1 ks kolmeen ensimmäiseen s:aan, kavenna 2 s yht.*, toista *...* 6 kertaa = 24 s.

17. krs: *1 ks kahteen ensimmäiseen s:aan, kavenna 2 s yht.*, toista *...* 6 kertaa = 18 s.

18. krs: *1 ks ensimmäiseen s:aan, kavenna 2 s yht.*, toista *...* 6 kertaa = 12 s.

19.-20. krs: kavenna jokaisessa silmukassa. Päättele lopuksi kissa.

KORVA (TEE YKSI):

1.krs: 6 kjs.Ohita koukusta lähin kjs, 1 ks jokaiseen 5 muuhun kjs:aan. Käännä työ ja työstä seuraava kierros työn vastakkaisella puolella = 5 s.

2.krs: Ks jokaiseen s:aan. Käännä työ = 5 s.

3.krs: Ohita ensimmäinen s, 2 ks, ohita seuraava ks, 1 ks. Käännä työ = 3 s.

4.krs: Ohita ensimmäinen s, ks kahteen seuraavaan s:aan. Käännä työ = 2 s.

5. Ohita ensimmäinen s, ks seuraavaan s:aan. Päättele.

Ompele korva kissan kehoon kehon viidennen kierroksen kohdalle.

HÄNTÄ:

10 kjs, ohita ensimmäinen ketjusilmukka puikosta katsottuna, ps jokaiseen muuhun ketjusilmukkaan. Päättele ja ompele kiinni kissan kehoon.

TONTTULAKKI:

1. krs: 4 ks aloituslenkkiin = 4 s.

2. krs: 2 ks ensimmäiseen s:aan, 1 ks seuraavaan s:aan = 6 s.

3. krs: 2 ks jokaiseen s:aan = 12 s.

4. krs: Ks jokaiseen s:aan = 12 s.

5. krs: Ks kahteen ensimmäiseen silmukkaan, 2 ks seuraavaan s:aan = 16 s.

6. krs: Ks jokaiseen s:aan = 16 s.

7. krs: Vaihda Sirdar Alpine-lankaan ja ps jokaiseen s:aan = 16 s. Päättele hattu.

Ompele hatun päähän tupsu Sirdar Alpine -langalla (ompele langalla edestakaisin hatun aloituslenkin kohdalla). Ompele hattu kissan kehoon siten, että hattu on sillä kohdalla, mihin kissan toinen korva tulisi.

Ohjeen tekijä ja kuva Emmi Paasto

O’Why

Te kysyitte, me vastasimme. Pitäkää pepuistanne kiinni, koska nyt lähtee ja kovaa!

Miksi koeviikko on kuusi (6) päivää, vaikka kokeita on seitsemän (7) ja miksi Ogeli on ainoa koulu, joka harjoittaa tällaista käsittämättömän surkeaa tapaa?

Meidän koulussa halutaan olla mahdollisimman tehokkaita, koska yksi päivä vähemmän koeviikolla tuo yhden päivän lisää opiskelua.

Mikä ois joku hauska toimitusmuisto?

Kerran toimitusiltaan tuli iso vihreä örkki, joka sano et sil on iso mölli.

Satu sille ärisi, toimitus Satun takana tärisi.

Örkki karjahti: ”mikäs on tää lössi?”ja Satun kuulakärkikynän kössi.

Satu vastasi: ”Mee pois senkin trolli, kohta sun päälle hyppää valtava kolli.”

Silloin toimitus kissaksi muuttui, suuttui, vain torahampaat puuttui.

Örkki kiljaisi ja juoksi käytävään, se huusi: ”Ei kissoja ei enään!”

Siihen Satu kieliopilla uhmasi: ”Jos sä sanot enään, mä lyön sua nenään!”

Örkki kalpeni ja kuulakärkikynän tiputti, se karkuun livahti ja koko koulu rohkeudelle liputti.

Miksi ruokalassa on niin ahdasta?

Inflaatio

Vastaus on kyllä!

Onko totta, että opettajien saunailloissa saunaklonkku on suosituin aktiviteetti?

No ootkos koskaan nähnyt sä pingviiniä?

