O´Times touko/24

O´TIMES

TOUKOKUUN SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus: Voitaisko me syventää, leventää ja laajentaa makua?

5 Vappu oli yhteinen juhla -kuvakooste

6 O´Times Tallinnassa -kuvakooste

8 Vain torakat jää jäljelle -juttu

GEFY-kurssin lopputyöstä

10 Ope piinapenkissä: Auli

11 Ope piinapenkissä: Jukka

14 Missä he ovat nyt? Gasellien Pekka ”Päkä” Salminen

19 Älä tägää omiin seiniin -reportaasi vallatulta huvilalta

24 Viisukaaoksen parhaat -biisiarvostelu

26 Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus

28 O´Why

30 Näillä vinkeillä teet kesästäsi paremman!

32 Mitä haittaa muka puhelimesta pöydällä on?

34 Suusta siepatut

Tällä kertaa tällä paikalla ei olekaan toimituksen kuvaa vaan kuva koulumme ihanista lakkovahdeista. Tänä keväänä yksityinen opetusala lakkoili kahteen otteeseen.

Kuva Melissa Paakkanen

TÄMÄN LEHDEN OVAT TEHNEET

Matias Hännikäinen, päätoimittaja, kuvitus, taitto, some

Ella Ala-Marttila, taitto

Aarni Einola, taitto

Annika Hellström, taitto

Veera Kotkaslahti, taitto

Emmi Lehtinen, taitto

Venla Mantere, taitto

Henri Marno, taitto

Tuukka Peuralahti

Benjam Tourunen, taitto

Elina Tyynelä, taitto

Joel Waltari

Vieraileva toimittaja M. Lundberg

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

MUU TOIMITUS

Aminata Bah

Milja Blomstedt

Iita Hartikainen

Emma Heino

Paavo Herkman

Nestori Holma

Eeli Kuusniemi

Emmi Lehtinen

Julia Leinonen

Verna Lindström

Pihla Mattila

Josefina Mura

Essi Niemi

Shukri Muhamed Osman

Sara Pahkala

Tekla Toivanen

Diana Savinainen

Wilma Tammisto

Emilia Uusi-Simola

Toimitus toivottaa onnea valmistuville kollegoilleen Jojolle ja Vernalle! Kii-

tos kaikesta!

Tämän kevään klubi-ilta oli huikea kokonaisuus. Saimme seurata pari tuntia mielettömän hienoja musiikki-, teatteri- ja tanssiesityksiä. Paikalla oli myös Shukrin kahvila. Yllä näkyy 007-bändin faneja.

Kuva Satu Mäkinen

Voitasko me syventää, leventää ja laajentaa makua?

Musiikkimaut polarisoituvat ja kuplautuvat uskomattoman helposti. Tuntuu siltä, että ihmiset kuuntelevat musiikkia todella yksipuolisesti. Tällä tarkoitan sitä, että tulee helposti rajattua omaa musiikinkuuntelua. Olkoon syy mikä tahansa – sosiaalisesta paineesta erilaisen musiikin arastamiseen.

Spotifyssa on arviolta suurin piirtein 11 miljoonaa artistia ja noin 82 miljoonaa kappaletta. Musiikki ei siis todellakaan lopu kesken. Jos musiikkia kerran on niin runsaasti, miksi vain sen pintaa raavitaan? Miksei kaivella syvemmältä ja etsitä omaa tyyliä? Toki suosittu musiikki on suosittua ihan syystäkin. Älkää missään nimessä ottako tätä niin, että mainstream-musiikin kuunteleminen olisi jotenkin huonoa.

Idolisointi? Ihmisille on varsin tyypillistä fanittaa kaikenlaisia artisteja ja bändejä. Tämä ylistäminen on aina ollut iso osa populaarikulttuuria. Täydellinen esimerkki tästä on Taylor Swift. Swiftin musiikki on tyyliltään hyvin vaihtelevaa ja jää korvamadoksi erittäin helposti. Hän on lahjakas lyyrikko, mutta mikään näistä ei selitä hänen massiivista julkisuuttaan.

Ylistäminen ja populaarikulttuuri ylipäätään aiheuttavat kuplautumista. Kun jotain fanittaa tarpeeksi, tulee kuunneltua tämän kappaleita, vaikkei niistä erityisemmin pitäisi. Tätä ilmiötä vahvistavat artistien väliset kiistat: Taylor Swiftin ja Kanye Westin kiristyneet välit sekä esimerkiksi Draken ja Kendrick Lamarin ”beef”. Suurimmat fanit jopa kieltäytyvät täysin kuuntelemasta vastapuolen kappaleita!

Kuplautumisesta puhuessa täytyy ottaa huomioon Tiktok. Hyvin moni nuori löytää suuren osan kuunneltavasta musiikistaan Tiktokin kautta. Tämä ei itsessään ole huono asia, ja jopa auttaa nuoria löytämään uudenlaista musiikkia. Mutta ilmiö myös aiheuttaa kuplautumista, sillä Tiktokin algoritmi perustuu pääasiassa trendeihin.

Kun keskittymiskyky heikkenee globaalisti, kokonaisia albumeja kuunnellaan myös huomattavasti vähemmän. Yli puolet yhdysvaltalaisista kuuntelee vähemmän albumeja kuin 10 vuotta sitten. Yleinen trendi nykyään onkin sinkut, eivät albumit. Mutta jos albumi kertoo tarinan, sen viesti saattaa jäädä yksittäisten kappaleiden varjoon.

Kuuntelemalla erilaista musiikkia voi laajentaa ymmärrystään maailmasta ja kulttuureista. Monipuoliselle musiikille altistumisella on

todistetusti myös psykologisia hyötyjä. Musiikki vaikuttaa aivoihin ja tunteisiin lähes välittömästi, kun taas muunlaisen taiteen täytyy mennä läpi tulkinnan. Kun ryhtyy kuuntelemaan kaikenlaista musiikkia, löytää juuri siihen omaan persoonalliseen makuun sopivaa soundia.

Kysymys kuuluukin: onko laaja musiikkimaku parempi kuin musiikkimaku, joka on ”niche” ja persoonallinen? Jos on laaja musiikkimaku, voi käydä parempaa keskustelua erilaisten ihmisten kanssa, sekä kokonaisymmärrys musiikista ja eri kulttuureista on kattavampi. Persoonallisemmalla maulla pääsee tutustumaan itseensä paremmin. Mielestäni olisi hyvä tasapainottaa näitä molempia: kuuntele laajasti ja nauti tarkasti.

Teksti Matias Hännikäinen Kuva Flickr

Ota kuunteluun Elliott Smithin Figure 8!

O´SCHOOL

Vappu oli yhteinen juhla

Lukion opiskelijakunnan hallitus ja tutorit järjestivät vauhdikkaan vapputapahtuman. Tapahtuma on yksi vuoden vauhdikkaimmista ja isoimmista yhteisöllisistä opiskelijoiden järjestämistä tapahtumista.

Ellen ja Diana ovat päässet näemmä niskan päälle.

Kasii, Kuutti vai Eemil? Kuka on nopein ja taitavin syömään nenän edessä roikkuvasta narusta munkkia. Kaikki meistä eivät ole harjoitelleet tätä lajia mutta tämä trio näyttäisi osaavan.

No nyt ei kyllä edes arvailla...

Tämän kuvan on varmaan ottanut vähintään Frank Zappa vai miksi Paavo palvoo?

Yhteiseen ihanaan kuvaan opiskelijoiden kanssa päätyivät myös Mirva ja Mikko. Mitä muuten pidätte Nestorin ilmeestä? Taisi olla taas silmät kiinni.

O’times pääsi laivamatkalle Tallinnaan 8.5. Tallinnan matka keväällä on ollut O’Timesin perinne jo pitkään. Reissu oli taas kerran ihana! Reissussa tutustutaan muihin entistä paremmin toimittajiin ja se toimii myös palkintona menneestä lukuvuodesta lehden parissa.

Fotografiska-valokuvamuseossa oli hienoja näyttelyitä.

Heti Tallinnaan saavuttuaan toimitus meni syömään Vapianoon. Päivä lähti hyvin käyntiin, kun kenellekään ei jäänyt nälkä.

Reissu kaiken kaikkiaan oli onnistunut. Kaikilla oli kiva päivä ja tekemistä riitti! Laivamatkatkin sujuivat mukavasti muun muassa pelaamalla korttipelejä ja kiertelemällä laivaa.

Toimituksen ryhmähenki parani entisestään.

Maisemat olivat hienoja ja sää oli ihanan aurinkoinen - mutta hieman viileä.

Vapaa-aikaa oli melko paljon. Toimittajat käyttivät sitä esimerkiksi shoppailuun ja kaupungilla kiertelyyn. Kaikki saivat tehdä haluamiansa asioita.

Teksti Veera Kotkaslahti ja Annika Hellström

Kuvat Annika Hellström, Veera Kotkaslahti, Matias Hännikäinen ja Aminata Bah

Vain torakat jää jäljelle

Torakka, Blattotea, on ruskean kirjava litteiden hyönteisten lahko. Vastenmielinen eläin, joka pilaa ruokavarastot, suunnaton syöpäläinen, joka sinnittelee vaikeissa olosuhteissa vielä kauan kaiken muun kadotessa ympäriltä. Onko maailman menossa enää päätä tai häntää? Torakka ei ainakaan sitä päätä tarvitse.

