Voiko aikuisten lähisukulaisten seksi olla eettisesti oikein?

Insesti eli lähisukulaisten seksuaaliset suhteet on yksi yhteiskuntamme suurimmista tabuista ja useissa maissa se on laissa kiellettyä. Insestin eettistä vääryyttä pidetään universaalina moraalitotuutena, jota harvoin kyseenalaistetaan.

Vaikka insestiin liittyvät vahvat kannanotot, kaikkia sukulaisten välisiä romanttisia ja seksuaalisia suhteita ei pidetä vääränä. Käsitykset lähisukulaisten välisen seksin moraalisuudesta vaihtelevat nimittäin melko paljon riippuen kulttuurista ja aikakaudesta.

Esimerkiksi serkusavioliitto eli kahden serkuksen välinen avioliitto on valtaosassa maailmaa laillista ja maailmanlaajuisesti jopa viidesosa avioliitoista solmitaan serkkujen välillä. Tämän lisäksi joissain maissa, kuten Alankomaissa, Ranskassa, Espanjassa ja Ruotsissa, myös lähisukua olevien aikuisten suostumuksellinen seksi on laillista.

Miksi aikuisten lähisukulaisten seksuaalisia suhteita sitten pidetään moraalisesti väärinä? Jo aluksi kannattaa tehdä selväksi, että tietyissä tapauksissa seksi on aina moraalisesti väärin. Seksuaalinen kanssakäynti on ehdottoman tuomittavaa esimerkiksi silloin, jos siihen liittyy manipulaatiota, jos kyseessä on raiskaus tai jos seksi tapahtuu lapsen ja aikuisen välillä.

Tällöin seksi on eettisesti väärin, riippumatta siitä, tapahtuuko se lähisukulaisten tai ventovieraiden välillä. Näistä syistä vain täysi-ikäisten välistä suostumuksellista seksiä voidaan pohtia eettisestä näkökulmasta.

Yleisin tapa perustella lähisukulaisten välisten seksisuhteiden moraalisuutta nojaa seurausetiikkaan: tällaiset suhteet aiheuttavat haittoja mahdollisille jälkeläisille. Lähisukulaisten välisen seksin seurauksena syntynyt lapsi voi kärsiä esimerkiksi kehitysvammasta tai muista sairauksista. Seurauseettisesti on tosiaan haitallista, jos insesti johtaa jälkeläisiin. On kuitenkin tärkeää huomata, etteivät tällaiset seksisuhteet, kuten seksi muutenkaan, aina johda jälkeläisten syntyyn.

On mahdollista käyttää ehkäisyä, jälkiehkäisyä, tai viimeisenä vaihtoehtona aborttia.

On myös heteronormatiivista ajatella, että kanssakäynti tapahtuisi yksinomaan miehen ja naisen välillä. Voivathan seksiä harrastaa myös samaa sukupuolta olevat lähisukulaiset, jolloin mahdollisuus jälkeläisiin sulkeutuu kokonaan.

Argumentit ehkäisystä kumotaan usein sanomalla, ettei ehkäisy aina ole täysin luotettavaa ja että abortin tekeminen on mahdotonta, mikäli raskaus on jo tarpeeksi pitkällä. Jos kuitenkin lähisukulaisten seksin edellytyksenä olisi, että kaikki ehkäisymenetelmät olisivat käytössä, olisi hyvin epätodennäköistä, että nämä kaikki pettäisivät.

Mikäli jälkeläisten mahdollisuus on silti liian suuri, voitaisiin edellyttää, että mikäli lähisukulaiset haluavat harrastaa seksiä keskenään, heidän pitäisi sterilisoida itsensä. Tämä rajaisi jälkeläisten mahdollisuuden kokonaan pois. Ajatus sterilisaatiovaatimuksesta vaikuttaa kuitenkin kohtuuttomalta.

Pakkosterilisaatiosta on ollut puhetta muun muassa translakiin liittyen. Pakkosterilisaatio loukkaa ihmisen kehollista koskemattomuutta ja sitä on verrattu jopa eugeniikkaan ja kidutukseen. Lähisukulaisten seksisuhteisiin liittyvää jälkeläisten ongelmaa onkin käytännössä vaikeaa ratkaista, vaikka se vaikuttaisi teoriassa helpolta.

Usein lähisukulaisten väliseen seksiin liitetään myös valtasuhde. Jos vanhempi ja hänen aikuinen lapsensa harrastavat seksiä, vanhemmalla voi edelleen olla tilanteessa enemmän auktoriteettiä ja valtaa. Tämä näkyy erityisesti, jos vanhempi on kasvattanut lapsen.

