O´TIMES
Maaliskuun lehti
3 ”Mäkin voisin tehä ton”
6 Penkinpainajaistunnelmaa
8 Piinapenkissä Henna
10 Kuka uhmaa hurjaa heppaa? -musikaali sädehti ja säkenöi!
12 Erityinen erityisopettaja
13 Ûllatus: Erityisopettaja Teemu
14 Ogelin uusi hallitus
15 Tuleeko naisten vihaamiselle ikinä loppua?
18 Jos minne lie, polkusi vie...
20 Milleniaalinen Temu-boomi
21 Pitäisikö some hylätä?
22 Vuoden 2024 sanat
24 Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus
26 Ripaus runoutta
28 Nonogrammit - aikamme uusin villitys
29 Suusta siepatut
TÄTÄ LEHTEÄ TEKIVÄT
Matias Hännikäinen, päätoimittaja, taitto, kuvitus
Emmi Lehtinen, taitto
Iita Hartikainen
Elina Tyynelä, taitto
Ella Ala-Marttila, taitto
Hertta Dahlqvist
Martta Vesterinen, taitto
Shukri Muhamed Osman
Meri Luoma, taitto
Emilia Uusi-Simola, taitto, kuvitus
Aarni Einola
Joel Waltari, taitto
Nanna Soikkeli
Vera Vesanto, taitto
Henri Marno, taitto
Wilma Tammisto, taitto
Vierailija Essi Niemi
Ohjaava ope Satu Mäkinen
Muu toimitus: Emmi Paasto, Selma Pulkkinen, Tuukka Peuralahti, Venla Mantere, Nestori Holma, Benjam Tourunen, Aminata Bah, Suzan El-Habbal, Silja Pulkka, Paavo Herkman
”Mäkin voisin tehä ton”
Puhutaan hieman nykytaiteesta ja siihen liittyvästä asenneongelmasta.
Kävelet nykytaidemuseossa ihmetellen, miten nämä naurettavan yksinkertaiset tuhrut ovat olevinaan museotasoa. ”Minäkin voisin tehdä tuon”, tokaiset äimistyneenä. Mihin ovat kadonneet kaikki kauniit maalaukset ja realistiset patsaat?
Koen, että nykytaiteen vihaaminen on melko yleinen näkemys. Ymmärrän hyvin, miksi sitä on luontevaa inhota, mutta suurin osa kritiikistä osoittaa vain vääränlaisen asenteen taiteeseen.
Eniten ehkä kuulee väitettä, että kuka tahansa voisi tekaista samanlaisen nykytaideteoksen, jonka näkee taidenäyttelyssä- eihän nykytaide vaadi lainkaan taitoa. Jussi Halla-Ahokin sanoo: “Pidän laadukkaasta kuvataiteesta. Sellaisesta, joka tuottaa elämyksiä ja joka panee ajattelemaan, että miten ihminen osaa tuollaisenkin tehdä. Tämä on minun mielestäni keskeinen taidetta ja tekotaidetta erottava tekijä. Taide on sellaista, jota tavallinen, harjaantumaton ihminen ei pysty tuottamaan.”
Mutta miksi ihmeessä taidon pitäisi olla taidetta rajoittava tekijä? Eikö ole juuri parempi, että taiteen tekeminen on kaikille mahdollista? Taide onnistuu tehtävässään paljon paremmin niin. Sen ei tarvitse olla esoteerista hömppää.
On toki myönnettävä, että taidon ja osaamisen näyttäminen on hienoa niin taiteilijalle kuin myös katsojalle. Mutta väittämä, että taiteen pitäisi olla vain koulutetun vähemmistön luotavissa, on vain elitismiä. Taide on jotain, mitä ihmiset luonnostaan tekevät. On iso väärennys muuttaa
se asiaksi, jossa kuuluu olla hyvä. Ja toiseksi, nykytaide on teknisestikin vaativampaa kuin monet luulevat. Esimerkiksi abstrakti taide vaatii ymmärrystä sommittelusta, väriharmonioista, tekniikoista ja jopa tiedostamattomasta muodon tunnistamisesta – Ei siis välttämättä haluta, että abstrakti muoto vahingossa muistuttaa muodoltaan jotain realistista.
Miksi ihmeessä taidon pitäisi olla taidetta rajoittava tekijä?
Kuulin ystävältäni lausahduksen: ”Jos minun täytyy lukea jokin taustatarina ymmärtääkseni taideteoksen, se ei ole hyvä teos. Sen viestin pitäisi tulla ilmi jo teoksesta itsestään.” Tähän vastaisin, että eihän Mona Lisastakaan sen enempää viestiä saa teoksesta itsestään. Sen merkityksellisyys tulee sen kontekstista: sen aikakausi, tekijä, taustatarina ja tarkoitus.
Otetaan vertailtavaksi Yves Kleinin Monokromaattinen. Kyseinen maalaus on kanvas, joka on maalattu täysin siniseksi. Siitä kuulee monesti
sanottavan: ”Se on vain sininen taulu.” Kun maalaus otetaan kontekstista pois, väite ei ole oikeastaan väärä. Jos Mona Lisan ottaa samaan käsittelyyn, väite ”Se on vain maalaus hieman hymyilevästä naisesta luontomaiseman edessä.” ei ole väärin. Niillä on sama totuusarvo. Mutta ne eivät ota kumpikaan teoksen kontekstia huomioon.
Leonardo Da Vincin Mona Lisan arvellaan syntyneen, kun Francesco del Giocondo palkkasi Da Vincin maalaamaan vaimonsa Lisa del Giocondon. Teos juhlisti Giocondojen pojan syntymää.
Yves Kleinin Monokromaattinen taas on yksi Kleinin monesta monokromaattisesta teoksesta, jotka hän maalasi itse kehittämällään sinisen sävyllä, jonka luomiseen hän käytti vuosia. Kleinin sininen syntyi filosofiselta pohjalta. Klein halusi tutkia olemisen immateriaalista ydintä. Klein koki sinisen tietynlaisena porttina, joka herkistää ihmisen aistit ymmärtämään universaalin surun. Sävy tunnetaan nykyisin nimellä International Klein Blue.
Yksi Yves Kleinin monokromaattisista teoksista Californiassa
Nykytaidetta kritisoidaan myös siitä, että se olisi silkkaa rahanpesua rikkaille. Tätä kuulen yhtä lailla ystäviltä kuin myös netistä, oli se sitten anonyymi Reddit-käyttäjä tai
Moistcritical YouTubessa. Teoksia myydään uskomattomilla hinnoilla, eikä tunnu siltä, että kaupan kohteena olisi itse taide.
Tämä on ikävä kyllä osittain totta, mutta rikkaat ovat aina kapitalisoineet taiteen itselleen. Ilmiö ei ole vain nykytaiteen.
Suurin osa tunnetuista ja säilytetyistä taideteoksista, kuten Velázquezin Hovinaiset tai Fragonardin
Keinu, ovat olleet aateliston ja rikkaiden tilaamia. Tämä taiteen kohdentaminen rikkaalle eliitille onkin ollut monen taiteen suuntauksen eteenpäin työntävä voima.
Rikkaat ovat aina kapitalisoineet taiteen itselleen.
Taiteen takaisin ottava tyylisuunta syntyy taiteen status quon radikaalista haastamisesta. Luodaan tyylisuunta, jota eliitti ei pidä arvokkaana. Kun tyylisuunnan suosio kasvaa, eliitti kiinnostuu siitä ja määrittää sille rahallisen arvon.
Natsisaksassa järjestetyn rappiotaiteen näyttelyn juliste. Sana taide on lainausmerkeissä, viitaten siihen ettei se olisi oikeaa taidetta
Tämä kaupallisen arvon määrittely tekee teoksista yläluokan keräilykappaleita, joiden hinta tuntuu absurdilta keskivertokansalaista. Sitten sitä vastaan kapinoidaan uudella tyylisuunnalla. Tämä sykli toistaa itseään jatkuvasti. Tulee teesi, jolle luodaan antiteesi, minkä jälkeen asia purkautuu synteesiin. Tällainen dialektiikka on tuttu Hegelin filosofiasta.
Hitlerin Saksassa natsit järjestivät ”rappiotaiteen” (saks. Entartete Kunst) näyttelyitä. Näyttelyissä esitettiin rinnakkain rappiotaidetta ja “oikeaa saksalaista taidetta”.
Kaikki vähänkään todellisuudesta poikkeava, ekspressionistinen tai muuten avantgarde taide oli fasisteista vääränlaista ja häpeällistä. Oikea saksalainen taide oli kansanmielistä, visuaalisesti näyttävää ja todellisuutta mukailevaa. Avantgardetaiteilijat leimattiin vihollisiksi ja uhkaksi Saksan kansakunnalle.
Tämä ei ilmennyt pelkästään kuvataiteessa, vaan myös esimerkiksi musiikki haluttiin pitää ”puhtaana”. Tällainen purismikulttuuri on aina läsnä totalitaarisissa yhteiskunnissa.