Tänä lukuvuonna koulussamme järjestettiin ensimmäistä kertaa GEFY-nimellä kulkenut ilmastotieteen kurssi. Kurssiin sisältyi opettajien ja vierailijoiden luentoja koululla ja vierailuja eri kohteisiin. Vierailuilla käsiteltiin ilmastonmuutoksen laaja-alaisia vaikutuksia muun muassa vaateteollisuuteen.

Kurssilla tutustuttiin myös esimerkiksi ilmaston tutkimiseen ja sään ennustamiseen satelliiteilla sekä ilmastoaktivismin eettisyyteen. Koeviikon kokeen korvasi vapaamuotoinen lopputyö, joista tässä on esiteltynä yksi.

Pohdimme aluksi ryhmässä minkä-

laisen lopputyön tekisimme ja meitä kaikkia kiinnosti näkymätön teatteri, eli teatteriesitys, jossa yleisö ei tiedä olevansa yleisöä. Idean toteutus ehti käydä läpi hienosäätöä pariin otteeseen, mutta lopulta päädyttiin torakka-asun, kahden karttarantapallon ja kyltin kanssa istumaan junaan kohti Helsingin keskustaa.

Valitsimme viisi lokaatiota, joissa toteutamme työtä 20 minuutin pätkissä. Yksi meistä oli vuorollaan torakka ja muut asettuivat kuolleina maahan.

Kyltin sanoman ”Vain torakat jää jäljelle” jätimme tarkoituksella tulkinnanvaraiseksi, ja kyllä se taisi yleisössä herättää pohdintaa.

Useaan otteeseen torakalle tultiin juttelemaan ja kyselemään, mikä on homman nimi, monelle nousi ajatus ympäristön tilasta tai sodasta.

Esitys tuntui siis onnistuvan, se herätti ajatuksia ja kiinnostusta yleisössä. Esityksiä oli hauska toteuttaa kylmästä ja reisussa kadonneesta rantapallosta huolimatta.

Ja vaikka kurssi nosti ilmastoahdistusta taas enemmän pintaan, oli se oikein antoisa kurssi! Ja eiköhän se vain tulevina vuosina tule kehittymään.

Teksti Venla Mantere

Kuvat Matias Hännikäinen

Aurinko valaisi Tuomiokirkon portaat ensimmäisellä etapilla.

Kiveys oli yllättävän mukava makuupaikka.

Kolmen Sepän patsaalla alkoi jo hämärtää.

Tuntosarvet sojottaa metrossa.

Torakka häärää ruumiden ympärillä Narikkatorilla.

Lauri liittyi seuraamme yleisöstä! Kukaan ei tunne Lauria.

Maapallo oli vielä tallella Tuomiokirkon portailla.

Piinapenkissä Auli Maso!

Tajuttoman sympaattinen kemianope laitettiin tulen alleToimitus ei antanut armoa kysymyksissä.

Millaisesta musiikista pidät?

- Jaahas, vaikea kysymys, koska mä kuuntelen todella laaja-alaisesti spotifysta kaikenlaista musiikkia. Mutta todennäköisesti se palaa sinne mun nuoruuden musiikkiin, joka siis on 60–70 -luvun.

Millainen olit teininä?

- Tunnollinen, kunnollinen, opiskeleva yksilö, joka asui omillaan. En ollut ongelmateini.

Mitkä ovat sinun lempi emäs- ja happosi?

- Huuuhh… Lempihappo on fosforihappo, sillä saa ruosteen poistettua kaikkialta, missä on ikävää ruostetta. Ja lempiemäs on tää viemärinpuhdistusaine, natriumhydroksidi. Kodin kemikaaleja!

Huhu kertoo, että olit kemiantutkija, millaista se oli?

- Työtä siinä missä mikä muu tahansa. Ehkä kuitenkin vähemmän sellaista ihmissuhdetyötä. Totta kai oman tiimin kanssa työskenneltiin, mutta kuitenkin tieteelliset tavoitteet olivat prioriteetti siinä. En tiedä, minkä takia en viihtynyt siellä ja halusin tänne opettajamaailmaan.

Kuinka päädyit opettajaksi?

- Se oli sattumaa. Mulla oli pienet lapset ja piti keksiä heidän ensimmäisenä kesälomanaan, että mitäs tehdään. Kummallakaan meistä ei ollut lomaa, joten totesin, että jos jompikumpi meistä olisi opettaja, niin tämä onnistuisi. Ehkä se on vaan sellaista uran polveilua eri vaiheissa.

Huhu kertoo myös, että pidät tv-sarjasta Breaking Bad. Onko siinä realistinen kuvaus kemikaalien käytöstä?

- Ei. Ei todellakaan, lyhyt ja ytimekäs ei.

Sana-assosiaatio:

Vehreä - kevät

Kynä - kumi

Hevonen - ratsastaja

Kynsi - sakset

Taianomainen - kesäaamu

Pyöreä - pallo

Onko sulla mottoa?

- Ei.

Teksti Tuukka Peuralahti ja Matias Hännikäinen

Kuva/Kuvitus Matias Hännikäinen ja Lukion 90-vuotisjuhlan kuvataideprojekti

Auli White vai Walter Maso?

Piinapenkissä Jukka

Äidinkielen opettaja Jukka Putaansuu on opettanut koulussamme jo pitkään. Hän toimii myös sensorina ja siksi kevät on töiden puolesta kiireinen.

Mikä on parasta ogelissa?

- Kollegat, oppilaat, ruoka, ilmapiiri .

Onko jotain, mikä on erityisesti jäänyt mieleen ogeliurasi aikana?

- Olen tosi kauan ollutkin, vuodesta 1995, mutta ysikytvuotisjuhlat kymmenen vuotta sitten on kyllä jäänyt mieleen. Muistiin jääneitä hyviä muistoja on kyllä paljon.

Mikä on mottosi?

- “Rukoile ja tee työtä.” (Jukka toteaa kuitenkin, että motto on ironinen.)

Mikä on lempivuodenaikasi?

- Mä olen syntynyt elokuun lopussa, joten kyllä se kesä varmaan on paras, koska silloin pystyy tekemään niin paljon kaikkea.

Mikä on opehuoneen paras asia?

- Tietokilpailut ovat tosi hyviä, ja niiden takia voikin joskus myöhästyä pari minuuttia oppitunnilta. Se myös on hyvä, että opettajien ikähaarukka on tosi laaja, jostain 25 vuodesta 65 vuoteen. Opettajia sekä muita henkilökunnan ihmisiä on myös todella monenlaisia, mikä sekin on todella hyvä asia.

Kuka on läheisin kollega?

- Meillä on tosi hyvä äikän työtiimi, ja Lauri Ojalehdon kanssa tulen tosi hyvin juttuun. Olen usein opettajien työtilassa, jossa myös Lauri on usein.

Jos et opettaisi äidinkieltä, mitä opettaisit?

- Mä varmaan opettaisin enkkua, koska mä olen tykännyt siitä aina ja mä olen myös aika hyvä siinä.

Mikä on parasta opettamisessa?

- Monet voisivat luulla, että ne kympit ja ysit. Parasta on kuitenkin, jos joku nostaa tasoaan vaikka jostain seiskasta kasipuoleen. Aina ei näin käy, mutta silloin kun käy, niin se on todella palkitsevaa. Meidän lukiossa on myös pääasiassa todella motivoituneet ja mukavat opiskelijat.

Entä mikä on rankinta opettamisessa?

- Varmaan rankinta on pimeät talvikuukaudet ja se, kun on hirveä määrä lukutaidon prelejä luettavana. Toimin myös sensorina ja keväällä on paljon tekstejä senkin puolesta luettavana. Aikataulutus on siis tärkeää.

Millaista sensorina toimiminen on?

- Se on yllättävän selkeää, ja siihen liittyy paljon ohjeita ja määräyksiä. Se on vähän, kuin toimisi salaisena agenttina: mä en saa paljastaa oikeastaan yhtään mitään.

Jukka kertoo, että monesti oppilaat saattavat luulla sensorien tiputtavan pisteitä mutta todellisuudessa sensorit myös nostavat niitä.

Jos voisit matkustaa ihan mihin vain maahan, mikä se olisi?

- Suurin haaveeni liittyy vauhdin hurmaan ja kehittyneeseen teknologiaan, joten matkustaisin Japaniin. Haluaisin kiertää Japania ristiin rastiin supernopeilla shinkansenluotijunilla ja käydä esimerkiksi vanhassa pääkaupungissa Kiotossa. Tokiossa olen kuitenkin käynyt.

Teksti Emmi Lehtinen

Kuva Arja Holman kuva-arkisto

Kevätkonserteissa on usein kaunis ilma ja hyvää ruokaa. Jukka on Melissan seurana tässä 2000-luvun alkuun sijoittuvassa kuvassa. Jukan lempiruoka on muuten pihvi (medium) ja ranskalaiset.

OPET PIINAPENKISSÄ

Missä he ovat nyt? Gasellien Pekka ”Päkä” Salminen

Toimitus pääsi haastattelemaan yhtä Suomen suosituimman rap-yhtyeen Gasellien jäsentä Pekka Salmista, joka tunnetaan julkisuudessa nimellä Päkä. Vuoden yhtye - ja R&B- Emmoilla palkittu Gasellit on ollut koossa 15 vuotta, ja sitä yhtye juhlisti tähänastisen uransa suurimmalla keikalla Helsingin jäähallilla 27.4.2024. Pekan mukaan jäähallikeikka meni paremmin kuin uskalsi edes toivoa.

