O´TIMES
LOKAKUU 2025
Lokakuun lehti
3 Pääkirjoitus
4 Piinapenkissä: Jussi Kaskinen
6 Kaikki kastuivat kasteessa
10 Vaihtarit suomalaisten herkkujen äärellä - nam?
12Missä he ovat nyt? Karoliina puhuu elämästä ja kuolemasta
13 Onko Carpenterin uusi albumi naisia alistava?
14 Banksyn maailma: salaperäistä ja kantaaottavaa
15 Sinustako markkinamyyjäksi?
18 Nannan ja Hertan leffanurkkaus
21 Mitkä ihmeen lohikäärmeet?
22 Kirjavinkkaus: Sä maksat
23 O´Why
24 Ripaus runoutta
26 Suusta siepatut
Toimitus
Iita Hartikainen, pääkirjoitus
Matias Hännikäinen, taitto ja kuvitus
Wilma Tammisto, juliste
Martta Vesterinen, taitto ja kannet
Hertta Dahlqvist, taitto
Nanna Soikkeli, taitto
Vera Vesanto
Saana Hanski, taitto
Milja Hälikkä, taitto
Inari Häme, taitto
Siiri Paunonen, taitto
Enni Pekkarinen, taitto
Hanna Lönnfors, taitto
Elsa Nurmela, taitto
Henri Marno, taitto
Marco Rantanen, taitto
Otso Osolanus, taitto
Emilia Uusi-Simola, taitto
Emmi Paasto, taitto
Joel Waltari, taittokummi
Kiitos!
Toimituksen kolme jäsentä valmistuu joulukuussa ylioppilaiksi. Onnea, Benjam, Wilma ja Nestori!
Venla Mantere, taittokummi
Tuukka Peuralahti, taittokummi
Elina Tyynelä ja Meri Luoma, avustajat
Jeremy Nyberg, vierailija
Toimituksen
ryhmäkuva jäi tällä kertaa ottamatta.
Ohessa kuitenkin kuvia syksyn toimituspäivistä ja taittoillasta.
Pääkirjoitus: kieliasioita
Onko suomen kieli menossa väärään suuntaan?
– Pitäisikö
siitä huolestua?
Sosiaalinen media seuraa meitä kaikkialle. Oli henkilökohtainen mielipiteesi Tiktokista tai muusta sitten mikä hyvänsä, internetillä on kokonaisuudessaan eittämättömän valtava merkitys erityisesti meihin nuoriin ja kommunikointiimme, mikä heijastaa englannin kasvavaa suosiota myös toisten suomalaisten kanssa puhuessa.
Itse rakastan kieliä ja niiden oppimista – suomi mukaan lukien. Uusien kielien opiskelu ei koskaan ole pahasta, mutta en haluaisi korvata niillä äidinkieltäni tilanteissa, joissa se ei ole tarpeen.
Valitettavasti käytän silti vapaa-ajallani vähintään yhtä paljon englantia kuin suomea, ja syynä on tietysti se kirottu puhelin.
Olen aina lukenut paljon, mutta mukavuussyistä olen viime vuosina siirtynyt käytännössä täysin nettikirjoihin, joita on tarjolla ylivoimaisesti eniten englanniksi.
Sitä kautta opin luultavasti enemmän kuin oppitunneilla koskaan, kun motivaatiokin on ollut kohdallaan.
Onhan se toki ehdottoman hyödyllistä, mutta tunnen silti pienen epätoivon häivähdyksen joka kerta, kun englanninkirjoitelmastani löytyy vähemmän kielioppivirheitä kuin kirjoitustaidon vastauksestani.
Ei minua kaivele suomalaisten nuorien moni- tai joskus sekakielisyys ja olen itsekin osa samaa kielen käyttöön liittyvää ilmiötä.
Mutta joskus ohimennen kuulemani keskustelunpätkät ovat sellaista sanasalaattia, että niiden ymmärtämiseen tarvitsisi kääntäjän, urbaanin sanakirjan ja vähintään kolmen vuoden kokemuksen sosiaalisen median aktiivisena käyttäjänä.
Se on varmasti tehokas ja ajoittain viihdyttävä tapa kommunikoida, kunhan vain kaikki osapuolet ovat perillä tuoreimmista slangitermeistä.
Kuitenkin mietin, kuinka helposti vieraskieliset ilmaukset lipsahtaisivat omasta suustani virallisemmissakin yhteyksissä, jos käyttäisin niitä yhtä vapaasti.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että englannin kasvava käyttö on hämärtänyt joidenkin nuorten käsitystä äidinkielestään.
Yhä useammin kuulen ihmisten koulussa ja muualla vaihtavan englantiin, kun he haluavat ilmaista jotakin, mille eivät heti keksi sopivaa suomenkielistä sanaa tai sanontaa.
On toki totta, ettei kaikkea voi kääntää halutulla tavalla, mutta useimmiten kyseessä lienee oman sanavaraston puutteellisuus tai vain se, että suomen ilmaukset alkavat tuntua oudoilta, kun niiden käyttö jää toissijaiseksi.
Kaikki eivät myöskään ole yhtä kiinnostuneita asiasta kuin minä, eikä tarvitsekaan olla; eihän se maailmaa kaada, jos joku on kontroversiaali eikä kiistanalainen.
Ja ovathan lyhenteetkin omanlaisensa osoitus kielen kontekstuaalisemmasta ymmärtämisestä eivätkä yksinomaan laiskuudesta. Riippuu täysin perspektiivistä, onko nuorisoslangi automaattista, ärsyttävää vai kiehtovaa.
Kielet kehittyvät jatkuvasti. Suurin osa nykyisin tuntemistamme sanoista on saanut alkunsa jostain aivan muusta kielestä, ja globaalissa yhteiskunnassa kielten sekoittuminen on vain luonnollista.
Nuorten puhekielessään käyttämien lainasanojen määrä on kuitenkin ilmastonmuutosta jyrkemmässä nousukiidossa, ja kieli on yksi niistä harvoista asioista, joihin uudet sukupolvet vaikuttavat jo nyt enemmän kuin tällä hetkellä vallassa olevat.
Toisin sanoen on meistä nuorista kiinni, miltä suomi tulee kuulostamaan viidenkymmenen vuoden päästä, ja jokainen päättäkööt itse, onko nykyinen käyrä huono asia vai ei, if that makes sense.
Teksti Iita Hartikainen
Piinapenkissä: Jussi Kaskinen
Millainen olit lukiossa?
- Tein omia juttuja kirjallisuuden ja musiikin parissa. Panostin äikkään, filosofiaan ja historiaan. Olisin voinut olla ahkerampi, mutta ihan hyvin se meni.
Jos et olisi ryhtynyt opettajaksi, mitä olisit halunnut tehdä työksesi?
- Kirjallisuuden opintojen aikana journalismi kiinnosti. Asepalveluksessa olin Ruotuväki-lehden toimittajana. Kirjallisuuden tutkimuskin kiinnosti, mutta työllisyysnäkymät eivät niinkään.
Jos et opettaisi äidinkieltä, mitä opettaisit?
- Filosofiaa. Siitä oli tarkoitus tehdä toinen opetettava aine, mutta opinnot ovat vielä kesken.
Mikä on parasta opettajan työssä?
- Kiinnostuneiden ja tiedonhaluisten nuorten kohtaaminen tietysti.
On ihanaa nähdä, kun opiskelijan ajatusprosessi kehittyy ja hän syttyy jostain aiheesta. Äikässä on myös paljon monipuolisesti kiinnostavia sisältöjä.
Mikä on hauskin oppilaan sanoma asia?
-Oppilas totesi, että näytän ihan vanhaksi kasvaneelta Harry Potterilta. En ota kantaa…
Onko sinulla opehuonebestistä?
- Satua ja Jukkaa parempia kollegoita en voisi toivoa. Koko työyhteisö on kyllä hyvin lämminhenkinen.
Kuinka usein opehuoneessa saa pullaa?
- Kerran viikossa. Viime viikolla kokouksessa oli oikein tuoretta, ei mitään pakastekamaa.
”Kirjottamaan oppii kirjoittamalla ja lukemalla. Eikä unohdeta sitä lukemista”, neuvoo Jussi meitä lukiolaisia.
Jussi toimi nuorena myös kesätoimittajana ja kirjoitti kirjallisuusarvosteluja.
Kuka on lempikirjailijasi?
- Vähän tylsä vastaus ehkä, mutta Aleksis Kivi. Tuoreemmista kirjailijoista etelä-afrikkalainen nobelisti J.M. Coetzee on mestari lajissaan. Lukiolainen voisi aloittaa tutustumisen Coetzeen teoksesta Michael K:n elämä.
Entä lempirunoilijasi?
- Modernistit Paavo Haavikko ja Eeva-Liisa Manner. Nykyrunoilijoista Harry Salmenniemi ja Sini Silveri.