Taide on keino vaikuttaa ja kommentoida, joten se halutaan muuttaa valtiota mukailevaksi ja yksiääniseksi propagandan välineeksi. Kaikki toisinajattelu uhkaa fasistin valtaa, joten kaikki, mikä ei sopeudu fasistin maailmankuvaan, hiljennetään.
En todellakaan väitä, että jokainen, joka ei pidä nykytaiteesta, olisi fasisti, mutta on hyvä tunnistaa kulttuurissamme piilevä fasismin hiillos. Väitteet, ettei nykytaide olisi taidetta tai yhtä arvokasta kuin ”normaali, esittävä kuvataide”, heijastavat tämänlaista ajattelua.
Muun muassa perussuomalaisten kulttuuripoliittinen vaaliohjelma vuodelta 2011 sanelee: “Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna”, ja päättää julistuksen: “Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle.”
Itsetyytyväisiä snobeja, mahtailevia ja teennäisesti syvällisiä dorkia, jotka kuluttavat verorahamme!
Tällainen tietynlaisen taiteen leimaaminen vääränlaiseksi on totta tänäänkin. Sosiaalisessa mediassa leviää videokompilaatioita performanssitaiteilijoista, joiden teokset näytetään ilman minkäänlaista mahdollisuutta ymmärtää teoksen kontekstia.
Näillä kompilaatioilla on selkeä tarkoitus: pilkka. Ne luovat nykytaiteilijoista naurettavan kuvan – Itsetyytyväisiä snobeja, mahtailevia ja teennäisesti syvällisiä dorkia, jotka kuluttavat meidän verorahamme kaiken lisäksi!
Ei ole kovin liioiteltua verrata näitä videoita rappiotaiteen näyttelyihin. Eivät ne toki ole aivan yksi yhteen mutta taustalla on sama ajatus: oikea taide on vain tietynlaista ja toisinajattelijoita pitää häpäistä.
Taide tulee aina sykleissä. Se kommentoi ja heijastaa omaa aikakauttaan. Se elää aina kontekstissa. Ennen valokuvaamisen keksimistä kuvataide oli keinomme ikuistaa hetki. Siksi vanhempi taide on niin yhdennäköinen todellisuuden kanssa.
Aiemmin keskityttiin todellisuuden tarkkaan kuvaamiseen. Kameroiden keksimisen jälkeen taiteen tehtäväkin muuttui. Enää ei pelkästään esitetty ja kuvattu todellisuutta vaan sitä tulkittiin, kommentoitiin ja muokattiinkin.
Ensimmäisen maailmansodan aikana kehittyi lukuisia taidesuuntauksia, joista yksi oli dadaismi. Dada oli taidesuuntaus, joka ei kannattajiensa mukaan ollut taidetta lainkaan vaan antitaidetta.
Liikkeen idea oli kapina länsimaiden taidetta ja porvarillisuutta vastaan. Jos taiteeseen kuului estetiikka, dadaistit hylkäsivät sen. Dada hylkäsi kaikki piirteet, joita länsimaalainen taide piti sisällään.
Dadaistinen taide oli viestitöntä, loukkaavaa ja järjetöntä. Silti se oli taidetta.
Siksi vanhempi taide on niin yhdennäköistä todellisuuden kanssa.
Silloin keskityttiin todellisuuden tarkkaan kuvaamiseen.
Nykytaiteeseen kohdistettu viha edustaa paljon muutakin kuin vain henkilökohtaisia mielipiteitä.
Menkää siis nykytaidemuseoihin ja vihatkaa töitä ihan niin paljon kuin sielu sallii, mutta pitäkää mielessä, mihin inhonne kohdistuu. Tulitko museoon katsomaan kauniita kuvia vai olemaan dialogiin taiteen kanssa?
Teksti Matias Hännikäinen Kuvat Flickr, Wikimedia Commons
Mikä tekee tästä ”oikeaa taidetta”?
Penkinpainajaistunnelmaa
Penkkaripäivä alkoi abien aamupalalla. Mukana olivat myös omat ryhmänohjaajat ja rehtori.
Ruokala oli melko värikäs, kun erilaiset mielikuvitushahmot - ja joitain oikeitakin - täytti kaikki paikat.
Pelihahmoja oli tänä vuonna melko paljon. Violan ja Ellan kaverina on yksi heistä: Anna-Marian tunnisti isosta päähineestä.
Helmikuun toisella viikolla abit juhlivat perinteiseen tapaan penkkareitaan. Penkkareissa on tapana riehua vapautunein mielin ympäri koulua merkkinä siitä, että aamuja on nolla.
Itse asiassa monella alkaa vasta nyt varsinainen opiskelu - tai lukuloma kuten tiivistä valmistautumista yokokeisiin kutsutaan. Kuulostaa hieman kiertoilmaisulta.
Sofiaa, Jenniä ja Stellaa ei vielä stressannut abirekan kyydissä.
Opiskelijakunnan hallituksen johtoporras (tai edellisen sellaisen sellainen) veti ohjelmaa varsin vakuuttavissa asuissa.
Jennin Jeesuksella oli modernit aurinkolasit ja Nestorin Gimlin karvoitus oli lainattu Kuka uhmaa hurjaa heppaa? -musikaalin keppihevoselta, Pikku-Ukolta.
Oikealla vielä kokonainen pyhimysten perhe: Santeri, Jenni, Eino ja Stella.
Kaikkien aikojen mielettömin penkkarikuva tuo mieleen tämän talven uutuuselokuvan Conclaven, joka sai parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon.
Käytävällämme nähtyä joukkuetta luotsaa Oiva, taustalla kirkollisessa asussa on myös Sakari, Teletappeina Ilmari, Remo, Kuutti ja Nuutti, oikeanpuoleisin etenijä on Adnan.
Penkkariasuista löytyi muitakin ”perheitä” kuin pyhä ja pelimaailmaan liittyvät. Taru Sormusten herrasta -kirjat ja elokuvat innoittivat joukkoa LOTR-faneja. Alla olevassa kuvassa ryhmänohjaaja Oona on kenties hieman kateellisena, koska hänen asunsa jäi kotiin.
OYK:n penkkarilakanoissa oli ajankohtaisia poliittisia piikkejä. Yksi lakanoista pääsi jopa HS:n äänestykseen parhaasta lakanasta. Toki lakanoissa oli myös ihan skibidiäkin meininkiä.
Kuvat Arja Holma, Marko Särkilahti, Emmi Lehtinen, Matias Hännikäinen
Piinapenkissä Henna
Tällä kertaa piinapenkkiin joutuu äidinkielen opettajamme Henna Pesonen. Henna tunnetaan sympaattisesta ja rauhallisesta olemuksestaan, ja nyt saamme oppia tuntemaan hänet entistäkin paremmin kiperien kysymysten myötä.
Miten päädyit äidinkielen opettajaksi?
- Varmaan silleen tylsästi, että lukiossa tykkäsin lukea ja kirjoittaa. Etenkin mä tykkäsin kirjoittaa; se oli aika looginen jatkumo. Lama-ajalla oli varmaan myös jotain tekemistä sen kanssa. Kun lukee suomen kieltä ja kirjallisuutta ja humanistisia aineita, opettaminen tuntui turvalliselta ratkaisulta. Ei niin, että olisin katunut!
Mikä on parasta Ogelissa?
- Olen ollut Ogelissa vasta vähän aikaa, joten ehkä mä en ole mikään suurin ekspertti vastaamaan tähän. Mutta kyllä mä näkisin, että Ogelissa on parasta se, että täällä keskitytään paljon perusasioihin, silleen hyvällä tavalla; ei sillä, etteikö oltaisi auki muulle maailmalle ja kehityksessä mukana. Kuitenkin opettajana kokee, että on rauha tehdä sellaista perustyötä, jolle tässä maailmassa on mun mielestä paikkansa.
Onko sinulla työbestistä?
- Tässä ajassa ei ehkä ole mitään työbestistä ehtinyt tulla, mutta ei mulla toivottavasti mitään työvihamiestäkään ole. Kaikkien kanssa on mukavaa.
Mikä on opehuoneen kuumin juoru?
- Mä luulen olevani ulkopuolella juoruista, jos niitä edes on. Musta
ole lavastettu)
tuntuu, että olen aina ulkopuolella juoruista. Mulla ei ole teille mitään paljastettavaa.
”Ei me täällä itseämme varten olla tai yksin pärjätä.”
Millainen olit nuorena?
- Varmaan aika tunnollinen ja kunnollinen. Olin kallellaan kaikkiin sellaisiin asioihin mihin nytkin, eli kirjallisuuteen ja taiteeseen. Mut olisi varmaan tunnistanut.
Mikä on paras muisto lukioajaltasi?
- Mä kävin sellaista lukiota, joka muutaman vuoden päästä mun valmistumisesta jyrättiin maan tasalle. Se oli ilmeisen huonossa kunnossa oleva rakennus. Mitään todella täsmällistä muistoa ei varmaan ole, mutta ensimmäisenä tulee mieleen muutamat ihmiset, jotka on edelleen elämässä mukana.
