Mihin katosi Viivin rediisipelto? – Kiintosaaren sata vuotta Erätorilla myytiin paikallista lähiruokaa eli Kiintosaaren vihanneksia ennen suurta hautausmaahanketta.
K
aksi hiihtoretkeläistä harhaili talvella 1910 Vanhankaupunginlahden itärannalla. He olivat etsimässä perheilleen talon paikkaa, koska edessä oli jälleen kerran muutto. Kohtuuhintaisen asunnon löytäminen oli kiven alla kaupungissa. Kun miehet pääsivät lumen verhoamalle, autiolle saarelle, he huomasivat löytäneensä paratiisin. Paikka tunnetaan virallisesti Fastholmana, mutta asukkaille se on ollut Kiintosaari. Maa kuului Herttoniemen kartanolle. Kun tulijat tiedustelivat mahdollisuutta ostaa palan saarta ja alavaa kannasta, kartanon isäntä Johan Bergbom toppuutteli sanoen, että vuokrataan ensin ja katsotaan myymistä myöhemmin. Sisällisodassa joukko punaisia kuitenkin ampui hänet kotonaan. Viimeistään sen jälkeen Kiintosaaren omistus siirtyi Helsingin kaupungille.
Veneellä maitoa hakemaan
Mölysammakot häiritsivät unta
Ensimmäisten asukkaiden perässä saarelle muutti muitakin asuntopulan vaivaamia perheitä. Loppujen lopuksi rannoilla oli seitsemän taloa ulkorakennuksineen, puutarhoineen ja laitureineen. Parhaimmillaan asukkaita oli seitsemisenkymmentä. Lapsille riitti leikkiseuraa omasta takaa. Saarelaiset ansaitsivat elantonsa muun muassa ammattiviljelijöinä, jotka kasvattivat vihanneksia laajoilla pelloilla sekä vanginvartijoina, raitiovaununkuljettajana ja poliisina. Lahden poikki soudettiin töihin, kauppaan Kulosaareen ja tansseihin Lammassaareen. Kun Ryönälahti ei ollut vielä kaisloittunut, maitoa haettiin ruuhella lahden toisella puolella sijainneesta maatalosta. Jokainen Kiintosaaren talous kalasti kotitarpeiksi muun muassa lahnaa, suutaria, kuhaa ja ahventa.
Vanhojen asukkaiden muistoissa saari oli poikkeuksellisen kaunis paikka. Asuinrakennukset sijaitsivat lähellä rantaa, töyrään päällä isojen puiden varjossa. Näkymät avautuivat rauhalliselle lahdelle ja kasvavaan Hermanniin. Puutarhat kukoistivat talojen takana tuulen suojassa. Talojen rakentaminen korkeimmille paikoille oli viisasta toistuvien tulvien takia. Eräs iäkäs saarelainen näkee yhä unia eräästä suurtulvasta, jolloin vesi lähestyi taloja ja saarelta pääsi pois vain veneellä. Vielä viisikymmentä vuotta sitten Kiintosaarella oli runsaasti kyitä. Pöllöt pesivät asutussa saaressa lukuisina ja toisinaan sinne eksyi hirviä. Etenkin keväisin saarelaiset kuuntelivat kookkaan mölysammakon äänekästä kurnutusta. Paikallinen tarina kertoo, että 30-luvulla muuan saksalainen soti-
Maalinnoituksen satama Pian Helsingin ympäristöön ryhdyttiin rakentamaan maalinnoituksia, kun venäläiset varustautuivat saksalaisten hyökkäykseen. Nykyisen Fastholman lintutornin paikkeille ilmestyi vuonna 1914 satama, jonne proomu toi kiviä Herttoniemen linnoituksen eli Rajakallion redutin rakentamiseen. Satamasta lähti raide ylös harjanteelle. Kivet kuljetettiin sitä pitkin todennäköisesti hevosten vetämillä vaunuilla. Vielä 20-luvulla lapset huvittelivat laskemalla raidetta pitkin alas. Se näkyy vanhoissa ilmakuvissa ja pengertä pitkin kulkee yhä polku tervaleppäluhdan läpi. Satamaan unohtui linnoitustöistä kiviä, jotka käytettiin Kiintosaaren rakennuksissa. 30
HERTTONIEMELÄINEN
Kiintosaarelainen vihannesviljelijä Viivi Levander rediisimaallaan joskus 40-luvulla. Pelolla ja puutarhassa kasvatettiin myös kaalia, salaattia, persiljaa, tilliä, kurkkuja ja punajuuria. Aluksi sato myytiin Kauppatorilla, myöhemmin tukkutorilla. Myös Erätorin Matti Vainion kaupassa oli tarjolla Levanderin pelon tuotteita. Kiintosaaren ja Herttoniemen välinen pelto- ja ruovikkoalue oli 60-luvulle saakka avoin. Kiintosaarelaiset näkivät postilaatikkonsa, jotka oli kiinnitetty suureen kuuseen tienristeyksessä metsäselänteellä.