Vuonna 2008 meiltä valmistunut

Pekka kertoo Ogelin jättäneen pysyviä muistoja. Yläasteen Pekka kävi Pohjois-Haagan urheilupainotteisessa koulussa, mutta lukiota varten hän halusi vaihtaa maisemaa. Maisemanvaihdokseksi riitti lähilukio Oulunkylän yhteiskoulu.

- Sain tosi paljon uudenlaisia kavereita, joiden kanssa esimerkiksi tämä musiikintekeminen sai alkunsa, Pekka kertoo.

Lukioaikaa Pekka muistelee lämmöllä, sillä hän kokee, että oma identiteetti ja läheinen ystäväpiiri rakentui juuri noina vuosina. - Helsingin jäähallin juhlakeikalla oli mukana melkein koko lukioajan kaveriporukka; me ollaan edelleen yhteyksissä. Tavallaan siitä porukasta on lähtenyt tosi paljon sellaista energiaa ja sisäistä huumoria, joka näkyy Gasellien tekemisessä edelleen.

Lukioaikaansa Pekka kuvailee elämisen aikana. Oppituntien ulkopuolella tapahtui paljon; koulupäivien jälkeen lähdettiin viettämään iltaa Pikkukoskelle.

Vaikka painopiste olikin Pekan sanojen mukaan vapaa-ajassa, koulutehtävät hoidettiin ja ylioppilaiksi valmistuttiin.

Pekka huhtikuun jäähallikeikalla

Pekan lukioaikana tarjolla oli esimerkiksi elokuvakurssi sekä musiikin studiokurssi, joille hän ystävineen osallistui.

Elokuvakurssin aikana he tekivät 10-minuutin lyhytelokuvan, joka esitettiin kurssin lopussa muulle ryhmälle. Studiokurssilla puolestaan tehtävänä oli tehdä kaksi biisiä. Pekan mukaan kurssin alussa oli sekavat tunnelmat.

- Eka oli silleen, että en mä ole ikinä ennen tehnyt biisiä, että tämä on ihan hirveä juttu.

Kuitenkin Pekka ystävineen sai biisit tehtyä ja kiinnostus musiikkiin kasvoi entisestään.

Lempiopettajakseen Pekka muuten nimeää historian ja yhteiskuntaopin opettajan Mikko Tapperin.

Rap-yhtye Gasellit sai alkunsa vuonna 2008 Oulunkylän urheilupuiston parkkipaikalla.

- Tavallaan siinä ensimmäisessä palaverissa Hätä-Miikan ja Thuben kanssa mietittiin, että mehän voitaisiin olla nyt bändi, että meillä on tässä hyvin aikaa ja fiilis, että räppii pitäisi päästä tekee - eiköhän laiteta bändi pystyyn.

Perustamispalaverissa päätettiin myös yhtyeen nimi. Yhtyeen nimeen saatiin inspiraatiota nuoruuden urheilujoukkueista. Urheilujoukkueet olivat jäsenille nuoruudessa todella tärkeitä yhteisöjä; ne olivat paikka, jonne mennä joka arki-ilta, paikka, jossa tavata ihmisiä.

- Ehkä se toive meiltä sitä bändiä kohtaan oli se, että se bändi olisi niin kuin uusi joukkue ja että meillä olisi taas sellainen paikka, mihin me mennään, ja olisi selkeetä, että joka ilta tyyliin tehdään jotain yhdessä. Siinä oli niin kuin se bändin tekeminen mutta myös se ystävyys samassa.

Ideasta käyttää inspiraationa urheilujoukkueita kuten Tampereen Ilvestä ja Lahden Pelicansia jäsenet alkoivat pohtia itselleen sopivaa eläintä. Graffititaustoista johtuen iso G-kirjain miellytti silmää, ja niin yhtye sai nimekseen Gasellit.

Yhtyeenä Gaselleilla on yhteistä matkaa takana 15 vuotta, mutta yhtyeen jäsenet ovat tunteneet jo kauan ennen yhtyeen perustamista. Pekka on tuntenut Hätä-Miikan (Miikka Niiranen) syntymästään asti.- Me ollaan oltu naapureita ja tunnettu mun syntymästä asti enemmän tai vähemmän.

Pekka tutustui Thube Hefneriin (Tuomas Pietikäinen) lukioon tultuaan.

Yhtyeen neljäs jäsen Musa-Jusa (Jussi Mikkonen) tuli kuvioihin wanhojen tanssien aikaan.

Rap-musiikki kiehtoi yhtyeen jäseniä, sillä lukion alkaessa suomiräp alkoi nostaa uudelleen päätään. 2000-luvun alun hittiräppärit alkoivat unohtua ja suomiräp alkoi olla aiempaa samaistuttavampaa.

Yhtyeen perustamisen aikoihin esimerkiksi räppäri Ruudolf, jonka Pekka nimeää yhdeksi suurimmaksi Gasellien esikuvaksi, alkoi tehdä helposti fiilisteltävää räppiä ja kiinnostus tehdä samanlaista musiikkia syntyi.

- Ei me oltu mitään musikaalisia virtuooseja, ei meistä kukaan osannut varsinaisesti soittaa mitään instrumenttia. Räppi kuitenkin myös silleen demokratisoi musiikkia, että sitä pystyi tavallaan kuka tahansa lähteä tekemään, eikä tarvinnut olla silleen varsinaisesti mitään osaamista.

Gasellien ensimmäinen virallinen keikka: Pekka, Jussi (takana), Miikka ja Tuomas.

Pekka kertoo yhtyeen yhdeksi hauskimmaksi yhteiseksi muistoksi lukio-opintojen jälkeisen ajan. Gasellien Musa-Jusa suoritti Oulunkylän yhteiskoulussa siviilipalvelusta, joten yhtyeellä oli avaimet koululle ja lupa käyttää koulun studiota viikonloppuisin.

Gasellien ensimmäistä levyä onkin tehty viikonloppuisin meidän koulumme studiolla. Viikonloppuja vietettiin aamusta iltaan suljetussa koulussa yhdessä musiikkia tekien.

- Jotenkin tavallaan se, mikä oli aikaisemmin ollut tällanen vähän niin kuin virallinen kouluympäristö, jossa pitää käyttäytyä tietyllä tavalla ja olla ajoissa aikataulun mukaisesti paikalla tunneilla, olikin yhtäkkiä hetken aikaa meille valtava leikkikenttä, missä me voitiin touhuta.

Gasellien lisäksi Pekka on tehnyt soolouraa nimellä Päkä. Sooloura on Pekalla vielä alkuvaiheessa. Soolokeikkojaan Pekka kuvailee täysin erilaisiksi kuin Gasellien keikat.

- Ne ei ole mitään sellaisia hauskanpitotilaisuuksia tai vastaavia. Tai toivottavasti keikoilla on ihan hauskaa, mutta ne voi olla istumakeikkoja ja tavallaan ne muistuttaa parhaimmillaan sellaista teatterimonologia.

Musiikin ohella Pekka on kirjoittanut kaksi kirjaa Sä maksat (2017) ja Gasellit (2021). Romaanin Sä maksat Pekka kirjoitti yhdessä Miikka Niirasen kanssa. Lukion loppupuolella Pekka ja Miikka viettivät aikaa graffitimaalarien piireissä lähinnä sivustaseuraajan roolissa.

- Tuli sellainen olo, että siitä kaikesta pitäisi kirjoittaa mutta nämä tekijät haluaa vaan maalata ja taiteilla, ilmaista itseään visuaalisesti. Ei näistä kukaan tule kirjoittamaan mitään, joten pitäisikö meidän sitten tehdä se, Pekka kuvailee.

Pekan toinen kirja Gasellit ilmestyi korona-aikana, kun monelta artistilta, mukaan lukien Gasellit, loppui keikat ja kalenteri tyhjeni. Silloin Pekka alkoi kirjoittamaan omia muistelmiaan bändin tarinasta.

Pekan mielestä suurimmat haaveet ovat monelta osin toteutuneet. Hänen mukaansa koko ajan ei ole tarvetta juosta kohti jotakin suurempaa. Pekka kuitenkin haaveilee omasta keikasta Oulunkylässä eli paikassa, josta kaikki sai alkunsa.

Omalla abiristeilyllä oli kai vauhdikas meno.

Sä maksat kertoo helsinkiläisten graffitimaalareiden elämästä, jossa välillä kaikki tuntuu olevan hukassa.

- Tuli sellainen olo, että siitä kaikesta pitäisi kirjoittaa mutta nämä tekijät haluaa vaan maalata ja taiteilla, ilmaista itseään visuaalisesti. Ei näistä kukaan tule kirjoittamaan mitään, joten pitäisikö meidän sitten tehdä se, Pekka kuvailee.

Pekan toinen kirja Gasellit ilmestyi korona-aikana, kun monelta artistilta, mukaan lukien Gasellit, loppui keikat ja kalenteri tyhjeni. Silloin Pekka alkoi kirjoittamaan omia muistelmiaan bändin tarinasta.

Pekan mielestä suurimmat haaveet ovat monelta osin toteutuneet. Hänen mukaansa koko ajan ei ole tarvetta juosta kohti jotakin suurempaa. Pekka kuitenkin haaveilee omasta keikasta Oulunkylässä eli paikassa, josta kaikki sai alkunsa.

Isompi haave olisi kuitenkin suomiräpin aikuistaminen, sillä Suomessa rap-musiikkia pidetään yhä nuorisomusiikkina.

- Mä haluaisin unelmoida siitä, että mä vielä kuusikymppisenä tekisin suomiräppiä ja olisin sen kanssa kotonani ja voisin olla silleen, että tämä ei ole välttämättä cool mutta kuitenkin silleen ihan järkevää hommaa.