Katsos tänne päin, niin pingviinin sä näät.

Pingviinit, HUOMIO!

Pingviinit, ASENTO!

Oikea käsi…

Millon Ogeli saa oman podcastin?

Sitten kun koulu täyttää 200 vuotta, jos podcastit ovat edes silloin enää olemassa.

Kuka nykyinen opettaja on ollut pisimpään opettajana Ogelissa?

Arja Holma the goat!

Mistä saa ranskalaisia voikeksejä?

Jos on hyvä opiskelija, niin kyllä siitä palkitaan maukkailla 500 euron voikekseillä.

Milloin lisää Wellingin suusta siepattuja?

Kun tulee jotain uutta eikä vaan toista samoja juttuja jokaisella kurssilla.

Kuka keksii O’Timesin kaikki kauniit sanaleikkinimet?

”Muinaiset opiskelijat yli kymmenen vuotta sitten”, sanoo Satu Mäkinen.

Miks tää kysynys on pakolnminen?

Mikä on pakolnminen? Kysymys taisi olla pakollinen? Vai olenko väärässä?

Miks en saa naista?

No jos ei niille puhu, niin ei myöskään saa.

Piispanmunkki vai berliininmunkki?

Piispanmunkki, kosk oon tält puolelt jokkee.

Olisitko mieluummin jukkapoika vai jukkapalmu?

Jukkapalmu. Sais erilaisen elämänkokemuksen ja olis ainakin hieno tukka.

Muutosverokortti vai veetosmurokortti?

Veetosmurokortti. Fuck raha ja yhteiskunta.

Onko Rubenin pakko lähteä?

Tämä toimituksenlohko ei tiedä Rubenin uravalinnoista, mutta jaamme tuskanne.

How to make out with Putis?

No ensiksi pitää pyytää lupa, ja jos luvan saa, niin no kröhöm ehkä kokenut konkari auttaa tarpeen tullessa. Muista kuitenkin, että tärkeintä on kuunnella omaa sydäntään.

Mikä on paras banaanin väri?

Vaaleankeltainen.

Miksi Wellingin puvunkengät ovat ruskeat eivätkä mustat?

Koska Weltsun tyylitaju on vaan niin hyvä. Kaikilla on aina mustaa, mutta Petteri pistää paremmaksi olemalla uniikki ja valitsemalla vähemmän suositun vaihtoehdon.

Minä astuin juuri isoon läjään

Treenata? Luulin että sanoit extra ranskalaiset!

Kuinka paljon liukkaria vaatii kolmen omenan anusaukkoon tunkeminen? Kaverin puolesta kyselen…

No jos on tarpeeks kova jätkä, niin ei yhtään, mutta teille nössöille voin antaa vinkin, että kolmekymmentäkaksi pulloa on varmaan tarpeeksi. Onnea suoritukseen!

Mikä on tämä ”Ville-ilmiö” jokaisessa ikäluokassa?

Kuten tiedämme OYK22-ikäluokalla on legendaarinen hahmo nimeltä Ville Särkkä. Villen tunnistaa siitä, että hän on omalaatuinen persoonansa.

Kuitenkin moni koulumme tutkija on alkanut puhumaan Ville-ilmiöstä, joka tarkoittaa sitä, että jokaisesta ikäluokasta löytyy oma Villensä eli henkilö, jonka persoonallisuus ja olemus resonoivat Ville Särkän kanssa.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi.

U I I A I O U I I I A I

U I I A I O U I I I A I (Uusi Ihana Ikionnellinen Aurinko Irottautui Omasta Urakastaan Irtisanoa Inhottavat Ihmiset Ainoat Irstailijat)

Onko polvileikkaus huomenna? Oloni, kun polvileikkaus oli eilen ;(

Onko MÄS instagram-nimi viittaus Marijuanaan?

Kävimme asiasta keskustelun noin puoli vuotta sitten ja tulos oli se, ettei MÄS tiennyt kirjainyhdistelmän merkitystä. Nimeä ei ole kyllä vaihdettu…

Missä vanha margariini ruokalasta?

Se on ylemmän tason ravintosuosituksista.