Oletko itse kirjoittanut runoja?
- Joitakin lasten runoja ja aikuistenkin runoja olen julkaissut joissain antologioissa ja lehdissä, mutten kokonaista teosta. Laululyriikkaa toki myös.
Mistä sait idean lukea runon aina tunnin aluksi?
- Varastin idean opettajaesikuvaltani Kölnin yliopistossa ollessani Saksassa vaihdossa. Fonetiikan opettaja Jo Schnorrenberg aloitti jokaisen tunnin lausumalla aforismin.
Paras vuodenaika lukea kirjoja?
-Syksy. Ehdottomasti.
Mitä kirjallisuuden genreä luet mieluiten syksyllä?
Jussin mielestä oman bändin nimen kertominen olisi eettisesti arveluttavaa.
- Ihan vaan taideproosaa. Syksyllä tulee usein mielenkiintoisia kirjauutuuksia.
Onko sinulla suosikkiteosta?
- Ihan all time favorite, anteeksi ilmaus, on Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljekset.
Millainen on suhteesi musiikkiin?
- Tosi läheinen. Laulan parissa bändissä ja soitan rumpuja. Laulan hardcore punkia ja soitan bluesia.
Kenen historiallisen henkilön kanssa söisit illallista?
-Hmm, mielenkiintoinen kysymys. (pitkä tauko) Varmaan söisin illallis-
ta kirjailija Veijo Meren kanssa. Hänellä riittäisi varmasti juttua. Luulen, että hänen kanssaan olisi hyvä illallinen.
Kuvat Jouni Parkku (bändikuva), Martta Vesterinen (ope-Jussi) Teksti Hanna Lönnfors, Elsa Nurmela ja Martta Vesterinen
PS. Jussi valitsi hyvin ja tuli Ogeliin töihin.
PS2. Jussi on mukana suunnittelemassa lukiolaisten väittelykilpailua.
Kaikki kastuivat kasteessa
”Ogelin kaste, kaikki varmasti muistavat omansa, tarkoittaa hauskoja pelejä, tarmokasta kävelyä ja haastavia rasteja.
Tänä vuonna kuitenkin kastetta uhkasi ennenäkemätön vaara — huono sää. Alkuperäinen reitti ja itse asiassa koko Pikkukoskelle meno hylättiin aivan viime hetkellä.
Rastit pidettiinkin tänä vuonna koulun lähimetsän pururadalla ja kisat koulun liikuntasalissa.
Tutorien ja kaiketi myös tutorien ohjaavien opettajien niskaan jysähti kasteaamuna hirveät paineet, kun säätiedotuksesta saatiin lopullista selkoa— oli luvassa sadetta ja paljon.
Tästä alkoikin riehakas asioiden uudelleenjärjestely ja sopiminen. Itsekin päädyin jättäytymään ruotsintunnilta pois päästäkseni valmistelemaan uusiksi menevää ykkösten ja kakkosten välistä kilpailua.
Sade jatkui melkein koko aamupäivän. Ykkösiä oli varoitettu säästä etukäteen mutta kaikilla ei ollut sateenvarjoa kuten Panulla.
Sateesta huolimatta rastien pyörittäminen alkoi - ja sujuikin suhteellisen hyvin.
Sattuneista syistä rastipasseja ei käytetty kovin ahkerasti.
Ykkösten muodostamissa pienryhmissä toki ilmeni joitain ongelmia ja joitain välirasteja jäi kuuleman mukaan tekemättä. Myös hyvin mystisesti monista ryhmistä katosi ihmisiä ja jotkin ryhmät olivat pienentyneet neljän ihmisen kokoisiksi, kun ne pääsivät kuudennelle rastille.
Ryhmien käytyä kaikilla rasteilla siirryttiin koulun sisälle, jossa mystinen Selma-tutor johdatti ykköset Ogelin pappien (Luukas ja Elias) luo. Ykköset saivat kasteensa ja vannoivat uskollisuutta vanhemmille opiskelijoille.
Lukusalissa oli vielä tietenkin klassisesti pullaa tarjolla ja siitä sitten suoraan alkoikin ykkösten ja kakkosten kilpailut.” Marco
”Me ykköset kiersimme Ogelin kasteessa pienryhmissä rasteja läheisellä pururadalla ja oma lempirastini niistä oli Musavisa.
Musavisassa meille soitettiin eri genreistä musiikkia ja meidän piti ryhmänä arvata, mikä biisi on kyseessä. Biisit olivat kaikki hyvin erilaisia.
Meille soitettiin esimerkiksi BTS:n Butter, Abban Dancing queen ja Tsaikovskin Pähkinänsärkijää.
Musavisaa pitivät tutorit Vilma, Taika ja Selma. Meitä oli samaan aikaan rastilla noin neljä ryhmää ja kilpailimme toisia ryhmiä vastaan.
Kun kävelimme uudelle rastille, meidän oli lisäksi suoritettava välirasteja. Välirasteja oli monenlaisia mutta itse muistan niistä hyvin vain kaksi.
Toisessa meidän piti keksiä lempinimet jokaiselle ryhmän jäsenelle. Esimerkiksi minun uusi lempinimeni oli Pupu ja toisen ryhmäläiseni lempinimi oli Kissa. Toisessa välirastissa meidän piti ratkaista arvoitus.
Rastien kiertämisen jälkeinen salitapahtuma oli mukava - varsinkin koska olimme sisällä emmekä enää ulkona sateessa.
Joukossamme oli myös vihreähattuinen filosofi.
Oma ryhmäni saapui saliin viimeisenä, joten ohjelma oli jo kerennyt alkaa.
Salissa ykköset ja kakkoset kilpailivat toisiaan vastaan. Esimerkiksi kilpailtiin tietovisassa ja köydenvedossa.
Ihan lopuksi ulkona ykköset pääsivät heittelemään kolmea tutoria vesi-ilmapalloilla, mistä ykköset vaikuttivat tykkäävän.
Nämä uhrit oli valittu yhdellä pururadan varrella olevista rasteista. Uhrattaviksi joutuivat Otso, Vilho ja Marco.
Omassa pururataa kiertäneessä ryhmässäni oli hyvä henki. Ryhmäkoko oli pieni, joten kaikkiin tehtäviin oli helppo osallistua.
Muista ryhmistä en tietenkään henkilökohtaisesti tiedä mutta ainakin minusta vaikutti siltä, että muutkin viihtyivät.”
Omassa pururataa kiertäneessä ryhmässäni oli hyvä henki. Ryhmäkoko oli pieni, joten kaikkiin tehtäviin oli helppo osallistua.
Saana
”Rastien jälkeen kaikki ykköset, tutorit ja… kakkoset kerääntyivät juhlasaliin korvapuustit kädessä ja toivot korkealla. Osa tutoreista oli salissa valmiina odottamassa muita.
Kun päästiin saliin, ohjelma alkoi heti. Ennen varsinaista ohjelmaa tutorit keräsivät ykköset muutamaan isoon ympyrään ja alkoivat leikkimään norjalaista jalkaleikkiä.
Vaikka tuntui, ettei aikaa olisi mennyt vielä paljoa, olikin todellisuudessa mennyt jo suurin osa ajasta ja olimme vähän aikataulusta jäljessä. Niinpä siirryimme nopsasti seuraavaan ohjelmaan, ykköset vs. kakkoset -kisoihin.
Vain 1/3 vetäjästä oli paikalla, joten ohjelmaa piti vähän improvisoida siihen asti, että loput selvisivät saliin. Kisailut sujuivat kuitenkin ilman ongelmia, ja ykköset veivät voiton viimeisessä ratkaisevassa kisassa, joka oli köydenveto.
Kisailusta siirryttiinkin pikaisesti ulos uhraamaan tutoreita. Ykköset (aika yksimielisesti) päättivät uhrata Otson, Vilhon ja Marcon. He ottivat vesi-ilmapallot käteensä ja alkoivat heittelemään. Uhraus kesti viitisen minuuttia ja siinä ajassa urheat tutorit kastuivat läpimäriksi.
Näin ykkösten kaste päättyi heille onnellisesti, uhratuille tutoreille taas… He joutuivat kävelemään läpimärkinä kotiin.” Otso
Ykkösten ja kakkosten välisessä kilpailussa oli tasatilanne ennen köydenvetoa.
Otso ohjeisti kilpailijoita vauhdikkaasti.
Teksti Marco Rantala, Saana Hanski ja Otso Osolanus
Kuvat Martta Vesterinen (Kumpulakuva Satu Mäkinen)
Muistin virkistykseksi kuva Kumpulapäivästä. Sää oli mitä ihanin ja ykköset harjoittelivat köydenvetotaitojaan jo siellä.
Ykköset olivat pienryhmissä äänestäneet yhdellä pururadan rasteista, kenet tutoreista haluaisivat uhrata. Perustelujakin pyydettiin.