Suurimmiksi saavutuksikseen Pekka nimeää loppuunmyydyn jäähallikeikan sekä oman paikan löytämisen suomiräpissä. Gaselleilla on ollut myös suuri rooli suomiräpin viemisessä opiskelijabileisiin.

- Jossain vaiheessa me alettiin tekemään biisejä, joissa puhutaan avoimesti siitä, miten opintotuki riittää tai miten pitää käydä luennoilla, että saa opintopisteitä.

Tämä on Pekan mielestä auttanut vakiinnuttamaan paikkaa suomiräpin kentällä.

Mikä kodinkone olisit ja miksi?

- Kahvinkeitin: siinä se seisoo rauhallisena paikallaan, mutta sitten kun se innostuu, niin se lähtee tosisaan käyntiin ja tuottaa hyviä juttuja.

Mikä on lempijäätelömakusi?

- Pistaasi, koska pidän pähkinöistä.

Jos sinun pitäisi nimetä kaksi aasia, mitkä nimet niille antaisit?

- Mira ja Paula PMMP:n paluun kunniaksi.

Mitä haluaisit sanoa meidän opiskelijoille?

- Tehkää niitä asioita, jotka tuntuvat kaikista hauskimmilta, ja uskokaa siihen, että ne johtaa toisiin hyviin juttuihin. Olkoon se sitten musa tai vaikka englannin opiskelu, ihan sama, kunhan se on mielekästä. Jotenkin mä toivon, että ihmiset uskaltaisivat seurata omaa intohimoaan. Myös myöhemminkin voi vielä palata takaisin intohimonsa pariin.

Lopuksi halusimme hieman vielä keventää tunnelmaa ja kysyimme Pekalta muutaman kiperän kysymyksen:

Kuka julkkis olisi ja miksi?

- Sanna Marin, koska kiinnostaisi tietää, millaisena paine näyttäytyy hänen näkökulmastaan.

Teksti Ella Ala-Marttila ja Henri Marno Kuvat Pekka Salminen

Huhtikuun lopussa pidetty juhlakeikka oli loppuunmyyty!

O´CULT

Älä tägää omiin seiniin!

Anarkistinen Makamik-kollektiivi valtasi 26.4. Kulosaaren tyhjillään olevan kartanon 11-vuotissynttärifestejään varten. Kollektiivi oli ilmaisten musiikkitapahtumien järjestäjänä minulle entuudestaan tuttu ja päätin mennä käväisemään festeillä. Tällaista siellä oli.

Saavun festeille lauantaina puolenpäivän aikaan. Tie rakennukselle on komean lehmusrivistön varjostama oikein vanhaan kartanotyyliin. Uusklassisen julkisivun päällä liehuu hennossa tuulenvireessä banderolleja, joissa lukee esimerkiksi “SQUAT THE WORLD”, “VALTIOTA VASTAAN” ja “NO ONE IS FREE UNTIL EVERYONE IS FREE, FREE PALESTINE”.

Kontrasti 1800-luvun aateliskartanon ja meneillään olevan anarkistimiehityksen välillä onkin melkoinen. Poliiseja ei näy tällä kertaa päivystämässä. Kuulema valtaukset saavatkin yleensä olla viikonlopun yli rauhassa, sillä kaupungin virkamiehet ovat vapaalla.

“Ei feissii ei keissii”

Tämä kuva on Makamikin instagramista.

Tervehdin huolettoman näköisinä auringossa loikoilevia pyöräpajanpitäjiä ja astelen sisään. Aulassa on pöytä, jossa voi tehdä lahjoituksen ja ottaa mukaan tarroja, joissa anarkismin aate on hyvin näkyvillä. Aiheina on muunmuassa antifasismi, antikapitalismi, poliisivastaisuus, transoikeudet ja valtionrajojen hävittäminen.

Seinillä näkyy ”ÄLÄ TÄGÄÄ SEINIIN” - lappuja,

joita on ainakin toistaiseksi noudatettu.

Alakerran huonekorkeus on yllättävän matala 1800-luvun kartanolle. Herrasväki lienee asustanut yläkerrassa ja palvelusväki alhaalla. Taidenäyttelytilana toimiva yläkerta onkin näyttävämpi niin huonekorkeudeltaan kuin kattolistoiltaan ja koristeellisilta kakluuneiltaan. Ullakollekin on avattu pääsy, jos peikon ohi tohtii.

Talossa on ollut toimintaa vielä viime syksynä ja sisätilat ovat oikein siistit ja sähkötkin ovat päällä kaupungin piikkiin. Seinillä näkyy “ÄLÄ TÄGÄÄ SEINIIN” -lappuja, joita on ainakin toistaiseksi noudatettu.

Olen saapunut käsityöpajaa varten, jossa on mahdollisuus korjata vaatteita, sillä takissani on ollut reikä jo jonkin aikaa. Saan oitis neuvot ja välineet paikkaukseen ja homma hoituu. Ennen illan musiikkiesityksiä kartanolla on tänään myös istutuspaja ja anarkistisen Mustan kanin kolo -kirjakaupan myyntipiste.

Istutuspajasta saan ilmaiseksi basilikan siemeniä, multaa, ruukun ja mahdollisuuden viedä istutukseni joko kotiin tai järjestäjien “sissiviljelmälle” Arabianrantaan.

Sissiviljelmä kuulostaa kyllä hyvältä. Tuollaiset asiat tekevät kaupungista kaupunkilaisten näköisen paikan ja Arabianrannassa on nurmikenttää jo ihan riittämiin. Pajan pitäjä kertoo kaupungin antaneen sissiviljelmälle jo häädön, mutta toistaiseksi se on kuitenkin saanut olla rauhassa.

Olen saapunut käsityöpajaa varten, jossa on mahdollisuus korjata vaatteita, sillä takissani on ollut reikä jo pidemmän aikaa.

Päätän ottaa ennen lähtöäni ruukun kuitenkin itselleni ja nappaan myös “Free shopista” kirjan, joka on kirjoitettu stadin slangilla.

Kirjan päähenkilö muistelee kouluaikojaan: “Ku tsitattii iltahugis skoilen galsois luokkahuoneis, skrivattii vihkoihin läkii kniigoist, ku oli peritty syste rilt, broidilt tai kaverilt ja slumpattu jo valmiiks galmana, ilman aamiast ja skolekyytii, eikä mitää snaijattu koulukypsyystesteist, blumstereist ja mehiläisist tai ilmasest opiskelufyrkast?””

Sunnuntaina ohjelman kartanolla aloittaa ”Toverikeittiö”. Luvassa on ilmaista ruokaa ja dokumentin katselua. Aamupäivästä kartanoon astuessani kohtaan elämäniloisen narutojuoksevan Toverikeittiön kokin. Hän on eilisestä samoilla silmillä ja kertoo keittiössä olleen kiire.Katastrofiakin lähenneltiin ensimmäisen linssipadallisen saadessa maustevastaavan huudahtamaan: “Tää maistuu ihan röökille!”

Hell’s Kitchenin kaltaista tilannetta ei kuitenkaan lopulta syntynyt, eikä gordonramsaymaista hahmoa tietenkään olisi, sillä täälläpäin ei auktoriteetteihin uskota.

Taidenäyttelytila on vanha tanssisali.

Toinen kattilallinen, josta saan vatsani täyteen, on oikein makoisaa ja Ikean 39x28x28 cm/22l SAMLA-laatikosta tarjoiltu perunasalaattikin kelpaa.

Toinen kattilallinen, josta saan vatsani täyteen, on oikein makoisaa ja Ikean 39x28x28 cm/22l SAMLA-laatikosta tarjoiltu perunasalaattikin kelpaa.

Toverikeittiön dokkarikatselua varten paikalle saapuu vain kuusi ihmistä ja joku patjalla keskellä huonetta loikoileva ei ole vielä saanut edes - slangikirjasta oppineena”öögiaan öpnattua”. Kumpi on pahempi, nykyinen finglish vai vanha stadin slangi?

No, anyway, dokkarin aiheena on Israelin hyökkäys Gazaan ja erityisesti siinä käytetty tekoäly. Tekoälyn käyttö sodassa, jossa on vieläpä todella suuri määrä siviiliuhreja, onkin eettisiä kysymyksiä herättävää, mutta se jääköön Ojalehdon tunneille.

Seuraavaksi kartanolla alkaa “Suoran toiminnan työpaja”, joka tarjoaa katsauksen anarkistien ja muiden aktivistien käytännön toimiin, siis talonvaltauksen ja mielenosoitusten lisäksi. Tätä olen odottanut ja näköjään moni muukin, sillä yleisöä saapuu lisää.

Kaksi kommandopipoista henkilöä istahtaa kakluuninmentävään aukkoon suuren huoneen kulmaan. He ovat Moktasissit-järjestöstä, jolla oli juuri oma valtaus Meilahdessa. Tunnuslauseena on “pieni pahanteko piristää”.

Henkilöt aloittavat luentonsa toteamalla työpajan sisällön olevan puhtaan teoreettista, ja yhä teoreettisemmaksi loppua kohden kehittyvä, ja vahingonteon neuvojen koskevan tietenkin vain omaa omaisuutta. Ok, ymmärretty.

Noin 45 minuutin luennon jälkeen voin sanoa, että nyt tiedän, miten hidastaa metsähakkuitani, miten hajottaa omat John Deeren metsäkoneet, pilata sellukattilani, avata bussipysäkkieni mainostaulut ja tehdä helppoja maalipommeja.