Myös opettajista on jäänyt mieleen muistoja. Meillä oli esimerkiksi sellainen uskonnonopettaja, joka aloitti uskontotunnit aina virrellä,
Henna työn touhussa (kuva ei missään tapauksessa
mikä ei varmaan olisi enää mahdollista nykypäivänä. Me ei kyllä laulettu, mutta hän yritti joka kerta soittaa ja laulaa sen virtensä.
Mitä olet opiskellut?
- Opiskelin ensin lukion jälkeen vuoden viestintää kansanopistossa, kun kaipasin vähän miettimistaukoa. Sen jälkeen opiskelin yliopistolla suomen kieltä ja kirjallisuutta, estetiikkaa ja kasvatustiedettä, jota on pakko opiskella, jos meinaa opettajaksi.
Sitten olin viime vuonna opintovapaalla, ja opiskelin teatteritiedettä, elokuva- ja tv-tutkimusta sekä tempaisin vähän sosiaalipsykologiaakin huvikseni. Kaikkea, mikä siinä kohtaa kiinnosti. Ne ei siis ole mitään tutkintoja vaan sellaista yleistä hauskanpitoa.
Mitä teet vapaa-ajalla?
- Yritän olla jonkinlainen äiti, puoliso ja lisäksi lapsi omalle vanhalle äidilleni. Jonkinlainen ystäväkin kai. Varmaan mä luen aika paljon, niin kuin taudinkuvaan kuuluu. Sitten mä kävelen metsässä. Yritän juosta, mutta en mä siihen kykene.
Mikä on lempikirjasi?
- Ehkä sellainen, joka on viime aikoina tehnyt vaikutuksen, on Benedict Wellsin Yksinäisyyden jälkeen. En tiedä, onko se kaikkien aikojen lempikirja, mutta sellainen viime aikojen hieno kirja.
Mikä on lempieläimesi?
- Mulla on joskus ollut akvaariokaloja, mutta se homma kaatui omaan mahdottomuuteensa eli siihen, etten hoitanut niitä enää. Ja yksi niistä pomppasi jotenkin - en tiedä, miten se päätyi lattialle. Varmaan teki it-
semurhan. Ei siis ole lempieläimiä, mutta jos jonkun eläimen haluaisin, olisi se varmaan kissa.
Millaista musiikkia kuuntelet?
- Mähän oon siis täysin laulutaidoton ja sävelkorvaton. Ehkä sen takia mun suhde musiikkiin on kauhean pinnallinen – on aika hirveetä myöntää, mutta kuuntelenkin kauhean vähän musiikkia.
Nuoruudesta on jäänyt joku U2:n rakkaus, nykyään kuuntelen välillä tyttären pakottamana vaikka Taylor Swiftiä ja tällaisia. Ei mulla mitään oo sitä vastaan, vaikka ei ehkä olis mitään omia valintoja, mutta autossa kun ei voi valita...
Mikä on Ogelin paras luokkahuone?
- Ehkä se on tää 21. Satu on tehnyt tästä niin kotoisan ja kauniin.
Onko sinulla mottoa?
- Jos olisi, se liittyisi jotenkin ajatukseen “Antaa kaikkien kukkien kukkia”.
Mikä on elämän tarkoitus?
- Voisi varmaan liittyä jotenkin siihen, ettei me täällä itseämme varten olla tai yksin pärjätä.
Teksti Iita Hartikainen ja Elina Tyynelä Kuvat Henna Pesonen ja Elina
Henna penkkareissa Maija Poppasen inspiroimana nuohoojana
Kuka uhmaa hurjaa heppaa? -musikaali sädehti ja säkenöi!
Tammikuussa koulumme 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehty musikaali Kuka uhmaa hurjaa heppaa? sai ensi-iltansa. Kaiken kaikkiaan musikaalin kuudessa näytöksessä vieraili yli 1200 katsojaa.
Lavalla nähtiin muun muassa eristäytynyt teini, paljon keinotekoisia kavioeläimiä sekä nuorisoslangia puhuva rehtori.
Musikaalin nähneille ilmoitusluontoinen asia: Jeren ja Britneyn kätyyn ovat kaikki kutsuttuja!
Teksti Ella Ala-Marttila
Kuvat Arja Holma ja Kuutti Taavitsainen
Erityinen erityisopettaja
Koulumme erityisopettaja Teemu Smalinin työtila on pienehkö mutta kotoisa. Takaseinän ikkunasta aukeaa näkymä puiden latvojen tasalle. Teemu istuu hymyillen työpöytänsä ääressä ja kutsuu meidät sisään. Pieni jännitys purkautuu, kun Teemu kertoo ylpeästi kotoisasta luokastaan. Leppoisalla erityisopettajalla on kohta alkamassa matikan pienryhmä, joten laitamme heti nauhurin päälle.
Teemu kertoo harrastaneensa opiskelua. Matematiikan pätevyyden lisäksi hänellä on tarvittava koulutus ortodoksisen uskonnon, kemian, englannin, ruotsin ja venäjän opettajaksi. Vaikuttavaan listaan tuovat lisänsä myös rehtorin ja tietysti erityisopettajan pätevyydet. Jos erityisopettajaksi haluaa, riittää kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto, pedagogiset opinnot ja erilliset eritysopettajaopinnot.
Teemu kertoo päiviensä sisältävän useita erilaisia tapaamisia ja palavereja. Mikään päivä ei kuitenkaan ole täsmälleen samanlainen. Useimmiten hänen päivänsä alkavat aamukahdeksalta, minkä jälkeen Teemu tapaa opiskelijoita sekä kahden kesken että pienryhmissä. Teemu kertoo olevansa erityisen innoissaan Jussi Lehtosen kanssa toteutettavasta matematiikan pienryhmäopetuksesta.
Osana työtä ovat myös palaverit ja iltapäivisin järjestettävät opettajien kokoukset. Yksi iso osa erityisopettajan vastuista on ylioppilaskokeiden erityisjärjestelyistä huolehtiminen. Opiskelija voi saada tehdä YO-kokeet erityisjärjestelyillä esimerkiksi vieraskielisyyden, lukihäiriön, vamman, kuulovamman, sairauden tai erityisen vaikean elämäntilanteen takia.
Erityisjärjestelynä voi toimia esimerkiksi erillinen pienryhmätila, lisäaika tai ääniaineistolta rajoitetumpi koe.
Mistä Teemu sitten pitää eniten työssään? - Musta tässä on kivaa se kohtaaminen, Teemu sanoo. - Pienryhmässä on helppo jutella myös kaikkee muutakin – joskus tarinoin omiakin juttuja.
Teemusta on myös ihana nähdä, kun opiskelija pääsee eteenpäin ja oppii uusia taitoja. Erityisopettaja on koulussa auttamassa oppilaita pärjäämään opiskeluissa. Teemu muistuttaakin, että opettajiin kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä, jos opiskelut takkuavat. Erityisopetus kuuluu kaikille, eikä siis kannata pelätä Teemuakaan!
Teemu on juuri niin symppis kuin ulkokuoresta voi päätellä!
Teksti Hertta Dahlqvist ja Martta Vesterinen Kuva Martta Vesterinen
Üllatus: Erityisopettaja Teemu
Ihana ja pirteä erityisopemme Teemu oli meidän toimittajiemme seuraavana yllätyksen uhrina. Teemu on ahertanut ja tehnyt todella paljon arvokasta työtä meidän eteemme, minkä takia halusimme piristää Teemun päivää yllättämällä hänet lahjakorilla. Teemu olikin lahjan saadessaan todella otettu ja meni omien sanojensa mukaan täysin sanattomaksi
Lahjakorissa oli kahvia, suklaata, karkkia, ihonhoitotuotteita ja kestokukkia - mitä muuta sitä elämäänsä tarvitsekaan. Ai niin oli siellä myös unimaski, jonka avulla pääsee karkuun opiskelijoita.
”Kiitos, oi, siistii, oi, wau mahtavaa, mä jään sanattomaksi!” Teemu totesikin saadessaan yllätyskorin työhuoneeseensa
Vierailuja
Teemu on auttanut monia opiskelijoita, ja lehtemme toimittajat ovat halunneet yllättää hänet jo pitkän aikaa. Teemu on tällä hetkellä koulumme ainut erityisopettaja lukion puolella ja hän tekeekin kaikkensa opiskelijoiden puolesta. Suosittelemme koko toimituksen puolesta kaikkia opiskelijoita menemään matalalla kynnyksellä Teemun luokse. Teemun luokse voi aina mennä, vaikka ei välttämättä tietäisi, miten asioiden kanssa edetä, sillä siellä asiat kyllä selviävät.
Kevään -23 ylioppilas ja entinen toimittajamme Eevi
Grönlund kävi kertomassa journalistiikan opinnoistaan Tampereen yliopistossa.
Kestokukat sopivat hyvin Teemun työhuoneeseen, jossa ne piristävät hänen päiviään erityisesti silloin, kun me ihanat abit emme enää ole täällä. kun me ihanat abit emme enää ole täällä.