Ennen ja jälkeen
Uhrattuna oleminen oli tosi hauskaa. Tuli sellainen olo, että tekee jotain tärkeää. – Eräs uhrattu (Se oikeen puolimmainen).
Jälkikäteen on spekuloitu, mitä kasteessa oikein tapahtui ja missä järjestyksessä. Lopputulos oli kuitenkin se, että sukistakin piti puristaa vettä litroittain, Vilhon nenästä tuli verta ja Marcon pulla oli kadonnut.
Vaihtarit suomalaisten herkkujen äärellä - nam?
Koulussamme on tänä vuonna kolme vaihto-oppilasta: Claire Yhdysvalloista, Guto Brasiliasta sekä Juliette Saksasta. Nämä vaihto-oppilaat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua suomalaisiin makuelämyksiin, kun heidät haastettiin maistamaan erilaisia suomalaisia herkkuja. Miltä vaihto-oppilaiden mielestä maistuivat suomalaiset klassikot, kuten karjalanpiirakat tai mämmi?
Riisipiirakka ”That’s really good!”
Arvosana: 4,5/5
Riisipiirakka oli vaihtarien mieleen. Claire kertoi, että oli jo päässyt itsekin leipomaan riisipiirakoita host-perheensä kanssa. Kaikki pitivät riisipiirakoista ja antoivat niille yksimielisesti arvosanan 4,5/5.
Turkinpippurit ”Why do they put salt in every candy???”
Arvosana: 3
Vaihtarit maistoivat rohkeasti Turkinpippureita, vaikka kuulivatkin, että sisälmys tulisi olemaan tulista. Lopulta sisälmys ei kuitenkaan ollut heidän mielestään tulista vaan ennemminkin suolaista.
He tykkäsivät Turkinpippureista ja ottivat jopa toiset. Guto uskalsi ottaa lakritsin makuisen ja kyseenalaisti suomalaisten karkkien suolaisuuden.
Salmiakki ”It’s so bad I can’t”
Arvosana: -20 – 1 /5
Vaihtarit eivät pitäneet salmiakista. Ilmeet olivat yllättyneitä ja puhuivat puolestaan. Kaikki eivät uskaltaneet edes puraista karkista.
Arvosanoissa oli hajontaa 1 ja -20 välillä.
Jaffa-keksit ”Oh, these are good!”
Arvosana: 5
Jaffa-keksit olivat vaihtarien mieleen ja Juliette sanoi, että samankaltaisia keksejä on myös Saksassa. Keksit nousivat maisteltujen herkkujen kärkeen. Kun kaikki loputkin herkut oli maisteltu, kaikki halusivat keksejä vielä lisää.
Mämmi ”Dog poop?”
Arvosana: 1,5
Vaihtarit maistoivat mämmiä ennakkoluuloisesti, vaikka ensireaktio heidän nähdessään mämmilaatikon oli: ”Looks like brownie.”
Kun lusikka osui mämmiin, ilmeet kuitenkin muuttuivat. Juliette kommentoi, että mämmi maistuu leivältä.
Siihen Guto kuitenkin reagoi ihmeissään: ”BREAD?!” Mämmi muistutti maultaan vaihto-oppilaiden mielestä myös rusinaa. Makuelämys ei kuitenkaan ollut vaihtarien mieleen. Arvosana oli yhden ja kahden välillä.
Suurimmassa suosiossa olivat Jaffa-keksit sekä riisipiirakat. Se sijaan mämmi ja salmiakki aiheuttivat lähinnä hämmennystä vaihtarien keskuudessa, eikä kukaan heistä pitänyt niistä.
Jaffa-keksien ja riisipiirakoiden makumaailma on melko neutraali, ja samankaltaisia makuja esiintyy myös muissa ruokakulttuureissa. Mämmin ja salmiakin tuottamat makuelämykset puolestaan ovat kauempana vaihtareille tutuista ruuista.
Maistelun aikana huomasimme, että saksalaiselle Juliettelle maut olivat tutumpia ja hän löysi yhtäläisyyksiä saksalaisen ja suomalaisen ruokakulttuurin väliltä. Valtameren toiselta puolelta tulevat Claire ja Guto taas suhtautuivat ruokiin ennakkoluuloisemmin. Maiden kulttuurit eroavat toisistaan ja se johtuu myös maantieteellisistä syistä.
Ylipäätään vaihto-oppilaat pitivät heille tarjotuista ruoista, vaikka jotkin maut ihmetyttivät eivätkä olleet ollenkaan mieleen. Pidettyjä ruokia otettiin kuitenkin mielellään lisää ja suurin osa saatiinkin syötyä. Kaiken kaikkiaan suomalaisista ruuista jäi vaihtareille ihan positiivinen mielikuva.
Teksti Inari Häme, Milja Hälikkä, Siiri Paunonen, Enni Pekkarinen Kuvat Inari Häme
Guto ei pitänyt mämmin mausta.
Salmiakki ei todellakaan ollut vaihtarien mieleen.
Missä he ovat nyt?Karoliina puhuu elämästä ja kuolemasta
Haastattelimme Karoliina
Sainiota, joka
kävi lukiotamme
vuosina 2014-2017 ja työskentelee nykyään pappina Leppävaaran seurakunnassa.
Karoliina Sainio valitsi aikoinaan Oulunkylän yhteiskoulun musiikkivalinnaisten takia. Musiikin kursseja oli paljon, vaikka itse musalinjaa ei vielä tuolloin ollutkaan. Karoliina kuitenkin päätyi suorittamaan klassisia ”lääkisaineita” eikä musiikin valinnaisille jäänyt juuri tilaa. Nämäkään aineet eivät kuitenkaan tuntuneet ihan omilta. Lopulta yo-kokeissa hän kirjoitti uskonnon ja niistä lääkisaineista vain biologian.
Lukion jälkeen Karoliina jatkoi opiskelemaan Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Hän opiskeli teologian ohella myös vähän ohjelmointia. Hän aloitti Ohjelmoinnin perusteet -kurssin peräti kolme kertaa mutta ei koskaan päässyt loppuun.
”Teologia on vähän semmosta maailmoja maalailevaa. Ohjelmoinnissa pitää mennä pilkulleen asiat oikein.”
Valmistuttuaan teologian maisteriksi Karoliina vihittiin papiksi Tapiolan seurakuntaan. Kun sijaisuus Tapiolassa loppui, töitä tarjoitui Leppävaaran seurakunnasta, jossa hän myös nykyään työskentelee.
Hyviä muistoja ovat etenkin penkkarit ja wanhat. Myös se on
jäänyt mieleen, että fysiikan kurssilla Karoliina pääsi luokkansa kanssa katsomaan Auringon pimennystä. Tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta jäi hyvä muisto. Mieleen on myös tietenkin jäänyt ”tiiliskiven painoisen” Särmä-kirjan kanssa portaiden kiipeäminen silloin ylimmässä kerroksessa sijainneisiin äikän luokkiin.
Karoliina ei ole juurikaan ollut yhteyksissä vanhoihin lukioystäviinsä, mutta ennen O ´Timesin haastattelua hänelle oli juuri tullut mieleen laittaa viestiä vanhan kaveriporukkansa Whatsapp-ryhmään. Hänen mielestään olisi kiva tavata kasvotusten vanhoja tuttuja.
Rippikoulun jälkeen Karoliina alkoi käydä seurakunnan tilaisuuksissa ja sitä kautta hän kiinnostui uskonnosta enemmänkin. Hän kasvoi tapakristillisessä perheessä, jonka kanssa kävi esimerkiksi laulamassa joululauluja joulun aikaan.
Uskonnon hän kuitenkin löysi kunnolla vasta itse. Nyt uskonto tietysti näkyy ammattivalinnassa, mutta myös muussakin elämässä. Esimerkiksi rukous kuuluu hänen arkeensa.
Papin työssä Karoliina pitää ihmisistä ja työn monipuolisuudesta. Kirkossa järjestetään paljon tapahtumia ja työssä pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan.
”Kaasu pohjaan, Jeesus ohjaa.”
”Välillä on riparilla leikkimässä ponileikkiä ja sitten seuraavalla viikolla saattaakin olla hautajaisissa syömässä kakkua ja puhumassa elämästä ja kuolemasta”
Oma tulevaisuus mietitytti Karoliinaa nuorena kovastikin, ja siksi hän nyt sanoisi omalle lukioikäiselle itselleen, että kaikki kyllä järjestyy. Tämän saman ohjeen hän haluaa sanoa kaikille nuorille. Tämä ajatus on tärkeä kaikille, koska kannattaa elää hetkessä ja luottaa siihen, että huominen järjestyy. Raamatussakin sanotaan: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet”
Teksti Elsa Nurmela ja Hanna Lönnfors Kuva Karoliinan arkistoista
Onko Carpenterin uusin albumi Man’s best friend naisia alistava?