Jos joku taas sattuisi uhkaamaan omia metsäkoneitani, niin ohjelmassa seuraavana on juuri sopivasti sitä varten itsepuolustustyöpaja “sisäisten ninjojemme herättelyksi”.

Jos joku taas sattuisi uhkaamaan omia metsäkoneitani, niin ohjelmassa seuraavana on juuri sopivasti sitä varten itsepuolustustyöpaja “sisäisten ninjojemme herättelyksi”.

Työnpajan vetäjä tulee feministisestä liikuntaseurasta ”Meidän sali” ja on kai pitkäaikainen kamppailulajien harrastaja. Siirrymme ulos hiekkaan rajattuun tilaan, johon noin kymmenen seurueemme ahtautuu leikkimään päälakihippaa alkulämmittelyksi.

Huomaan ilokseni, kuinka kaikkia osallistujia kuusivuotiaasta nelikymppisiin alkaa lähes välittömästi huitomisen ja väistelyn lomassa hymyilyttämään. Vaikuttaisi, että leikkiminen on kaikenikäisille hyväksi. Ehdotankin, että lukiomme aloittaa hippavälitunnit ensi lukuvuonna.

Leikkien jälkeen homma menee totisemmaksi ja opimme, kuinka kuristusotteesta tai käsivarrennappaajan kynsistä irrottaudutaan. Voimaerot kuitenkin vaikuttavat tekevän tekniikat turhauttavan turhiksi. Ehkä kaverini neuvo “pitää vaan vetää lässyyn” on se, mihin turvautua tositilanteessa.

Ehkä kaverini neuvo ”pitää vaan vetää lässyyn” on se, mihin turvautua tositilanteessa.

Kaksi viikkoa myöhemmin

Kartanon aktiviteetit ennen illan musiikkiesityksiä jatkuvat vielä biisityöpajassa. Vetäjinä on feministisen Mielikki -levy-yhtiön folk-artistit, joita Hesarin toimittajakin piipahtaa kuvaamaan. Kommentteja järjestäjiltä toimittaja ei näytä saavan, sillä he ovat, O’Timesillekin harmillisesti, ujoja puhumaan medialle.

Toinen työpajan vetäjistä esittää ensin kappaleen Pirun täydellinen enkeli, jossa hän pohtii, oliko hän “ainoa poikkeus sun [enkelin] sääntöihin” tultuaan tämän rauhanmerkkitarroja sähkökaappeihin liimailevan enkelin ghostaamaksi.

Noin 45 minuutin luennon jälkeen voin sanoa, että nyt tiedän, miten hidastaa metsähakkuitani, miten hajottaa omat John Deeren metsäkoneet, pilata sellukattilani, avata bussipysäkkieni mainostaulut ja tehdä helppoja maalipommeja.

Lopulta saamme niistä viime minuuteilla muutaman, ehkä hieman myötähäpeää herättävän, lauseen kasaan.

Vaikuttaisi siltä, että leikkiminen on kaikenikäisille hyväksi. Ehdotankin, että lukiomme aloittaa hippavälitunnit ensi lukuvuonna.

Pajanpitäjät kuitenkin kehuvat meitä ja esittävät myös oman rauhan-kappaleensa. Heidän kohdallaan voikin tosiaan puhua kappaleesta: useampi säkeistö, kertosäe, laulustemmat ja sointukiertokin ukulella soitettuna löytyy alle tunnin pajan aikana. Mokomat brassailijat! Illallistarjoilusta nautittuani päättyy päiväni kartanolla.

Peiliselfie

Muutaman harjoitteen jälkeen alamme kirjoittamaan biisiä, jonka teemana on mikäpä muu kuin rauha.

Pajaan osallistuu vain kolme ihmistä. Suurin osa kaikenikäisistä kävijöistä onkin vain hengailemassa kartanolla, eikä työpajoissa. Muutaman harjoitteen jälkeen alamme kirjoittamaan biisiä, jonka teemana on mikäpä muu kuin rauha. Aikaa on 45 minuuttia.

Rohkenen kysymään vieressä istuvaa parikseni ja ryhdymme toimeen. Hän pitää enemmän kuulakärkikynistä ja minä lyijykynistä, mutta pysymme sovussa ja ideoita kerääntyy vihkoon paljon.

Jälleen kuva Makakin ig:stä.

Kokemus festeiltä oli antoisa ja jännittävä. Makamikin toiminta on mielestäni monella tapaa hyvää, vaikka en kollektiivin anarkismin aatetta ihan jaakaan.

Ideologian voikin jättää paikalla helposti julisteisiin ja vaikka iskulause-tarroille hymähtelylle ja tulla vain kuuntelemaan bändejä tai viettämään aikaa.

Tapahtumassa läsnä oleva normista poikkeava vallankumouksellinen maailmankatsomus kuitenkin myös kiehtoo minua, mutta onko talonvaltaus silti ok?

Olen kiitollinen, että kollektiivi järjestää ilmaiseksi ja omalla riskillä tällaisiä tapahtumia. Ideologian voikin jättää paikalla helposti julisteisiin ja vaikka iskulause-tarroille hymähtelylle ja tulla vain kuuntelemaan bändejä tai viettämään aikaa. ”Laulumme”

Pajan pitäjä @Aunonmaailma esiintymässä myöhemmin salissa.

Toisaalta tämä ”gamla haussi” oli tyhjillään, kiinteistölle ei tuotettu haittaa ja sen valtaamisen mahdollistama tapahtuma toi iloa sadoille ihmisille. Sanoisin maailmaan tulleen enemmän hyvää kuin pahaa tämän valtauksen myötä, vaikka se oli laiton.

Makamikilla olikin itse asiassa aiemmin talo Kumpulassa. Taloon asetuttiin valtauksena mutta talon käyttö laillistettiin myöhemmin. Se kuitenkin paloi 2022, ja palosta kollektiivi syyttää uusnatseja.

Mielestäni kaupunkimme tarvitsisi lisää avoimia ja epäkaupallisia hengailu- tai kulttuuritiloja, joita Kalasataman vapaakaupunki, Suvilahden Oranssi, Lapinlahden lähde ja Makamik edustavat eri muodoissa. Liian usein raha kuitenkin ajaa ohi sen, mikä on oikeasti tärkeää.

Jos Makamik järjestää vielä tulevaisuudessakin tapahtumia, suosittelen pistäytymään.

Pääsyä vallatun talon ullakolle vahti peikko.

(Jutussa on muutettu joitain yksityiskohtia henkilöiden yksityisyydensuojan vuoksi.)

Teksti ja kuvat

Viisukaaoksen parhaat

Tämän vuoden Euroviisut olivat poikkeuksellisen dramaattiset ja poliittiset. O’Timesin ammattiraati on kaiken kriisin ja sekamelskan keskeltä kuitenkin saanut poimittua Malmön lavan kirkkaimmat tähdet.

Kroatia

Yleisön suosikki ja katkera kakkonen, Kroatian Baby Lasagna, räjäytti viisulavan kappaleellaan Rim Tim Tagi Dim. Niin tarttuva ja viihdyttävä kuin biisi onkin, näkyvät Rammstein-vaikutteet siinä vähän turhan vahvasti. Humoristiset mutta merkitykselliset sanoitukset taas tuovat kappaleeseen arvoa. Niissä kuvataan kroatialaisen nuoren miehen tuntemuksia, kun hän jättää kotikylänsä ja lähtee maailmalle. Kissoista täytyy myös antaa plussaa!

Musiikki 4,5/5

Sanoitukset 5/5

Luovuus 3/5

Lavaesitys 4,5/5

Kokonaisuus 4,5/5

Irlanti

Kaikki saatananpalvojat huomio! Kauan odotettu tuomiopäivä koittaa, kun lavalle astelee Irlannin Bambie Thug. Esityskappale Doomsday Blue on ehkä hieman vaikeaselkoinen, mutta jos oikein tajusin, elinaikamme alkaa olla lopussa. Kiittäkäämme Irlantia myös siitä, että tänä vuonna ei monenkaan tarvinnut nukahtaa kesken lähetyksen. Kerrassaan piristävä esitys toi samalla Irlannille parhaan tuloksen aikoihin, kyllä kuudentena kelpaa!

Musiikki 3,5/5

Sanoitukset 3,5/5

Luovuus 4,5/5

Lavaesitys 5/5

Kokonaisuus 4/5

Sveitsi

Helvetistä Helvetiaan ja takaisin, ja lopulta paratiisiin, nimittäin Sveitsi pisti tänä vuonna parastaan Nemon kappaleella The Code. Biisi yhdistelee taidokkaasti eri tyylilajeja aina räpistä ties mihin oopperalauluun saakka. Nemo kertoo sanoituksillaan oman tarinansa siitä, miten hän tajusi olevansa muunsukupuolinen ja löysi valtakuntansa ”nollien ja ykkösten välistä”. Tyylikäs tasapainoiluesitys kahmi tuomaripisteet itselleen ja vei lopulta voiton koko kilpailussa. Onnea Sveitsi!

Musiikki 4,5/5

Sanoitukset 4/5

Luovuus 5/5

Lavaesitys 4,5/5

Kokonaisuus 4,5/5

Viro

Viisuhistorian pisimmällä biisinnimellä “(nendest) narkootikumidest ei tea me (küll) midagi” lähtivät Viroa edustamaan hiphop-yhtye 5Miinust ja hiiukannelduo Puuluup. Nimestään huolimatta nämä virolaispojat ansaitsevat pelkkiä erinomaisia arvosanoja, sillä esityksessä on kaikki, mitä tarvitaan: biisi on tarttuva ja hauska, se lauletaan omalla kielellä ja siinä käytetään perinnesoittimia. Esitykseen kuuluu myös tanssi ja biisissä on mitä mainioimmat sanoitukset: “Me ei olla narkkareita, ei olla tehty mitään!”