Kuvat MÄS (paitsi eka)

Suusta siepatut

”Säälistä Sipoossa asumisesta mä en laita sulle edes myöhästymistä.”Oona Kaasinen

”Jeesuskin vaan käppäili ja jäppäili ympäriinsä ja sitten se tuomittiin kuolemaan.” - Ruben Mustonen

”Älä ole painava, ole vuorikauris.”Heidi Kiviharju

”Henna laittelee sydämiä sulle, heh heh!” - Mikko Tapper ”Hei bro, yritä nyt tehä! Bro ei voi olla noin hidas...”Matti Ala-aho

”Mehän ollaan joskus lyöty Henna matematiikkaritariks jossain bileissä.” - Oona Kaasinen

”Anteeks, sukupuolitin asentoja.” -Satu Mäkinen

”Skrollatkaas kaikki tähän sillisalaattilaatikkoon.” - Henna Pesonen

”Äkkiä päästä pois vessahätä tulee U2 housuun.” - Tuomas Hyttinen

“Hiljentää vauhtia on toisin sanoen peruuttaa.” - Henna Gröndqvist

”Mä oon semmonen hirvee tirkistelijä.” - Satu Mäkinen

”Roadman-takki, 3 000 euroa. Onpas halpa ja edullinen!” - Mikko Tapper

”Eli tehään semmonen tota ravintoketju...” -Hannu Huhtala

”Joulupukki voi antaa jalkapohjahierontaa, tai muita aineettomia lahjoja.” - Mikko Tapper

”Vielä ei oo kertauskurssillakaan myöhästä, menköön amikseen.”Petteri Welling

”Nyt jäi Tommin byysat viiltelemättä.” - Arja Holma

”Meiän pitäs integroida, ja integraali on jotai, yök, matikkaa.” - Matti

Ala-aho

”Siis niin mikä s-sana? Aa se, skibidi.” - Satu Mäkinen

”Epäonnistuppa nyt reippaasti, ni me nauretaan.”Mikko Tapper

”Varokaa, etten mä pure jotain.”Henna Grönqvist

”Mennää cicapoaskelilla koko matka sinne bussipysäkille.” - Oona Kaasinen

”Ootteko ikinä kuullu, että opettaja sanoo vaikka... ´skibidi rizz`?”Ruben Mustonen

”Keksitte vaikka omalla sävellyksellä sitten niitä YO-kokeen vastauksia.” - Petteri Welling

”Jeesus odottaa meitä.” - Mikko Tapper

”Ei moitita! Virheitä sattuu kaikille-ei mulle!” - Matti Ala-aho

”Jumala armahtaa, minä en.” - Satu Mäkinen

*katsoo miehen sukuelintä* ”Mikä v***u tää on?”anonyymi oppilas

Kuvat Matias Hännikäinen

Huhu kiertää, mutta pitääkö se paikkansa?

Toimittajien korviin on kantautunut lisää tietoa koulumme opettajista. Varoituksen sana: jokainen näistä huhuista on totisinta totta.

Ogelin oma Rautamies

Olette kenties huomanneet englannin opettaja Keijo Käkelän ulkonäössä pienen muutoksen. Kesäloman aikana Keijo nimittäin hankki uudet silmälasit. Toimittajat miettivät pitkään, mitä populaarikulttuurin hahmoa Keijo muistuttaa. Eräänä aamuna toimittajilla välähti. Keijo on kuin

ilmetty Tony Stark eli Ironman! Jos siis ikinä Oulunkylää lähestyy lentävä donitsi avaruudesta tai madonreikä avautuu taivaalle, tiedätte heti, kenen puoleen kääntyä. Elokuvissa Tony Starkin vakiovarustukseen kuuluu älysilmälasit, jotka kantavat nimeä Edith. Nämä silmälasit muun

muassa neuvovat Starkia. Keijon uudet silmälasit ovat tismalleen samanlaiset kuin Edith-silmälasit. Opiskelijat huomio! Edith-laseilla näkee esineiden lävitse, eli nykyään Keijo näkee pulpettien takana piilossa olevat puhelimet. Olkaa siis tunneilla varuillanne.