Teksti ja kuvat Emmi Lehtinen ja Shukri Muhamed Osman
Teatteria Nutalla
Huhtikuun Nuta-lauantai
Ogelissa 12.4.2025
Ohjelmassa
•rentoa yhdessäoloa
•hyvää ruokaa
•teatteritaidetta oman koulun osaajien voimin
Oulunkylän yhteiskoulun lukion teatteriporukka esittää klo 18:00 alkaen pienoisnäytelmän
Totuuksia nuorten ja vähän muidenkin elämästä
Esityksen jälkeen järjestetään rohkeimmille ohjattuja improharjoituksia
Oulunkylän nuorisotalo avoinna klo 17-22. Nuta-lauantait yli 13 v nuorille
Ogelin uusi hallitus
Uusi opiskelijakunnan hallitus valittiin yleiskokouksessa joulukuussa 2024, jolloin paikan sai 12 rivijäsentä sekä uusi puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Hallituksen jäsenten esittelyjä olemme saaneet lukea Instagramista, mutta mitä kaikkea uusi hallitus onkaan saanut aikaan ensimmäisten kuukausien aikana?
Opiskelijakunnan hallitus on tärkeä tekijä yhteishengen luomisessa ja opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtimisessa. Se esimerkiksi järjestää tapahtumia ja pitää huolta, että opiskelijoiden ääni tulee kuuluviin. Hallituksen vastuualueisiin kuuluu myös ogelilaisten mokkapalojen saannin turvaaminen.
- Ensinnäkin me ollaan edunvalvojia opiskelijakunnalle, eli sille mihin kaikki lukiolaiset kuuluu. Sitten me myös järkätään enemmän tekemistä, esimerkiksi tapahtumia. Paljon edesautetaan sitä yhteisöllisyyttä, josta Ogelissa puhutaan, kertoo hallituksen varapuheenjohtaja Jonas Andreasen.
Justus, Lauri, Leo, Aapo ja Hiski takarivissä (vasemmalta oikealle), Eeli, Juuso, Viktori, Aino ja Pihla toisessa rivissä ja edessä Henri ja Jonas
kaneet suunnittelemaan tapahtumia ja Whatsapp soi koko ajan, kun viestintävastaavat laittavat viestejä. Kyllä se tästä vielä vauhtiin pääsee.
”Paljon edesautetaan sitä yhteisöllisyyttä, josta Ogelissa puhutaan.”
Hallituksen tapahtuma-, viestintäja yritysyhteistyövastaavat hoitavat omia osa-alueitaan ja rahastonhoitaja huolehtii raha-asioista. Lisäksi puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja pitävät huolta kokonaisuudesta.
Mitä uusi hallitus sitten on saanut aikaan? – Aluksi me ryhmäytettiin kaikki tietenkin, hauskalla tavalla. Sitten heitettiinkin pystyyn kahvila. Tapahtumavastaavat on heti al-
Uusi hallitushan tunnetusti matkustaa Pyhtäälle viettämään ryhmäytysviikonloppua. Tästä reissusta ei kuitenkaan irtoa paljoa sisäpiiritietoa. – Vietettiin hyvää aikaa kavereiden kanssa, Jonas paljastaa.
Suurin hallituksen keväällä järjestämä juttu tulee olemaan vapputapahtuma. Lisäksi ideana on pitää opettajien ja opiskelijoiden välinen pesisturnaus, ja ehkä kilpailla jopa Maunulaa vastaan.
Jonas kertoo, että kevään aikana on tarkoitus järjestää vielä paljon pukeutumispäiviä. Suurin hallituksen keväällä järjestämä juttu tulee olemaan vapputapahtuma. Lisäksi ideana on pitää opettajien ja opiskelijoiden välinen pesisturnaus, ja ehkä kilpailla jopa Maunulaa vastaan.
- Kun tullaan saamaan hyvä osallistumisprosentti meidän pukeutumispäiviin, wink wink, niin siitä tulee varmaan aika hyvä fiilis, Jonas vihjaa.
Hallitus on siis vasta käynnistelemässä vuoden toimintaansa, mutta isoja juttuja on tulossa. Jäämme jännityksellä odottamaan uuden hallituksen aikaansaannoksia.
Teksti Elina Tyynelä Kuva Mikko Tapper
Tuleeko naisten vihaamiselle ikinä loppua?
Vaikka maailma on mennyt naisten oikeuksien kanssa huimasti eteenpäin, naiset joutuvat yhä kohtaamaan vihapuhetta ja kärsimään ala-arvoisuuden tunteesta.
Esimerkiksi Irakissa on valmisteilla laki, jonka mukaan 9-vuotiaat tyttölapset voisivat mennä (joutua) naimisiin, naisilla ei olisi oikeutta lapsiinsa eivätkä he saisi erota kumppanistaan ikinä.
Tämä olisi suuri harppaus taaksepäin ihmisoikeuksissa, joita muualla pyritään parantamaan eikä pahentamaan. Mutta miksi juuri naiset nähdään herkästi alempiarvoisina verrattuna miehiin?
Kautta aikain maailmassa on ollut vahvaa sukupuolirooleihin jakautumista sekä oletuksia miesten ja naisten asemasta. Lähes aina ja kaikkialla miehet ovat olleet johtavassa roolissa, koska naisia ei ole pidetty tarpeeksi vahvoina tai älykkäinä johtajiksi. Esimerkiksi lähes kaikki historian kursseilla esitellyt suuret tieteilijät ja hallitsijat ovat olleet miehiä, eikä naisilla ole ennen edes ollut äänioikeutta.
Nykypäivänäkin huomaa, että jotkut miehet kokevat olevansa valta-asemassa naisiin verrattuna. Eivät tietenkään kaikki miehet, mutta verrattuna nykypäivän arvoihin ja koulutustasoon tätä vääristymää ei pitäisi olla lainkaan. Miehet saattavat ilmaista etuasemansa järkkymistä vihaamalla naisia.
Usein vihaamiseen liittyy oma paha olo, epävarmuus ja vähäinen koulutus. Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon kirja Vihan ja inhon internet (Kustannusosakeyhtiö Kosmos 2017) purkaa naisiin kohdistuvan vihapuheen syitä ja seurauksia. Kirjassa käsitellään hyvin ja monipuolisesti ilmiötä ja siinä pääsevät ääneen niin uhrit kuin vihaajatkin.
Teoksen mukaan niin kutsutut nettitrollit kertoivat itse trollauksen syiksi esimerkiksi maineen trollauspiireissä, kohteen poliittisen kannan tai ihan vain kielsivät tehneensä väärin. Nämä nettitrollit nimenomaan etsivät vihaisia reaktioita ja vastakkainasetteluja, jotta pääsisivät tulittamaan ja kiusaamaan jotakin henkilöä.
Tutkijoiden mukaan yksi selittävä tekijä naisten vihaamiseen on ”valkoisten heteromiesten vastaisku”, joka on näiden reaktion siihen, että maailma muutoksessa.
Miehet saattavat myös olla katkeria valta-asemansa menettämisestä ja kokevat, että nyt heitä syrjitään. Kun miesten etuoikeutettua asemaa kyseenalaistetaan, he alkavat puolustella itseään.
Tämä näkyy naisten vihaamisenaetenkin vähemmistöön kuuluvien naisten, joilla on vahva mielipide. Kirjassa tyypillisiä nettivihan uhreja ovat naispuoliset toimittajat, poliitikot, taiteilijat ja aktivistit.
Olen itsekin useaan otteeseen huomannut netissä naisten ja vähemmistöjen pilkkaamista. Netissä on matalampi kynnys osoittaa vihaa kuin kasvotusten, vaikka sitäkin näkee välillä. Etenkin epäterveellisissä seurustelusuhteissa voi ilmetä naisen pilkkaamista loukkaavin termein sekä henkistä että fyysistä pahoinpitelyä.
Sosiaalinen media on tarjonnut uuden alustan vihaamiselle, ja etenkin siellä vihaaminen onkin lähtenyt kasvuun. Suuressa roolissa tähän kasvuun on sosiaalisen median mahdollistama anonyymius, koska moni voi ajatella, että kerrankin voi sanoa mitä huvittaa ilman seurauksia.
Anonyymiä tekijää ei voida tunnistaa ja siksi ajatellaan, että vastuu teoista poistuu.
Sosiaalisessa median alustoista etenkin Instagramin reels-osiossa ja Jodelissa törmää jatkuvasti vihapuheeseen ja vihamielisiin meemeihin naisista.
Kaikki vihaajat eivät käytä anonyymiyttä. Aivan hiljattain Tiktokissa eräs nuori miespuolinen henkilö julkaisi omalla nimellään ja kasvoillaan videon, jossa hän totesi, että naiset ovat itse aiheuttaneet raiskatuksi joutumisen. Hän teki sen jälkeen vielä useamman videon, joissa puolusteli kantaansa.
Tästä kaikesta nousi valtava kohu ja sadat naiset julkaisivat omia videoita tätä väitettä vastaan. On hyvä, että naiset osaavat pitää puoliaan yhdessä.
Naisten on helpompi puolustaa toisiaan ryhmänä, mutta miesten on helpompi pilkata naisia ihan vain siitä, että nämä eivät ole miehiä.