Vaikka sijoitus jäikin hännille, oli tämä ehdottomasti vuoden helmi.

Musiikki 5/5

Sanoitukset 5/5

Luovuus 5/5

Lavaesitys 5/5

Kokonaisuus 5/5

Alankomaat

Vuoden komeimmat olkapäät omaava Joost Klein jatkoi bileteemaa Euroviisuissa. Matka valitettavasti jäi kesken valtavan draaman ja diskauksen jälkeen. Kappale Europapa kaikesta huolimatta toi Eurooppaa yhteen mitä viihdyttävimmällä tavalla ja ansaitsee paikkansa tässä jutussa. Hollanniksi lauletussa kappaleessa kuulemme lukuisia viittauksia Euroopan maihin, ja muutamassa säkeessä lauletaan jopa saksaksi ja italiaksi. Matkustelun ja bilettämisen lisäksi kappaleella on myös tärkeä sanoma, joka tulee lopussa ilmi. Muistakaamme siis, että maailmalla ei ole rajoja.

Musiikki 4,5/5

Sanoitukset 5/5

Luovuus 5/5

Lavaesitys 5/5

Joost Kleinin Europapa on kerännyt suosiota Euroviisujen jälkeenkin.

Ukraina

Ukraina taas kerran kieltäytyi lähettämästä kisaan huonoa biisiä. Jerry Heilin ja alyona alyonan edustuskappale Teresa & Maria saa kylmät väreet aikaan tehokkaammin kuin haarukka ja lautanen. Lavaesityskin on upea: miten yhdellä vaivaisella mäellä voidaankaan saada niin suuri vaikutus aikaiseksi? Paljoa negatiivista sanottavaa ei biisistä löydy, rap-osuuskin meni niin nappiin kuin vain voi. Ehkä ainoana ongelmana kappaleesta voi esittää, että artistien nimet sekä kappaleen nimi saattavat helposti mennä sekaisin...

Musiikki 5/5

Sanoitukset 5/5

Luovuus 3,5/5

Lavaesitys 5/5

Kokonaisuus 4,5/5

Teksti Aarni Einola, Joel Waltari Kuvat Arkland, Wikimedia Commons

Ellan ja Matiaksen leffanurkkaus

Tuhkimo, Kaunotar ja hirviö, Prinsessa Ruusunen, Leijonakuningas, Kaunotar ja kulkuri, Pieni merenneito, 101 dalmatialaista... Klassikkoelokuvia kaikki nämä, eikö? Kesän kynnyksellä leffatoimittajat arvostelevat kolmen Disney-klassikon uudistetut versiot!

Kaikki, mitä valo koskettaa, on Simban. Klassikoiden klassikko! Ensimmäisenä korkeatasoiseen arvosteluun pääsee LEIJONAKUNINGAS.

Onko setäsi ikinä tiputtanut isääsi kalliolta kuolemaansa? Ei meidänkään, mutta ehkä tämä elokuva paljastaa, miksi edes tällaista voi ajatella. Elokuva seuraa nuoren leijonan kasvua uljaaksi kuninkaaksi.

Pieni leijonanpentu Simba kokee suuren menetyksen, jonka myötä jättää Jylhäkallion, kotinsa, taakseen. Matkan varrella tavataan kaikenlaisia hahmoja, tunnettuina esimerkkeinä laulava pahkasika ja mangusti.

Toimittajien mielestä elokuva on venytetty vähän jopa liiankin pitkäksi verrattuna alkuperäiseen versioon. Varsinkin elokuvan loppupuolelle sijoittuvat kohtaukset ovat pitkästyttäviä katsoa.

Matias ei erityisemmin kokenut elokuvan tuovan paljoakaan uutta alkuperäiseen tarinaan vaan se enemminkin vain kertoi saman mutta visuaalisesti hienommin.

Jännä juttu elokuvassa on se, että se luokitellaan live-action –elokuvaksi, vaikka kaikki otokset yhtä lukuun ottamatta on renderöity tietokoneella. Leijonienkin karjaisut ovat oikeasti tiikereiden!

Vaikka elokuvasta löytyykin huonoja puolia, on se kauttaaltaan kuitenkin hyvä. Timonin ja Pumban hahmot tasapainottavat toisiaan ja Simban kasvutarina on mainio.

Eläinten edellistä versiota realistisemmat ulkonäöt herättävät vahvempia tunteita, ja katsoja kokee enemmän empatiaa.

”Räwr”

-Benjam Tourunen

Toisena toimittajien valokeilaan nousee toukokuussa 2023 ensi-iltansa saanut PIENI MERENNEITO. Tuskin tarvitsee erikseen sanoa, että elokuva noudattaa samaa juonta ja tarinaa kuin alkuperäinen animoitu versio.

Kaksi maailmaa kohtaa, kun Ariel pelastaa kruununprinssi Erikin tämän laivan upottua. Näitä kahta yhdistää suuri seikkailunhalu ja tylsistyminen omiin tuttuihin elämäntapoihin.

Ja kuten vanhassa tutussa sadussa, tässä uudessa versiossa on kyseessä taistelu aikaa vastaan. Sebastianin yritykset parittaa Ariel ja Erik, sekä Ursulan yritykset sabotoida heidät toimivat erinomaisesti tarinaa ohjaavina vastakkaisina voimina.

Elokuva on 50 minuuttia edeltäjäänsä pidempi, mutta toisin kuin Leijonakuninkaassa, tässä kesto ei ole huono asia.

Nyt elokuvassa ehditään muun muassa tarjota oikeasti järkevä syy Arielin ja Erikin rakastumiselle, mikä puuttui vuoden 1989 versiosta.

Elokuvan roolitus nosti jonkinlaista kohua, kun aiemmin valkoihoisena esitetyn Arielin rooliin valittiin Halle Bailey, tummaihoinen nainen.

Tämä muutos ei ole kuitenkaan lainkaan vaikuttanut elokuvan laatuun, ja Bailey on toimittajien mielestä erinomainen valinta rooliin.

Toimittajia enemmän hämmästytti Joonas-linnun sukupuolen ja nimen vaihtaminen. Tässä uudessa versiossa hän on nimeltään Loiske.

Matias pahoittelee kuitenkin suuresti, sillä hän nukahteli elokuvan aikana, joten arvostelussa saattaa olla jonkinlaista puutteellisuutta.

“Vanha taru on vastustamaton, kaikki hurmaten loistaa säteillen, lailla auringon...” Viimeisenä jalustalle nostetaan vuonna 2017 ilmestynyt elokuva, joka pohjautuu Disneyn

alkuperäiseen animaatioelokuvaan vuodelta 1991 - nimittäin legendaarinen, häikäisevä KAUNOTAR JA HIRVIÖ.

Tämän uuden version päärooleissa nähdään Emma Watson ja Dan Stevens. Elokuvassa kylän lukutoukaksi leimattu Belle lähtee pelastamaan isäänsä kirotuksi joutuneen Hirviön linnasta.

Linnan asukkaat suhtautuvat Belleen myötämielisesti, sillä uskovat tämän olevan kykenevä rikkomaan linnan asukkaiden ylle langetettu

Taika on muuttanut linnan henkilökunnan liikkuviksi esineiksi ja prinssin Hirviöksi. .

Alkuperäisen elokuvan juoni on jo itsessään todella kaunis. Tämä uusi versio syventää alkuperäistä juonta ja henkilöhahmojen välisiä suhteita.

Taitavat konkarit saattavatkin huomata muutamia uusia kohtauksia tässä uudessa versiossa. Jos elokuvaa haluaa alkaa analysoimaan tarkemmin, on siinä havaittavissa jonkinlainen Tukholman syndrooma, eli psykologinen tila, jossa vanki alkaa kokea romanttista vetovoimaa vangitsijaansa kohtaan

Bellen rooli ja persoonallisuus jäävät harmillisesti hieman Hirviön tarinan varjoon vuoden 1991 versiossa, mutta tässä näytellyssä versiossa Bellen persoonallisuus pääsee enemmän esiin.

Toimittajien mielestä puhuvat esineet tuovat elokuvaan hauskaa leikkisyyttä. Vaikka tämä uusi versio on huomattavasti pidempi kuin alkuperäinen, ei sitä ole kuitenkaan venytetty liian pitkäksi.

Mikäli pikkulintuihin on uskominen, Belle on Ellan ehdoton suosikki Disney-prinsessa.

Arvostelut:

Leijonakuningas 3,5/5

Pieni merenneito 4/5

Kaunotar ja hirviö 5/5

Teksti Ella Ala-Marttila ja Matias Hännikäinen

Kuvat Wikipedia Commons

Bella bambina

O’Why

Kesälomalle pääsee taas pian hengähtämään eikä silloin

enaa tarvitse pyöritellä peukaloita ja pohtia päätään puhki suurten kysymysten äärellä! Tässä kuitenkin joitain vastauksia.

Onks joku taas kysyny Aleksis Kivi vai kiveksis Ali?

Ei itse asiassa ole :)

No mutta jos syön yhden niistä omenista, niin saanko sitten tungettua loput 4 minun anukseeni?