Vanhempi voi edelleen olla valta-asemassa suhteessa täysi-ikäiseen, mikä tekee suostumuksesta näennäisen ilman, että kumpikaan osapuoli välttämättä tajuaa asiaa. On myös mahdollista, että vanhempi on koko lapsen elämän ajan nähnyt tämän jotenkin seksuaalisessa valossa ja kasvattanut lapsensa antamaan suostumuksen.

Vaikka varsinainen seksisuhde tapahtuisi vasta lapsen ollessa aikuinen, voidaan suostumusta pitää hyvin kyseenalaisena.

Jos käsitellään täysi-ikäisten suostumuksensa antaneiden välistä seksiä, on tärkeä analysoida sekä täysi-ikäisyyden että suostumuksen käsitettä.

Jos puhutaan suostumuksesta esimerkiksi liittyen henkilötietojen käsittelyyn, sen pitää olla muun muassa vapaaehtoista, tietoista, selkeää, yksinkertaista sekä mahdollista peruuttaa.

Kyseisiä kritereeitä voidaan myös soveltaa, kun pohditaan suostumusta seksiin. Niiden lisäksi suostumuksen antajalla pitäisi olla riittävä kyky päätöksentekoon ja hänen pitäisi ilmaista suostumuksensa. Suostumuksen ilmaisu taas on itsessään epämääräinen käsite, sillä suostumusta voidaan viestiä sanojen lisäksi muun muassa pelkillä eleillä ja kehonkielellä.

Esimerkiksi serkusavioliitto on laillista valtaosassa maailmaa ja maailmanlaajuisesti jopa viidesosa avioliitoista solmitaan serkkujen välillä.

Myöhemmin havaittiin, etteivät lapset rakastuneet toisiinsa myöhemminkään, vaikka verisukulaisuutta ei olisi ollut.

Westermarck-ilmiö näkyy sekä tutkimuksissa että yhteiskunnan suhtautumisessa lähisukulaisten seksisuhteisiin, mutta se ei anna perusteluja sille, miksi tällainen suhde olisi eettisesti väärin. Se, ettei suurin osa ihmisistä kokisi seksuaalista kiinnostusta lähisukulaisiinsa, ei tee siitä moraalitonta.

Kyse on enemmistöistä ja vähemmistöistä. Vaikka lähisukulaisten seksisuhteet ja homoseksuaalisuus ovat täysin eri asia, niitä voi tässä tapauksessa verrata toisiinsa. Myös homoseksuaalisuutta on pitkään pidetty tabuna ja epäluonnollisena asiana, jota on perusteltu usein biologiaan liittyvillä argumenteilla.

Myös biologia on yleensä suuressa roolissa, kun puhutaan lähisukulaisten suhteiden moraalittomuudesta. Esimerkki tästä on Westermarck-ilmiö. Suomalaisen sosiaaliantropologi, sosiologi ja filosofi Edvard Westermarckin teorian mukaan henkilöt eivät tunne luontaista sukupuolista vetoa kasvukumppaneihinsa, kuten sisaruksiinsa.

Hän arveli kyseisen ilmiön olevan biologisen evoluution tuottama vaisto, joka estää sisäsiittoisuutta ja insestiä. Ilmiötä on tutkittu pidemmälle tarkastelemalla muun muassa israelilaisia kibbutsien kasvatteja. Kibbutseissa lastenkasvatus ei olllut perheiden tehtävä, vaan lapset vierotettiin vanhemmista ja kasvatettiin suuremmissa ryhmissä.

Homoseksuaalisuuden moraalittomuutta on perusteltu puolestaan sillä, että sen seurauksena lapset kärsivät ja että homoseksuaalisuus ei ole luonnollista. Vuosien jälkeen on kuitenkin tultu siihen tulokseen, että nämä ovat virheargumentteja ja nykyään Suomessakin on hyväksytty samaa sukupuolta olevien avioliitto.

Olisiko myös lähisukulaisten seksuaalisissa suhteissa kyse vain yhteiskunnan perustelemattomista normeista ja ennakkoluuloista? Asiaa tutkiessa pitäisi ottaa huomioon Humen giljotiini, eli Humen laki. Humen lailla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja tai moraalisia sääntöjä. Esimerkiksi siitä tosiasiasta, että ihmisillä on rasistisia asenteita, ei seuraa, että rasismi olisi oikein. Westermarckin tutkimus ja sen tulokset ovat tosiasia: suurin osa ihmisistä ei koe seksuaalista vetoa lähisukulaisiinsa.