Onko Rubenilla kaksoisidentiteetti, joka turvaa Oulunkylän

öiset kadut?

Oletko koskaan nähnyt Ruben Mustosta ja Lepakkomiestä samassa huoneessa? Toimitus ei ainakaan ole. Jos sitä miettii ihan käytännössäkin, niin täytyyhän Rubenin olla Lepakkomies. Kai sen nyt näkee jo Raidejokerin arkkivihollisen kypä-

rän aerodynamiikkaa heikentävistä korvista. Ne ovat tietenkin sitä varten, että Ruben saa sovitettua saparonsa niiden sisään. Olemme varmasti kaikki huomanneet, kuinka Oulunkylä tuntuu jo rutkasti turvallisemmalta viime vuoteen verrat-

tuna, siksi Rubenin saattaakin pian olla aika vaihtaa maisemaa hidastamaan maailman älyllistä regressiota levittämällä filosofista ajattelukykyä.

Onko käteesi tyrkytetty luumuja kuvistunnilla?

Ogelin rakkaan kuvataiteen opettaja Arja Holman saattaa muistaa keväiseltä kuvataiteen kurssilta avokätisenä luumujen tarjoajana. Toimitus rupesi kuitenkin pohtimaan, lieneeköhän Arjan avokätisyydelle jokin syvempi syy. O’Timesin tutkivan journalismin osasto lähti reissuun ja palasi yllättävin tuloksin takaisin päämajalle. Naapureiden haastatte-

lu ja pensaan takaa kiikarointi tuotti dataa, jolla on yksiselitteinen selitys – Arja käy luumuvarkaissa. Holmalla on nimittäin ollut naapurinsa kanssa jo vuosikymmenien ajan kilpailua sitä, kumman luumupuu tuottaa mehevämmän sadon. Kisassa käytetään likaisiakin keinoja, sillä Arjan on nähty kiipeävän öisin aidan yli hakemaan naapurin puusta

luumuja - pienentääkseen tämän satoa. Todistusaineistohan on jotenkin hävitettävä, mutta tiedämme kyllä, miksi yhden ihmisen ei kannata ahmia lavakaupalla luumuja... Mikäs sen parempi musta aukko todistusaineistolle olisi kuin monta kymmentä nälkäistä suuta työpaikalla.

Onko kahvi vain tekosyy?

Ogelissa lähes joka toinen opettaja kävelee luokkaan kahvikuppi kädessään. Näin tekee myös äidinkielen opettajamme Jukka Putaansuu, mutta sen sijaan, että Jukan kahvikuppi olisi täynnä oppitunnin alkaessa, hän pyyhältää täyttämään kuppinsa opiskelijoiden ollessa syvästi keskittyneitä tehtäviinsä. Toimituksen tarkkasilmäisimmät toi-

mittajat ovat panneet merkille, että tämä Jukan kahvinhaku kestää lähes aina epäilyttävän kauan. Kenelläkään ei ole aavistustakaan siitä, mitä Jukka oikeasti tekee poistuessaan luokkahuoneesta. Toimituksen korviin kantautui kuitenkin monen mutkan kautta tieota, että Jukka on nähty opettajienhuoneen läheisyydessä puhelin kädessä pelaamassa

varsin keskittyneesti Angry Birds -peliä. Pikkulinnut kuulivat lajitovereidensa äännähtelyä kolmannesta kerroksesta ja olivat menettää sulkansa nähdessään äänen johtuvan pelistä. Toimittajat vahvistavat, että kyseinen peli on varsin koukuttava, eli ei mikään ihme, että Jukan kahvitauot venähtävät.

Teksti anonyymi Kuvat anonyymi

Täyttösivut - sitä ja tätä

Yllä olevassa kuvassa lehtori Welling ja näyttelijä Katariina Havukainen, joka puhui yo-juhlassa. Puheessaan hän paljasti olleensa teininä ihastunut

Petteriin - nyt hän vihdoin uskaltautui sinuttelemaankin tätä entistä biologian opettajaansa.

Mutta mitä ihmettä? Taitaa olla teatteritunnin aika...

Wilma Tammisto