No riippuu sinusta. Kuten tiedämme Saddam Husseinin anukseen eli persreikään mahtui noin viisi omenaa. Normaalin ihmisen takamukselle tämä on kuitenkin mahdotonta. Mutta olisiko mahdollista, että neljä omenaa mahtuisi peppuun, vaikka ei olisi Saddam Hussein? Moni on yrittänyt saavuttaa Husseinin ennätystä, mutta on lopulta uupunut neljännen omenan kohdalla. Eli vastauksena kysymykseesi sanon, että sinun täytyy vain kokeilla ja katsoa. Muista kaikki on mahdollista, jos vain uskot itseesi!

Mitä ollaan tehty ansaitaksemme tää sää?!

Luonnonvalinta, toimitus ei tiedä puhutaanko tässä parin viikon takaisesta lumimyrskystä vai nyt hellivästä lämmöstä, mutta luonnonlait pätevät siitä huolimatta.

Milloin Tapper- fade tulee virallikseksi hiustyyliksi parturikampaamoihin?

Kun 06-ikäluokalla alkaa armeija kutsua, hiustenajokoneet uhkaa loppua kaupoista. Tai kun Nixon herää henkiin ja lähtee avaruuteen tapaamaan Milkywayn milkmania???????

Toimittajien lempimobiilipelit?

Clash Royale, Slingkong, Soosiz, Pokemon Go, Minecraft Pocket Edition, Subway Surfers.

Kuinka monta eri asukombinaatiota Wellingillä on?

Toimitus on pohtinut ihan samaa! Lyödään viisaat päät yhteen ja lähdetään pohtimaan tätä pulmaa arjen havaintojen kautta. Wellingin asukokonaisuudet voidaan jakaa seuraaviin toistuviin ja vaihteleviin osiin: kengät, sukat, housut ja paita, tai jokin paita, jonka päälle tulee liivi tai villapaita. Arvioidaan Biologimme vaatekaapin sisältö luvuiksi ja suoritetaan todennäköisyyden sovellettu tuloperiaate. Sanotaan, että kenkiä löytyy ne yhdet samaiset nahkapohjaiset sisäkengät, sukkia on arviolta 20 eriväristä paria, housuja 15, yksittäin pidettäviä paitoja 10, liivejä tai villapaitoja paidan päälle 10 ja näiden alle meneviä paitoja 15. Saadaan siis laskutoimitus: 1*20*15*10+1*20*15*10, eli huimat 48 000! Yhdessä lukuvuodessa on noin 190 opetuspäivää, eli P.W:ltä menisi 253 vuotta esitellä vaatekaappinsa sisältö kokonaisuudessaan oppilailleen.

Mitä toimitus duunaa tallinnassa???? bilematka?!?!??

Tänä vuonna Itämeren tuolla puolen tapahtui kaikenlaista: lievä aivotärähdys, yhdessä syömistä, museovierailu sekä laulamista!

Miksi takatalvi yllättää joka vuosi?

Tulee takaa, kun ei kato.

Miksi Livvy rizzasi baby gronkin?

Kuten tiedämme Baby Gronkilla on unlimited rizz from Ohio. Ehkä Livvy halusi saada Baby Gronkin mewing streakin loppumaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että Livvy olisi oikeasti opps. Livvyn rizz on skibidi, kun taas Baby Gronkin rizz on W. Nämä rizzin vastakohdat edgaavat toisiaan niin kovaa, että on melkein mahdotonta olla goonaamasta. On vain pakko sanoa, että rizzien goonaus oli liian paljon Baby Gronkille, minkä seurauksena Livvy moggasi hänet.

Missä on kevät???

Ota silmä kauniiseen käteen ja katso, tossa ulkona!

Mitä aktuaalista (sensuroitu) wellingin mieles liikkuu

On semmonen fiilis, että jos käyt kysymässä, vastaaminen olisi hänen uskontonsa vastaista, mutta aina voi spekuloida. Eiköhän se ole näin lintukaudella hänen osaamisalaansa, parittelukäyttäytymistä.

Mikä

on

jalostettu myyrä???

”Jalostettu myyrä on myyrä, johon on valikoitu lajeja, joista tehdään täydellinen myyrä.” Btw se tšekkiläinen myyrä on oikeasti kontiainen.

Änänäs vai lemonade

Molemmat on raikkaita, mutta toinen on halpa kopio, sen päättää jokainen itse, että kumpi.

Nakki, muussi vai piirakka?

Nakkimuusipiirakka!

Miks mä en pääse läpi kursseista

Tunneilla keskittyminen saattaa olla sinulle tuntematon konsepti tai et ole vielä löytänyt sopivaa opiskelutekniikkaa. Kannattanee kysyä opettajalta, mitä kannattaa kussakin aineessa opiskellessa priorisoida, ja eiköhän meillä kaikilla välillä ole ongelmia niiden tehtävien ajoissa palautuksessa…

Toinenkin toimittaja haluaa antaa sivistävän lausunnon: Skill issue, kokeet on helppoja, lapsikin ne osaisi.

KYSY O´TIMESILTA, MITÄ HALUAT, JA O´TIMES VASTAA, MITÄ HALUAA!

Näillä vinkeillä teet kesästäsi paremman!

1. Kokeile uusia uimapaikkoja

Helposti uimaan mennessä tulee valittua aina ne samat tutut paikat, kuten Hietaniemen ranta tai Kuusijärvi. Ne ovat kuitenkin lähes aina täynnä ihmisiä, jolloin uintireissu ole niin rentouttava. Kannattaa kokeilla uusia järviä ja rantoja. Hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Rusutjärvi ja Myllyjärvi. Pienemmillä ja vähemmän tunnetuilla rannoilla on rauhallisempaa ja enemmän tilaa olla.

3. Päivä ilman teknologiaa

Luultavasti ainakin lähes kaikki ovat joka päivä puhelimella, läppärillä tai katsovat televisiota. Kesäloman aikana kannattaisi pitää edes yksi päivä ilman näitä laitteita. Kesällä voi tehdä paljon muutakin kuin olla puhelimella, joten päivä ilman teknologiaa voisi auttaa keskittymään muihin asioihin paremmin. Ilman puhelinta ja muita laitteita eläminen edes päivän ajan voi olla hyvin rentouttavaa.

2. Kumpulan maauimalassa uiminen

Kumpulan maauimala sijaitsee pyöräilymatkan päässä Oulunkylästä. Siellä voi uida isoissa uima-altaissa, hyppiä hyppytornista, pelata koripalloa tai rantalentopalloa sekä nauttia kesän lämmöstä isolla nurmialueella. Kumpulan maauimala voi tuntua siltä kuin olisi hetkellisesti ulkomailla.

4. Käy piknikillä kavereiden kanssa

Piknik on hauska kesätekeminen ja sen voi pitää lähes missä vain, kuten puistossa tai rannalla. Piknikille voi valita juuri ne eväät kuin itse haluaa. Eväitä syödessä voi samalla nauttia kesän lämmöstä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Jos haluaa lisää tekemistä piknikille, mukaan voi ottaa esimerkiksi pelikortit tai jonkin lautapelin.

5. Käytä after sunia

Jos palaa auringossa, on tärkeää hoitaa ihoa. After sun rauhoittaa ja kosteuttaa palanutta ihoa, lievittää ihoärsytystä sekä voi auttaa ihoa toi-

7. Käytä aurinkorasvaa oikein

Aurinkorasvan käyttö saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Kuitenkin aurinkorasvojen välillä on isoja eroja. Jos ei halua palaa, on tärkeää lisätä aurinkorasvaa useamman kerran päivässä sekä levittää aurinkorasvaa myös ohuiden vaatteiden, kuten pellavavaatteiden alle. Jos taas haluaa ruskettua, kannattaa ostaa aurinkorasva, jossa ei lue ”PA++++”, sillä se estää ruskettumisen.

6. Muista käyttää hattua

Kesällä tulee todella kuuma ja varjopaikat saattavat olla vähässä. On tärkeää suojata pää auringolta, sillä auringon säteily päähän voi helposti aiheuttaa auringonpistoksen. Auringonpistos on inhottava vaiva: ei pääse jatkamaan kesäpäivän viettoa, kun on kotona oksentamassa.

8. Muista juoda riittävästi vettä

Varsinkin hellepäivinä on todella tärkeää juoda riittävästi vettä. Veden tarve on suurempi kesäisin kuin muina vuodenaikoina. Kun juo tarpeeksi vettä, elimistön lämmönsäätely toimii paremmin. Vettä kannattaa ottaa mukaan kaikkialle, kun lähtee pois kotoa. Jos vettä juo liian vähän, voi tulla nestehukka.

Tekskti ja kuvat Annika Hellström ja Veera Kotkaslahti

”Mitä haittaa muka puhelimesta pöydällä on?”

Elokuvateatterissa vasta ilmestyneen elokuvan alkaessa maksavat asiakkaat sulkevat kiltisti puhelimensa ja yli kahden tunnin mittainen kokemus alkaa.

Elokuvan ollessa puolessa välissä irtokarkkien ja popcornien rapistelun lisäksi siniset valonsäteet alkavat täyttää elokuvateatteria.

Yhä useammat katsojat alkavat vilkuilla puhelintaan, joko katsoakseen kelloa tai vastatakseen viestiin, johon reagoiminen on välttämätöntä, vaikka siihen voisi hyvinkin vastata elokuvakokemuksen jälkeen.

Onko tosiaan niin, että jopa elokuvan katsominen yhtäjaksoisesti ilman puhelimen seuraamista on liian tylsää?