Supersuosittu pop-tähti Sabrina Carpenter julkaisi uuden albuminsa Man’s best friend perjantaina 29.8. Kesäkuussa ennen albumin julkaisua hän paljasti albumin kansikuvan, joka jakoi kovasti mielipiteitä. Albumin kansikuvassa Sabrina Carpenter konttaa maassa oletettavasti mieshenkilön jalkojen juuressa. Henkilö pitelee Carpenterin hiuksia. Monet ovat sanoneet kuvan olevan epäkunnioittava naisia kohtaan. Onko Sabrina Carpenterin todella tarkoitus alistaa naisia?
Kuuntelen itse Sabrina Carpenterin musiikkia ja seurailen hänen uraansa. Hän on leikkisä ja melko suorapuheinen persoona, joka ilmaisee itseään esiintymällä. Carpenter on usein hyödyntänyt ironiaa kappaleissaan.
Carpenterin kuvailu albumista ennen julkaisua oli ”man’s worst nightmare”, minkä perusteella olisi voinut jo päätellä, millainen hänen asenteensa on. Olin itse hieman hämilläni kansikuvasta aiheutuneesta kohusta, koska tiesin, millainen tyyli on Carpenterille tyypillistä.
Albumin single Manchild julkaistiin noin kaksi kuukautta ennen koko albumia. Kappale käsittelee pilkallisesti Carpenterin aiempia kumpppaneita, joita hän kutsuu lapsellisiksi ja epäpäteviksi. Albumin kansikuvan ja singlen voi helposti tulkita ristiriitaisina, jos ei ole kovin perehtynyt artistiin. Jo itse singlestä kuitenkin huomaa, millaisia teemoja albumi käsittelee. Suurimmassa osassa albumia kappaleet käsittelevät Carpenterin omaa
Albumin kansikuvasta nousi haloo.
pettymystä kumppaneihinsa ja muita suhdeongelmia. Esimerkiksi Tears, albumin toinen single, käsittelee ironisesti Carpenterin tyytymistä alhaisiin odotuksiin (”bare minumun”).
Olen sitä mieltä, että albumin kansikuva käsitettiin varmasti eri tavalla, kuin mitä Carpenter oli tarkoittanut. Hän kertoi haastattelussaan Apple Musicille, että kansikuvan tarkoituksena oli olla leikkisä ja kevytmielinen. Carpenter kertoi myös kuvaustilanteesta ja omista ajatuksistaan kuvaa otettaessa. Hän sanoi myös, että vaikka hän on kuvassa kontallaan, niin hän hallitsee tilannetta ja päätti itse olla juuri tällaisessa kuvassa.
Toki mielestäni olisi ollut hauskempaa, jos kansikuvassa olisikin Sabrina pitelemässä itseään hiuksista tai
roolit olisivat käänteiset. Albumin kansikuva kuitenkin sopii omalla tavallaan albumiin, kuten oli tarkoitettukin. Kansikuva on Carpenterin taiteellinen valinta.
Voisi siis sanoa, että Man’s best friend on kuin tuttu sanonta ”don’t judge a book by its cover”. Albumin kansikuvan julkaiseminen ilman kontekstia aiheutti kohua, jota Sabrina Carpenter ei itsekään osannut odottaa. Albumin kuva ei kuitenkaan ole pyrkimys alistaa naisia vaan taiteellinen näkemys, joka otettiin vastaan eri tavalla, kuin oli tarkoitus. On kuitenkin tavallista, että kun kyseessä on nuori nainen ja poptähti, ihmiset keksivät aina jotain, miksi vihata.
Teksti Vera Vesanto
Kuva kuvakaappaus lehtijutusta
Banksyn maailma: salaperäistä ja kantaaottavaa
Banksy on englantilainen, salaperäinen katutaiteilija. Oikean henkilöllisyyden salaaminen on tehnyt hänestä kiinnostavan hahmon. Banksy on vaikuttava tekijä nykytaiteessa, ja hän on innostanut muita taiteilijoita.
Banksyn teokset ilmestyvät mystisesti moniin julkisiin paikkoihin kommentoimaan ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Siksi herääkin kysymys, onko taideteoksen arvo sama, jos sen irrottaisi alkuperäisestä ympäristöstään.
Banksyn teokset kritisoivat politiikkaa, sotaa, kapitalismia sekä kuluttamista, mikä herättää ihmisissä paljon tunteita. Sijainnin tärkeys Banksyn töissä näkyy siinä, että hän tekee taidettaan etenkin niillä alueille, joissa on konflikteja tai muita kriisejä käynnissä.
Banksy saattaa taiteessaan myös pilkata eri aiheita. Pilkkaamisen kohteena teoksissa saattaa olla vallan eri muodot, kuten poliisit. Tällä pyritään korostamaan tiettyjen instituutioiden toimimattomuutta.
Tämän takia teoksilla ei välttämättä olisi samanlaista arvoa ja merkitystä, jos ne olisivat muualla tai siirrettäisiin muualle alkuperäisestä ympäristöstä. Ympäristö on merkityksellinen myös siksi, että Banksy hyödyntää ympärillä olevia elementtejä osana taideteosta.
Banksyn toiminnassa ihmetellään usein sitä, miten hän tuo taidettaan ilman lupaa esille ihmisten arkielämän keskelle. Hän niin sanotusti käyttää laitonta taidetta yhteiskunnallisen keskustelun herättämistapana. Hänet on itse asiassa myös etsintäkuulutettu, koska luvattomat graffitit ovat laittomia Britanniassa.
”Banksyn teokset kritisoivat politiikkaa, sotaa, kapitalismia sekä kuluttamista.”
Keino on kuitenkin todettu toimivaksi, koska yllättäen ilmestyvät taideteokset julkisiin paikkoihin herättävät huomiota ja niiden merkitystä aletaan tutkimaan heti. Banksyn tapa on uniikki, vaikkakin voi olla monen mielestä moraalisesti väärin.
Poliittinen kannanotto tekee yksinkertaisista taideteoksista myös kiinnostavia. Esimerkiksi kuuluisan The Girl with Balloon -teoksen voi tulkita monella eri tavalla. Se voi esimerkiksi viitata kaipuuseen tai viattomuuteen.
Samaan teokseen liittyy myös kohu: teos myytiin huutokaupassa, mutta heti sen jälkeen teos tuhoutui automaattisesti.
Teos FlyingHopper näyttää sen, että aseistuksella käytetään valtaa väärin.
Kyseisellä teolla Banksy kritisoi taiteeseen ja sen omistamiseen liittyviä järjettömiä summia.
Banksyn taide on saanut monipuolista palautetta ihmisiltä. Osa ei arvosta sitä, ja osan mielestä hänen tapansa vaikuttaa on arvokas. Julkisuutta teokset ovat saaneet vuosikymmenien varressa niin paljon, että hänestä on tullut maailmankuulu tähti.
Banksysta tekee ainutlaatuisen se, että hän ei taiteen avulla ilmaise itseään vaan maailmaa. Hän pyrkii herättämään taiteellaan ihmisten tunteet ja halun vaikuttaa paremman yhteiskunnan puolesta.
Teksti Hertta Dahlqvist ja Nanna Soikkeli
Kuvat Nanna Soikkeli museovierailulla
The Girl with Balloon, 2002
Sinustako markkinamyyjäksi?
Olen käynyt monissa eri myyjäisissä ja markkinoilla myymässä virkkaamiani pehmoleluja, ja takanani on yhteensä 21 myyntipäivää. Myyjäisissä käymisen aloittaminen voi tuntua pelottavalta, mutta myyjäisissä käyminen on suhteellisen matalan kynnyksen tapa ansaita hieman rahaa käsitöillä tai taiteella. Se voi korvata kesätyön tarpeen kesäisin ja auttaa saamaan kokemusta asiakaspalvelusta, myyntityöstä ja yrittäjämäisestä toiminnasta. Miten myyjäksi siis ryhdytään ja kenelle myyjäisissä myyminen sopii?
1. Myyjäisissä käyminen ei ole kaikille
Ennen kuin lähdet myyjäisiin myymään, kannattaa hieman miettiä, miksi haluat myyjäksi. Haluatko käydä myyjäisissä mahdollisen rahan takia, vai onko sinulla oikea kiinnostus myyjäisissä ja markkinoilla myymiseen?
Asenteesi vaikuttaa motivaatioosi. Olen tavannut käsityöläisiä, jotka luovuttivat heti ensimmäisten myyjäistensä jälkeen, koska ensimmäiset myyjäiset eivät olleet heidän mielestään tarpeeksi tuottoisat. Jos haluat jaksaa myydä pitkällä aikavälillä, kannattaa tarkastella omaa motiiviaan. Jos motiivi on raha, myyjäiset ovat luultavasti henkisesti hyvin raskaita sinulle, etenkin sen takia, että ne yleensä osuvat joko lomille tai viikonlopuille.