Ryhmässä on helppo puhua pahaa ryhmän ulkopuolella olevista ihmisistä, jos näiden käyttäytyminen tai mielipide on erilainen. Tässä tapauksessa naiset nähdään ulkoryhmänä. Tähän liittyy myös psykologiaa: sisäryhmään samastuminen voi aiheuttaa ryhmien välistä vertailua ja vahvempaa ”me vastaan he” -asetelmaa.
Ryhmässä myös voi syntyä ilmiötä, jossa kriittinen ajattelu heikkenee ja siksi saatetaan sortua mustavalkoiseen ajatteluun. Tämä näkyy valkoisten miesten vihatoiminnassa, joka kohdistuu ulkoryhmään eli naisiin. Naiset nähdään stereotyyppisesti miehiä heikompina ja kyvyttömämpinä. Aggressioon liittyy myös testosteroni, minkä takia miehet ovat biologisesti taipuvaisempia aggressiiviseen käytökseen.
Jos viha kohdistuu vain yhteen henkilöön eikä naisiin yleisesti, siitä voi olla vakavia seurauksia uhrin elämään.
Psyykkinen terveys väistämättä horjuu, jos on monien ihmisten vihan kohteena.
. Viha voi liittyä uhrin mielipiteisiin mutta myös henkilökohtaiseen elämään tai ulkonäköön, mikä kolhii kohteen itsetuntoa.
Naisiin kohdistuva jatkuva tarkkailu ja vihaaminen ovatkin johtaneet sananvapauden vähenemiseen, koska luonnollisesti naiset eivät uskalla ottaa kantaa niin voimakkaasti, jos pelkäävät tulevansa tuomituksi.
Vihan ja inhon internet -kirjassa kerrotaan esimerkkejä tällaisista tapauksista.
Jaakko Muilun artikkelissa Mikä nuoria miehiä vaivaa? (Helsingin Sanomat 20.11.2024) pureudutaan sosiaalipsykologi Satu Venäläisen havaintoihin naisiin kohdistuvasta vihasta.
Tekstissä käsitellään aihetta monien tutkimusten kautta ja todetaan: ”Uuden tutkimuksen mukaan joka neljäs 18–35-vuotias suomalaismies uskoo, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan esimerkiksi ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään”.
Tämä kertoo vahingollisesta ideologiasta vihan takana. Kuitenkin on hyvä muistaa, että suurin osa miehistä ajattelee toisin ja monissa paikoissa naisen asema on parempi kuin koskaan aikaisemmin.
Naisviha on kuitenkin yleistä myös maissa, joiden ajatellaan olevan ta-
sa-arvoisia. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissakin näkyi naisvihaa.
Useat Donald Trumpin kannattajat olivat sitä mieltä, että nainen ei sovi presidentiksi. Kuten Muilun tekstissäkin todetaan, Trump on rehvastellut naisten ahdistelulla ja naisten oikeuksien heikentämisellä, kuten aborttioikeuden kieltämisellä.
Muilu kirjoittaa myös, että netissä on alkanut sukupuolten välinen ”sota”. Trump on esittänyt useita puheenvuoroja, joissa puhuu halveksivasti ja seksualisoivasti naisista eikä tämä valitettavasti tunnu häiritsevän Trumpin kannattajia.
Naisten oikeuksissa on siis vielä parannettavaa, mutta pitkälle on jo päästy. Kaikkien tulisi ymmärtää, että naiset ja kaikki vähemmistöt ovat yhtä arvokkaita kuin valkoiset miehet.
Vihan levittämisen vastapainoksi Internet mahdollistaa myös oikean tiedon levittämisen, valistamisen ja muiden puolustamisen.
Kun ymmärtää vihaamisen taustalla olevia syitä, voi huomata, ettei vika ole uhrissa. Uhri on vain nyrkkeilysäkki, johon vihaajat purkavat omaa sisäistä sotkuaan.
Naisten vihaaminen on ollut niin pitkään oikeutettua, että jotkut pitävät sitä aivan normaalina. On meidän kaikkien asia rakentaa tasa-arvoista maailmaa.
Teksti Essi Niemi Kuvat Wikimedia Commons ja Pexels, Antanasc (GoodFon)
Vihan ja inhon Internet
Emmi Niemisen kuvittama ja Johanna Vehkoon kirjoittama sarjakuvamuotoinen tietokirja perustuu vihapuhetta Internetissä kohdanneiden haastatteluihin.
Verkkoviha kohdistuu useimmiten naisiin ja vähemmistöihin. Seksismi, misogynia ja rasismi ovat Internetissä arkipäivää. Verkkoviha voi olla pahimmillaan tappouhkauksia.
Teoksessa keskitytään vihapuheen kohteeksi joutuneiden kokemuksiin ja tunteisiin. Teoksessa pohditaan myös syitä ja annetaan ohjeita niille, jotka joutuvat kokemaan verkkovihaa.
Sarjakuvamuotoinen teos antaa kasvot tapahtumille. Välillä kuvitus on epärealistista, mikä vahvistaa tunteiden kuvausta.
Jos minne lie, polkusi vie...
Wanhojen tanssit onnistuivat totuttuun tapaan Katin ja Joren ohjauksessa. Tänä vuoden erikoisuutena oli livelaulaja Mikael.
Kuvat Matias Hännikäinen, Satu Mäkinen ja Kati Wackström
Milleniaalien Temu-boomi
“Temutus” on noussut suomalaisten suosioon. Onko tämä vastuuton megakulutustrendi vain nuorten juttu vai piileekö suurten lukujen takana keski-ikäiset landelaiset?
Eräänä tiistai-iltapäivänä Tapper osoittaa syyttävällä sormellaan meitä nuoria vastuuttomasta kuluttamisesta. Sisäilma tuntuu nihkeältä ja kello tikittää. ”- - ja takit luokan ulkopuolelle, ootte varmaan nuokin tilanneet jostain Temusta!” hän toteaa ivallisella äänensävyllä.
Vuonna 2024 Kotimaisten kielten keskuksen sanastokantaan lisättiin reilut viisituhatta tuoretta sanaa. Tähän hurjaan sanaluetteloon kuuluivat muun muassa uutuussanat tekoäly-ystävä, therian sekä temuttaja.
Sana ”temuttaja” kuvastaa ihmistä, joka tilaa säännöllisesti halpatavaraa kiinalaisesta Temu-verkkokaupasta.
Usein meistä nuorista puhutaan kuin olisimme ikäryhmänä syypäitä maailman ultra-mega-pika-tavarahamstrailulle. Todellisiksi suurkäyttäjiksi paljastuvat kuitenkin yli viisikymppiset miehet. Toisaalta, ei voi väittää, etteivätkö nykypäivän nuoret ja meidän kulutustottumuksemme ole osa ongelmaa.
Anni Kvanderin Ylen artikkelissa Temu on suosituin artikkeli yli 50-vuotiaiden keskuudessa (19.11.2024) käy ilmi, kuinka todelliset Temun hirmukuluttajat löytyvätkin 65–79-vuotiaiden keski-ikäisten miesten ikähaarukasta.
Ylen tutkimuksessa selvisi, että “Maaseudulla asuvista suomalaisista yli 34 prosenttia oli ostanut tuotteita Temusta viimeisen kolmen kuukauden aikaan. Kaupungeissa asuvilla luku vaihteli vain 23–29 prosentin välillä.” Tutkimus tehtiin Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Nuorille on yleistämättä tyypillistä kaikki tai ei mitään -ajattelu. Tämä pätee myös kulutustottumuksiin: iso osa nuorista on täysin piittaamattomia valintojensa eettisyydestä, kun taas toinen puolisko on niistä hyvinkin tietoinen.
Usein ilmaston puolesta puhuminen väärennetään automaattisesti muodostuvan mielikuvan tavoin vasemmistosössötykseksi.
Temuttaako Satu? Kuvassa kuolataan ruokateemaisia torkkupeittoja
Somessa ilmenee kritiikkiä
Kannustamme pohtimaan oman kulutuksen eettistä puolta. Omia valintoja tehdessä kannattaa miettiä muutakin kuin itseään maailman keskipisteenä! Halvat muoviset polyesterivaatteet eivät ole ilmastoamme tärkeämpiä.
Tukekaa kotimaisia yrittäjiä ja suosikaa kierrätettyä. Muistisääntönä voimme esittää seuraavan: tuomitsisiko Welling valintaanne tilata turhaa tilpehööriä kiinakaupasta.
Rauhaa ja rakkautta jokaiselle, älkää tilatko Temusta joululahjoja! Se on nolointa, mitä tiedämme.
Tekijät Meri Luoma ja Emilia UusiSimola
Kuvat Meri Luoma ja @ kriisipiirakka (instagram)
Pitäisikö some hylätä?
Some on viime aikoina herättänyt runsaasti yhteiskunnallista keskustelua. Osaksi arkeamme sulautuneet sovellukset ovat meille niin ilon kuin ikävyyksienkin lähde. Mitä jokaisen olisi hyvä tietää, ja miten meidän pitäisi toimia somen suhteen?