Tosiasia on myös se, että yhteiskunta paheksuu tällaisia suhteita. Pelkistä biologisista tai yhteiskunnallisista tosiasioista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä arvoväitteitä näiden suhteiden moraalisuudesta.

Voidaan myös miettiä asian eettisyyttä pohtimalla, mitä tapahtuisi, jos lähisukulaisten suhteet olisivat laillisia ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä.

Tässä voidaan soveltaa sääntöutilitarismia. Sääntöutilitarismin mukaan sellaiset säännöt ovat moraalisesti oikein, jotka tuottavat eniten moraalisesti arvokkaita seurauksia. Näkemykselle perustava kysymys on, mitä seuraisi, jos jokainen toimisi vastaavassa tilanteessa säännön mukaan.

Moni varmaan sanoisi, että jos lähisukulaisten seksisuhteet laillistettaisiin, tällaiset suhteet leviäisivät ja johtaisivat ongelmallisiin tilanteisiin. Laillistaminen tuskin kuitenkaan lisäisi niitä merkittävästi.

On epätodennäköistä, että Westermarck-efekti katoaisi ja lähisukulaiset olisivat yhtäkkiä kiinnostuneita toisistaan. Ovathan myös alkoholi ja tupakka laillisia, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisivat alkoholisteja tai polttaisivat tupakkaa.

Mikäli käytetään edellistä esimerkkiä vertauskuvana, voidaan kuitenkin huomata, että vaikka alkoholi ja tupakka olisivat laillisia, niihin liittyvät korkeat verot voivat vähentää päihteiden käyttöä. Yleisesti ottaen rajoitukset siis vähentävät rajoituksen kohteena olevaa käytöstä.

Seurauseettisesti voidaan kuitenkin ajatella, että vaikka ilmiö itsessään ei leviäisi, on mahdollista, että ongelmallinen insesti lisääntyisi. Jos lähisukulaisten seksisuhteet olisivat hyväksyttyjä, olisiko enemmän myös tapauksia, joissa ehkäisystä ja sterilisoinnista ei olisi huolehdittu?

Toisaalta voidaan ajatella, että laillistaminen saattaisi jopa olla seurauseettisesti hyödyllistä.

Jos tällaiset suhteet olisivat laillisia sekä yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä, kynnys ehkäisyyn ja sterilisaatioon olisi varmasti matalampi, ja vaikka problemaattisia tilanteita tulisi, niistä uskallettaisiin puhua.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on aito perusteluihin liittyvä eettinen ongelma. Useimmilla ihmisistä on moraalisia käsityksiä ja uskomuksia lähisukulaisten välisten suhteiden vääryydestä, mutta monia niistä on vaikeaa perustella.

On myös hankalaa löytää käytännön ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin. Olipa insesti sitten moraalisesti väärin tai oikein, joka tapauksessa on olemassa sitä harrastavia ihmisiä ja samoin ongelmallista insestiä.

Filosofia käsittelee kaikkea

Soveltavan filosofian opintojaksolla (FI6) opiskelijat kirjoittavat esseen, jossa ratkotaan haastavia ongelmia filosofian käsitteiden avulla.

Aiheen saa keksiä itse, kunhan se liittyy johonkin kurssin teemoista, joita ovat esimerkiksi ympäristöfilosofia, feministinen filosofia, kasvatusfilosofia sekä soveltavan etiikan erityiskysymykset kuten tekoälyn etiikka, geenimanipulaatio, kloonaaminen ja seksuaalietiikka.

Valittuja ongelmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja tutkitaan kurssin aikana yhteisöllisesti. Opiskelijoiden väittelyt esseeaiheista avaavat uusia näkökulmia ja tuottavat perusteluja eri ratkaisujen puolesta ja niitä vastaan.

Näitä perusteluja voi kukin kehitellä ja punnita esseessään.Britta Piirsalun esseessä syvennytään etiikan kurssin (FI2) oppikirjastakin löytyvään seksuaalietiikan ongelmaan, voiko aikuisten lähisukulaisten välinen seksi olla oikein.

Seksuaalietiikassa pyritään ratkomaan kiperiäkin pulmia järjen avulla sen sijaan, että ratkaisu perustuisi silkkoihin hyväksynnän tai paheksunnan tunteisiin.

Teksti Lauri Ojalehto