On ehkä vaikeaa kiinnostua myyjäisissä käymisestä, jos siihen ei ole luonnostaan kiinnostusta. Jos myyjäisissä käyminen tuntuu raskaalta, kannattaa miettiä, haluaisitko mieluummin panostaa vaikka netissä tuotteiden myymiseen. Jos taas olet innostunut myyjäisissä käymisestä ja haluat tehdä omia tuotteitasi näy-
tille ja myydä niitä, myyjäisissä käyminen luultavasti sopii sinulle.
2. Mistä löytää myyjäisiä?
Paras tapa löytää myyjäisiä on Facebook. Jos sinulla ei ole Facebookia, kannattaa ladata se vain myyjäisten etsimistä varten. Liity kaikkiin myyjien ryhmiin, joissa tapahtumien järjestäjät voivat ilmoittaa myyjäisistään ja markkinoistaan. Liity myös johonkin ryhmään, jossa myyjät voivat kysellä, milloin ja missä myyjäisiä on. Olen löytänyt tällä tavalla monia eri myyjäisiä.
Voit myös etsiä myyjäisiä googlettamalla, mutta Googlen hakutuloksista löydät luultavasti vain tietoa suosituista markkinoista ja tapahtumista, kuten kansainväliset suurmarkkinat. Kolmas keino etsiä myyjäisiä on se, että seuraat mahdollisimman monia pienyrityksiä ja 4H-yrityksiä esimerkiksi Instagramissa. Katso, minne myyjäisiin ne menevät myyjiksi.
Tällä tavalla voit löytää monia eri myyjäisiä, et välttämättä tälle vuodelle mutta voit saada vinkkiä siitä, mihin myyjäisiin ilmoittaudut ensi vuonna.
Huomioi kuitenkin, että kaikkiin myyjäisiin ei kannata mennä. Minä en esimerkiksi ilmoittaudu naistenmessuille tai muihin vastaaviin tapahtumiin, koska oma asiakasryhmäni koostuu pääosin lapsista ja lapsiperheistä.
3. Mitä tarvitset myyntipöydälle?
Myyntipöydälle on tärkeää ostaa pöytäliina. Tämä on tärkeää, sillä ulkomyyjäiset tai sisämyyjäiset eivät tarjoa pöytäliinaa myyjille ja pöytäliina vaikuttaa pöytäsi ulkonäköön. Monet muut asiat ovat vaihtoehtoisia, mutta älä unohda pöytäliinaa.
Jos myyjäisissä ei tarjota myyjille myyntipöytää tai tuoleja, muista tuoda omat mukanasi. Yleensä sisämyyjäiset tarjoavat pöydät ja tuolit, ulkomyyjäiset eivät. Jos menet ulkomyyjäisiin ja tarvitset hyvän pöydän, 180 cm pitkä taittopöytä maksaa noin 40 euroa esimerkiksi Jyskistä. Tuoliksi voit tuoda vaikka jakkaran kotoa.
Kolmas tärkeä asia muistaa on Mobilepay-koodi. Monet haluavat maksaa joko Mobilepaylla tai kortinlukijalla. Jos et aio ostaa kortinlukijaa, Mobilepay-koodi on erittäin tärkeää.
Muista tulostaa Mobilepay-koodisi ja tuoda koodi myyntipöydällesi ihmisten näkyville. Voit ostaa vaikka läpinäkyvän akryylistandin, johon voit laittaa koodin ihmisten silmien tasolle, tai voit teipata lapun jotenkin pöytääsi. Tärkeää on, että ihmiset huomaavat lapun, jotta tietävät, että voivat maksaa Mobilepayn avulla.
Myös kortinlukija olisi hyvä lisä myyntipöytääsi. Monet maksavat varsinkin suuria ostoksia mieluummin kortinlukijan avulla. Minun kortinlukijani on Sumup Air ja se on toiminut hyvin tähän asti, ostin sen alennuksesta 30 eurolla. Tosin alaikäiset eivät saa luoda omaa käyttäjää, joten alaikäisenä joudut lisäämään vanhempasi Sumup-kauppasi omistajaksi. Jos vanhempasi lisää sinut työntekijäksi, myös sinä voit vastaanottaa maksuja kortinlukijan ja puhelimesi avulla.
Mobilepayn ja kortinlukijan lisäksi käteiskassa on hyvin tärkeä. Etenkin lapset maksavat käteisellä, joten jos he ovat asiakasryhmääsi, sinun todellakin kannattaa ottaa mukaan käteistä käteiskassaksi.
Tietysti mukaan pitää ottaa myytävät tuotteesi. Ja välipala. Myös matkalaturi on hyvä ottaa mukaan.
Ensimmäisiin myyjäisiin sinun ei välttämättä tarvitse ostaa paljon koreja ja hyllyjä tai muita järjestelykamppeita pöydällesi, mutta ne ovat hyvä keino lisätä myyntipöytäsi esteettisyyttä tulevaisuudessa, jos jatkat myyjäisissä käymistä.
4. Mihin myyjäisiin kannattaa ja mihin ei kannata mennä?
Tärkeä asia, jota voit miettiä ennen myyjäisiin ilmoittautumista, on asiakasryhmäsi. Ajatus tuotteittesi kohderyhmästä tulee muuttumaan, kun käyt enemmän myyjäisissä ja seuraat, minkälaiset ihmiset ostavat tuotteitasi. Mutta voit jo etukäteen arvioida, ketkä saattavat ostaa töitäsi.
Tärkeää on, että et mene myyjäisiin, joissa kohderyhmäsi tai arvioitu kohderyhmäsi ei ole paikalla. Niin kuin aiemmin mainitsin, en itse mene esimerkiksi naisten messuille sen takia, että niiden kohderyhmä ei vastaa minun kohdeyleisöäni.
Kuva Tallipihan kesäpihalta. Olin Tallipihalla myymässä yhteensä 10 päivää kesälomalla viime heinäkuussa. Tallipihan lisäksi kävin kesälomalla myös Honkajoen markkinoilla, Keravan päivässä ja Pyhtään Pyttis-festareilla.
Vältä myös myyjäisiä, joista olet epävarma. Tuleeko sinulle huono ”viba”? Silloin ei ehkä kannata osallistua. Toisaalta jos emmit kyseisiin myyjäisiin osallistumista ja haluaisit osallistua, kannattaa kysyä myyjiltä, jotka ovat ennen myyneet samassa tapahtumassa (mieluiten myyjiä, jotka myyvät samanlaisia tuotteita kuin sinä), miten heidän myyntinsä meni.
Etsi myös tietoa järjestäjästä. Ovatko nämä järjestäjän ensimmäiset myyjäiset? Voit kysyä järjestäjältä suoraan lisäkysymyksiä, esimerkiksi sen, mikä on heidän oletettu kävijämääränsä ja minkälaisia ihmisiä he odottavat paikalle (jotkut järjestäjät eivät suostu vastaamaan kyseisiin kysymyksiin, joten välttele näitä järjestäjiä).
Mielestäni järjestäjien ensimmäiset tai toiset myyjäiset ovat liian iso riski, jos järjestäjällä ei ole aikaisempaa kokemusta tapahtumien järjestämisestä. Monet uudet järjestäjät eivät osaa mainostaa myyjäisiä tai eivät välttämättä järjestä myyjäisiä hyvin. Tähänkin on poikkeuksia, mutta yleisesti kannattaa vältellä tällaisiä myyjäisiä. Mene itse myyjäisiin paikalle ja katso, millaista myynti on ja haluaisitko ilmoittautua järjestäjän seuraaviin myyjäisiin.
Yleisesti suosittelisin sitä, että jätät ilmoittautumisen välistä, jos olet epävarma, menet itse paikalle asiakkaana ja ilmoittaudut järjestäjän myöhempiin myyjäisiin, jos varmistuit myyjäisten laadusta.
5. Conit vai myyjäiset?
Jos tavalliset myyjäiset eivät kiinnosta, aina voit ilmoittautua erilaisiin coneihin. Conit ovat tunnettuja niiden taidekujistaan, jotka ovat conien kävijämääriin verrattuna yleensä halpoja. Conit ovat kuitenkin enemmän fanitaiteelle tarkoitettuja ja käsityöläiset eivät usein edes pääse coneihin.
Taidekujille ilmoittautuvat monet kymmenet taiteilijat ja käsityöläiset, joten taistelu paikoista on kovaa. Monissa coneissa on myös myyntisali, mutta myyntisalien paikat ovat yleensä kalliita ja paikat ovat luultavimmin täynnä jälleenmyyjiä.
Conien ilmoittautumisprosessi on työläs. Conit vaativat ilmoittautumisen yhteydessä yleensä taideportfoliota, jonka pitää erottua joukosta, eli joudut luultavasti käyttämään monta tuntia portfolion ulkonäön hiomiseen.