Yksi suosituimmista somealustoista, kiinalainen Tiktok, on ollut esillä niin tietoturvariskeistä kuin mielenterveyden ja kehityksen haitoista. Ylen A-studiossa 31.10.2023 haastateltu tekoälyasiantuntija Mikko Alasaarela pitää Tiktokia maailman koukuttavimpana alustana ja vertaa sitä uhkapelaamiseen. Henkilökohtaisesti suositeltu sisältö ottaa ajankäytöstä vallan ja saattaa vähentää muuta sosiaalista kanssakäymistä. Someturvan toimitusjohtaja Suvi Uski korostaa samassa keskustelussa myös haittavaikutuksia nuorten aivojen kehitykseen.
Toinen suuri somejätti Metan omistama Instagram on viime aikoina joutunut kiristämään yksityisyysasetuksiaan. Teemu Hallanmaan uutisartikkelin (Yle, 18.9.2024) mukaan kaikkien alle 16-vuotiaiden Instagram-tilit ovat nykyään yksityisiä, ellei vanhempi anna lupaa julkiseen tiliin. Myös alaikäisille näytettävää sisältöä on rajoitettu.
Muutosten taustalla on useat oikeuskanteet Metaa vastaan Yhdysvalloissa. Niiden syynä taas on tutkimusten mukaan haitallisena pidetyn sisällön suosittelu nuorille.
Hiljattain maailmanpolitiikan kommellusten myötä maailman rikkaimman ihmisen, Elon Muskin, omistama X (ent. Twitter) on saanut kritiikkiä. Samuli Niinivuo kokoaa tapahtumia uutisartikkelissaan Helsingin Sanomissa (5.9.2024). Musk on X:n ostettuaan tehnyt muutoksia moderointiin ja sallinut äärimmäisten mielipiteiden esittämisen alustallaan. Tämän seurauksena monet käyttäjät ja myös mainostajat ovat jättäneet palvelun. Brasilia puolestaan on kieltänyt koko palvelun maassa sen jälkeen, kun X:ssä levinneet viestit myötävaikuttivat hyökkäyksiin maan hallintorakennuksiin. Musk on myös itse ollut kohujen keskellä niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa.
Somen ongelmat näkyvät vahvasti myös kouluarjessamme. Harvassa ovat ne tunnit, joilla opettajan ei tarvitse huomauttaa puhelimen tai tietokoneen asiattomasta käytöstä. Keskittymisongelmat lisääntyvät ja oppimistulokset heikentyvät ihan tutkimustenkin mukaan. Ongelma vaikuttaa myös laajemmin kulttuuriimme, kun välituntien tai bussimatkojen iloiset kohtaamiset vähenevät. Huolestuttavaa on, miten someen ja digilaitteisiin kiinni kasvanut sukupolvi tulee pärjäämään epävakaassa tulevaisuudessa. Tämän kaiken lisäksi somen sisältö vaikuttaa myös politiikkaan luomalla usein vastakkainasettelua.
Nämä ilmiöt herättävät paljon huolta ja kysymyksiä siitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Jokaisen olisikin syytä pohtia, millaista oma somenkäyttö on ja miten se vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Lopulta teemme itse valintamme, mutta niillä voi olla suuri vaikutus muihinkin. Toinen kysymys on se, millaisia yrityksiä ja toimintamalleja haluamme tukea. Kärjistyneen poliittisenkin ilmapiirin vallitessa voisi olla tervettä vähentää vihaista nettikirjoittelua ja pyrkiä rakentavaan yhteistyöhön. Somen epäkohtia on myös tärkeää pohtia yhdessä. Jos kokonainen yhteisö, vaikkapa kaveriporukka tai koulu, päättää yhdessä vähentää somen käyttöä, voi positiivinen vaikutus olla merkittävä. Silloin myös yksittäisten ihmisten on helpompi liittyä mukaan.
Teksti Aarni Einola ja Joel Waltari Kuva Aarni Einola
VUODEN 2024 SANAT
Uusia sanoja keksitään jatkuvasti. Tunnistatko sinä näitä sanoja, joita kehitettiin viime vuonna? Kerromme suositumpien sanojen alkuperäisistä tarkoituksista, joita moni ei edes tiedä. Testasimme myös muutaman opettajan tietämystä 2024 trendaavista sanoista.
Sigma
Manuel: ”Tulee mieleen Stigma ja Stiga tai sitten humalainen saksalainen, joka yrittää sanoa `Sag mal`. Näistä voisi muodostua tuote nimeltä Sigma, eli tekoälyn avulla puhuva stiga jolla voi laskea niin kovaa, ettei kukaan ymmärrä sun puhetta enää ja kaikki se ilman häpeää.”
Matti: ”Ihminen, joka kulkee omia polkujaan.”
Oikea selitys:
Nuorten käyttämä ilmaus, jolla viitataan itsevarmoihin ja suosittuihin miehiin.
Mewing
Arja: ”Joku kisu.”
Matti: ”Naukua tai anella.”
Oikea selitys:
Kasvojen luuston muovaamiseen tähtäävä harjoitus, jossa kieltä painetaan kitalakeen. Harjoituksella pyritään vahvistamaan leukalinjaa.
Chad
Henna G: ”Joku macho alfa ällötys.”
Manuel: ”Englanninkielinen nimi keskiafrikkalaisesta maasta, tai sitten uusi chat-muoto (ehkä sellainen, jossa sallitaan kirjoitusvirheitä?).”
Oikea selitys:
Chad on nimitys netissä leviävälle epärealistiselle miesihanteelle. Chad tunnetaan usein myös Gigachadina.
Skibidi (toilet)
Arja: ”Se ei tarkoittanut yhtään mitään, se on vaan olevinaan joku tämmöinen kiva tai hauska tai vaikka tyhmäkin.”
Matti: ”Joku tanssi.”
Oikea selitys:
Nuorten hullaantunut somevillitys sekä hokema, perustuu samannimiseen YouTube-videosarjaan. Siinä WC-istuinhahmot ja niitä vastustavat kapinalliset taistelevat keskenään.
Mewingiin kuuluu usein myös käsiliike: ensin nostetaan sormi suun eteen, jonka jälkeen se kuljetetaan leukalinjaa pitkin osoittaakseen ettei voi keskustella mewing- harjoituksen aikana.
Therianien käyttämä symboli, jolla he osoittavat kuuluvansa therianyhteisöön.
Therian
Arja: ”Se on niitä eläinhahmoja.”
Henna G: ”Nuori, joka identifoituu eläimeksi ja pitää erilaisia omatekemiä maskeja, tassuja ja häntää.”
Oikea selitys:
Ihminen, joka identifioituu eläimeksi.
Rizz
Matti: ”P.W.”
Oikea selitys:
Nuorten käyttämä termi, joka viittaa henkilön kykyyn flirttailla tai hurmata muita
Farkkumuna
Manuel: ”No… niitä näkyi aina silloin tällöin esim. viisulavoilla tai varmaan muissakin julkisissa pönötyspaikoissa, jossa jotkut käyttävät liian tiukkoja housuja. Pääsiäisen aikaan sellaisia voi löytää pihasta saksankielisissä maissa.”
Oikea selitys:
Suomen Euroviisu-edustajan esityksessä ollut farkkukankaalla päällystetty muna, josta Windows95man kuoriutuu.
Temuttaja
Manuel: ”Ihminen, joka tilaa Temusta huonolaatuista halpiskamaa, vaikkei pitäisi.”
Oikea selitys:
Ihminen, joka tilaa säännöllisesti halpatavaraa kiinalaisesta Temu-verkkokaupasta.
Kuvassa on kunnon rizz päällä. Jos haluat hurmata jonkun, kannattaa ottaa mallia kuvasta!
Opettajia haastatellessa huomasimme, että tietyt sanat olivat tuttuja mutta muutamia sanoista he eivät olleet kuulleet aikaisemmin.
Arjalla oli sanoja tiedossa hyvin. Henna kertoi meille myös ahkerana muista tietämistään sanoista, kuten ”rizz”, ”oh my days” sekä ”love u long time”. Manuel heittäytyi arvailemaan sanoja täysillä. Matti antoi lyhyitä, mutta todella ytimekkäitä arvauksia.
Uudet sanat voivat mukautua nopeasti osaksi päivittäistä sanavarastoa. Seuraavaksi saamme nähdä, minkälaisia uusia sanoja kehitetään tänä vuonna.
Tekijät
Vera Vesanto ja Nanna Soikkeli
Kuvat pixabay.com
Nanna Soikkeli
Vera Vesanto
Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus
OGELI REPRESENT! Iiro Rantalan musisoinnin ohella näissä kolmessa elokuvassa esiintyvät esimerkiksi rumpuja pamautteleva räppääjä ja pastafarismin ruumiillistuma?
Kyllä, toimitus arvostelee Risto Räppääjä -sarjan kolme ensimmäistä osaa! Nämä 2000-luvun alun lasten suosikkielokuvat ovat tuotantoyhtiö Kinottaren käsialaa. Toimituksen nimetön jäsen pitää elokuvien päähenkilöä Ristoa feikkirumpalina, mutta ei siitä sen enempää...
Toimitus suosittelee elokuvan katsomista, sillä onhan se suomalaisen elokuvateollisuuden kulmakiviä!