Kännykän ainainen tarkistaminen voi johtaa niin sanottuun itseaiheutettuun keskittymisvaikeuteen eli lyhyemmin ADT:hen.

ADT ei siis ole lääketieteellinen diagnoosi vaan tila, joka syntyy, kun arjessa on ollut pitkään kuormitusta, puutteellista palautumista ja jatkuvaa älylaitteiden käyttöä.

ADT:n oireet muistuttavat läheisesti keskittymishäiriö ADHD:n oireita, ja siksi onkin tärkeää tunnistaa, milloin on tarvetta lääkärin diagnoosiin.

ADT:n oireita voivat esimerkiksi olla levottomuus, poukkoilu asioista toiseen ja kyvyttömyys pitkäjänteiseen työskentelyyn.

- Mitä haittaa muka puhelimesta pöydällä on? kysyy oppilas tunnin aluksi sen jälkeen, kun opettaja on pyytänyt oppilaita laittamaan puhelimet pois.

Opettaja kertoo, kuinka puhelimet haittaavat oppimista. Puhelimien ja muiden älylaitteiden yleistyminen on myös tutkimusten mukaan heikentänyt erityisesti lasten keskittymistä ja koulumenestystä.

Opiskelusta tulee erityisen vaikeaa, jos on pakottava tarve katsoa, mitä puhelimessa tapahtuu. Psykologian käsite moniresurssiteoria selittää, miksi kahta tai useampaa asiaa, jotka vaativat tietoista ajattelua, ei ole mahdollista suorittaa samaan aikaan.

Moniresurssiteorian mukaan tarkkaavaisuus on jaettu erilaisiin tarkkaavaisuusresursseihin, jotka ovat erikoistuneet erilaisiin tiedonkäsittelyä vaativiin tehtäviin. Esimerkiksi on vaikeaa lukea kokeisiin ja samalla tekstata kaverille.

Toisaalta rauhallisen musiikin kuuntelu opiskelun aikana onnistuu, koska se vaatii erityyppisiä resursseja. Tiedonkäsittelyn ja keskittymisen heikentyminen vaikeuttaa opiskelutilanteessa asioiden mieleenpainumista ja -palauttamista.

Tarkkaavaisuuden heikentymistä on myös havaittavissa esimerkiksi TV:n katselemisessa. TV:stä ei enää odoteta tiettyä elokuvaa tai sarjaa iltaisin vaan nykyään samat leffat voi bingettää helposti ja nopeasti erilaisista suoratoistopalveluista.

Viihteestä on tullut aiempaa yksitoikkoisempaa. Markkinoilla menestyvät lyhyt Tiktok-videot tai päättömät lastensarjat, joissa ei ole oikeasti syvällisempää tarkoitusta kuin tuottaa hetkellistä mielihyvää.

Etenkin on huolestuttavaa, voiko lasten katsomilla Youtube-videoiden sisällöillä ja lasten keskittymisvaikeuksien yleistymisellä olla korrelaatioita. Aihe on vielä verrattain uusi, joten sataprosenttista varmuutta asiasta ei ole.

Tutkijoiden mielestä tällä hetkellä ei ole riittäviä perusteita, että esimerkiksi Tiktok-videoiden scrollaaminen vaikuttaisi lapsen pitkäaikaiseen keskittymiskykyyn, mutta lyhytaikaiseen juuri ADT:n oireiden tyyliseen vaikeuteen keskittyä etenkin koulussa tai tylsiltä tuntuvien tehtävien äärellä on näyttöä.

Käytännössä voidaan puhua kilpajuoksusta pohjalle. Kuka löytää sisällöltään turhimman videon voittakoon.

Kuka löytää sisällöltään turhimman videon voittakoon.

Vielä 2000-luvun alkupuolella äidinkielen kurssien pakollisten kirjojen lukemisen saattoi kiertää katsomalla esimerkiksi kirjasta tehdyn elokuvan. Elokuva siis toimi kirjan nopeutettuna versiona

Nykyään kun yhä edelleen äidinkielen kursseilla on luettava kirja ja tehtävä siihen liittyvä tehtävä, onkin keksitty uusi keino saada kirjan juoni selville. Ne, lyhyet Tiktok-videot.

Meistä nykyisistä ihmelapsista kirjaan pohjautuvan elokuvan katsominen tuntuu

liian puuduttavalta ja pitkäveteiseltä, joten mieluummin selvitämmekin kirjan juonen pikaisilla tietovideoilla. Jos vanhempanne pitivät kirjojen lukemista ajanvietteenä, nykyään niitä voidaan pitää puolestaan ajanhukkana. Miksi lukea kirja, kun juonen löytää helposti netistä?

Entistä harvemmat lukevat kirjoja vapaaehtoisesti.

Kirjoja ja niiden lukemista ei nähdä enää yleissivistävinä ja maailmankuvaa laajentavina teoksina vaan pakollisena ajanhaaskauksena. Entistä harvemmat lukevat kirjoja vapaaehtoisesti.

On harmillista, että nykyään kirjojen lukemista pidetään ajanhukkana, sillä kaunokirjallisuutta lukevat ovat tutkitusti empaattisia sekä heidän sanavarastonsa on laajempi kuin niillä, jotka eivät lue.

Kirjojen lukeminen on monille hidasta ja monet ajattelevat, että niistä ei voisi saada mielihyvää. Ihmisillä on luonnollinen tarve hankkia mielihyvää, joten miksi sitä ei sitten hankkisi nopeasti.

Tiktok ja muut “short-form”-sisällöt tarjoavat mielihyvää helposti. Tämän takia katsojat tottuvat lyhyisiin 30-sekunnin videoihin eivätkä saa samaa dopamiiniannosta esimerkiksi elokuvan katselemisesta.

- Näin on! huutaa oppilas, joka on huomannut itsessään ADT:n piirteitä. Oppilas on huojentunut opettajan kertomasta tiedosta, sillä hän on pohtinut pitkään omaa käytöstään ja sitä, miksi hänelle keskittyminen on ollut ajoittain vaikeaa. Tulevaisuuden kannalta oli tärkeää, että hän sai kuulla ADT:n vaikutuksista opiskeluun, jotta se ei tulevaisuudessa heikentäisi hänen oppimistuloksiaan.

Teksti Benjam Tourunen, Ella AlaMarttila Kuva Matias Hännikäinen

Suusta siepatut

”Mun teoria on, et nyt joku kulkee tuolla Louis Vuittoneissa ja Alepa-sateenvarjon kanssa.”

- Tiina Männynväli

”Antihistamiini on ihana aine.”

- Heidi Kiviharju

”Äärimmäisen hörökorvin. Äärimmäisen korvallisesti.”

- Reima Halmetoja

”Mieti, jos sun äitis lukis sen.”

- Satu Mäkinen

”Se ei osaa vielä sanoja kuten devalvaatio, verokort-

ti tai matkustusasiakirja.”

- Marika Kesseli

”Mun on vaikea kuvitella toista ryhmänohjaajaa, joka ois yhtä pihalla kuin mä.”

- Petteri Welling ”V**tu oot köyhä.”

- Mikko Tapper

”Mä oon tehny elämäni aikana ainakin 4000 pizzaa.”

- Juan Rafols

”Sellainen tuliainen Tallinnasta, vaikka en edes katsonut Superalkoon päin.”

- Satu Mäkinen

”Should we do one more group photo in the elephant?”

- Henna Grönqvist

”Mul on tässä metrin mitta, mut sen ei tarvii olla metrin mittanen, eikä mitta.”

- Anna-Stiina Suur-Uski

”Mä en muista mun salasanaa!

...Mä muistan mun salasanan!”

- Reima Halmetoja

”Verhoissa turpa tyst!”

- Satu Mäkinen

”Siel on yleensä joku anonyymi pesukarhu tai jotain.”

- Kasii Sequeira-Uski

”Koska mulla oli kymmenen vuoden kokemus sulkapallokouluttajana, 25-vuotiaana aloin opettamaan espanjaa.”

- Juan Rafols

”Vähän vaihtelee, kuinka suuri osa siitä on dinosauruksen luita ja kuinka suuri kiinalaisten paistorasvaa.”

- Oona Kaasinen

”Kuulostaaks tää ihan humalaiselta, jos laitan tähän 0,75?”

- Henna Grönqvist

”Kauneutta ei arvostella, vaan fysiikkaa.”

- Anna-Stiina

Suur-Uski

”Te ootte kyllä semmosia kiimapeikkoja te kaks!”

- Henna Grönqvist

”Tääl ei synnytetä, laita ne jalat alas!”

- Keijo Käkelä

”Jos niitä kiinnostaa se, nii ne valitsee sen munapisteen.”

- Satu Mäkinen

”Nyt p****reikä menee seisomaan tonne!”

- Henna Grönqvist

”Olkaa kovia jätkiä ja harjoitelkaa keskisormen käyttöä.”

- Petteri Welling

”Miraculous Ladybug? Siis ihmeellinen... leidi... koppakuoriainen!”

- Satu Mäkinen

”Turvavyöt on tärkeitä, ettei me jatkettais liikettä suoraviivaisesti etulasista läpi.”

- Anna-Stiina

Suur-Uski

”Onks klamydia sulle tuttu?”

- Mikko Tapper

”Jos juo vaan vettä juhlissa, nii on ilonpilaaja.”

- Juan Rafols

”Mä mietin, et mä en ehkä halua mennä bikineissä teidän kanssa tonne poreammeeseen.”

- Henna Grönqvist