Tavallisten myyjäisten ilmoittautumislomakkeet ovat suoraviivaisempia: nimi, sähköposti, kuvaus tuotteista, valitse paikan koko, kerro, tarvitsetko sähköä, kerro, jos on muuta huomioitavaa.
En itse ole käynyt coneissa myyjänä: minua ei ole hyväksytty conien taidekujille. Tuotteeni eivät vain ole taidekujille sopivat. En voi siis sanoa, paljonko rahaa coneista mahdollisesti voi saada ja ovatko ne rahallisesti kannattavampia kuin tavalliset myyjäiset.
6. Yleistä tietoa myyjäisistä
Myyjäiset kestävät yleensä noin kuudesta seitsemään tuntia ja ne yleensä järjestetään viikonloppuisin. Myyjäisiin kannattaa mennä noin tunti etukäteen. Myyjiä yleensä kielletään lähtemästä myyjäisistä etuajassa.
Usein kaupunkien järjestämät markkinat ovat ilmaisia, mutta yritysten järjestämät tapahtumat ovat yleensä aina maksullisia.
Myyjäisten ja markkinoiden hinnat vaihtelevat, mutta yleensä voit odottaa ainakin 40 euron maksua. Koulujen myyjäiset ovat yleensä halvempia, ehkä noin 10–15 euroa, mutta nämä myyjäiset eivät yleensä ole kovin kannattavia, sillä niissä ei ole välttämättä tarpeeksi asiakkaita.
Kaikista kiireisin markkinasesonki on talvi, mutta myös kesällä on paljon markkinoita ja myyjäisiä.
Kaikissa myyjäisissä ei onni potkaise. Ensimmäiset myyjäiset, joihin osallistuin, järjestettiin Kalliolan settlementtitalolla. Myyjäisten mainostus oli huonoa ja rakennuksen ulkopuolella ei edes ollut kylttiä tapahtumasta. Sain 80 euron pöytämaksuni jälkeen vain 13 euroa tuottoa.
Keväällä ja syksyllä on vaikeampaa löytää myyjäisiä ja markkinoita. Jos haluat lähteä myyjäksi, nyt on hyvä aika alkaa miettimään joulumyyjäisiä. Monet ilmoittautumiset niihin ovat tällä hetkellä auki.
Jos siis haluat myyjäksi myyjäisiin, nyt on hyvä aika aloittaa!
Talvimyyjäiset lähestyvät ja pian alkaa joulusesonki, joka on otollisin aika myyjäisissä käymiselle.
Etsi itsellesi mieluiset talvimyyjäiset ja ilmoittaudu. Talvimyyjäiset ovat yleensä sisätiloissa ja tarjoavat matalan kynnyksen keinon aloittaa omien tuotteiden myymisen.
Mitä sinä odottelet? Ilmoittaudu nyt :)
Teksti ja kuvat Emmi Paasto
Nannan & Hertan leffanurkkaus
Leffanurkkauksien kapulanvaihto on tapahtunut ja aikaisempien toimittajien jalanjäljissä elokuva-arvostelut jatkuvat totuttuun tapaan. Estetiikkaa rakastavina ihmisinä halusimme leffanurkkauksien rakentuvan aina tietyn teeman ympärille.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme ensimmäisenä arvioitavia elokuvia yhdistävänä teemana luonnollisesti yllättävimpään ja ainutlaatuisimpaan vaihtoehtoon: uusien toimittajien omiin lempielokuviin.
Ensimmäinen arvosteltava elokuva on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut Nannan lempielokuva Wicked. Elokuva on fantasiamusikaali, joka perustuu samannimiseen musikaaliin vuodelta 2003.
Elokuvan ensimmäisessä osassa kerrotaan ystävyksistä Elphaba (Cynthia Erivo) ja Glinda (Ariana Grande) ja heidän yhteisestä ajastaan opiskelukavereina. Suhde kehittyy vahvaksi ystävyyssuhteeksi. Elokuvassa ystävyket kokevat yhdessä ilon ja surun hetkiä.
Elokuvassa seikkaillaan Oz-maassa, joka on täynnä taikuutta. Ensimmäinen osa alkaa siitä, johon tuleva toinen osa päättyy. Elokuvassa seurataan matkaa ja erilaisia käänteitä, jotka ovat johdattaneet siihen pisteeseen.
Glinda pitää Elphabaa elokuvan alussa outona, mikä johtaa heidän kylmiin väleihinsä aluksi. Lopulta he kuitenkin löytävät toisistaan hyvät puolet ja päätyvät erottomaksi kaksikoksi. He seikkailevat elokuvassa monen haasteen parissa mut-
ta lopulta tiet päätyvät erilleen.
Tarina elokuvassa on simppeli, mutta toimii hyvin. Elphaban ja Glindan eri asemat, toistensa täydentävyys, sekä tarina ystävyydestä tarjoaa katsolalle monipuolisen katselukokemuksen. Elokuva kertoo molempien hahmojen taustatarinoita hyvin ja on todella tunteita herättävä.
Upea lavastus, hahmot sekä juonenkäänteet tekevät elokuvasta upean ja ainutlaatuisen. Elokuvan kappaleet ovat täydellisesti sopivia musikaaliin ja ne jäävät soimaan päähän pitkiksi ajoiksi. Toimittajien lempi kappaleita ovat esimerkiksi Defying gravity, What is this feeling? ja Popular.
Arvostelijat harrastavat itse tanssia ja rakastavat värjeä. Siksi arvostuksen kohteena ovat myös upeat koreografiat sekä monipuolisesti käytetyt värit. Glindan vaaleanpunainen värimaailma sekä Elphaban vihreä teema sopivat meidän toimittajien lempiväreihin täydellisesti.
Elokuva on klassinen fantasia, jossa näkyy selkeästi myös musikaaliin kuuluvat tutut elementit. Elokuvaa katsoessa kokonaisuus luo ihastuttavan ja epätodellisen tunnelman.
Wicked-elokuvan toinen osa tulee marraskuun lopussa. Toimittajat ovat tästä todella innoissaan ja siitä on sitten luvassa myös arvostelu.
Wicked-elokuva sai vuonna 2017
Oscar-palkinnon sekä parhaasta puvustuksesta että parhaasta lavastuksesta.
Elokuvan ohjasi Jon M. Chu.
Ensimmäisen osan Nanna kävi katsomassa kolme kertaa elokuvateatterissa. Nyt tavoitteena on mennä katsomaan uusi elokuva ainakin neljästi.
Hertan lempielokuva (syvällisen valinnanvaikeudesta kärsimisen jälkeen) on 10 things I hate about you. Elokuva on romanttinen komedia vuodelta 1999.
Elokuvassa on kaikki mitä katsoja saattaa tarvita: draamaa vaikeuksista onnistumiseen, romanssia, hyvää musiikkia, tarpeeksi erilaisia henkilöhahmoja, mukavasti kliseitä, nappiin osunut puvustus ja lavastus sekä tietenkin upeat näyttelijäsuoritukset.
Elokuva on kliseinen romcom tutulla juonella ja kliseisillä hahmoilla, mutta jokin siinä koukuttaa ylitse muiden. 10 things I hate about you naurattaa ja itkettää ja herättää paljon sympatiaa henkilöhahmoja kohtaan.
Päähenkilö Cameron (Joseph Gordon-Levitt) saapuu uuteen lukioon ja ihastuu suosittuun tyttöön Biancaan (Larisa Oleynik). Bianca ei kuitenkaan saa seurustella isänsä tiukkojen sääntöjen takia.
Biancan isosiskoa Katia (Julia Stiles) asia ei haittaa, ja hän on hieman epäsuosittu töykeän ulostulonsa takia. Kat on vihainen feministi, joka sanoo koulussa suorat sanat kaikille.
Kun Bianca vaatii isältään vapautta lähteä bileisiin ja seurustella, suostuu isä sillä ehdolla, että jos Kat seurustelee, saa Biancakin seurustella.
Heidän isänsä olettaakin, että Kat ei aio tehdä mitään sellaista, mitä Bianca haluaisi.
10 things I hate about you -elokuvan ohjasi Gil Junger.
Cameron kysyy Biancaa ulos, mutta Bianca kertoo hänelle isänsä kanssa tekemästään sopimuksesta. Niinpä Cameron päättää etsiä Katille poikaystävän päästäkseen lähemmäs Biancaa.
Cameron keksii ystävänsä kanssa suunnitelman ja alkaa maksaa Patrik Verona -nimiselle pojalle (Heath Ledger) siitä, että tämä vie Katin treffeille.
Elokuvassa seurataankin sekä Cameronin ja Biancan että Katin ja Patrikin välisiä suhteita. Juoni rakentuu vahvasti myös Biancan ja Katin sisarussuhteen ympärille, joka kehittyy elokuvan aikana.
Henkilöt ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Kliseisistä persoonista huolimatta heissä on myös jotain syvempää ja kaikista paljastuu vähitellen uusia puolia.