Elokuvasarjan räjäytti käyntiin vuonna 2008 julkaistu musikaalielokuva RISTO RÄPPÄÄJÄ. Tämä kirkuvan oranssit hiukset sekä käsittelemättömän taidokkaan riimittelyn taidon omistava Risto oli jo ennen elokuvan julkaisua ehtinyt valloittaa suomalaisten sydämet. Kirjailijat? Risto Räppääjä oli ensin todella suuren suosion saavuttanut kirjasarja, ja useat elokuvat perustuvatkin jo ilmestyneisiin kirjoihin.
Miten Elvin prätkäjengi, katumuusikot sekä pakastaminen ja pussittaminen liittyvät tähän elokuvaan?
Elokuvan hahmot ovat surrealistisen karikatyyrisiä, mutta kuitenkin samaistuttavia. Esimerkiksi Elvi-täti on stereotyyppisen kireä, mutta elokuva kuitenkin opettaa, että hänelläkin on syynsä. Huumori on fiksua ja helppoa eikä kohdennettu pelkästään yhdelle ikäluokalle. Jokaisessa lapsille suunnatussa vitsissä on syvempiä kerroksia, joille aikuisetkin voivat nauraa. Elokuva on kuvattu Matiaksen naapurissa (tai ainakin melkein), joten hän arvostaa maisemia!
Musikaalielokuvan kappaleiden laatu määrittää sen menestyksen. Riston onneksi hänen elokuvansa musisoi entinen ogelilainen, joten laatu on taattu! Elokuvasta kaikille tuttuja biisejä ovat muun muassa Hei, Nuudelipää, Pussita ja Pakasta sekä Elämä ei ole hassumpaa.
Risto tuntuu olevan jatkuvasti seikkailussa. Sarjan toisessa osassa RISTO RÄPPÄÄJÄ JA POLKUPYÖRÄVARAS tapahtuva seikkailu on kuitenkin kaikista mielettömin. Riston polkupyörä varastetaan! Tähänkö se Vantaalla kuvaaminen johtaa?
Sarjan pääkaksikko Risto ja Nelli ottavat elokuvassa jälleen salapoliisien roolit, kun he lähtevät jäljittämään tätä mysteeristä varasta. Johtolangat johtavat kaksikon samaan junaan, jolla Rauha ja Lennart ovat matkustamassa lomailemaan. Vaikka Risto ja Nelli ovat elokuvassa salamatkustajia, toimituksella ei ole tietoa, ottaako ohjaaja kantaa pummilla matkustamiseen.Samaan aikaan samaan suuntaan matkaa myös Elvi-Täti, joka jäljittää kaksikkoa, tajuttuaan heidän karanneen. Sattumien ketju heittää nämä ryhmät lopulta samaan paikkaan, jossa selviää totuus polkupyörävarkaasta...
Elokuva on täynnä muistiin painuvia hetkiä, kuten esimerkiksi pakusta löytyvä herkkukätkö täynnä pul-
lia, vaahtokarkkeja ja tikkareita. Joka ikinen lapsi halusi päästä niihin käsiksi katsoessaan elokuvaa. Toimittajat eivät kehtaa yleistää aikuisia, mutta veikkaavat, että väite herkuista pätee myös näihin.
Myös epämiellyttävämpiä kokemuksia löytyy. Lääkärikaksikko ääniefekteineen, umpisuolihysteria sekä Rauhan korvaan juuttunut koukku ovat polttaneet itsensä elokuvatoimittajiemme muistiin. “Niks naks!”
Jälleen kerran Iiro Rantala lumoaa katsojia musiikillaan. Polkupyörävarkaassa on huippuluokkaiset kappaleet, joista Riston ja Nellin kiistan
Arvostelut
Risto Räppääjä: 4/5
Polkupyörävaras: 4/5
Viileä Venla: 4/5
synnyttämä Kyllä pärjätään on ehkä ikonisin. Muita mainioita kappaleita ovat muun muassa Kaikki kuntopiiriin vaan sekä Bollywood-tyylinen Kilo, Kauniainen, Kirkkonummi, Käpylä.
Polkupyörävaras on Matiaksen suosikkielokuva kolmesta. Ellan mukaan itse varas on niin sanottu “Hear me out”. Toimitus jättää kyseisen termin merkityksen lukijoiden tulkittavaksi.
“Sitten tuli, sitten tuli viileä Venla”, laulaa Risto elokuvassa RISTO RÄPPÄÄJÄ JA VIILEÄ VENLA . Elokuvasarjan kolmannessa osassa tutut hahmot suuntaavat kesäloman viettoon saareen, jossa Elvi-täti toimii lomakeskuksen emäntänä.
Elokuvan juoni on suorastaan nerokas, sillä siinä yhdistyvät ystävyys, erilaisuus ja sen hyväksyminen sekä yksinäisyys. Tutut roolihahmot siivittävät elokuvaa uusien tuttavuuksien kanssa, ja maisemanvaihdos tavallisesta kerrostaloympäristöstä kauniiseen saareen tuo elokuvaan jotakin uutta. Toimittajien mielestä elokuva on yhä katsomisen arvoinen, ja se on edelleen yksi parhaimmista kotimaisista lastenelokuvista. Ellan ja Matiaksen vinkki todellisille faneille: elokuva on kuvattu Seurasaaressa, joten ei muuta kuin lenkkipolkuja ja leirintäaluetta bongailemaan!
Tässä elokuvassa nähdään monia kohtauksia, jotka varmasti jokainen elokuvan nähnyt muistaa kristallin kirkkaasti. Venlan useat kymmenet, toinen toistaan upeammat aurinkolasit, Riston vesipyssypila sekä lauttamatka kohti lomakeskusta lukeutuvat näihin kohtauksiin. Elokuvan
kohderyhmän vanhemmat saattoivat ilmestysajankohdan jälkeen ihmetellä, miksi vakoilusta tuli yhtäkkiä niin kovin suosittu harrastus. Katsomalla elokuvan jokainen varmasti ymmärtää ja muistaa, miksi. Eikä tietenkään sovi unohtaa itse mestari Iiro Rantalan sävellyksiä ja sanoituksia, jotka ovat jälleen pelkkää timanttia. Elokuvan kappaleet ovat kerta toisensa jälkeen hittejä. Ikonisen kappaleen sanat muistuvat varmasti jokaisen lukijan mieleen. Tämä kappale on tietenkin Venlan ja Nellin laulama Mageet sanat.
Teksti Ella Ala-Marttila ja Matias Hännikäinen
Kuvitus Matias Hännikäinen
Ripaus runoutta
tulet vastaani vielä auringonvalona säteillen, peitellen, hiljaa ovia raapustaen olet lämpönä ihollani merkkejä paluustasi,
oi kevät
Emilia Uusi-Simola
Lapsuuteni leikkikenttä
Ennen
maailmankaikkeuden rajan häilyvä pinta olemme tähtisumua galaksimme unettomilla kulmilla, kosmos kietoo käsiinsä kaikkeuden nykyhetken himmeä loppu menneisyyden kirkas alku
Emilia Uusi-Simola
siellä raikui nauru ja ilon kiljahdukset Keinut heiluivat eestaas kun lapset ottavat vauhtia pienillä kengänkärjillään Maahan kului jälkiä lenkkareiden kantapäistä Ja maalit saivat kolhuja palloista joita lapset potkivat elämänsä aamussa
Vaan kaikki on nyt jäässä enää kuuluu vain hiljaisuus
Keinuja keinuttaa vain apea tuuli joka ikävöi entisaikojen onnellisuutta
Hiekka on tympeän jään peitossa ja maalit ovat aikoja sitten lähteneet korttelin nuorison matkaan.
Martta
Vesterinen
Lapsesta saakka olen etsinyt totuutta, kasannut maailman paloja opetellut tiedettä, uskontoja. Löytänyt yhtäläisyyksiä, eroja ihan päättömiä juttuja. Lukenut kirjastot läpeensä, tavannut ystäviä, tuttuja.
Onko maailma tähtipölyä atomeita vai Jumalan luoma?
Onko elämällä tarkoitus määränpää vai onko se sattuman suoma?
Vaan entä jos ei yhtä totuutta olekaan ja kaikki vain uskovat tavallaan?
Yhtäläisyydet sattumia ihmismielen muodostamia
Jos olemme vahingossa tässä paikassa, joka on satuja, suruja ja taskunpohjanukkaa
Jos olemme kaikki matkalla jonnekin missä ei ole aivosumuja missä kasvaa vain kukkaa.
kuu hohkaa ikkunoista sisään harmaata valoa pihan puut piirtelevät kaappien oviin kuvioita ja jos oikein tarkkaan katsoo voi erottaa meidät: loputonta punoutunutta valon rihmastoa (sielumme, näin uskoisin. toisiinsa punoutuneena)
Emilia Uusi-Simola
Martta Vesterinen
Nonogrammit - aikamme uusin villitys
Lukiovuosieni aikana opiskelijoiden keskuudessa on liikkunut monia erilaisia trendejä, jotka täyttävät koneiden ja puhelimien ruudut. Kaikki varmasti muistavat esimerkiksi shakkihuuman tai tetristerrorin. Tai kenties kuulut heihin, jotka opiskelivat ulkoa maailman geopoliittisen palapelin ja pelin osien vastaavat liput. Itse olin Seterran kaltaisten sivujen tarjoamien maantiedepelien uhri. Nyt kuitenkin omassa lähipiirissäni on alkanut levitä uusi ihme, uusi vakavasti otettava epidemia: nonogrammit.