Puvustus ja lavastus ovat 90-luvulle hyvin tyypillistä ja tyyliltään kasuaalia mutta onnistuu silti todella hyvin. Puvustuksella on tuotu esiin henkilöiden persoonallisuuksia.
Elokuvassa on myös musiikkia, josta tunnetuin on luultavasti Heath Ledgerin laulama Can’t take my eyes off you. Musiikki toimii myös olennaisena osana elokuvaa, kun juonen edetessä erilaisissa tilanteissa soi niihin sopiva musiikki.
10 things I hate about you saa nimensä elokuvassa luettavasta saman nimisestä runosta. Jos on aikaisemmin nähnyt lyhyen pätkän elokuvasta, on hyvin todennäköistä, että on kuullut juuri tämän runon.
Elokuva on täydellisen suloinen teinielokuva, ja jos romanttiset komediat kiinnostavat, niin leffanurkkauksen toimittajat suosittelevat tätä kovasti!
Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä arvosteltavaksi pääsee La la land. Elokuva on romanttinen musikaali, joka kertoo upean rakkaustarinan musiikin ja tanssikohtausten parissa.
Elokuvassa rakastuvilla jazzpianistilla (Ryan Gosling) ja näyttelijällä (Emma Stone) on molemmilla tavoitteena menestyä. Nuori pari rakastuu, kun heidän tiensä kohtaavat. Suhde kuitenkin vaatii heiltä molemmilta paljon uhrauksia, ja heidän täytyy pohtia, kumpi on tärkeämpää: rakkaus vai menestys.
Elokuvasta tekee ihanan sen klassisuus. Sekä iloisten että surullisten kohtausten kauneus nostattaa tunteita toimittajissamme. Elokuva on täynnä iloa ja energiaa, mutta myös surua ja epäonnistumisia.
Emma Stone voitti elokuvasta parhaan naispääosan Oscarin vuonna
2016. Elokuva valittiin tuolloin myös vuoden parhaaksi elokuvaksi.
Elokuvan ohjasi Damien Chazelle.
Näyttelijäsuoritukset ovat täysin napissa ja sekä Gosling, että Stone laulavat ja tanssivat elokuvassa.
Katsoja pääsee nopeasti eläytymään elokuvan mukana, ja se vie klassiseen Hollywood-musikaalin maailmaan, joka on täynnä rakkautta. Toimittajat arvostavat todella paljon elokuvan romantiikkaa sekä täydellisiä koreografioita.
Lavastus, puvustus ja valaisu luovat upean kokonaisuuden. Asut saavat henkilöhahmojen persoonat esille hyvin ja värejä on käytetty puvustuksessa hyvin jokaisen hahmon kohdalla. Valaisu ja lavastus luovat tunnelmaa varsinkin musiikkikohtauksissa. Väreillä leikittely on La la landin parhaita ominaisuuksia.
La la landin soundtrack on virheetön kokonaisuus, jota on mukava kuunnella myös elokuvan ulkopuolella. Pääasiallinen säveltäjä Justin Hurwitz on säveltänyt upean musiikin elokuvaa varten. La la landista ei siis puutu draamaa tai upeita teknisiä asioita. Se on toisin sanottuna visuaalisesti upea.
La la land on siis loistavasti toteutettu elokuva. Elokuva on syystäkin voittanut kuusi Oscaria sekä valtavasti muita palkintoja. Sen katsominen lisää arkielämään romantiikkaa ja halua tanssia keskellä autotietä kaatosateessa. Jokaisen katselukerran jälkeen jää häkeltynyt fiilis.
Teksti Hertta Dahlqvist ja Nanna Soikkeli
Kuvat Wikimedia commons
Mitkä ihmeen lohikäärmeet?
Minkä takia on niin kiehtovaa eläytyä hahmoon, heittää
noppaa ja
kanssa?
kertoa tarinaa yhdessä ystävien sekä sattuman
Eräs ystävä kerran kuvaili Dungeons & Dragons -pöytäroolipeliä näin: ”Se on peli, jossa pitää heittää väärän väristä ja muotoista noppaa, ja sitten tapahtuu jänniä.” Enkä voi olla eri mieltä. Kuvailu osuu myös moneen muuhun pöytäroolipeliin, mutta viime vuosina juuri D&D:n suosio on kasvanut merkittävästi.
Pöytäroolipelaaminen sellaisena, kuin tiedämme sen nyt, juontaa juurensa noin 70-luvulle. Silloin se oli pieni, varjoissa toimiva harrastus. Siitä ei pidetty meteliä vaan sitä tehtiin pienissä piireissä.
Ensimmäinen todellinen roolipelibuumi tuli 80–90-lukujen taitteessa. Silloin pelaamisesta alettiin puhua enemmän ja yhä useampi ihminen kokeili sitä. Buumi kesti vähän aikaa, kunnes ihmisille tuli jonkinlainen negatiivinen reaktio roolipelejä kohtaan.
Ajateltiin, että ne ovat vain kellarirottien ja saatananpalvojien harrastuksia.
Erityisesti Dungeons & Dragons otti isosti osumaa aikakauden “saatananpalvontapaniikista”. Monet vainoharhaiset uskoivat, että D&D:ssä oli alitajuisia viestejä, jotka käänsivät lapset saatanan puoleen.
Vaikka suosio romahti maineen mukana, uskollisimmat pelaajat jatkoivat tyytyväisinä harrastuksensa parissa.
Digitalisaatio ja teknologian kehitys ovat mahdollistaneet D&D:n ja muiden pöytäroolipelien suuren kasvun. 2000-luvulla Dungeons & Dragonsin säännöt julkaistiin vapaaseen käyttöön internettiin. Tällöin kuka tahansa, joka pääsi verkkoon, pystyi oppimaan pelin.
2010-luvulla suosioon nousivat niin sanotut ”actual play” -tallenteet ja striimit, joissa peliporukat julkaisivat sessioitaan internettiin muiden katsottavaksi.
Näistä ryhmistä kuuluisimmat ovat Critical Role ja Dimension 20. Pelien tarinat ovat kiehtovia, ja suosiota auttaa se, että pelaajat ovat usein ammattinäyttelijöitä.
Dungeons & Dragons on näkyvillä myös muualla kuin itse pelipiireissä. Stranger Things -televisiosarjassa teinit pelaavat peliä keskenään ja nimeävät kohtaamansa oliot pelin hirviöiden mukaan.
Vuoden 2023 The Game Awardsin vuoden peli -palkinnon voitti Baldur’s Gate 3 – videopeli, joka käyttää D&D-maailmaa ja sen sääntöjä.
Niin että kuinka monta sivua?
Noppa edustaa roolipeleissä esimerkiksi sattumaa ja määrää sitä kautta pelin kulkua.
Alkuvuodesta 2025 Dimension 20 -seurue loppuunmyi Madison Square Gardenin, kun he pelasivat siellä yleisön edessä. MSG:n ylimmäiskapasiteetti on 19 500 paikkaa.
Kyseessä ei siis ole renessanssin kaltainen uudelleensyntymä, vaan tämä on kulta-aikaa D&D:lle. Suuri syy tälle nykyajan D&D-innostukselle on asenteiden ja arvomaailman muuttuminen. Suvaitsemme aiempaa enemmän erilaisuutta, ja kulttuurimme jopa korostaa sitä.
Näin kaikki kellarirotat ja saatananpalvojat uskalsivat tulla maan pin-
nalle paljastamaan itsensä ja pelaamisensa.
Suosion kasvuun ovat varmasti vaikuttaneet muutkin, globaalimmat ilmiöt. Koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana monet aloittivat uusia harrastuksia pärjätäkseen muuttuneessa maailmantilassa.
Osa alkoi osallistua videopuheluiden kautta pöytäroolipelaamiseen. Tällainen suurten ongelmien hallintakeino näkyy myös yleisesti fantasiassa.
Monille on varmasti tuttu tunne, että haluaisi paeta kirjan tai elokuvan maailmaan, jotta pääsisi maailmamme ikävyyksiä pakoon.
Roolipelit voivat toimia tietynlaisena eskapismina niin suurista ja ikävistä kuin arkisista ja banaaleista asioista.
Teksti Otso Osolanus ja Matias Hännikäinen
Kuva Flickr
Kirjavinkkaus: Sä maksat
Sä maksat on Gaselleista tuttujen Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen esikoisteos, joka ilmestyi vuonna 2017.
Kirjan henkilöiden mukana pääsee näkemään, millaista on sähkökaappien töhrijöiden ja seinien maalaajien elämä ja mikä ajaa ihmisen murtautumaan junavarikolle päästäkseen taiteilemaan.
Sä maksat kertoo tyypeistä, jotka elävät täysin hetkessä. Maalaamisen ja ryyppäämisen lisäksi kirja käsittelee kuitenkin ystävyyttä, luottamusta, masennusta, itseen kohdistuvaa vihaa ja oman paikan pohtimista.
Gasellit on monelle tuttu lähiörap-yhtye, jonka käsiala näkyy selvästi tässä kirjassa. Kirjan kieli on autenttista.
Kirja on täynnä toimintaa, välillä juostaan karkuun poliisia, eikä tylsää kohtaa ole. Kirjassa käsitellään rennolla tyylillä vaikeita aiheita.
Teksti Jeremy Nyberg
Pekka on entinen ogelilainen kuten pari muutakin Gasellia.
Sä maksat -teoksen jälkeen
Pekalta on ilmestynyt myös Gasellien matkasta kertova kirja Gasellit.
O’Why
Okei mut kai ne omenat mahtuu edes liukkarin kera?
Ei ne ainakaan siellä pitkään pysy.
Mikä on teidän suosikki HSL-bussilinja ja miksi?
Mietimme pitkään. 553 on menevämutta tunkkainen. 69 on huonompi kuin 61, sillä sen pysäkki on kauempana koulusta. 61 on overall superhyvä. Real ones tietää 624.
Onks Otimenki toimittajat iha ”mrrp mrrp meow ~nyah~ >:3 ”
mrrrp nyah!! uwu, ;-; Ruby-chan? Hai! Nani ga suki? Chokominto yori mo a-na-ta!
Miksi?
Tuo on se kysymys.
Millo depo?
Toimituksen tutkimuksen mukaan depo tarkoittaa talletusta, joka tehdään nettikasinolle uhkapelaamista varten.
Se on myös synonyymi uhkapelaamiselle nettikasinolla. Depo siis huomenna. Kiitos!
Kuka on ogelin komein ope?
Sanna ”six seven” Saari.
Kuuluuko ananas(lonkero) pitsaan?
Toki! Mutta muiden makuisten lonkerojen lisäämisessä tulee olla varovainen. Hän voi haistaa sen (nähdä, kuulla, maistaa, salainen viides asia).
Näyttääkö käkelä grumpy catiltä (näyttää)
Vastasit omaan kysymykseesi, ja vieläpä oikein.
Kuinka paljon kahvia opettajat juovat viikossa?
Hadin arvion mukaan noin kymmenen pakettia kouluviikossa (vapaa-ajan kahveista tieto on puutteellista).
Tuleeko Ruben enää takasin��
Ruub Ruub (ei)
Kun Tapper pesee aamuisin kasvojaan, kuinka pitkälle päälakeen hän katsoo otsansa yltävän?
Saimme vastauksen: Otsa yltää tukanrajaan. Kasvojen pesun jälkeen Tapper laittaa tukan minttiin ja suuntaa kouluun.
Jos ogelin leipä olisi ihminen, millainen se olisi?
Se olisi performatiivinen matcha lattea juova miesmanipulaattori, joka kuuntelee Beabadoobeaa ja Clairoa. Hyvämaineinen lurjus.
Miksi sinä liimaat?
Potentiaalisesti kausaalisesti aivojeni synapsien aktiviteetin johdosta emergoituneesta halusta kiinnittää sinun fysikaalinen ruumiillistumasi johonkin iänkaikkiseen materiaan kiinni.
Missä sinä liimaat?
Äitis vierellä! BOOOOM servattu! Mitäs siihen sanot niih? Aijai taitaa tulla harmitus! Pah, rauhoittukaa liberaalit, tämä on sitä niin sanottua ”keltaista huumoria”.
Miten sinä liimaat?
Paremmin kuin sinä.
Millon olikaa opettajien tallinnan reissu ja mihin voin ilmottaa nimeni t. ope ite kyselee trust :) ps.kai tää on anonyymi
Aa sori sä taidat olla just se yks ope, jolle ei kerrottu, sordeporde.
PS. On anonyymi, mutta kaikki opettajat nyt tietää täysin kuka sä oot koska ne kiusaa sua. Oot noob.
Teksti anonyymi
Kuvitus Ailime Alomis-Isuu
Ripaus runoutta
naapurin tiilitaloon asetettiin purkukäsky viime syksynä, sen yläkerran ikkunoita peittävät pressut
iltaisin kävelen tiilitalon ohi ja usein valo hohkaa alakerran lasimaalauksien reunoilla
valot ovat päällä joku viettää aikaansa ovien sisäpuolella, vaikka naapurin tiilitalon piti olla jo maantasalla
Tässä oli joskus junarata käytöstä poistettu nuorison salapaikka kesäillan auringossa
Syksyllä se purettiin puu ja metalli vietiin pois jäljellä vielä kasa kiviä kyydistä jääneet puun palaset
Talvella kivet hautautuivat lumessa satunnaiset jalanjäljet jänisten hiljainen ihmetys luonto pidätti hengitystään
Keväällä alue aidattiin jotain uutta alettiin rakentaa vanhasta muistutti enää ruosteen syömä lyhtypylväs
Emilia Uusi-Simola
Martta Vesterinen
Lupaathan aina palata takaisin?
Kuin muuttolintu joka lähtee kylmyyttä pakoon
Mutta aina palaa kevään valoon
Lupaathan?
Lentää voimakkailla siivilläsi
Kohti kotia
Ikuinen on kylmyys vain kun olet kaukana
Lupaathan?
Nyt puiden lehdet ovat pudonneena maassa
Toivoni niiden mukana
Lupaathan
Aina takaisin palata
Vaikka en voi sulle ikuista lämpöä taata
Milja Hälikkä
Saako aamuvirkku madon
Vai saako se idean madosta
Jota se sitten toisille esittelee
Ihan kuin he eivät olisi ikinä nähneet sellaista
Ja iltavirkut hämmentävät
Kunnon matosoppaa hämmentyneenä
Siitä hääppöisestä hääräilystä
Joka on aamuvirkun ylpeyden häikäisevä häröilmentymä
Emmi Paasto
Suusta siepatut
”Huomenta, porsaat! Sanokaa nöf!” - Petteri Welling
”Tytötkin vois pitää jotain ääntä, mut ei Labubua.” - Satu Mäkinen
”Jos jollakin on epilepsiakohtaus, niin kaikki nauraa ja sanoo: ’Siinä se kiemurtelee!’”Mikko Tapper
”Noi on kirottuja noi sun solut.”Milja Niemi
”Miks sä et halua kuolla?” - Lauri Ojalehto
”Emme jää odottamaan myöhäisiä, Jumala rankaisee sitten heitä!” - Reima Halmetoja
”Jos tää tehtävä ei onnistu, teistä tulee alkoholisteja, te meette naimisiin peukunkäyttäjän kanssa ja teiän lapsista tulee peukunkäyttäjiä.” - Petteri Welling
”Meillä on vähän skitsofreeninen tilanne.” - Satu Mäkinen
”Paiskotaanpas kamoja!” - Minsku Tammela
”Meidän ylivelho Hannu HUH tekee suuria taikaloitsuja ja taikoo meille ryhmiä.” - Reima Halmetoja
”Minä luotan häneen kuin kiveen!” - Hannu Huhtala
”Arvatkaa, miltä Alepan muovikassi näyttää merikilpikonnan mielestä?” - Petteri Welling
”Veronmaksajien rahoilla vuodesta 2014!” - Sanna Saari
”Eilen oli uutinen, että Japanissa on yli 100 000 yli 100-vuotiasta. Sehän on ihan saatanallinen armeija!” - Mikko Tapper
(oppilas liittyy Blooketiin nimimerkillä kullinvatkaaja1) ”Joo, voit sitte kotona vatkata.” - Henna Grönqvist
”Tiedättekö, miten saa ykköset kiljumaan?” - Matti Ala-aho ”Pieni pesusieni, ethän toivota minulle hyvää päivänjatkoa, koska nyt on keskiviikko ja minulla on opekokous...” - Petteri
Welling
”Noniin, pastelliboys!” - Satu Mäkinen
”Isä on semmoinen hiirenpaska jossain kulmassa.” - Arja Holma
”ChatGPT on aivan rektaalista.” - Reima Halmetoja
”Nyt jos tehdään typerästi suunniteltu vallankumous...” - Lauri Ojalehto ”Mä meen nyt mun Yarikseen!”Henna Grönqvist
”On opittava siihen, että naiset määrää maailman tahdin.” - Krister Kuosmanen
”Kaikki perheenjäsenet tapetaan siinä samalla.” - Keijo Käkelä
”Hidasta tää työskentely kun
Speedcrunch on vaihtunut tähän
Abicus-iseen laitteeseen.” - Matti Ala-aho
”Pidennetty ryhmänohjaus: parasta, mitä ihminen voi kokea housut jalassa!” - Petteri
Welling
”Nonni, mä meen Nesteelle!” - Satu Mäkinen
Toimitus ottaa osaa kaikkien Nesteen Subwayn ja Hesburgerin odottamattomasta sulkeutumisesta kärsivien suruun.