Nonogrammi on hieman sudokun kaltainen pulmapeli, jossa täytetään ruudukkoa vihjeiden avulla. Nonogrammeja on hyvin helppoja ja hyvin vaikeita, mustavalkoisia ja värillisiä. Jotkin nonogrammit muodostavat valmistuttuaan jonkunlaisen kuvan, ja jotkut ovat ”kypsemmälle” kohdeyleisölle. Yksi itselleni hyvin läheinen ihminen on sairastunut nonogrammi-virukseen, ja se on aiheuttanut minulle paljon huolia.
Olen päättänyt haastatella juttua varten tartunnan saanutta, jotta saisin selkoa vellovasta taudista. Voisin ehkä näin auttaa sairastuneita ja suojella teidän terveyttänne, rakkaat lukijat.
Miten sait nonogrammi-tartunnan?
Se tapahtui koulun ruokalassa. Ystäväni puhuivat nongrammeista innostuneesti. En ollut ennen kuullut niistä, joten minua alkoi kiinnostamaan. Ystäväni näytti minulle nonogrammin ja antoi minun kokeilla. Innostuin itsekin ja kokeilin omalla puhelimella.
Alkuun oli 5x5 kokoluokan pulma, joka oli aika helppo. 10x10 oli myös helppoa kauraa. Siitä siirryttiin 15x15 kokoon ja sitten treenattiin 20x20, jotka ovat nykyään helppoja. Koko ajan täytyi nostaa panoksia, ja nykyään ratkaisen aikaa vastaan.
Kuinka usein ratkaiset nonogrammin?
Keskimäärin noin kymmenen päivässä. Aloitan lämmittelyksi 5x5 nonogrammista ja sitten siirryn yleensä 25x25 vaikeustasoon.
Millaisista nonogrammeista pidät?
Sopivan vaikeista, 25x25 tai 20x20. Pelaan pelkästään mustavalkoisia, en ole nynny.
Mikä nonogrammeissa viehättää?
Nonogrammi on hauska haaste aivoille. Pidän pulmapeleistä ja nonogrammi on ehkäpä paras pulmapeli omasta mielestäni.
Oletko huomannut muutoksia terveydentilassasi tartunnan jälkeen?
En. Välillä huomaan kuluttavani liikaa aikaa nonogrammeihin. Pitäisi tehdä muita tärkeitä asioita.
Miten nonogrammit ovat vaikuttaneet sosiaalisiin suhteisiisi?
Läheiseni väittävät minulla olevan ongelmia, vaikka todellisuudessa mistään sellaisesta ei ole kyse. Pulmat eivät siis vaikuttaisi sosiaalisiin suhteisiini, elleivät läheiseni kokisisi sen olevan ongelma.
Miten näet tilanteesi kehittyvän tulevaisuudessa?
Uskon pääseväni noongrameista vielä joskus eroon.
Koetko nonogrammit ongelmaksi?
Koen, se on ongelma ajankäytölleni. Sen tunnustan.
Lopuksi kerron teille oireita, joita kannattaa pitää silmällä. Nonogrammi-virus voi aiheuttaa mm. läheisten huolestumista, nonogrammien pakonomaista ajattelua ja ratkaisemista, upean tyttöystävän laiminlyöntiä ja ruutuajan kasvamista. Lisäksi selkeä merkki tartunnasta on aina vähintään yksi välilehti osoitteeseen www.puzzle-nonograms. com selaimessa. Toivottavasti tämä tieto voi ehkäistä tartunnan leviämistä ja auttaa tartunnan saaneita parantumaan.
Teksti Wilma Tammisto Kuva www.puzzle-nonograms. com
Suusta siepatut
”Ei Ruotsissa oo yhtään sen homompaa ku missään muualla.”Tuomas Hyttinen
”S***anan verihurtta! Tollanen sotakoira, tappaa kotona ja puutarhassa.” - Mikko Tapper
”Vauvat tykkää siitä, ja autismin kirjoon kuuluvat tykkää siitä.” - Satu Mäkinen
”Laitan tän rautasydämen ja toivon, etten tapa itseäni.” - Matti Ala-aho
”Olin jossain bileissä ja tunnin jälkeen yrjösin.”Henna Grönqvist
”Viime kerralla oli vähän erilainen tunti, kun tänne tehtiin terroristi-iskuja.” - Tuomas Hyttinen
”Älkää kysykö mitään, koska tää on ihan täyttä paskaa, mitä mä oon täällä suoltanu.” - Arja Holma
”Se on semmonen virhe, mistä sensori menee ehkä pöydän alle itkemään.” - Henna Pesonen
”Biseksuaalisuus on vaikeaa.” - Petteri Welling
”Pieni ihminen tulee, väistä pienesti!” - Matti Ala-aho
”Your aura changes your topic?
How interesting.”Keijo Käkelä
”Mä olen narsismi! Mä olen narsismi!” - Satu Mäkinen
”Jos mä meen Jupiteriin, siellä Pikku G on paljon isompi!” - Matti Ala-aho
”Mun kissankorvat on piilotettu, mun häntä on piilotettu!” - Mirva Lindström
”Joo, mä oon kissojen suuri ystävä, mut jätetään tarkempi kuvaus seuraavaan kertaan.” - Altti Pikkarainen
”Tää on muuten mielenkiintoinen kysymys eikä liity mihinkään: Kuka muuttaa Vantaalta Espooseen?”Tuomas Hyttinen
”Turussa asuu myös kauneimmat opiskelijanaiset.”Tommi Vornanen
”Mä vannon, että maailmassa on muitakin kiinnostavia ihmisiä kuin Kimi Räikkönen.”Henna Pesonen
”Ranskan tulevaisuus on tuhoon tuomittu.” - Eija Raitala
”Mennään torille ja tapetaan toisemme!” - Matti Alaaho
”Bibeln sa att Jesus förvandlades vatten till vin. Vilken nyttig kunskap!”Henna Grönqvist
”Sä joka oot siinä, sä kuolet kohta.”Hannu Huhtala
”Älkää ampuko, mä olen YK:n rauhanturvaaja!”Tuomas Hyttinen
”Eiks se sekaantunu niihin P. Diddy -kuvioihin?” - Krister Kuosmanen
”Kuka rohkea kestää sen ivallisen
pilkkanaurun, jonka tämä positiivismielinen työyhteisö kohdistaa väärästä vastauksesta?” - Matti Alaaho
”Hei, onks sul se vape?” - Satu Mäkinen
”Mul on stockis ihan mitä tarvii.”Hannu Huhtala
”Mitä tää skånelainen äijä uskoo?”Henna Grönqvist
”No mut hei, tänään me ei nuolla lattiaa.” - Satu Mäkinen
”Käsinkosketeltava entusiasmi täytti luokan.” - Petteri Welling
”Perustakaa sinne joku poikakommuuni ja katkeroitukaa siellä. Voin tuoda sinne teille aseet.” - Tuomas Hyttinen
”Pitäkää kiinni oikeuksistanne! Se on ihmisoikeus päästä kaverin kanssa vessaan vapettamaan!” - Matti Ala-aho
”Otat housut sit pois tässä kohtaa.” - Satu Mäkinen
”Arja, Arja, Arja! Mä osaan piirtää merikilpikonnan!”Petteri Welling
”Hollanti on kieli, joka ei ole kieli.”Tuomas Hyttinen
”Jaahas, hyvinvointikahvilan jälkeen aina pahoinvointipalautukset.”
- Petteri Welling
”Miljoona tekstiä tulee eri suunnista ja tappaa mut.”Henna Pesonen
”Joo, ei mitään kynärin hakkaamista, hyvää yötä!” - Satu Mäkinen
”Muistakaa: meillä on tavuja, heillä ei.” - Heidi Kiviharju
”Älä seiso siinä, mistä tulee luodit läpi.” - Petteri Welling
”Kukaan ei jatko-opinnoissa kävele teiän perässä, paitsi ehkä Kela.”Oona Kaasinen
”’Wanhat’, monta kirjainta siinä on?” - Hannu Huhtala
”Musta kirjoitetaan vielä O’Timesissa, koska vajosin pöydän alle.” - Petteri Welling
”V***u te ootte väärässä! Kyllä mä valitsisin ruotsalaisen.” - Tuomas Hyttinen
”Ei täällä oo missään reikää mihin työntää... Ei ainakaan tarpeeks syvää.” - Manuel Ackermann
”Sainko mä teitä heti huijattua? No sain. Sainko mä siitä nautintoa? No sain!” - Matti Alaaho
”Tanska on niinku semi-natsi-ruotsi. Sama kun ruotsi, mut vähän vihasemmin ja vähän Hitlerimpi.” - Tuomas Hyttinen
”Nyt ei tarvi enää hymyillä.” - Satu Mäkinen
